227/2005

Annettu Helsingissä 14 päivänä huhtikuuta 2005

Valtioneuvoston asetus luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä,

muutetaan luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta 29 päivänä kesäkuuta 2000 annetun valtioneuvoston asetuksen (644/2000) 3 §:n 9 ja 13 kohta, 8 §:n 1 momentti, 12 §:n 1 momentti, 18 §:n otsikko, 1 ja 2 momentti, 31 §:n 1 momentti, 35 §:n 1 momentti, 36 §:n otsikko, 39 §:n 1 momentti, 44 §:n 3 momentti, 46 §:n 1―3 momentti, 49 §:n 2 momentti ja 51 §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 3 §:n 9 kohta asetuksessa 377/2003, 8 §:n 1 momentti ja 46 §:n 1 momentti asetuksessa 449/2001, 31 §:n 1 momentti ja 35 §:n 1 momentti asetuksessa 825/2002, 36 §:n otsikko asetuksessa 1220/2001 sekä 46 §:n 2 ja 3 momentti asetuksessa 361/2002, sekä

lisätään 10 a §:ään, sellaisena kuin se on asetuksessa 913/2004, uusi 4 momentti, asetukseen uusi 25 a §, 36 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa asetuksessa 1220/2001, uusi 2 momentti ja 46 a §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa asetuksessa 913/2004, uusi 2 momentti, seuraavasti:

3 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:


9) tilapäisesti viljelemättömällä pellolla sellaista peltoa, joka on viljelykiertokesantona, kunnostuskesantona, lantapatterin tai muun vastaavan tilapäisen syyn perusteella viljelemättä; tilapäisesti viljelemättömäksi ei hyväksytä alueita, jotka on pysyvästi poistettu viljelystä tai jotka ovat muutoin pysyvästi viljelemättömiä tai jotka eivät ole vielä olleet viljelykäytössä lukuun ottamatta sellaisia alueita, jotka on vuonna 2004 ilmoitettu viimeistään 30 päivänä marraskuuta 2004 maa- ja metsätalousministeriön vahvistamalla lomakkeella lnro 175 tai muutoin vaaditut tiedot täyttäneellä kirjallisella ilmoituksella;


13) A-C4-alueilla vuodelta 2005 maksettavasta pohjoisesta tuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (11/2005) ja vuodelta 2005 maksettavasta Etelä-Suomen kansallisesta tuesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (12/2005) tarkoitettuja vastaavia tukialueita.

8 §
Sopimus

Sopimus voidaan tehdä viljelijän kanssa, jolla on vähintään kolme hehtaaria tai ympäristötuen ryhmiin 1 ja 2 kuuluvien puutarhakasvien viljelyksessä vähintään 0,5 hehtaaria peltoalaa, joka on 10 tai 10 a §:n mukaan tukikelpoista ympäristötuessa. Jäljempänä 25 a §:ssä tarkoitetussa sopimuksessa edellytetään lisäksi kyseisessä pykälässä säädetyn eläinyksikkömäärää vastaavan eläinmäärän hallintaa koko sopimuskauden ajan. Sopimus voidaan tehdä 10 tai 10 a §:n mukaan tukikelpoiseksi ilmoitetusta peltoalasta tai muusta kuin peltoalasta siten kuin tässä asetuksessa säädetään. Erityistukea voidaan maksaa viljelijälle, jonka kanssa on tehty sopimus ja joka on toimittanut kirjallisen, tukihakemuslomakkeella tai maa- ja metsätalousministeriön erikseen vahvistamalla lomakkeella olevan sitoumuksen ympäristötukeen sitoutumisesta. Erityistukea voidaan maksaa myös sopimuksen tehneelle viljelijälle, jolla on voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (760/1995) tarkoitettu perustukea koskeva sitoumus. Erityistuen maksamisen edellytyksenä on lisäksi, että viljelijä on tehnyt vuosittaisen maksatushakemuksen erityistuen maksamisesta lukuun ottamatta sitä kalenterivuotta, jona sopimus tehdään. Maksatusta koskeva hakemus on tehtävä vuosittain pinta-alatukien hakuaikana. Jos kuitenkin kyseessä on 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus, vuosittaiseen maksatukseen liittyvä ilmoitus, tai 26 §:ssä tarkoitettu sopimus, vuosittainen maksatusta koskeva hakemus on tehtävä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säätämän menettelyn mukaisesti ja säätämään päivään mennessä.


10 a §
Tukikelpoinen pelto vuonna 2005 tehtävissä sitoumuksissa

Peruslohko, joka on peltoa, on tukikelpoinen vuonna 2005 tehtävissä uusissa luonnonhaittakorvaus- ja ympäristötukisitoumuksissa myös silloin, jos se on ollut 46 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla yli 65-vuotiaan viljelijän viljelyksessä tai jos se sisältyy 46 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla uusjakosuunnitelmassa päätettyyn tilusten järjestelyihin.

12 §
Vähimmäispinta-ala

Viljelijän on sitouduttava ensimmäistä kertaa luonnonhaittakorvausta hakiessaan jatkamaan viljelyä vähintään kolmen tukikelpoisen peltohehtaarin osalta maatilallaan viiden vuoden ajan ensimmäisestä luonnonhaittakorvauksen maksupäivästä lukien ja noudattamaan luonnonhaittakorvauksen maksamiselle asetettuja vaatimuksia. Tämä kolmen hehtaarin peltoala on vähimmäispinta-ala. Sitoumuksen ehtoja on kuitenkin noudatettava koko maatilan alueella. Viljelijä voi jättää vuosittaisella tukihakemuksellaan osan pelloistaan ilmoittamatta tukikelpoisiksi eikä näille aloille makseta kyseisenä vuonna luonnonhaittakorvausta edellyttäen, että tämän pykälän mukainen vähimmäispinta-alavaatimus täyttyy. Jos viljelijä sitoutuu tämän asetuksen 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun horisontaalisen maaseudun kehittämisohjelman voimassaoloaikana vuosina 2000―2006 uudelleen luonnonhaittakorvauksen ehtojen noudattamiseen, viiden vuoden sitoutuminen alkaa tähän uuteen sitoutumiseen liittyvästä ensimmäisestä maksatuksesta.


18 §
Tehtävät sopimukset ja vähimmäismäärät

Viljelijän kanssa voidaan tehdä seuraavan taulukon mukaisia sopimuksia. Sopimus voidaan tehdä silloin, kun kyseessä olevan sopimuksen teolle säädetyt edellytykset täyttyvät ja kun pinta-ala, eläinyksikkömäärä tai eläinmäärä on sopimuskohtaisesti vähintään kyseisen taulukon mukainen:

Sopimus Vähimmäismäärät
Pinta-ala (ha)/Eläinyksikkö (ey)- tai eläinmäärä (kpl)
- suojavyöhykkeen perustamisesta ja hoidosta 0,15 (ha)
- kosteikon ja laskeutusaltaan perustamisesta ja hoidosta 0,15 (ha)
- säätösalaojituksesta 0,50 (ha)
- säätökastelusta 0,50 (ha)
- kuivatusvesien kierrätyksestä 0,50 (ha)
- luonnonmukaisesta tuotannosta 3,00 (ha)
- puutarhatilat 0,50 (ha)
- luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta; edellisten luonnonmukaisen tuotannon vähimmäisalojen lisäksi eläinyksikköjä 1,00 (ey)
- pohjavesialueiden peltoviljelystä 0,50 (ha)
- lannan käytön tehostamisesta 1,00 (ha)
- perinnebiotooppien hoidosta 0,15 (ha)
- luonnon monimuotoisuuden edistämisestä 0,15 (ha)
- maiseman kehittämisestä ja hoidosta 0,15 (ha)
- alkuperäisrotujen kasvattamisesta
- lampaat/vuohet 0,30 (ey)
- naudat 1,00 (ey)
- hevoset 1,00 (ey)
- maatiaiskanat ja -kukot 20 (kpl)
- alkuperäiskasvien viljelystä 1,00 (ha)
- peltojen tehostetusta kalkituksesta 1,00 (ha)
- kalkkisuodinojituksesta 0,50 (ha)

Viljelijän kanssa, jolla on sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta tai luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta, ei voida tehdä sopimusta pohjavesialueiden peltoviljelystä. Viljelijän kanssa ei voida tehdä sopimusta kalkkisuodinojituksesta ja säätösalaojituksesta, säätökastelusta tai kuivatusvesien kierrätyksestä, jos sopimukseen haetulla alalla on voimassa tai on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu kalkkisuodinojitusta tai vastaava säätösalaojitusta koskeva sopimus. Viljelijän kanssa, joka on valinnut 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun tuotantoeläinten hyvinvoinnin edistäminen -lisätoimenpiteen, ei voida tehdä 25 a §:ssä tarkoitettua sopimusta.


25 a §
Sopimus luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta

Luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevassa sopimuksessa viljelijä sitoutuu 25 §:ssä, lukuun ottamatta kyseisen pykälän 2 momenttia, säädetyn lisäksi

1) hoitamaan kotieläintuotantoaan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2092/91 luonnonmukaisen tuotannon tuotantoehtojen mukaisesti sopimuskauden ajan ensimmäisen sopimusvuoden kasvukauden alusta;

2) pitämään omalla maatilallaan luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa vähintään yhtä eläinyksikköä (ey) vastaavan määrän 3 momentissa tarkoitettuja tuotantoeläimiä koko sopimuskauden ajan siten, että tilan kyseinen eläintuotanto on jatkuvaa; ja

3) noudattamaan ensimmäisen sopimusvuoden kasvukauden alusta koko maatilallaan peltoviljelyssä ja puutarhatuotannossa luonnonmukaisen tuotannon tuotantoehtoja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2092/91 mukaisesti lukuun ottamatta puutarhakasvien monivuotisia viljelyaloja ja monivuotisten nurmikasvien siemensopimusaloja, jotka voidaan siirtää luonnonmukaiseen tuotantoon kasvulohkoittain kahden ensimmäisen sopimusvuoden aikana.

Viljelijällä voi olla myös muita kuin luonnonmukaisen tuotantotavan mukaisia eläimiä, silloin kun ne ovat eri eläinlajia kuin luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa olevat eläimet ja kun niiden hoito on järjestetty tuotantoyksiköihin 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun asetuksen mukaisesti. Viljelijän tilalla luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa olevat, viljelijän tai hänen perheenjäsentensä hallinnassa olevat tuotantoeläimet otetaan huomioon laskettaessa 1 momentissa tarkoitettua eläinyksikkömäärää. Perheenjäsenellä tarkoitetaan puolisoa ja viljelijän alle 18-vuotiasta lasta.

Luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevaan sopimukseen hyväksyttäviä eläimiä ovat lypsylehmät, emolehmät, muut naudat, lampaat, vuohet, emakot, lihasiat, siitossiat, karjut, kanat, broilerit, kalkkunat, hanhet, ankat ja siipikarjan emolinnut. Eläinlajit voivat vaihdella sopimuskaudella. Maa- ja metsätalousministeriö säätää tarkemmin asetuksella eläimiä koskevista yksikkökertoimista.

Jos viljelijän luonnonmukaisen tuotannon erityistukeen oikeuttavien eläinten eläinyksikkömäärä jää alle yhden eläinyksikön tai jos viljelijä lopettaa kotieläintuotannon luonnonmukaisen kotieläintuotannon tukeen oikeuttavien eläinten osalta muusta kuin säännösten tarkoittamasta ylivoimaisesta esteestä johtuen ja hänen kanssaan tehty sopimus luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta on muutettu jäljellä olevaksi sopimuskaudeksi 25 §:n mukaiseksi sopimukseksi, viljelijä ei voi hakea uudelleen sopimusta luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta jäljellä olevan sopimuskauden aikana.

31 §
Sopimus alkuperäisrotujen kasvattamisesta

Sopimuksessa alkuperäisrotujen kasvattamisesta viljelijä sitoutuu kasvattamaan lisäystarkoituksessa maatilallaan:

- itä-, länsi- tai pohjoissuomenkarjaa;

- valkoisia, mustia tai ruskeita suomenlampaita taikka Kainuun harmas- tai ahvenanmaanlampaita;

- suomenvuohia;

- suomenhevosia; tai

- maatiaiskanoja.


35 §
Erityistuen määrä

Sopimuksen tehneelle viljelijälle maksetaan vuosittain erityistukea sopimukseen sisältyvältä peltohehtaarilta, muun alueen hehtaarilta, eläinyksiköltä tai kanojen osalta tilaa kohti enintään seuraavan taulukon mukaisesti:

Sopimus Euroa
- suojavyöhykkeen perustamisesta ja hoidosta 449,90/ha
- kosteikon ja laskeutusaltaan perustamisesta ja hoidosta 336,38/ha (muu alue)
449,90/ha (pelto)
- säätösalaojituksesta 156,41/ha
- säätökastelusta 156,41/ha
- kuivatusvesien kierrätyksestä 156,41/ha
- pohjavesialueiden peltoviljelystä 112,69/ha
- lannan käytön tehostamisesta 65,59/ha
- perinnebiotooppien hoidosta 420,47/ha
- luonnon monimuotoisuuden edistämisestä 420,47/ha
- maiseman kehittämisestä ja hoidosta 336,38/ha
- alkuperäisrotujen kasvattamisesta
- itä- ja pohjoissuomen karja 336,38/ey
- länsisuomenkarja, suomen-, Kainuun harmas- ja ahvenanmaanlampaat 252,28/ey
- muut alkuperäisrodut 168,19/ey
- maatiaiskanat ja - kukot, yhteensä 20-39 kpl 50/tila
- maatiaiskanat ja -kukot, yhteensä 40-59 kpl 100/tila
- maatiaiskanat ja -kukot, yhteensä 60 kpl tai enemmän 150/tila
- alkuperäiskasvien viljelystä 428,88/ha
- peltojen tehostetusta kalkituksesta 84,09/ha
- kalkkisuodinojituksesta 252,28/ha

36 §
Erityistuen määrä luonnonmukaista tuotantoa ja luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevassa sopimuksessa

Luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevan sopimuksen tehneelle viljelijälle maksetaan vuosittain erityistukea luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta 1 momentissa tarkoitetun sopimukseen sisältyvältä peltohehtaarilta maksettavan erityistuen lisäksi 95,59 € peltohehtaarilta, silloin kun maatilalla on vähintään 0,5 eläinyksikköä luonnonmukaisesti tuotettuja, luonnonmukaisen tuotannon tukeen oikeuttavia eläimiä sopimukseen sisältyvää peltohehtaaria kohden. Viljelijälle, jonka maatilalla on vähemmän kuin 0,5 eläinyksikköä luonnonmukaisesti tuotettuja, luonnonmukaisen tuotannon tukeen oikeuttavia eläimiä sopimukseen sisältyvää peltohehtaaria kohden, erityistuki maksetaan maatilan niiltä sopimukseen sisältyviltä peltohehtaareilta, jotka saadaan kun tilan luonnonmukaisessa kotieläintuotannossa oleva eläinyksikkömäärä kerrotaan kahdella.

39 §
Luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuen ja erityistuen maksaminen, tuen alentaminen valvonnan perusteella ja takaisinperintä sekä yhdennetyn järjestelmän soveltaminen

Luonnonhaittakorvauksen, ympäristötuen ja erityistuen alentamiseen, silloin kun on kyse valvonnassa todetuista pinta-alaeroista, sovelletaan vastaavia prosentuaalisia vähennyksiä kuin yhdennettyä järjestelmää koskevan yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyjen täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun komission asetuksen (EY) N:o 796/2004 II osan IV ja V osastossa säädetään. Valvonnan perusteella tehtävä tuen vähennys luonnonhaittakorvauksessa on tehtävä niin, että alueilla A-C4 sijaitsevat lohkot käsitellään erikseen ja ympäristötuessa niin, että 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu jokainen tukitasoryhmä käsitellään erikseen. Erityistuessa tuen vähennys valvonnan perusteella tehdään sopimustyypeittäin.


44 §
Tukijärjestelmän ulkopuolelle sulkeminen

Jos viljelijällä on ollut voimassa maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitettu luonnonmukaista tuotantoa tai luonnonmukaiseen tuotantoon siirtymistä koskeva sopimus tai tämän asetuksen 25 tai 25 a §:n mukainen sopimus ja hän alkaa sopimuksen päättymisen jälkeen viljellä maatilaansa muutoin kuin luonnonmukaisesti, hänen kanssaan voidaan tehdä 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus alkavaksi aikaisintaan kahden vuoden kuluttua sen kasvukauden alusta lukien, jolloin maatilaa on alettu viljellä muutoin kuin luonnonmukaisesti.

46 §
Uusia alueita sitoumukseen tai sopimukseen ja eläinmäärän muuttaminen

Maaseudun kehittämisohjelmiin on käytettävissä valtion talousarvion mukaiset määrärahat. Uusien alueiden saaminen sitoumuksen tai 25 tai 25 a §:ssä tarkoitetun sopimuksen piiriin ensimmäisen sitoumus- tai sopimusvuoden jälkeen riippuu valtion talousarvion määrärahoista. Uusilla alueilla ei tarkoiteta luonnonhaittakorvauksen ja ympäristötuen osalta sellaisia peltoaloja, jotka toinen sitoutunut viljelijä on ilmoittanut ja jotka on edellisenä sitoumusvuonna vuosittaisessa tukihakemuksessa hyväksytty tukikelpoiseksi tai jotka ovat olleet ympäristötuen osalta edellisenä vuotena maatalouden ympäristötuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä tarkoitetulla tavalla sitoutuneella viljelijällä tai luonnonhaittakorvauksen osalta pysyvän luonnonhaitan korvaamisesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (861/1995) tarkoitetulla tavalla sitoutuneella viljelijällä. Uusilla alueilla ei tarkoiteta myöskään peltoaloja, jotka tulevat sitoutuneen viljelijän hallintaan kyseessä olevan sitoumusvuoden aikana sellaiselta tässä tarkoitettuihin tukijärjestelmiin sitoutumattomalta viljelijältä, joka tai jonka puoliso on yli 65-vuotias edellyttäen, että tällaiset alueet ovat yhteensä enemmän kuin kaksi hehtaaria. Yli 65-vuotiaalla viljelijällä tarkoitetaan tässä viljelijää, joka on harjoittanut ennen sitoutuneelle viljelijälle tapahtunutta hallinnansiirtoa hallinnassaan olevalla maatilalla maa- tai puutarhataloutta. Kotitarveviljelyä ei katsota maa- tai puutarhatalouden harjoittamiseksi. Yli 65-vuotiaan viljelijän tai jäljempänä tarkoitetun kuolinpesän on tullut itse viljellä siirtyvää peltoalaa hallinnansiirtoa edeltävänä kasvukautena. Jos kuolinpesä tekee yli 65-vuotiaan viljelijän hallinnassa olleen peltoalan hallinnansiirron sitoutuneelle viljelijälle, voidaan pellon katsoa tulleen yli 65-vuotiaalta viljelijältä, jos kyseinen viljelijä on kuollut sen sitoumus- tai kalenterivuoden aikana, jona hallinnansiirto on tapahtunut. Jos kyseessä on useamman viljelijän yhdessä harjoittama tai yhteisömuodossa harjoitettava maa- tai puutarhatalous edellytetään, että kaikki viljelijät, yhtiömiehet, jäsenet tai osakkaat ovat yli 65-vuotiaita. Jos tällaiset alueet vuokrataan, on vuokrasopimuksen oltava vähintään jäljellä olevan sitoumusajan pituinen. Uusilla alueilla ei tarkoiteta myöskään peltoaloja, jotka ovat tulleet sitoutuneen tai sopimuksen tehneen viljelijän hallintaan kiinteistönmuodostamislain (554/1995) 88 §:ssä tarkoitetussa uusjakosuunnitelmassa päätettyjen tilusten järjestelyjen kautta edellyttäen, että uusjakosuunnitelma on saanut lainvoiman ja tilukset on otettu haltuun uusjakosuunnitelman mukaisesti sitoutumisen tai 25―26 §:ssä tai 32 §:ssä tarkoitetun sopimuksen sopimuskauden alkamisen jälkeen. Mitä edellä on säädetty omistajasta, sovelletaan myös vuokramieheen, milloin vuokra-alue on kiinteistönmuodostamislain 86 §:n nojalla uusjakosuunnitelman mukaisesti siirretty toiseen paikkaan. Näitä viljelijän hallintaan tulleita uusia peltolohkoja voidaan kuitenkin hyväksyä tukikelpoiseksi ja tätä kautta sitoumukseen sekä 25―26 §:ssä tai 32 §:ssä tarkoitettuun sopimukseen pinta-alaltaan enintään yhtä paljon kuin lainvoimaisen uusjakosuunnitelman mukaan on viljelijän hallinnasta poistunut tukikelpoisia peltolohkoja.

Sitoumukseen tai 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettuun sopimukseen voidaan valtion talousarvion määrärahojen puitteissa hakemuksesta liittää toisena ja kolmantena sitoumus- ja sopimusvuotena alueita, joita ei ole edellisen vuoden tukihakemuksessa ilmoitettu 1 momentissa tarkoitetun sitoutuneen viljelijän tukihakemuksessa tai jotka eivät ole sopimusalassa. Näiden liitettävien alueiden pinta-ala voi olla enintään 50 prosenttia viljelijän vertailu- tai sopimusalasta tai korkeintaan kaksi hehtaaria. Jos pinta-alan lisäys on tätä suurempi, viljelijä voi antaa uuden kyseistä tukea koskevan sitoumuksen tai tehdä uuden koko tilaa koskevan edellä mainitun sopimuksen sitoumus- ja sopimuskauden aikana vuosittaisen tukihaun yhteydessä valtion talousarvion määrärahojen puitteissa. Jos uutta sitoumusta ei voida antaa tai tehdä uutta sopimusta, uusia alueita on viljeltävä sitoumuksen tai sopimuksen ehtojen mukaisesti ilman tukea.

Jos kyseessä on 25 tai 25 a §:ssä tarkoitetun uuden sopimuksen tekeminen 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa koko maatilan alueelle, erityistuki peltohehtaarilta maksetaan aiemman sopimuksen mukaisesti jo sopimukseen sisältyneelle sopimusalalle ja uuden peltoalan osalta sen aiemman viljelytavan perusteella siten kuin 36 §:ssä säädetään. Jos kyseessä on kolmannen sopimusvuoden jälkeisenä vuotena tehtävä sopimus, erityistuki maksetaan kaikkien sopimukseen sisällytettävien peltojen aiemman viljelytavan perusteella siten kuin 36 §:ssä säädetään. Jos kyseessä on uuden peltoalueen liittäminen 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettuun sopimukseen, erityistuki hehtaarilta maksetaan uuden peltoalueen osalta sen aiemman viljelytavan perusteella siten kuin 36 §:ssä säädetään. Jos peltoala on uuden sopimuksen tekemistä tai sen sopimukseen liittämistä edeltävänä kasvukautena ollut toisella viljelijällä, jolla on tuolloin ollut 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus luonnonmukaisesta tuotannosta, kyseisen peltoalan osalta maksetaan erityistukea hehtaarilta sen aiemman viljelytavan perusteella siten kuin 36 §:ssä säädetään.


46 a §
Uusia alueita vuonna 2005 tai myöhemmin tehtyyn sitoumukseen

Peruslohko voidaan kuitenkin hyväksyä 1 momentissa tarkoitetun estämättä sitoumukseen silloin, kun kyseessä on 46 §:ssä tarkoitetulla tavalla yli 65-vuotiaan viljelijän viljelyksessä ollut peruslohko tai silloin kun peruslohko sisältyy 46 §:ssä tarkoitetulla tavalla uusjakosuunnitelmassa päätettyyn tilusten järjestelyihin.

49 §
Sopimusalan väheneminen eli sopimuksen osasta luopuminen

Luonnonmukaista tuotantoa ja luonnonmukaista kotieläintuotantoa koskevaan sopimukseen sisältyvä peltoala voi koko sopimuskauden aikana vähentyä yhteensä enintään 20 prosenttia. Kyseiselle sopimuksesta poistuvalle alalle sopimuksen voimassaoloaikana maksetut erityistuet on perittävä takaisin.


51 §
Sopimuksen siirtäminen

Työvoima- ja elinkeinokeskus tekee hakemuksesta päätöksen sopimuksen siirtämisestä, jos maatilan tai sen osan, jota sopimus koskee, omistus- tai hallintaoikeus siirtyy sellaiselle viljelijälle, joka täyttää tämän asetuksen mukaiset asianomaisen sopimuksen tekijää ja tekemistä koskevat edellytykset. Jos kyseessä on 25 tai 25 a §:ssä tarkoitettu sopimus, työvoima- ja elinkeinokeskus voi hakemuksesta siirtää sopimuksen maatilan osan uudelle omistajalle tai haltijalle vain, jos siirtohakemuksen syynä on sopimusalueen jakaminen perinnönjaon, osituksen tai yhtymän purkamisen vuoksi. Siirtotapauksessa jatkavan viljelijän on noudatettava kyseessä olevaa sopimusta aiemman viljelijän tekemän sopimuksen jäljellä oleva sopimusaika.



Tämä asetus tulee voimaan 20 päivänä huhtikuuta 2005.

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Mitä 3 §:n 3 kohdassa säädetään yhdennetystä järjestelmästä, tarkoitetaan 1 päivästä tammikuuta 2005 lähtien yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 säädettyä järjestelmää.

Mitä 14 §:n 1 momentissa säädetään sitoumuskauden pituudesta, ei koske vuonna 2000 tai 2001 sitoutunutta viljelijää, joka haluaa jatkaa sitoumuksensa voimassaoloa. Vuonna 2000 sitoutunut viljelijä voi vuoden 2005 pinta-alatukia koskevalla hakemuksellaan ilmoittaa, että hänen vuonna 2000 antamansa viisivuotisen sitoumuksen sitoumuskauden pituutta ja täten myös velvollisuutta toteuttaa kaikkia perustoimenpiteitä ja valittua lisätoimenpidettä jatketaan kahdella vuodella. Vuonna 2001 sitoutuneen viljelijän viisivuotisen sitoumuksen sitoumuskautta ja velvollisuutta toteuttaa kaikkia perustoimenpiteitä ja valittua lisätoimenpidettä voidaan jatkaa yhdellä vuodella vuonna 2006 tehtävällä vastaavanlaisella ilmoituksella. Perustoimenpiteen vaihtamista koskee 15 §:n 2 momentissa ja lisätoimenpiteen vaihtamista 16 §:n 2 momentissa säädetty.

Mitä 15 §:n 1 momentissa säädetään viljelijän mahdollisuudesta valita kotieläintilaa koskevat perustoimenpiteet ja mitä 16 §:n 2 momentissa säädetään mahdollisuudesta valita kotieläintilan lisätoimenpide, ei koske vuonna 2005 tai 2006 ympäristötukeen viideksi vuodeksi sitoutuvaa viljelijää.

Vuodesta 2005 alkaen viljelijän kanssa ei voi tehdä 34 §:ssä tarkoitettua sopimusta kalkkisuodinojituksesta.

Helsingissä 14 päivänä huhtikuuta 2005

Maa- ja metsätalousministeri
Juha Korkeaoja

Ylitarkastaja
Tiina Malm

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.