1573/1993

Tässä laissa säädetään Suomessa asumisesta määrättäessä oikeudesta kansaneläkelain (347/56), perhe-eläkelain (38/69), sairausvakuutuslain (364/63), lapsen hoitotuesta annetun lain (444/69), vammaistukilain (124/88), kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain (610/91), kuntoutusrahalain (611/91), lapsilisälain (796/92) ja äitiysavustuslain (477/93) sekä työttömyysturvalain (602/84) (sosiaaliturvalainsäädäntö) mukaisiin etuuksiin.

Jollei Suomea sitovista kansainvälisistä sopimuksista muuta johdu, tämän lain mukaan ratkaistaan, onko henkilöä pidettävä sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa Suomessa asuvana.

Tämän lain toimeenpanosta huolehtii kansaneläkelaitos noudattaen soveltuvin osin, mitä kansaneläkelaissa eläkeasiain toimeenpanosta säädetään. Jos kysymys on oikeudesta työttömyysturvalain mukaiseen ansiosidonnaiseen päivärahaan, lain toimeenpanosta huolehtii kuitenkin asianomainen työttömyyskassa.

Sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti ja jos hän jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee täällä.

Suomeen muuttavan henkilön voidaan katsoa asuvan Suomessa jo maahan tulosta lukien, edellyttäen, että hänen tarkoituksenaan on jäädä Suomeen vakinaisesti asumaan ja että hänellä on lisäksi yhden vuoden oleskeluun oikeuttava voimassa oleva oleskelulupa, milloin sellainen lupa häneltä vaaditaan. Erityisestä syystä henkilön voidaan katsoa asuvan Suomessa, vaikka hänellä on alle yhden vuoden oleskeluun oikeuttava oleskelulupa, jos oleskeluluvan jatkamiselle ei ole estettä.

Suomesta turvapaikkaa hakevan henkilön ei katsota tämän lain mukaan asuvan Suomessa sinä aikana, jona hän oleskelee täällä ilman, että hänen turvapaikkahakemustaan tai maasta karkotustaan koskevaa asiaa on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.

Sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan aikana, jona Suomessa asuva henkilö tilapäisesti oleskelee ulkomailla, kuitenkin enintään yhden vuoden ajan siitä, kun hän lähti maasta.

Suomessa asuvaksi katsotaan Suomen kansalainen, joka ulkomailla lähetettyyn henkilöstöön kuuluvana palvelee Suomen ulkomaan edustuksessa ja joka on palvelussuhteessa Suomen valtioon.

Sama koskee sellaista Suomen kansalaista, joka välittömästi ennen palvelussuhteen alkamista asui Suomessa ja joka

Suomalaisessa aluksessa merimieslain (423/78)mukaisessa palvelussuhteessa olevan henkilön katsotaan asuvan Suomessa.

Ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain (1707/91) mukaiseen kauppa-alusluetteloon merkityssä suomalaisessa aluksessa palvelevan muussa kuin 1 momentin mukaisessa palvelussuhteessa olevan henkilön ei katsota sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa asuvan Suomessa, jollei hän viimeisen vuoden kuluessa ennen palvelussuhteen alkamista aluksessa ole asunut Suomessa.

Jos suomalainen työnantaja lähettää Suomessa asuvan henkilön ulkomaille vuotta pitemmäksi ajaksi suorittamaan työtä samalle työnantajalle, työnantajan kanssa samaan taloudelliseen kokonaisuuteen kuuluvaan ulkomaiseen emo- tai tytäryritykseen taikka sellaiseen yritykseen, jossa työnantajalla on määräämisvaltaa, kansaneläkelaitos voi sen estämättä, mitä 3 ja 4 §:ssä säädetään, päättää hakemuksesta, että tällaiseen henkilöön sovelletaan edelleen sosiaaliturvalainsäädäntöä eläkelaitoksen päätöksessään määräämän ajan.

Niin ikään kansaneläkelaitos ratkaisee hakemuksesta, sovelletaanko sosiaaliturvalainsäädäntöä edelleen henkilöön, joka on vuotta pitemmän ajan ulkomailla kehitysyhteistyö- tai lähetystyötehtävissä taikka joka opiskelee tai harjoittaa tieteellistä tutkimusta ulkomailla päätoimisesti.

Hakemus on tehtävä kahden vuoden kuluessa siitä, kun henkilö siirtyi ulkomaille. Määräajasta voidaan erityisestä syystä poiketa.

Ulkomailla olevan 5 ja 7 §:ssä tarkoitetun henkilön mukana olevaan samassa taloudessa ulkomailla asuvaan perheenjäseneen voidaan soveltaa vastaavasti sosiaaliturvalainsäädäntöä ikään kuin hän asuisi edelleen Suomessa edellyttäen, ettei hän oman ansiotoimintansa perusteella kuulu vieraan valtion lainsäädännön piiriin tai ettei hänellä muutoin olosuhteidensa perusteella voida arvioida olevan kiinteämpää yhteyttä vieraaseen valtioon kuin Suomeen. Sama koskee ulkomailla olevan henkilön mukana olevaa tämän kanssa samassa taloudessa ulkomailla asuvaa perheenjäsentä, jos ensiksi mainittuun henkilöön sovelletaan Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen perusteella Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Perheenjäsenellä tarkoitetaan puolisoa ja lasta, joka ei ole täyttänyt 18 vuotta, sekä sellaista alle 25-vuotiasta lasta, joka päätoimisesti opiskelee tai on ammatillisessa koulutuksessa.

Jos henkilöön sovelletaan Suomea sitovan kansainvälisen sopimuksen perusteella vieraan valtion sosiaaliturvaa koskevaa lainsäädäntöä, tällaiseen henkilöön ei sovelleta sopimuksen soveltamisalan mukaisen lainsäädännön osalta tässä laissa tarkoitettua sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Vieraan valtion kansalaisen ei katsota sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa asuvan Suomessa, jos hän Suomessa:

Mitä 1 momentin 2-4 kohdassa on säädetty, ei koske henkilöä, joka on asunut Suomessa välittömästi ennen palvelussuhteen alkua.

Mitä tässä laissa on säädetään Suomen kansalaisesta, sovelletaan myös Suomessa asuvaan pakolaiseen, jota tarkoitetaan pakolaisten oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa ja siihen liittyvässä pöytäkirjassa (SopS 77 ja 78/68), sekä valtiottomaan henkilöön, jota tarkoitetaan valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa (SopS 80/68).

Henkilöllä on oikeus saada päätös siitä, pidetäänkö häntä sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa Suomessa asuvana. Jos Suomessa asumista koskeva kysymys tulee ratkaistavaksi määrättäessä oikeudesta työttömyysturvalain mukaiseen ansiosidonnaiseen päivärahaan, työttömyyskassan on ennen päätöksen antamista kuultava kansaneläkelaitosta.

Kansaneläkelaitoksen tämän lain perusteella tekemään päätökseen saadaan hakea muutosta tarkastuslautakunnalta ja vakuutusoikeudelta noudattaen soveltuvin osin, mitä kansaneläkelaissa muutoksenhausta säädetään.

Jos Suomessa asumista koskeva kysymys on ratkaistu työttömyysturvalain mukaista työttömyyspäivärahaa koskevan asian yhteydessä, muutoksenhausta työttömyyspäivärahan osalta on voimassa, mitä työttömyysturvalaissa muutoksenhausta säädetään. Ennen valituksen ratkaisemista asiasta on hankittava kansaneläkelaitoksen lausunto.

Jos 12 §:ssä tarkoitettua asiaa koskeva lainvoimainen päätös perustuu väärään tai puutteelliseen selvitykseen tai päätös on ilmeisesti lain vastainen, vakuutusoikeus voi asianosaisen hakemuksesta tai kansaneläkelaitoksen taikka työttömyyskassan esityksestä ja asianosaista kuultuaan poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi.

Kansaneläkelaitos tai työttömyyskassa voi aikaisemman päätöksen estämättä oikaista asian asianosaisen eduksi.

Valtion, kunnan ja muun julkisoikeudellisen yhteisön viranomainen, vakuutus- ja eläkelaitos sekä työnantaja on velvollinen pyynnöstä antamaan kansaneläkelaitokselle, tarkastuslautakunnalle, työttömyysturvalautakunnalle ja vakuutusoikeudelle tietoja, jotka ovat tarpeen tämän lain mukaisen asian ratkaisemiseksi.

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä tarpeellisiin toimenpiteisiin sen täytäntöönpanemiseksi.

Ratkaistaessa sitä, onko henkilöä pidettävä tämän lain mukaan Suomessa asuvana, voidaan ottaa huomioon myös aika välittömästi ennen tämän lain voimaantuloa.

Tämän lain voimaan tullessa lain 1 §:ssä mainitun lain mukaan Suomessa asuvan henkilön, joka lain voimaan tullessa oleskelee ulkomailla, katsotaan tätä lakia sovellettaessa lähteneen maasta tämän lain voimaan tullessa.

Tämän lain voimaan tullessa ulkomailla oleskelevan henkilön, johon kansaneläkelaitoksen ennen tämän lain voimaantuloa antaman kansaneläkelain 1 b §:ssä tarkoitetun päätöksen mukaan sovelletaan kansaneläkelakia, katsotaan tätä lakia sovellettaessa ilman eri hakemusta asuvan Suomessa päätöksessä mainitun ajan.