Laki valtion eläkelain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 20 päivänä toukokuuta 1966 annetun valtion eläkelain 5§:n 2 momentti, 7§:n 2 momentti ja 19§ sekä väliaikaisesti 8§:n 4 momentin c kohta, sellaisina kuin ne ovat, 5§:n 2 momentti 31 päivänä tammikuuta 1985 annetussa laissa (91/85), 7§:n 2 momentti 9 päivänä toukokuuta 1986 annetussa laissa (333/86) ja 19§ 23 päivänä helmikuuta 1979 annetussa laissa (215/79) sekä 8§:n 4 momentin c kohta 27 päivänä marraskuuta 1981 annetussa laissa (809/81), näin kuuluviksi:
5 §
Eläkeajaksi työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkettä varten luetaan myös työkyvyttömyyden tai työttömyyden alkamisen ja virkaa tai työtä varten säädetyn eläkeiän saavuttamisen välinen aika, jos työkyvyttömyys tai työttömyys on alkanut ennen kuin palveluksen päättymisestä on kulunut 360 päivää. Edellä tarkoitettuja 360 päivää laskettaessa jätetään huomioon ottamatta päivät, joilta edunsaaja on saanut työttömyysturvalain (602/84) mukaista päivärahaa, kuitenkin enintään siihen määrään saakka, joka vastaa työttömyysturvalain 26§:ssä säädettyä niiden päivien enimmäismäärää, joilta voidaan maksaa ansioon suhteutettua päivärahaa. Jos palvelus ei ole jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 4 kuukautta, luetaan sen perusteella eläkeajaksi eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika vain sikäli kuin edunsaajalla ei ole ennen tätä palvelusta alkaneen virka- tai työsuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella oikeutta sellaiseen työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkkeeseen, jota varten sanottu aika tai sitä vastaava ansio jo otetaan huomioon.
7 §
Jos edunsaajan ilmoituksen johdosta selvitetään, että hänen viimeisestä tämän lain tarkoittamasta palveluksesta saamansa työansio poikkeuksellisesta syystä on ollut alhaisempi kuin hänen 16§:n mukaisesti tarkistettu työansionsa on ollut samassa palveluksessa ennen tällaisen syyn ilmaantumista niin pitkänä aikana, että suurempaa työansiota on voitu pitää vakiintuneena, ja jos tällä seikalla on olennainen vaikutus hänen eläketurvaansa, eläkkeen perusteena olevana palkkana pidetään sitä keskimääräistä palveluksesta saatua työansiota, joka hänellä olisi ollut, jollei mainittua syytä olisi esiintynyt. Sama on laki myös muiden palvelusten osalta, jos ne ovat päättyneet eläketapahtumaa lähinnä edeltäneiden 360 päivän aikana. Tällöin kuitenkin jätetään huomioon ottamatta sellaiset päivät, joilta edunsaaja on saanut työttömyysturvalain mukaista päivärahaa, kuitenkin enintään siihen määrään saakka, joka vastaa työttömyysturvalain 26§:ssä säädettyä niiden päivien enimmäismäärää, joilta voidaan maksaa ansioon suhteutettua päivärahaa. Jos selvitetään, että palveluksesta saatu työansio poikkeuksellisesta syystä on vastaavalla tavalla korkeampi kuin edellä mainittu vakiintunut työansio, eläkkeen perusteena olevaa palkkaa voidaan samalla tavoin alentaa. Sen estämättä, mitä 1§:n 5 ja 6 momentissa on säädetty, katsotaan tätä momenttia sovellettaessa palveluksen jatkuneen yhdenjaksoisesti.
8 §
Eläkeiän saavuttaminen ei kuitenkaan ole edellytyksenä vanhuuseläkkeen saamiseksi,
jos sellaisen upseerin tai toimiupseerin viran haltijalla, johon ehdottomana kelpoisuusehtona on upseerin tai toimiupseerin virkatutkinto, on sotilasarvo ja hänellä on tällaisessa virassa tai, toimiupseerin viran ollessa kyseessä, yhteensä tällaisessa virassa ja värvätyn, rajavartijan ja merivartijan tehtävissä eläkeaikaa vähintään 20 vuotta, milloin eroamisikä on enintään 50 vuotta, tai vähintään 25 vuotta, milloin eroamisikä on 50 vuotta korkeampi, ja tästä eläkeajasta vähintään 6 kuukautta välittömästi ennen palveluksen päättymistä;
sekä jos edunsaajalla vapauttamista, sopimuksen voimassaolon tai palveluksen päättymistä välittömästi edeltäneiden 5 vuoden kuluessa on eläkeaikaa yhteensä vähintään 3 vuotta.
19 §
Jos henkilölle, jolta 5§:n 2 tai 3 momenttia soveltaen myönnetty työkyvyttömyyseläke on lakkautettu, myönnetään uusi työkyvyttömyyseläke sellaisen työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen kuin lakkautetun eläkkeen päättymisestä on kulunut yksi vuosi, tai jos hän myöhemmin tulee saman sairauden, vian tai vamman johdosta uudelleen työkyvyttömäksi, hänelle myönnetään työkyvyttömyyseläke samojen perusteiden mukaan kuin lakkautettu eläke.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1987. Tämän lain 8§:n 4 momentin c kohta on voimassa 31 päivään joulukuuta 1987. Tätä lakia sovelletaan eläkkeeseen, jonka perusteena oleva eläketapahtuma on sattunut tämän lain voimassa ollessa.
Laskettaessa tämän lain 5§:n 2 momentissa ja 7§:n 2 momentissa säädettyä 360 päivää jätetään huomioon ottamatta myös sellaiset työttömyyspäivät, joilta on suoritettu työttömyysturvalain mukaista peruspäivärahaa ennen tämän lain voimaantuloa.
Määrättäessä tämän lain 19§:n mukaisesti uutta eläkettä sellaisen työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut vuoden kuluessa aikaisemman eläkkeen päättymisestä, otetaan huomioon myös ennen tämän lain voimaantuloa päättynyt 5§:n 2 tai 3 momentin mukaisesti määrätty työkyvyttömyyseläke.
Hallituksen esitys 233/86
Sosiaalivaliok. miet. 32/86
Suuren valiok. miet. 211/86
Helsingissä 16 päivänä tammikuuta 1987
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoMinisteri Pekka Vennamo