Laki kansaneläkelain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 150/1999 (Julkaistu 29.12.1999)
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain ( 347/1956 ) 22 a §:n 10 momentti ja 31 a §:n 4 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 1487/1995, ja
muutetaan 20 §:n 1 momentin 2 kohdan c alakohta, 22 a §:n 1 momentin johdantokappale, 22 c §:n 1 momentti ja 2 momentin 2 kohta, 25 a §:n 1 ja 2 momentti, 26 §:n 2 momentti, 31 a §:n 3 momentti sekä 39 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 20 §:n 1 momentin 2 kohdan c alakohta laissa 837/1998, 22 a §:n 1 momentin johdantokappale laissa 564/1993, 22 c §:n 1 momentti viimeksi mainitussa laissa ja laissa 1548/1993, 22 c §:n 2 momentin 2 kohta ja 31 a §:n 3 momentti laissa 53/1985, 25 a §:n 1 ja 2 momentti sekä 26 §:n 2 momentti laissa 979/1996 sekä 39 §:n 1 momentti laissa 214/1991, sekä
lisätään 22 c §:ään, sellaisena kuin se on mainituissa laeissa 53/1985, 564 ja 1548/1993, uusi 3 momentti, seuraavasti:
20 §
Kansaneläkkeenä maksetaan:
työkyvyttömyyseläkettä:
yksilöllisenä varhaiseläkkeenä 22 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa 60 mutta ei vielä 65 vuotta täyttäneelle vakuutetulle; tai
22 a §
Sen estämättä, mitä 22 §:ssä säädetään, 60 vuotta täyttäneellä vakuutetulla on oikeus saada työkyvyttömyyseläkettä yksilöllisenä varhaiseläkkeenä, jos hänen työkykynsä, huomioon ottaen sairaus, vika tai vamma, ikääntymiseen liittyvät tekijät, ammatissaolon pitkäaikaisuus, hänelle työstä aiheutunut rasittuneisuus ja kuluneisuus sekä työolosuhteet, on pysyvästi siinä määrin alentunut, ettei hänen kohtuudella voida edellyttää enää jatkavan ansiotyötään. Eläkkeen saamisen edellytyksenä on lisäksi, että vakuutettu on joko lopettanut ansiotyön tai että hänen ansiotulonsa voidaan arvioida kuukaudessa työntekijäin eläkelain 1 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella sovellettavaa määrää pienemmäksi. Työn lopettamisen tai ansiotulojen vähentymisen tulee olla tapahtunut aikaisintaan 360 päivää ennen yksilölliseen varhaiseläkkeeseen tai työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitettujen lakien mukaiseen osaeläkkeeseen oikeuttavan työkyvyttömyyden alkamista. Tällöin jätetään huomioon ottamatta päivät, joilta vakuutettu on saanut:
22 c §
Oikeus 20 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaiseen työttömyyseläkkeeseen on pitkäaikaisesti työttömällä vakuutetulla edellyttäen, että:
hän täyttää työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainituissa laeissa, eläkeohjesäännössä tai eläkesäännöissä taikka muussa vastaavassa laissa säädetyt työttömyyseläkkeen saamiseen vaadittavat työssäoloehdot;
hän esittää työttömyyskassan tai kansaneläkelaitoksen todistuksen siitä, ettei hänellä työttömyysturvalain 26 §:n 1 ja 2 momentin mukaan ole enää oikeutta työttömyysturvalain mukaiseen päivärahaan; ja että
hän esittää työvoimatoimiston todistuksen siitä, että hän on siellä työttömänä työnhakijana ja ettei hänelle voida osoittaa sellaista työtä, jonka vastaanottamisesta hän ei voi kieltäytyä menettämättä oikeuttaan työttömyysturvalain mukaiseen työttömyyspäivärahaan.
Työttömyyseläke myönnetään toistaiseksi. Työttömyyseläkettä ei kuitenkaan makseta:
kalenterikuukaudelta, jonka aikana eläkkeensaaja on ansiotyössä ansaiten vähintään työntekijäin eläkelain 1 §:n 1 momentin 2 kohdan perusteella sovellettavan määrän kaksinkertaisena kuukaudessa; eikä
Työttömyyseläke maksetaan sitä seuraavan kuukauden alusta, jonka aikana henkilö täyttää 1 momentissa tarkoitetut eläkkeen saamisen edellytykset. Jos henkilö on saanut 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun työvoimatoimiston todistuksen myöhemmin kuin kuukauden kuluessa 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun päivärahatodistuksen antamisesta, eläke alkaa työvoimatoimiston todistuksen antamista seuraavan kuukauden alusta. Eläkettä ei kuitenkaan ilman erityistä syytä makseta takautuvasti pitemmältä kuin kuuden kuukauden ajalta ennen eläkkeen hakemista.
25 a §
Jos vanhuuseläke alkaa myöhemmin kuin 65 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta, sitä korotetaan 0,6 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolla eläkkeen alkaminen lykkääntyy. Tällöin ei kuitenkaan oteta huomioon kuukautta, jolta henkilöllä ei ole ollut oikeutta saada kansaneläkettä.
Jos kansaneläke myönnetään varhennettuna vanhuuseläkkeenä, sitä vähennetään 0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta eläke siirtyy maksettavaksi aikaisemmin kuin 65 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta.
26 §
Kansaneläkettä määrättäessä ei kuitenkaan oteta huomioon työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain, eläkesäännön tai eläkeohjesäännön mukaiseen eläkkeeseen sisältyvää lapsikorotusta, kuntoutuskorotusta eikä, jos vakuutettu on täyttänyt 65 vuotta 1 päivänä tammikuuta 1980 tai sen jälkeen, 65 vuoden iän täyttämisen jälkeiseen aikaan perustuvaa, eläkkeeseen suoritettua työntekijäin eläkelain 5 a §:n 1 momentissa tarkoitettua tai sitä vastaavaa korotusta. Saman lain 5 a §:n 2 momentissa tarkoitettu tai sitä vastaava vähennys otetaan kuitenkin tulona huomioon.
31 a §
Keskeytettyä työttömyyseläkettä ryhdytään hakemuksesta maksamaan uudestaan siitä lukien, kun vakuutetulla on oikeus saada eläkettä, ei kuitenkaan takautuvasti kuutta kuukautta pitemmältä ajalta ennen hakemusta eikä 22 c §:n 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettua kieltäytymistä välittömästi seuranneelta kalenterikuukaudelta. Hakemukseen on liitettävä 22 c §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu työvoimatoimiston todistus. Jos kuitenkin keskeytetyn eläkkeen uudelleenmaksamista ei ole haettu yhden vuoden kuluessa, eläke katsotaan ilman eri päätöstä lakanneeksi keskeyttämisajankohdasta lukien.
39 §
Eläke maksetaan eläkeoikeuden syntymistä seuraavan kuukauden alusta, ei kuitenkaan ilman erityistä syytä pitemmältä kuin vuoden ajalta ennen eläkkeen hakemista. Samoin menetellään eläkkeen osaa tai korotusta maksettaessa.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.
Sen estämättä, mitä tämän lain 20 ja 22 a §:ssä säädetään yksilöllisen varhaiseläkkeen alaikärajasta, vuonna 1943 tai sitä ennen syntynyt henkilö säilyttää oikeuden saada yksilöllistä varhaiseläkettä 58 vuotta täytettyään.
Jos henkilöllä ei ole ollut oikeutta työttömyyseläkkeeseen ennen tämän lain voimaantuloa sen vuoksi, että hän ei ole täyttänyt kansaneläkelain tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen 22 c §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista edellytystä, eläke myönnetään hakemuksesta hakemista seuraavan kuukauden alusta, kuitenkin aikaisintaan tämän lain voimaantulosta lukien. Jos hakemus tehdään kuukauden kuluessa lain voimaantulosta, työttömyyseläke myönnetään lain voimaantulosta lukien.
Tämän lain 25 a §:n 1 ja 2 momenttia sovelletaan eläkkeeseen, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2000 tai sen jälkeen. Jos henkilö on täyttänyt 65 vuotta ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan kansaneläkelain 25 a §:n 1 momenttia, sellaisena kuin se on tämän lain voimaan tullessa, lain voimaantuloa edeltävään aikaan.
Tämän lain 26 §:n 2 momenttia sovellettaessa tuloksi luetaan myös työntekijäin eläkelain tämän lain voimaan tullessa voimassa olleessa 5 a §:n 3 momentissa tarkoitettu tai sitä vastaava vähennys.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
StVM 23/1999
EV 126/1999
Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 1999
Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARISosiaali- ja terveysministeri Maija Perho