353/1987

Lainhuuto ja kiinnitys, joka kohdistuu kiinteistörekisterilain (392/85) mukaisessa kiinteistörekisterissä olevaan kiinteistöön, merkitään lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 2 §:n 1 momentissa tarkoitettu kiinnitys, joka kohdistuu kiinteistöä koskevaan vuokra- tai muuhun käyttöoikeuteen ja alueella oleviin oikeudenhaltijan rakennuksiin, merkitään lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin asianomaisen kiinteistön kohdalle. Sama koskee kiinnitystä silloin, kun vuokra- tai käyttöoikeuden kohteena on muu maa- ja vesialueiden yksikkö.

Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin merkitään myös ne asianomaista kiinteistöä ja 2 momentissa tarkoitettua kiinnityksen kohdetta koskevat oikeudet, vallintaoikeuden rajoitukset ja muut näihin verrattavat tiedot, jotka muussa laissa tai asetuksessa on säädetty merkittäviksi lainhuutorekisteriin, kiinnitysrekisteriin tai kiinnitysasiain pöytäkirjaan.

Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin liittyy saantorekisteri, johon merkitään lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin omistajatietoja täydentäviä tietoja kiinteistönluovutuksista. Saantorekisteriin voidaan merkitä myös muita kuin luovutukseen perustuvia tietoja kiinteistön omistuksesta.

Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin merkittäviä lainhuutoja ja kiinnityksiä koskevissa asioissa sekä 1 §:n 3 momentissa tarkoitettujen merkintöjen tekemisessä ja muuttamisessa (kirjaamisasioissa) noudatetaan niistä erikseen muussa laissa tai ennen tämän lain voimaantuloa annetussa asetuksessa annettuja säännöksiä, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Kirjaamisasia käsitellään alioikeuden kansliassa. Kirjaamisasioita käsitteleviä viranomaisia sanotaan tässä laissa kirjaamisviranomaisiksi.

Kirjaamisasioissa sovelletaan eräiden asiakirjain lähettämisestä tuomioistuimille annettua lakia (248/65).

Kirjaamisasia tulee vireille, kun hakemus on esitetty kansliassa taikka toimitettu sinne postitse tai lähetin välityksellä. Vireille tulleesta hakemuksesta on viipymättä tehtävä tarpeelliset merkinnät rekisteriin.

Kirjaamisviranomaisen on omasta aloitteestaan hankittava selvitys sellaisista asian ratkaisemiseksi tarpeellisista seikoista, joita koskevat tiedot ovat saatavissa lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä tai siihen yhteydessä olevista muista rekistereistä.

Jos hakemus on puutteellinen eikä sitä ole jätettävä tutkimatta tai heti hylättävä, hakijaa on kehotettava täydentämään hakemustaan ja tarvittaessa saapumaan kirjaamisviranomaisen kuultavaksi. Hakijalle on ilmoitettava, millä tavoin hakemus on puutteellinen, minä päivänä viimeistään hänen on täydennettävä hakemustaan ja mitkä ovat täydennyskehotuksen noudattamatta jättämisen seuraukset. Tarvittaessa hakijalle voidaan antaa uusi täydennyskehotus.

Jollei hakija viimeistään 1 momentissa tarkoitettuna määräpäivänä täydennä hakemustaan tarpeellisella tavalla, hakemus jätetään tutkimatta tai hylätään. Jos hakija peruuttaa hakemuksensa, hakemus todetaan rauenneeksi.

Puutteellisesti leimattujen hakemusasiakirjojen käsittelystä on voimassa, mitä leimaverolaissa (662/43) on säädetty. Asiakirjoja palautettaessa on niihin liitettävä laskelma, josta ilmenee, mihin määrään asiakirjat on leimattava.

Lainhuuto annetaan ja kiinnitys myönnetään merkitsemällä asian ratkaisu rekisteriin. Ratkaisun sisältö ilmenee rekisteristä. Sama koskee kiinnityksen uudistamista, kuolettamista ja etuoikeusjärjestyksen muuttamista sekä muuta rekisteriin merkityn ratkaisun muuttamista tai täsmentämistä. Kun hakemus kokonaan tai osaksi jätetään tutkimatta tai hylätään, siitä tehdään hakemuksen kohdalle merkintä rekisteriin ja annetaan erillinen päätös. Samoin menetellään, jos asiassa päätetään kuulla muuta asianosaista kuin hakijaa tai jos asiassa tehdään muu tähän verrattava asian käsittelyä koskeva ratkaisu.

Toimituskirjaksi annetaan hakijalle todistus rekisteriin asian ratkaisusta tehdyistä merkinnöistä tai 1 momentissa tarkoitettu erillinen päätös.

Kirjaamisasioissa ei pidetä pöytäkirjaa.

Kirjaamisasian käsittelyssä kertyneistä asiakirjoista muodostetaan asiakirjavihko. Milloin ratkaisun perusteet eivät käy riittävästi selville asiakirjavihkoon sisältyvästä aineistosta tai milloin siihen muutoin on erityistä syytä, asiakirjavihkoon on liitettävä ratkaisun perustelut.

Kun kirjaamisasiassa annettuun ratkaisuun haetaan muutosta, kirjaamisviranomaisen on lähetettävä jäljennös asiakirjavihkosta hovioikeuteen.

Muutoksenhakutuomioistuimen on viipymättä ilmoitettava ratkaisustaan kirjaamisviranomaiselle 7 §:ssä tarkoitettujen rekisterimerkintöjen tekemistä varten.

Kirjaamisviranomaisen on viipymättä omasta aloitteestaan otettava käsiteltäväkseen muutoksenhakutuomioistuimen sen uudelleen käsiteltäväksi määräämä asia.

Jos kirjaamisviranomaisen kirjaamisasiassa tekemä ratkaisu perustuu selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen taikka ilmeisen väärään lain soveltamiseen, kirjaamisviranomainen voi poistaa virheellisen ratkaisunsa ja ratkaista asian uudelleen.

Edellytyksenä asiavirheen korjaamiselle on, että kaikkia niitä, joiden oikeutta korjaaminen koskee, on kuultu ja että ne asianosaiset, joiden oikeus korjaamisen vuoksi heikkenee, ovat antaneet korjaamiseen suostumuksensa.

Jos lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin tehdyissä merkinnöissä on ilmeinen kirjoitus- tai laskuvirhe, teknisestä viasta aiheutunut virhe taikka muu näihin verrattava virhe tai puute, kirjaamisviranomaisen on tehtävä tarpeelliset korjaukset merkintöihin.

Kirjaamisviranomaisen on ennen virheen korjaamista varattava niille tiedossaan oleville asianosaisille, joille voi aiheutua korjauksesta haittaa, tilaisuus tulla kuulluiksi.

Virheen korjaamisasiassa noudatetaan, mitä 7 §:ssä on säädetty ratkaisun tekemisestä ja merkitsemisestä rekisteriin. Jollei korjaamisasiaa heti ratkaista, sen vireilläolosta on tehtävä merkintä rekisteriin.

Jos muutoksenhaku kirjaamisasiassa annettuun ratkaisuun on vireillä, korjaamisasian vireilletulosta on ilmoitettava muutoksenhakutuomioistuimelle ja toimitettava sille asiassa tehty ratkaisu.

Päätökseen, jolla kirjaamisviranomainen on hylännyt virheen korjaamista tarkoittavan hakemuksen, ei saa hakea muutosta valittamalla.

Virheen korjaamisesta on mahdollisimman pian tehtävä merkintä virheellisestä ratkaisusta annettuun toimituskirjaan tai annettava uusi toimituskirja sen sijaan. Virheellisen toimituskirjan haltija on velvollinen esittämään sen kehotuksesta kirjaamisviranomaiselle määräajassa korjausta varten. Kirjaamisviranomainen saa sakon uhalla velvoittaa asianomaisen määräajassa täyttämään esittämisvelvollisuutensa. Jollei asianomainen täytä esittämisvelvollisuuttaan, kirjaamisviranomainen saa tuomita hänet uhkasakkoon.

Kirjaamisviranomaisen on lisäksi pyrittävä tekemään korjaukset lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä annettuun virheelliseen todistukseen taikka antamaan uusi todistus sen sijaan.

Tässä pykälässä tarkoitetut korjausmerkinnät on tehtävä ja toimituskirjat ja todistukset on annettava maksutta.

Jos joku kärsii vahinkoa lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin tiedoissa olevasta 11 §:ssä tarkoitetusta virheestä tai puutteesta taikka rekisteristä annetussa todistuksessa olevasta virheestä tai puutteesta, valtion on korvattava vahinko, vaikkei vahingonkorvauslain (412/74) 3 luvun 2 §:ssä tarkoitettua virhettä tai laiminlyöntiä olisikaan olemassa. Jos vahinko johtuu kiinteistörekisterin kiinteistötietojen virheellisyydestä tai puutteellisuudesta, korvaa vahingon kiinteistörekisterilain 5 §:ssä tarkoitettu kiinteistörekisterin pitäjä.

Jos muun viranomaisen kuin kirjaamisviranomaisen rekisteristä antamassa todistuksessa on virhe tai puute, joka ei aiheudu lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin tietojen virheellisyydestä, korvataan vahinko asianomaisen julkisyhteisön varoista.

Muutoin on tässä pykälässä tarkoitettuun vahingon korvaamiseen sovellettava, mitä vahingonkorvauslaissa on säädetty.

Jos vahinkoa kärsineellä on sopimussuhteen tai muun erityisen perusteen nojalla oikeus saada joltakulta korvausta 14 §:ssä tarkoitetusta vahingosta, siirtyy vahinkoa kärsineen oikeus korvauksen saamiseen julkisyhteisölle siltä osin kuin julkisyhteisö on 14 §:n perusteella maksanut vahingonkorvausta.

Oikeus vaatia 1 momentissa tarkoitettua korvausta alkaa siitä päivästä, jona julkisyhteisö on maksanut korvauksen tai jona se tuomioistuimen lainvoimaisella päätöksellä on velvoitettu maksamaan korvausta. Korvauksesta voidaan osaksi tai kokonaan luopua, jos sen vaatiminen on vahingon suuruus ja muut olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta.

Milloin kaksi tai useampi on takautumisoikeuden nojalla velvollinen korvaamaan julkisyhteisölle sen maksaman määrän, vastaavat he siitä yhteisvastuullisesti. Se, jota ei ole tuomittu maksamaan täyttä korvausta, vastaa kuitenkin vain tuomitusta määrästä. Korvausmäärän jakamiseen korvausvelvollisten kesken sovelletaan lisäksi, mitä vahingonkorvauslain 6 luvun 3 §:ssä on säädetty.

Lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin sekä saantorekisterin tiedot ovat julkisia. Kirjaamisviranomaisen on pyynnöstä annettava rekistereistä todistuksia. Muiden viranomaisten oikeudesta antaa rekistereistä todistuksia säädetään asetuksella.

Oikeushallinnon viranomaisella, kiinteistönmuodostamistehtäviä hoitavalla viranomaisella ja kunnalla on oikeus omaan käyttöönsä saada maksutta tietoja rekistereistä. Muiden viranomaisten vastaavasta oikeudesta saada tietoja päättää oikeusministeriö.

Oikeusministeriö voi hyväksyttävää tarkoitusta varten luovuttaa sopivalla tavalla ryhmiteltyinä tietoja rekistereistä muullekin tietojen tarvitsijalle kuin 2 momentissa tarkoitetulle viranomaiselle. Tiedot voidaan antaa myös automaattiseen tietojenkäsittelyyn soveltuvassa muodossa. Tiedoista perittävistä maksuista säädetään asetuksella.

Oikeusministeriö huolehtii muussa laissa tai asetuksessa tuomiokunnan tuomarin ja kiinteistötuomarin velvollisuudeksi säädetyistä tehtävistä, jotka koskevat rekisteritietojen toimittamista viranomaisille, sekä muista vastaavista tehtävistä siten kuin asetuksella säädetään.

Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri sekä saantorekisteri ovat osa kiinteistötietojärjestelmää.

Mitä tässä laissa säädetään kiinteistöstä, koskee myös määräosaa kiinteistöstä ja saantorekisterin osalta myös määräalaa.

Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin merkitään myös tontinvuokrasopimukset.

Tontinvuokrasopimuksen rekisteröimisessä on sen lisäksi mitä siitä on maanvuokralaissa (258/66) säädetty, soveltuvin kohdin noudatettava kirjaamisasioista tässä laissa annettuja säännöksiä.

Kiinteistörekisterinpitäjän on huolehdittava siitä, että kirjaamisviranomaiset saavat lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin sekä saantorekisterin perustamista ja ylläpitämistä varten käyttöönsä tarvittavat tiedot kiinteistöistä ja muista maa- ja vesialueiden yksiköistä lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin sekä saantorekisterin tarkoituksiin soveltuvassa muodossa. Tietojen antajien tulee huolehtia myös siitä, että kiinteistörekisterin, lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin sekä saantorekisterin tiedot kiinteistöjaotuksesta ovat yhtäpitävät ja ajan tasalla.

Tarkemmat säännökset lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä sekä saantorekisteristä samoin kuin säännökset päiväkirjan pitämisestä kirjaamisasioissa sekä muusta tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Oikeusministeriö huolehtii lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin sekä saantorekisterin perustamisesta ja kehittämisestä.

Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin siirretään voimassa olevia oikeuksia koskevat tiedot lainhuuto-, kiinnitys- ja tontinvuokrarekistereistä (perustiedot) sitä mukaa kuin kiinteistörekisteri on kirjaamisviranomaisen toimialueeseen kuuluvassa kunnassa kiinteistörekisterilain 18 §:ssä tarkoitetulla tavalla otettu käyttöön.

Kihlakunnantuomari tai kiinteistötuomari huolehtii oikeusministeriön ohjeiden mukaisesti perustietojen siirtämisestä ja valvoo, että siirto tulee oikein suoritetuksi.

Hovioikeus voi pyynnöstä vapauttaa asianomaisen tuomioistuimen tuomarin muista tehtävistään tietojen siirtämisestä aiheutuvien tehtävien suorittamista varten.

Oikeusministeriö tekee päätöksen lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin käyttöön ottamisesta lainhuudatuksesta ja kiinteistönsaannon moittimisajasta annetun lain (86/30) 18 §:ssä tarkoitetun lainhuutorekisterin ja kiinnityksestä kiinteään omaisuuteen annetun asetuksen 34 a §:ssä tarkoitetun kiinnitysrekisterin sekä maanvuokralain 48§:ssä tarkoitetun tontinvuokrarekisterin korvaavana rekisterinä. Päätös voi koskea yhden tai useamman kirjaamisviranomaisen toimialuetta kokonaan tai osittain. Silloin, kun päätös koskee vain osaa kirjaamisviranomaisen toimialueesta, oikeusministeriö voi samalla määrätä, että asianomaisen viranomaisen koko toimialueella sovelletaan kaikissa lainhuuto- ja kiinnitysasioissa ja merkintöjen tekemisessä tämän lain 4-13 §:n säännöksiä.

Oikeusministeriö voi määrätä, kuinka kauan ja millä tavalla 1 momentissa mainittuja rekistereitä pidetään rinnan lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin kanssa.

Oikeusministeriö voi määrätä, että 1 momentissa tarkoitettuihin korvattaviin rekistereihin merkitään jo ennen lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin käyttöön ottamista myös tässä laissa ja sen nojalla annetussa asetuksessa tarkoitettuja tietoja.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 1987.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.

Mitä 26 §:n 1 momentissa tarkoitetuista korvattavista rekistereistä annettavista todistuksista ja otteista on muussa laissa tai asetuksessa säädetty, koskee lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin käyttöön ottamisen jälkeen lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä annettavia todistuksia.