Laki työntekijäin eläkelain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 8 päivänä heinäkuuta 1961 annetun työntekijäin eläkelain 6§:n 3 momentti sekä 12§:n 1 momentin 2 kohta, sellaisina kuin ne ovat, 6§:n 3 momentti 31 päivänä joulukuuta 1985 annetussa laissa (1120/85) ja 12§:n 1 momentin 2 kohta 28 päivänä heinäkuuta 1978 annetussa laissa (593/78), sekä
lisätään 7§:ään, sellaisena kuin se on muutettuna 30 päivänä joulukuuta 1965, 15 päivänä joulukuuta 1978 ja 8 päivänä elokuuta 1986 annetuilla laeilla (707/65, 980/78 ja 603/86) sekä mainitulla 31 päivänä joulukuuta 1985 annetulla lailla, uusi 3 momentti, jolloin nykyinen 3-5 momentti siirtyvät 4-6 momentiksi, ja 7 b §:ään, sellaisena kuin se on muutettuna 18 päivänä tammikuuta 1985 annetulla lailla ( 50/85 ) ja mainitulla 8 päivänä elokuuta 1986 annetulla lailla, uusi 3 momentti, seuraavasti:
6 §
Jos työntekijä on ennen työkyvyttömyyden alkamista asunut vähintään viisi vuotta Suomessa ja jos työkyvyttömyys on alkanut ennen kuin työsuhteen päättymisestä on kulunut 360 päivää, luetaan tämän työsuhteen perusteella myönnettävää työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä eläkkeeseen oikeuttavaksi myös työkyvyttömyyden alkamisen ja eläkeiän täyttämisen välinen aika. Edellä tarkoitettua 360 päivää laskettaessa jätetään huomioon ottamatta päivät, joilta työntekijä on saanut opintovapaalaissa (273/79) tarkoitettua opintovapaata, sekä päivät, joilta työntekijä on saanut työttömyysturvalain (602/84) mukaista päivärahaa, viimeksi mainitut kuitenkin enintään siihen määrään saakka, joka vastaa työttömyysturvalain 26§:ssä säädettyä niiden päivien enimmäismäärää, joilta voidaan maksaa ansioon suhteutettua päivärahaa. Niin ikään työntekijän ilmoituksen johdosta jätetään huomioon ottamatta myös sellaiset päivät, joilta työntekijä on kolmen viimeisen vuoden aikana välittömästi ennen tässä laissa tarkoitetun työkyvyttömyyden alkamista saanut sairausvakuutuslain (364/63) mukaista päivärahaa, samoin kuin sellaiset päivät, joilta päivärahaa olisi suoritettu, jollei työntekijä olisi saanut sanotun lain 27§:n 1 momentissa tarkoitettua sairaudesta, viasta tai vammasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi maksettavaa vastaavaa korvausta jonkin muun lain mukaan. Jollei työsuhde ole jatkunut kuutta kuukautta, luetaan sen perusteella eläkkeeseen oikeuttavaksi eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika vain sikäli kuin työntekijällä ei ole ennen tätä työsuhdetta alkaneen työ- tai virkasuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella oikeutta lain tai julkisen eläkesäännön mukaiseen sellaiseen eläketurvaan, jonka mukaan maksettavaa työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä sanottu aika tai sitä vastaava ansio jo otetaan huomioon. Mitä edellä tässä momentissa on säädetty, ei kuitenkaan sovelleta vanhuuseläkkeen eikä sellaisen työkyvyttömyyseläkkeen, jonka perusteena oleva työkyvyttömyys on alkanut työntekijän 63 vuoden iän täyttämisvuoden jälkeen, määrää laskettaessa, jollei työntekijä ole ollut sanotun iän täyttämisvuoden aikana tämän lain piiriin kuuluvassa työssä ottaen huomioon kokonaisuudessaan myös sanotun vuoden aikana päättynyt työsuhde yhteensä vähintään kuutta kuukautta. Niin ikään luetaan naispuolisen työntekijän työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä eläkkeeseen oikeuttavaksi ajaksi eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika, jos hänellä on edellä sanottujen 360 päivän täyttymisen ja työkyvyttömyyden alkamisen välisen ajan, joka saa olla enintään yhdeksän vuotta, ollut 4§:n 5 momentissa tarkoitettu, kolmea vuotta nuorempi lapsi, ei kuitenkaan, jos eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika tai sitä vastaava ansio on ilman sanotun lapsenhoitoajan huomioon ottamista luettava eläkkeeseen oikeuttavaksi muun työ- tai virkasuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella. Jollei tällaisen naispuolisen työntekijän työsuhde ole jatkunut kuutta kuukautta, on eläkkeeseen oikeuttavan ajan määräämisestä soveltuvin osin voimassa, mitä tässä momentissa on säädetty.
7 §
Jos työkyvyttömyyden alkamisen ja eläkeiän täyttämisen välinen aika luetaan eläkkeeseen oikeuttavaksi kuitenkin kuutta kuukautta lyhyemmän työsuhteen perusteella, eläkkeen perusteena oleva palkka määrätään eläkeikään jäljellä olevalta ajalta 6§:n 3 momentissa tarkoitetun 360 päivän ja sitä edeltäneen vuoden aikana jatkuneista tämän lain alaisista työsuhteista. Eläkkeen perusteena olevana palkkana käytetään tällöin sanotun tarkastelujakson aikana jatkuneiden työsuhteiden eläkkeeseen oikeuttavilla ajoilla painotettujen 1 momentin mukaan määräytyvien palkkojen kuukautta kohden laskettua keskimäärää, jolloin tarkastelujaksolta näistä työsuhteista otetaan aikana huomioon täydet kuukaudet, kuitenkin yhteensä enintään kaksitoista kuukautta laskettuna eläketapahtumasta. Jos työntekijä on sanottuna aikana ollut samanaikaisesti kahdessa tai useammassa tämän lain alaisessa työsuhteessa, lasketaan tätä momenttia sovellettaessa näiden työsuhteiden eläkkeen perusteena olevat palkat samanaikaisesti jatkuneelta eläkkeeseen oikeuttavalta ajalta yhteen.
7 b §
Työttömyysturvalain 18§:ssä tarkoitettua lyhennettyä työpäivää tekevän ja saman lain 19§:ssä tarkoitettua osa-aikatyötä vastaan ottaneen työntekijän työttömyyspäivien lukumääränä käytetään saatuja päivärahoja vastaavien täysien päivärahojen lukumäärää.
12 §
Eläkelaitosten keskinäinen vastuu eläkkeistä määräytyy ja eläkkeistä eläkelaitoksille aiheutuvat kulut jaetaan eläkelaitosten kesken, mikäli eläkelaitokset eivät ole toisin sopineet, seuraavasti:
työkyvyttömyyseläkkeestä, joka on myönnetty 6§:n 3 momenttia soveltaen, sekä perhe-eläkkeestä, jonka perusteena on edunjättäjän 6§:n 3 momenttia soveltaen laskettu työkyvyttömyyseläke, siltä osin kuin sitä on maksettu ajalta ennen sen kuukauden päättymistä, jona edunjättäjä olisi saavuttanut eläkeiän, näihin eläkkeisiin luettuna myös lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain perusteella ehkä saatava eläkkeen osa, mutta ei 7 c§:n mukaista korotusta eikä eläkkeen alkamisen jälkeen 9§:n perusteella annettuja korotuksia, vastaa yksin se eläkelaitos, jonka toimintapiiriin työntekijä tai edunjättäjä kuului sanotussa momentissa tarkoitetun työsuhteen perusteella kuitenkin siten, että edellä tarkoitetusta eläkkeestä, jonka perusteena oleva eläketapahtuma on sattunut työntekijän 63 vuoden iän täyttämisvuoden jälkeen, vastaa yksin se eläkelaitos, jonka toimintapiiriin työntekijä on viimeksi kuulunut ennen eläketapahtuman sattumista sanotun iän täyttämisvuonna tai sen jälkeen yhdenjaksoisesti jatkuneen vähintään kuuden kuukauden työsuhteen perusteella;
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.
Tämän lain 6§:n 3 momentin säännöksiä sairausvakuutuslain mukaisten päivärahapäivien sekä niitä vastaavien muun lain mukaisten korvauspäivien huomioon ottamisesta laskettaessa 360 päivän aikaa sovelletaan määrättäessä eläkettä, joka perustuu lain voimaantulon jälkeen sattuneeseen eläketapahtumaan.
Tämän lain 7§:n 3 momentin säännöksiä eläkkeen perusteena olevan palkan laskemisesta sovelletaan määrättäessä eläkettä, joka perustuu lain voimaantulon jälkeen sattuneeseen eläketapahtumaan.
Hallituksen esitys 216/88
Sosiaalivaliok. miet. 33/88
Suuren valiok. miet. 224/88
Helsingissä 29 päivänä joulukuuta 1988
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoMinisteri Tarja Halonen