366/2007

Tätä asetusta sovelletaan EY:n maaseutuasetuksen 36 artiklassa tarkoitetun luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen toimeenpanoon, jotka ovat osa Euroopan yhteisöjen komission hyväksymää Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa vuosille 2007―2013.

Viljelijälle ja muille tuen saajille voidaan myöntää ja maksaa 1 momentissa tarkoitetun ohjelman voimassaoloaikana valtion talousarviossa osoitettujen varojen rajoissa luonnonhaittakorvauksia ja maatalouden ympäristötukia siten kuin tässä asetuksessa tarkemmin säädetään.

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

Tukikelpoista peltoalaa luonnonhaittakorvauksissa ja ympäristötuessa on näissä tuissa vuonna 2005 tukikelpoisena ollut peltoala edellyttäen, että kyseinen ala on pysynyt tukikelpoisena myös mainitun vuoden jälkeen. Jos pelto on vuonna 2006 hyväksytty tukikelpoiseksi vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 46 tai 46 a §:n mukaisesti yli 65-vuotiaalta viljelijältä tulleena peltoalana tai uusjakotilanteeseen liittyvänä peltoalana, kyseinen peltoala on tukikelpoista edellyttäen, että kyseinen ala on pysynyt tukikelpoisena myös mainitun vuoden jälkeen.

Ne tukikelpoiset lohkot, jotka ovat kasvinvuorottelun takia jonain sitoumusvuotena toisen, sitoumuksen antaneen viljelijän hallinnassa, voidaan laskea lohkoa pääsääntöisesti hallitsevan viljelijän toimintalinjan 2 lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun pinta-alaan. Tässä tapauksessa viljelijän on haettava lohkojen vaihtoa erikseen kirjallisesti toimivaltaiselta viranomaiselta, joka tekee päätöksen vaihdon hyväksyttävyydestä. Luonnonhaittakorvaus ja ympäristötuki maksetaan tukikelpoista lohkoa viljelevälle.

Jos pinta-alaa koskeva ehto muussa kuin tämän pykälän 2 momentissa tarkoitetussa tilanteessa ei enää täyty, sitoumus päättyy, mikä voi aiheuttaa viljelijälle velvoitteen maksettujen tukien takaisinmaksuun koko sitoumusajalta. Viljelijän on maksettava tuet takaisin viljelijän hallintaan jääneeltä alalta ja alalta, joka siirtyy tämän asetuksen mukaiseen tukeen tai vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettuun tukeen vastaavasti sitoutumattomalle tai muutoin kyseessä olevien tukijärjestelmien ulkopuolelle.

Tukikelpoiseksi peltoalaksi luonnonhaittakorvauksessa ja ympäristötuessa voidaan sitoumusta annettaessa hakea ja hyväksyä peltoala, joka on siirtynyt sitoumuksen antavalle viljelijälle toiselta viljelijältä:

Jos kuolinpesä tekee yli 65-vuotiaan viljelijän hallinnassa olleen peltoalan hallinnansiirron sitoumuksen antavalle viljelijälle, voidaan pellon katsoa tulleen 1 momentissa tarkoitetulla tavalla yli 65-vuotiaalta viljelijältä, jos hallinnansiirto on tapahtunut vuoden aikana viljelijän kuolemasta. Yli 65-vuotiaan viljelijän tai kuolinpesän osakkaiden on tullut itse viljellä siirtyvää peltoalaa hallinnansiirtoa edeltävänä kasvukautena.

Tukikelpoiseksi peltoalaksi luonnonhaittakorvauksessa ja ympäristötuessa voidaan sitoumusta annettaessa hakea ja hyväksyä tukikelvoton peltoala, joka on tullut sitoumuksen antavan viljelijän hallintaan kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 88 §:ssä tarkoitetussa uusjakosuunnitelmassa päätettyjen tilusten järjestelyjen kautta edellyttäen, että uusjakosuunnitelma on saanut lainvoiman ja tilukset on otettu haltuun uusjakosuunnitelman mukaisesti. Mitä edellä on säädetty omistajasta, sovelletaan myös vuokramieheen, jos vuokra-alue on kiinteistönmuodostamislain 86 §:n nojalla uusjakosuunnitelman mukaisesti siirretty toiseen paikkaan. Näitä viljelijän hallintaan tulleita tukikelvottomia peltoaloja voidaan kuitenkin hyväksyä tukikelpoiseksi ja tätä kautta sitoumukseen pinta-alaltaan enintään yhtä paljon kuin lainvoimaisen uusjakosuunnitelman mukaan on viljelijän hallinnasta poistunut 3 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tukikelpoisia peltoaloja.

Tukikelpoiseksi ei hyväksytä alaa, jota koskee luopumiseläkelain (16/1974) 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus, maatalousyrittäjien luopumiskorvauksista annetun lain (1330/1992) 9 §:ssä tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus tai maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) 12 §:ssä tarkoitettu viljelemättömyyssitoumus.

Tukikelpoiseksi peltoalaksi ei hyväksytä viljelemätöntä alaa, luonnonlaidunta ja -niittyä eikä avointa hakamaata. Viljelemättömäksi alaksi katsotaan ne peltolohkot, jotka eivät ole hoidettua viljelemätöntä peltoa, tilapäisesti viljelemättömiä tai joita ei ole kesannoitu tilatukiasetuksessa säädetyllä tavalla. Jos tukikelpoiseksi ilmoitettu lohko ilmoitetaan ensimmäisen sitoumusvuoden jälkeen viljelemättömäksi tai se todetaan sellaiseksi valvonnassa, se katsotaan 8 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi poistetuksi pinta-alaksi.

Sitoumuksen antava tai tehnyt viljelijä voi hakea tukikelpoisuuden vaihtamista 3 §:ssä tarkoitetun tukikelpoisen peltoalan ja tukikelvottoman peltoalan välillä. Tukikelpoisuuden vaihtaminen ei saa johtaa tukikelpoisen peltoalan kasvamiseen. Tukikelpoisuuden vaihtaminen on pysyvä toimenpide. Vaihtamista voidaan hakea vain viljelijän omistuksessa olevien, vuonna 2006 pinta-alatukea koskevalla hakemuksella ilmoitettujen peltoalojen välillä.

Tukikelpoisuuden vaihtamisen hakumenettelyyn sovelletaan toimintalinjan 2 lain 13 §:ää.

Ympäristötuen sitoumuskausi on viisi vuotta ja se alkaa sitoutumisvuoden toukokuun 1 päivänä.

Viljelijän antama sitoumus pysyy voimassa, vaikka viljelijä ei hae tuen vuosittaista maksua, jos maksun hakematta jättäminen on aiheutunut toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä.

Viljelijä voi poistaa tukikelpoisiksi lohkoiksi hyväksyttyjä lohkoja tukikelvottomiksi, pysyvästi viljelyksestä tai siirtää hallinnastaan viljelijälle, jolla ei ole voimassa olevaa sitoumusta, tai muuhun kuin viljelykäyttöön seuraavilla ehdoilla:

Tukikelpoisen peltoalan poistamisena ei pidetä tilannetta, jossa tukikelpoisia lohkoja siirtyy kyseiseen tukeen tämän asetuksen mukaan sitoutuneelle tai vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitetulla tavalla sitoutuneelle.

Sitoumukseen voi liittää peltoalan, jonka toinen sitoumuksen antanut viljelijä on ilmoittanut edellisenä sitoumusvuonna vuosittaisessa tukihakemuksessa ja joka on hyväksytty vastaavasti tukikelpoiseksi. Sitoumukseen voi liittää myös peltoalan, joka on ollut vastaavasti vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitetulla tavalla sitoutuneella viljelijällä.

Jos peltoala tulee sitoumuksen antaneen viljelijän hallintaan kyseessä olevan sitoumusvuoden aikana sellaiselta yli 65-vuotiaalta viljelijältä, joka täyttää 4 §:n 1 momentissa säädetyn, peltoalat voidaan liittää sitoumukseen. Jos peltoala tulee kuolinpesän tekemällä hallinnansiirrolla sitoumuksen antaneen viljelijän hallintaan, voidaan peltoala liittää sitoumukseen, jos 4 §:n 1 momentin edellytykset täyttänyt yli 65-vuotias viljelijä on kuollut sen sitoumus- tai kalenterivuoden aikana, jona hallinnansiirto on tapahtunut. Yli 65-vuotiaan viljelijän tai kuolinpesän osakkaiden on tullut itse viljellä siirtyvää peltoalaa hallinnansiirtoa edeltävänä kasvukautena. Sitoumukseen voidaan liittää myös peltoaloja, jotka ovat tulleet sitoumuksen antaneen viljelijän hallintaan sitoumuksen alkamisen jälkeen 4 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

Sitoumukseen voidaan valtion talousarvion määrärahojen rajoissa hakemuksesta liittää ensimmäisen sitoumusvuoden jälkeen toisena ja kolmantena sitoumusvuotena tukikelvottomia peltoaloja, joita ei ole edellisen vuoden tukihakemuksessa ilmoitettu ja hyväksytty tukikelpoisiksi toisen sitoumuksen antaneen viljelijän tukihakemuksessa ja jotka eivät ole 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuja peltoaloja. Näiden liitettävien alueiden pinta-alan on oltava vähemmän kuin 50 prosenttia viljelijän vertailualasta tai enintään kaksi hehtaaria.

Jos pinta-alan lisäys on 1 momentissa tarkoitettua suurempi, viljelijä voi antaa uuden kyseistä tukea koskevan sitoumuksen sitoumuskauden aikana vuosittaisen tukihaun yhteydessä valtion talousarvion määrärahojen rajoissa. Jos uutta sitoumusta ei voida antaa, tukikelvottomia peltoaloja on viljeltävä sitoumuksen ehtojen mukaisesti ilman tukea.

Kun sitoumus on siirretty, jatkavan viljelijän on noudatettava kyseessä olevaa tukea koskevaa sitoumusta aiemman viljelijän antaman sitoumuksen jäljellä olevan sitoumusajan. Sitoumuksesta luopuva viljelijä voi jättää kotitarveviljelyä varten alle 0,5 hehtaarin suuruisen peltoalan.

Jos viljelijällä on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu ympäristötukea koskeva sitoumus, hänen kanssaan voidaan tehdä sopimus edellyttäen, että viljelijä tekee tässä asetuksessa tarkoitetun ympäristötukea koskevan sitoumuksen sen jälkeen kun aiemman sitoumuksen voimassaolo päättyy.

Sopimus voidaan tehdä ympäristötuessa tukikelpoisesta peltoalasta. Muusta kuin peltoalasta voidaan tehdä 40, 41, 49 tai 51 §:ssä tarkoitettu sopimus siten kuin tässä asetuksessa säädetään.

Sopimus tulee voimaan sopimuskauden alkaessa. Sopimus on tehty, kun TE-keskus on erillisellä päätöksellään hyväksynyt hakemuksen. Hakemus ja TE-keskuksen erillinen päätös muodostavat hyväksytyn voimassaolevan sopimuksen. Sopimus pysyy voimassa, vaikka erityistuen vuosittaista maksua ei haeta, jos maksun hakematta jättäminen on aiheutunut toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä. Erityistuen vuosittaista ilmoitusta maksuperusteesta ei edellytetä, jos kyseessä on 48 §:ssä tarkoitettu sopimus ja kyseisenä vuonna ei ole otettu lantaa vastaan.

Sopimuksessa on peruslohkoittain määriteltävä peltoalueet ja muut alueet, joita sopimus koskee. Sopimusalueen osaksi voidaan hyväksyä vähintään 0,05 hehtaarin suuruinen ympäristötuessa tukikelpoinen peltoala tai muu kuin peltoala. Sopimusalueen on oltava koko sopimuskauden sopimuksen tekijän hallinnassa, jollei kyseessä ole 47 §:n 2 momentissa tai 48 §:n 5 momentissa tarkoitettu tilanne. Sopimuksen voimassaoloaikana sopimuksen tekijä voi kuitenkin poistaa 21 §:ssä säädetyn mukaisesti aloja sopimuksesta. Sopimus voidaan tehdä koskemaan vuokrattua peltoaluetta tai muuta kuin peltoa edellyttäen, että vuokrasopimus on voimassa koko sopimuskauden.

Jos sopimusta on haettu peltoa koskevan peruslohkon osalle, on sopimusalasta muodostettava oma peruslohkonsa sopimuksen hyväksymisen yhteydessä, jollei kyseessä ole 43 tai 54 §:ssä tarkoitettu sopimus. Pellon ulkopuolisesta sopimusalasta on myös muodostettava uusi peruslohko, jollei alaa ole jo aiemmin ilmoitettu omana peruslohkonaan.

Jäljempänä 40, 41 ja 51 §:ssä tarkoitetun sopimuksen sopimuskaudeksi voidaan hakea viisi tai kymmenen vuotta. TE-keskus vahvistaa sopimuksen hyväksymistä koskevassa päätöksessä sopimuskauden pituuden. Muiden sopimusten sopimuskausi on viisi vuotta.

Sopimuskausi ja -vuosi alkavat 1 päivänä toukokuuta tai 1 päivänä lokakuuta. Sopimuskausi ja -vuosi päättyvät huhtikuun 30 päivänä, jos ne alkavat 1 päivänä toukokuuta, ja syyskuun 30 päivänä, jos ne alkavat 1 päivänä lokakuuta. Sopimuskausi on vahvistettava tehtävässä sopimuksessa.

Jäljempänä 45, 46 ja 52 §:ssä tarkoitetun sopimuksen sopimuskausi alkaa 1 päivänä toukokuuta. Jäljempänä 40, 48 ja 54 §:ssä tarkoitetun sopimuksen sopimuskausi voi alkaa joko 1 päivänä toukokuuta tai 1 päivänä lokakuuta. Jos sopimukseen haettu alue sisältyy suojavyöhykkeiden yleissuunnittelualueelle ja haetulla alalla on edellisenä vuonna tai aiemmin perustettu nurmi, 40 §:ssä tarkoitettu sopimus voi alkaa 1 päivänä toukokuuta. Jos sopimukseen haetulle alalle kylvetään syksyllä alkuperäiskasvi, 54 §:ssä tarkoitettu sopimus voi alkaa 1 päivänä lokakuuta. Muiden sopimusten sopimuskausi alkaa 1 päivänä lokakuuta.

Jos kyseessä on vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu sopimus, jonka sopimuskausi päättyy 31 päivänä toukokuuta, voidaan vastaava tämän asetuksen mukainen sopimus tehdä alkavaksi 1 päivänä toukokuuta samana vuonna.

Jäljempänä 40―43, 49 ja 51 §:ssä tarkoitetun sopimuksen on perustuttava kirjalliseen suunnitelmaan, jossa on esitettävä toimenpiteet jokaiselle sopimusvuodelle.

TE-keskuksen on hankittava lausunto ennen suunnitelmaan perustuvan sopimuksen tekemistä toimialueensa alueelliselta ympäristökeskukselta, jos kyseessä ei ole 40 taikka 43 §:ssä tarkoitettu sopimus, jos ensiksi mainittuun sopimukseen haettu alue kuuluu yleissuunnittelualueeseen, jossa suojavyöhykkeen tarve on todettu.

Edellä 15 §:ssä tarkoitetussa suunnitelmassa on oltava vähintään seuraavat tiedot ja asiakirjat:

Sopimukseen hyväksyttävä toteutettava toimenpide ja siitä aiheutuva kustannus voidaan hyväksyä edellyttäen, että toimenpide on perusteltu sopimuksen tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Kustannuksena voidaan hyväksyä edullisimman toteutustavan mukainen kustannus. Vain ohjelmakauden 2007―2013 aikana muodostuneet kustannukset voidaan hyväksyä suunnitelmaan perustuvan sopimuksen kustannuksiksi.

Jos sopimukseen haetun alueen käytöstä saadaan taloudellista hyötyä sadonkorjuun tai muun sadon hyötykäytön kautta, lukuun ottamatta metsätaloudesta saatavaa hyötyä, on tämä hyöty otettava huomioon sopimuksen perusteella maksettavan erityistuen suuruudessa.

Tulonmenetyksen laskemisen vertailukohtana käytetään toimenpiteen soveltamiskohteen käyttöä täydentävien ehtojen mukaisesti. Tulonmenetyksiä laskettaessa ei oteta huomioon metsätalouden tulonmenetyksiä sopimusalueella eikä mahdollisia eläimen heikommasta kasvusta aiheutuneita vähentyneitä tuloja.

Kohtuulliset suunnittelukustannukset ja hoitopäiväkirjan pitämisestä aiheutuvat kustannukset voidaan sisällyttää suunnitelmaan perustuvan sopimuksen kokonaiskustannuksiin.

Sopimusalueen vuokrakuluja ei hyväksytä erityistukeen hyväksyttäviksi kustannuksiksi. Kustannuksiksi voidaan hyväksyä laiduneläinten valvonnasta ja juomaveden järjestämisestä aiheutuvat lisäkustannukset. Kustannuksiksi ei hyväksytä metsätalouden kustannuksia kuten puunkorjuun tai kuljetuksen kustannuksia.

Ilman transaktiokustannusta esitettyjä kustannuksia voidaan hyväksyä enintään tämän asetuksen liitteen 2 mukaisina, silloin kun TE-keskus vahvistaa suunnitelmaan perustuvan sopimuksen perusteella maksettavaa erityistukea ja arvioi viljelijän hakemuksessa esitettyjä kustannuksia. TE-keskuksen on lisättävä transaktiokustannus suunnitelmaan perustuvasta sopimuksesta maksettavaan erityistukeen. Jos 42 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa sopimusehdoksi vahvistetaan sopimusalueen pitäminen kasvipeitteisenä talvikauden ajan, tästä aiheutuvaa kustannusta ei voida ottaa huomioon, jos viljelijä on valinnut 32 §:n 3, 4 tai 5 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen. Liitteen 2 mukaisista kustannuksista voidaan kuitenkin tapauskohtaisesti poiketa, jos siihen on olemassa poikkeamista tukevat perustellut yksittäistapausta koskevat todelliset kohtuulliset kustannukset.

Erityistuen määrää hyväksyttäessä on otettava huomioon tilanteet, joissa suunnitelluista toimenpiteistä, joille haetaan erityistukea, jo maksetaan muuta Euroopan yhteisön tai kansallisen tukijärjestelmän tukea. Niille toimenpiteille, joista maksetaan jo muuta tukea, ei voida maksaa erityistukea.

Sopimukseen ei voida sisällyttää sellaisia toimenpiteitä, jotka viljelijä on velvoitettu tekemään muun lainsäädännön perusteella. Sopimukseen ei voida sisällyttää myöskään toimenpiteitä, joista viljelijä on saanut korvauksen vesioikeuden tai ympäristölupaviraston päätöksen perusteella. Jos toimenpiteestä on maksettu korvaus vesilain (264/1961) nojalla, toimenpidettä ei voida kymmenen vuoden aikana korvauksen saamisesta sisällyttää sopimukseen.

Jos kyseessä on 40, 41, 43, 49 tai 51 §:ssä tarkoitettu sopimus, sopimusalueella toteutettavista toimenpiteistä on pidettävä hoitopäiväkirjaa. Hoitopäiväkirjaan on kirjattava vähintään lohkon nimi, tunnus ja pinta-ala sekä vuosittaiset toimenpiteet, niiden toteuttamisaika ja niiden vaikutus ympäristöön. Jäljempänä 43 §:ssä tarkoitetun sopimuksen hoitopäiväkirjaan on kirjattava myös sopimusalueen säätö-, hoito- ja huoltotoimenpiteet.

Jos kyseessä on 43 §:ssä tarkoitettu sopimus, sopimuksen mukainen hanke on toteutettava kokonaisuudessaan toisen sopimusvuoden loppuun mennessä. Sopimuksen mukaiset toimenpiteet on aloitettava ensimmäisen sopimusvuoden aikana. Jos kyseessä on 40―42, 49 tai 51 §:ssä tarkoitettu sopimus, toimenpiteet on aloitettava jokaisella sopimukseen sisältyvällä lohkolla ensimmäisenä sopimusvuotena, ellei hyväksytyssä suunnitelmassa muuta edellytetä.

Sopimuksen kohteena olevan alueen pinta-alaa voidaan vähentää sopimuskauden aikana 15 §:ssä sekä 45 ja 46 §:ssä tarkoitetun sopimuksen osalta enintään 20 prosenttia edellyttäen, että sopimuksen tekijä palauttaa sopimuksesta poistetulle alalle maksetut erityistuet. Kuitenkin 15 §:ssä tarkoitetun sopimuksen mukaista pinta-alaa voidaan vähentää vain, jos sopimukselle asetetut tavoitteet eivät vaarannu. Edellä säädetystä poiketen 45 ja 46 §:ssä tarkoitetun sopimuksen kohteena olevan alueen pinta-ala saa vähentyä, jos sopimuksesta poistuva ala sisällytetään toiseen 45 tai 46 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen.

Jäljempänä 48 §:ssä tarkoitetun sopimuksen kohteena oleva pinta-ala saa koko sopimuskauden aikana vähentyä yhteensä enintään 20 prosenttia. Maksettuja erityistukia ei tarvitse palauttaa.

TE-keskuksen on kuultava alueellista ympäristökeskusta ennen sopimuksen muuttamista koskevan päätöksen tekemistä sopimuksen kohteena olevan pinta-alan vähenemisen vuoksi silloin, kun arvioidaan 15 §:ssä tarkoitettua sopimusta ja sille asetettujen tavoitteiden mahdollista vaarantumista.

Sopimuksen kohteena olevan alueen pinta-ala voi vähentyä 1 ja 2 momentissa säädettyä enemmän, jos vähenemiseen on toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitettu peruste.

Jäljempänä 45, 46 ja 48 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen voidaan valtion talousarvion määrärahojen rajoissa hakemuksesta liittää ensimmäisen sopimusvuoden jälkeen toisena ja kolmantena sopimusvuotena peltoaloja, jotka eivät ole alkuperäisessä sopimusalassa. Liitettävien alojen pinta-alan on oltava enintään 50 prosenttia viljelijän alkuperäisestä sopimusalasta tai enintään kaksi hehtaaria.

Jos pinta-alan lisäys on toisena ja kolmantena sopimusvuotena 1 momentissa tarkoitettua suurempi tai neljäntenä ja viidentenä sopimusvuotena vähintään kaksi hehtaaria, viljelijä voi hakea uutta, maatilaa koskevaa sopimusta 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen sopimuskauden aikana vuosittaisen tukihaun yhteydessä valtion talousarvion määrärahojen rajoissa. Jos uutta sopimusta ei tehdä, sopimukseen sisältymättömiä peltoaloja on viljeltävä sopimuksen ehtojen mukaisesti ilman erityistukea lukuun ottamatta maatilaa, jolle on haettu 48 §:ssä tarkoitettua sopimusta.

Uusilla peltoaloilla ei tarkoiteta lohkoja, jotka ovat tulleet 45, 46, 48 ja 54 §:ssä tarkoitetun sopimuksen tehneen viljelijän hallintaan kiinteistönmuodostamislain 88 §:ssä tarkoitetussa uusjakosuunnitelmassa päätettyjen tilusten järjestelyjen kautta edellyttäen, että uusjakosuunnitelma on saanut lainvoiman ja tilukset on otettu haltuun uusjakosuunnitelman mukaisesti edellä mainitun sopimuksen sopimuskauden alkamisen jälkeen. Mitä edellä on säädetty omistajasta, sovelletaan myös vuokramieheen, milloin vuokra-alue on kiinteistönmuodostamislain 86 §:n nojalla uusjakosuunnitelman mukaisesti siirretty toiseen paikkaan. Näitä viljelijän hallintaan tulleita uusia peltoaloja voidaan kuitenkin hyväksyä tukikelpoiseksi ja tätä kautta 45, 46, 48 ja 54 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen pinta-alaltaan enintään yhtä paljon kuin lainvoimaisen uusjakosuunnitelman mukaan viljelijän hallinnasta on poistunut tukikelpoisia peltoaloja.

Jos sopimukseen hyväksytyn lohkon digitoitu pinta-ala poikkeaa sopimuksessa määritellyn sopimuslohkon pinta-alasta, sopimusta koskevaa päätöstä on muutettava siten, että sopimusala vastaa digitoitua alaa. Jos lohkon pinta-ala vähenee digitoinnin perusteella, sopimusta ei kuitenkaan tarvitse muuttaa, jos digitoidun pinta-alan ja sopimusalan välillä on vähäinen ero. Digitoinnin perusteella sopimuspinta-alaa muutetaan vasta sen jälkeen, kun tuen saaja on hyväksynyt digitoidun pinta-alan.

Jos tuen saaja on sopimusta koskevassa hakemuksessaan ilmoittanut sopimukseen hakemansa lohkon pinta-alan selvästi digitoitua pinta-alaa suuremmaksi, tuen saajan on palautettava liian suurena maksettu erityistuki.

Sopimus tai sen osa voidaan vaihtaa toiseksi erityyppiseksi sopimukseksi sen voimassaoloaikana edellyttäen, että tällaiseen vaihtoon sisältyy ilmeisiä etuja ympäristön kannalta ja voimassa oleva sopimus tehostuu merkittävästi. Jos kyseessä on kymmenvuotinen sopimus tai sen osa, joka vaihdetaan viisivuotiseksi sopimukseksi, alkaa vaihtamishetkellä uusi viisivuotinen sopimus. Jos kyseessä on viisivuotinen sopimus tai sen osa, joka vaihdetaan kymmenvuotiseksi sopimukseksi, alkaa vaihtamishetkellä uusi kymmenvuotinen sopimus. Sopimuskausi jatkuu normaalisti mahdollisesti voimaan jäävän alkuperäisen sopimuksen osalta, jonka pinta-ala vaihtamisen jälkeen pienenee.

Sopimuksen osan vaihtaminen toiseksi ei aiheuta 21 §:ssä tarkoitettua sopimusalan vähenemistä. Jos tuen saaja kuitenkin luopuu uudesta vaihtamisen jälkeen tehdystä sopimuksesta kokonaisuudessaan ja alkuperäinen sopimus jää voimaan, lasketaan poistuvat alueet vähenemiseksi aiempaan alkuperäiseen sopimukseen.

Sopimuksen vaihtamista voidaan hakea uusien sopimusten vuosittaisena hakuaikana. Sopimuksen vaihtamisen perusteella tehtävää uutta sopimusta voidaan voimassaolevan sopimuksen sopimuskauden mukaisesti hakea alkavaksi 1 päivänä toukokuuta tai 1 päivänä lokakuuta. Erityistuki maksetaan vaihtamisen jälkeen uuden sopimuksen mukaisena. Ennen sopimuksen vaihtamista maksettua erityistukea ei tarvitse maksaa takaisin. Jos kyseessä on 15 §:ssä tarkoitetun sopimuksen vaihtaminen tai suunnitelmaan perustuvaan sopimukseen vaihtaminen, alueelliselta ympäristökeskukselta on pyydettävä lausunto.

Jos kyseessä on 40―43, 49 tai 51 §:ssä tarkoitettu sopimus, sopimuksen mukaisia toimenpiteitä voidaan tarvittaessa tarkentaa sopimuksen voimassaoloaikana, jotta sopimukselle asetetut tavoitteet eivät vaarantuisi. Tarkentaminen voidaan tehdä tuen saajan hakemuksesta tai TE-keskuksen aloitteesta ennen seuraavan sopimusvuoden alkua. Tarkentamista on haettava toimintalinjan 2 lain 13 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen. Ennen tarkentamista tuen saajaa ja alueellista ympäristökeskusta on kuultava asiasta.

Jäljempänä 52 §:ssä tarkoitettua sopimusta voidaan tarkistaa eläinmäärän osalta kunkin sopimusvuoden alkaessa. Eläinmäärän lisäystä on haettava toimintalinjan 2 lain 13 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen.

Jos viljelijän maatilalla, jolla on 46 §:ssä tarkoitettu sopimus, erityistukeen oikeuttavien eläinten eläinyksikkömäärä vähenee alle yhden eläinyksikön ja hänen kanssaan tehty sopimus on muutettu jäljellä olevaksi sopimuskaudeksi 45 §:ssä tarkoitetuksi sopimukseksi, viljelijä ei voi hakea uudelleen luonnonmukaisen kotieläintuotannon sopimusta jäljellä olevan sopimuskauden aikana. Vastaavaa on sovellettava, jos viljelijä lopettaa kotieläintuotannon edellä tarkoitettuun tukeen oikeuttavien eläinten osalta muusta kuin toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä.

Jos kyseessä on 45 tai 46 §:ssä tarkoitettu sopimus, TE-keskus voi hakemuksesta siirtää sopimuksen maatilan osan uudelle omistajalle tai haltijalle vain, jos siirtohakemuksen syynä on sopimusalueen jakaminen perinnönjaon, osituksen tai yhtymän purkamisen vuoksi. Ympäristöllisistä syistä voidaan kuitenkin sopimusalueen osan siirto tai koko sopimuksen siirto osina hyväksyä myös muissa kuin edellä tarkoitetuissa tapauksissa ja sopimuksissa. Siirtotapauksessa jatkavan tuen saajan on noudatettava kyseessä olevaa sopimusta sen jäljellä oleva sopimusaika.

Viljelijä, jolla on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu luonnonhaittakorvausta koskeva sitoumus, voi vuonna 2007 antaa aiemman sitoumuksen tilalle uuden sitoumuksen ohjelmakauden 2007―2013 mukaisessa luonnonhaittakorvausjärjestelmässä. Viljelijän on tällöin sitouduttava toimintalinjan 2 lain 5 §:n mukaisesti.

Ohjelmakauden 2007―2013 mukaiseen luonnonhaittakorvausjärjestelmään sitoutumisessa on noudatettava toimintalinjan 2 lain 13 §:ssä säädettyä menettelyä.

Ympäristötukeen sitoutunut viljelijä saa käyttää vuodessa enintään 80 kilogrammaa fosforia peltohehtaaria kohden. Puutarhakasvien lannoituksessa fosforia saa käyttää enintään 120 kilogrammaa peltohehtaaria kohden vuodessa. Edellä mainittuihin määriin saa soveltaa fosforin tasausta. Fosforilannoituksessa voidaan käyttää enintään viiden vuoden tasausjaksoa. Fosforin tasausjakso on aloitettava, kun sallittu vuotuinen fosforitaso ylitetään. Tasausjakso voidaan aloittaa myös fosforimäärän alittaessa sallitun vuosittaisen määrän. Tasausjakson alkaminen ja päättyminen on kirjattava lohkokohtaisiin muistiinpanoihin.

Ympäristötukeen sitoutunut viljelijä saa käyttää vuodessa typpeä peltohehtaarille enintään maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen (931/2000) mukaisesti.

Ympäristötukeen sitoutuneen viljelijän maatilalla kasvinsuojeluaineiden levitykseen hankittavan uuden kasvinsuojeluruiskun on täytettävä eurooppalaisen standardisarjan SFS-EN 12761 vaatimukset. Lisäksi tällaisella ruiskulla on oltava Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen tai ruiskun valmistajan myöntämä kirjallinen todistus ja hyväksymismerkintä ruiskun testauksesta. Käytössä olevat ruiskut on lisäksi testattava joka viides vuosi Elintarviketurvallisuusviraston valtuuttamalla testaajalla ja kyseisen viraston antamien ohjeiden mukaan. Jos viisi vuotta umpeutuu kasvukauden päätyttyä, on kasvinsuojeluaineiden levitykseen käytettävä kasvinsuojeluruisku testattava ennen seuraavan kasvukauden alkua. Kasvinsuojeluruiskulla tarkoitetaan itse kulkevia ja traktorikäyttöisiä kasvinsuojeluruiskuja.

Maatilalla kasvinsuojeluaineita saa levittää vain henkilö, joka osallistuu joka viides vuosi ajankohtaisten kasvinsuojeluasioiden vähintään neljä tuntia kestävään koulutukseen. Koulutukseksi hyväksytään koulutus, jonka TE-keskus on etukäteen hyväksynyt. Koulutukseksi hyväksytään myös vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen mukainen kasvinsuojelua koskeviin ehtoihin sisältyvä vastaava voimassa oleva koulutus. Koulutukseen osallistumisesta on oltava kirjallinen todistus. Koulutuksessa on käytävä ensimmäisen sitoumusvuoden loppuun mennessä. Jos viisi vuotta umpeutuu kasvukauden päätyttyä, on koulutuksessa käytävä ennen seuraavan kasvukauden alkua. Koulutukseksi hyväksytään myös Elintarviketurvallisuusviraston järjestämä erityistä vaaraa terveydelle tai ympäristölle aiheuttavan kasvinsuojeluaineen käyttöä koskeva tutkinto tai tätä vastaava aiemmin suoritettu erityistutkinto. Viimeistään tällaisen tutkinnon kuudentena voimassaolovuonna on käytävä TE-keskuksen hyväksymä koulutus tai uusittava erityistutkinto.

Viljelijän, joka sitoutuu noudattamaan perustoimenpiteitä, on noudatettava kokonaisuutta, joka muodostuu seuraavista toimista: viljelyn ympäristönsuojelun suunnittelu ja seuranta, peltokasvien lannoitus, puutarhakasvien lannoitus, pientareet ja suojakaistat sekä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpito. Viljelijä voi perustoimenpiteiden osana perustaa kasvipeitteisen kesannon.

Viljelijän, jolla on voimassa tässä asetuksessa tarkoitettu sopimus, on sitouduttava noudattamaan 1 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä pientareita ja suojakaistoja sekä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpitoa koskevia vaatimuksia sen jälkeen kun hänellä päättyy tämän asetuksen mukainen ympäristötukea koskeva sitoumus, jos hän ei sitoumuksen päättymisen jälkeen täytä toimintalinjan 2 lain 7 §:ssä tarkoitettua ikävaatimusta.

Viljelijän, joka ei täytä toimintalinjan 2 lain 7 §:ssä tarkoitettua ikävaatimusta ja jolla on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 22 §:ssä tai 28―30 §:ssä tarkoitettu sopimus tai ympäristötukipäätöksessä tarkoitettu 20-vuotinen maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus, on sitouduttava noudattamaan 1 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä pientareita ja suojakaistoja sekä luonnon monimuotoisuuden ja maiseman ylläpitoa koskevia vaatimuksia sen jälkeen kun hänellä päättyy vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen mukainen perus- ja lisätoimenpiteitä koskeva sitoumus tai sitoutuminen vastaavien ehtojen noudattamiseen.

Viljelijälle maksetaan kotieläintilan mukainen perustoimenpiteen tuki peltokasveista edellyttäen, että viljelijän maatilalla on tuotantoeläimiä vähintään 0,4 eläinyksikköä tukikelpoista peltohehtaaria kohden tai vähintään 25 eläinyksikköä ja että viljelijä on ilmoittanut sitoutuessaan ympäristötukeen täyttävänsä tämän ehdon. Viljelijän tai hänen perheenjäsentensä hallinnassa olevat tuotantoeläimet otetaan huomioon laskettaessa eläinyksikkömäärää. Tuotantoeläinten kasvatukseen käytettävien tuotantotilojen on oltava viljelijän hallinnassa. Tuotantoeläimet muutetaan eläinyksiköiksi seuraavan taulukon kertoimien mukaisesti:

Muiden eläinlajien kohdalla on käytettävä 1 momentin taulukon sitä kerrointa, mikä lähinnä vastaa niiden lannan vuotuista fosforituotantoa.

Jos maatilalla luovutaan kotieläintuotannosta tai tuotantoeläinten määrä ei täytä 30 §:n 1 momentissa säädettyä vähimmäismäärää, perustoimenpiteen tuki peltokasveista maksetaan seuraavasta ympäristötuen maksatuksesta lähtien kasvinviljelytilan mukaisesti.

Edellä 1 momentin mukaista muutosta ei tehdä, jos kyseessä on tilapäinen eläinmäärän väheneminen. Tilapäinen eläinmäärän väheneminen on kyseessä tilanteissa, jotka aiheutuvat tietyn tuotantosuunnan edellyttämästä tuotantotauosta, kotieläinrakennuksen peruskorjauksesta tai laajentamisesta, tuotantosuunnan muuttamisesta tai toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä.

Jos maatilalla aloitetaan kotieläintuotanto tai sitä lisätään siten, että tuotantoeläinten määrä täyttää 30 §:n 1 momentissa säädetyn vähimmäismäärän jäljellä olevan sitoumuskauden ajan, voidaan viljelijälle maksaa perustoimenpiteiden tuki peltokasveista kotieläintilan mukaisena jäljellä olevan sitoumuskauden ajan. Tämä muutos voidaan tehdä myös, jos kesken sitoumuskauden tehdään sukupolvenvaihdos tai muu koko maatilan hallinnansiirto ja sitoumus siirretään. Tällainen muutos voidaan tehdä vain kerran sitoumusaikana. Annetun sitoumuksen ja tukihakemuksella annettuihin tietoihin perustuvan tuen maksamista voidaan muuttaa edellyttäen, että viljelijä ilmoittaa muutoksen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle kyseisen vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Myöhemmin ilmoitettavien muutosten osalta tuki maksetaan seuraavan sitoumusvuoden alusta alkaen muutoksen mukaisena.

Viljelijä voi valita sitoumuskauden ajaksi 33―36 §:ssä säädetyin rajoituksin seuraavia lisätoimenpiteitä:

Lisätoimenpiteitä voi valita sekä tavanomaisille peltoviljelykasveille että puutarhakasveille. Puutarhakasvit on ryhmitelty ryhmän 1 ja 2 puutarhakasveihin sekä eräisiin siemenmaustekasveihin asetuksen liitteessä 1. Viljelijän on ilmoitettava sitoutuessaan sitoumuskaudeksi valitsemansa lisätoimenpide tai -toimenpiteet. Viljelijä voi sitoutuessaan ympäristötukeen olla valitsematta lisätoimenpidettä, jos maatila on puutarhatila tai viljelijän peltoja sijaitsee vain C-tukialueella. Viljelijä ei voi valita C-tukialueella sijaitseville pelloilleen 32 §:n 4―7 ja 11 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä.

Jos viljelijän pellot sijaitsevat kokonaan A- ja B-tukialueilla, hän voi valita niille enintään neljä lisätoimenpidettä. Jos viljelijän pellot sijaitsevat kokonaan C-tukialueella, hän voi valita niille enintään kaksi lisätoimenpidettä. Jos viljelijän pellot sijaitsevat sekä A- ja B-tukialueilla että C-tukialueella, hän voi valita enintään neljä lisätoimenpidettä. Näistä viljelijä voi valita enintään kaksi lisätoimenpidettä C-tukialueelle. Viljelijä voi valita C-tukialueella sijaitseville pelloilleen vain 32 §:n 1―3 ja 8―10 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen. Puutarhatilalla lisätoimenpiteitä voi valita edellä mainitut määrät, mutta valituista lisätoimenpiteistä puutarhatilan lisätoimenpiteitä voi olla A- ja B-tukialueilla enintään kaksi ja C-tukialueella enintään yksi. Jos puutarhatilan peltoja sijaitsee kaikilla tukialueilla, lisätoimenpiteitä voi olla enintään kaksi.

Edellä 32 §:n 3 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voi valita maatilalla, jolle on valittu 32 §:n 4 tai 5 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide.

Edellä 32 §:n 4 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voi valita maatilalla, jolle on valittu 32 §:n 3 tai 5 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide.

Edellä 32 §:n 5 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voi valita maatilalla, jolle on valittu 32 §:n 3, 4 tai 7 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide.

Edellä 32 §:n 7 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voi valita maatilalla, jolle on valittu 32 §:n 1, 2 tai 5 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide.

Edellä 32 §:n 1 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voida valita maatilalla, jolle on haettu tai jolla on voimassa 45 tai 46 §:ssä tarkoitettu sopimus tai jolla on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus. Kyseisen lisätoimenpiteen tukea ei makseta lohkosta, jolla on voimassa 42 §:ssä tarkoitettu sopimus tai vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 27 §:ssä tarkoitettu sopimus. Lisätoimenpide ei koske puutarhakasvien aloja.

Edellä 32 §:n 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua lisätoimenpidettä ei voida valita kotieläintilan ehtoihin sitoutuneella maatilalla, jolla kasvatetaan nautoja, hevosia, lampaita tai vuohia yhteensä enemmän kuin 2 eläinyksikköä. Eläinyksiköt lasketaan 30 §:n taulukon mukaisesti.

Edellä 32 §:n 7 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide voidaan valita vain kotieläintilan ehtoihin sitoutuneella maatilalla, jolla on nautoja, lampaita, vuohia tai hevosia vähintään 0,4 eläinyksikköä tukikelpoista peltohehtaaria kohden tai jolla on mainittuja eläimiä vähintään 25 eläinyksikköä. Eläinyksiköt lasketaan 30 §:n taulukon mukaisesti.

Edellä 32 §:n 8 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide voidaan valita vain kotieläintilan ehtoihin sitoutuneella maatilalla, jolla tuotantoeläinten määrä täyttää 30 §:n 1 momentissa säädetyn vähimmäismäärän. Eläinyksiköt lasketaan 30 §:n taulukon mukaisesti.

Edellä 32 §:n 12 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide voidaan valita puutarhatilalla ja toteuttaa vain ryhmän 1 puutarhakasvialoilla.

Edellä 32 §:n 13 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide voidaan valita puutarhatilalla ja toteuttaa vain ryhmän 2 puutarhakasvialoilla.

Edellä 32 §:n 14 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide voidaan valita puutarhatilalla ja toteuttaa puutarhakasvialoilla.

Lisätoimenpide voidaan muuttaa, jos:

Lisätoimenpide voidaan muuttaa jäljellä olevaksi sitoumuskaudeksi kerran sitoumuskauden aikana. Muuttamisen edellytyksenä on, että lisätoimenpiteen valinnalle säädetyt edellytykset täyttyvät.

Lisätoimenpiteestä on luovuttava, jos maatilan kotieläintuotannosta luovutaan tai eläinmäärä vähenee muutoin kuin tilapäisesti siten, että 30 §:n 1 momentissa säädetyt, eläinmäärää koskevat edellytykset eivät täyty, ja lisätoimenpiteeksi on valittu 32 §:n 7 tai 8 kohdassa tarkoitettu lisätoimenpide. Puutarhatilan lisätoimenpiteestä voi luopua silloin, jos puutarhakasvien viljelyala vähenee alle 0,5 hehtaarin. A- ja B-tukialueille kohdistuvista 32 §:n 4―7 ja 11 kohdassa tarkoitetusta lisätoimenpiteestä on luovuttava, jos viljelijä luopuu kaikista kyseisillä alueilla sijaitsevista peltoaloistaan.

Muutos annetun sitoumuksen ja tukihakemuksen tietoihin perustuvan tuen maksamisessa voidaan tehdä edellyttäen, että viljelijä ilmoittaa muutoksen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle kyseisen vuoden kesäkuun loppuun mennessä. Myöhemmin ilmoitettavien muutosten osalta tuki maksetaan seuraavan sitoumusvuoden alusta alkaen muutoksen mukaisena.

Viljelijä, jolla on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu ympäristötukea koskeva sitoumus, voi vuonna 2007 antaa aiemman sitoumuksen tilalle uuden sitoumuksen ohjelmakauden 2007―2013 mukaisessa ympäristötukijärjestelmässä. Viljelijän on tällöin sitouduttava toimintalinjan 2 lain 5 §:n mukaisesti.

Ohjelmakauden 2007―2013 mukaiseen ympäristötukijärjestelmään sitoutumista haetaan siten kuin toimintalinjan 2 lain 13 §:ssä säädetään.

TE-keskus voi tehdä viljelijän kanssa seuraavia sopimuksia:

Sopimuksessa suojavyöhykkeen perustamisesta ja hoidosta viljelijä sitoutuu perustamaan viljelyksessä olevalle peltoalueelle suunnitelman mukaisesti monivuotisen nurmikasvuston ja hoitamaan sitä sopimusehtojen mukaisesti.

Suojavyöhykkeen on oltava vähintään keskimäärin 15 metriä leveä. Leveys määräytyy maaston ja tulvarajojen mukaan. Sopimukseen voidaan sisällyttää myös rajoitetusti suojavyöhykkeen välittömässä läheisyydessä oleva, suojavyöhykkeen ja valtaojan tai sitä suuremman vesiuoman taikka lammen, järven tai meren väliin jäävä luonnontilainen ranta-alue edellyttäen, että sitä hoidetaan sopimusehtojen mukaisesti.

Sopimus voidaan A- ja B-tukialueilla tehdä valtaojan tai sitä suuremman vesiuoman varrella sijaitsevalle pellolle, lammen, järven tai meren rannalla sijaitsevalle pellolle tai luokitellulla pohjavesialueella sijaitsevalle pellolle perustettavasta suojavyöhykkeestä.

C-tukialueella sopimus voidaan tehdä suojavyöhykkeen perustamisesta kohteelle, jolla ympäristötukipäätöksen mukaisen sopimuksen voimassaolo päättyy TE-keskuksen tekemän päätöksen perusteella ennen tässä tarkoitetun sopimuksen sopimuskauden alkamista tai jolla päättyy tässä tarkoitetun uuden sopimuksen sopimuskauden alussa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen mukainen vastaava erityistukisopimus taikka jolla suojavyöhykkeen perustamisen tarve on todettu esimerkiksi suojavyöhykkeiden yleissuunnitelmassa tai vastaavassa useita viljelijöitä koskevien yhtenäisten suojavyöhykkeiden toteuttamiseen tähtäävässä selvityksessä tai pohjavesialueen suojelusuunnitelmassa. Samoin sopimus voidaan tehdä suojavyöhykkeen perustamisesta kohteelle, joka sijaitsee kaltevalla rantapellolla, tulva-alueella taikka yhteisön vesipolitiikan puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY mukaisessa hoitosuunnitelmassa esitetylle kohteelle.

Sopimuksessa monivaikutteisen kosteikon hoidosta tuen saaja sitoutuu hoitamaan ympäristötukipäätöksessä tai vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitetun sopimuksen mukaisesti perustettua tai vesiensuojelullisesti muutoin hyväksytysti perustettua kosteikkoa suunnitelman mukaisesti.

Sopimus voidaan tehdä vain sellaisilla alueilla, joilla peltoja on yli 20 prosenttia vesistön tai valtaojan valuma-alueesta. Sopimus voidaan tehdä vain Suomenlahteen, Saaristomereen tai Selkämereen laskevien jokivesistöjen sekä sellaisten järvien valuma-alueilla, joilla sopimuksella voidaan merkittävästi pienentää maatalouden aiheuttamaa vesistökuormitusta ja lisätä maatalousalueiden luonnon monimuotoisuutta sekä edistää riista-, kala- tai raputaloutta. Sopimus voidaan tehdä myös kohteista, jotka on perustettu toimintalinjan 2 laissa tarkoitetulla ei-tuotannollisten investointien tuella sekä kohteista, joilla ympäristötukipäätöksen mukaisen sopimuksen voimassaolo päättyy TE-keskuksen tekemän päätöksen perusteella ennen tässä tarkoitetun sopimuksen sopimuskauden alkamista tai joilla päättyy tässä tarkoitetun uuden sopimuksen sopimuskauden alussa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu vastaava erityistukisopimus.

Sopimuksessa pohjavesialueiden peltoviljelystä viljelijä sitoutuu toteuttamaan pohjavesialueella sijaitsevan peltoalueen viljelyksessä sopimukseen sisällytettävää suunnitelmaa, jossa määritellään toteutettavat toimenpiteet. Viljelyä koskevat rajoitukset ja tehtävät toimenpiteet määritellään erikseen sopimuksessa pohjavesialueen ja sopimukseen haetun alueen olosuhteiden mukaisesti. Jos peruslohkosta vähäinen osa on pohjavesialueen ulkopuolella, voidaan koko peruslohko sisällyttää sopimukseen.

Sopimukseen sisältyvät toimenpiteet tai rajoitukset voivat koskea:

Sopimus voidaan tehdä koskemaan vain I- ja II -luokan pohjavesialueilla sijaitsevia peltoaloja. Etusija annetaan niille kohteille, joilla on ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu vastaava sopimus tai joilla on vedenottamoita tai muu erityinen pohjaveden suojelun tarve.

Ravinteiden käytöstä ja muista viljelytoimenpiteistä sopimusalalla on sopimuslohkoittain tehtävä maatalouden ympäristötuen perustoimenpiteen mukaisia muistiinpanoja.

Sopimuksessa valumavesien käsittelymenetelmästä viljelijä sitoutuu toteuttamaan viljelyksessä olevalla peltoalueellaan suunnitelman mukaisesti säätösalaojituksen, säätökastelun tai kuivatusvesien kierrätyksen.

Säätösalaojitus voidaan tehdä hyvin vettä läpäisevillä hiekka- ja hietapitoisilla peltomailla sekä urpasavimailla, joiden pellon pinnan kaltevuus on enintään 2 prosenttia. Säätökastelussa ja kuivatusvesien kierrätyksessä maalajin on oltava hienoa tai karkeaa hietaa, hienoa tai karkeaa hiekkaa taikka urpasavea ja pellon pinnan kaltevuuden on oltava alle 1 prosentti.

Samalla sopimusalalla voidaan toteuttaa vain yksi 1 momentissa tarkoitettu toimenpide ja erityistukea voidaan maksaa vain tästä toimenpiteestä.

Jäljempänä 45 ja 46 §:ssä tarkoitetun sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että viljelijä on hyväksytty luonnonmukaisesti tuotettujen maataloustuotteiden, elintarvikkeiden ja alkoholijuomien valvonnan järjestämisestä annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (336/2005) tarkoitettuun valvontajärjestelmään. Hakemus valvontajärjestelmään liittymisestä on sopimuksen hakuvuonna tehtävä pinta-alatukien viimeiseen hakupäivään mennessä. Viljelijän maatilalla on tullut tehdä valvontajärjestelmän mukainen TE-keskuksen toimeenpanema alkutarkastus ja viljelijällä on oltava valvontajärjestelmään kuulumisesta hyväksyntä ensimmäisenä sopimusvuonna viimeistään 15 päivänä syyskuuta. Viljelijän on kuuluttava valvontajärjestelmään peltokasvi- ja kasvihuonetuotannon osalta. Jos kysymys on 46 §:ssä tarkoitetusta sopimuksesta, sopimuksen tekemisen edellytyksenä on lisäksi, että viljelijä on hyväksytty valvontajärjestelmään 46 §:n 5 momentissa tarkoitetun eläinlajin osalta. Tuotantosuunnan voi vaihtaa sopimuskaudella eläintuotantosuunnasta toiseen tai eläintuotantosuunnasta kasvinviljelytuotantoon siten kuin 47 §:ssä säädetään. Myös tuotantosuunnan vaihtamistilanteissa valvontajärjestelmän on koskettava toteutettavaa tuotantosuuntaa. Viljelijän on kuuluttava valvontajärjestelmään koko sopimuskauden ajan.

Jäljempänä 45 ja 46 §:ssä tarkoitetun sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että viljelijän tai tilanhoidosta vastaavan henkilön on tullut suorittaa vähintään viiden päivän pituinen luonnonmukaisen viljelyn peruskurssi tai hänellä on muu vastaava koulutus luonnonmukaisen maataloustuotannon harjoittamisesta. Jos kyseessä on yhteisömuodossa harjoitettava maatalous, on maatilan hoidosta vastaavan henkilön täytettävä kyseinen koulutusvaatimus. Todistus koulutusvaatimuksen täyttämisestä on toimitettava sopimuksen hakuvuonna pinta-alatukien viimeiseen hakupäivään mennessä TE-keskukseen. Jos viljelijällä on ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus, todistusta ei edellytetä.

Maatilalla, jolla on 45 tai 46 §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa sitouduttu siirtämään pellot luonnonmukaiseen tuotantoon, on neljäntenä ja viidentenä sopimusvuotena oltava viljelyksessä viljaa, hernettä, härkäpapua, perunaa, sokeri- tai rehujuurikkaita, öljykasveja, kuitukasveja, siementuotantonurmia, vihanneksia mukaan lukien yrtit, marjoja taikka hedelmiä yhteensä vähintään 30 prosenttia sopimusalasta. Poikkeustapauksissa voidaan kuitenkin hyväksyä neljännen ja viidennen sopimusvuoden vuosittaiseksi edellä mainittujen kasvien viljelyalaksi keskimäärin 30 prosenttia sopimusalasta, jos se maatilan yksittäisten lohkojen pinta-alojen ja viljelykierron tarkoituksenmukaisuuden kannalta on perusteltavissa. Maatilalla, jolla pellot jo ovat luonnonmukaisessa tuotannossa, on oltava viljelykierrossa sopimuskauden aikana viljaa, hernettä, härkäpapua, perunaa, sokeri- tai rehujuurikkaita, öljykasveja, kuitukasveja, siementuotantonurmia, vihanneksia mukaan luettuna yrtit, marjoja taikka hedelmiä yhteensä vähintään 30 prosenttia sopimusalasta.

Koko sopimusala voi olla nurmea vain maatilalla, jolla sato käytetään pääosin oman karjan rehuksi. Viherlannoitusalana, velvoitekesantona ja hoidettuna viljelemättömänä peltoalana ilmoitettuja lohkoja voidaan hyväksyä pinta-alaltaan vuosittain yhteensä enintään puolet sopimusalasta. Viherlannoitusalan perustamisessa ja hoidossa on noudatettava 59 §:n 2 momentissa säädettyä.

Sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta voidaan tehdä edellyttäen, että viljelijä sitoutuu noudattamaan maatilallaan luonnonmukaisessa peltoviljelyssä ja puutarhatuotannossa luomuasetuksessa säädettyjä ehtoja.

Sopimuksen ulkopuolelle voidaan jättää maatilan peltoaloja, joilla 44 §:n 3 momentissa edellytettyjen kasvien tuotanto on vaikeaa lohkojen laadun tai sijainnin vuoksi. Tällaisina peltoalueina voidaan pitää muun muassa talouskeskuksesta kaukana sijaitsevia suopeltoja tai kivisyyden vuoksi vaikeasti uudistettavia peltoja. Lohkot, joilla ensimmäisen sopimusvuoden alussa aloitetaan ruokohelven viljely tai sen viljelyä jatketaan, on sopimusta tehtäessä jätettävä luonnonmukaisesta viljelystä tehtävän sopimuksen ulkopuolelle. Jos sopimuskauden aikana sopimusalalla aloitetaan ruokohelven viljely, sopimusalalle ei makseta erityistukea. Kyseinen muutos ei vaikuta maksettuihin erityistukiin.

Koko maatilan peltoalan viljeleminen luonnonmukaisesti on aloitettava ensimmäisen sopimusvuoden alusta siten, että kaikkien lohkojen on oltava luonnonmukaisesti viljeltyjä viimeistään toisesta sopimusvuodesta alkaen. Nautakarja-, hevos-, lammas- ja vuohitiloilla kaikkien lohkojen on oltava luonnonmukaisesti viljeltyjä viimeistään kolmannesta sopimusvuodesta alkaen. Siirtyminen luonnonmukaiseen tuotantoon voi tapahtua myös kasvulohkoittain. Nautakarja-, hevos-, lammas- ja vuohitiloilla tarkoitetaan sellaisia maatiloja, joilla kasvatetaan kyseisiä eläimiä vähintään yhtä eläinyksikköä vastaava määrä.

Edellä 1 momentissa säädetystä poiketen maatilalla voi olla muuta kuin luonnonmukaista tuotantoa kasvihuonetuotannossa, jos kasvihuoneissa viljellään eri kasvilajeja tai -lajikkeita kuin avomaalla, ja ruokohelven viljelyssä silloin, kun tuotanto on järjestetty tuotantoyksiköihin luomuasetuksen mukaisesti eikä ala kuulu sopimukseen. Kasvihuonetuotannolle ja ruokohelpialoille ei makseta luonnonmukaisen tuotannon erityistukea, vaikka tuotanto on luonnonmukaista.

Sopimus luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta voidaan tehdä edellyttäen, että viljelijä sitoutuu noudattamaan maatilallaan luonnonmukaisessa peltoviljelyssä ja puutarhatuotannossa sekä eläintuotannossa valitsemansa vähintään yhden 5 momentissa tarkoitetun eläinlajin osalta luomuasetuksessa säädettyjä ehtoja.

Luomuasetuksen ehtoja on noudatettava ensimmäisen sopimusvuoden alusta koko maatilalla lukuun ottamatta puutarhakasvien monivuotisia viljelyaloja ja monivuotisten nurmikasvien siemensopimusaloja, jotka voidaan siirtää luonnonmukaiseen tuotantoon kahden ensimmäisen sopimusvuoden aikana. Siirtyminen luonnonmukaiseen tuotantoon voi tapahtua myös kasvulohkoittain. Sopimuksessa ja sopimuksen teossa on lisäksi noudatettava 45 §:n 2 ja 4 momentissa säädettyä.

Viljelijän on sitouduttava pitämään omalla maatilallaan luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa ensimmäisen sopimusvuoden alusta vähintään yhtä eläinyksikköä vastaavan määrän 5 momentissa tarkoitettuja tuotantoeläimiä koko sopimuskauden ajan siten, että maatilan kyseinen eläintuotanto on jatkuvaa. Viljelijän maatilalla luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa olevat, viljelijän tai hänen perheenjäsentensä hallinnassa olevat tuotantoeläimet otetaan huomioon laskettaessa eläinyksikkömäärää. Tuotantorakennusten on oltava viljelijän hallinnassa.

Viljelijällä voi olla myös muuta kuin luonnonmukaista eläintuotantoa, jos eläimet ovat eri eläinlajia kuin luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa olevat eläimet ja kun niiden hoito on järjestetty tuotantoyksiköihin luomuasetuksen mukaisesti.

Erityistukeen oikeuttavia eläinlajeja ovat lypsylehmät, emolehmät, muut naudat, lampaat, vuohet, emakot, lihasiat, karjut, kanat, broilerit, kalkkunat, hanhet, ankat ja siipikarjan emolinnut. Mainitut eläinlajit voivat vaihdella sopimuskaudella. Eläinlajit muutetaan eläinyksiköiksi seuraavan taulukon kertoimien mukaisesti:

Jos viljelijällä on voimassa oleva vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 25 §:ssä tarkoitettu sopimus tai tämän asetuksen 45 §:ssä tarkoitettu sopimus, TE-keskuksen on tehtävä päätös sen voimassaolon päättymisestä ennen luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevan sopimuksen tekemistä. Kyseisen sopimuksen voimassaolon päättyminen ei vaikuta maksettuihin erityistukiin.

Jos maatilan keskimääräinen luonnonmukaisen tuotannon erityistukeen oikeuttavien eläinlajien eläinyksikkömäärä vähenee alle yhden eläinyksikön tai jos viljelijä lopettaa kotieläintuotannon luonnonmukaisen tuotannon erityistukeen oikeuttavien eläinten osalta, 46 §:ssä tarkoitettu sopimus on muutettava TE-keskuksen päätöksellä 45 §:ssä tarkoitetuksi sopimukseksi. Muuttamista koskevassa päätöksessä sopimuskausi säilyy aiemman sopimuksen mukaisena. Sopimuksen muuttamisen johdosta erityistukea maksetaan vain kasvintuotannosta sopimuksen jäljellä olevana sopimuskautena. Viljelijän on palautettava luonnonmukaisen kotieläintuotannon perusteella maksettu erityistuki. Jos luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta luopuminen johtuu toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä, erityistukea ei tarvitse palauttaa.

Kaksi viljelijää, joilla kummallakin on sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta tai luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, voivat vaihtaa sopimuskauden aikana keskenään sopimuksiin sisältyviä lohkoja. Vaihtaminen edellyttää sopimuksen muuttamista. Vaihtamista on haettava toimintalinjan 2 lain 13 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen.

Lannan käytön tehostamista koskevan sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että viljelijä sitoutuu ottamaan vastaan, käsittelemään ja hyödyntämään viljelyssä ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla toiselta maatilalta, hevostallilta, turkistarhalta taikka viljelijöiden tai turkistarhaajien yhteislantalasta peräisin olevaa eläinten lantaa. Sopimuksen tehnyt viljelijä ei saa luovuttaa omalla maatilallaan syntyvää lantaa käytettäväksi maatilan ulkopuolella. Lannan käytössä on noudatettava muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1774/2002. Vastaanotettu lanta on levitettävä pelloille kasvien lannoitteeksi ympäristötuen ehtojen mukaisesti.

Lantaa luovuttava viljelijä ei voi tehdä lannan käytön tehostamista koskevaa sopimusta. Jos viljelijä itse toimittaa lantaa yhteislantalaan tai biokaasulaitokseen, viljelijä ei voi tehdä sopimusta kyseisen lantalan lannan tai biokaasulaitoksen lopputuotteen vastaanotosta. Sopimuksen tehneen osakeyhtiön, muun yhtiön tai muun vastaavan yhteisön osakas tai yhtiömies ei saa luovuttaa omalta maatilaltaan lantaa kyseiselle sopimuksen tehneelle yhteisölle. Jos viljelijä on osakas osakeyhtiössä, muussa yhtiössä tai muussa vastaavassa yhteisössä, hän ei voi tehdä sopimusta lannan käytön tehostamisesta kyseisen yhteisön luovuttamasta lannasta.

Sopimus voidaan tehdä kaikkien tuotantoeläinten lantaa koskevaksi. Biokaasulaitoksista peräisin olevan lannan vastaanottamisesta voidaan tehdä sopimus, jos biokaasulaitoksen käyttämä raaka-aine on vähintään 50 prosenttia kotieläinten lantaa ja enintään 25 prosenttia muuta kuin lantaa, kuivikkeita ja kasvijätettä. Turkiseläinten lanta on kompostoitava tai käsiteltävä hygienisointivaikutuksiltaan kompostointia vastaavalla biokaasuprosessilla.

Sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että kuljetusmatka luovuttavalta tilalta lantaa vastaanottavalle maatilalle on kohtuullinen.

Sopimukseen sisältyviä lohkoja voidaan vaihtaa sopimuksen tehneen viljelijän ja toisen ympäristötukijärjestelmään sitoutuneen viljelijän kanssa, jos sopimukseen sisältyvien lohkojen ja toisen viljelijän lohkojen osalta voidaan esittää viljelykierto näiden viljelijöiden maatilojen välillä. Vaihtaminen edellyttää sopimuksen muuttamista. Vaihtamista on haettava toimintalinjan 2 lain 13 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen.

Perinnebiotooppien hoitoa koskevan sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että tuensaaja on laatinut perinnebiotooppien hoitoa koskevan suunnitelman ja sitoutuu hoitamaan perinnebiotooppeja suunnitelman ja sopimusehtojen mukaisesti sopimusalueella.

Metsälaitumelle voidaan tehdä sopimus, jos sopimukseen haetulla metsälaitumella on lehti- ja havupuulajien eri-ikäisiä puita sekä laho- ja kolopuita ja lisäksi metsälaidun täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:

Sopimuksia tehtäessä etusija annetaan niille kohteille, joilla on ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu vastaava erityistukisopimus, arvokkaiksi luokitelluille perinnebiotoopeille ja niille perinnebiotoopeille, jotka kuuluvat luonnonsuojelulaissa (1096/1996) tarkoitettuun Natura 2000 -verkostoon tai jotka on todettu tärkeiksi luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmissa sekä kohteille, jotka on kunnostettu toimintalinjan 2 laissa tarkoitetulla ei-tuotannollisten investointien tuella. Sopimuksen tekeminen Natura 2000 -verkostoon kuuluvalle perinnebiotoopille, luonnonsuojelualueelle tai muun lain perusteella suojellulle alueelle edellyttää, että sopimuksen perusteella tehtävät toimenpiteet ylittävät muualla laissa edellytetyt hoitotoimet ja että sopimukseen kuuluvista toimenpiteistä ei makseta eikä ole maksettu korvausta muun lain perusteella.

Jos 49 §:ssä tarkoitetun sopimuksen sopimusalueeksi haetaan pientä 5―30 aarin suuruista perinnebiotooppia, se voidaan hyväksyä sopimusalueeksi vain, jos se on valtakunnallisessa perinneympäristöjen hoito- ja inventointiprojektissa määritetty valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi tai alueellinen ympäristökeskus on todennut sen 15 §:n 2 momentissa tarkoitetussa hakemuksesta antamassaan lausunnossaan luontoarvoiltaan näitä vastaavaksi.

Luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämistä koskevan sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että viljelijä on laatinut luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämistä koskevan suunnitelman ja sitoutuu suunnitelman mukaisesti tekemään toimenpiteet luonnon ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseksi sopimusalueella ja hoitamaan aluetta sopimusehtojen mukaisesti.

Sopimusalue voi olla peltoa tai muuta pellon välittömässä läheisyydessä sijaitsevaa aluetta. Tämän lisäksi viljely- ja laidunkäytön ulkopuolelle jääneet alueet voivat sisältyä sopimusalueeseen, jos viljelyn tai laidunnuksen loppumisesta on kulunut enintään 20 vuotta tai niillä on aikaisempaan asutukseen ja maanviljelyyn liittyviä kiinteitä muinaisjäännöksiä. Jos sopimus koskee pellon ja metsän, pellon ja tien tai pellon ja vesiuoman välisen reunavyöhykkeen hoitoa, tällainen alue voi olla enintään 20 metriä leveä. Peltoalueilla sijaitsevat metsäsaarekkeet saavat olla enintään hehtaarin kokoisia. Maiseman monipuolistamiseksi tukea ei voida maksaa tavanomaisten peltoviljelykasvien viljelystä.

Sopimuksia tehtäessä etusija annetaan niille kohteille, joilla on ollut voimassa ympäristötukipäätöksessä tai vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu vastaava erityistukisopimus, niille alueille, jotka ovat valtakunnallisesti tai alueellisesti arvokkaiksi todettuja maatalousmaisemia tai niille maatalousalueiden luontokohteille, jotka kuuluvat Natura-verkostoon tai jotka on todettu tärkeiksi luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelmissa.

Alkuperäisrotujen kasvattamista koskevan sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että viljelijä sitoutuu kasvattamaan lisäystarkoituksessa alkuperäisrotua maatilallaan ja käyttämään alkuperäisrodun lisäämisessä vain samaan rotuun kuuluvaa puhdasrotuista eläinainesta. Sopimus voidaan tehdä vain puhdasrotuisista eläimistä. Sopimus voidaan tehdä sekä uros- että naaraspuolisista eläimistä. Niiden on oltava identifioituja ja niiden on kuuluttava luotettavaan tarkkailu- tai rekisteröintijärjestelmään, josta ilmenee eläinten polveutuminen.

Sopimus voidaan tehdä seuraavista roduista siten, että eri alkuperäisroduista tehdään aina erilliset sopimukset:

Sopimukseen hyväksyttävien kanojen on oltava sopimuskauden alkaessa vähintään puolen vuoden ikäisiä. Nautojen, lampaiden ja vuohien on oltava vähintään yhden vuoden ikäisiä sopimuskauden alkaessa. Sopimukseen hyväksyttävän suomenhevosen on oltava sopimuskauden alkaessa suomenhevosen rekisteriin merkitty siitostamma, joka on sopimuksen hakuvuotta edeltävänä vuonna varsonut, astutettu tai keinosiemennetty, tai kantakirjattu ori. Eläimet muutetaan eläinyksiköiksi seuraavan taulukon kertoimien mukaisesti:

Sopimus voidaan tehdä hakijan tai hänen perheenjäsenensä omistamista tai hallinnassa olevista alkuperäisrodun eläimistä.

Viljelijän on sitouduttava pitämään maatilallaan vähintään sopimuksessa määritetty eläinmäärä koko sopimuskauden. Sopimukseen sisältyvien eläinten on kuuluttava koko sopimuskauden 52 §:n 1 momentissa tarkoitettuun tarkkailu- tai rekisteröintijärjestelmään. Sopimukseen sisältyvät eläimet voivat olla myös toisen hallinnassa olevalla alalla, kun ne ovat laidunkäytössä taikka lyhytaikaisesti astutuksessa tai kilpailussa ja viljelijä voi tarvittaessa osoittaa nautojen, lampaiden ja vuohien pitopaikan sekä hevosten olinpaikan. Sopimukseen sisältyviä eläimiä on sopimuskaudella käytettävä siitokseen sekä kanoja poikasten tuottamiseen.

Viljelijän on toimitettava ennen sopimuskauden päättymistä TE-keskukselle selvitys siitä, että sopimukseen sisältyviä eläimiä on käytetty kyseisen rodun lisäämiseen. Jos eläin kuolee tai se poistetaan sopimuskauden aikana, se on korvattava viivytyksettä toisella tukiehdot täyttävällä eläimellä. Eläin on korvattava myös, jos se ei pysty tuottamaan jälkeläisiä. Sopimukseen sisältyvien eläinten lukumäärä voi vähentyä sopimuskauden aikana vain toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetun syyn tai tuotannollisesti kohtuuttomaksi katsottavan syyn vuoksi tällöin ei kuitenkaan viimeksi mainitussa tilanteessa säädettyä vähimmäiseläinmäärää pienemmäksi.

Sopimusta voidaan viljelijän hakemuksen perusteella tarkistaa eläinmäärän osalta sopimusvuoden alusta lukien, jona ajankohtana sopimukseen lisättävien eläinten on täytettävä sopimukseen sisällytettävälle eläimelle säädetyt edellytykset.

Alkuperäiskasvien viljelyä koskevan sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että viljelijä sitoutuu tutkittujen, rekisteröityjen palkoviljojen, viljojen ja nurmikasvien maatiaislajikkeiden ja uhanalaisten vanhojen kauppalajikkeiden ja niiden muuntuneiden kantojen ylläpitoviljelyyn. Sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että lajike on rekisteröity ja viljelijä on tehnyt ylläpitosopimuksen Elintarviketurvallisuusviraston kanssa. Sopimus ylläpidosta tehdään lajikkeen alkuperäiselle viljelyalueelle. Sopimus tehdään ja erityistukea maksetaan yhden peltohehtaarin alalle tietyn lajikkeen ylläpitoviljelystä.

Viljelijällä saa yhden hehtaarin sopimusalan lisäksi olla saman lajikkeen markkinointikelpoisen siemenen tuotantoa sopimustilalla vuosittain enintään 15 hehtaaria. Muuhun käyttöön viljeltävää alaa ei rajoiteta.

Viljelijä ei voi tehdä 43 §:ssä tarkoitettua sopimusta säätösalaojituksesta, säätökastelusta tai kuivatusvesien kierrätyksestä, jos sopimukseen haetulla alalla on voimassa tai on ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu vastaava sopimus tai alalla on ollut voimassa ympäristötukipäätöksessä tarkoitettu vastaava säätösalaojitusta koskeva sopimus.

Viljelijä, jolla on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu perus- ja lisätoimenpiteitä koskeva sitoumus ja joka on valinnut kyseisen asetuksen 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen -lisätoimenpiteen, ei voi tehdä 46 §:ssä tarkoitettua sopimusta, jos lisätoimenpiteen voimassaolo jatkuu kyseisen sopimuksen voimassaoloaikana. Viljelijä, jolla on voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu perus- ja lisätoimenpiteitä koskeva sitoumus ja joka on valinnut kyseisen asetuksen 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun maatilan monimuotoisuuskohteet -lisätoimenpiteen, ei voi tehdä 45, 46 ja 51 §:ssä tarkoitettua sopimusta lisätoimenpiteen toteuttamisalueella, jos lisätoimenpidettä koskeva ehto jatkuu kyseisen sopimuksen voimassaoloaikana.

Viljelijä, jolla on 45 tai 46 §:ssä tarkoitettu sopimus tai joka on hakenut kyseistä sopimusta, ei voi tehdä samoista peltoaloista 40―42 ja 51 §:ssä tarkoitettua sopimusta. Viljelijä, jolla on jokin viimeksi luetelluista sopimuksista tai joka on hakenut jotakin näistä sopimuksista, ei voi tehdä samoista peltoaloista 45 ja 46 §:ssä tarkoitettua sopimusta. Viljelijä, jolla on voimassa ympäristötukipäätöksessä tarkoitettu 20-vuotinen sopimus tai vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 22, 23, 27, 29 taikka 30 §:ssä tarkoitettu sopimus, ei voi tehdä samoista peltoaloista 45 ja 46 §:ssä tarkoitettua sopimusta.

Sopimus voidaan tehdä silloin, kun sopimuksen pinta-ala, 52 §:n 3 momentin vaatimukset täyttävien saman alkuperäisrodun eläinyksikkömäärä tai eläinmäärä on vähintään:

Toimintalinjan 2 lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun rekisteröidyn yhdistyksen kanssa voidaan tehdä 41 ja 49 §:ssä tarkoitettu sopimus. Sopimuksen tekemisen edellytyksenä on, että sopimukseen sisältyvät toimenpiteet tukevat sen maaseudun kehittämiseen liittyvien ohjelmien hallinnoinnista annetun lain (532/2006) 6 §:ssä tarkoitetun paikallisen maaseudun kehittämissuunnitelman tavoitteita, jonka soveltamisalueella sopimusalue sijaitsee. Lisäksi edellytyksenä on, että sopimuksen tekeminen on tarkoituksenmukaista suunnitelman kannalta. Sopimuksen tekemisen edellytyksenä ei ole ympäristötukea koskevan sitoumuksen voimassaolo.

Ennen 1 momentissa tarkoitetun sopimuksen tekemistä TE-keskuksen on pyydettävä toimintalinjan 2 lain 3 §:ssä tarkoitetun paikallisen toimintaryhmän lausunto sopimuksen tekemisestä.

Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa kyseiseen tukeen sitoutuneelle viljelijälle tukikelpoiseksi hyväksytyistä peltoaloista, jotka on ilmoitettu vuosittain pinta-alatukea koskevalla hakemuksella ja jotka ovat viljelijän hallinnassa kyseisenä vuonna viimeistään 15 päivänä kesäkuuta. Ympäristötukea ei makseta 29 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitetulla tavalla sitoutuneelle viljelijälle.

Luonnonhaittakorvausten ja ympäristötuen maksamisen edellytyksenä on, että tuen kohteena olevalta peltoalalta on sato korjattu tai peltoala on hoidettu 59―61 §:ssä säädetyllä tavalla. Peltoalan viljelyn ja hoidon on täytettävä suorien tukien täydentäviin ehtoihin liittyvistä hyvän maatalouden ja ympäristön vähimmäisvaatimuksista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (183/2006) säädetyt vaatimukset.

Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä olevasta peltoalasta. Viljelyksessä olevaksi peltoalaksi katsotaan myös peltoala, jolla kasvit eivät ensimmäisenä viljelyvuonna tuota satoa, mutta muodostavat maanpäällisen kasvuston.

Mansikoita, mesimarjoja ja jalomaaraimia viljeltäessä edellytetään, että hehtaarilla on vähintään 15 000 kasvia. Jos mainittuja kasveja viljellään siten, että maanpinnan katteena ei käytetä muovia ja syntyvien rönsytaimien annetaan juurtua emotaimien viereen, taimitiheys voi ensimmäisenä kasvukautena olla pienempi kuin edellä säädetty, mutta kuitenkin vähintään 11 000 kasvia hehtaarilla. Viljeltäessä herukoita ja karviaisia edellytetään 2 200 ja vadelmia 2 800, marjatuomipihlajia ja tyrniä 800, pensasmustikoita 2 250 sekä hedelmäpuita 400 kasvia hehtaarilla.

Vuosittainen tukeen oikeuttava pinta-ala todetaan pinta-alatukea koskevassa hakemuksessa annettavien tietojen sekä TE-keskuksen valvomien tilojen osalta valvontatietojen perusteella. Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa vähintään 0,05 hehtaarin kokoisista kasvulohkoista.

Viljelijä voi vuosittaisessa tukihakemuksessa ilmoittaa, että jonkin pellon osalta tuen maksua ei haeta, jos toimintalinjan 2 lain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu pinta-alavaatimus silti täyttyy.

Hoidettuja peltoaloja, joista luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa, ovat viherlannoitusalat, hunajantuotantoon käytettävät alat, satovahinko- ja talvituhoalat, suojakaistat, pientareet sekä viljelytekniset päistealat. Luonnonhaittakorvauksia voidaan lisäksi maksaa 60 §:ssä tarkoitetuista peltoaloista ja ympäristötukea 61 §:ssä tarkoitetuista peltoaloista.

Viherlannoitusalana voidaan ilmoittaa viherlannoitusta varten perustettava tai edellisenä vuonna suojaviljaan perustettu nurmilohko, jonka satoa käytetään osana viljelykiertoa siten, että sato jätetään kyseisenä vuonna korjaamatta ja hyödynnetään viljelykasvin lannoitteena seuraavana kasvukautena. Kyseisenä vuonna sadon voi myös korjata lohkolta. Viljelijän on pyydettäessä osoitettava viherlannoitusnurmeksi ilmoitetun lohkon viljelykierto. Viherlannoitusnurmien perustamiseen käytetyn siemenen painosta on vähintään 20 prosenttia oltava typensitojakasvin siemeniä. Viherlannoitusnurmeksi vuosittaisella tukihakemuksella ilmoitettavien kasvulohkojen pinta-alojen yhteenlaskettu ala voi olla enintään 50 prosenttia tukikelpoisten lohkojen pinta-alojen summasta. Saman alan voi ilmoittaa tukihakemuksessa viherlannoitusnurmeksi korkeintaan kahtena peräkkäisenä vuonna.

Hunajantuotantoon käytettävien, siihen soveltuvien kasvien aloista, kuten hunajakukka tai puna-apila, voidaan maksaa luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea. Viljelijän on pyydettäessä osoitettava, että hän käyttää peltoalaa maatilalla harjoittamaansa hunajantuotantoon.

Jos peltoalalta on jäänyt sato korjaamatta satovahingon tai vastaavan syyn vuoksi, luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa edellyttäen, että viljellyn peltoalan hoito täyttää 58 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa täydentävissä ehdoissa asetetut vaatimukset. Satovahingosta on tehtävä kirjallinen ilmoitus välittömästi vahingon ilmaannuttua maatilan sijaintikunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle. Ilmoituksessa on yksilöitävä satovahinko tai vastaava syy.

Jos kasvulohkon osalla on talvehtimistuhoja, luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea voidaan maksaa edellyttäen, että viljellyn peltoalan hoito täyttää 58 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa täydentävissä ehdoissa asetetut vaatimukset ja että pääosalla lohkon pinta-alasta on korjuu- ja markkinakelpoisen sadon tuottava kasvusto. Jollei pääosalla lohkoa ole mahdollista talvehtimistuhojen vuoksi tuottaa korjuu- ja markkinakelpoista satoa, lohkosta ei voida maksaa tukea, ellei talvehtimistuho-aluetta kylvetä keväällä uudelleen.

Ympäristötuen ehtojen mukaisen pientareen ja suojakaistan ala voidaan laskea mukaan viljelyalaan. Jos suojakaista on yli kolme metriä leveä ja keskimäärin enintään 10 metriä leveä, se on erotettava omaksi kasvulohkokseen. Omaksi kasvulohkokseen erotetusta suojakaistasta voidaan maksaa luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea.

Viljelyksellisistä syistä päisteessä voi olla enintään kolmen metrin levyinen kylvämätön alue, joka lasketaan mukaan viljelyalaan. Jos viljelyksellisistä syistä perustettu päistealue on leveämpi kuin kolme metriä, se on erotettava omaksi kasvulohkokseen. Jos päistealueella on nurmikasvusto, joka on erotettu omaksi kasvulohkokseen ja joka niitetään tai pidetään hoidettuna esimerkiksi laiduntamalla, siitä voidaan maksaa luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea.

Luonnonhaittakorvauksia voidaan maksaa tilatukiasetuksessa säädetyllä tavalla määräytyneestä ja säännösten mukaisesti hoidetusta velvoitekesannosta. Luonnonhaittakorvauksia voidaan maksaa myös sellaisesta hoidetusta viljelemättömästä peltoalasta, josta maksetaan tilatukiasetuksen mukaista tilatukea ja jota on hoidettu täydentävien ehtojen mukaisesti. Pinta-alaltaan edellä mainituilla tavoilla yhteensä ilmoitettu peltoala tai, jos maatilalla ei ole velvoitekesantoa, hoidettu viljelemätön peltoala voi olla enintään 50 prosenttia koko maatilan luonnonhaittakorvauksessa vuosittain tukikelpoisesta alasta. Tämä ala ei kuitenkaan voi olla suurempi kuin ala, joka on pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä tai hoidettuna 59 §:ssä tai tämän pykälän 2 tai 3 momentissa säädetyllä tavalla. Kaikesta velvoitekesannosta, joka on luonnonhaittakorvauksessa tukikelpoista, voidaan kuitenkin aina maksaa luonnonhaittakorvauksia.

Luonnonhaittakorvauksia voidaan maksaa peltoalasta, joka on vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 16 §:ssä tarkoitettu maatilan monimuotoisuuskohteita koskeva lisätoimenpidekohde. Tässä tarkoitettuja monimuotoisuuspeltoja, joiden sato käytetään riistan ruokintaan tai joiden satoa ei korjata, voi kuitenkin olla enintään viisi prosenttia ensimmäisenä ympäristötuen sitoumusvuonna tukikelpoiseksi hyväksyttyjen peruslohkojen pinta-alasta, jotta niistä voidaan maksaa luonnonhaittakorvaus. Tämä rajoitus ei koske velvoitekesantona ilmoitettua alaa.

Luonnonhaittakorvauksia voidaan maksaa suojavyöhykenurmina ilmoitetuista peltoaloista silloin, kun kyseessä on vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 22 §:ssä tai tämän asetuksen 40 §:ssä tarkoitettu viisi- tai kymmenvuotinen sopimus ja sopimusaluetta on hoidettu sopimukseen sisältyvän suunnitelman mukaan. Luonnonhaittakorvauksia voidaan maksaa peltoalasta, jota koskee vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 29 tai 30 §:ssä tai tämän asetuksen 51 §:ssä tarkoitettu sopimus silloin, kun sopimusaluetta on hoidettu sopimukseen sisältyvän suunnitelman mukaan.

Kasvipeitteisen kesannon tukea maksetaan niistä kasvulohkoista, jotka on ilmoitettu velvoitekesantona tilatukiasetuksessa säädetyn mukaisesti ja jotka täyttävät kasvipeitteiselle kesannolle säädetyt ympäristötuen edellytykset.

Ympäristötukea voidaan maksaa peltoalasta, jota koskee vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 29 tai 30 §:ssä tai tämän asetuksen 51 §:ssä tarkoitettu sopimus silloin, kun sopimusaluetta on hoidettu sopimukseen sisältyvän suunnitelman mukaan.

Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea ei makseta kasvimaasta, kasvihuonealoista, tilapäisesti viljelemättömästä peltoalasta eikä viljelemättömästä peltoalasta. Luonnonhaittakorvauksia voidaan kuitenkin maksaa, jos kyseessä on 60 §:n 1 momentissa tarkoitettu hoidettu viljelemätön peltoala. Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea ei makseta ympäristötukipäätöksessä tarkoitetusta 20-vuotisesta sopimusalasta.

Luonnonhaittakorvauksia ja ympäristötukea ei makseta peltoalasta, jota koskee vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 23 §:ssä tai tämän asetuksen 41 §:ssä tarkoitettu sopimus. Ympäristötukea ei makseta vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 22 §:ssä tai tämän asetuksen 40 §:ssä tarkoitetusta sopimusalasta.

Metsäpuiden taimiaineiston tuottamisesta, puuvartisten energiakasvien alasta, joulupuiden kasvatuksesta ja muun hampun kuin EU:n kokonaan rahoittamaan tilatukeen oikeuttavan hampun alasta ei makseta luonnonhaittakorvauksia eikä ympäristötukea. Tukikelpoisista hamppulajikkeista säädetään tilatukiasetuksen 52 artiklassa ja yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 33 artiklan 4 kohdassa sekä liitteessä II.

Erityistukea voidaan maksaa kasvulohkosta silloin, kun sen pinta-ala on vähintään 0,05 hehtaaria. Erityistukea voidaan maksaa sopimukseen sisältyvästä tukikelpoisesta kasvulohkosta, jolle on sopimuksittain ilmoitettu kasvi liitteen 3 mukaisesti.

Toimintalinjan 2 lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhdistyksen on haettava erityistuen maksua mainitun lain 13 §:ssä säädettyä menettelyä noudattaen.

Erityistuki voidaan maksaa sopimuskauden aikana kerran jokaiselta sopimusvuodelta ja enintään niin monta kertaa kuin on sopimusvuosien lukumäärä.

Pinta-alatukea koskevassa hakemuksessa annettavien tietojen, sopimuksen maksua haettaessa mahdollisesti edellytettävässä ilmoituksessa annettavien tietojen sekä TE-keskuksen valvomien tilojen osalta valvontatietojen perusteella todetaan vuosittainen erityistukeen oikeutettu pinta-ala. Erityistuki voidaan maksaa vuosittain aikaisintaan 31 päivänä elokuuta sen jälkeen, kun maatilan mahdollinen valvonta on saatettu päätökseen ja sopimuksen ehtoja on noudatettu.

Jos viljelijä on pinta-alatukea koskevalla hakemuksella ottanut uuden digitoidun pinta-alan käyttöönsä, viljelijän katsotaan samalla hyväksyneen uuden pinta-alan käyttämisen myös sopimuksen mukaisen erityistuen maksatuksessa. TE-keskus voi maksaa kyseisen vuoden erityistuen hyväksytyn digitoidun pinta-alan perusteella ottaen kuitenkin huomioon 23 §:ssä säädetyn. TE-keskuksen on tällöin vahvistettava ja toimitettava viljelijälle erityistuen maksatuksen yhteydessä sopimus digitoinnin johdosta korjattuna.

Jos sopimuskausi alkaa 1 päivänä lokakuuta, erityistuki maksetaan ensimmäisen kerran aikaisintaan seuraavan vuoden syyskuussa.

Jos lantaa levitetään vain sopimukseen kuuluvan peruslohkon jollekin osalle ja kyseiselle alalle haetaan erityistuen maksatusta, on kyseisestä peruslohkon osasta muodostettava oma kasvulohkonsa, jotta erityistuki voidaan maksaa.

Erityistuki maksetaan niistä peltohehtaareista, joille lantaa on otettu vastaan. Erityistuki voidaan maksaa ensimmäisenä sopimusvuotena sellaisesta peltolohkosta, jolle lantaa on levitetty aikaisintaan 1 päivänä toukokuuta. Jos maatilalla on ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 26 §:ssä tarkoitettu sopimus ja tehdään tämän asetuksen 48 §:ssä tarkoitettu 1 päivänä toukokuuta alkava sopimus, joka korvaa kyseisen aiemman sopimuksen, erityistuki voidaan maksaa myös sellaisesta peltolohkosta, jolle on levitetty lantaa sanottuna kalenterivuonna ennen sopimuskauden alkamista.

Jos 48 §:ssä tarkoitetun sopimuksen sopimuskausi alkaa 1 päivänä lokakuuta, tukea maksetaan ensimmäisen kerran seuraavana vuonna levitetystä lannasta.

Jos maatilalla on tehty 48 §:n 5 momentissa tarkoitettu lohkojen vaihtaminen, erityistuki maksetaan uuden sopimusalan mukaisena.

Erityistuen vuosittainen maksatus tehdään riippumatta siitä, milloin maatilalla tehdään 44 §:ssä tarkoitettu luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmän mukainen tuotantotarkastus.

Jos maatilalla on tehty 47 §:n 2 momentissa tarkoitettu lohkojen vaihtaminen, erityistuki maksetaan uuden sopimusalan mukaisena.

Edellä 46 §:ssä tarkoitetun sopimuksen tehneelle viljelijälle maksetaan vuosittain 71 §:n mukaisesti erityistukea peltohehtaarilta luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta 45 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen sisältyvältä peltohehtaarilta maksettavan erityistuen lisäksi, jos maatilalla on vähintään 0,5 eläinyksikköä luonnonmukaisesti tuotettuja, luonnonmukaisen tuotannon erityistukeen oikeuttavia eläimiä sopimukseen sisältyvää peltohehtaaria kohden. Viljelijälle, jonka maatilalla on vähemmän kuin 0,5 eläinyksikköä luonnonmukaisesti tuotettuja, luonnonmukaisen tuotannon erityistukeen oikeuttavia eläimiä sopimukseen sisältyvää peltohehtaaria kohden, luonnonmukaisen kotieläintuotannon erityistuki maksetaan maatilan niiltä sopimukseen sisältyviltä peltohehtaareilta, jotka saadaan, kun maatilan luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa oleva eläinyksikkömäärä kerrotaan kahdella.

Muiden eläinten kuin nautojen perusteella maksettavan erityistuen maksamisen perusteena oleva eläinyksikkömäärä on sopimuksen hakuvuonna ilmoituspäivien toukokuun 1 päivän ja elokuun 1 päivän eläinyksikkömäärien keskiarvo. Seuraavina vuosina eläinyksikkömäärä on marraskuun 1 päivän, helmikuun 1 päivän, toukokuun 1 päivän ja elokuun 1 päivän eläinyksikkömäärien keskiarvo.

Nautojen määrä lasketaan nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 tarkoitetun nautarekisterin tietojen perusteella. Eläinyksikkömäärä on nautojen osalta sopimuksen hakuvuonna toukokuun 1 päivän ja elokuun 1 päivän, nämä päivät mukaan lukien, eläinyksikkömäärien keskiarvo. Seuraavina vuosina eläinyksikkömäärä on elokuun 2 päivän ja elokuun 1 päivän välisten päivien, nämä päivät mukaan lukien, eläinyksikkömäärien keskiarvo.

Viljelijän esittämän selvityksen perusteella keskiarvoa laskettaessa voidaan jättää ottamatta huomioon tiettyjen kotieläintuotantomuotojen edellyttämä taikka kotieläinrakennuksen peruskorjauksesta tai laajennuksesta tai tuotantosuunnan muuttamisesta taikka ylivoimaisesta esteestä aiheutuva lyhytaikaisen tuotantotauon aikainen lukuarvo.

Jos viljelijällä on useampi kuin yksi luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskeva sopimus ja hän toimittaa vain yhden eläinmääräilmoituksen, hänen ilmoittamansa eläinyksikkömäärä sekä nautarekisteristä saatu nautojen määrä on jaettava kullekin sopimukselle sopimuspinta-alojen suhteessa ottaen huomioon, mitä toimintalinjan 2 lain 6 §:n 3 momentissa säädetään eläinten vähimmäismäärästä.

TE-keskukseen kirjallisesti ilmoitettavien eläinten osalta erityistuki voidaan maksaa edellyttäen, että ilmoitettujen eläinten eläintunnukset ovat samat kuin sopimuksessa vahvistetut sopimukseen sisältyvien eläinten eläintunnukset.

Luonnonhaittakorvausta koskevan sitoumuksen tehneelle viljelijälle maksetaan vuosittain luonnonhaittakorvausta tukikelpoiseksi ilmoitetulta ja sellaiseksi hyväksytyltä peltohehtaarilta A―C4-tukialueilla A-alueella 150 euroa, B―C1-alueella 200 euroa ja C2―C4-alueella 210 euroa.

Perustoimenpiteiden tukea maksetaan vuosittain ympäristötukea koskevan sitoumuksen tehneelle viljelijälle tukikelpoista peltohehtaaria kohden:

Kasvipeitteisen kesannon alasta ei makseta muuta ympäristötuen perustoimenpiteiden tukea kuin kasvipeitteisen kesannon tukea. Niistä velvoitekesannoista, jotka ovat ympäristötuen ehdot täyttäviä monivuotisia viherkesantoja, riistakesantoja tai maisemakesantoja, maksetaan kasvipeitteisen kesannon tukea. Niistä velvoitekesannoista, joiden on täydentävien ehtojen mukaan oltava kasvipeitteisiä taikka jotka ovat muokattuja tai muokkaamattomia avokesantoja, sänkikesantoja tai yksivuotisia viherkesantoja, ei makseta tukea.

Lisätoimenpiteiden tukea maksetaan ympäristötukea koskevan sitoumuksen tehneelle viljelijälle ja kyseisen lisätoimenpiteen valinneelle tukikelpoista peltohehtaaria kohden:

Lisätoimenpiteen tukea maksetaan niistä tukikelpoisista peltoaloista, joista maksetaan perustoimenpiteen tukea. Niistä peltoaloista, joista maksetaan kasvipeitteisen kesannon tukea, ei lisätoimenpiteen tukea kuitenkaan makseta. Lisätoimenpiteen tuki maksetaan pelto-alan sijainnin perusteella. Edellä 32 §:n 1, 2, 7 ja 9 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen tukea ei makseta liitteen 1 mukaisista puutarhakasvialoista.

Edellä 32 §:n 12 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen tukea maksetaan liitteen 1 puutarhakasvien ryhmän 1 kasvialoista ja 13 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen tukea ryhmän 2 kasvialoista. Edellä 32 §:n 14 kohdassa tarkoitetun lisätoimenpiteen tukea maksetaan kaikista liitteen 1 puutarhakasviryhmien kasvialoista.

Sopimuksen tehneelle viljelijälle tai muulle tuen saajalle maksetaan vuosittain erityistukea sopimukseen sisältyvää peltohehtaaria, muun alueen hehtaaria, eläinyksikköä tai kanoista maatilaa kohti enintään:

Viljelijä voi luopua eläkkeelle jäädessään sitoumuksesta ja sopimuksesta ylivoimaisena esteenä, silloin kun kyseessä on siirtyminen täydelle työkyvyttömyyseläkkeelle, osa-aikaeläkkeelle tai varhennetulle vanhuuseläkkeelle.

Jos viljelijän sitoumus tai viisivuotinen sopimus on ollut voimassa vähintään kolme vuotta ja kymmenvuotinen sopimus vähintään kuusi vuotta, viljelijä voi luopua sitoumuksesta ja sopimuksesta myydessään koko maatilan tai lopettaessaan muutoin kokonaan maatalouden harjoittamisen.

Jos sitoumuksen antanut viljelijä myy tai vuokraa koko maatilansa sitoumuskauden aikana sellaiselle viljelijälle tai sellaisille viljelijöille, jotka ovat antaneet hallinnansiirtohetkellä voimassa olevan vastaavan sitoumuksen, viljelijä voi luopua sitoumuksesta.

Jos viljelijä on toteuttanut 1 päivänä toukokuuta alkavan sopimuksen sopimusehtojen mukaisia toimenpiteitä ensimmäisenä sopimusvuotena alkavan kasvukauden alusta ja viljelijä luopuu sopimuksesta sopimuskauden viimeisen kasvukauden alusta lukien, tapaus katsotaan sallituksi sopimuksesta luopumiseksi, koska sopimuksen mukaisia toimenpiteitä on näissä tapauksissa toteutettu viiden vuoden ajan.

Sitoumuksen antanut viljelijä voi jättää 1―3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa kotitarveviljelyä varten 0,5 hehtaaria pienemmän peltoalan. Sama koskee tilannetta, jossa viljelijä luopuu toimintalinjan 2 lain 9 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä sitoumuksesta tai sopimuksesta.

Jos vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksessa tarkoitettu sitoumus on peruttu, taikka mainitussa asetuksessa tarkoitetusta sopimuksesta on luovuttu tai se on purettu, viljelijän antamaa tämän asetuksen mukaista uutta sitoumusta ei voida hyväksyä eikä viljelijän kanssa voida tehdä uutta sopimusta, jos mainitun asetuksen mukainen sitoumuksesta tai sopimuksesta luopuminen tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkemisen kautta on vielä voimassa.

Jos viljelijällä on ollut voimassa vuoden 2000 valtioneuvoston asetuksen 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus tai tämän asetuksen 45 tai 46 §:ssä tarkoitettu sopimus ja hän alkaa sopimuksen päättymisen jälkeen viljellä maatilaansa muutoin kuin luonnonmukaisesti, hänen kanssaan voidaan tehdä 45 tai 46 §:ssä tarkoitettu sopimus alkavaksi aikaisintaan kahden vuoden kuluttua sen kasvukauden alusta, jona maatilaa on alettu viljellä muutoin kuin luonnonmukaisesti.

Luonnonhaittakorvauksien, ympäristötuen ja sopimusten valvonnasta säädetään erikseen.