Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

1129/1993

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Laki sairausvakuutuslain muuttamisesta

Säädöksen tyyppi
Laki
Antopäivä

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 4 päivänä heinäkuuta 1963 annetun sairausvakuutuslain ( 364/63 ) 18 §, sellaisena kuin se on muutettuna 26 päivänä kesäkuuta 1981 ja 11 päivänä tammikuuta 1985 annetuilla laeilla (471/81 ja 32/85), ja

muutetaan 10 §:n 1 momentti, 22 §, 23 e §:n 1 momentti, 23 g §:n 2 momentti ja 76 §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 10 §:n 1 momentti 26 päivänä marraskuuta 1993 annetussa laissa (1052/93), 22 § muutettuna mainitulla 11 päivänä tammikuuta 1985 annetulla lailla sekä 28 päivänä joulukuuta 1990 ja 27 päivänä maaliskuuta 1991 annetuilla laeilla (1324/90 ja 621/91), 23 e §:n 1 momentti mainitussa 27 päivänä maaliskuuta 1991 annetussa laissa, 23 g §:n 2 momentti 21 päivänä joulukuuta 1990 annetussa laissa (1192/90) sekä 76 §:n 2 momentti 30 päivänä joulukuuta 1991 annetussa laissa (1714/91), seuraavasti:

10 §

Vakuutetulle korvataan lääkäriin, hammaslääkäriin, sairaanhoitolaitokseen, laboratorioon, röntgenlaitokseen tai asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneen henkilön luokse tehdyistä matkoista johtuvat matkakustannukset kokonaan siltä osin kuin ne yhdensuuntaiselta matkalta ylittävät 50 markkaa (omavastuuosuus), kuitenkin enintään vahvistetun taksan mukaiseen määrään saakka. Tämä koskee myös lääkärin, hammaslääkärin tai asianmukaisen ammattikoulutuksen saaneen henkilön potilaan luokse tehdyistä matkoista johtuneiden matkakustannusten korvaamista. Jos vakuutetun tämän lain mukaan maksettavaksi jäävät enintään taksan mukaiset matkakustannukset saman kalenterivuoden aikana ylittävät 1 000 markkaa (vuotuinen omavastuuosuus) , vuotuisen omavastuun ylittävä osa matkakustannuksista korvataan kokonaan, kuitenkin enintään vahvistetun taksan mukaiseen määrään saakka.


22 §

Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan määrä päivältä on yhtä suuri kuin 16 ja 17 §:ssä sekä 18 a §:n 2 momentissa tarkoitettu päiväraha. Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahan määrä on kuitenkin vähintään lasten kotihoidon tuesta annetun lain (797/92) mukaisen perusosan määrä päivältä.

Jos lapsen äiti on ansiotyössä tai kodin ulkopuolella suoritettavassa muussa työssä vanhempainrahan suorittamisaikana, hänelle suoritettavan vanhempainrahan määrä on tältä ajalta 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun vähimmäispäivärahan suuruinen.

Jos molemmat vanhemmat ovat isyysrahan suorittamisaikaa lukuun ottamatta ansiotyössä vanhempainrahan suorittamisaikana, vanhemmat voivat sopia siitä, kummalle heistä vanhempainraha suoritetaan 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun vähimmäispäivärahan suuruisena.

Yksin lapsen huollosta vastaavalle vanhemmalle suoritetaan vanhempainraha ansiotyössäoloajalta 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun vähimmäispäivärahan suuruisena.

23 e §

Erityishoitorahan määrä päivää kohti on yhtä suuri kuin 16 ja 17 §:ssä sekä 18 a §:n 2 momentissa tarkoitettu päiväraha.


23 g §


Mitä 22 §:n 1 momentissa, 23 §:n 7 momentissa ja 28 §:ssä säädetään äitiysrahasta, sovelletaan myös erityisäitiysrahaan. Muutoin noudatetaan soveltuvin osin, mitä äitiysrahasta säädetään.


76 §


Tämän lain 9 §:n 3 momentissa säädetty markkamäärä sidotaan elinkustannusindeksiin siten, että sitä muutetaan samanaikaisesti ja samassa suhteessa kuin kansaneläkkeitä muutetaan kansaneläkelaissa säädettyjen eläkkeiden ja avustusten sitomisesta elinkustannuksiin annetun lain (348/56) nojalla. Tämän lain 16 §:n 1 momentissa säädettyjä markkamääriä tarkistetaan kalenterivuosittain maan yleisessä palkkatasossa tapahtuneiden muutosten johdosta sen palkkaindeksin mukaan, joka vuosittain vahvistetaan työntekijäin eläkelain 9 §:n soveltamista varten.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Lakia sovelletaan päivärahaan, joka kohdistuu lain voimaantulon jälkeiseen aikaan.

HE 314/92 ja 251/93

StVM 37/93

Helsingissä 10 päivänä joulukuuta 1993

Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOSosiaali- ja terveysministeri Jorma Huuhtanen

Sivun alkuun