Laki valtion eläkelain 8 ja 10 §:n muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 20 päivänä toukokuuta 1966 annetun valtion eläkelain ( 280/66 ) 8 §:n 1 momentti ja 10 §:n 2 momentti, sellaisina kuin ne ovat, 8 §:n 1 momentti 10 päivänä joulukuuta 1971 annetussa laissa (851/71) ja 10 §:n 2 momentti 9 päivänä toukokuuta 1986 annetussa laissa (333/86), sekä
lisätään 8 §:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna mainitulla 10 päivänä joulukuuta 1971 annetulla lailla, 18 päivänä heinäkuuta 1975 ja 27 päivänä marraskuuta 1981 annetuilla laeilla (568/75 ja 809/81), uusi 5 momentti, jolloin nykyinen 5 momentti siirtyy 6 momentiksi, seuraavasti:
8 §
Vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että edunsaajalla on eläkeaikaa vähintään yksi kuukausi, että hän on saavuttanut eläkeiän ja että palvelus on päättynyt. Vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä 65 vuotta alemmassa eläkeiässä on kuitenkin lisäksi, että edunsaaja palveluksen päättymistä välittömästi edeltäneet 6 kuukautta on ollut yhdenjaksoisesti jatkuneessa palveluksessa ja että hänellä palveluksen päättymistä välittömästi edeltäneiden 5 vuoden kuluessa on eläkeaikaa yhteensä vähintään 3 vuotta. Tässä momentissa mainittuja 6 kuukauden ja 3 vuoden aikoja laskettaessa otetaan huomioon myös kunnallisten viranhaltijain ja työntekijäin eläkelain (202/64), kansaneläkelaitoksen eläkeohjesäännön tai eläkesäännön, Postipankin eläkelaitoksen eläkesäännön taikka Suomen Pankin eläkesäännön perusteella eläkeajaksi luettava palvelusaika.
Jos edunsaaja, jolla on eläkeaikaa vähintään yksi kuukausi, on saanut 1 momentissa mainittujen säännösten nojalla myönnetyn vanhuuseläkkeen, hänellä on palveluksen päätyttyä oikeus myös tämän lain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen riippumatta siitä, täyttääkö hän 1 momentissa säädetyt muut vanhuuseläkkeen saamisen edellytykset.
10 §
Eläkkeen määrä on kuitenkin kunkin palveluksen osalta eläkeajaksi luetulta täydeltä kuukaudelta 11/60 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta,
jos edunsaaja palveluksensa päättymistä välittömästi edeltäneet 6 kuukautta on ollut yhdenjaksoisesti jatkuneessa palveluksessa ja tämän päättyessä on saavuttanut virkaansa tai työtänsä varten säädetyn eläkeiän sekä jos hänellä sen saavuttamista tai palveluksen päättymistä välittömästi edeltäneiden 5 vuoden kuluessa on eläkeaikaa yhteensä vähintään 3 vuotta, jolloin mainittuja 6 kuukauden ja 3 vuoden aikoja laskettaessa otetaan huomioon myös aikaisempi 8 §:n 1 momentissa mainittujen säännösten mukaista eläkettä varten eläkeajaksi luettava palvelusaika;
jos työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke myönnetään 5 §:n 2 momenttia tahi vanhuuseläke 8 §:n 3 tai 4 momenttia soveltaen; taikka
jos edunsaajalle on myönnetty 8 §:n 1 momentissa mainittujen säännösten perusteella sellainen vanhuus-, työkyvyttömyys- taikka työttömyyseläke, jonka määrä on laskettu tätä momenttia vastaavia määräyksiä soveltaen.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1987.
Tätä lakia sovelletaan eläkkeeseen, jonka perusteena oleva eläketapahtuma on sattunut lain voimassa ollessa.
Edunsaajalla, jolle on tämän lain 8 §:n 1 momentissa mainittujen säännösten perusteella myönnetty ennen tämän lain voimaantuloa alkanut vanhuuseläke, mutta joka ei ole vielä saavuttanut oikeutta valtion eläkelain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen, on oikeus hakemuksesta saada valtion eläkelain mukainen vanhuuseläke tämän lain voimaantulosta lukien laskettuna siten kuin tämän lain 10 §:n 2 momentissa säädetään.
Hallituksen esitys 82/86
Sosiaalivaliok. miet. 16/86
Suuren valiok. miet. 124/86
Helsingissä 19 päivänä joulukuuta 1986
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoMinisteri Pekka Vennamo