Laki sairausvakuutuslain muuttamisesta
Kieliversiot
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
- Alkuperäinen julkaisu
- Vihko 116/1996 (Julkaistu 14.11.1996)
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun sairausvakuutuslain ( 364/63 ) 46 ja 47 § ja 68 §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 47 § muutettuna 15 päivänä kesäkuuta 1973, 22 päivänä joulukuuta 1989 ja 30 päivänä joulukuuta 1992 annetuilla laeilla (496/73, 1255/89 ja 1659/92) ja 68 §:n 1 momentti mainitussa 22 päivänä joulukuuta 1989 annetussa laissa, sekä
muutetaan 27 §:n 4 momentti, 28 b §, 30 §:n 1 ja 5 momentti, 30 b §, 30 c §:n 1 momentti, 31 §:n 1 momentti, 42 §:n 1 momentti, 48 §:n 1 ja 2 momentti, 49 §:n 1 momentin 2 ja 6 kohta ja 2 momentti, 51 §, 52 §:n 1 momentti, 53 ja 56 §, 57 §:n 2 momentti, 61 §:n 2 ja 3 momentti, 62 §:n 2 momentti, 68 §:n 2 momentti sekä 70 ja 74 §, sellaisina kuin niistä ovat 27 §:n 4 momentti 18 päivänä joulukuuta 1995 annetussa laissa (1500/95), 28 b § ja 30 c §:n 1 momentti 25 päivänä elokuuta 1994 annetussa laissa (782/94), 30 §:n 1 momentti 29 päivänä syyskuuta 1978 annetussa laissa (745/78) ja 5 momentti 28 päivänä joulukuuta 1990 annetussa laissa (1324/90), 30 b § 30 päivänä joulukuuta 1992 annetussa laissa (1653/92), 31 §:n 1 momentti 14 päivänä tammikuuta 1966 annetussa laissa (5/66), 42 §:n 1 momentti 6 päivänä kesäkuuta 1974 annetussa laissa (452/74), 48 §:n 2 momentti 19 päivänä joulukuuta 1969 annetussa laissa (811/69), 52 §:n 1 momentti 27 päivänä marraskuuta 1992 annetussa laissa (1098/92), 56 § muutettuna mainitulla 14 päivänä tammikuuta 1966 annetulla lailla ja 4 päivänä heinäkuuta 1969 annetulla lailla (464/69), 61 §:n 2 momentti 27 päivänä marraskuuta 1992 annetussa laissa (1165/92) sekä 61 §:n 3 momentti ja 62 §:n 2 momentti 13 päivänä toukokuuta 1988 annetussa laissa (448/88), seuraavasti:
27 §
Jos vakuutetulla on oikeus saada 1 momentissa tarkoitettua korvausta täytenä työkyvyttömyyseläkkeenä työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen säännösten tai määräysten nojalla, kansanedustajain eläkelain (329/67), merimieseläkelain (72/56), valtioneuvoston jäsenen oikeudesta eläkkeeseen ja hänen jälkeensä suoritettavasta perhe-eläkkeestä annetun lain (870/77) tai kunnallisten luottamushenkilöiden eläkelain (578/77) nojalla taikka valtion, kunnan, seurakunnan tai muun julkisoikeudellisen yhteisön palveluksessa olevia koskevan aikaisemman lain tai muun säännöksen taikka määräyksen nojalla, suoritetaan päiväraha sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässä säädetään, täysimääräisenä ajalta, joka käsittää päivärahan 19 §:n 3 momentissa tarkoitetun enimmäissuoritusajan 150 ensimmäistä suorituspäivää sekä tämän jälkeisen ajan viidennen seuraavan täyden kalenterikuukauden loppuun (päivärahan ensisijaisuusaika ). Jos kuitenkin päivärahan 19 §:n 3 momentin mukaisen suoritusajan arvioidaan edellä mainitun 150 päivän jälkeen päivärahaa keskeytyksettä suoritettaessa päättyvän ennen ensisijaisuusajan päättymistä, ensisijaisuusaika päättyy jo neljännen täyden kalenterikuukauden lopussa. Edellä mainittuihin muun lain nojalla suoritettaviin korvauksiin ei päivärahan ensisijaisuusaikana sovelleta, mitä 1―3 momentissa säädetään. Kansaneläkelaitoksen tulee vahvistaa sanottu ensisijaisuusaika ja ilmoittaa välittömästi 150 suorituspäivän täyttyessä ensisijaisuusajan päättymisestä edellä tarkoitetun muun korvauksen myöntäjälle. Vakuutetulle tulee lisäksi tiedottaa kuntoutusmahdollisuuksista ja muun korvauksen hakemisesta. Uusi ensisijaisuusaika voidaan vahvistaa vain, jos aikaisemman päättymisestä on kulunut kuusi kuukautta. Edellä sanotuista ilmoituksesta ja tiedottamisesta säädetään tarkemmin asetuksella.
28 b §
Jos sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitettu toimielin on antanut vakuutetulle toimeentulotukea lääkärin tai lääketieteellisen laboratorion palkkion suorittamista, lääkkeiden hankkimista tai matkakustannuksia varten, on sillä oikeus saada kansaneläkelaitokselta sille annettavaa tilitystä vastaan se osa suorittamastaan toimeentulotuesta, jonka kansaneläkelaitos olisi velvollinen suorittamaan vastaavana korvauksena vakuutetulle.
Jos päivärahan maksamista sen saajalle itselleen ei voida pitää tarkoitustaan vastaavana hänen elämäntapojensa vuoksi, kansaneläkelaitos voi vakuutetun asuinkunnan sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitetun toimielimen esityksestä päättää, että päiväraha maksetaan mainitulle toimielimelle käytettäväksi vakuutetun ja hänen perheensä huoltoon.
30 §
Tämän lain mukaista etuutta haetaan kansaneläkelaitokselta.
Jollei synnyttäjä ole käynyt lääkärin suorittamassa jälkitarkastuksessa aikaisintaan viisi ja viimeistään kaksitoista viikkoa synnytyksen jälkeen, oikeutta vanhempainrahaan ei ole eikä isällä oikeutta vanhempainrahakaudella isyysrahaan, jollei kansaneläkelaitos erityisistä syistä toisin päätä. Tarkemmat säännökset jälkitarkastuksesta annetaan asetuksella.
30 b §
Edellä 29 §:n 2 momentissa tarkoitetuista kustannuksista on kunnan annettava kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun työterveyshuoltopalvelus on annettu, kansaneläkelaitokselle tilitys siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Myöhästymisestä huolimatta korvaus voidaan myöntää kokonaan tai osaksi, jos sen epäämistä on pidettävä kohtuuttomana.
30 c §
Edellä 29 §:n 1 ja 3 momentissa tarkoitettua korvausta haetaan kansaneläkelaitokselta kuuden kuukauden kuluessa työnantajan osalta tilikauden päättymisestä sekä yrittäjän ja muun omaa työtään tekevän osalta kustannusten syntymisestä tai muutoin etuus on menetetty. Myöhästymisestä huolimatta korvaus voidaan myöntää kokonaan tai osaksi, jos sen epäämistä on pidettävä kohtuuttomana.
31 §
Terveydentilan selvittämistä ja työkyvyn arvioimista varten vakuutettu on velvollinen kansaneläkelaitoksen määräyksestä käymään sairausvakuutusrahaston kustannuksella tutkittavana määrätyn lääkärin luona tai määrätyssä sairaanhoito- tai tutkimuslaitoksessa.
42 §
Vakuutuksen hoitamista varten maa jaetaan vakuutuspiireihin, joihin kuuluu yksi tai useampia kuntia tai kunnan osia. Vakuutuspiirit määrää kansaneläkelaitos kuultuaan asianomaisia kunnanhallituksia.
48 §
Kansaneläkelaitoksen on annettava etuutta koskevassa asiassa kirjallinen päätös, jos hakija sitä vaatii. Vaatimus on esitettävä suullisesti tai kirjallisesti seitsemän päivän kuluessa asianomaisen saatua ratkaisusta tiedon. Muussa tapauksessa ratkaisu jää pysyväksi.
Edellä 30 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa vakuutetun on saadakseen kirjallisen päätöksen esitettävä 1 momentissa tarkoitettu vaatimus seitsemän päivän kuluessa siitä, kun hän on suorittanut sanotussa pykälässä tarkoitetun hinnan tai saanut lääkkeet maksutta.
49 §
Kansaneläkelaitoksen tehtävänä on:
antaa ohjeet korvausten hakemisesta ja asioiden käsittelemisestä paikallistoimistoissa;
toimittaa vuosittain sosiaali- ja terveysministeriölle tarpeelliset tiedot sairausvakuutuksesta; sekä
Kansaneläkelaitoksen aluetoimiston tehtävänä on valvoa ja ohjata alueensa paikallistoimistojen toimintaa kansaneläkelaitoksen antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti.
51 §
Sairausvakuutusasioissa toimivat muutoksenhakueliminä sosiaalivakuutuslautakunnat ja tarkastuslautakunta.
Sosiaalivakuutuslautakunnan toimialueena on vakuutusalue. Tarkastuslautakunnan toimialueena on koko maa.
52 §
Kansaneläkelaitoksen päätökseen haetaan muutosta valittamalla asianomaisen alueen sosiaalivakuutuslautakuntaan. Lautakunnan asettaa valtioneuvosto neljäksi vuodeksi kerrallaan. Siihen kuuluu puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä yksi lääkärijäsen ja kaksi vakuutettujen olosuhteiden tuntemusta edustavaa jäsentä. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan osalta on kansaneläkelaitokselle varattava tilaisuus lausunnon antamiseen. Vastaavasti on lääkärijäsenen osalta varattava terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle tilaisuus lausunnon antamiseen. Jokaisella jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Lautakunnan puheenjohtajalla tulee olla tuomarin virkaan vaadittava kelpoisuus.
53 §
Kansaneläkelaitoksen päätökseen on haettava muutosta kirjallisella valituksella 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.
Valituskirjelmä on annettava kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoon, jonka on viipymättä lähetettävä valituskirjelmä sekä asian käsittelyssä syntyneet asiakirjat sosiaalivakuutuslautakunnalle.
56 §
Jos kansaneläkelaitoksen tämän lain mukaista korvausta koskeva lainvoimainen päätös on perustunut väärään tai puutteelliseen selvitykseen tai on ilmeisesti lain vastainen, voi sosiaalivakuutuslautakunta asianomaisen hakemuksesta tai kansaneläkelaitoksen esityksestä ja asianomaista kuultuaan poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi.
Mitä 1 momentissa säädetään, koskee soveltuvin osin tarkastuslautakuntaa, jolla on oikeus asianomaisen hakemuksesta poistaa aikaisempi päätöksensä sekä määrätä asia uudelleen käsiteltäväksi. Sama oikeus on tarkastuslautakunnalla myös sosiaalivakuutuslautakunnan korvausta koskevassa asiassa antaman päätöksen osalta.
Jos kansaneläkelaitos katsoo päätöksensä tai sosiaalivakuutuslautakunnan päätöksen olevan 1 momentissa mainitulla tavalla virheellinen, on sillä oikeus saattaa asia tarkastuslautakunnan ratkaistavaksi. Tarkastuslautakunnalla on oikeus asianomaista kuultuaan oikaista aikaisempi päätös tai poistaa se ja määrätä asia uudelleen käsiteltäväksi.
Tehtyään 1 momentissa mainitun esityksen kansaneläkelaitos voi, kunnes sosiaalivakuutuslautakunta on asian ratkaissut, väliaikaisesti keskeyttää korvauksen maksamisen tai suorittaa sen esityksensä mukaisin määrin. Niin ikään kansaneläkelaitos voi 3 momentissa mainitussa tapauksessa, kunnes tarkastuslautakunta on asian ratkaissut, väliaikaisesti määrätä korvauksen maksamisen keskeytettäväksi tai sen suoritettavaksi esityksensä mukaisin määrin.
Jos on kysymys evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä, kansaneläkelaitos voi aikaisemman päätöksen estämättä käsitellä asian uudelleen.
57 §
Kansaneläkelaitoksen ja sosiaalivakuutuslautakunnan takaisin perimistä koskeva lainvoimainen päätös ja tarkastuslautakunnan mainitunlaisessa asiassa antama päätös saadaan panna täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio.
61 §
Työpaikkakassasta on soveltuvin osin voimassa, mitä tässä laissa säädetään kansaneläkelaitoksesta tai sen paikallistoimistosta. Muutoin siitä on voimassa vakuutuskassalaki.
Työnantaja on velvollinen suorittamaan työnantajan sairausvakuutusmaksun ja työntekijä vakuutetun sairausvakuutusmaksun tämän lain mukaisesti. Kansaneläkelaitoksen on annettava sairausvakuutusrahaston varoista työpaikkakassan käytettäväksi ennakkoina määrä, jonka kassan arvioidaan tarvitsevan tämän lain mukaisten etuuksien suorittamiseen lisättynä sillä hallintokulujen määrällä, mitä kansaneläkelaitokselle arvioidaan vastaavasti näitä kuluja aiheutuvan. Etuuksien suorittamista varten käytettävikseen saamistaan varoista on kassan vuosittain tehtävä tilitys siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Hallintokulujen korvaamisperusteet vahvistaa sosiaali- ja terveysministeriö kansaneläkelaitoksen esityksestä. Menettelystä, jota noudatetaan kassalle varoja siirrettäessä, säädetään asetuksella.
62 §
Henkilön tultua vakuutetuksi työpaikkakassassa tai hänen vakuutuksensa siinä päätyttyä tulee kassan viivytyksettä ilmoittaa siitä vakuutetun kotikunnan kansaneläkelaitoksen paikallistoimistoon.
68 §
Valtion, kunnan ja muun julkisoikeudellisen yhteisön viranomainen, vakuutus- ja eläkelaitos, eläkesäätiö, sairaala ja muu sairaanhoitolaitos sekä työnantaja ovat velvollisia pyynnöstä antamaan kansaneläkelaitokselle ja tämän lain mukaiselle valitusviranomaiselle maksutta kaikki hallussaan olevat, näiden käsiteltävänä olevan asian ratkaisuun vaikuttavat tiedot.
70 §
Kansaneläkelaitoksella on oikeus saada virka-apua viranomaiselta.
74 §
Kansaneläkelaitoksen, sosiaalivakuutuslautakunnan sekä tarkastuslautakunnan on annettava toimituskirjat maksutta.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.
StVM 24/1996
EV 137/1996
Helsingissä 8 päivänä marraskuuta 1996
Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARISosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre