Maa- ja metsätalousministeriön asetus kanojen, broilereiden ja kalkkunoiden salmonellavalvontaohjelmasta
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 171/2006 (Julkaistu 19.12.2006)
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Maa- ja metsätalousministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 18 päivänä tammikuuta 1980 annetun eläintautilain (55/1980) sekä eläinten lääkitsemisestä 27 päivänä kesäkuuta 1997 annetun lain (617/1997) 10 §:n 1 momentin ja 44 §:n 1 momentin nojalla:
1 lukuYleiset säännökset
1 §Tarkoitus ja soveltamisala
Tämän asetuksen tarkoituksena on estää salmonellatartuntojen leviäminen ihmisiin kanojen, broilereiden, kalkkunoiden ja niistä saatavien elintarvikkeiden välityksellä sekä pitää salmonellatartuntojen esiintyvyys kana-, broileri- ja kalkkunaparvissa alle yhdessä prosentissa vuosittain.
Asetuksessa säädetään salmonellan ja muiden tiettyjen elintarvikkeiden kautta tarttuvien tiettyjen zoonoosien aiheuttajien valvonnasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2160/2003 5 artiklan edellyttämästä Suomen kansallisesta valvontaohjelmasta eliitti-, isovanhempais- vanhempais- ja tuotantopolven broilereiden, kalkkunoiden ja kanojen salmonellavalvonnalle.
Tätä asetusta sovelletaan kana-, broileri- ja kalkkunaemokasvattamoissa ja -emokanaloissa, kana-, broileri- ja kalkkunahautomoissa, tuotantopolven kana-, broileri- ja kalkkunakasvattamoissa sekä tuotantopolven kanaloissa.
2 §Suhde muihin säädöksiin
Alkutuotannon toimijan velvollisuudesta pitää kirjaa salmonellavalvontaohjelmaan sisältyvistä näytteenotoista ja tutkimustuloksista sekä ilmoittaa salmonellavalvontaohjelmaa koskevia tietoja teurastamoon, pienteurastamoon ja munapakkaamoon säädetään alkutuotannolle elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi asetettavista vaatimuksista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (134/2006).
3 §Määritelmät
Tässä asetuksessa tarkoitetaan:
salmonellabakteerilla kaikkia Salmonella-sukuun kuuluvia bakteereita;
linnulla kanaa, broileria tai kalkkunaa;
emolla eliitti-, isovanhempais- tai vanhempaispolven lintua;
siitosmunalla emojen tuottamia haudottavaksi tarkoitettuja munia;
untuvikolla alle 72 tunnin ikäistä lintua;
parvella sisätiloissa pidettäviä lintuja, jotka jakavat saman ilmatilan tai ulkona pidettäviä lintuja, joita pidetään samoissa tiloissa tai samassa tarhassa ja jotka muodostavat yhden epidemiologisen yksikön;
epidemiologisella yksiköllä lintuja, jotka muodostavat salmonellatartunnan leviämisen suhteen yhtenäisen yksikön;
emokasvattamolla paikkaa, jossa emot kasvatetaan untuvikoista munintavaiheeseen;
emokanalalla paikkaa, jossa pidetään munintavaiheessa olevia emoja;
kasvattamolla paikkaa, jossa tuotantopolven broilerit tai kalkkunat kasvatetaan untuvikoista teurasikään saakka tai jossa kanat kasvatetaan untuvikoista munintavaiheeseen;
kanalalla paikkaa, jossa pidetään munintavaiheessa olevia tuotantopolven kanoja;
hautomolla paikkaa, jossa siitosmunia haudotaan ja jossa untuvikot kuoriutuvat;
pitopaikalla yhtä tai useampaa rakennusta, tarhaa tai muuta paikkaa, jossa lintuja pidetään, kasvatetaan tai käsitellään; sekä
virallisella näytteenotolla näytteenottoa, joka suoritetaan ohjelman noudattamista valvovan kunnaneläinlääkärin läsnä ollessa ja hänen valvonnassaan.
4 §Viranomaisvalvonta
Kunnaneläinlääkäri valvoo salmonellavalvontaohjelman noudattamista pitopaikoissa. Eläintautilain 5 §:ssä säädetään läänineläinlääkärin oikeudesta määrätä valvontatehtävään muun kuin pitopaikan sijaintikunnan kunnaneläinlääkäri.
Kunnaneläinlääkärin on käytävä pitopaikoissa vähintään tässä asetuksessa säädetyin väliajoin. Valvontakäynnillä hänen on huolehdittava virallisesta näytteenotosta, tarkastettava pitopaikassa kerätyt tiedot tuotannosta, lintujen terveydentilasta, näytteenotoista ja laboratoriotutkimusten tuloksista sekä pitopaikan tuotantohygieeniset olosuhteet. Lisäksi hänen on annettava tarpeellista neuvontaa salmonellatartunnan ennaltaehkäisemisestä ja hyvästä tuotantohygieniasta. Kunnaneläinlääkärin on laadittava valvontakäynnistä kirjallinen tarkastuskertomus, jossa kuvataan valvontakäynnillä tarkastetut asiat, tuotantohygieniasta tehdyt huomiot, tuotantohygienian mahdolliset puutteet sekä annetut neuvot ja kehotukset. Pitopaikan omistajalle tai haltijalle on annettava jäljennös tarkastuskertomuksesta.
Jos kunnaneläinlääkäri havaitsee puutteita pitopaikan tuotantohygieenisissä olosuhteissa tai valvontaohjelman noudattamisessa, hänen on välittömästi annettava neuvoja puutteiden poistamiseksi. Jos valvontaohjelman toteuttamisessa havaitaan olennaisia puutteita, eikä niitä ole kunnaneläinlääkärin kehotuksesta huolimatta korjattu seuraavan lintuerän vastaanottamiseen mennessä, kunnaneläinlääkäri voi ottaa kaikki valvontaohjelmaan kuuluvat näytteet virallisena näytteenottona enintään vuoden ajan.
Läänineläinlääkäri valvoo valvontaohjelman toteutumista toimialueellaan.
5 §Rokotteiden ja mikrobilääkkeiden käyttö
Rokotteita ei saa käyttää lintujen salmonellatartunnan ennaltaehkäisyyn.
Mikrobilääkkeitä ei saa käyttää salmonellatartunnan ennaltaehkäisyyn, hävittämiseen tai hoitamiseen. Jos parvessa on käytetty mikrobilääkettä muihin tarkoituksiin, salmonellavalvontaohjelman mukaiset näytteet voidaan ottaa vasta lääkkeen varoajan päättymisen jälkeen.
2 lukuPerusnäytteenotot ja näytteiden tutkiminen
6 §Näytteiden ottaminen ja toimittaminen laboratorioon
Tässä asetuksessa tarkoitetusta näytteenotosta ja näytteiden toimittamisesta tutkittavaksi laboratorioon vastaa pitopaikan omistaja tai haltija, jollei asiasta toisin säädetä.
Laboratorioon toimitettavien näytteiden mukana on oltava seuraavat tiedot:
näytteenottopaikka ja -aika sekä näytteen ottaja;
näytteiden tyyppi ja lukumäärä;
tieto siitä, onko kyse perusnäytteestä, viranomaisnäytteestä, lisänäytteestä vai muusta näytteestä;
parven ikä ja parvitunniste;
tieto siitä, mitä siipikarjalajia, polvea ja tuotantovaihetta parvi edustaa; sekä
pitopaikan haltija ja omistaja sekä näiden yhteystiedot.
7 §Näytteiden tutkiminen
Tässä asetuksessa tarkoitetut näytteet tutkitaan salmonellabakteerien varalta Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymässä laboratoriossa. Tutkimusmenetelmänä on käytettävä ISO 6579 (2002) -standardin laajennuksen (MSRV) -menetelmää.
8 §Perusnäytteenotto emokasvattamossa
Untuvikkoparvesta otetaan näytteitä välittömästi parven saavuttua emokasvattamoon. Näytteet otetaan liitteen I kohdan 1 mukaisesti untuvikkojen kuljetuslaatikoiden pohjapapereista tai muusta alusmateriaalista. Jos alusmateriaalia ei käytetä, otetaan pintapuhtausnäytteet kuljetuslaatikoista liitteen I kohdan 1 mukaisesti.
Kustakin kasvatusparvesta otetaan näytteitä lintujen ollessa neljän viikon iässä ja kaksi viikkoa ennen lintujen siirtoa emokanalaan tai ennen munintakauden alkamista. Näytteinä otetaan liitteen I kohdan 2 mukaisesti viisi paria tossunäytteitä. Jos kyseessä on häkkikasvatus, otetaan kaksi 150 gramman painoista ulostenäytettä liitteen I kohdan 3 mukaisesti. Parvea ei saa siirtää emokanalaan ennen tutkimustulosten valmistumista tai jos tutkimustulos on positiivinen.
Kunnaneläinlääkäri tekee kerran vuodessa valvontakäynnin emokasvattamoon, jolloin 2 momentissa tarkoitetut näytteet otetaan virallisena näytteenottona.
9 §Perusnäytteenotto emokanalassa
Emokanalassa kunnaneläinlääkäri ottaa näytteitä jokaisesta emoparvesta kahdesti munintavaiheen aikana. Ensimmäiset näytteet otetaan munintavaiheen alkamista tai lintujen saapumista emokanalaan seuraavien neljän viikon aikana ja toiset näytteet munintavaiheen loppumista edeltävien kahdeksan viikon aikana. Kuitenkin jos linnut toimitetaan teurastettavaksi, toiset näytteet otetaan munintavaiheen loppumista edeltävien neljän viikon aikana. Näytteinä otetaan liitteen I kohdan 2 mukaisesti viisi paria tossunäytteitä. Jos kyseessä on häkkikasvatusemokanala, otetaan kaksi 150 gramman painoista ulostenäytettä liitteen I kohdan 3 mukaisesti.
Jos linnut teurastetaan, viimeinen näytteenotto emokanalassa ajoitetaan siten, että tutkimustulos on teurastamon tai pienteurastamon tarkastuseläinlääkärin tiedossa ennen lintujen toimittamista teuraaksi.
10 §Perusnäytteenotto hautomossa
Hautomossa siitosmunien on oltava merkittyjä siten, että emoparvi, josta munat ovat lähtöisin, on aina selvitettävissä. Jokaisen emoparven siitosmunista kuoriutuneista untuvikoista otetaan näytteitä kahden viikon välein. Näytteenotto suoritetaan kuoriutumisen yhteydessä kuorijalaatikoiden pohjapapereista tai jos pohjapapereita ei käytetä, rikkoutuneista munankuorista liitteen I kohdan 6 mukaisesti. Hautomolla on oltava kirjallinen suunnitelma, jonka avulla varmistetaan, että jokaisen emoparven siitosmunista kuoriutuneet untuvikot tutkitaan kahden viikon välein. Lisäksi hautomossa on otettava näytteitä tuotantoympäristöstä kunnaneläinlääkärin hyväksymän kirjallisen valvontasuunnitelman mukaisesti. Näytteet otetaan liitteen I kohdan 7 mukaisesti.
Kunnaneläinlääkäri tekee kuudentoista viikon välein valvontakäynnin hautomoon, jolloin 1 momentissa tarkoitetut näytteet otetaan virallisena näytteenottona.
11 §Perusnäytteenotto broileri- ja kalkkunakasvattamossa
Broileri- tai kalkkunakasvattamossa, josta toimitetaan lintuja teurastamoon tai pienteurastamoon, otetaan jokaisesta parvesta näytteitä parven teurastusta edeltävien kolmen viikon aikana. Jos parvi teurastetaan useammassa erässä ja jos teurastusten välinen aika on kolmea viikkoa pidempi, näytteenotto uusitaan aina ennen uutta teurastusta. Näytteinä otetaan liitteen I kohdan 2 mukaisesti viisi paria tossunäytteitä. Näytteenotto ajoitetaan siten, että tutkimustulos on teurastamon tai pienteurastamon tarkastuseläinlääkärin tiedossa ennen parven toimittamista teuraaksi.
Broileri- tai kalkkunakasvattamossa, jossa samasta parvesta toimitetaan toistuvasti pieniä määriä lintuja pienteurastamoon, voidaan 1 momentissa säädetystä poiketen ottaa parvesta näytteitä kahden kuukauden välein. Näytteinä otetaan liitteen I kohdan 2 mukaisesti viisi paria tossunäytteitä.
Broileri- ja kalkkunakasvattamossa, josta myydään tai luovutetaan siipikarjanlihaa vain suoraan kuluttajalle, otetaan näytteitä kaksi kertaa vuodessa. Näytteinä otetaan joko liitteen I kohdan 2 mukaisesti kaksi paria tossunäytteitä tai ulostenäytteitä liitteen I kohdan 4 mukaisesti.
Kunnaneläinlääkäri tekee valvontakäynnin 1 ja 2 momentissa tarkoitettuun kasvattamoon kerran vuodessa ja 3 momentissa tarkoitettuun kasvattamoon kerran kahdessa vuodessa. Tällöin kasvattamon omistajan tai haltijan vastuulle säädetyt näytteet otetaan virallisena näytteenottona.
12 §Perusnäytteenotto kanakasvattamossa
Kanakasvattamossa kustakin kasvatusparvesta otetaan näytteitä kaksi viikkoa ennen lintujen siirtämistä kanalaan tai ennen munintakauden alkamista. Näytteinä otetaan liitteen I kohdan 2 mukaisesti kaksi paria tossunäytteitä. Jos kyseessä on häkkikasvatus, otetaan kaksi 150 gramman painoista ulostenäytettä liitteen I kohdan 3 mukaisesti. Parvea ei saa siirtää kanalaan ennen tutkimustuloksen valmistumista tai jos tutkimustulos on positiivinen.
Kunnaneläinlääkäri tekee kerran vuodessa valvontakäynnin kanakasvattamoon, jolloin 1 momentissa tarkoitetut näytteet otetaan virallisena näytteenottona.
13 §Perusnäytteenotto kanalassa
Kanalassa, josta toimitetaan kananmunia munapakkaamoon tai suoraan vähittäismyyntiin, otetaan näytteitä jokaisesta kanaparvesta 15 viikoin välein munintakauden aikana. Lattiakanalassa otetaan kaksi paria tossunäytteitä liitteen I kohdan 2 mukaisesti. Jos kyseessä on häkkikanala, otetaan kaksi 150 gramman painoista ulostenäytettä liitteen I kohdan 3 mukaisesti. Ensimmäinen näytteenotto suoritetaan kanojen ollessa 22–26 viikon ikäisiä. Jos kanat toimitetaan teurastamoon tai pienteurastamoon, viimeinen näytteenotto suoritetaan teurastusta edeltävien neljän viikon aikana. Näytteenotto on ajoitettava siten, että tutkimustulos on teurastamon tarkastuseläinlääkärin tai pienteurastamoa valvovan eläinlääkärin tiedossa ennen lintujen toimittamista teuraaksi. Jos parvea ei teurasteta, munintakauden neljättä näytteenottoa ei tarvitse suorittaa.
Kanalassa, josta myydään tai luovutetaan kananmunia vain suoraan kuluttajalle, otetaan näytteitä kaksi kertaa vuodessa. Näytteinä otetaan joko kaksi paria tossunäytteitä liitteen I kohdan 2 mukaisesti tai ulostenäytteitä liitteen I kohdan 4 mukaisesti.
Kunnaneläinlääkäri tekee valvontakäynnin 1 momentissa tarkoitettuun kanalaan kerran vuodessa ja 2 momentissa tarkoitettuun kanalaan kerran kahdessa vuodessa. Tällöin kanalan omistajan tai haltijan vastuulle säädetyt näytteet otetaan virallisena näytteenottona. Edellä 1 momentissa tarkoitetussa kanalassa otetaan tossu- tai ulostenäytteiden lisäksi pölynäyte liitteen I kohdan 5 mukaisesti.
14 §Tutkimustulosten varmistaminen
Tutkimuksen suorittaneen laboratorion on välittömästi toimitettava kaikki eristämänsä salmonellakannat ja niihin liittyvät näytteenottotiedot Elintarviketurvallisuusvirastoon tuloksen varmistamista ja tyypitystä varten.
3 lukuLisänäytteenotto salmonellalöydöksen tai -epäilyn vuoksi
15 §Lisänäytteenotto emokanalassa
Jos kuoriutuneista untuvikoista 10 §:n mukaisesti otetun näytteen tutkimuksessa on varmistettu salmonellabakteeri, kunnaneläinlääkäri ottaa siitosmunat hautomoon toimittaneessa emokanalassa näytteitä emokanalan jokaisesta parvesta.
Jos emoparvesta 9 § 1 momentin mukaisesti otetun näytteen tutkimuksessa on varmistettu salmonellabakteeri, kunnaneläinlääkäri ottaa näytteitä pitopaikan muista parvista niin pian kuin mahdollista.
Näytteenotto suoritetaan samalla tavalla kuin emokanalan virallinen perusnäytteenotto.
16 §Lisänäytteenotto kanalassa
Jos kanaparvesta 13 § 1 momentin mukaisesti otetun näytteen tutkimuksessa on varmistettu salmonellabakteeri, kunnaneläinlääkäri ottaa näytteitä pitopaikan muista parvista niin pian kuin mahdollista sekä samoissa tiloissa pidettävästä seuraavasta kanaparvesta parven lintujen ollessa 22–26 viikon ikäisiä.
Jos kanalan tuottamien kananmunien epäillään olevan ruokamyrkytysepidemian lähteenä, kunnaneläinlääkäri ottaa näytteitä kaikista pitopaikan parvista.
Näytteenotto suoritetaan samalla tavalla kuin kanalan virallinen perusnäytteenotto.
17 §Lisänäytteenotto emokasvattamossa ja kanakasvattamossa
Jos kuoriutuneista untuvikoista 10 §:n mukaisesti otetun näytteen tutkimuksessa on varmistettu salmonellabakteeri, kunnaneläinlääkäri ottaa näytteet kaikista niistä emokasvattamoista tai kasvattamoista, joihin kyseisen kuoriutumiskerran untuvikkoja on toimitettu hautomosta. Näytteenotto suoritetaan pitopaikan kaikista parvista samalla tavalla kuin emokasvattamon tai kanakasvattamon virallinen perusnäytteenotto.
Jos emokasvattamon kasvatusparvesta 8 § 2 momentin mukaisesti otetun näytteen tutkimuksessa on varmistettu salmonellabakteeri, kunnaneläinlääkäri ottaa näytteitä pitopaikan muista parvista niin pian kuin mahdollista. Näytteenotto suoritetaan samalla tavalla kuin emokasvattamon virallinen perusnäytteenotto.
Jos kanakasvattamon kanaparvesta 12 § 1 momentin mukaisesti otetun näytteen tutkimuksessa on varmistettu salmonellabakteeri, kunnaneläinlääkäri ottaa näytteitä pitopaikan muista parvista niin pian kuin mahdollista. Näytteenotto suoritetaan samalla tavalla kuin kanakasvattamon virallinen perusnäytteenotto.
18 §Lisänäytteenotto broileri- ja kalkkunakasvattamossa
Jos kuoriutuneista untuvikoista 10 §:n mukaisesti otetun näytteen tutkimuksessa on varmistettu salmonellabakteeri, kunnaneläinlääkäri ottaa näytteitä kaikista niistä kasvattamoista, joihin untuvikkoja on toimitettu. Näytteenotto suoritetaan pitopaikan kaikista parvista samalla tavalla kuin broileri- tai kalkkunakasvattamon virallinen perusnäytteenotto.
19 §Lisänäytteenotto hautomossa
Jos hautomossa 10 § mukaisesti otettujen untuvikko- tai tuotantoympäristönäytteiden tutkimuksessa on varmistettu salmonellabakteeri, kunnaneläinlääkäri ottaa liitteen 1 kohdan 7 mukaisesti näytteitä hautomon tuotantoympäristöstä tartunnan levinneisyyden kartoittamiseksi. Lisäksi hautomossa tulee tutkia kuoriutuneita untuvikkoja useammin kuin kahden viikon välein.
20 §Lisänäytteenotto valvontaohjelmaan kuulumattoman näytetuloksen johdosta
Jos salmonellabakteeri on varmistettu sellaisen pitopaikassa otetun näytteen tutkimuksessa, jonka ottamista ei edellytetä tässä asetuksessa, kunnaneläinlääkäri suorittaa pitopaikassa virallista perusnäytteenottoa vastaavan näytteenoton niin pian kuin mahdollista.
21 §Lisänäytteenotto epäiltäessä virheellistä tutkimustulosta
Jos pitopaikassa otetun näytteen tutkimuksessa on varmistettu salmonellabakteeri, mutta kunnaneläinlääkäri epäilee Elintarviketurvallisuusviraston tai muun laboratorion ilmoittaman laboratoriokontaminaatioepäilyn tai muun vastaavan syyn takia, että tulos on virheellinen, hän suorittaa pitopaikassa uusintanäytteenoton liitteen I kohdan 9 mukaisesti.
Jos pitopaikasta salmonellan varalta otetun näytteen tutkimustulos on kielteinen, mutta kunnaneläinlääkäri epäilee, että tulos on virheellinen, hän suorittaa pitopaikassa uusintanäytteenoton liitteen I kohdan 9 mukaisesti.
Kunnaneläinlääkäri ottaa 1 ja 2 momentissa mainittujen näytteiden lisäksi näytteeksi vähintään viisi satunnaisesti valittua lintua. Linnut toimitetaan tutkittavaksi mikrobilääkejäämien varalta Elintarviketurvallisuusvirastoon tai Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymään laboratorioon, jonka pätevyysalueeseen kyseiset tutkimukset kuuluvat.
22 §Lisänäytteenotto muun epäilyn johdosta
Jos kunnaneläinlääkäri epäilee pitopaikan linnuissa salmonellatartuntaa kliinisten oireiden tai muun kuin 15–21 §:ssä mainitun syyn takia, on hänen suoritettava virallinen näytteenotto pitopaikassa. Näytteenotto suoritetaan vastaavalla tavalla kuin pitopaikan virallinen perusnäytteenotto.
Jos salmonellatartunta todetaan muussa pitopaikan eläimessä kuin kanassa, broilerissa tai kalkkunassa taikka henkilössä, joka asuu tilalla vakituisesti tai osallistuu pitopaikan eläinten hoitoon, on kunnaneläinlääkärin suoritettava virallinen näytteenotto pitopaikassa. Näytteenotto suoritetaan vastaavalla tavalla kuin pitopaikan virallinen perusnäytteenotto.
Jos pitopaikan linnuissa epäillään Salmonella Gallinarium tai Salmonella Pullorum -tartuntaa, on näytteenotossa ja näytteiden tutkimisessa käytettävä 7 §:ssä säädetystä poiketen näiden bakteereiden tutkimiseen soveltuvia menetelmiä.
4 lukuTaudin hävittämistoimenpiteet ja epidemiologinen selvitys
23 §Rajoittavat määräykset emokasvattamossa, emokanalassa, kasvattamossa ja kanalassa
Jos Elintarviketurvallisuusvirasto on varmistanut salmonellabakteerin emokanalasta, emokasvattamosta, kasvattamosta tai kanalasta otetuissa näytteissä, kunnaneläinlääkärin on annettava salmonellapositiiviseksi todetulle pitopaikalle rajoittavat määräykset.
Rajoittavilla määräyksillä kielletään lintujen luovuttaminen muutoin kuin teurastettavaksi lihantarkastuksesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (38/EEO/2006) mukaisesti tai hävitettäväksi muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002, jäljempänä sivutuoteasetus, mukaisesti. Lisäksi kielletään munien luovuttaminen haudottavaksi ja käytettäviksi muutoin kuin munatuotteita valmistavassa laitoksessa pastöroitaviin munatuotteisiin tai hävitettäväksi sivutuoteasetuksen mukaisesti. Päätöksessä myös määrätään muista salmonellan hävittämiseksi ja leviämisen estämiseksi välttämättömistä toimenpiteistä. Liitteessä II on malli rajoittavien määräysten antamista koskevaksi päätökseksi. Kunnaneläinlääkäri antaa tarvittaessa neuvoja toimenpiteiden toteuttamisesta käytännössä.
Jos kunnaneläinlääkäri tarkastuksen jälkeen toteaa, että pitopaikan eri parvia voidaan pitää erillisinä epidemiologisina yksikköinä, voidaan rajoittavat määräykset antaa koskemaan vain infektoitunutta parvea. Parvia voidaan pitää erillisinä epidemiologisina yksikköinä, jos eri parvien hoitamisessa käytetään eri suojajalkineita ja -vaatteita, ja jos eri parvien välillä ei ole suoraa yhteyttä rehunjakolaitteiden tai muiden laitteiden ja välineiden välityksellä. Kunnaneläinlääkärin on kuitenkin otettava näytteet pitopaikan kaikista muista parvista 15–17 § mukaisesti. Jos parvissa todetaan salmonellaa, on rajoittavat määräykset ulotettava koskemaan myös niitä.
24 §Rajoittavien määräysten peruuttaminen
Kunnaneläinlääkäri peruuttaa 23 § 1 momentissa tarkoitetut rajoittavat määräykset, jos 20 §:ssä tarkoitetun lisänäytteenoton salmonellatutkimustulos tai 21 §:ssä tarkoitetun uusintanäytteen salmonella- ja mikrobilääkejäämätutkimustulos on kielteinen tai kun seuraavat toimenpiteet on suoritettu:
tilat, joissa parvea on pidetty, on tyhjennetty, sekä tilat ja välineet on puhdistettu ja desinfioitu kunnaneläinlääkärin valvonnassa;
lintujen ulosteet, kuivikkeet ja tuotantotiloihin jäljelle jääneet rehut on hävitetty sivutuoteasetuksen mukaisesti; sekä
tiloista on otettu puhtausnäytteet liitteen I kohdan 8 mukaisesti virallisena näytteenottona, ja salmonellatutkimuksen tulokset ovat kielteiset.
Liitteessä III on malli rajoittavien määräysten peruuttamista koskevaksi päätökseksi.
Määräysten peruuttamisen yhteydessä kunnaneläinlääkäri tarkistaa pitopaikan tuotantotapojen hygieenisyyden ja tautisuojauksen toimivuuden sekä antaa tarvittaessa neuvoja korjaavien toimenpiteiden toteuttamisesta.
25 §Taudin hävittämistoimenpiteet hautomossa
Hautomossa, jossa salmonellabakteereita on todettu, on suoritettava perusteellinen puhdistus ja desinfiointi kunnaneläinlääkärin valvonnassa ja ryhdyttävä muihin tarpeellisiin toimiin tartunnan hävittämiseksi. Pesun ja desinfektion jälkeen hautomossa on otettava liitteen I kohdan 8 mukaisesti puhtausnäytteet virallisena näytteenottona.
Jos salmonellatartunnan saaneen emoparven munimia siitosmunia tai niistä kuoriutuneita untuvikkoja on hautomossa, kunnaneläinlääkäri määrää ne hävitettäviksi ja valvoo, että hävittäminen tapahtuu siten, ettei tartunnan leviämisestä ole vaaraa.
Lisäksi kunnaneläinlääkäri tarkistaa hautomon tuotantotapojen hygieenisyyden ja tautisuojauksen toimivuuden sekä tarvittaessa antaa neuvoja korjaavien toimenpiteiden toteuttamisesta.
26 §Epidemiologinen selvitys
Jos pitopaikassa on todettu salmonellatartunta, läänineläinlääkäri vastaa siitä, että salmonellatartunnan lähde ja sen mahdollinen levinneisyys alkuperäisestä lähteestä pyritään selvittämään. Myös tartunnan leviäminen pitopaikasta on selvitettävä. Epidemiologiseen selvitykseen on tarvittaessa sisällytettävä myös muita kuin 15–22 §:ssä mainittuja lisänäytteenottoja.
27 §Rehujen salmonellavalvonta
Jos pitopaikassa on todettu salmonellatartunta, on siipikarjan rehusta otettava näytteitä salmonellatutkimukseen tartunnanlähteen selvittämiseksi, jollei rehujen osuutta tartunnan lähteenä voida varmuudella sulkea pois. Kunnaneläinlääkärin tulee tällöin ottaa yhteyttä Elintarviketurvallisuusvirastoon näytteenottoa koskevien ohjeiden saamiseksi. Rehunäytteet toimitetaan Elintarviketurvallisuusvirastoon tutkittaviksi salmonellan varalta.
Jos 1 momentissa tarkoitetuissa näytteissä todetaan salmonellaa, läänineläinlääkäri pyrkii yhteistyössä Elintarviketurvallisuusviraston kanssa selvittämään salmonellabakteerien lähteen.
5 lukuTietojen kerääminen ja ilmoittaminen
28 §Pitopaikoissa kerättävät tiedot
Emokasvattamoissa, emokanaloissa, kanaloissa ja kasvattamoissa on pidettävä eri kasvatusvaiheessa olevista parvista ja niiden lintumääristä luetteloa, josta selviää niiden saapumispäivä pitopaikkaan ja alkuperäpitopaikka, vastaanotettujen lintujen lukumäärä, ikä tai kuoriutumispäivä ja lintujen teurastus- tai lopetuspäivä. Parven saapumisesta pitopaikkaan on ilmoitettava kunnaneläinlääkärille kahden viikon kuluessa saapumisesta. Saapumisajankohdista pitopaikkaan voidaan vaihtoehtoisesti myös toimittaa kunnaneläinlääkärille etukäteen suunnitelma seuraavaa kalenterivuotta varten. Lisäksi pitopaikan on toimitettava yhteenveto edellisen vuoden parvimääristä kunnaneläinlääkärille tammikuun loppuun mennessä ja pyydettäessä Elintarviketurvallisuusvirastolle.
Hautomossa siitosmunista on pidettävä luetteloa, josta selviää, mistä emoparvesta siitosmunat ovat peräisin, mihin kasvattamoon siitosmunista kuoriutuneet untuvikot on toimitettu ja untuvikkojen luovutusajankohta. Hautomosta luovutettujen untuvikkojen mukana on kasvattamoon lähetettävä tieto, josta voidaan selvittää, minkä emoparven munista untuvikot ovat kuoriutuneet.
Edellä 1―2 momentissa säädetyt luettelot on säilytettävä pitopaikassa vähintään kaksi vuotta. Luettelot ja muut tässä asetuksessa tarkoitettua valvontaa varten tarvittavat tiedot on esitettävä kunnaneläinlääkärille valvontakäynnin yhteydessä ja pyydettäessä läänineläinlääkärille.
29 §Kunnaneläinlääkärin keräämät tiedot
Kunnaneläinlääkäri pitää luetteloa pitopaikoista tulleista ilmoituksista, valvontakäynneistä, virallisista näytteenotoista, tuotantohygieniaa koskevista tarkastuksista, annetuista ohjeista ja kehotuksista sekä rajoittavien määräysten antamisesta ja peruuttamisesta. Nämä tiedot ilmoitetaan läänineläinlääkärille vastustettavista eläintaudeista ja eläintautien ilmoittamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön eläinlääkintä- ja elintarvikeosaston päätöksen (1346/1995) 8 §:ssä tarkoitetun kuukausi-ilmoituksen yhteydessä.
30 §Läänineläinlääkärin keräämät tiedot
Läänineläinlääkäri kokoaa parvimääriä koskevat tiedot kunnaneläinlääkäreiltä saamistaan vuosittaisista yhteenvedoista ja toimittaa ne Elintarviketurvallisuusvirastolle helmikuun loppuun mennessä.
31 §Laboratorioiden keräämät tiedot ja niitä koskeva ilmoitusvelvollisuus
Tutkimuksia suorittavan laboratorion on pidettävä luetteloa tässä asetuksessa säädettyjen näytteiden tutkimisesta ja tutkimustuloksista.
Laboratorion on ilmoitettava kaikkien tässä asetuksessa säädettyjen näytteiden tutkimustuloksista pitopaikan omistajalle tai haltijalle sekä alustavasta salmonellalöydöksestä välittömästi pitopaikan omistajalle tai haltijalle ja pitopaikkaa valvovalle kunnaneläinlääkärille. Laboratorion on kuukausittain toimitettava tiedot kaikista tässä asetuksessa säädetyistä näytteistä ja tutkimustuloksista Elintarviketurvallisuusvirastolle.
32 §Elintarviketurvallisuusviraston ilmoitusvelvollisuus
Elintarviketurvallisuusvirasto ilmoittaa salmonellalöydöksen varmistamisesta välittömästi pitopaikan sijaintiläänin läänineläinlääkärille, pitopaikkaa valvovalle kunnaneläinlääkärille, näytteen lähettäneelle laboratoriolle ja pitopaikan omistajalle tai haltijalle.
33 §Elintarviketurvallisuusviraston keräämät tiedot
Elintarviketurvallisuusvirasto kokoaa tiedot tämän asetuksen mukaisesti tehdyistä tutkimuksista ja tutkimustuloksista sekä laatii niistä yhteenvedon maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosastolle kuukausittain. Lisäksi Elintarviketurvallisuusvirasto laatii yhteenvedon edellisen vuoden tutkimustuloksista ja parvimääristä maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosastolle seuraavan vuoden toukokuun loppuun mennessä.
Elintarviketurvallisuusvirasto toimittaa salmonellavalvontaohjelmaa koskevat tiedot vuosittain tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta, neuvoston päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 92/117/ETY kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/99/EY 9 artiklassa tarkoitettuun raporttiin.
6 lukuErinäiset säännökset
34 §Kustannukset ja korvaukset
Tässä asetuksessa tarkoitetuista perusnäytteenotoista ja näytteiden tutkimuksista aiheutuvista kustannuksista vastaa pitopaikan omistaja tai haltija. Kunnaneläinlääkärin palkkiosta ja matkakustannusten korvauksesta säädetään eräiden eläintauti- ja eläinsuojelulain mukaan maksettavista korvauksista annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (30/EEO/2001).
Todetun salmonellatartunnan vuoksi tehdyistä, 15―27 §:ssä säädetyistä toimenpiteistä suoritetaan kunnaneläinlääkärille palkkio ja kustannusten korvaus 1 momentin säädöksistä poiketen valtion varoista eläinlääkäreiden toimituspalkkioista annetun valtioneuvoston asetuksen (1234/2001) mukaisesti. Lisänäytteenottoon sisältyvien näytteiden näytteenotto- ja tutkimuskustannukset maksetaan valtion varoista.
Tartunnan hävittämiseksi tarvittavien desinfektio- ja puhdistustoimenpiteiden suunnittelusta ja toteuttamisesta aiheutuvista kustannuksista vastaa pitopaikan omistaja tai haltija.
35 §Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
Tällä asetuksella kumotaan broilereiden ja kalkkunoiden salmonellavalvontaohjelmasta 29 päivänä kesäkuuta 2001 annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (23/EEO/2001) ja kanojen salmonellavalvontaohjelmasta 8 päivänä elokuuta 2001 annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus (24/EEO/2001) niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen.
36 §Siirtymäsäännökset
Sellaisissa broileri- tai kalkkunakasvattamoissa, joista luovutetaan siipikarjanlihaa vain suoraan kuluttajalle taikka sellaisissa kanaloissa, joista luovutetaan kananmunia vain suoraan kuluttajille tai jotka sijaitsevat tietyistä munien kaupanpitämisen vaatimuksista annetun asetuksen (ETY) N:o 1907/90 muuttamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 818/1996 tarkoittamalla poikkeusalueella ja joista luovutetaan kananmunia suoraan vähittäismyyntiin, ei tarvitse ottaa tässä asetuksessa säädettyjä näytteitä ennen 1 päivää tammikuuta 2008.
Kanalan viralliseen perusnäytteenottoon kuuluvaa 13 §:n 3 momentissa mainittua pölynäytettä ei tarvitse sisällyttää näytteenottoon ennen 1 päivää tammikuuta 2008.
Ennen tämän asetuksen voimaantuloa käytössä olleita ISO 6579:2002 ja NMKL No 71:1999 -menetelmiä voidaan käyttää salmonellatutkimuksissa tämän asetuksen 7 §:ssä tarkoitetun tutkimusmenetelmän sijasta 1 päivään syyskuuta 2007 saakka.
Tuotantopolven parvien ja emokasvatusparvien, jotka ovat olemassa tämän asetuksen voimaantullessa, näytteenotossa voidaan käyttää parven loppuvaiheen ajan ennen tämän asetuksen voimaantuloa käytössä olleita menetelmiä.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2160/2003 (32003R2160); EUVL N:o L 325, 12.12.2003, s. 1
Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/99/EY (32003L0099); EUVL N:o L 325, 12.12.2003, s. 31
Komission asetus (EY) N:o 1003/2005 (32005R1003); EUVL N:o L 170, s. 12
Komission asetus (EY) N:o 1168/2006 (32006R1168); EUVL N:o L 211, s. 4
Komission asetus (EY) N:o 1177/2006 (32006R1177); EUVL N:o L 212, s. 3
Helsingissä 13 päivänä joulukuuta 2006
Maa- ja metsätalousministeri Juha KorkeaojaEläinlääkintötarkastaja Minna Suokko