Laki torjunta-ainelain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 23 päivänä toukokuuta 1969 annetun torjunta-ainelain ( 327/69 ) 7§, sellaisena kuin se on 10 päivänä helmikuuta 1984 annetussa laissa (159/84), ja
lisätään lakiin uusi 7 a-7 e§ seuraavasti:
7 §
Niiden kustannusten kattamiseksi, jotka aiheutuvat torjunta-aineiden rekisteröintihakemusten käsittelemisestä ja torjunta-ainerekisterin pitämisestä, on valtiolle suoritettava seuraavat maksut:
5 000 markkaa kultakin valmisteelta rekisteröintiä haettaessa; ja
2,5 prosenttia edellisenä kalenterivuonna myydyn tai muuten luovutetun taikka käytetyn torjunta-aineen liikevaihtoverottomasta nettomyyntihinnasta.
Velvollinen 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetun maksun suorittamiseen on maahantuoja ja kotimainen valmistaja siltä osin kuin ne ovat myyneet tai muutoin luovuttaneet torjunta-ainetta tukkuliikkeelle, vähittäisliikkeelle tai käyttäjälle taikka ovat käyttäneet sen itse. Siltä osin kuin maahantuoja tai kotimainen valmistaja on myynyt tai muutoin luovuttanut torjunta-ainetta muille kuin edellä mainituille, on maksuvelvollinen se, joka on hankkinut torjunta-aineen.
7 a §
Maksuvelvollisen on suoritettava maksu oma-aloitteisesti maatilahallituksen postisiirtotilille. Maksuvelvollisen on myös kehotuksetta annettava maatilahallituksen vahvistamalla lomakkeella maatilahallitukselle ilmoitus edellisen vuoden myynti-, luovutus- ja käyttömääristä sekä suoritetun maksun laskentaperusteista. Maahantuojan ja kotimaisen valmistajan antamaan ilmoitukseen tulee lisäksi sisältyä erittely sellaisista myynneistä ja muista luovutuksista, joista ilmoittaja ei ole maksuvelvollinen, sekä niiden nimet ja osoitteet, joille torjunta-aine on toimitettu, sekä kullekin toimitettujen torjunta-aineiden määrät. Maksu on suoritettava ja ilmoitus annettava vuosittain kesäkuun loppuun mennessä.
7 b §
Jollei 7 a§:ssä mainittua ilmoitusta ole kehotuksesta huolimatta annettu tai sitä ei voida korjattunakaan hyväksyä maksun määräytymisen perusteeksi, maatilahallituksen on, varattuaan maksuvelvolliselle tilaisuuden tulla kuulluksi, toimitettava maksun määrääminen arvion mukaan.
Maatilahallituksen on määrättävä maksua korotettavaksi, jos maksuvelvollinen on ilman pätevää syytä laiminlyönyt ilmoituksen antamisen oikeassa ajassa tai antanut sen olennaisesti vaillinaisena, enintään 20 prosentilla, ja jos hän kehotuksen todisteellisesti saatuaankin ilman hyväksyttävää estettä jättää ilmoituksen kokonaan tai osaksi antamatta, vielä enintään 20 prosentilla. Jos maksun suorittamiseen velvollinen on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta antanut olennaisesti väärän ilmoituksen, on maksu määrättävä enintään kaksinkertaiseksi.
Mikäli maksua ei ole suoritettu säädetyssä ajassa, peritään siitä alkaen, kun maksu olisi pitänyt suorittaa oma-aloitteisesti, suorituspäivään saakka 18 prosentin vuotuinen viivästyskorko.
7 c §
Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on maksua määrättäessä meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa. Milloin johonkin toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että maksun suorittamisesta vapauduttaisiin, maatilahallituksella on oikeus määrätä maksu arvion mukaan.
7 d §
Maatilahallituksen on tarkistettava saapuneiden maksujen oikeamääräisyys, annettava kehotus laiminlyödyn ilmoitusvelvollisuuden täyttämiseen sekä tarvittaessa pantava maksuun ja perittävä maksu, korotus ja viivästyskorko.
Suorittamatta jääneen maksun perimisestä on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.
Jos maksu on valitusviranomaisen päätöksellä poistettu tai sitä on alennettu, maatilahallituksen on palautettava liikaa suoritettu määrä ja sille veronkantolain (611/78) nojalla säädetty korko hakemuksetta asianomaiselle.
7 e §
Maatilahallituksen toimittamaan maksuunpanoon saa hakea muutosta valittamalla. Valituksesta on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty. Maksu, korotus ja viivästyskorko on kuitenkin suoritettava valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.
Hallituksen esitys 112/87
Maa- ja metsätalousvaliok. miet. 6/87
Suuren valiok. miet. 84/87
Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 1987
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoMaa- ja metsätalousministeri Toivo T. Pohjala