1343/1990

Annettu Helsingissä 28 päivänä joulukuuta 1990

Laki tulo- ja varallisuusverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 29 päivänä joulukuuta 1988 annetun tulo- ja varallisuusverolain (1240/88) 16§:n 1 momentin 1 kohta, 27§, 35§:n 3 momentti, 50§, 57§:n 11 ja 19 kohta, 64§:n 1 momentin 4 kohta, 67 ja 69§, 80§:n 7 kohta, 86§:n 1 momentin 1 kohta, 88§:n 1 momentti, 89§, 95§:n 1 ja 2 momentti, 97§:n 1 momentti, 98§:n 1 momentti, 101, 105 ja 106§, 108§:n 2 momentti, 109§, 120§:n 14 kohta, 146 a§:n 2 momentti ja 162§,

sellaisina kuin niistä ovat 35§:n 3 momentti, 57§:n 19 kohta, 69§, 80§:n 7 kohta, 86§:n 1 momentin 1 kohta, 88§:n 1 momentti, 89§, 97§:n 1 momentti, 101, 105, 106 ja 109§, 120§:n 14 kohta ja 146 a§:n 2 momentti 29 päivänä joulukuuta 1989 annetussa laissa (1335/89) sekä 50 ja 162§ muutettuina edellä mainitulla ja 23 päivänä helmikuuta 1990 annetulla lailla (195/90), sekä

lisätään 57§:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna mainitulla 29 päivänä joulukuuta 1989 annetulla lailla, uusi 20 kohta, 73 ja 77§:ään, sellaisina kuin ne ovat osittain muutettuina viimeksi mainitulla lailla, uudet 4 momentit, 80§:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna viimeksi mainitulla lailla, uusi 8 kohta, 85§:ään uusi 2 momentti, 108§:ään uusi 3 ja 4 momentti, 120§:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna viimeksi mainitulla lailla, uusi 15 kohta ja lakiin uusi 167 b§ seuraavasti:

16 §

Sekä tulon että varallisuuden perusteella suoritettavasta verosta ovat vapaat:

1) Suomen Pankki, Helsingin yliopisto, Oy Yleisradio Ab, Pohjoismaiden Investointipankki, Pohjoismaiden projektivientirahasto, Pohjoismaiden kehitysrahasto, Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiö, Kehitysaluerahasto Oy, Teollisen Kehitysyhteistyön rahasto Oy, Suomen Vientiluotto Oy, Ekokem Oy Ab ja Suomen itsenäisyyden juhlarahasto;


27 §

Verovelvollisen luonnollisen henkilön tai puolisoiden yhdessä harjoittaman liikkeen tai ammatin tuloksen taikka maatilatalouden puhtaan tulon yhteismäärää pidetään 230 000 markan määrään saakka kokonaan ansiotulona. Jos verovelvollinen esittää selvityksen siitä, että verovelvollisen tai puolisoiden harjoittamassaan liikkeessä, ammatissa tai maatilataloudessa suorittaman työn kohtuullinen arvo ylittää 230 000 markkaa, voidaan myös tämän määrän ylittävä osa mainittujen tulojen yhteismäärästä katsoa ansiotuloksi. Ansiotuloa ei kuitenkaan ole metsätalouden puhdas tuotto, korkotulo, osinko, vuokratulo, asuntotulo, arvopapereiden ja kiinteän omaisuuden luovutuksesta saatu voitto, kiinteistön ainesosan luovutuksesta saatu korvaus eikä muu näihin tuloihin rinnastettava tulo.

35 §

Yhtymän verotettavaa tuloa vahvistettaessa ei oteta huomioon yhtymän kotimaasta saamaa sellaista osinkoa, korkoa tai voitto-osuutta, joihin liittyy oikeus yhtiöveron hyvitykseen, eikä näihin liittyvää yhtiöveron hyvitystä. Edellä tarkoitettu osinko, korko, voitto-osuus ja yhtiöveron hyvitys jaetaan verotettavaksi yhtymän osakkaiden tulona siten kuin 1 momentissa on säädetty.

50 §

Veronalaista tuloa ei ole työnantajalta työmatkasta saatu matkustamiskustannusten korvaus, päiväraha, ateriakorvaus ja majoittumiskorvaus. Verohallitus antaa vuosittain etukäteen tarkemmat määräykset verovapaiden korvausten perusteista ja määristä varattuaan kulukorvausasiain neuvottelukunnalle tilaisuuden tulla kuulluksi asiassa. Tarkemmat säännökset neuvottelukunnasta annetaan asetuksella.

Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka verovelvollinen tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle. Toimialoilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa joudutaan usein vaihtamaan alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi, pidetään työmatkana myös päivittäistä matkaa asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä, jos verovelvollisella ei ole varsinaista työpaikkaa.

Työmatkana ei pidetä verovelvollisen asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa, eikä työkomennuksen kestäessä tehtyä viikonloppu- ja muuta vastaavaa matkaa asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä.

Toimialoilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa joudutaan alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi usein vaihtamaan, katsotaan päivittäisistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välisistä matkoista saaduista matkakustannusten korvauksista verovapaaksi tuloksi vain matkustamiskustannuksista saatu korvaus, jos verovelvollisella ei ole varsinaista työpaikkaa. Jos kuitenkaan tilaisuutta työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole, katsotaan, sen mukaan kuin verohallitus vuosittain tarkemmin määrää, päivittäisistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välisistä matkoista saaduista matkakustannusten korvauksista verovapaaksi lisäksi myös ateriakorvaus.

Verohallitus vahvistaa edellä ja 51§:ssä tarkoitetun työnantajalta työmatkasta saadun verovapaan päivärahan ja ateriakorvauksen määrän käyttäen perusteena valtion työmarkkinalaitoksen laskemaa matkakustannusten yhteismäärää. Kotimaan päivärahaa määrättäessä tästä yhteismäärästä vähennetään säästyneiden elantokustannusten osuutena 15 prosenttia. Näin laskettu markkamäärä vähennetään matkakustannusten yhteismäärästä myös ulkomaan päivärahojen määriä vahvistettaessa. Verohallitus vahvistaa verovelvollisen omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta saaman verosta vapaan kilometrikorvauksen määrän valtion työmarkkinalaitoksen laskemaa kilometrikorvauksen enimmäismäärää vastaavaksi.

57 §

Veronalaista tuloa eivät ole:


11)koulutus- ja erorahastosta annetun lain (537/90) ja valtion virkamieslain (755/86) mukainen eroraha ja ammattikoulutustuki;


19)valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain (666/72) nojalla valtion varoista saatu korvaus matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä;

20)työvoimapoliittisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (763/90) 17§:ssä tarkoitettu ylläpitokorvaus ja 27§:ssä mainitut etuudet.

64 §

Veronalaista tuloa ei ole:


4)muu opintoraha kuin opintotukilain 10§:ssä tarkoitettu aikuisopintorahana saatu ansionmenetyskorvaus.


67 §

Ostamalla, vaihtamalla tai muulla vastikkeellisella saannolla saadun kiinteän tai irtaimen omaisuuden luovutuksen tuottamasta voitosta on satunnaisena myyntivoittona veronalaista tuloa, jos luovuttaja on omistanut irtaimen omaisuuden alle 5 vuotta ja kiinteän omaisuuden alle 10 vuotta, seuraava, luovuttajan omistusajan pituuden mukaan määräytyvä suhteellinen osuus:

omistusaika vuosina veronalainen osuus luovutusvoitosta
alle 4 100 %
vähintään 4 mutta alle 6 80 %
vähintään 6 mutta alle 8 60 %
vähintään 8 50 %
69 §

Veronalaista tuloa on myös 50 prosenttia siitä määrästä, jolla omaisuuden luovutusten verovuonna tuottama sellainen voitto, jota ei oteta huomioon satunnaista myyntivoittoa määrättäessä, ylittää 220 000 markkaa (omaisuuden luovutusvoitto).

73 §

Asumisoikeusasunnoista annetussa laissa (650/90) tarkoitetun asumisoikeuden luovutuksesta saatu voitto ei ole veronalaista tuloa, jos verovelvollinen luovuttaa vähintään kahden vuoden ajan voimassa olleessa asumisoikeussopimuksessa tarkoitetun asunnon, jossa hän tai hänen perheensä on jatkuvasti asunut vähintään kahden vuoden ajan.

77 §

Talletusten ja obligaatioiden veronhuojennuslain säännösten mukaan verosta vapaaksi säädetty korko ja korkotulon lähdeverosta annetun lain säännösten mukaan verotettava korko ei ole kotimaisen kuolinpesän eikä sen osakkaana olevan luonnollisen henkilön veronalaista tuloa silloinkaan, kun kuolinpesää verotetaan yhtymänä.

80 §

Veronalaista tuloa ei ole:


7)rangaistusta suorittavan vangin tai pakkolaitokseen eristetyn saama työ- tai käyttöraha;

8)Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön jäsenvaltion osuus yhtiön voitosta.

85 §

Pääkaupunkiseudun rakennusmaamaksusta annetussa laissa (1061/88) tarkoitettu rakennusmaamaksu ei ole vähennyskelpoinen valtion ja kunnallisverotuksessa.

86 §

Verovelvollinen saa vähentää palkkatulostaan:

1)tulonhankkimisvähennyksenä kolme prosenttia palkkatulonsa määrästä, kuitenkin enintään 2 100 markkaa;


88 §

Luonnollisen henkilön tai puolisoiden ja erillisenä verovelvollisena verotettavan kotimaisen kuolinpesän korkovähennyksen määrää laskettaessa korot otetaan huomioon vain siltä osin, kuin niiden määrä ylittää 1 100 markan suuruisen omavastuuosuuden.


89 §

Muulla verovelvollisella kuin yhteisöllä on omavastuuosuutta koskevin edellä säädetyin rajoituksin oikeus vähentää 80 prosenttia muiden kuin elinkeinotoimintaan tai maatilatalouteen liittyvien velkojensa korkojen yhteismäärästä.

Luonnollisella henkilöllä ja erillisenä verovelvollisena verotettavalla kotimaisella kuolinpesällä korkovähennyksen enimmäismäärä on muiden kuin ansiotoimintaan liittyvien korkojen osalta 20 000 markkaa. Puolisoilla vähennyksen yhteinen enimmäismäärä on 24 000 markkaa. Edellä mainittuja enimmäismääriä on korotettava 3 500 markalla, jos luonnollisella henkilöllä tai puolisoilla on ollut verovuonna elätettävänään yksi alaikäinen lapsi, ja 7 000 markalla, jos tällaisia lapsia on kaksi tai useampia.

Jos verovelvollisen tai puolisoiden tuloverosta on verovuonna tehty 146 a§:n mukainen asuntovähennys, heillä on oikeus vähentää muita kuin ansiotoimintaan liittyviä korkoja enintään seuraavat määrät:

1)verovelvollinen, johon ei sovelleta tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä, 5 000 markkaa;

2)puolisot, joista molemmille on myönnetty asuntovähennys, 9 000 markkaa;

3)puolisot, joista vain toiselle on myönnetty asuntovähennys, 12 000 markkaa.

Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettuun korkovähennykseen saa luonnollisella henkilöllä ja erillisenä verovelvollisena verotettavalla kotimaisella kuolinpesällä sisältyä enintään 5 000 markkaa ja puolisoilla yhdessä enintään 9 000 markkaa muita kuin asuntolainakorkoja, joita ovat verovelvollisen tai hänen perheensä vakituisen asunnon hankkimisesta tai perusparannuksesta ja asumisoikeuden hankkimisesta johtuvan velan korot.

95 §

Kokonaistulosta valtionverotuksessa myönnettävän merityötulovähennyksen määrä on 18 prosenttia merityötulon kokonaismäärästä, kuitenkin enintään 39 500 markkaa.

Kokonaistulosta kunnallisverotuksessa myön

nettävän merityötulovähennyksen määrä on 30 prosenttia merityötulon kokonaismäärästä, kuitenkin enintään 67 500 markkaa.

97 §

Luonnollinen henkilö tai erillisenä verovelvollisena verotettava kotimainen kuolinpesä saa vähentää kokonaistulostaan omaisuustulovähennyksenä kotimaasta saamiensa sijoitusrahaston voitto-osuuksien, muuna asuntona kuin vapaa-ajan asuntona käytettäväksi vuokratusta asunnosta saamiensa vuokratulojen ja muiden kuin yhtiöveron hyvitykseen oikeuttavien tai korkotulon lähdeverosta annetun lain mukaan verotettavien korkojen perusteella 2 000 markkaa lisättynä 50 prosentilla siitä määrästä, jolla nämä tulot ylittävät 2 000 markkaa. Omaisuustulovähennyksen määrä voi kuitenkin olla enintään sen perusteena olevien tulojen yhteismäärän suuruinen ja enintään 20 000 markkaa.


98 §

Verovelvollisella on oikeus vähentää omasta ja puolisonsa pakollisesta eläkevakuutuksesta suorittamansa maksut. Lisäksi verovelvollisella on oikeus vähentää vapaaehtoisia omia ja puolisonsa eläkevakuutusmaksuja, ei kuitenkaan kertamaksuja eikä erillisenä myönnetyn työkyvyttömyyseläkevakuutuksen maksuja, enintään 12 prosenttia ansiotulon määrästä (eläkevakuutusmaksuvähennys). Kansaneläkevakuutusmaksu ei ole vähennyskelpoinen.


101 §

Valtionverotuksessa verovelvollisella tai puolisoilla yhdessä on oikeus vähentää kokonaistulostaan 13 200 markkaa, jos verovelvollisella tai puolisoilla on ollut verovuonna elätettävänään vähintään 3 vuotta mutta enintään 7 vuotta täyttänyt lapsi (lapsenhoitovähennys).

105 §

Kunnallisverotuksessa verovelvollisella tai puolisoilla yhdessä on oikeus kokonaistulostaan vähentää 10 500 markkaa jokaisesta verovuonna elättämästään alaikäisestä lapsesta (lapsivähennys).

106 §

Verovelvollisen luonnollisen henkilön kokonaistulosta kunnallisverotuksessa vähennetään 12 500 markkaa, jos hän on verovuonna elättänyt alaikäistä lasta, eikä häneen sovelleta tämän lain puolisoita koskevia säännöksiä (yksinhuoltajavähennys).

108 §

Kunnallisverotuksen täyden eläketulovähennyksen määrää laskettaessa täytenä kansaneläkkeenä pidetään verovuonna yksinäiselle henkilölle maksetun kansaneläkkeen pohjaosan ja ensimmäisessä kuntaryhmässä maksetun täysimääräisen lisäosan yhteismäärää.

Puolisoiden, joista toinen saa kansaneläkettä tai perhe-eläkelain mukaista perhe-eläkettä ja toinen kansaneläkettä, edellä tarkoitettua perhe-eläkettä tai rintamasotilaseläkettä, täyden eläketulovähennyksen määrää laskettaessa täytenä kansaneläkkeenä pidetään pohjaosaa lisättynä 85 prosentilla 2 momentissa tarkoitetun lisäosan määrästä. Viimeksi mainittua yhteismäärää pidetään täyden eläketulovähennyksen määrää laskettaessa puolison täyden kansaneläkkeen määränä silloinkin, jos vain toinen puolisoista saa edellä tarkoitettua perhe-eläkettä tai kansaneläkettä, joka on alkanut 1 päivänä syyskuuta 1991 tai sen jälkeen, eikä toinen puoliso saa kansaneläkettä, rintamasotilaseläkettä tai edellä tarkoitettua perhe-eläkettä.

Edellä 2 momentissa tarkoitettua yhteismäärää pidetään kuitenkin puolison täyden kansaneläkkeen määränä eläketulovähennystä laskettaessa, jos lisäosa määräytyy yksinäiselle henkilölle maksettavan lisäosan mukaisesti.

109 §

Jos verovelvollisen luonnollisen henkilön kokonaistulo edellä mainittujen vähennysten jälkeen ei ole 8 800 markan määrää suurempi, on siitä kunnallisverotuksessa vähennettävä tämän tulon määrä (perusvähennys). Jos kokonaistulon määrä mainittujen vähennysten jälkeen ylittää täyden perusvähennyksen määrän, vähennystä pienennetään 20 prosentilla ylimenevän tulon määrästä.

120 §

Veronalaisia varoja eivät ole:


14)henkilöstörahaston jäsenen oikeus henkilöstörahaston varoihin;

15)osuus Pohjoismaiden ympäristörahoitusyhtiön varoihin.

146 a §

Asuntovähennyksen täysi määrä on 7 800 markkaa. Vähennys myönnetään täysimääräisenä ensiasunnon käyttöönottovuodelta toimitettavassa verotuksessa. Yhdeksältä sitä seuraavalta verovuodelta vähennys tehdään viran puolesta. Sen määrä on näinä vuosina niin monta kymmenesosaa vähennyksen täydestä määrästä kuin vähennykseen oikeuttavia vuosia on verovuosi mukaan lukien jäljellä.


162 §

Ennen tämän lain voimaantuloa tehdystä työmatkasta saatuihin matkakustannusten korvauksiin sovelletaan ennen tätä lakia voimassa olleita säännöksiä.

Poiketen siitä, mitä 50§:ssä on säädetty, verohallitus vahvistaa vuodelta 1991 toimitettavaa verotusta varten:

1)kotimaan päivärahan yli 10 tuntia kestävästä työmatkasta 157 markaksi ja yli 6 tuntia kestävästä työmatkasta 69,50 markaksi,

2)ateriakorvauksen 39,25 markaksi,

3)verovelvollisen omistamallaan tai hallitsemallaan autolla tekemästä työmatkasta saaman kilometrikorvauksen 1,44 markaksi ja

4)ulkomaan päivärahojen määrät vastaamaan valtion työmarkkinalaitoksen matkakustannusten yhteenlasketun määrän perusteella laskemia ulkomaan päivärahoja.

Poiketen siitä, mitä 50§:n 5 momentissa on säädetty, säästyneiden elantokustannusten osuutena vähennetään 2,5 prosenttia vuodelta 1992 toimitettavassa verotuksessa, 5 prosenttia vuodelta 1993 toimitettavassa verotuksessa, 7,5 prosenttia vuodelta 1994 toimitettavassa verotuksessa, 10 prosenttia vuodelta 1995 toimitettavassa verotuksessa ja 12,5 prosenttia vuodelta 1996 toimitettavassa verotuksessa.

167 b §

Vuodelta 1991 toimitettavassa kunnallisverotuksessa verovelvollisen kokonaistulosta vähennetään ennen 109§:ssä tarkoitetun perusvähennyksen tekemistä määrä, jonka suuruus on 14 prosenttia 20 000 markkaa ylittävästä palkkatulon osasta, kuitenkin enintään 2 800 markkaa. Verovelvollisen kokonaistulon ylittäessä 60 000 markkaa vähennys pienenee 14 prosentilla kokonaistulon 60 000 markkaa ylittävästä osasta.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa.

Ennen tämän lain voimaantuloa tehdyistä kaupoista ja muista luovutuksista saatujen myyntivoittojen verotuksessa sovelletaan ennen tätä lakia voimassa olleita satunnaista myyntivoittoa ja omaisuuden luovutusvoittoa koskevia säännöksiä.

Hallituksen esitys 122/90
Valtiovarainvaliok. miet. 79/90
Suuren valiok. miet. 261/90

Helsingissä 28 päivänä joulukuuta 1990

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Valtiovarainministeri
Matti Louekoski

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.