Laki kansaneläkelain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain ( 347/56 ) 20 §:n 2 ja 3 momentti, 31 a §:n 1 momentti, 39 §:n 6 momentti ja 43 a §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 20 §:n 2 momentti, 31 a §:n 1 momentti ja 39 §:n 6 momentti 18 päivänä tammikuuta 1985 annetussa laissa (53/85), 20 §:n 3 momentti 31 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1129/85) ja 43 a §:n 1 momentti 21 päivänä tammikuuta 1983 annetussa laissa (99/83), sekä
muutetaan 20 §:n 1 momentin 2 kohta, 22 a §, 22 c §:n 1 momentti, 26 §:n 1 momentin 2 kohta ja 7 momentti, 31 §:n 2 momentti ja 39 a §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 20 §:n 1 momentin 2 kohta 26 päivänä heinäkuuta 1985 annetussa laissa (670/85), 22 a § muutettuna viimeksi mainitulla lailla sekä 8 päivänä helmikuuta ja 27 päivänä maaliskuuta 1991 annetuilla laeilla (214 ja 619/91), 22 c §:n 1 momentti mainitussa 18 päivänä tammikuuta 1985 annetussa laissa, 26 §:n 1 momentin 2 kohta 5 päivänä helmikuuta 1982 annetussa laissa (103/82) ja 7 momentti 8 päivänä elokuuta 1986 annetussa laissa (594/86), 31 §:n 2 momentti 28 päivänä heinäkuuta 1989 annetussa laissa (738/89) ja 39 a §:n 1 momentti mainitussa 8 päivänä helmikuuta 1991 annetussa laissa, seuraavasti:
20 §
Kansaneläkkeenä maksetaan:
työkyvyttömyyseläkettä 22 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa työkyvyttömälle vakuutetulle, joka on 65 vuotta nuorempi, tai työkyvyttömyyseläkettä yksilöllisenä varhaiseläkkeenä 22 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa 58 mutta ei vielä 65 vuotta täyttäneelle vakuutetulle; tai
22 a §
Sen estämättä, mitä 22 §:ssä säädetään, 58 vuotta täyttäneellä vakuutetulla on oikeus saada työkyvyttömyyseläkettä yksilöllisenä varhaiseläkkeenä, jos hänen työkykynsä, huomioon ottaen sairaus, vika tai vamma, ikääntymiseen liittyvät tekijät, ammattissaolon pitkäaikaisuus, hänelle työstä aiheutunut rasittuneisuus ja kuluneisuus sekä työolosuhteet, on pysyvästi siinä määrin alentunut, ettei hänen kohtuudella voida edellyttää enää jatkavan ansiotyötään. Eläkkeen saamisen edellytyksenä on lisäksi, että vakuutettu on joko lopettanut ansiotyön tai että hänen ansiotulonsa voidaan arvioida kuukaudessa pienemmiksi kuin 689,58 markkaa. Työn lopettamisen tai ansiotulojen vähentymisen tulee olla tapahtunut aikaisintaan 360 päivää ennen yksilölliseen varhaiseläkkeeseen tai työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitettujen lakien mukaiseen osaeläkkeeseen oikeuttavan työkyvyttömyyden alkamista. Tällöin jätetään huomioon ottamatta päivät, joilta vakuutettu on saanut:
opintovapaalaissa (273/79) tarkoitettua opintovapaata;
koulutus- ja erorahastosta annetun lain (537/90), valtion virkamieslain (755/86), peruskoululain (476/83) tai lukiolain (477/83) mukaista omaehtoista ammatillista aikuiskoulutusta varten myönnettävää henkilökohtaista tukea;
työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (763/90) mukaista koulutustukea;
työttömyysturvalain (602/84) mukaista päivärahaa, enintään kuitenkin siihen määrään saakka, joka vastaa työttömyysturvalain 26 §:ssä säädettyä niiden päivien enimmäismäärää, joilta voidaan maksaa ansioon suhteutettua päivärahaa;
kolmen viimeisen vuoden aikana välittömästi ennen tässä pykälässä tarkoitetun työkyvyttömyyden alkamista sairausvakuutuslain (364/63) mukaista päivärahaa; huomioon ottamatta jätetään myös sellaiset päivät, joilta päivärahaa olisi suoritettu, jollei vakuutettu olisi saanut sanotun lain 27 §:n 1 momentissa tarkoitettua sairaudesta, viasta tai vammasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi maksettavaa vastaavaa korvausta jonkin muun lain mukaan; tai
kuntoutusrahalain (611/91) tai työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitettujen lakien, eläkeohjesäännön tai eläkesääntöjen mukaista kuntoutusrahaa taikka ansionmenetyskorvausta tapaturmavakuutuksen tai liikennevakuutuksen kuntoutusta koskevien säännösten perusteella.
Poiketen siitä, mitä 1 momentin kolmannessa virkkeessä säädetään työn lopettamisen tai ansiotulojen vähentymisen ja yksilölliseen varhaiseläkkeeseen oikeuttavan työkyvyttömyyden alkamisen välisestä ajasta, vakuutettu säilyttää oikeuden saada yksilöllistä varhaiseläkettä, jos hän on saanut ansioon suhteutettua päivärahaa työttömyysturvalain 26 §:n 3 momentin perusteella ennen kuin työn lopettamisesta tai ansiotulojen vähentymisestä on kulunut 1 momentissa tarkoitetut 360 päivää.
Yksilöllinen varhaiseläke myönnetään toistaiseksi. Yksilöllisestä varhaiseläkkeestä on soveltuvin osin muutoin voimassa, mitä tässä laissa säädetään työkyvyttömyyseläkkeestä, lukuun ottamatta 39 §:n 1, 3 ja 4 momentin säännöksiä.
Vakuutetulla on oikeus saada ennakkopäätös siitä, täyttääkö hän 1 momentin ensimmäisessä, kolmannessa ja neljännessä virkkeeessä säädetyt eläkkeen saamisen edellytykset. Ennakkopäätökseen saa hakea muutosta niin kuin 73 §:ssä säädetään. Ennakkopäätös on eläkelaitosta sitova, jos siihen perustuva eläkehakemus tehdään yhdeksän kuukauden tai työnantajan ja työntekijän sopiman sitä pitemmän ajan kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta.
Jos eläkkeensaaja menee ansiotyöhön ja hänen ansiotulonsa ovat 1 momentissa tarkoitetun markkamäärän suuruiset tai sitä suuremmat, maksetaan hänelle puolet hänen saamastaan yksilöllisestä varhaiseläkkeestä, rintamasotilaseläkelain 9 §:n mukaisesta rintamalisästä ja 9 a §:n mukaisesta ylimääräisestä rintamalisästä. Varhaiseläkkeensaajalle maksettavaa eläkkeensaajien asumistukilain (591/78) mukaista asumistukea ei kuitenkaan puoliteta. Yksilöllistä varhaiseläkettä ei makseta lainkaan, vaan se jätetään lepäämään, jos ansiotulot ovat suuremmat kuin 3/5 työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen lakien mukaan määräytyvästä eläkkeen perusteena olevasta palkasta tai työtulosta.
Lepäävänä olevaa yksilöllistä varhaiseläkettä ryhdytään maksamaan hakemuksesta työnteon lakatessa tai ansiotulojen vähentyessä. Eläke maksetaan täytenä tai puolitettuna hakemista seuraavan kuukauden alusta. Poikkeuksellisesta syystä eläke voidaan maksaa kuitenkin takautuvasti enintään vuoden ajalta ennen eläkkeen hakemista.
Lepäävänä oleva yksilöllinen varhaiseläke voidaan vakuutetun hakemuksesta lakkauttaa hakemista seuraavan kuukauden alusta. Jollei lepäävää yksilöllistä varhaiseläkettä ole vaadittu maksettavaksi viiden vuoden kuluessa keskeyttämisestä, eläke katsotaan ilman eri päätöstä lakanneeksi, kun viisi vuotta on kulunut eläkkeen keskeyttämisestä.
Yksilöllisen varhaiseläkkeen ollessa lepäävänä vakuutettua ei pidetä eläkkeensaajana.
Mitä tässä laissa säädetään työkyvyttömäksi todetusta vakuutetusta, sovelletaan vastaavasti vakuutettuun, jonka on todettu täyttävän yksilöllisen varhaiseläkkeen saamisen edellytykset.
Edellä 1 momentissa tarkoitettua markkamäärää tarkistetaan kalenterivuosittain maan yleisessä palkkatasossa tapahtuneiden muutosten johdosta sen palkkaindeksiluvun mukaan, joka vuosittain vahvistetaan työntekijäin eläkelain 9 §:n soveltamista varten.
22 c §
Oikeus 20 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaiseen työttömyyseläkkeeseen on pitkäaikaisesti työttömällä vakuutetulla edellyttäen, että:
hänellä on oikeus työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen lakien, eläkeohjesäännön tai eläkesääntöjen mukaiseen työttömyyseläkkeeseen, johon liittyy sanotussa pykälässä mainituissa laeissa, eläkeohjesäännössä tai eläkesäännöissä tarkoitettu tuleva aika tai sitä vastaava ansio;
hän täyttää työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainituissa laeissa, eläkeohjesäännössä tai eläkesäännöissä säädetyt työttömyyseläkkeen saamiseen vaadittavat työssäoloehdot;
hän esittää työvoimaviranomaisen todistuksen siitä, että hän on työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa ja ettei hänelle voida osoittaa sellaista työtä, jonka vastaanottamisesta hän ei voi kieltäytyä menettämättä oikeuttaan työttömyysturvalain mukaiseen työttömyyspäivärahaan; ja
hän esittää työttömyyskassan todistuksen siitä, ettei hänellä ole enää oikeutta ansioon suhteutettuun päivärahaan työttömyysturvalain 26 §:n 1 tai 3 momentin mukaan, tai kansaneläkelaitoksen todistuksen siitä, että hän on saanut peruspäivärahaa siihen ajankohtaan saakka, josta alkaen hänellä ei mainittujen lainkohtien perusteella olisi enää oikeutta ansioon suhteutettuun päivärahaan.
26 §
Lisäosaa määrättäessä otetaan huomioon vakuutetun jatkuvasti saama:
lakisääteisen tapaturmavakuutuksen mukainen tapaturmaeläke, perhe-eläke, elinkorko ja huoltoeläke;
Kun yksilöllinen varhaiseläke maksetaan puolitettuna 22 a §:n 7 momentin mukaisesti, lisäosaa määrättäessä otetaan huomioon 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu eläke täyden yksilöllisen varhaiseläkkeen suuruisena.
31 §
Eläkelaitos voi kahden vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, josta eläke on lakkautettu, määrätä eläkkeen maksamisen jälleen aloitettavaksi joko hakemuksen tai hyväksymänsä selvityksen perusteella. Eläke voidaan tällöin määrätä takautuvasti maksettavaksi siltä ajalta, jona eläke on ollut lakkautettuna, tai sen osalta. Eläke voidaan myöntää myös yksilöllisenä varhaiseläkkeenä sellaisen työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen kuin mainitun aikaisemman eläkkeen päättymisestä on kulunut kaksi vuotta, edellyttäen, että työnteon lopettaminen tai ansiotulojen vähentyminen on tapahtunut aikaisintaan 360 päivää ennen aikaisemman eläkkeen alkamista. Laskettaessa 360 päivän määräaikaa on otettava huomioon, mitä 22 a §:ssä säädetään.
39 a §
Yksilöllistä varhaiseläkettä maksetaan aikaisintaan eläkkeen tai ennakkopäätöksen hakemista seuraavan kuukauden alusta. Poikkeuksellisesta syystä eläke voidaan kuitenkin maksaa takautuvasti enintään vuoden ajalta ennen hakemista.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.
Tämän lain 39 a §:n 1 momenttia sovelletaan tapauksiin, joissa yksilöllisen varhaiseläkkeen saamisen edellytykset täyttyvät 1 päivänä tammikuuta 1994 tai sen jälkeen. Tämän lain 22 a §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan säännöksiä, 2 ja 4 momenttia sekä 31 §:n 2 momenttia sovelletaan tapauksiin, joissa hakemus on jätetty lain voimaantulon jälkeen.
Tämän lain 22 a §:n 1 momentin toista virkettä ja 5-8 momenttia sovelletaan myös tapauksiin, joissa eläke on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa.
Sen estämättä, mitä tämän lain 20 ja 22 a §:ssä säädetään yksilöllisen varhaiseläkkeen alaikärajasta, sanottuun eläkkeeseen on oikeus vuonna 1939 tai sitä ennen syntyneellä vakuutetulla tämän lain voimaan tullessa voimassa olevan alaikärajan mukaan.
Ennen tämän lain voimaantuloa 55 vuotta täyttäneeseen vakuutettuun, jolla tämän lain voimaan tullessa on oikeus työttömyysturvalain mukaiseen päivärahaan, sovelletaan edelleen kansaneläkelain 22 c §:n 1 momenttia ja 39 §:n 6 momenttia sellaisina kuin ne ovat tämän lain voimaan tullessa. Tätä säännöstä sovellettaessa vakuutetulla katsotaan olevan oikeus työttömyyspäivärahaan työttömyysturvalain 12 §:ssä tarkoitetulta omavastuuajalta ja 1 päivältä tammikuuta 1994. Työttömyyseläke voidaan myöntää edellä mainittujen säännösten mukaisena myös, jos vakuutetulle myönnetään työeläkelakien mukainen työttömyyseläke, jonka eläketapahtuma on sattunut ennen tämän lain voimaantuloa.
Eri lakien mukaiseen vapaaehtoiseen tapaturmavakuutukseen perustuva 26 §:n 1 momentin 2 kohdassa mainittu etuus luetaan tuloksi lisäosassa, jos mainittu etuus on alkanut 1 päivänä tammikuuta 1994 tai sen jälkeen.
Tämän lain 22 a §:ssä säädetty markkamäärä vastaa työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaan vuodelle 1985 vahvistettua palkkaindeksilukua.
StVM 14/93
Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 1993
Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOSosiaali- ja terveysministeri Jorma Huuhtanen