1083/1991

Valtiollisen itsenäisyyden turvaamiseksi ja oikeusjärjestyksen ylläpitämiseksi voidaan valtakunnan puolustusta tehostaa ja sen turvallisuutta lujittaa saattamalla hallitusmuodon 16 §:ssä mainituissa poikkeusoloissa voimaan puolustustila.

Puolustustila saatetaan voimaan ja sen voimassaoloa jatketaan asetuksella. Asetuksessa säädetään, miltä osin 2 ja 3 luvun säännöksiä sovelletaan. Niitä saadaan säätää sovellettaviksi vain siltä osin kuin se on välttämätöntä tämän lain tarkoituksen saavuttamiseksi, jos valmiuslaissa (1080/91) säädetyt toimivaltuudet eivät siihen riitä.

Puolustustilan voimaan saattamisesta ja lakkaamisesta on ilmoitettava kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 8/76) sopimusvaltioille Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerin välityksellä sillä tavoin kuin yleissopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa määrätään. Euroopan neuvoston pääsihteeri on pidettävä tietoisena puolustustilan voimaan saattamisesta ja lakkaamisesta sillä tavoin kuin ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (SopS 19/90) 15 artiklan 3 kappaleessa määrätään.

Asetus puolustustilan voimaan saattamisesta ( soveltamisasetus ) annetaan määrätyksi, enintään kolmen kuukauden pituiseksi ajaksi.

Soveltamisasetuksessa on mainittava ne säännökset, jotka saatetaan sovellettaviksi, ja, jos niitä ei saateta sovellettaviksi koko valtakunnan alueella, niiden alueellinen soveltamisala.

Soveltamisasetus on heti saatettava eduskunnan käsiteltäväksi. Asetus on kumottava, jos eduskunta niin päättää.

Jollei soveltamisasetusta ole yhden viikon kuluessa sen antamisesta toimitettu eduskunnalle, asetus raukeaa.

Puolustustilaa voidaan 1 §:ssä ja 2 §:n 1 momentissa säädetyin edellytyksin jatkaa asetuksella ( jatkamisasetus ), joka on annettava määrätyksi, enintään yhden vuoden pituiseksi ajaksi kerrallaan. Mitä 3 §:n 2 momentissa on säädetty, koskee myös jatkamisasetusta.

Jatkamisasetus on heti saatettava eduskunnan käsiteltäväksi. Eduskunnan on päätettävä, saako asetus jäädä voimaan sellaisenaan vai onko se kumottava kokonaan tai osittain ja onko se voimassa säädetyn vai lyhyemmän ajan.

Kun eduskunta on tehnyt 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun päätöksen, saadaan jatkamisasetuksessa mainittuja tämän lain säännöksiä soveltaa siltä osin kuin eduskunta ei ole päättänyt, että asetus on kumottava.

Jollei eduskunta ole tehnyt kyseistä päätöstä ennen kuin puolustustila voimassa olevan asetuksen mukaan päättyy, vaikka jatkamisasetus on toimitettu eduskunnalle vähintään kaksi viikkoa ennen mainittua ajankohtaa, saadaan kaikkia jatkamisasetuksessa mainittuja tämän lain säännöksiä soveltaa. Eduskunnan päätettyä asetuksesta on voimassa, mitä 1 momentissa on säädetty.

Lain soveltamisedellytysten päätyttyä on puolustustila lakkautettava kumoamalla voimassa oleva soveltamisasetus tai jatkamisasetus.

Jos jonkin 2 tai 3 luvun säännöksen soveltamisedellytykset lakkaavat, on soveltamistai jatkamisasetusta vastaavasti muutettava.

Puolustustilan päättyessä tämän lain 2 ja 3 luvun säännösten nojalla tehtyjen päätösten voimassaolo päättyy.

Tämän lain nojalla ei kenenkään perustuslaissa turvattuja tai muitakaan oikeuksia saa rajoittaa enempää kuin lain tarkoituksen saavuttamiseksi on välttämätöntä eikä lakia sovellettaessa ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan kuin muut rodun, ihonvärin, syntyperän, sukupuolen, kielen, kansallisuuden, uskonnon, iän, poliittisen tai muun mielipiteen taikka muun näihin verrattavan syyn vuoksi.

Tätä lakia sovellettaessa on noudatettava niitä Suomen lain soveltamisalan rajoituksia, jotka johtuvat Suomea velvoittavista kansainvälisistä sopimuksista tai kansainvälisen oikeuden yleisesti tunnustetuista säännöistä.

Jos henkilön, joka ei ole kansanedustaja, voidaan aikaisemman rikollisen toimintansa vuoksi tai muuten pätevin perustein epäillä todennäköisesti syyllistyvän valtiopetokseen tai maanpetokseen taikka muuhun sellaiseen rikokseen, joka on omiaan vahingoittamaan tai vaarantamaan valtakunnan puolustusta tai sen turvallisuutta, poliisipiirin päällikkö voi enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan velvoittaa hänet asumaan määrätyllä paikkakunnalla tai oleskelemaan määrätyssä paikassa ja asettaa hänet samalla erityisen silmälläpidon alaiseksi taikka määrätä hänet muuttamaan oleskelupaikkakunnaltaan.

Henkilö, johon 1 momentissa tarkoitettu määräys on kohdistettu, saa valittaa määräyksestä asuinpaikkansa yleiseen alioikeuteen 14 päivän kuluessa siitä päivästä, jona määräys on annettu hänelle tiedoksi. Alioikeus on valitusta käsitellessään päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja. Valituskirjelmä voidaan antaa myös määräyksen antaneelle poliisipiirin päällikölle sanottuun alioikeuteen toimittamista varten. Mahdollisuudesta valittaa määräyksestä on sen antamisen yhteydessä ilmoitettava.

Tuomioistuimen on ilmoitettava valittajalle ja paikkakunnan viralliselle syyttäjälle valitusta koskevan asian käsittelyn ajasta ja paikasta. Valittajalle on lisäksi ilmoitettava, että hänen valituksensa voidaan käsitellä hänen poissaolostaan huolimatta.

Jos 8 §:ssä tarkoitetut toimenpiteet ovat lain tarkoituksen saavuttamisen kannalta riittämättömiä, sanotun pykälän 1 momentissa tarkoitetun henkilön asuinpaikan yleinen alioikeus voi poliisipiirin päällikön, poliisitarkastajan, suojelupoliisin päällikön tai poliisiylijohtajan vaatimuksesta määrätä hänet otettavaksi turvasäilöön enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan.

Poliisimies saa 1 momentissa tarkoitetun poliisiesimiehen määräyksestä ottaa kiinni ja pitää säilössä samassa momentissa tarkoitetun henkilön siihen asti, kun tämän turvasäilöön ottamista koskeva asia on otettu tuomioistuimessa käsiteltäväksi.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun asian käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin pakkokeinolain (450/87) vangitsemista koskevan asian käsittelyä koskevia säännöksiä.

Turvasäilöön määrätyn henkilön oikeuksista on soveltuvin osin voimassa, mitä tutkintavangista on tutkintavankeudesta annetussa laissa (615/74) säädetty. Hänen yhteydenpitoaan ulkopuolisiin voidaan kuitenkin rajoittaa ja yhteydenpito voidaan kieltää siltä osin kuin se saattaa vaarantaa turvasäilöön määräämisen tarkoituksen saavuttamisen.

Jos rekisteröity tai rekisteröimätön yhdistys on toiminnallaan muutoin kuin joukkoviestinnässä vaarantanut tai sen toiminnan voidaan todennäköisin syin epäillä vahingoittavan tai vaarantavan valtakunnan puolustusta tai sen turvallisuutta, valtioneuvosto voi kieltää kyseisen yhdistyksen, ei kuitenkaan eduskunnassa edustettuna olevan rekisteröidyn puolueen, toiminnan jatkamisen kokonaan tai osittain. Jos edellä tarkoitettu toimenpide kohdistetaan ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (SopS 45/49) 4 artiklassa tarkoitettuun yhdistykseen, asiasta päättää korkein oikeus valtioneuvoston esityksestä.

Jos muun yksityisen yhteisön tai säätiön toiminta on ollut tai sen todennäköisin syin voidaan epäillä olevan sen laatuista kuin 1 momentissa mainitaan, valtioneuvosto voi, jos 17 §:ssä säädetyt toimenpiteet ovat lain tarkoituksen saavuttamiseksi riittämättömiä, kieltää kyseisen yhteisön tai säätiön toiminnan jatkamisen kokonaan tai osittain.

Yleisestä kokouksesta on kirjallisesti ilmoitettava asianomaiselle poliisiviranomaiselle viimeistään kolme päivää ennen suunniteltua kokouksen pitämistä. Poliisipiirin päällikkö voi erityisestä syystä hyväksyä myöhemminkin tehdyn ilmoituksen.

Poliisipiirin päällikkö voi kieltää kokouksen pitämisen, jos kokous saattaa vahingoittaa tai vaarantaa valtakunnan puolustusta tai sen turvallisuutta.

Poliisin on estettävä sellaisen kokouksen pitäminen, josta ei ole tehty 1 momentin mukaista ilmoitusta tai jonka pitäminen on 2 momentin nojalla kielletty.

Poliisilla on oikeus hajoittaa kokous, jos sen kulusta ilmenee, että kokouksen jatkaminen saattaa vahingoittaa tai vaarantaa valtakunnan puolustusta tai sen turvallisuutta.

Lääninhallitus voi rajoittaa oikeutta kulkea paikkakunnalta toiselle sekä kieltää ulkona liikkumisen määrättyinä aikoina tai määrätyillä paikoilla ilman poliisin lupaa.

Kiireellisessä tapauksessa 1 momentissa tarkoitetun määräyksen voi antaa poliisipiirin päällikkö. Päätös on välittömästi alistettava lääninhallituksen vahvistettavaksi.

Kukaan ei saa oikeudettomasti julkistaa tai toiselle ilmaista asiaa, joka on valtakunnan puolustamiseksi tai sen turvallisuuden ylläpitämiseksi säädetty tai määrätty salassa pidettäväksi taikka joka on sen laatuinen, että se on valtakunnan puolustuksen tai sen turvallisuuden taikka niihin liittyvien Suomen ulkomaansuhteiden suojelemiseksi salassa pidettävä.

Jos 13 §:ssä säädettyä kieltoa on toistuvasti tai vakavasti rikottu joukkoviestinnässä, valtioneuvosto voi asettaa asianomaisen joukkoviestinnän tai sen harjoittajan muun vastaavan viestintätoiminnan enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan valvontaan määräämällä, että viranomainen, jonka tehtäväksi valvonta on lailla säädetty, saa ennalta tarkastaa ohjelmia tai viestintää ja tarkkailla niitä ohjelman tai viestinnän aikana sekä poistaa niistä 13 §:ssä tarkoitettua asiaa koskevan osan taikka viivyttää ohjelman lähettämistä tai muuta viestintää tai estää sen kokonaan.

Edellä 1 momentissa säädetyin edellytyksin saadaan asianomaiseen painotuotteeseen nähden ryhtyä myös sellaisiin toimenpiteisiin, joista on säädetty painovapauslain 37 §:n 2-4 momentissa ja 42 §:n 2 momentissa.

Jos muussa radioviestinnässä kuin toimiluvan varaisessa suomalaisessa yleisradiolähetystoiminnassa havaitaan toimittavan 13 §:n vastaisesti, on Telehallintokeskuksella ja puolustusvoimien niillä viranomaisilla, joiden puolustustilan aikaiseksi tehtäväksi se on määrätty, oikeus estää viestintä ja häiritä sitä lähetyksen vastaanoton estämiseksi.

Poliisipiirin päällikkö voi määrätä, että yksityisten hallussa olevat ampumaja muut aseet, ampumatarvikkeet ja räjähdysaineet on toistaiseksi luovutettava poliisiviranomaisen haltuun.

Valtioneuvosto voi velvoittaa tuotantotai palvelulaitoksen huolehtimaan valtakunnan puolustuksen kannalta välttämättömästä hyödyketuotannosta sekä kieltää laitosta ylläpitämästä sellaista tuotantoa, josta on haittaa valtakunnan puolustuksen kannalta välttämättömälle hyödyketuotannolle, tai rajoittaa tällaista tuotantoa.

Valtioneuvosto voi kohdistaa 1 momentissa tarkoitetun velvoitteen, kiellon ja rajoituksen laitoksen omistajan lisäksi myös siihen, joka tosiasiallisesti määrää tai voi määrätä sen toiminnasta.

Jos 1 tai 2 momentin nojalla tehtyä päätöstä ei noudateta tai jos todennäköisin syin voidaan epäillä, ettei sitä noudateta, valtioneuvosto voi asettaa asianomaisen tuotantotai palvelulaitoksen määräämänsä valtion hallintoviranomaisen välittömään valvontaan tai tarvittaessa määrätä sen otettavaksi valtion hallintaan.

Mitä 17 §:n 1 momentissa on säädetty tuotantovelvoitteesta, koskee myös sellaista ulkomailla toimivaa yhteisöä, joka on kokonaan tai määräysvallan kannalta merkittävältä osalta suomalaisessa omistuksessa, ja säätiötä, jossa päättämisvaltaa käyttävät suomalaiset. Tuotantovelvoite annetaan määräämällä yhteisön suomalaiset omistajat tai säätiössä päättämisvaltaa käyttävät suomalaiset toimimaan käytettävissään olevin keinoin niin, että yhteisö tai säätiö huolehtii välttämättömästä hyödyketuotannosta.

Valtioneuvosto voi ryhtyä 17 §:n 3 momentissa mainittuihin toimenpiteisiin, jos yritys taikka tuotantotai palvelulaitos harjoittaa vientiä tai tuontia, joka on omiaan vahingoittamaan tai vaarantamaan valtakunnan puolustusta tai joka on maanpuolustuksen tai siihen liittyvien kansainvälisten suhteiden kannalta haitallista.

Sisäasiainministeriö voi asettaa valtion hallintoviranomaisen välittömään valvontaan tai hallintaan tai määrätä takavarikoitavaksi sellaisen Suomessa olevan omaisuuden, joka kuuluu vihollisvaltion kansalaiselle, yhteisölle tai säätiölle. Samoin voidaan menetellä muuhunkin Suomessa olevaan ulkomaiseen omaisuuteen nähden, jos on perusteltua syytä epäillä, että sitä käytetään valtakunnan puolustusta tai sen turvallisuutta vahingoittavaan tai vaarantavaan tarkoitukseen.

Valtakunnan puolustuksen kannalta tarpeellista alusta, ilma-alusta, moottoriajoneuvoa, työkonetta tai laitetta taikka niiden omistus-, käyttö-, hallintatai valmistusoikeutta taikka aineetonta omaisuutta ei saa ilman valtioneuvoston lupaa siirtää ulkomaille eikä Suomessa ulkomaalaiselle, ulkomaiselle oikeushenkilölle tai muuten ulkomaiseen määräämisvaltaan, jos siirron todennäköisin syin voidaan epäillä vahingoittavan tai vaarantavan valtakunnan puolustusta.

Valtioneuvosto voi valtakunnan puolustuksen niin vaatiessa velvoittaa palautettavaksi Suomeen 21 §:ssä tarkoitetun omaisuuden, jos se on suomalaisessa omistuksessa ulkomailla.

Sotilasviranomainen voi määrätä väestön siirtymään muualle sellaiselta alueelta, johon kohdistuvan hyökkäyksen tai muun vastaavan toiminnan taikka niiden välittömän uhan takia on välttämätöntä kiireellisesti ryhtyä erityisiin sotilaallisiin puolustustoimenpiteisiin.

Läänin-, piirija valtion paikallishallinnon viranomaisten sekä kunnallisten viranomaisten on 23 §:ssä tarkoitetulla alueella ryhdyttävä sotilasviranomaisen määräämiin toimiin puolustuslaitteiden ja liikenneväylien rakentamiseksi sekä muihin puolustusjärjestelyjä tukeviin toimiin.

Edellä 23 §:ssä mainitulla alueella on puolustukseen käytettävillä joukoilla oikeus puolustusjärjestelyjen vaatimalla tavalla käyttää, siirtää ja hävittää kiinteää ja irtainta omaisuutta.

Edellä 23 §:ssä tarkoitetulla alueella jokainen on riippumatta siitä, mitä 17-19 §:n tai valmiuslain nojalla on määrätty, sotilasviranomaisen määräyksestä velvollinen luovuttamaan alueen puolustukseen käytettäville joukoille tai niiden toimintaa palveleville yrityksille näiden toimintaedellytysten turvaamiseksi sotatarvikkeita, ravintoja polttoaineita, aluksia, ilma-aluksia, moottoriajoneuvoja, työkoneita ja laitteita sekä muita hyödykkeitä.

Sotilasviranomainen voi määrätä joukkojen ja niiden toimintaa palvelevien yritysten käyttöön näiden toimintaedellytysten turvaamiseksi henkilöitä tarpeelliseen tilapäiseen työntekoon.

Edellä 23 §:ssä tarkoitetulla alueella toimiva yritys, laitos sekä ammatinja elinkeinonharjoittaja, joka tuottaa tai jonka katsotaan kykenevän tuottamaan alueen puolustukseen käytettäville joukoille tarpeellisia hyödykkeitä, on riippumatta siitä, mitä 17-19 §:n tai valmiuslain nojalla on määrätty, sotilasviranomaisen määräyksestä velvollinen niitä tuottamaan ja suorittamaan siihen liittyviä muita tehtäviä. Sotilasviranomainen voi tarvittaessa ottaa tällaisen yrityksen tai laitoksen tilapäisesti puolustusvoimien valvontaan tai hallintaan.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun yrityksen tai laitoksen palveluksessa oleva henkilö on sotilasviranomaisen määräyksestä ja sen alaisuudessa velvollinen suorittamaan muitakin kuin varsinaisen palvelussuhteensa perusteella hänelle kuuluvia tehtäviä.

Jos sotilaalliset puolustustoimenpiteet vaativat 23-26 §:n mukaisten toimivaltuuksien käyttämistä kauemmin kuin kahden viikon ajan, niitä saadaan käyttää edelleen valtioneuvoston päättämässä laajuudessa ja määräämällä alueella.

Valtioneuvoston päätös on heti saatettava sotilasviranomaisten tietoon ja se on julkaistava mahdollisimman nopeasti Suomen säädöskokoelmassa.

Edellä 3 luvussa sekä 33 ja 44 §:ssä tarkoitetaan sotilasviranomaisella alueellisessa johtovastuussa olevaa joukkoyksikön komentajaa ja sotilasalueen päällikköä sekä heitä ylempiä komentajia.

Henkilölle, joka tämän lain nojalla on määrätty muuttamaan asuinpaikastaan, on tilapäisen asuinkunnan järjestettävä valtion varoin kohtuullinen majoitus ja toimeentulo.

Mitä 1 momentissa on säädetty, koskee myös sellaista henkilöä, jonka huolenpidosta turvasäilöön otettu elatusvelvollisena vastaa.

Tilapäiseen työntekoon voidaan 25 §:n 2 momentin nojalla määrätä jokainen 23 §:ssä tarkoitetulla alueella asuva tai oleskeleva henkilö, joka on täyttänyt 15 vaan ei 65 vuotta. Tilapäiseen työntekoon määrätty voidaan tarvittaessa velvoittaa käyttämään omia työvälineitään.

Tilapäiseen työntekoon määrättyä ei saa pitää vastoin tahtoaan työssä kauempaa kuin 12 työpäivää. Pakottavasta syystä aikaa voidaan pidentää enintään 12 työpäivällä. Tilapäiseen työntekoon määrätyn oikeuksista ja velvollisuuksista on lisäksi voimassa, mitä valmiuslaissa on työvelvollisesta säädetty.

Jokainen on velvollinen antamaan sotilasviranomaisille 23 ja 24 §:ssä tarkoitettujen puolustustoimenpiteiden järjestämiseksi tarpeellisia tietoja.

Tämän lain täytäntöönpanon yhteydessä saatuja tietoja, jotka eivät ole julkisia, ei saa ilmaista oikeudettomasti eikä käyttää yksityiseksi hyödyksi.

Viranomainen voi määrätä, että sen hallussa olevia tämän lain täytäntöönpanoon liittyviä tietoja tai sen hoidettavana olevan tehtävän yhteydessä saatavia sanotunkaltaisia tietoja ei saa ilmaista sivulliselle, jos tiedon ilmaiseminen voi vaarantaa tämän lain tarkoituksen saavuttamista.

Valtioneuvostolla, ministeriöllä, lääninhallituksella ja kunnanhallituksella sekä asianomaisella sotilasviranomaisella on oikeus saada julkaistuksi tai lähetetyksi tämän lain soveltamista tai noudattamista koskevat tiedotukset, jotka on valtakunnan puolustuksen tai sen turvallisuuden kannalta saatettava nopeasti kansalaisten tai tietyn alueen asukkaiden tietoon. Tiedotukset on julkaistava mahdollisimman pian tiedottamisen tarpeen mukaan valtakunnallisessa, alueellisessa tai paikallisessa aikakautisessa painotuotteessa taikka yleisölle suunnatussa lähetyksessä.

Valtion ja tiedotusvälineiden välisen yhteistoiminnan edistämiseksi valtioneuvoston on asetettava puolustustilan ajaksi neuvottelukunta, jossa ovat edustettuina sanomaja aikakausilehtiala, yleisradioja kaapelilähetystoiminta sekä asianomaiset hallinnonalat.

Poliisin ja muiden viranomaisten on annettava tämän lain ja sen nojalla annettujen määräysten täytäntöönpanossa tarvittavaa virka-apua.

Sitoumukseen tai sopimukseen sisältyvää ehtoa taikka erityistä välipuhetta ei saa soveltaa eikä panna täytäntöön siltä osin kuin se on tämän lain tai sen nojalla annettujen määräysten vastainen tai sen tarkoituksena on kiertää tätä lakia tai sen nojalla annettuja määräyksiä.

Tämän lain nojalla annettu tiettyyn omaisuuteen kohdistuva tuotantotai luovutusvelvoite tai muu sellainen päätös siirtyy omistajan vaihdoksen yhteydessä koskemaan omaisuuden uutta omistajaa.

Tämän lain nojalla annetun määräyksen perusteella tehdystä hallintopäätöksestä on oikeus valittaa siinä järjestyksessä, mitä yleisesti on säädetty valittamisesta asianomaisen viranomaisen päätöksestä. Lääninhallituksen alaisen viranomaisen päätöksestä valitus tehdään kuitenkin lääninoikeudelle. Jollei muutoksenhakumenettelyä ole säädetty, valitus tehdään korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Sotilasviranomaisen tämän lain nojalla tekemään hallintopäätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla, lukuun ottamatta 24 ja 25 §:n nojalla tehtyjä hallintopäätöksiä, joihin haetaan muutosta valittamalla lääninoikeuteen.

Tämän lain nojalla tehtyä hallintopäätöstä ja tuomioistuimen päätöstä 8 ja 9 §:ssä tarkoitetuissa asioissa on noudatettava heti valituksesta tai alistuksesta huolimatta, jollei muutoksenhakutai alistusviranomainen toisin määrää.

Valtioneuvoston ja sen ministeriöiden päätöksiin, joihin tämän lain nojalla saadaan hakea muutosta valittamalla, on liitettävä valitusosoitus.

Tämän lain 8-12 ja 14 §:n ja 25 §:n 2 momentin nojalla tehtyä päätöstä koskeva alistus ja valitus on käsiteltävä kiireellisesti.

Milloin joku on 12, 16-19, 21, 22 tai 23-26 §:n nojalla tehdyn päätöksen tai toimenpiteen johdosta kärsinyt vahinkoa, jota hänelle ei korvata muun lain nojalla, suoritetaan hänelle vahingosta täysi korvaus valtion varoista. Samoin on meneteltävä 20 §:ssä tarkoitetun toimenpiteen johdosta muulle kuin vihollisvaltion kansalaiselle, yhteisölle tai säätiölle aiheutuneen vahingon osalta.

Jos vahinkoa on vahingon kärsineen varallisuusolot ja muut olosuhteet huomioon ottaen pidettävä vähäisenä tai jos valtiontaloudelliset tai kansantaloudelliset syyt sitä vahinkojen suuren määrän vuoksi välttämättä vaativat, suoritetaan vahingosta kohtuullinen korvaus.

Joka tahallaan menettelee 13 §:ssä säädetyn kiellon vastaisesti, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, puolustustilan salassapitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi.

Jos 1 momentissa tarkoitetulla rikoksella

ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä puolustustilan salassapitorikoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään kuudeksi vuodeksi.

Yritys on rangaistava.

Joka törkeästä huolimattomuudesta menettelee 13 §:ssä säädetyn kiellon vastaisesti, on tuomittava, jollei teosta ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, tuottamuksellisesta puolustustilan salassapitorikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Joka hankkii ja tallentaa tiedon 13 §:n nojalla salassa pidettävästä asiasta käyttääkseen tietoa puolustustilan salassapitorikoksen tekemiseen tai sen tekemistä varten hankkii tai valmistaa siihen soveltuvan välineen, on tuomittava puolustustilan salassapitorikoksen valmistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi.

Joka rikkoo 32 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden, on tuomittava, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä ole muualla laissa säädetty ankarampaa rangaistusta, puolustustilan salassapitorikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Joka jättää noudattamatta taikka muulla tavalla rikkoo

on tuomittava puolustustilarikkomuksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.

Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun rikkomisen yritys on rangaistava.

Jos sotilasviranomainen katsoo, ettei puolustusvoimissa palveleva tai sotilasviranomaisen tämän lain nojalla antamaan määräykseen perustuvassa tehtävässä toimiva henkilö, joka on haasteen, kutsun tai määräyksen perusteella velvollinen saapumaan tuomioistuimeen tai jota on pyydetty antamaan selitys tuomioistuimen tai muun viranomaisen käsiteltävässä asiassa, voi palveluksensa tai tehtävänsä vuoksi osallistua oikeudenkäyntiin tai antaa selitystä, ei tämä ole velvollinen osallistumaan oikeudenkäyntiin eikä menetä tilaisuutta selityksen antamiseen, ellei asiaa käsittelevä tuomioistuin tai muu viranomainen toisin päätä.

Sotilasviranomaisen on, käyttäessään 1 momentissa tarkoitettua toimivaltaa, ilmoitettava esteestä riittävän ajoissa asianomaiselle tuomioistuimelle tai viranomaiselle.

Tuomioistuimen tai muun viranomaisen on hyväksyessään 1 momentissa tarkoitetun esteen siirrettävä asian käsittelyä.