584/1984

Annettu Naantalissa 10 päivänä elokuuta 1984

Laki kansalaisuuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä säädetyllä tavalla,

muutetaan 28 päivänä kesäkuuta 1968 annetun kansalaisuuslain (401/68)1 §:n 1 momentti, 3 §, 5-8 ja 9 §, 10 §:n 6 momentti ja 12 § sekä

lisätään lakiin uusi 3 a ja 3 b§, 4 §:ään uusi 4 momentti, lakiin uusi 8 a ja 8 b§, 11 §:ään uusi 2 momentti sekä lakiin uusi 12 a§ seuraavasti:

1 §

Lapsi saa syntyessään Suomen kansalaisuuden:

1)jos äiti on Suomen kansalainen;

2)jos isä on Suomen kansalainen ja avioliitossa lapsen äidin kanssa;

3)jos isä on kuollut, mutta on kuollessaan ollut Suomen kansalainen ja avioliitossa lapsen äidin kanssa; tai

4)jos lapsi syntyy Suomessa eikä saa syntyessään minkään muun valtion kansalaisuutta.


3 §

Jos mies, joka on Suomen kansalainen, menee avioliittoon ulkomaalaisen naisen kanssa, tulee heidän yhteinen, ennen avioliittoa syntynyt lapsensa Suomen kansalaiseksi, jos:

1)lapsen huolto kuuluu molemmille vanhemmille tai toiselle heistä; ja

2)lapsi ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta eikä ole naimisissa.

3 a§

Lapsi, joka ei ole 1 tai 3 §:n nojalla saanut Suomen kansalaisuutta, saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos:

1)lapsen isä on lapsen syntyessä ollut ja on edelleen Suomen kansalainen;

2)lapsen huolto kuuluu isälle yksin tai yhteisesti lapsen muun huoltajan kanssa;

3)lapsi asuu pysyvästi Suomessa; ja

4)lapsi ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta eikä ole naimisissa.

3 b§

Ulkomaalainen lapsi, joka on otettu ottolapseksi, saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos:

1)ottovanhemmista ainakin toinen on Suomen kansalainen ja lapsen huolto kuuluu hänelle yksin tai yhteisesti lapsen muun huoltajan kanssa;

2)lapseksiottaminen on Suomessa pätevä; ja

3)lapsi ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta eikä ole naimisissa.

4 §

Kun ulkomaalainen otetaan Suomen kansalaiseksi, kansalaistamispäätöksessä määrätään, tuleeko hänen alle kahdeksantoistavuotias naimaton lapsensa samalla Suomen kansalaiseksi.

5 §

Ulkomaalainen saa ilmoituksesta Suomen kansalaisuuden, jos hänellä on ollut varsinainen asuntonsa ja kotinsa Suomessa keskeytyksettä siitä lähtien kun hän on täyttänyt kuusitoista vuotta ja lisäksi sitä ennen yhteensä vähintään viiden vuoden ajan. Hän voi tehdä ilmoituksen täytettyään kaksikymmentäyksi vuotta mutta ennen kuin on täyttänyt kaksikymmentäkolme vuotta.

Ulkomaalainen, joka on kansalaisuudeton tai joka saamalla Suomen kansalaisuuden menettää vieraan valtion kansalaisuuden, voi tehdä 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen jo kahdeksantoista vuotta täytettyään, jos hänellä silloin on ollut varsinainen asuntonsa ja kotinsa Suomessa keskeytyksettä viimeisten viiden vuoden ajan ja lisäksi sitä ennen yhteensä vähintään viisi vuotta.

Kun valtakunta tai sen osa on julistettu sotatilaan, ei vihollisvaltion kansalainen eikä myöskään sen entinen kansalainen voi 1 tai 2 momentin nojalla saada Suomen kansalaisuutta.

6 §

Jos syntyperäinen Suomen kansalainen, jolla on ollut varsinainen asuntonsa ja kotinsa Suomessa keskeytyksettä siihen asti kun hän on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, on maasta muutettuaan menettänyt Suomen kansalaisuuden, hän saa sen ilmoituksesta takaisin asuttuaan maassa viimeksi kuluneet kaksi vuotta. Jos hän on jonkin muun valtion kansalainen, hän voi saada Suomen kansalaisuuden takaisin vain, jos hän samalla menettää vieraan valtion kansalaisuuden.

7 §

Kun ulkomaalainen saa 5 tai 6 §:n nojalla Suomen kansalaisuuden, saa hänen lapsensa samalla Suomen kansalaisuuden, jos:

1)Suomen kansalaiseksi tuleva vanhempi ei vastusta sitä, että myös lapsi saa Suomen kansalaisuuden;

2)lapsen huolto kuuluu hänelle yksin tai yhteisesti lapsen muun huoltajan kanssa;

3)lapsi asuu pysyvästi Suomessa; ja

4)lapsi ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta eikä ole naimisissa.

8 §

Suomen kansalaisuuden menettää henkilö:

1)joka saa vieraan valtion kansalaisuuden hakemuksesta tai ilmoituksesta taikka annettuaan siihen vapaaehtoisesti nimenomaisen suostumuksensa;

2)joka ryhtymällä vieraan valtion palvelukseen saa sen kansalaisuuden; tai

3)joka ei ole täyttänyt kahdeksaatoista vuotta eikä ole naimisissa ja joka tulee vieraan valtion kansalaiseksi sen johdosta, että:

a)hänen vanhempansa saavat vieraan valtion kansalaisuuden siten kuin 1 tai 2 kohdassa on sanottu, edellyttäen että hänen huoltonsa kuuluu heille yhteisesti; tai

b)toinen hänen vanhemmistaan saa vieraan valtion kansalaisuuden siten kuin 1 tai 2 kohdassa on sanottu, edellyttäen että hänen huoltonsa kuuluu tälle yksin tai yhteisesti tämän puolison kanssa, joka ei ole Suomen kansalainen.

8 a§

Suomen kansalaisuuden menettäminen määräytyy siten kuin 2 momentissa säädetään, jos Suomi on tehnyt vieraan valtion kanssa sitä koskevan sopimuksen.

Suomen kansalainen, joka syntyessään on saanut myös sopimusvaltion kansalaisuuden, menettää Suomen kansalaisuuden saavuttaessaan sopimuksessa määrätyn, vähintään yhdeksäntoista ja enintään kahdenkymmenenkahden vuoden iän, jos hänellä on ollut varsinainen asuntonsa ja kotinsa viimeisten viiden vuoden ajan toisessa sopimusvaltiossa. Samalla menettää Suomen kansalaisuuden myös hänen lapsensa, joka on saanut Suomen kansalaisuuden tältä vanhemmaltaan, ei kuitenkaan, jos lapsesta sen johdosta tulisi kansalaisuudeton tai jos sopimuksessa on toisin määrätty.

Henkilö, joka on menettänyt Suomen kansalaisuuden 2 momentin perusteella ja sen jälkeen ollut keskeytyksettä toisen sopimusvaltion kansalainen, saa ilmoituksesta takaisin Suomen kansalaisuuden muutettuaan pysyvästi asumaan maahan, jos hän samalla menettää toisen sopimusvaltion kansalaisuuden. Hänen lapsensa kansalaisuuteen sovelletaan, mitä 7 §:ssä on säädetty.

8 b§

Suomen kansalainen, joka on syntynyt ulkomailla ja joka ei menetä Suomen kansalaisuutta 8 a §:n nojalla, menettää sen täyttäessään kaksikymmentäkaksi vuotta, jos:

1)hänellä ei koskaan ole ollut varsinaista asuntoaan ja kotiaan Suomessa;

2)hän ei ole oleskellut Suomessa sellaisissa olosuhteissa, jotka osoittaisivat yhteenkuuluvuutta Suomeen; ja

3)hän on myös vieraan valtion kansalainen.

Suomen kansalainen, joka voi menettää kansalaisuutensa 1 momentin perusteella, voi kuitenkin hakea kansalaisuuden säilyttämistä. Hakemus on tehtävä ennen kuin hakija on täyttänyt kaksikymmentäkaksi vuotta.

Kun henkilö 1 momentin perusteella menettää Suomen kansalaisuuden, menettää sen samalla myös hänen lapsensa, joka on saanut Suomen kansalaisuuden tältä vanhemmaltaan, ei kuitenkaan, jos lapsesta sen johdosta tulisi kansalaisuudeton.

9 §

Suomen kansalainen, joka on myös vieraan valtion kansalainen tai joka haluaa tulla vieraan valtion kansalaiseksi, voidaan hakemuksesta vapauttaa Suomen kansalaisuudesta. Vapautusta ei voida evätä, jos hakija asuu pysyvästi ulkomailla.

Jos hakija ei vielä hakemusta tehdessään ole vieraan valtion kansalainen, on Suomen kansalaisuudesta vapautumisen ehdoksi kuitenkin asetettava, että hän päätöksessä määrätyn ajan kuluessa saa vieraan valtion kansalaisuuden.

10 §

Lapsen osalta on 3-5 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa sovellettava, mitä 7 §:ssä on säädetty.

11 §

Sama koskee päätöstä, jolla Suomen kansalainen 9 §:n nojalla vapautetaan Suomen kansalaisuudesta.

12 §

Edellä 3 a, 3 b, 5 ja 6 §:ssä, 8 a§:n 3 momentissa sekä 10 §:ssä tarkoitettu ilmoitus on tehtävä kirjallisesti sisäasiainministeriölle. Ministeriö toteaa päätöksellään, onko ilmoittaja täten saanut Suomen kansalaisuuden. Kansalaisuus katsotaan saaduksi sinä päivänä, jolloin ilmoitus on kirjattu sisäasiainministeriössä.

12 a§

Hakemuksen tai ilmoituksen Suomen kansalaisuuden saamiseksi samoin kuin hakemuksen Suomen kansalaisuudesta vapauttamiseksi voi alaikäisen osalta tehdä vain hänen huoltajansa. Jos huoltajia on useampia ja edellä tarkoitetun hakemuksen tai ilmoituksen on tehnyt vain yksi heistä, on muille huoltajille ilmoitettava siitä.

Jos alaikäinen on täyttänyt viisitoista vuotta, on häntä itseään kuultava huoltajan tekemän hakemuksen tai ilmoituksen johdosta. Alaikäinen, joka on täyttänyt viisitoista vuotta, ei voi saada Suomen kansalaisuutta eikä häntä voida siitä vapauttaa, jos hän on ilmoittanut sitä vastustavansa.

Vajaavaltaisen puhevallan käyttämisestä Suomen kansalaisuutta koskevissa asioissa on muutoin voimassa, mitä hallintomenettelylaissa (598/82)on säädetty.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1984.

Lapsi, joka on syntynyt elokuun 31 päivän 1966 jälkeen mutta ennen tämän lain voimaantuloa ja

1)joka syntyessään olisi saanut Suomen kansalaisuuden, jos tämän lain 1 §:n 1 momentti silloin olisi ollut voimassa, taikka

2)joka syntyessään on saanut Suomen kansalaisuuden mutta on menettänyt sen tämän lain voimaan tullessa voimassa olleen lain 8 §:n 1 momentin 4 kohdan tai sitä ennen voimassa olleen vastaavan säännöksen perusteella,

saa Suomen kansalaisuuden huoltajan tekemästä ilmoituksesta, jos ilmoitusta tehtäessä lapsen äiti on Suomen kansalainen ja lapsi alle kahdeksantoistavuotias ja naimaton.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu ilmoitus on tehtävä ennen syyskuun 1 päivää 1987. Jos lapsi on syntynyt ennen maaliskuun 1 päivää 1967, ilmoitus voidaan kuitenkin tehdä viimeistään helmikuun 28 päivänä 1985, vaikka lapsi on jo täyttänyt kahdeksantoista vuotta.

Ilmoituksesta on voimassa, mitä tämän lain 12§:ssä ja 12 a §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.

Lapsi, joka 2 momentin 1 kohdan nojalla on saanut Suomen kansalaisuuden, rinnastetaan 8 a§:n 2 momenttia sovellettaessa lapseen, joka syntyessään on saanut Suomen kansalaisuuden.

Hallituksen esitys 43/84
Perustuslakivaliok. miet. 14/84
Suuren valiok. miet. 69/84

Naantalissa 10 päivänä elokuuta 1984

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Sisäasiainministeri
Matti Luttinen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.