Laki kansaneläkelain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain ( 347/56 ) 67 a §, sellaisena kuin se on muutettuna 5 päivänä helmikuuta ja 30 päivänä joulukuuta 1982 annetuilla laeilla (103 ja 1083/82),
muutetaan 22 a §:n 1 momentti ja 31 §:n 2 momentti, näistä 22 a §:n 1 momentti sellaisena kuin se on 26 päivänä heinäkuuta 1985 annetussa laissa (670/85), sekä
lisätään 26 §:ään, sellaisena kuin se on muutettuna mainituilla 5 päivänä helmikuuta ja 30 päivänä joulukuuta 1982 ja 26 päivänä heinäkuuta 1985 annetuilla laeilla sekä 18 päivänä tammikuuta ja 12 päivänä heinäkuuta 1985 annetuilla laeilla (53 ja 594/85), uusi 7 momentti, lakiin uusi 39 b § ja 45 §:ään, sellaisena kuin se on 4 päivänä marraskuuta 1960 annetussa laissa (466/60), uusi 2 momentti seuraavasti:
22 a §
Sen estämättä, mitä 22 §:ssä on säädetty, on 55 vuotta täyttäneellä vakuutetulla oikeus saada työkyvyttömyyseläkettä yksilöllisenä varhaiseläkkeenä, jos hänen työkykynsä, huomioon ottaen sairaus, vika tai vamma, ikääntymiseen liittyvät tekijät, ammatissaolon pitkäaikaisuus, hänelle työstä aiheutunut rasittuneisuus ja kuluneisuus sekä työolosuhteet, on pysyvästi siinä määrin alentunut, ettei hänen kohtuudella voida edellyttää enää jatkavan ansiotyötään. Eläkkeen saamisen edellytyksenä on lisäksi, että vakuutettu on joko lopettanut ansiotyön tai että hänen ansiotulonsa voidaan arvioida kuukaudessa keskimäärin pienemmiksi kuin 689,58 markkaa. Työn lopettamisen tai ansiotulojen vähentymisen tulee olla tapahtunut aikaisintaan vuotta ennen yksilöllisen varhaiseläkkeen alkamista. Tällöin jätetään huomioon ottamatta päivät, joilta vakuutettu on saanut opintovapaalaissa (273/79) tarkoitettua opintovapaata, sekä päivät, joilta vakuutettu on saanut työttömyysturvalain (602/84) mukaista päivärahaa, viimeksi mainitut kuitenkin enintään siihen määrään saakka, joka vastaa työttömyysturvalain 26 §:ssä säädettyä niiden päivien enimmäismäärää, joilta voidaan maksaa ansioon suhteutettua päivärahaa.
26 §
Vanhuuseläkkeen lisäosaa määrättäessä voidaan sellainen 1 momentissa mainittu työ- tai yrittäjätoimintaan perustuva eläke, josta on hakemus vireillä, ottaa huomioon 3 momentissa tarkoitetulla tavalla, kunnes hakemus on lopullisesti ratkaistu. Mahdollinen liikamaksu voidaan kuitata tulevista eläke-eristä.
31 §
Eläkelaitos voi vuoden kuluessa siitä ajankohdasta lukien, josta eläke on lakkautettu, määrätä työkyvyttömyyden aiheuttaneen sairauden pahentumisen vuoksi eläkkeen maksamisen jälleen aloitettavaksi hyväksymänsä selvityksen perusteella ilman 35 §:ssä säädetyssä järjestyksessä tehtyä hakemusta. Eläke voidaan tällöin määrätä takautuvasti maksettavaksi siltä ajalta, jona eläke on ollut lakkautettuna, tahi sen osalta. Jos kuitenkin uusi työkyvyttömyyseläke myönnetään sellaisen työkyvyttömyyden perusteella, joka on alkanut ennen kuin mainitun aikaisemman eläkkeen päättymisestä on kulunut yksi vuosi, eläke voidaan myöntää myös yksilöllisenä varhaiseläkkeenä edellyttäen, että työnteon lopettaminen tai ansiotulojen vähentyminen on tapahtunut aikaisintaan vuotta ennen aikaisemman eläkkeen alkamista. Vuoden määräaikaa laskettaessa on otettava huomioon, mitä 22 a §:ssä on säädetty.
39 b §
Tämän lain mukainen eläke tai sen osa ja muu etuus maksetaan viivästysajalta korotettuna. Velvollisuus maksaa etuus korotettuna ei kuitenkaan koske sitä osaa etuudesta, joka suoritetaan toiselle lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle vakuutus- tai eläkelaitokselle taikka sosiaalivakuutustoimikunnalle tai työttömyyskassalle. Korotus ei myöskään koske 34 §:n 1 momentin mukaan suoritettavia kuntoutusetuuksia.
Etuuden korotus on 16 prosenttia vuodessa, ja se lasketaan viivästysajan jokaiselta päivältä. Viivästysajan katsotaan alkavan, kun kolme kalenterikuukautta on kulunut sen kuukauden päättymisestä, jona vakuutettu on jättänyt eläkelaitokselle hakemuksensa tai muun vastaavan vaatimuksen sekä esittänyt etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia. Tällöin otetaan myös huomioon eläkelaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. Jos 26 §:ssä tarkoitettua eläkettä tai korvausta ei vielä ole lopullisesti ratkaistu, viivästysajan katsotaan alkavan vasta, kun yksi kalenterikuukausi on kulunut sen kuukauden päättymisestä, jona ilmoitus mainitusta eläkkeestä tai korvauksesta on tullut eläkelaitokseen. Saman päätöksen perusteella myöhemmin suoritettavalle etuuserälle korotus lasketaan eräpäivästä.
Milloin eläkelaitoksen antamaan päätökseen on haettu muutosta, muutoksenhakuelin voi määrätä, että korotus lasketaan myöhemmästä kuin 2 momentissa tarkoitetusta ajankohdasta, jos eläkelaitos osoittaa muutoksenhaun aikana tapahtuneen oleellisen muutoksen vakuutetun olosuhteissa.
Jos etuutta ei ole voitu maksaa oikeassa ajassa vakuutetusta johtuvasta syystä, eläkelaitos ei ole velvollinen suorittamaan etuutta korotettuna pitemmältä ajalta kuin siitä päivästä, jona este eläkelaitoksen tieten on lakannut. Jos etuuden suorittaminen viivästyy lain säännöksen johdosta taikka yleisen liikenteen tai maksuliikenteen keskeytymisen taikka muun senkaltaisen ylivoimaisen esteen vuoksi, eläkelaitos ei ole velvollinen maksamaan etuutta korotettuna tällaisen esteen aiheuttamalta viivästysajalta.
Tässä pykälässä tarkoitettua etuuden korotusta, jonka määrä eläkkeeltä tai sen osalta taikka muulta etuudelta on pienempi kuin 4 markkaa, ei ole maksettava.
Tätä pykälää sovellettaessa vuoteen katsotaan sisältyvän 360 päivää ja kuukauteen 30 päivää.
45 §
Jos lisäosassa tuloksi luettavasta eläkkeestä tai korvauksesta on muutoksenhaku vireillä, voidaan lisäosa maksaa väliaikaisesti, vaikka oikeutta mainittuun etuuteen ei ole lopullisesti ratkaistu. Jos tällaisessa tapauksessa myönnetään lisäosassa tuloksi luettavaa eläkettä tai korvausta takautuvasti, eläkelaitos saa periä samalta ajalta liikaa maksetun lisäosan määrän takautuvasti suoritettavasta eläkkeestä tai korvauksesta. Eläkelaitoksen on ilmoitettava työeläke- tai muulle laitokselle vähintään kaksi viikkoa ennen eläkkeen tai korvauksen maksamista, että eläke tai korvaus tai osa siitä on maksettava eläkelaitokselle.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä marraskuuta 1986. Tämän lain 22 a §:n 1 momenttia ja 31 §:n 2 momenttia sovelletaan kuitenkin 1 päivästä tammikuuta 1986.
Tätä lakia ei sovelleta asiaan, joka on tullut eläkelaitoksessa vireille ennen lain voimaantuloa. Säännöksiä etuuden korotuksesta sovelletaan kuitenkin sellaiseen 39 b §:n 2 momentissa tarkoitettuun etuuserään, jonka eräpäivä on lain voimaantulopäivänä tai sen jälkeen.
Tämän lain 22 a §:n 1 momentissa säädetty markkamäärä vastaa työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaan vuodelle 1985 vahvistettua palkkaindeksilukua.
Tämän lain 39 b §:n 5 momentissa säädetty markkamäärä vastaa virallisen elinkustannusindeksin sitä pistelukua, jonka mukaan vuoden 1981 maaliskuussa maksettavina olevien kansaneläkkeiden suuruus on laskettu.
Hallituksen esitys 67/86
Sosiaalivaliok. miet. 12/86
Suuren valiok. miet. 77/86
Naantalissa 8 päivänä elokuuta 1986
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoSosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskoski-Vikatmaa