466/1987

Annettu Helsingissä 30 päivänä huhtikuuta 1987

Laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä säädetyllä tavalla,

kumotaan rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä 3 päivänä kesäkuuta 1960 annetun lain (270/60) 13 §:n 2 momentti sekä 16 ja 17 §,

muutetaan 2 ja 3 §, 7 §:n 1 momentin 3 kohdan suomenkielinen sanamuoto, 8 §:n 1 momentti, 11 §:n 2 momentti, 12, 14 ja 19 § ja 21 §:n 1 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 2 § osittain muutettuna 19 päivänä heinäkuuta 1974 annetulla lailla (617/74) ja 7 §:n 1 momentin 3 kohta 2 päivänä helmikuuta 1979 annetussa laissa (115/79), sekä

lisätään lakiin uusi 12 a-12 d § seuraavasti:

2 §

Suomen kansalaista ei saa luovuttaa poliittisesta rikoksesta eikä rikoksesta, joka on tehty Suomessa tai suomalaisessa laivassa, sen ollessa aavalla merellä, taikka suomalaisessa ilma-aluksessa.

Suomen kansalaista ei saa muulloinkaan luovuttaa, ellei hän rikoksen tehdessään ole pysyvästi vähintään kaksi vuotta oleskellut siinä maassa, johon luovuttamista pyydetään, tai ellei teko ole sellainen rikos, josta säädetty ankarin rangaistus on Suomen lain mukaan vähintään neljä vuotta vankeutta tai jota Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtynä olisi pidettävä sellaisena rikoksena.

3 §

Henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen, voidaan luovuttaa poliittisesta rikoksesta vain, jos se tai vastaavanlainen teko on Suomen oikeuden mukaan rangaistava.

7 §

Luovuttamispyyntöön suostuttaessa on asetettava seuraavat ehdot:


3) luovutettavaa, joka ei ole Suomen kansalainen, ei saa muuten kuin 2 kohdassa mainituilla edellytyksillä asettaa syytteeseen tai rangaista sellaisesta ennen luovuttamista tehdystä poliittisesta rikoksesta, josta häntä ei ole luovutettu; sekä


8 §

Luovuttamispyynnön voi esittää luovuttamista pyytävän valtion poliisi- tai syyttäjäviranomainen ja on se osoitettava sisäasiainministeriölle tai, milloin luovutettavaksi pyydetyn henkilön Suomessa oleva oleskelupaikka tunnetaan, vaihtoehtoisesti asianomaisen poliisipiirin päällikölle.


11 §

Luovutettavaksi pyydetyllä henkilöllä on oikeus tutkinnassa käyttää avustajaa. Jollei hän itse voi hankkia avustajaa, tulee sen viranomaisen, jonka käsiteltävänä asia on, hankkia hänelle avustaja, jos hän sitä pyytää tai hänen oikeutensa valvominen asiassa sitä vaatii. Avustajalle suoritetaan valtion varoista kohtuullinen korvaus.

12 §

Tutkinnan edistämiseksi ja luovuttamisen varmistamiseksi voi pidättämiseen oikeutettu poliisimies ottaa luovutettavaksi pyydetyn henkilön säilöön. Säilöön ottamisesta on viipymättä ilmoitettava sen paikkakunnan raastuvanoikeudelle, jossa säilössä pitäminen tapahtuu tai, jollei siellä ole raastuvanoikeutta, lähimmälle raastuvanoikeudelle sekä asianomaiselle syyttäjälle ja sisäasiainministeriölle.

Säilössä pitämisestä on soveltuvilta kohdin voimassa, mitä tutkintavankeudesta on säädetty.

12 a §

Saatuaan ilmoituksen säilöön ottamisesta raastuvanoikeuden on kiireellisesti otettava asia käsiteltäväkseen siinä järjestyksessä kuin vangitsemisvaatimuksen käsittelystä on säädetty ja päätettävä, onko toimenpide pysytettävä voimassa. Säilöön ottamista varten ei luovutettavaksi pyydetyn syyllisyydestä tarvitse esittää muuta selvitystä kuin asiakirjat sisältävät. Päätöksestään tuomioistuimen on heti ilmoitettava sisäasiainministeriölle.

Säilöön otetulla henkilöllä on aina oikeus pyynnöstä saada asia uudelleen käsiteltäväksi tuomioistuimessa kahden viikon kuluessa pyynnön esittämisestä.

12 b §

Jos sisäasiainministeriö hylkää luovuttamispyynnön taikka korkein oikeus katsoo, että luovuttamiselle on olemassa este, sen on määrättävä säilöön otettu heti päästettäväksi vapaaksi.

12 c §

Luovutettavaksi pyydetyn henkilön säilössä pitämistä koskevasta alioikeuden päätöksestä saadaan kannella. Kantelulle ei ole määräaikaa.

12 d §

Poliisimies voi toimittaa, niin kuin siitä on erikseen säädetty, takavarikon ja etsinnän myös silloin, kun luovuttamispyynnössä tarkoitetunlaista tekoa, sen olematta Suomen lain mukaan rangaistava, Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtynä olisi täällä pidettävä rikoksena.

Luovuttamispäätöksessään sisäasiainministeriöllä on valta määrätä, että takavarikoitu esine on annettava luovuttamista pyytäneen viranomaisen haltuun.

14 §

Pyynnön muussa pohjoismaassa oleskelevan henkilön luovuttamisesta Suomeen tekee pidättämiseen oikeutettu virkamies.

19 §

Rikoksesta, josta tämän lain mukaan voidaan luovuttaa, saadaan henkilö, vaikka pyyntöä hänen luovuttamisestaan ei olisi vielä tullut, ottaa säilöön, jos vieras valtio on sitä pyytänyt tai jos hänet on siellä etsintäkuulutettu sellaisesta rikoksesta. Säilöön ottamisesta on vastaavasti noudatettava, mitä 12-12 c §:ssä on säädetty. Säilöön ottamista koskevan pyynnön, jonka tulee perustua vangitsemismääräykseen tai täytäntöönpanokelpoiseen tuomioon, voi vieraan valtion asianomainen viranomainen tehdä suoraan pidättämiseen oikeutetulle virkamiehelle Suomessa.

Säilöön ottamisesta on viipymättä ilmoitettava etsintäkuulutuksen julkaisseen valtion poliisi- tai syyttäjäviranomaiselle taikka säilöön ottamista tarkoittavan pyynnön esittäneelle viranomaiselle. Jollei luovuttamispyyntöä ole esitetty kahden viikon kuluessa ilmoituksen lähettämisestä, säilöön otettu on päästettävä vapaaksi.

21 §

Sisäasiainministeriö voi 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa pyynnöstä antaa luvan siihen, että tämän lain mukaan Suomesta luovutettu henkilö saadaan panna syytteeseen tai häntä rangaista muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta kuin siitä, jonka perusteella luovuttaminen on tapahtunut, taikka luovuttaa sellaisesta rikoksesta edelleen muulle 1 §:ssä mainitulle valtiolle.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.

Hallituksen esitys 14/85
Lakivaliok. miet. 9/86
Suuren valiok. miet. 230/86

Helsingissä 30 päivänä huhtikuuta 1987

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Oikeusministeri
Christoffer Taxell

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.