Laki arvonlisäverolain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 30 päivänä joulukuuta 1993 annetun arvonlisäverolain ( 1501/93 ) 1 §:n 3 momentti, 21 §:n 1 momentin 4 kohta, 57 §:n edellä oleva otsikko ja 57 §, 64 §:n 3 momentti, 68 §:n 2 momentti, 70 §:n 2 momentti, 92 ja 110 §, 112 §:n 3 momentti, 115 §:n 2 momentti, 122 §:n 2 momentti, 124 § sekä 222 §:n 2 ja 5 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 21 §:n 1 momentin 4 kohta 27 päivänä toukokuuta 1994 annetussa laissa (375/94) ja 112 §:n 3 momentti sekä 222 §:n 2 ja 5 momentti 16 päivänä joulukuuta 1994 annetussa laissa (1218/94),
muutetaan 1 §:n 1 momentin 2 kohta, 2 §:n edellä oleva otsikko, 2 §:n 1 momentti, 3 ja 9 §, 13 a §:n edellä oleva otsikko, 21 §:n 1 momentin 3 kohta ja 2 momentti, 22 §:n 1 ja 2 momentti, 43 §, 45 §:n 1 momentin 2 kohta ja 2 momentti, 58 §:n edellä oleva otsikko, 58 §, 59 §:n 4 kohta, 60 §, 5 luvun otsikko, 63 §:n edellä oleva otsikko, 63 §, 64 §:n edellä oleva otsikko, 64 §:n 1 ja 2 momentti, 66 §, 68 §:n 1 momentti ja 3 momentin johdantolause, 69 §, jolloin 69 § siirtyy 5 lukuun, 6 luvun otsikko, 70 §:n 1 momentti, 71 §, 73 §:n edellä oleva otsikko, 74 §:n 3 kohta, 75 §:n 1 momentti, 76 §:n 2 kohta, 78 §:n 1 momentin 2 kohta, 79 §:n 1 ja 2 momentti, 80 §, 83 §:n 1 momentti, 85-87 §, 88 §:n 1 momentti, 89-91, 93 §, 94 §:n 8 ja 9 kohta sekä 11-13 kohta, 95, 100 ja 101 §, 102 §:n 1 momentti, 103 §, 112 §:n 1 momentti, 114 §:n 1 momentin 5 kohta, 118 §, 122 §:n 1 momentti, 130 §:n 2 momentti, 131 ja 132 §, 133 §:n edellä oleva otsikko, 139 §:n 1 momentti, 140, 147 ja 148 §, 149 §:n 5 momentti, 152 §:n 1 momentti, 161-163 §, 164 §:n 1 ja 2 momentti, 165 §, 168 §:n 1 momentti, 172 §:n 1 momentti, 173 §:n 2 momentti, 178 §, 182 §:n 1 momentti, 183 §:n 1, 2 ja 4 momentti, 190 §:n 6 momentti, 209 ja 213 §, 218 §:n 3 momentti, 222 §:n 6 momentti sekä 223 ja 227 §, sellaisina kuin niistä ovat 71 § osittain muutettuna 27 päivänä toukokuuta 1994 annetulla lailla (375/94), 13 a §:n edellä oleva otsikko sekä 79 §:n 1 ja 2 momentti 27 päivänä toukokuuta 1994 annetussa laissa (377/94) sekä 3 ja 85 §, 122 §:n 1 momentti, 130 §:n 2 momentti, 131 §:n 1 ja 2 momentti, 173 §:n 2 momentti, 222 §:n 6 momentti sekä 227 § 16 päivänä joulukuuta 1994 annetussa laissa (1218/94) ja 94 § osittain muutettuna viimeksi mainitulla lailla, sekä
lisätään 1 §:n 1 momenttiin uusi 3 kohta, uusi 1 a, 2 a ja 2 b §, 12 §:ään uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, uusi 13 c, 16 a, 18 a ja 18 b §, uusi 3 a luku, uusi 26 a-26 g §, uusi 31a §, uusi otsikko 46 a §:n edelle ja 46 a §, [1] 62 §:ään uusi 4 momentti, uusi 63 a-63 f §, uusi otsikko 65 ja 66 §:n edelle, uusi 66 a §, uusi otsikko 67 §:n edelle, uusi 67 a §, uusi otsikko 68 ja 69 §:n edelle, uusi 70 a §, uusi 72 a-72 g §, uusi 73 a ja 73 b §, 78 §:n 1 momenttiin uusi 3 kohta, uusi 78 a ja 80 a §, 83 §:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna 27 päivänä toukokuuta 1994 annetulla lailla (377/94) uusi 4 momentti, jolloin nykyinen 4 momentti siirtyy 5 momentiksi, 85 a, 86 a, 86 b ja 93 a §, 94 §:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna mainitulla 16 päivänä joulukuuta 1994 annetulla lailla, uusi 14-22 kohta, uusi 94 a, 94 b ja 101 a §, 102 §:ään uusi 3 momentti, uusi 102 a, 114 a, 133 a-c, 138 a, 138 b ja 141 a §, uusi 13 a luku, uusi 146 a ja 146 b §, uusi 162 a, 162 b, 168 a, 173 a ja 174 a §, 191 §:ään uusi 3 momentti, 197 §:ään uusi 3 momentti, uusi 208 a, 209 a, 209 b, 212 a ja 222 a § sekä 228 §:ään uusi 4 momentti seuraavasti:
1 §
Arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle sen mukaan kuin tässä laissa säädetään:
Suomessa tapahtuvasta tavaran maahantuonnista;
Suomessa tapahtuvasta 26 a §:ssä tarkoitetusta tavaran yhteisöhankinnasta.
1 a §
Jäsenvaltiolla ja Yhteisöllä tarkoitetaan Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaista jäsenvaltion ja yhteisön arvonlisäveroaluetta.
Yleissäännökset
2 §
Velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa ( verovelvollinen ) 1 §:ssä tarkoitetusta myynnistä on tavaran tai palvelun myyjä, ellei 2 a tai 9 §:ssä toisin säädetä.
2 a §
Verovelvollinen 72 g §:ssä tarkoitetusta edelleenmyynnistä on ostaja, jos myyjä on tehnyt myyntitositteeseen 209 a §:n 3 momentissa tarkoitetut merkinnät.
2 b §
Verovelvollinen 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta tavaran yhteisöhankinnasta on se, joka on tehnyt hankinnan.
3 §
Myyjä ei ole verovelvollinen, jos kalenterivuoden liikevaihto on enintään 50 000 markkaa, ellei häntä ole oman ilmoituksen perusteella merkitty verovelvolliseksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuun liikevaihtoon luetaan verollisten myyntien, 55, 56, 58 ja 70-72 e §:n perusteella verottomien myyntien, kiinteistön tai siihen kohdistuvien oikeuksien luovutusten sekä 41 §:ssä tarkoitettujen rahoituspalvelujen ja 44 §:ssä tarkoitettujen vakuutuspalvelujen myyntien yhteismäärä. Liikevaihtoon ei lueta liitännäisluonteisten rahoitus- ja vakuutuspalvelujen eikä käyttöomaisuuden myyntihintoja.
Mitä 1 momentissa on säädetty, ei sovelleta
ulkomaalaiseen, jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa; eikä
kuntaan.
9 §
Jos ulkomaalaisella ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa eikä hän ole 12 §:n 2 momentin nojalla hakeutunut verovelvolliseksi, verovelvollinen ulkomaalaisen Suomessa myymistä tavaroista ja palveluista on ostaja. Veroa ei ole suoritettava, jos ostajana on valtio.
Verovelvollinen on kuitenkin aina myyjä, jos
ostajana on ulkomaalainen, jolla ei ole täällä kiinteää toimipaikkaa, ja jota ei ole merkitty arvonlisäverovelvollisten rekisteriin;
ostajana on yksityishenkilö;
kyse on 63 a §:ssä tarkoitetusta tavaran myynnistä; tai
kyse on henkilökuljetuspalveluista tai 67 §:n 1 kohdassa tarkoitetuista palveluista.
12 §
Ulkomaalainen voi sen estämättä, mitä 9 §:ssä säädetään, tulla 173 a §:ssä säädetyin edellytyksin hakemuksesta verovelvolliseksi Suomessa harjoittamastaan myynnistä.
Ryhmien verotus
13 a §
13 c §
Poronhoitolaissa (848/90) tarkoitettua paliskuntaa ja siihen kuuluvia poronomistajia kohdellaan arvonlisäverotuksessa porotalouden osalta yhtenä elinkeinonharjoittajana (paliskuntaryhmä). Paliskuntaryhmään kuuluvan poronomistajan ottaessa tavaroita tai palveluja omaan käyttöön sovelletaan, mitä 22 a §:ssä säädetään.
Paliskunta ja paliskuntaan kuuluvat poronomistajat vastaavat paliskuntaryhmän verosta.
Paliskunta on velvollinen täyttämään paliskuntaryhmän ilmoitus- ja tilitysvelvollisuuden ja oikeutettu tekemään veron palauttamista koskevat hakemukset.
Paliskuntaryhmän verokausi on poronhoitovuosi. Veroilmoitus verokaudelta on annettava poronhoitovuotta seuraavan heinäkuun loppuun mennessä.
Paliskuntaryhmiä koskevat asiat kuuluvat sen lääninveroviraston käsiteltäviin, jonka toimialueella on paliskunnan kotipaikka.
16 a §
Velvollisuus suorittaa vero tavaran yhteisöhankinnasta syntyy, kun hankinta on tehty. Tavaran hankinta on tehty sinä ajankohtana, jona tavara on vastaanotettu tai jona se olisi otettu omaan käyttöön.
18 a §
Tavaran myyntinä pidetään myös:
Suomessa suoritetun tavaran valmistustyön myyntiä toisessa jäsenvaltiossa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitylle elinkeinonharjoittajalle, jos ostaja tai joku muu hänen puolestaan kuljettaa työssä käytettävät raaka-aineet ostajan rekisteröintimaasta ja valmis tavara kuljetetaan ostajan rekisteröintimaahan;
elinkeinonharjoittajan Suomessa harjoittaman liikkeen omaisuuteen kuuluvan tavaran siirtoa Suomesta toiseen jäsenvaltioon elinkeinonharjoittajan liiketoimia varten.
18 b §
Tavaraa ei katsota myydyn 18 a §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos elinkeinonharjoittaja tai joku muu hänen puolestaan siirtää tavaran:
raaka-aineena 26 a §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa valmistustyön myyjälle;
kuljetuksen päättymisvaltiossa suoritettavaa, hänelle myytävää tavaraan kohdistuvaa työsuoritusta varten;
väliaikaisesti hänen myymäänsä palvelua varten;
väliaikaisesti sellaista tarkoitusta varten, joka oikeuttaisi täysin tullittomaan väliaikaisen maahantuontimenettelyn soveltamiseen, jos kyseessä olisi tuonti yhteisön ulkopuolelta;
63 c §:ssä tarkoitettua myyntiä varten; tai
63 §:n 3 momentissa taikka 63 b, 70, 72 a tai 72 d §:ssä tarkoitetun myynnin toteuttamiseksi.
Kun jokin 1 momentissa tarkoitetuista edellytyksistä lakkaa, tavara katsotaan siirretyn toiseen jäsenvaltioon 18 a §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
21 §
Tavaran ottamisella omaan käyttöön tarkoitetaan sitä, että elinkeinonharjoittaja:
siirtää tai muulla tavalla ottaa tavaran muuhun kuin 10 luvussa tarkoitettuun vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
Mitä 1 momentissa säädetään tavaran omasta käytöstä, sovelletaan vain, jos tavarasta on voitu tehdä vähennys tai tavara on valmistettu verollisen liiketoiminnan yhteydessä.
22 §
Palvelun ottamisella omaan käyttöön tarkoitetaan sitä, että elinkeinonharjoittaja:
suorittaa tai muulla tavalla ottaa palvelun yksityiseen kulutukseen;
luovuttaa palvelun vastikkeetta tai käypää arvoa huomattavasti alempaa vastiketta vastaan;
suorittaa tai muulla tavalla ottaa palvelun 114 §:ssä tarkoitettuun vähennysrajoitusten alaiseen käyttöön;
ottaa ostetun palvelun muutoin muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
Mitä 1 momentissa säädetään palvelun omasta käytöstä, sovelletaan vain, jos:
ostetusta palvelusta on voitu tehdä vähennys;
itse suoritettu palvelu on suoritettu verollisen liiketoiminnan yhteydessä ja elinkeinonharjoittaja myy vastaavia palveluja ulkopuolisille.
3 a lukuTavaran yhteisöhankinta
26 a §
Tavaran yhteisöhankinnalla tarkoitetaan irtaimen esineen omistusoikeuden vastikkeellista hankintaa, jos myyjä, ostaja tai joku muu heidän puolestaan kuljettaa esineen ostajalle jäsenvaltiosta toiseen.
Tavaran yhteisöhankintana pidetään myös:
toisessa jäsenvaltiossa suoritetun tavaran valmistustyön ostamista, jos työn ostajana oleva elinkeinonharjoittaja tai joku muu hänen puolestaan kuljettaa työssä käytettävät raaka-aineet sellaisesta jäsenvaltiosta, missä ostaja on rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi, ja valmis tavara kuljetetaan ostajan rekisteröintimaahan;
elinkeinonharjoittajan toisessa jäsenvaltiossa harjoittaman liikkeen omaisuuteen kuuluvan tavaran siirtoa Suomeen elinkeinonharjoittajan liiketoimia varten;
elinkeinonharjoittajan liikeomaisuuteen kuuluvan tavaran siirtoa muussa kuin 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa toisesta jäsenvaltiosta Suomeen käytettäväksi täällä harjoitettavassa liiketoiminnassa, jos tavara oli hankittu tai valmistettu kyseisessä jäsenvaltiossa.
Tavaran hankintaa ei katsota yhteisöhankinnaksi, jos kyse on 63 §:n 3 momentissa tai 63 a §:ssä tarkoitetusta myynnistä.
26 b §
Tavaraa ei katsota hankitun 26 a §:n 2 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos elinkeinonharjoittaja tai joku muu hänen puolestaan siirtää tavaran:
raaka-aineena 18 a §:n 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa valmistustyön myyjälle;
Suomessa suoritettavaa, hänelle myytävään tavaraan kohdistuvaa työsuoritusta varten;
väliaikaisesti hänen myymäänsä palvelua varten;
väliaikaisesti sellaista tarkoitusta varten, joka oikeuttaisi täysin tullittoman väliaikaisen maahantuontimenettelyn soveltamiseen, jos kyseessä olisi tuonti yhteisön ulkopuolelta;
63 c §:ssä tarkoitettua myyntiä varten; tai
70, 72 a tai 72 d §:ssä tarkoitetun myynnin toteuttamiseksi.
Kun jokin 1 momentissa tarkoitetuista edellytyksistä lakkaa, tavara katsotaan siirretyn Suomeen 26 a §:n 2 momentin 2 tai 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla.
26 c §
Edellä 26 a §:ssä tarkoitettu yhteisöhankinta on kyseessä vain silloin, kun:
tavaran ostajana on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, ja myyjänä on elinkeinonharjoittaja, joka ei ole omassa maassaan verottoman vähäisen toiminnan harjoittaja; tai
tavara on 26 d §:ssä tarkoitettu uusi kuljetusväline.
Yhteisöhankinnasta ei kuitenkaan ole kyse siltä osin kuin yhteisöhankintojen arvo ilman veron osuutta, lukuun ottamatta uusia kuljetusvälineitä ja valmisteveron alaisia tavaroita, on enintään 50 000 markkaa kalenterivuodessa, jos
yhteisöhankintojen määrä edellisenä kalenterivuotena oli enintään 50 000 markkaa; ja
ostajana on elinkeinonharjoittaja, jonka toiminta ei miltään osin oikeuta vähennykseen, tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, eikä ostaja ole saanut 26 f §:ssä tarkoitettua päätöstä.
Pykälän 2 momentti ei koske uusien kuljetusvälineiden eikä valmisteveron alaisten tavaroiden hankintaa.
26 d §
Kuljetusvälineellä tarkoitetaan henkilö- tai tavarakuljetukseen tarkoitettuja:
moottorikäyttöisiä maakuljetusvälineitä, joiden moottorin iskutilavuus on yli 48 cm 3 tai teho yli 7,2 kW;
yli 7,5 metriä pitkiä vesialuksia;
ilma-aluksia, joiden suurin sallittu lähtömassa on yli 1 550 kg.
Kuljetusväline on uusi, jos
moottorikäyttöinen maakuljetusväline on myyty enintään kuusi ja muu kuljetusväline enintään kolme kuukautta sen jälkeen, kun se ensimmäisen kerran otettiin käyttöön; tai
moottorikäyttöisellä maakuljetusvälineellä on ajettu enintään 6 000 kilometriä, vesialuksella ajettu tai purjehdittu enintään 100 tuntia tai ilma-aluksella lennetty enintään 40 tuntia.
Kuljetusvälineenä ei kuitenkaan pidetä vesi- tai ilma-aluksia, jotka voidaan 58 §:n tai 70 §:n 8 kohdan nojalla myydä verotta.
26 e §
Valmisteveron alaisilla tavaroilla tarkoitetaan tässä laissa alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain (1471/94) 3 §:ssä, tupakkaverosta annetun lain (1470/94) 2 §:n 1 momentissa tai nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain (1472/94) 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuja tavaroita.
26 f §
Lääninverovirasto päättää 26 c §:n 2 momentin 2 kohdassa tarkoitetun ostajan hakemuksesta, että ostajan hankinnat katsotaan yhteisöhankinnaksi, vaikka hankintojen arvo ei ylitä sanotussa lainkohdassa tarkoitettua määrää.
26 g §
Tavara katsotaan kuljetetun 26 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla jäsenvaltiosta myös silloin, kun kuljetus alkaa Yhteisön ulkopuolelta ja päättyy toiseen jäsenvaltioon kuin mihin tavarat on maahantuotu, jos maahantuojana on oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja.
31 a §
Rakentamispalvelu katsotaan otetuksi omaan käyttöön myös silloin, kun elinkeinonharjoittaja, joka myy rakentamispalveluja ulkopuolisille tai harjoittaa 31 §:ssä tarkoitettua toimintaa, suorittaa palvelun muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön.
43 §
Rahoituspalveluna ei pidetä sellaisen arvopaperin myyntiä tai välitystä, joka yksin tai yhdessä muiden arvopaperien kanssa tuottaa oikeuden hallita määrättyä huoneistoa tai kiinteistöä taikka kiinteistön osaa.
45 §
Veroa ei suoriteta:
edellä 1 kohdassa tarkoitetun esiintyjän esityksen myynnistä tilaisuuden järjestäjälle;
Edellä 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu verottomuus ei koske mainosteosta, karttaa tai sen valmistamiseen käytettyä aineistoa, automaattista tietojenkäsittelyjärjestelmää tai tietokoneohjelmaa koskevan oikeuden eikä elokuvan, video-ohjelman tai muun sellaisen ohjelman esittämisoikeuden luovuttamista.
Eräät yhteenliittymät
46 a §
Veroa ei suoriteta palvelun myynnistä, jos myyjänä on verotonta terveyden- ja sairaanhoitotoimintaa harjoittavien elinkeinonharjoittajien yksinomaan keskenään muodostama yhteisö tai yhtymä, joka omakustannushintaan myy vain osakkailleen tai jäsenilleen näiden verottoman toiminnan harjoittamiseksi tarpeellisia hallinto- ja vuokrauspalveluja.
Vesialukset
58 §
Veroa ei suoriteta sellaisten vesialusten myynnistä tai vuokrauksesta, joiden rungon suurin pituus on vähintään 10 metriä ja jotka eivät ole rakenteeltaan pääasiallisesti huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitettuja.
Veroa ei myöskään suoriteta 1 momentissa tarkoitettuihin verottomiin vesialuksiin sekä tällaisesta aluksesta korjattaviksi irrotettuihin tavaroihin kohdistuvan työsuorituksen sekä työhön käytetyn ja työn yhteydessä alukseen asennetun tavaran myynnistä.
59 §
Veroa ei suoriteta seuraavien tavaroiden ja palvelujen myynnistä:
kullan myynti keskuspankille;
60 §
Veroa ei suoriteta tavaroiden ja työsuoritusten myynnistä, kun myyjänä on sokea henkilö, jonka toiminta käsittää yksinomaan hänen valmistamiensa tavaroiden tai hänen suorittamiensa tavaraan kohdistuvien työsuoritusten myyntiä, jos hän ei käytä toiminnassaan apulaisina muita kuin aviopuolisoa tai 18 vuotta nuorempia jälkeläisiään ja enintään yhtä muuta henkilöä.
62 §
Jos luovutuksensaaja ottaa 1 tai 2 momentissa tarkoitetun tavaran tai palvelun muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön, hänen on suoritettava veroa niin kuin tavaran tai palvelun omaan käyttöön ottamisesta on säädetty.
5 lukuMyynti ja yhteisöhankinta Suomessa
Tavaroiden myynnin yleissäännös
63 §
Tavara on myyty Suomessa, jos tavara on täällä, kun se luovutetaan ostajalle.
Ostajalle kuljetettava tavara on myyty Suomessa, jos tavara on täällä myyjän tai jonkun muun aloittaessa kuljetuksen, ellei 3 momentissa tai 63 a tai 63 b §:ssä toisin säädetä. Tavara on myyty Suomessa silloinkin, kun tavara on Yhteisön ulkopuolella kuljetuksen alkaessa, jos myyjä tuo sen Suomeen myyntiä varten.
Tavara, joka kuljetetaan jäsenvaltiosta toiseen ja jonka myyjä asentaa tai kokoaa, on myyty Suomessa, jos asennus- tai kokoamistyö suoritetaan täällä.
Kaukomyynti
63 a §
Tavaran myynnin katsotaan tapahtuvan Suomessa myös silloin, kun myyjä tai joku muu myyjän puolesta kuljettaa tavaran toisesta jäsenvaltiosta Suomeen. Tavara katsotaan kuljetetun toisesta jäsenvaltiosta silloinkin, kun kuljetus alkaa Yhteisön ulkopuolelta, jos kuljetus tapahtuu sen jäsenvaltion kautta, johon tavara on maahantuotu.
Pykälän 1 momenttia sovelletaan vain, jos tavaran ostajana on henkilö, jonka hankinta ei 26 c ja 26 f §:n mukaan muodosta yhteisöhankintaa.
Pykälän 1 momenttia ei sovelleta siltä osin kuin 1 ja 2 momentissa tarkoitettu Suomeen tapahtuva myynti on enintään 200 000 markkaa kalenterivuodessa ilman veron osuutta, lukuun ottamatta 5 ja 6 momentissa tarkoitettua myyntiä, jos tällaisen myynnin yhteismäärä on edellisenä vuotena ollut enintään 200 000 markkaa.
Pykälän 1 momenttia sovelletaan kuitenkin myynnin määrästä riippumatta, jos myyjä on tehnyt kuljetuksen lähtömaan veroviranomaisille hakemuksen siitä, että tässä pykälässä tarkoitettu myynti verotetaan kuljetuksen lähtömaan sijasta kuljetuksen päättymismaassa.
Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta:
uusien kuljetusvälineiden myyntiin;
myyjän asentamien tai kokoamien tavaroiden myyntiin; eikä
sellaiseen tavaran myyntiin, johon on kuljetuksen alkamisvaltiossa sovellettu 83 §:ssä tarkoitettua menettelyä vastaavaa menettelyä.
Pykälän 1 momenttia sovelletaan valmisteveron alaisten tavaroiden myyntiin vain silloin, kun ostajana on yksityishenkilö. Tällaiseen myyntiin sovelletaan 1 momenttia myynnin määrästä riippumatta.
63 b §
Tavaran myynnin ei katsota tapahtuvan Suomessa, jos myyjä tai joku muu myyjän puolesta kuljettaa tavaran Suomesta toiseen jäsenvaltioon.
Pykälän 1 momenttia sovelletaan vain, jos ostaja on:
elinkeinonharjoittaja, jonka toiminta ei omassa maassaan miltään osin oikeuta vähennykseen tai palautukseen;
oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja;
elinkeinonharjoittaja, johon sovelletaan omassa maassaan alkutuotannon vakiokantahyvitysmenettelyä; tai
yksityishenkilö.
Pykälän 1 momenttia sovelletaan kuitenkin vain, jos 2 momentin 1-3 kohdassa tarkoitetun ostajan yhteisöhankinnat eivät ylitä asianomaisessa jäsenvaltiossa sovellettavaa yhteisöhankintojen verollisuuden alarajaa eikä hän ole hakeutunut hankinnoistaan verovelvolliseksi.
Pykälän 1 momenttia sovelletaan vain siltä osin kuin tavaran kuljetuksen päättymisvaltioon tapahtuva edellä 1-3 momentissa tarkoitettu myynti kalenterivuodessa ylittää kyseisessä valtiossa sovellettavan alarajan, jos tällaisen myynnin yhteismäärä on edellisenä vuotena ollut enintään alarajan suuruinen.
Pykälän 1 momenttia sovelletaan kuitenkin myynnin määrästä riippumatta, jos myyjä on tehnyt lääninverovirastolle 6 momentissa tarkoitetun hakemuksen.
Lääninverovirasto päättää myyjän hakemuksesta, että tässä lainkohdassa tarkoitettu tavaroiden myynti verotetaan Suomen sijasta kuljetuksen päättymisvaltiossa, vaikka myynnin määrä jää alle 4 momentissa tarkoitetun alarajan. Päätös on voimassa myyjän hakemuksessa ilmoittaman ajan, kuitenkin vähintään kaksi kalenterivuotta.
Mitä edellä tässä pykälässä säädetään, ei sovelleta:
uusien kuljetusvälineiden myyntiin;
myyjän kuljetuksen päättymisvaltiossa asentamien tai kokoamien tavaroiden myyntiin; eikä 3) tavaran myyntiin, johon on sovellettu 83 §:ssä tarkoitettua menettelyä.
Pykälän 1 momenttia sovelletaan valmisteveron alaisten tavaroiden myyntiin vain silloin, kun ostajana on yksityishenkilö. Tällaiseen myyntiin sovelletaan 1 momenttia myynnin määrästä riippumatta.
Myynti kuljetusvälineissä Yhteisön alueella
63 c §
Vesi- tai ilma-aluksessa taikka junassa Yhteisön alueella tapahtuvan henkilökuljetuksen aikana suoritetun tavaroiden myynnin katsotaan tapahtuvan Suomessa vain silloin, kun kuljetuksen lähtöpaikka on täällä.
Yhteisön alueella tapahtuvalla henkilökuljetuksella tarkoitetaan lähtö- ja määräpaikan välistä kuljetusta, johon ei sisälly pysähtymistä Yhteisön ulkopuolella. Paluukuljetus katsotaan erilliseksi kuljetukseksi.
Henkilökuljetuksen lähtöpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa kuljetusvälineeseen ensimmäisen kerran voi nousta matkustajia Yhteisön alueella. Henkilökuljetuksen määräpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa viimeisen kerran Yhteisön alueella kuljetusvälineestä voi poistua matkustajia.
Jos kuljetusväline pysähtyy lähtö- ja määräpaikan välillä Yhteisön ulkopuolella, katsotaan pysähtymistä edeltävän kuljetuksen määräpaikaksi viimeinen Yhteisön alueella oleva määräpaikka ja pysähtymisen jälkeisen kuljetuksen lähtöpaikaksi ensimmäinen Yhteisön alueella oleva lähtöpaikka.
Yhteisöhankinta
63 d §
Tavaran yhteisöhankinta on tapahtunut Suomessa, jos ostajalle kuljetettava tavara on täällä kuljetuksen päättyessä.
63 e §
Tavaran yhteisöhankinnan katsotaan tapahtuvan Suomessa silloinkin, kun ostaja on käyttänyt yhteisöhankinnassa Suomessa annettua arvonlisäverotunnistetta ja tavaran kuljetus on alkanut toisesta jäsenvaltiosta, ellei ostaja näytä, että yhteisöhankinta on verotettu siinä jäsenvaltiossa, jossa tavaran kuljetus päättyi.
63 f §
Tavaran yhteisöhankinta katsotaan verotetun 63 e §:ssä tarkoitetulla tavalla tavaran kuljetuksen päättymisvaltiossa myös silloin, kun
ostajana on elinkeinonharjoittaja, jonka kotipaikka ei ole kuljetuksen päättymisvaltiossa eikä hänellä ole siellä kiinteää toimipaikkaa;
ostaja on ostanut tavaran kuljetuksen päättymisvaltiossa tapahtuvaa edelleenmyyntiä varten;
seuraavana ostajana on elinkeinonharjoittaja tai muu oikeushenkilö kuin elinkeinonharjoittaja, joka on merkitty kuljetuksen päättymisvaltiossa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin;
tavara on kuljetettu ostajan yhteisöhankintaan liittyen suoraan muusta jäsenvaltiosta kuin Suomesta seuraavalle ostajalle;
ostaja on tehnyt edelleenmyyntiä koskevaan myyntitositteeseen 209 a §:n 4 momentissa tarkoitetut tai niitä vastaavat laskumerkinnät; ja
ostaja on täyttänyt 162 b §:ssä säädetyn ilmoitusvelvollisuutensa.
Palvelun myynnin yleissäännös
64 §
Palvelu on 65-69 §:ssä tarkoitettuja palveluja lukuun ottamatta myyty Suomessa, jos se luovutetaan täällä sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta. Jos tällaista palvelua ei luovuteta Suomessa tai ulkomailla sijaitsevasta kiinteästä toimipaikasta, on se myyty Suomessa, jos myyjän kotipaikka on täällä.
Kuljetuskaluston vuokrauspalvelu katsotaan 1 momentin estämättä myydyn Suomessa, jos se tosiasiallisesti kulutetaan yksinomaan täällä ja jos se 1 momentin mukaista sääntöä soveltaen olisi myyty Yhteisön ulkopuolella. Jos kuljetuskaluston vuokrauspalvelu tosiasiallisesti kulutetaan yksinomaan Yhteisön ulkopuolella, se katsotaan 1 momentin estämättä myydyn ulkomailla.
Kiinteistöön kohdistuvat palvelut
65 §
Kuljetuspalvelut
66 §
Kuljetuspalvelu on myyty Suomessa, jos se suoritetaan täällä. Kuljetuspalvelu, joka suoritetaan sekä Suomessa että ulkomailla, katsotaan kuitenkin kokonaisuudessaan myydyn ulkomailla, jos kuljetus tapahtuu suoraan ulkomaille tai ulkomailta, ellei 66 a §:n 1 momentissa toisin säädetä.
Tavarakuljetuspalvelun välitys on myyty Suomessa, jos kuljetuspalvelu on myyty täällä, ellei 66 a §:n 3 momentissa toisin säädetä.
66 a §
Tavaran kuljetus jäsenvaltiosta suoraan toiseen jäsenvaltioon ( yhteisökuljetus ) on myyty Suomessa, jos kuljetus alkaa täältä, ellei 2 momentissa toisin säädetä.
Jos tavaran yhteisökuljetuksen ostaja käyttää ostossa jossakin jäsenvaltiossa annettua arvonlisäverotunnistetta, yhteisökuljetus on myyty Suomessa, jos kyseinen tunniste on annettu Suomessa.
Tavaran yhteisökuljetuksen välitys on myyty Suomessa, jos tavaran kuljetus alkaa täältä, ellei 4 momentissa toisin säädetä.
Jos yhteisökuljetuksen välityspalvelun ostaja käyttää ostossa jossakin jäsenvaltiossa annettua arvonlisäverotunnistetta, välityspalvelu on myyty Suomessa, jos kyseinen tunniste on annettu Suomessa.
Eräät muut palvelut
67 §
67 a §
Poiketen siitä, mitä 67 §:n 2 kohdassa säädetään, jos tavaran yhteisökuljetukseen liittyvän lastaus-, purku- ja muun vastaavan palvelun ostaja käyttää ostossa jossakin jäsenvaltiossa annettua arvonlisäverotunnistetta, palvelu on myyty Suomessa, jos kyseinen tunniste on annettu Suomessa.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun palvelun välitys on myyty Suomessa, jos välitetty palvelu suoritetaan Suomessa, ellei 3 momentissa toisin säädetä.
Jos 2 momentissa tarkoitetun välityspalvelun ostaja käyttää ostossa jossakin jäsenvaltiossa annettua arvonlisäverotunnistetta, välityspalvelu on myyty Suomessa, jos kyseinen tunniste on annettu Suomessa.
Immateriaalipalvelut
68 §
Tämän pykälän 2 momentissa tarkoitetut palvelut on myyty Suomessa, jos ostajalla on täällä kiinteä toimipaikka, johon palvelu luovutetaan. Jos palvelua ei luovuteta Suomessa tai ulkomailla olevaan kiinteään toimipaikkaan, palvelu on myyty Suomessa, jos ostajan kotipaikka on täällä. Jos ostajan kotipaikka on Suomessa tai muussa jäsenvaltiossa, pykälää sovelletaan vain silloin, kun ostajana on elinkeinonharjoittaja.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuja palveluja ovat:
Välityspalvelut
69 §
Muu välityspalvelu kuin 66 §:n 2 momentissa, 66 a §:n 3 momentissa, 67 a §:n 2 momentissa ja 68 §:n 2 momentin 10 kohdassa tarkoitettu on myyty Suomessa, jos välitetty palvelu tai tavara on myyty Suomessa, ellei 2 momentissa toisin säädetä.
Jos 1 momentissa tarkoitetun välityspalvelun ostaja on käyttänyt ostossa jossakin jäsenvaltiossa annettua arvonlisäverotunnistetta, välityspalvelu on myyty Suomessa, jos kyseinen tunniste on annettu Suomessa.
6 lukuKansainväliseen kauppaan liittyvät verottomuudet
70 §
Veroa ei suoriteta seuraavista myynneistä:
tavaran myynti, kun myyjä tai joku muu hänen toimeksiannostaan kuljettaa tavaran Yhteisön ulkopuolelle;
tavaran myynti, kun itsenäinen kuljetusliike kuljettaa tavaran ostajan toimeksiannosta suoraan Yhteisön ulkopuolelle;
tavaran myynti ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen ja joka noutaa tavaran maasta viedäkseen sen välittömästi Yhteisön ulkopuolelle käyttämättä sitä täällä;
tavaran myynti ulkomaiselle ostajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen, jos tavara toimitetaan hänen toimeksiannostaan ja häntä veloittaen elinkeinonharjoittajalle työsuorituksen tekemistä ja edelleen Yhteisön ulkopuolelle toimittamista varten;
tavaran luovutus takuu- tai muun vastaavan sitoumuksen nojalla sitoumuksen antaneelle ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen;
tavaran myynti, kun tavara ilmoitetaan Yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (tullikoodeksi) 50-53 tai 99 artiklassa tarkoitettuun varastointimenettelyyn tai siirretään 166 artiklassa tarkoitetulle vapaa-alueelle tai vapaavarastoon, niin kauan kuin tavara on mainitun menettelyn alaisena tai mainituissa paikoissa, lukuun ottamatta siellä käytettäviä tavaroita;
tavaroiden myynti henkilölle, joka ei asu Yhteisössä, jos hänen selvitetään, sen mukaan kuin asetuksella säädetään, itse vieneen tavarat Yhteisöstä niitä täällä käyttämättä;
ilma-aluksen, sen varaosan tai varusteen myynti sellaisen elinkeinonharjoittajan käyttöön, joka maksua vastaan harjoittaa pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä;
tavaran myynti ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevan vesi- tai ilma-aluksen varustamiseksi tai tällaisella aluksella tapahtuvaa myyntiä varten sekä tällaisella aluksella tapahtuva myynti, ellei 70 a §:ssä toisin säädetä;
matkatavaroissa mukaan otettavien tavaroiden myynti matkustajille satamassa tai lentokentällä sijaitsevassa, tullikoodeksin 99 artiklassa tarkoitetussa tullivarastossa, ellei 70 a §:ssä toisin säädetä.
70 a §
Matkatavarana mukaan otettavien tavaroiden myynti matkustajille vesi- ja ilma-aluksissa toiseen jäsenvaltioon tapahtuvan kuljetuksen aikana on verotonta siten kuin 2 tai 3 momentissa säädetään. Tätä sovelletaan myös mainitunlaisten tavaroiden myyntiin satamassa tai lentokentällä sijaitsevassa, tullikoodeksin 99 artiklassa tarkoitetussa tullivarastossa matkustajille, joilla on toiseen jäsenvaltioon tapahtuvaa ilma- tai vesikuljetusta koskeva matkalippu tai vastaava asiakirja.
Tässä momentissa tarkoitettujen tavaroiden myynti on verotonta vain siltä osin kuin myynti kullekin matkustajalle ei ylitä seuraavia määriä:
- 200 savuketta tai 100 pikkusikaria tai 50 sikaria tai 250 grammaa piippu- ja savuketupakkaa;
- 1 litra tislattuja juomia ja väkeviä alkoholijuomia, joiden alkoholipitoisuus ylittää 22 tilavuusprosenttia, tai 2 litraa tislattuja juomia, väkeviä alkoholijuomia ja viini- tai alkoholipohjaisia aperitiivejä, alkoholijuomia, joiden alkoholipitoisuus on enintään 22 tilavuusprosenttia, sekä kuohuviinejä ja väkevöityjä viinejä;
- 2 litraa hiilihapottomia viinejä;
- 50 grammaa parfyymiä;
- 0,25 litraa toalettivettä;
- 100 grammaa teetä tai 40 grammaa teeuutetta ja esanssia; sekä
- yli 15-vuotiaalle matkustajalle 500 grammaa kahvia tai 200 grammaa kahviuutetta ja esanssia.
Muiden kuin 2 momentissa tarkoitettujen tavaroiden myynti kullekin matkustajalle on veroton siltä osin kuin näiden tavaroiden myyntihintojen yhteismäärä matkaa kohti on enintään 550 markkaa. Yhden tavaran myyntihintaa ei voi jakaa verottomaan ja verolliseen osaan.
71 §
Veroa ei suoriteta seuraavista myynneistä:
Yhteisön ulkopuolelle kuljetettavaa taikka ulkoisessa tai sisäisessä passitusmenettelyssä olevaa tavaraa koskevan kuljetuspalvelun ja kuljetukseen välittömästi liittyvän lastaus-, purku- ja muun sellaisen palvelun myynti;
kuljetus-, lastaus-, purku- ja muun sellaisen palvelun myynti, jos palvelun arvosta on suoritettu veroa maahan tuodun tavaran veron perusteeseen sisältyvänä;
palvelun myynti ammattimaisessa kansainvälisessä liikenteessä olevan vesi- tai ilma-aluksen taikka sen lastin välittömiä tarpeita varten sekä tällaisella aluksella tapahtuva palvelun myynti;
ilma-aluksen, sen varaosan tai varusteen vuokraus tai niihin kohdistuvan työsuorituksen myynti sellaisen elinkeinonharjoittajan käyttöön, joka maksua vastaan harjoittaa pääasiallisesti kansainvälistä lentoliikennettä;
tavaraan kohdistuvan työsuorituksen myynti, jos myyjä, ostajana oleva ulkomainen elinkeinonharjoittaja, joka ei ole Suomessa verovelvollinen, tai joku muu heidän toimeksiannostaan vie tavaran välittömästi Yhteisön ulkopuolelle käyttämättä sitä täällä;
tullikoodeksin 51, 99 tai 166 artiklassa tarkoitetussa varastossa tai vapaa-alueella suoritetun palvelun myynti, kun palvelu kohdistuu tämän lain 70 §:n 6 kohdassa tarkoitettuun tavaraan;
tavaraan kohdistuvan korjaustyön myynti takuu- tai muun vastaavan sitoumuksen nojalla sitoumuksen antaneelle ulkomaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka ei ole Suomessa verovelvollinen;
kansainvälistä teleliikennettä koskevan telepalvelun myynti ulkomailla teletoimintaa harjoittavalle yritykselle;
kansainvälistä postiliikennettä koskevan kuljetuspalvelun ja siihen liittyvien palvelujen myynti ulkomailla postiliikennettä harjoittavalle yritykselle tai yhteisölle;
jäljempänä 80 §:ssä tarkoitetun matkatoimistopalvelun myynti siltä osin kuin kysymys on toisten elinkeinonharjoittajien Yhteisön ulkopuolella välittömästi matkustajan hyväksi luovuttamista palveluista ja tavaroista;
verotta 59 §:n 4 kohdan, 70, 71 tai 72 d §:n nojalla myytävien tavaroiden tai palvelujen välitys.
Tavaran yhteisömyynti
72 a §
Veroa ei suoriteta 72 b §:ssä tarkoitetusta tavaran yhteisömyynnistä.
72 b §
Yhteisömyynnillä tarkoitetaan irtaimen esineen myyntiä, jos myyjä, ostaja tai joku muu heidän puolestaan kuljettaa esineen ostajalle Suomesta toiseen jäsenvaltioon. Esine voidaan ennen kuljetusta toiseen jäsenvaltioon toimittaa elinkeinonharjoittajalle työsuorituksen tekemistä varten.
Tavaran myynti katsotaan yhteisömyynniksi vain, jos ostajana on muussa jäsenvaltiossa kuin Suomessa toimiva elinkeinonharjoittaja tai muu oikeushenkilö kuin elinkeinonharjoittaja.
Yhteisömyynnistä ei kuitenkaan ole kyse silloin, kun ostajana on 63 b §:n 2 momentin 1-3 kohdassa tarkoitettu henkilö, jonka yhteisöhankinnat eivät ylitä asianomaisessa jäsenvaltiossa sovellettavaa yhteisöhankintojen verollisuuden alarajaa eikä henkilö ole hakeutunut hankinnoistaan verovelvolliseksi.
Pykälän 2 ja 3 momenttia ei sovelleta uusien kuljetusvälineiden myyntiin.
Yhteisömyyntinä pidetään myös 18 a §:ssä tarkoitettua tavaran valmistustyön myyntiä ja tavaran siirtoa.
72 c §
Valmisteveron alaisten tavaroiden myynti katsotaan yhteisömyynniksi myös 72 b §:n 3 momentissa tarkoitetussa tilanteessa, jos tavaroiden siirrossa noudatetaan kuljetuksen päättymisvaltiossa sovellettavan valmisteverotuslainsäädännön mukaisia menettelyjä.
Eräät muut myynnit
72 d §
Veroa ei ole suoritettava tavaroiden ja palvelujen myynnistä toisissa jäsenvaltioissa sijaitseville diplomaattisille ja muille samassa asemassa oleville edustustoille sekä lähetettyjen konsulien virastoille vastaavin edellytyksin kuin verottomuus tai palautus myönnetään sijaintivaltiossa.
Veroa ei myöskään ole suoritettava tavaroiden ja palvelujen myynnistä toisissa jäsenvaltioissa sijaitseville kansainvälisille järjestöille ja niiden jäsenille niillä edellytyksillä ja rajoituksilla, jotka on sovittu järjestön perustamissopimuksessa. Verottomuuden edellytyksenä on, että sijaintivaltio on hyväksynyt järjestön verottomiin hankintoihin oikeutetuksi.
72 e §
Veroa ei suoriteta 2 momentissa tarkoitettujen palvelujen myynnistä, kun ostaja on toisessa jäsenvaltiossa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin merkitty elinkeinonharjoittaja, joka olisi 122 §:n nojalla oikeutettu saamaan palvelusta suoritettavan veron kokonaan takaisin.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuja palveluja ovat:
tavaran yhteisökuljetukseen välittömästi liittyvä kuljetuspalvelu sekä tällaiseen kuljetukseen välittömästi liittyvä lastaus-, purku- tai muu sellainen palvelu;
67 §:n 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu palvelu.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun verottomuuden edellytyksenä on, että ostajan arvonlisäverotunniste on merkitty myyntitositteeseen.
Veroa ei ole suoritettava 66 a §:ssä tarkoitetusta yhteisökuljetuksesta, joka liittyy tavaroiden kuljetukseen Azoreille tai Madeiralle tai näiltä alueilta taikka niiden välillä.
Tavaran yhteisöhankinta
72 f §
Tavaran yhteisöhankinnasta ei suoriteta veroa, jos:
tavaran maahantuonnista ei olisi suoritettava veroa;
tavaran myynnistä ei olisi 46 §:n tai 61 §:n taikka 70 §:n 6 kohdan nojalla suoritettava veroa;
hankkija olisi oikeutettu saamaan hankinnasta suoritettavan veron 122 §:n nojalla kokonaan takaisin;
tavaran myyntiin on kuljetuksen alkamisvaltiossa sovellettu 83 §:ssä tarkoitettua menettelyä vastaavaa menettelyä.
72 g §
Suomessa 63 d §:n mukaan tapahtuvasta tavaran yhteisöhankinnasta ei ole suoritettava veroa, jos:
ostajana on ulkomainen elinkeinonharjoittaja, jolla ei ole kiinteää toimipaikkaa Suomessa;
ostaja käyttää hankinnassa toisessa jäsenvaltiossa annettua arvonlisäverotunnistetta;
ostaja ostaa tavaran Suomessa tapahtuvaa edelleenmyyntiä varten;
seuraavana ostajana on elinkeinonharjoittaja tai muu oikeushenkilö kuin elinkeinonharjoittaja, joka on merkitty Suomessa arvonlisäverovelvollisten rekisteriin;
tavara kuljetetaan yhteisöhankintaan liittyen suoraan muusta jäsenvaltiosta kuin ostajan rekisteröintivaltiosta seuraavalle ostajalle Suomeen; ja
seuraava ostaja on 2 a §:n nojalla velvollinen suorittamaan veroa edelleenmyynnistä.
Yleissäännökset
73 §
73 a §
Tavaran yhteisöhankinnasta suoritettavan veron peruste on vastike ilman veron osuutta.
Edellä 26 a §:n 2 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetusta yhteisöhankinnasta suoritettavan veron perusteena on 74 §:ssä tarkoitettu arvo.
73 b §
Veron perusteeseen luetaan tavaran yhteisöhankkijan valmisteveron alaisista tavaroista suoritettava valmistevero.
Veron perusteesta saadaan vähentää tavaran kuljetuksen lähtömaassa maksettu valmistevero, joka on palautettu tavaran yhteisöhankkijalle.
74 §
Otettaessa tavara omaan käyttöön veron peruste on:
itse valmistetun tavaran valmistamisesta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset.
75 §
Otettaessa palvelu omaan käyttöön veron peruste on:
ostetun palvelun ostohinta tai sitä alempi todennäköinen luovutushinta;
itse suoritetusta palvelusta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset.
76 §
Otettaessa rakentamispalvelu omaan käyttöön 33 §:ssä tarkoitetulla tavalla veron peruste on:
itse suoritetusta rakentamispalvelusta aiheutuneet välittömät ja välilliset kustannukset.
78 §
Veron perusteesta saadaan vähentää:
verollisena ilmoitettua myyntiä koskeva luottotappio;
palautetuista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritettu korvaus.
78 a §
Veron perusteesta saadaan vähentää myyjän antama, verollista tavaran yhteisöhankintaa koskeva vuosi- ja vaihtoalennus, osto- ja myyntihyvitys, ylijäämänpalautus, muu sellainen oikaisuerä sekä palautetuista pakkauksista ja kuljetustarvikkeista suoritettu korvaus.
79 §
Veron perusteeseen luetaan suoraan tavaran tai palvelun hintaan liittyvät tuet ja avustukset.
Kun tavaran tai palvelun myyjänä on kunta tai pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta, suoraan hintoihin liittyvänä tukena ja avustuksena ei pidetä toiminnan harjoittamisesta tai järjestämisestä aiheutunutta kunnan tai osakaskuntien kattamaa alijäämää.
80 §
Kun matkanjärjestäjä myy omissa nimissään muilta elinkeinonharjoittajilta välittömästi matkustajan hyväksi ostamiaan palveluja ja tavaroita, matkanjärjestäjän katsotaan myyvän yhden palvelun ( matkatoimistopalvelu ).
Matkanjärjestäjä saa vähentää matkatoimistopalvelun myynnistä suoritettavan veron perusteesta 82 prosenttia muilta elinkeinonharjoittajilta välittömästi matkustajan hyväksi hankittujen palvelujen ja tavaroiden ostohinnoista. Ostohintoihin sisältyy veron osuus.
Jos palvelu tai tavara, josta on tehty 2 momentissa tarkoitettu vähennys, otetaan muuhun tarkoitukseen kuin matkatoimistopalveluna myytäväksi, vähennetty määrä on lisättävä veron perusteeseen.
80 a §
Ulkomaan valuutassa ilmaistu rahamäärä muunnetaan Suomen markoiksi käyttämällä 15 tai 16 §:ssä tarkoitettuna ajankohtana viimeisintä liikepankin julkaisemaa myyntikurssia. Ratkaiseva ajankohta on kuitenkin laskutus- tai kertymisajankohta, jos vero kohdistetaan 13 luvun säännösten perusteella laskutus- tai kertymiskuukaudelle.
Tavaran yhteisömyynnin ja yhteisöhankinnan osalta ratkaiseva ajankohta on veron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohtaa seuraavan kalenterikuukauden 15 päivä, tai, jos tavaran ostaja on saanut toimitetusta tavarasta laskun tai vastaavan asiakirjan ennen tätä ajankohtaa, laskutusajankohta.
83 §
Veron perusteesta saadaan vähentää 82 prosenttia verollista edelleenmyyntiä varten käytettynä ja verottomana hankitun tavaran ostohinnasta. Kirjojen osalta vähennys on 89 prosenttia ostohinnasta.
Mitä 1 momentissa on säädetty, ei sovelleta uusien kuljetusvälineiden myyntiin, kun kuljetusväline kuljetetaan 72 b §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla toiseen jäsenvaltioon.
85 §
Seuraavien palvelujen myynnistä sekä seuraavien tavaroiden myynnistä, yhteisöhankinnasta ja maahantuonnista suoritettava vero on 12 prosenttia veron perusteesta:
ruokatavara, juoma ja muu sellaisenaan ihmisen nautittavaksi tarkoitettu aine sekä niiden raaka-aine ja niitä valmistettaessa tai säilöttäessä käytettävä mauste, säilöntäaine, väri- ja muu lisäaine ( elintarvike );
rehu ja rehuseos sekä niiden valmistuksessa käytettäväksi tarkoitettu raaka- ja lisäaine, eläinten ruokana käytettävät teollisuuden jäteaineet sekä rehukala ( rehuaine );
elokuvanäytöksen järjestäminen;
palvelu, jolla annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen;
lääkelaissa (395/87) tarkoitettu lääke, lääkelain 21 §:n 2 momentissa ja 21 a §:ssä tarkoitetut valmisteet, joita mainituissa lainkohdissa tarkoitettuun lupaan tai rekisteröintiin liitetyn ehdon mukaan saadaan myydä ainoastaan apteekista, sekä kliininen ravintovalmiste ja niitä vastaava tuote sekä perusvoide silloin, kun ne oikeuttavat korvaukseen sairausvakuutuslain (364/63) perusteella;
kirja.
Edellä 1 momentin 1 kohdan nojalla alennettua verokantaa ei sovelleta:
tarjoilutoimintaan;
eläviin eläimiin;
vesijohtoveteen;
alkoholi- ja alkoholijuomaverolaissa tarkoitettuihin alkoholijuomiin ja tupakkavalmisteisiin; eikä
edellä 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuihin tavaroihin ja myrkkyihin.
Edellä 1 momentin 6 kohdassa tarkoitettuna kirjana ei pidetä:
muulla tavalla kuin painettuna tai siihen verrattavalla tavalla valmistettua julkaisua;
kausijulkaisua; tai
pääasiallisesti mainoksia sisältävää julkaisua.
85 a §
Seuraavien palvelujen myynnistä suoritettava vero on 6 prosenttia veron perusteesta:
henkilökuljetus;
majoitustilan tai käyntisataman käyttöoikeuden luovuttaminen;
Yleisradio Oy:n valtion radiorahastosta saama korvaus;
teatteri-, sirkus-, musiikki- ja tanssiesitysten, näyttelyjen, urheilutapahtumien, huvipuistojen, eläintarhojen, museoiden sekä muiden vastaavien kulttuuri- ja viihdetilaisuuksien ja laitosten pääsymaksut.
Edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuina pääsymaksuina pidetään myös huvipuistojen ajolaitteiden ja muiden vastaavien laitteiden käytöstä perittäviä pääsymaksunluonteisia maksuja.
86 §
Tavaran maahantuonnilla tarkoitetaan tavaran tuontia Yhteisöön.
86 a §
Tavaran maahantuonti tapahtuu Suomessa, jos tavara on Suomessa, kun se tuodaan Yhteisöön, ellei 2 momentissa toisin säädetä.
Jos tavaraan on Yhteisön tullialueelle tuotaessa sovellettu jotakin 3 momentissa lueteltua tulliselvitysmuotoa tai tullimenettelyä, tavaran maahantuonti tapahtuu Suomessa silloin, kun tavara on Suomessa kyseisen menettelyn päättyessä.
Edellä 2 momentissa tarkoitettuja menettelyjä ovat:
tullikoodeksin 50-53 artiklassa tarkoitettu väliaikainen varastointi;
tavaran siirtäminen tullikoodeksin 166 artiklassa tarkoitettuun vapaavarastoon tai vapaa-alueelle;
tullikoodeksin 98-113 artiklassa tarkoitettu tullivarastointimenettely tai tullikoodeksin 114 artiklassa tarkoitettu sisäinen jalostusmenettely suspensiojärjestelyin;
tullikoodeksin 137-144 artiklassa tarkoitettu väliaikainen maahantuontimenettely täysin tulleitta; sekä
tullikoodeksin 91-97 artiklassa tarkoitettu ulkoinen passitusmenettely.
Mitä edellä 2 momentissa säädetään, sovelletaan myös Yhteisön veroalueen ulkopuolelta tuotavaan tavaraan, joka on ilmoitettu tullikoodeksin 163-165 artiklan mukaiseen sisäiseen passitusmenettelyyn tai johon olisi voitu soveltaa jotakin 3 momentin 1-4 kohtaa, jos tavara olisi tuotu Yhteisön tullialueen ulkopuolelta.
86 b §
Velvollinen suorittamaan veron tavaran maahantuonnista on tullikoodeksin 4 artiklan 18 kohdassa tarkoitettu tavaranhaltija. Tätä sovelletaan myös siihen, joka on tavaranhaltijan asemassa maahantuonnin tapahtuessa tullialueelta Yhteisön veroalueelle.
Veron suorittamisesta on vastuussa sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, se, joka tullikoodeksin 201-208 ja 212-216 artiklan mukaan on velvollinen maksamaan syntyneen tullivelan.
Velvollinen suorittamaan veron tullihuutokaupassa myydystä tavarasta on sen ostaja.
87 §
Veron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohdasta on voimassa, mitä tullivelan syntymisajankohdasta säädetään tullikoodeksin 201-208 ja 212-216 artiklassa.
88 §
Tavaran maahantuonnista suoritettavan veron peruste on tullikoodeksin 28-36 artiklan ja tietyistä Yhteisön tullikoodeksin soveltamista koskevista säännöksistä annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 (soveltamisasetus) 141-181 artiklan mukaan määritetty tullausarvo, ellei tässä laissa toisin säädetä.
89 §
Tietovälineen ja sille tallennetun atk-standardiohjelman veron perusteena on tietovälineen ja sille tallennetun atk-ohjelman yhteisarvo.
Muun kuin elinkeinonharjoittajan ollessa maahantuojana tietovälineen ja sille tallennetun atk-erikoisohjelman veron perusteena on tietovälineen ja atk-erikoisohjelman yhteisarvo.
90 §
Yhteisön ulkopuolella korjattavana, valmistettavana tai muutoin käsiteltävänä olleen tavaran samoin kuin korjattavaksi viedyn tilalle tuodun samanlaatuisen tavaran veron peruste on korjaus-, käsittely- tai niitä vastaavien muiden kustannusten ja lähetyskulujen määrä sekä Yhteisön ulkopuolella tavaraan lisättyjen tavaran osien arvo. Säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos tavara on myyty verotta Yhteisön ulkopuolelle tai jos Suomessa vähennykseen oikeuttavassa käytössä ollut tavara on myyty Yhteisön ulkopuolelle.
Mitä 1 momentissa säädetään Yhteisön ulkopuolelle korjattavaksi viedyn tavaran tilalle tuodun samanlaatuisen tavaran veron perusteesta, sovelletaan myös silloin, kun viallinen tavara on viety Yhteisön ulkopuolelle, hävitetty viranomaisen valvonnassa tai luovutettu valtiolle tälle kuluja aiheuttamatta ennen sen tilalle tuotua tavaraa koskevien tullien tileihin kirjaamista.
91 §
Veron perusteeseen sisällytetään tavaran kuljetus-, lastaus-, purkaus- ja vakuutuskustannukset sekä muut kuljetukseen liittyvät kustannukset kuljetussopimuksen mukaiseen ensimmäiseen Suomessa olevaan määräpaikkaan saakka.
93 §
Veron perusteeseen sisällytetään tavaran maahantuonnin johdosta tullauksen yhteydessä valtiolle tai Yhteisölle kannettavat verot, tullit, tuontimaksut ja muut maksut lukuun ottamatta arvonlisäveroa. Veron perusteeseen sisällytetään myös Suomen ulkopuolella maksettavat verot ja muut maksut. Säännöstä ei sovelleta tullihuutokaupassa myytyyn tavaraan.
93 a §
Veron perusteeseen sisällytetään tavaran maahantuonnissa myös maahantuotuun tavaraan kohdistuneiden sellaisten palvelujen arvo tai vastike, jotka on 71 §:n 6 kohdan perusteella myyty verotta.
94 §
Verotonta on seuraavien tavaroiden maahantuonti:
kulta, kun maahantuojana on keskuspankki;
58 §:n 1 momentissa tarkoitetut vesialukset ja 70 §:n 8 kohdassa tarkoitetut ilma-alukset, varaosat ja varusteet;
36 §:n 3 kohdassa tarkoitetut hammasproteesit;
yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 918/83 (tullittomuusasetus) 2-10 artiklan, 11-15 artiklan, 16-19 artiklan, 25-26 artiklan, 27-28 artiklan, 51 artiklan II liitteen B kohdan, 61-63 artiklan, 63 c artiklan, 64 artiklan, 65-69 artiklan, 79-85 artiklan, 86 artiklan, 87-89 artiklan, 90 artiklan, 91 artiklan, 92-94 artiklan, 95-99 artiklan, 100-106 artiklan, 107 artiklan, 108 artiklan, 111 artiklan, 112-116 artiklan, 117 artiklan ja 118 artiklan perusteella tullittomat tavarat;
ulkomaisen lentoyhtiön kansainvälisessä lentoliikennetoiminnassa käytettävät maa- ja turvalaitteet, opetusvälineet ja mainittujen tavaroiden varaosat ja tarvikkeet sekä asiakirjat ja lomakkeet;
tullittomuusasetuksen 29-31 artiklan mukaan tullittomat tavarat seuraavin lisärajoituksin:
- enintään 500 grammaa kahvia tai 200 grammaa kahviuutetta ja esanssia,
- enintään 100 grammaa teetä tai 40 grammaa teeuutetta ja esanssia;
tullittomuusasetuksen 60 artiklan mukaan tullittomat tavarat, edellyttäen että tavarat on saatu ilmaiseksi ja että ne on tarkoitettu koulutusta ja tieteellistä tutkimusta harjoittavien julkisten laitosten käyttöön tai viranomaisen hyväksymien, mainittua toimintaa harjoittavien yksityisten laitosten käyttöön;
tullittomuusasetuksen 109 artiklan a-q kohdan mukaan tullittomat tavarat, jos ne tuodaan ilmaiseksi viranomaisille, yhteisöille tai järjestöille;
tullittomuusasetuksen 110 artiklan mukaan tullittomat tavarat, mikäli niistä maksettu vastike sisällytetään kuljetettavan tavaran maahantuonnin veron perusteeseen;
tullikoodeksin 185-187 artiklan mukaan tullittomat tavarat, edellyttäen että tavaroita ei ole myyty verotta Yhteisön ulkopuolelle tai Suomessa vähennykseen oikeuttavassa käytössä olleita tavaroita Yhteisön ulkopuolella;
tullikoodeksin 188 artiklan mukaan tullittomat tavarat edellyttäen, että tavaroita ei myydä ennen niiden maahantuontia;
tullilain (1466/94) 10 §:n mukaan tullittomat tavarat;
tullilain 9 §:n perusteella tullittomat tavarat sekä nämä tavarat myös silloin, kun ne on tarkoitettu Suomen ja toisen jäsenvaltion välillä liikennöiviin vesi- ja ilma-aluksiin;
tullilain 12 §:n mukaan tullittomat tavarat.
94 a §
Verotonta on tietovälineen ja sille tallennetun atk-erikoisohjelman maahantuonti, kun maahantuojana on elinkeinonharjoittaja.
94 b §
Verotonta on tavaran maahantuonti, jos tavaran tuontikuljetus päättyy toisessa jäsenvaltiossa ja jos tavara on yhteisömyyntinä veroton ja maahantuojana on elinkeinonharjoittaja.
95 §
Yhteisön ulkopuolelta Suomeen saapuva matkustaja saa verotta tuoda henkilökohtaisia matkatavaroita enintään 1 100 markan arvosta. Tähän arvoon ei sisällytetä 2 momentissa tarkoitettuja tuotteita eikä henkilökohtaisia tavaroita, jotka Suomeen palaava henkilö jälleentuo tai tänne saapuva matkustaja tuo väliaikaisesti henkilökohtaiseen tai perheensä käyttöön matkan ajaksi.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu matkustaja saa henkilökohtaisina matkatavaroina verotta tuoda lain 70 a §:n 2 momentissa tarkoitettuja tuotteita enintään mainitussa lainkohdassa säädetyt määrät.
100 §
Arvonlisäveroa ei palauteta tullikoodeksissa tarkoitettua tullien palauttamista tai peruuttamista koskevalla eikä valitukseen annettavalla päätöksellä, jos maahan tuodusta tavarasta suoritettu vero on tämän lain 10 luvun säännösten nojalla voitu vähentää taikka 122, 130 tai 131 §:n nojalla saada palautuksena.
101 §
Tavaran maahantuonnin arvonlisäverotuksessa ei sovelleta tullia koskevia säännöksiä, ellei tässä laissa erikseen siitä säädetä.
Tavaran maahantuontia, veron suorittamista, palauttamista tai takaisin perimistä koskevasta sekä muustakin menettelystä, veronkorotuksesta, virhemaksusta, jälkiverotuksesta ja muutoksenhausta on, ellei tässä laissa toisin säädetä, soveltuvin osin voimassa, mitä tullista tullilainsäädännössä säädetään.
101 a §
Mikäli valuutan muuntaminen on tarpeen tavaran maahantuonnin veron perustetta määritettäessä, sovelletaan samaa muuntokurssia kuin tullausarvoa määritettäessä tämän lain 87 §:ssä tarkoitettuna ajankohtana.
102 §
Verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten:
toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta suoritettavan veron tai ostosta 9 §:n perusteella suoritettavan veron;
maahan tuomastaan tavarasta suoritettavan veron;
tekemästään yhteisöhankinnasta suoritettavan veron;
Hankintaan sisältyvällä verolla tarkoitetaan tässä laissa 1 momentin 1-3 kohdassa tarkoitettua veroa.
102 a §
Vähennysoikeuden edellytyksenä on, että verovelvollisella on toiselta verovelvolliselta ostamastaan tavarasta tai palvelusta tosite, josta ilmenee ostoon sisältyvä vero.
Maahan tuodusta tavarasta suoritettavan veron vähennysoikeuden edellytyksenä on, että maahantuojalla on tuontiasiakirjat, joista käy selville maahantuontiin sisältyvä vero.
103 §
Verovelvollinen saa vähentää verollista liiketoimintaa varten ostamastaan kiinteistöstä tai rakentamispalvelusta sen veron, joka myyjän on kiinteistöllä suoritetuista rakentamispalveluista 31 tai 31 a §:n mukaan suoritettava, jos kiinteistöä ei ennen myyntiä ollut otettu myyjän käyttöön.
112 §
Kun verovelvollinen ottaa vähennykseen oikeuttavaan käyttöön muussa käytössä olleen tavaran, hän saa vähentää tavaran hankintaan sisältyneen veron taikka omaan käyttöön valmistamisesta suorittamansa veron. Jos tavaran todennäköinen luovutushinta on alempi kuin sen alkuperäinen ostohinta tai sitä vastaava arvo, arvonalennusta vastaavaa veroa ei kuitenkaan saa vähentää.
114 §
Vähennystä ei saa tehdä, kun hankinta koskee seuraavia tavaroita ja palveluja:
henkilöautot, moottoripyörät, matkailuperävaunut, rakenteeltaan pääasiallisesti huvi- tai urheilukäyttöön tarkoitetut vesialukset ja sellaiset ilma-alukset, joiden suurin sallittu lähtömassa on enintään 1 550 kg, sekä niihin tai niiden käyttöön liittyvät tavarat ja palvelut.
114 a §
Matkanjärjestäjä ei saa tehdä vähennystä välittömästi matkustajan hyväksi hankkimistaan 80 §:n 1 momentissa tarkoitetuista palveluista ja tavaroista.
118 §
Jos ostajaa hyvitetään 78 §:n 1 momentin 1 tai 3 kohdassa tai 78 a §:ssä tarkoitetuilla määrillä, vähennettyä veroa on vastaavasti oikaistava.
122 §
Ulkomaisella elinkeinonharjoittajalla, joka ei ole harjoittamastaan myynnistä verovelvollinen ja jolla ei ole Suomessa kiinteää toimipaikkaa, on oikeus saada palautuksena hankintaan sisältyvä arvonlisävero, jos tavaran tai palvelun hankinta liittyy ulkomaalaisen
ulkomailla harjoittamaan toimintaan, joka olisi aiheuttanut verovelvollisuuden tai oikeuttanut 131 §:ssä tarkoitettuun palautukseen, jos toimintaa olisi harjoitettu Suomessa; tai
Suomessa harjoittamaan 9 §:ssä tarkoitettuun myyntiin, josta ostaja on verovelvollinen; tai
Suomessa harjoittamaan 131 §:ssä tarkoitettuun palautukseen oikeuttavaan toimintaan.
130 §
Edellä 1 momentissa tarkoitettu palautus ei koske veroa, joka sisältyy yksityiseen kulutukseen, 114 tai 114 a §:ssä tarkoitettuun käyttöön tapahtuvaan hankintaan tai kiinteistön vuokraustoimintaa varten tehtyyn hankintaan.
131 §
Elinkeinonharjoittajalla on oikeus saada palautuksena tavaran tai palvelun hankintaan sisältyvä vero, jos hankinta liittyy:
toimintaan, josta ei suoriteta veroa 55, 56 ja 58 §:n, 59 §:n 4 kohdan tai 70-72 e §:n perusteella;
edellä 41 §:ssä tarkoitetun rahoituspalvelun, 44 §:ssä tarkoitetun vakuutuspalvelun tai 59 §:n 1 kohdassa tarkoitettujen verottomien seteleiden ja kolikkojen myyntiin, jos ostajana on elinkeinonharjoittaja, jolla ei ole kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa yhteisössä tai jos myynti liittyy välittömästi Yhteisön ulkopuolelle vietäväksi tarkoitettuihin tavaroihin; tai
ulkomailla tapahtuvaan myyntiin, joka olisi aiheuttanut verovelvollisuuden tai oikeuttanut 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuun palautukseen, jos toimintaa olisi harjoitettu Suomessa.
Oikeus palautukseen koskee vain veroa, joka olisi voitu 10 luvun säännösten nojalla vähentää, jos toiminta olisi aiheuttanut verovelvollisuuden.
132 §
Ulkomaalaisella, jolla ei ole kiinteää toimipaikkaa Suomessa ja joka ei ole harjoittamastaan myynnistä täällä verovelvollinen, ei ole oikeutta saada 131 §:ssä tarkoitettua palautusta.
Erityissäännöksiä
133 §
133 a §
Kun muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan tarkoitukseen hankittu uusi kuljetusväline myydään siten, että myyjä, ostaja tai joku muu heidän puolestaan kuljettaa kuljetusvälineen Suomesta toiseen jäsenvaltioon, myyjä saa palautuksena kuljetusvälineen hankintaan sisältyvän veron. Palautusta ei kuitenkaan saada siltä osin kuin mainittu vero ylittää sen veron, jonka myyjä olisi velvollinen suorittamaan, jos myynti olisi verollinen.
Oikeus palautukseen syntyy silloin, kun myyjä on toimittanut kuljetusvälineen ostajalle.
133 b §
Oikeushenkilöllä, joka ei ole elinkeinonharjoittaja, on oikeus saada palautuksena tavaran maahantuonnista suorittamansa vero, jos se osoittaa, että tavaran yhteisöhankinta on verotettu toisessa jäsenvaltiossa.
133 c §
Lain 133 a ja 133 b §:ssä tarkoitettua palautusta on haettava kirjallisesti lääninverovirastolta. Jos palautuksen hakija ei ole verovelvollinen, palautusta haetaan Uudenmaan lääninverovirastolta. Hakemus on tehtävä vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jolloin oikeus veron palautukseen syntyi.
Palautukseen noudatetaan muutoin soveltuvin osin, mitä arvonlisäverosta tämän lain II osassa tai muussa laissa säädetään. Tämän lain 192 ja 193 §:ssä tarkoitettu kolmen vuoden määräaika lasketaan sen kalenterivuoden päättymisestä, johon kuuluvaa ajanjaksoa päätös koskee.
138 a §
Tavaran yhteisömyynti kohdistetaan tavaran toimituskuukautta seuraavalle kalenterikuukaudelle. Jos ostajalle on annettu toimitetusta tavarasta lasku tai vastaava asiakirja toimituskuukautena, myynti kohdistetaan kuitenkin toimituskuukaudelle.
138 b §
Tavaran yhteisöhankinta kohdistetaan sitä kuukautta seuraavalle kalenterikuukaudelle, jonka aikana veron suorittamisvelvollisuus on 16 a §:n mukaan syntynyt. Jos tavaran ostaja on saanut vastaanotetusta tavarasta laskun tai vastaavan asiakirjan vastaanottokuukautena, hankinta kohdistetaan kuitenkin tavaran vastaanottokuukaudelle.
139 §
Edellä 78 §:n 1 momentissa tarkoitetut veron perusteesta vähennettävät erät sekä 78 §:n 2 momentissa tarkoitettu kertyneestä luottotappiosta tehtävä lisäys kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jolle se on hyvän kirjanpitotavan mukaan kirjanpidossa kirjattava.
140 §
Veron perusteesta vähennettävä 80 §:n 2 momentissa tai 83 §:n 1 momentissa tarkoitettu määrä kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana palvelu tai tavara on vastaanotettu.
Veron perusteeseen 80 §:n 3 momentin tai 83 §:n 2 momentin nojalla tehtävä lisäys kohdistetaan sille kalenterikuukaudelle, jonka aikana palvelu tai tavara on otettu muuhun käyttöön tai 83 §:n 2 momentissa tarkoitetusta tavarasta on veloitettu ostajaa.
141 a §
Tavaran yhteisöhankinnasta tehtävä vähennys kohdistetaan samalle kalenterikuukaudelle kuin yhteisöhankinnasta suoritettava vero.
13 a lukuVerotusmenettely eräissä yhteisöhankinta- tilanteissa
146 a §
Jos 26 d §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun uuden kuljetusvälineen ostaja ei ole tämän lain mukaan muusta toiminnasta verovelvollinen ja kuljetusvälineestä on suoritettava autoverolain (1482/94) mukaan autoveroa, yhteisöhankinnasta suoritettavan arvonlisäveron maksamisesta, veroviranomaisista, ilmoittamisvelvollisuudesta, veron määräämisestä, ennakkotiedosta, muutoksen hakemisesta ja veron takaisinmaksusta on voimassa, mitä autoverosta säädetään.
146 b §
Jos 26 e §:ssä tarkoitettujen valmisteveron alaisten tavaroiden ostajana on henkilö, jonka muut hankinnat eivät 26 c §:n 2 momentin nojalla muodosta yhteisöhankintaa, valmisteveron alaisten tavaroiden yhteisöhankinnasta suoritettavan arvonlisäveron maksamisesta, veroviranomaisista, ilmoittamisvelvollisuudesta, veron määräämisestä, ennakkotiedosta, muutoksen hakemisesta, veron takaisinmaksusta sekä muutoinkin menettelystä on voimassa, mitä valmisteverotuslaissa (1469/94) säädetään.
147 §
Verovelvollisen on maksettava kalenterikuukaudelle 13 luvun mukaan kohdistettavien suoritettavien verojen ja vähennettävien verojen erotus ( tilitettävä vero ) valtiolle viimeistään kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 15 päivänä.
Edellä 26 d §:n 1 momentissa tarkoitetun uuden kuljetusvälineen ostajan, joka ei ole tämän lain mukaan muusta toiminnasta verovelvollinen ja johon ei sovelleta 146 a §:ää, on maksettava vero kuitenkin viimeistään sinä päivänä, jona kuljetusväline on ilmoitettava rekisteriin.
Tämän lain 162 §:n 4 momentissa tarkoitetun verovelvollisen on maksettava kalenterivuodelta tilitettävä vero kalenterivuotta seuraavan helmikuun loppuun mennessä.
Jos maksupäivä on pyhäpäivä tai arkilauantai, veron saa maksaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen.
148 §
Edellä 147 §:n 1 momentissa säädetyn määräajan jälkeen, kuitenkin viimeistään vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä maksettu vero katsotaan maksetuksi siltä kalenterikuukaudelta, jolta verovelvollinen on ilmoittanut sen maksaneensa tai jolta hänen on muutoin katsottava sen maksaneen.
Edellä 147 §:n 3 momentissa säädetyn määräajan jälkeen, kuitenkin viimeistään sen kalenterivuoden aikana, jonka kuluessa vero on 178 §:n 2 momentin mukaan määrättävä, maksettu vero katsotaan maksetuksi siltä kalenterivuodelta, jolta verovelvollinen on veroilmoituksessaan ilmoittanut sen maksaneensa tai jolta hänen on katsottava sen maksaneen.
Jos 1 tai 2 momentissa mainittu vero on maksuunpantu tai jos vero maksetaan 1 tai 2 momentissa säädetyn määräajan jälkeen, maksu käytetään maksuunpannun maksamatta olevan veron, veronkorotuksen ja veronlisäyksen sekä perittävän viivästyskoron ja jäämämaksun suoritukseksi.
149 §
Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettuun tilikauden aikana maksettavaan palautukseen ei kuitenkaan ole oikeutta 162 §:n 4 momentissa tarkoitetulla verovelvollisella.
152 §
Palautus maksetaan hakijan ilmoittamalle Suomessa sijaitsevan pankin posti- tai pankkisiirtotilille taikka postisiirron tililtäottona. Palautus voidaan hakijan pyynnöstä maksaa toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan pankkiin, jolloin palautuksen maksamisesta aiheutuneet pankkikulut peritään hakijalta. Palautukselle ei makseta korkoa.
161 §
Sen, joka ryhtyy harjoittamaan 1 §:ssä tarkoitettua verollista toimintaa, on tehtävä ennen toiminnan aloittamista kirjallinen ilmoitus lääninverovirastolle.
Verollisen toiminnan päättymisestä on viipymättä tehtävä ilmoitus lääninverovirastolle.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei sovelleta 147 §:n 2 momentissa tarkoitettuun verovelvolliseen.
162 §
Verovelvollisen on annettava kultakin verokaudelta veroilmoitus.
Veroilmoituksessa on ilmoitettava liikevaihto, suoritettava ja vähennettävä vero sekä muut verohallituksen määräämät veron oikeamääräisyyden toteamiseksi tarpeelliset tiedot.
Verokausi on kalenterikuukausi. Veroilmoitus on annettava viimeistään kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 15 päivänä. Ilmoitus siitä, että veroa ei ole maksettava, voidaan antaa etukäteen usealta kuukaudelta.
Alkutuotantoa harjoittavan luonnollisen henkilön, kuolinpesän tai yhtymän, joka ei harjoita muuta arvonlisäverollista toimintaa, verokausi on kuitenkin kalenterivuosi. Veroilmoitus kalenterivuodelta on annettava kalenterivuotta seuraavan helmikuun loppuun mennessä.
Sen estämättä, mitä 4 momentissa säädetään, on siinä tarkoitetulla alkutuotannon harjoittajalla oikeus hakemuksesta siirtyä 3 momentin mukaiseen kuukausittaiseen ilmoittamismenettelyyn.
Edellä 5 momentissa tarkoitettu kuukausittainen ilmoittamisvelvollisuus alkaa hakemuksen tekemistä seuraavan kalenterivuoden alusta lukien. Tätä menettelyä sovelletaan siihen saakka, kun verovelvollisuuden edellytykset ovat lakanneet tai toiminnassa on tapahtunut olennaisia muutoksia.
Tässä laissa alkutuotannolla tarkoitetaan maatalouden, metsätalouden, puutarhatalouden, metsästyksen, kalastuksen, kalankasvatuksen, ravustuksen, ravunkasvatuksen, turkistarhauksen ja poronhoidon harjoittamista sekä jäkälän ja käpyjen poimintaa tai muuta tällaisen luonnontuotteen talteenottamista. Maataloudella tarkoitetaan varsinaista maataloutta sekä sellaista erikoismaataloutta taikka maa- tai metsätalouteen liittyvää toimintaa, jota ei ole pidettävä eri liikkeenä.
162 a §
Verovelvollisen, jonka verokausi on kalenterikuukausi, on annettava kultakin kalenterivuodelta tiedot kotimaan myynneistä suoritettavista veroista verokannoittain eriteltynä ( vuosi-ilmoitus ). Ilmoitus on annettava viimeistään kalenterivuotta seuraavan toisen kuukauden 15 päivänä. Jos arvonlisäverollinen toiminta päättyy kalenterivuoden aikana, ilmoitus on annettava toiminnan päättymistä seuraavan toisen kuukauden 15 päivänä.
Verohallitus määrää tarkemmin vuosi-ilmoituksessa annettavista tiedoista ja tietojen antotavasta.
162 b §
Verovelvollisen on annettava kultakin kalenterivuoden neljännekseltä yhteenvetoilmoitus 72 b ja 72 c §:ssä tarkoitetuista yhteisömyynneistä.
Yhteenvetoilmoitus tulee antaa myös,
jos verovelvollinen tai joku muu hänen puolestaan on lähettänyt raaka-aineita toiseen jäsenvaltioon tehdäkseen 26 a §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetun yhteisöhankinnan;
jos verovelvollisen tekemä tavaran yhteisöhankinta katsotaan 63 f §:n nojalla verotetun kuljetuksen päättymisvaltiossa.
Edellä 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus annetaan siltä kalenterivuoden neljännekseltä, johon kuuluvana kalenterikuukautena raaka-aineet on lähetetty toiseen jäsenvaltioon.
Ostajalle annettu yhteenvetoilmoituksessa ilmoitettua myyntiä koskeva vuosi- ja vaihtoalennus, osto- ja myyntihyvitys, ylijäämänpalautus, muu sellainen oikaisuerä tai muu myyntiä koskeva muutos ilmoitetaan siltä kalenterivuoden neljännekseltä annettavassa yhteenvetoilmoituksessa, johon kuuluvalle kalenterikuukaudelle se on hyvän kirjanpitotavan mukaan kirjanpidossa kirjattava.
Ilmoitus tulee antaa viimeistään kalenterivuoden neljännestä seuraavan toisen kuukauden 15 päivänä.
Verohallitus määrää tarkemmin yhteenvetoilmoituksessa annettavista tiedoista ja tietojen antotavasta.
163 §
Veroilmoituksessa, vuosi-ilmoituksessa ja yhteenvetoilmoituksessa ilmoitetaan raha-arvot täysin markoin siten, että markkojen yli menevät pennit jätetään ottamatta lukuun. Täysin markoin ilmoitettavia määriä laskettaessa otetaan suoritettavat ja vähennettävät erät kuitenkin lukuun pennin tarkkuudella.
164 §
Veroilmoitus, vuosi-ilmoitus ja yhteenvetoilmoitus annetaan 158 §:ssä tarkoitetulle lääninverovirastolle.
Veron maksamisen yhteydessä annettu veroilmoitus katsotaan annetuksi silloin, kun maksu on suoritettu rahalaitokseen.
165 §
Ilmoitusvelvollisen on allekirjoitettava veroviranomaisille annettavat asiakirjat. Yhteisön ilmoitusten ja asiakirjojen tulee olla toiminimen kirjoittamiseen oikeutettujen henkilöiden allekirjoittamia.
Niiden verovelvollisten, joiden verokautena on kalenterikuukausi, ei kuitenkaan tarvitse allekirjoittaa veroilmoitusta.
168 §
Sen, joka on laiminlyönyt veroilmoituksen, vuosi-ilmoituksen tai yhteenvetoilmoituksen antamisen säädetyssä ajassa tai antanut ilmoituksen puutteellisena, tulee lääninveroviraston kehotuksesta täyttää velvollisuutensa.
168 a §
Jos verovelvollinen on laiminlyönyt ilman pätevää syytä yhteenvetoilmoituksen tai vuosi-ilmoituksen antamisen taikka antanut ilmoituksen vaillinaisena tai virheellisenä, lääninverovirasto voi määrätä verovelvollisen maksettavaksi laiminlyöntimaksua vähintään 500 markkaa ja enintään 10 000 markkaa.
Laiminlyöntimaksun maksuunpanossa, kannossa, perinnässä ja tilittämisessä noudatetaan arvonlisäveroa koskevia säännöksiä.
172 §
Verovelvolliset merkitään arvonlisäverovelvollisten rekisteriin lukuun ottamatta lain 147 §:n 2 momentissa tarkoitettuja verovelvollisia.
173 §
Edellä 12, 26 f ja 30 §:n perusteella verovelvollinen merkitään rekisteriin aikaisintaan hakemuksen tekemisestä lukien. Jos 30 §:ssä tarkoitettu elinkeinonharjoittaja voi tehdä 106 §:ssä tarkoitetun vähennyksen, hän on kuitenkin verovelvollinen 30 §:ssä tarkoitetun toiminnan alkamisesta lukien.
173 a §
Edellä 12 §:n 2 momentissa tarkoitetun hakemuksen hyväksymisen edellytyksenä on, että ulkomaalaisella on Suomessa kotipaikan omaava lääninveroviraston hyväksymä edustaja. Lääninverovirasto voi lisäksi vaatia asetettavaksi vakuuden veron suorittamisesta.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun edustajan on pidettävä verovelvollisen liiketoiminnasta sellaista kirjanpitoa, että siitä luotettavasti saadaan selville veron määräytymisen kannalta merkitykselliset seikat. Kirjanpitoaineisto on säilytettävä Suomessa viisi vuotta sen tilikauden päättymisestä, jota aineisto koskee.
Mitä 169 §:ssä on säädetty verovelvollisen velvollisuuksista, sovelletaan myös 1 momentissa tarkoitettuun edustajaan.
174 a §
Lääninveroviraston 26 f §:n nojalla tekemä päätös on voimassa ostajan ilmoittaman ajan, kuitenkin vähintään kaksi kalenterivuotta.
178 §
Veroilmoituksen perusteella maksettava vero on määrättävä vuoden kuluessa tilikauden päättymisestä, jos veroilmoitus on annettu 162 §:n 3 momentissa säädetyssä ajassa.
Jos verokausi on kalenterivuosi ja veroilmoitus annetaan 162 §:n 4 momentissa säädetyssä ajassa, veroilmoituksen perusteella maksettava vero on määrättävä sen kalenterivuoden loppuun mennessä, jonka kuluessa veroilmoitus on annettu.
182 §
Veroa voidaan korottaa, jos:
verovelvollinen on jättänyt verokaudelta tilitettävän veron säädetyssä ajassa kokonaan maksamatta tai maksanut sitä ilmeisesti liian vähän, enintään 30 prosentilla;
veroilmoituksessa tai muussa tiedossa tai asiakirjassa on vähäinen puutteellisuus eikä verovelvollinen ole noudattanut saamaansa kehotusta sen korjaamiseen, enintään 10 prosentilla;
verovelvollinen ilman pätevää syytä on laiminlyönyt veroilmoituksen tai muun tiedon tai asiakirjan oikeassa ajassa antamisen taikka antanut sen olennaisesti vaillinaisena, enintään 20 prosentilla ja, jos hän säädetyn kehotuksen saatuaankin on ilman hyväksyttävää estettä jättänyt velvollisuutensa kokonaan tai osaksi täyttämättä, enintään kaksinkertaiseksi;
verovelvollinen on törkeästä huolimattomuudesta laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa tai antanut olennaisesti väärän veroilmoituksen taikka muun tiedon tai asiakirjan, enintään kaksinkertaiseksi.
183 §
Jos verokaudelta tilitettävää veroa ei ole maksettu 147 §:ssä säädetyssä määräajassa, määrätään maksamatta jääneelle verolle veronlisäystä.
Veronlisäystä määrätään yksi markka kultakin täydeltä sadalta markalta jokaiselta kalenterikuukaudelta sen kuukauden alusta, jolloin vero olisi tullut maksaa, verolle määrättävää eräpäivää edeltävän kuukauden loppuun. Jos verokaudelta tilitettävä vero on maksettu määräajan jälkeen eikä verovelvollinen ole oma-aloitteisesti maksanut veronlisäystä 4 momentissa säädetyllä tavalla, veronlisäystä määrätään sen kuukauden alusta, jona vero olisi tullut maksaa, sen kuukauden loppuun, jona vero on maksettu.
Jos verovelvollinen maksaa verokaudelta tilitettävää veroa ilman maksuunpanoa 147 §:ssä säädetyn määräajan jälkeen, hänen on veron maksamisen yhteydessä oma-aloitteisesti maksettava veronlisäystä yksi markka kultakin täydeltä sadalta markalta jokaiselta kalenterikuukaudelta sen kuukauden alusta, jona vero olisi tullut maksaa, sen kuukauden loppuun, jona vero on maksettu.
190 §
Tavaran maahantuonnista suoritettavaa veroa koskevan ennakkotiedon antaa tullihallitus. Ennakkotiedon antamisesta ja sen voimassaolosta on soveltuvin osin voimassa, mitä lääninveroviraston antamasta ennakkotiedosta säädetään.
191 §
Yhteisöhankkijalle, joka ei ole muusta toiminnasta verovelvollinen, lääninverovirasto kuitenkin palauttaa liikaa maksetun veron jo kalenterivuoden aikana.
197 §
Tullihallituksen antamaan ennakkotietoon saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta tullilain 41 §:ssä säädetään.
208 a §
Niiden verovelvollisten, jotka eivät ole kirjanpitovelvollisia, tilikautena pidetään kalenterivuotta.
209 §
Verovelvollisen on järjestettävä kirjanpitonsa sellaiseksi, että siitä saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot. Verovelvollisen, joka ei ole kirjanpitovelvollinen, on pidettävä sellaisia muistiinpanoja, joista saadaan veron määräämistä varten tarvittavat tiedot. Tarkemmat kirjanpitoa ja muistiinpanoja koskevat säännökset annetaan asetuksella.
209 a §
Verovelvollisen myyjän on annettava tavaran tai palvelun ostajalle myynnistä tosite, jos ostaja on elinkeinonharjoittaja tai oikeushenkilö, joka ei ole elinkeinonharjoittaja. Tosite on annettava myös ennakkomaksusta. Tositteeseen on merkittävä tavaran tai palvelun veroton myyntihinta ja myyntiin sisältyvän veron määrä eri veronkantojen osalta.
Myyjän on annettava 63 a §:ssä tarkoitetusta myynnistä ostajalle tosite, vaikka ostaja ei ole elinkeinonharjoittaja.
Myyjän on merkittävä tositteeseen 66 a, 67 a, 69 ja 72 a §:ssä tarkoitetuissa myynneissä myös myyjän ja ostajan arvonlisäverotunniste. Uuden kuljetusvälineen myyntitositteeseen on lisäksi merkittävä 26 d §:n 2 momentissa mainitut tiedot.
Myyjän on merkittävä tositteeseen 72 g §:ssä tarkoitetussa yhteisömyynnissä tavaran tai palvelun veroton hinta, veron määrä eri verokantojen osalta, ostajan ja seuraavan ostajan arvonlisäverotunniste sekä maininta siitä, että kysymys on kolmikantatilanteesta.
Tarkemmat tositteeseen merkittäviä tietoja koskevat säännökset annetaan asetuksella.
209 b §
Verovelvollisen on pidettävä luetteloa niistä tavaroista, jotka hän itse tai joku muu hänen puolestaan kuljettaa toiseen jäsenmaahan 18 b §:n 1 momentin 1-4 kohdissa tarkoitettuja liiketoimia varten.
Valmistustyön myyjän on pidettävä luetteloa 18 a §:n 1 kohdassa tarkoitetuista raaka-aineista.
212 a §
Verotustietoja annetaan toisen jäsenvaltion veroviranomaisille siten kuin siitä erikseen säädetään.
213 §
Jokainen on velvollinen pitämää salassa ja olemaan hyväkseen käyttämättä, mitä hän on virassaan, julkisessa toimessaan, 212 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa taikka muutoin on veroilmoituksesta taikka verotusta varten annetuista muista tiedoista tai asiakirjoista saanut tietää toisen liiketoimista, niin myös mitä lääninverovirastossa tai verohallituksessa on niistä lausuttu.
218 §
Joka viranomaisen kehotuksesta huolimatta jättää asianmukaisesti täyttämättä 161, 162, 162 a, 162 b tai 165 §:ssä, 166 §:n 1 momentissa, 168 §:n 2 momentissa, 169 §:n 1 momentissa, 170 §:n 1 momentissa, 209 tai 209 a §:ssä säädetyn velvollisuuden, on tuomittava arvonlisäverorikkomuksesta sakkoon.
222 §
Lain 3 §:ssä tarkoitettua verollisten ja verottomien myyntien yhteismäärää vuodelta 1994 laskettaessa otetaan huomioon myös ne vuoden 1994 aikana, ennen lain voimaantuloa tapahtuneet myynnit, jotka arvonlisäverolain mukaan olisivat verollisia taikka lain 55, 56, 58 §:n tai 6 luvun perusteella verottomia. Verolliseen myyntiin ei lueta lain 30 §:n perusteella verollista myyntiä.
222 a §
Liikevaihtoverolakia ja sen nojalla annettuja säädöksiä ja määräyksiä sovelletaan liikevaihtoverosta vapauttamiseen ja veronmaksun lykkäämiseen silloinkin, kun asiaa koskeva päätös tehdään tämän lain voimaantulon jälkeen. Viranomaisten toimivalta verosta vapauttamista koskevissa asioissa määräytyy kuitenkin tämän lain 210 §:n mukaan.
223 §
Veroa ei suoriteta sellaisen käyttöomaisuudeksi hankitun tavaran myynnistä, joka on toimitettu tai luovutettu tullivalvonnasta myyjälle tai jonka myyjä on valmistanut omaan käyttöön ennen lain voimaantuloa, jos tavara on hankittu muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön ja tavarasta ei ole voitu tehdä vähennystä tai jos tavaran ottamisesta omaan käyttöön on suoritettu vero.
227 §
Apteekkarin on suoritettava veroa tämän lain 85 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun lääkkeen ja lääkkeenomaisen tuotteen myynnistä 84 §:ssä säädetyn verokannan mukaan, jos hän on voinut tehdä niiden hankinnasta liikevaihtoverolain 50 §:ssä tarkoitetun vähennyksen.
228 §
Veroa ei suoriteta sellaisen tavaran myynnistä, jonka hankinnasta myyjä ei 3 momentin perusteella ole voinut tehdä vähennystä.
1. Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana.
2. Lakia sovelletaan, ellei jäljempänä toisin säädetä, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu suoritettu, yhteisöhankinta on tehty, maahan tuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta taikka tavara tai palvelu on otettu omaan käyttöön lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
3. Veroa ei suoriteta sellaisen käyttöomaisuudeksi hankitun tavaran tai palvelun myynnistä, joka on toimitettu, suoritettu tai luovutettu tullivalvonnasta myyjälle tai jonka myyjä on ottanut omaan käyttöön ennen lain voimaantuloa, jos tavara tai palvelu on hankittu muuhun kuin vähennykseen oikeuttavaan käyttöön ja tavarasta tai palvelusta ei ole voitu tehdä vähennystä tai jos tavaran tai palvelun ottamisesta omaan käyttöön on suoritettu vero.
4. Tätä lakia sovelletaan sellaiseen lain voimaan tullessa keskeneräiseen palveluun tai tavaratoimitukseen, joka aikaisemmin voimassa olleiden säännösten perusteella jäisi arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolelle, siltä osin kuin palvelua on tehty tai tavaroita toimitettu asennuspaikalle lain voimaan tultua.
5. Palvelun tai tavaran myynnistä, josta aikaisemmin voimassa olleiden säännösten mukaan ei olisi suoritettava arvonlisäveroa, ei ole suoritettava veroa siltä osin kuin siitä on kertynyt vastiketta ennen tämän lain voimaantuloa.
6. Tämän lain 79 §:ää ja 85 a §:n 3 kohtaa sovelletaan niihin suorituksiin, jotka on saatu lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Lakia sovelletaan niihin arvonlisäverolain 80 §:ssä tarkoitettuihin liittymämaksuihin, jotka on saatu lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen. Lakia ei kuitenkaan sovelleta edellä tarkoitettuihin, vuoden 1995 aikana saatuihin liittymämaksuihin, jos liittymä on toimitettu ennen lain voimaantuloa.
7. Tämän lain 80 ja 83 §:ää sovelletaan niihin palveluihin ja tavaroihin, jotka on toimitettu veron perusteesta tehtävään vähennykseen oikeutetulle lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
8. Lain 10 ja 12 luvun vähennettävää ja palautettavaa veroa koskevia säännöksiä sovelletaan silloin, kun myyty tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu, yhteisöhankinta on tehty taikka maahan tuotu tavara on luovutettu tullivalvonnasta vähennykseen tai palautukseen oikeutetulle lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
9. Tämän lain nojalla verovelvolliseksi tuleva ei saa tehdä 112 §:ssä tarkoitettua vähennystä käyttöomaisuudesta, joka on hankittu tai itse valmistettu ennen tämän lain voimaantuloa.
10. Tämän lain nojalla verovelvolliseksi tuleva saa lain voimaan tullessa hallussaan olevasta käyttämättömänä käyttöomaisuudeksi hankkimastaan tai itse valmistamastaan irtaimesta esineestä ja hankintaan liittyneestä asennustyöstä 10 luvussa tarkoitetun vähennyksen tai 131 §:ssä tarkoitetun palautuksen, jos niistä ei ole voitu tehdä vähennystä aikaisemmin voimassa olleiden säännösten perusteella, ja jos tavara on toimitettu, itse valmistettu tai luovutettu tullivalvonnasta mainituissa lainkohdissa tarkoitettuun käyttöön taikka palvelu on suoritettu 1 päivänä heinäkuuta 1994 tai sen jälkeen.
11. Mitä 10 momentissa säädetään, ei koske tavaraa, jonka todennäköinen taloudellinen käyttöaika hankintahetkellä on ollut enintään kolme vuotta eikä tavaraa, joka on hankittu asennettavaksi rakennuksen tai pysyvän rakennelman osaksi tai niihin kuuluvaksi laitteeksi, ellei kysymys ole 12 momentissa tarkoitetusta tavarasta.
12. Tämän lain nojalla verovelvolliseksi tuleva saa 10 momentissa tarkoitetun vähennyksen tai palautuksen tämän lain voimaan tullessa hallussaan olevasta rakennuksen tai pysyvän rakennelman uudisrakentamiseen tai perusparantamiseen liittyvässä rakentamistyössä käytettävästä tavarasta tai palvelusta, jos niistä ei ole voitu tehdä vähennystä aikaisemmin voimassa olleiden säännösten perusteella ja jos rakentamiseen tai perusparantamiseen on ryhdytty 1 päivänä heinäkuuta 1994 tai sen jälkeen.
13. Edellä 10 ja 12 momentissa tarkoitettu vähennys tehdään lain voimaantulokuukautena.
14. Jos verovelvollisella on tämän lain voimaan tullessa hallussaan lain 57 §:ssä tarkoitettuja polttoaineita tai maakaasua, joiden hankinnan yhteydessä on voitu tehdä liikevaihtoverolain tai arvonlisäverolain nojalla laskennallinen vähennys, verovelvollisen on tämän lain voimaantulokuukautena suoritettava veroa 18 prosenttia polttoaineen verottomasta ostohinnasta tai maahan tuodun tavaran veron perusteesta. Edellä säädetty koskee myös sellaista polttoainetta, josta laskennallinen vähennys on voitu tehdä ennakkomaksun perusteella ennen tämän lain voimaantuloa mutta, joka käytetään vasta tämän lain tultua voimaan. Kun verovelvollinen tämän lain tultua voimaan käyttää 57 §:n 2 kohdassa tarkoitettua polttoainetta, josta on maksettu veroa edellä tarkoitetulla tavalla, saa verovelvollinen vähentää ennen vuoden 1995 kesäkuun alkua käyttämästään polttoaineesta maksamansa veron. Vero vähennetään polttoaineen käyttökuukautena.
15. Tavaraan, joka on tuotu Suomeen ja asetettu tulliverolain (575/78) 17 ja 18 §:ssä tarkoitettuun väliaikaiseen maahantuontimenettelyyn taikka siirretty tullilain (573/78) 18 §:ssä tarkoitettuun tulliterminaaliin, tullilain 20 §:ssä tarkoitetulle vapaa-alueelle tai tullilain 25 §:ssä tarkoitettuun tullivarastoon ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tavaraa menettelyyn asetettaessa voimassa olleita säännöksiä sinä aikana, jona tavara edellä mainittujen säännösten perusteella on menettelyn piirissä. Kun tavara otetaan edellä mainitun menettelyn piiristä, sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään tavaran maahantuonnista. Edellytyksenä on, että tavara on ennen edellä mainittuihin menettelyihin asettamista ollut vapaassa liikkeessä valtiossa, joka kuuluu Yhteisöön tämän lain voimaantulopäivänä.
16. Tavaraan, joka on asetettu johonkin passitusmenettelyyn ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan tavaraa menettelyyn asetettaessa voimassa olleita säännöksiä sinä aikana, jona tavara on edellä mainittujen säännösten piirissä. Kun menettely päättyy, sovelletaan, mitä tässä laissa säädetään tavaran maahantuonnista. Edellytyksenä on, että tavara on ennen passitusmenettelyä ollut vapaassa liikkeessä valtiossa, joka kuuluu Yhteisöön tämän lain voimaantulopäivänä ja että tavara on asetettu menettelyyn ennen lain voimaantuloa asettamisvaltiossa elinkeinonharjoittajan toimesta tapahtuneen myynnin johdosta.
17. Mitä tässä laissa säädetään tavaran maahantuonnista, sovelletaan myös lain voimaantultua Suomessa tapahtuvaan tavaran käyttöön, jos
1) tavara on myyty käyttäjälle ennen lain voimaantuloa valtiossa, joka on Yhteisön jäsen lain voimaan tullessa;
2) myynti on lähtövaltiossa vapautettu tai voitu vapauttaa verosta ulkomaille myyntiä koskevien säännösten perusteella; ja
3) tavaraa ei ole maahantuotu ennen lain voimaantuloa.
18. Edellä 15 ja 16 momentissa tarkoitettu maahantuonti tapahtuu Suomessa, jos mainituissa lainkohdissa tarkoitettu menettely päättyy Suomessa.
19. Tavaran maahantuonnista ei suoriteta veroa 15-17 momentin perusteella, jos tavara kuljetetaan tai lähetetään Yhteisön ulkopuolelle.
20. Tavaran maahantuonnista ei suoriteta veroa 15 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, jos muu tavara kuin kuljetusväline lähetetään tai kuljetetaan takaisin viejälle siihen valtioon, josta tavara on väliaikaisesti maahantuotu.
21. Ennen tämän lain voimaantuloa väliaikaisesti maahantuodun kuljetusvälineen maahantuonnista ei suoriteta veroa 15 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa, jos
1) kuljetusväline on hankittu tai maahantuotu verotusta koskevien yleisten säännösten mukaisesti eikä kuljetusvälineen vienti ole oikeuttanut verottomuuteen tai veron palautukseen;
2) kuljetusvälineen ensimmäinen käyttöönotto on tapahtunut ennen 1 päivää tammikuuta 1987; tai
3) kuljetusvälineen maahantuonnista suoritettavan veron määrä olisi vähäinen.
22. Lain 147 §:n 1 momentissa, 162 §:n 2 momentissa ja 162 b §:n 5 momentissa tarkoitettu määräaika on tammi-maaliskuun 1995 arvonlisäverojen osalta kalenterikuukautta seuraavan toisen kuukauden 25 päivä.
23. Tämän lain 162 §:n 5 momentin hakeutumismahdollisuutta sovelletetaan ensimmäisen kerran vuodelta 1996 tilitettävään veroon.
VaVM 91/94
Neuvoston direktiivi 77/388/ETY; EYVL N:o L 145, 13.6.1977 s. 1, 91/680/ETY; EYVL N:o L 376, 31.12.1991 s. 1, 92/111/ETY; EYVL N:o L 384, 30.12.1992 s. 47, 92/77/ETY; EYVL N:o L 316, 31.10.1992 s. 1, 79/1072/ETY; EYVL N:o L 331, 27.12.1979 s. 11, 86/560/ETY; EYVL N:o L 326, 21.11.1986 s. 40, 83/181/ETY; EYVL N:o L 105, 23.4.1983 s. 38, 78/1035/ETY; EYVL N:o L 366, 28.12.1978 s. 34, 69/169/ETY; EYVL N:o L 133, 4.6.1969 s. 6
Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 1994
Tasavallan PresidenttiMARTTI AHTISAARI
Alaviitteet
- 1.
Merkitty kohta oikaistu (v. 1994), alkuperäinen sanamuoto kuului:
uusi 31 a ja 46 a §,