Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

1057/1997

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Laki työntekijäin eläkelain muuttamisesta

Säädöksen tyyppi
Laki
Antopäivä
Alkuperäinen julkaisu
Vihko 148/1997 (Julkaistu 4.12.1997)

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 8 päivänä heinäkuuta 1961 annetun työntekijäin eläkelain ( 395/1961 ) 1 §:n 3 momentti, sellaisena kuin se on laissa 1482/1995, sekä

muutetaan 1 §:n 1 momentin 2 kohta ja 4 momentti, 2 §:n 2 momentti, 5 §:n 1 momentin 1 kohta, 6 b §:n 1 ja 2 momentti ja 11 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 1 §:n 1 momentin 2 kohta laissa 38/1987 ja 4 momentti laissa 372/1995, 2 §:n 2 momentti laissa 603/1986, 5 §:n 1 momentin 1 kohta mainitussa laissa 1482/1995, 6 b §:n 1 ja 2 momentti laissa 559/1993 ja 11 §:n 1 momentti laissa 1467/1993, seuraavasti:

1 §

Työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan tämän lain mukaiset vähimmäisehdot täyttävän eläketurvan jokaiselle työntekijälleen, jonka työsuhde on sen vuoden jälkeen, jona työntekijä on täyttänyt 13 vuotta, jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään kuukauden. Työntekijä on velvollinen osallistumaan tämän lain vähimmäisehdot täyttävän eläketurvan kustantamiseen siten kuin 12 b §:ssä säädetään. Laki ei kuitenkaan koske työsuhdetta:


2)

jossa työansio asetuksella tarkemmin säädetyllä tavalla alittaa 90 markkaa kuukaudessa;


Kun eläkkeiden perusteena olevia palkkoja tarkistetaan 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla, muuttuu 1 momentin 2 kohdassa säädetty rajamäärä vastaavasti.


2 §


Työsuhteen katsotaan tätä lakia sovellettaessa päättyneen sen päivän lopussa, jolta sen perusteella viimeksi maksettiin palkkaa ennen työsuhteen katkeamista taikka 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun työkyvyttömyyden tai 4 e §:ssä tarkoitetun yksilöllisen varhaiseläkkeen alkamista. Jos työntekijä jatkaa työntekoa sanotun työkyvyttömyyden alkamisen jälkeen, katsotaan hänen olevan uudessa työsuhteessa. Niin ikään katsotaan työntekijän, joka saa 4 f §:ssä tarkoitettua osa-aikaeläkettä, olevan uudessa tämän lain piiriin kuuluvassa työsuhteessa hänen jatkaessaan työntekoa osa-aikatyössä. Jos työntekijän työansio on työsuhteen vielä jatkuessa vähintään kuutena viimeksi kuluneena kalenterikuukautena kunakin ollut 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainittua rajamäärää pienempi, voi työnantaja ilmoittaa tämän lain alaisen työsuhteen päättyneeksi aikaisintaan kuudennen kalenterikuukauden lopussa. Aikaa, jona työntekijä on asevelvollisena suorittanut palvelusta vakinaisessa väessä, ei lueta työsuhteen jatkumisaikaan.


5 §

Eläkkeen määrä on eläkkeen perusteena olevasta palkasta 1/8 prosenttia

1)

eläkkeeseen oikeuttavaa palvelusajan kuukautta kohti;


6 b §

Tuleva aika luetaan eläkkeeseen oikeuttavaksi vähintään kuusi kuukautta jatkuneen työsuhteen perusteella edellyttäen, että 7 §:n mukainen eläkepalkka on vähintään 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainitun rajamäärän suuruinen.

Tuleva aika luetaan kuitenkin eläkkeeseen oikeuttavaksi muunkin kuin 1 momentin mukaiset edellytykset täyttävän työsuhteen perusteella silloin, kun työntekijällä ei ole ennen tätä työsuhdetta alkaneen työ- tai virkasuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella oikeutta 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuun täysitehoiseen eläkkeeseen.


11 §

Jos työnantaja järjestää työntekijälle eläketurvan vapaaehtoisesti 1 c §:n 3 momentin nojalla ( vapaaehtoinen peruseläkevakuutus ) taikka järjestää muutoin paremman eläketurvan kuin 4―9 §:ssä säädetään, tai sisällyttää eläketurvaan hautausavustuksen tai muun sellaisen edun suorittamisen, jota ei edellytetä vähimmäisehdoissa, ( vapaaehtoinen lisäeläkevakuutus ), on hänellä oikeus niillä ehdoilla, jotka asianomainen ministeriö määrää, saattaa tällainen eläkejärjestelmänsä tämän lain alaiseksi rekisteröimällä se eläketurvakeskuksessa, minkä jälkeen lisäeläkevakuutukseen noudatetaan soveltuvin osin tämän lain säännöksiä.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

Lain 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1966 vahvistettua palkkaindeksilukua.

Lain 5 §:n 1 momentin 1 kohtaa sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 1998 tai sen jälkeen alkaneeseen työsuhteeseen. Lainkohtaa sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa alkaneeseen työsuhteeseen, joka jatkuu lain voimaan tullessa.

HE 202/1997

StVM 22/1997

EV 180/1997

Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 1997

Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARISosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre%

Sivun alkuun