Finlex ®

Annettu Helsingissä 28 päivänä joulukuuta 1990

Laki satovahinkojen korvaamisesta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan satovahinkojen korvaamisesta 4 päivänä heinäkuuta 1975 annetun lain (530/75) 1 ja 2§, 3§:n 1 momentti, 4§:n 1 ja 3 momentti ja 5§:n 1 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 1§ 13 päivänä marraskuuta 1981 annetussa laissa (748/81) ja 3§:n 1 momentti 19 päivänä joulukuuta 1986 annetussa laissa (947/86), sekä

lisätään 4§:ään uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti ja muutettu 3 momentti siirtyvät 3 ja 4 momentiksi, seuraavasti:

1 §

Hallan, raesateen, kaatosateen, rajuilman, poikkeuksellisten tulvien, poikkeuksellisen kuivuuden taikka muun vastaavan viljelijästä riippumattoman, poikkeuksellisen suuren luonnonolojen vaihtelun kasvavalle tai korjuuvaiheessa olevalle sadolle aiheuttamista vahingoista taikka poikkeuksellisten talvehtimisolosuhteiden talvehtivalle kasville aiheuttamista vahingoista taikka poikkeuksellisen tulvan takia kylvämättä jäämisestä johtuvasta vahingosta voidaan suorittaa korvausta valtion varoista sen mukaan kuin jäljempänä säädetään.

2 §

Korvausta voidaan maksaa yksityiselle viljelijälle, yhteisesti useammalle yksityiselle viljelijälle, jotka harjoittavat maataloudellista yhteistoimintaa, sekä sellaiselle luonnollisten henkilöiden muodostamalle avoimelle yhtiölle, kommandiittiyhtiölle, osuuskunnalle ja osakeyhtiölle, jonka pääasiallisena tarkoituksena on maatalouden harjoittaminen. Korvausta satovahingoista voidaan maksaa, jos viljelmän pinta-alasta vähintään kaksi hehtaaria on käytetty nurmen, viljan, öljykasvien, herneen tai viljeltyjen rehukasvilajien tuotantoon tai vähintään hehtaari asetuksella tarkemmin määriteltävien muiden kasvien tuotantoon.

Korvausta ei voida maksaa, ellei asetuksella toisin säädetä, sellaisen pellon osalta, josta viljelijällä on voimassa valtion kanssa tehty maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain (1261/89) tai maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain (81/83) taikka muun vastaavan lainsäädännön mukainen pellon käytön rajoittamista koskeva sopimus.

3 §

Korvausten suorittamista varten otetaan valtion tulo- ja menoarvioon vuosittain 50 miljoonan markan suuruinen siirtomääräraha, joka luetaan maataloudesta saadun tulon kehittämistä tarkoittavassa järjestelmässä maataloudesta saaduksi tuloksi. Mikäli korvauksia varten osoitetusta määrärahasta jää osa käyttämättä, sovitaan maataloustulon kehittämistä tarkoittavissa neuvotteluissa, miten käyttämättä jäänyt osa otetaan huomioon maataloudesta saatua tuloa määrättäessä.

4 §

Niistä perusteista, joiden mukaan satovahingot ja satovahingoista maksettavat korvaukset määrätään samoin kuin korvausten määräämisessä ja maksamisessa noudatettavasta menettelystä, säädetään asetuksella. Asetuksella säädetään myös ne kasvilajit, joita kohdanneet satovahingot otetaan huomioon viljelmän satovahinkoja määrättäessä. Perusteita ja kasvilajeja määrättäessä on otettava huomioon eri kasvilajien viljelyvarmuus, vahingon vaikutus viljelmän kokonaissatoon sekä vahingon kärsijän omavastuu.

Maatilahallitus määrää vuosittain huhtikuun loppuun mennessä satovahinkoneuvottelukuntaa kuultuaan 1 momentissa tarkoitetuille kasvilajeille viljelmäkohtaisia satovahinkoarvioita varten normisadot. Kunkin kasvilajin yksikköhintana käytetään 3§:n 1 momentissa tarkoitetuissa neuvotteluissa sovittuja tavoitehintoja tai, milloin niitä ei ole, maatilahallituksen satovahinkoneuvottelukuntaa kuultuaan erikseen määräämiä hintoja.

Viljelmäkohtainen satovahinkoarvio suoritetaan vahingon kärsijän hakemuksesta. Arvion suorittamisesta voi asianomainen kunta periä asetuksella säädettävän maksun. Maatilahallitus antaa tarvittaessa 1 ja 2 momentissa sekä asetuksessa säädettyä tarkemmat määräykset ja ohjeet viljelmäkohtaisten satovahinkoarvioiden suorittamisesta sekä arviointi- ja laskentaperusteista.

5 §

Tämän lain täytäntöönpanosta huolehtivat maa- ja metsätalousministeriö, maatilahallitus, maaseutupiirit sekä kunnan maatalousviranomaiset. Vahinkojen arvioinnissa kunnan maatalousviranomaiset voivat tarvittaessa käyttää asiantuntijana puutarhaneuvontaa antavia järjestöjä. Neuvontajärjestöille voidaan maksaa niiden antamasta avusta korvausta lain 3§:n 1 momentissa mainitusta määrärahasta. Korvauksen maksamisen perusteista päättää maa- ja metsätalousministeriö. Mikäli tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä ei ole toisin määrätty, noudatetaan lisäksi soveltuvin osin, mitä maataloustuen jako- ja valvontatehtävien hoitamisesta annetussa laissa (88/71) säädetään.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

Helsingissä 28 päivänä joulukuuta 1990

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Maa- ja metsätalousministeri
Toivo T. Pohjala

Sisällysluettelo

1309/1990