51/1981

Tiehen kuuluvat ajorata ja muut liikenneradat, niin kuin jalkakäytävä ja polkupyörätie, sekä niiden säilymistä ja käyttämistä varten pysyvästi tarvittavat alueet, rakenteet ja laitteet, kuten piennar, luiska, pengermä, oja, keski-, väli- ja rajakaista, kohtaamis-, kääntymis- tai pysähdyspaikka, tiehen välittömästi liittyvä vähäinen varasto- tai pysäköimisalue sekä valaistuslaitteet ja liikennevalot, kaide, rumpu, silta, melueste, lautta laitureineen ja väylineen, laivalaituri tai varalaskupaikka, joka on määrätty tiehen liitettäväksi, ja tiemerkki. Tiehen kuuluu niin ikään alue, joka tarvitaan valtakunnan rajan ylittävästä tieliikenteestä aiheutuvaa tulli- ja passintarkastusta varten.

Teihin kuuluviksi luetaan niiden liitännäisalueina pysyvästi tarvittavat:

Tieverkkoa kehitettäessä on kiinnitettävä huomiota asutuksen sekä teollisuuden, kaupan, maa- ja metsätalouden sekä muiden elinkeinoalojen oleviin ja odotettavissa oleviin liikennetarpeisiin. Huomioon on otettava myös muu alueiden käyttö ja muut liikennemuodot sekä niitä koskevat suunnitelmat. Tie on suunnaltaan, tasaukseltaan, leveydeltään ja muutoinkin tehtävä siten, että tien tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti ja tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii. Liikenneturvallisuuden sekä liikenne- ja tieteknisten seikkojen lisäksi on kiinnitettävä huomiota ympäristönsuojelunäkökohtiin. Tie on sijoitettava ja tehtävä siten, että tien ja liikenteen ympäristölle aiheuttamat haitat jäävät mahdollisimman vähäisiksi.

Tietä ei saa tehdä siten, että hyväksytyn tai vahvistetun asema-, rakennus- tai rantakaavan toteuttaminen vaikeutuu. Tien suunnittelussa on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon myös muut alueiden käytön suunnitelmat. Vahvistetun seutu- ja yleiskaavan oikeusvaikutuksista on säädetty erikseen.

Tien kunnossapitoon kuuluvat:

Mikäli tämän pykälän jäljempänä olevista säännöksistä ei muuta johdu, on valtio sekä maanteiden että paikallisteiden pitäjä. Liikenneministeriö voi kuitenkin asianomaisen kunnan suostumuksella määrätä kunnan tienpitäjäksi.

Suunnitelmasta tulee käydä ilmi myös liitännäisalueet, joihin perustetaan tieoikeus. Jos tien tekemisen yhteydessä on tien tekemisen ajaksi tarpeen perustaa oikeus tienpitoaineen ottamiseen rajoitettuun määrään, tiet yön aikana syntyvien maa-ainesten läjittämiseen, alueen käyttämiseen majoitusalueena taikka oikeus tienpitoa varten tarvittavan yksityisen tien käyttöön tai tekemiseen, voidaan tästä määrätä tiesuunnitelmassa, jossa on osoitettava tarkoitukseen tarvittava alue tai tie. Mitä tässä on sanottu oikeudesta yksityisen tien käyttöön tai tekemiseen, koskee myös liitännäisalueiden käyttöä varten pysyvästi tarvittavia teitä.

Kun yleistä tietä tehdään asemakaavassa liikennealueeksi tai rakennuskaavassa yleistä liikenneväylää varten osoitetulla alueella, tienpitäjä on velvollinen, jos maanomistaja tietoimituksessa niin vaatii, lunastamaan kiinteistön tai sen osan sanotun alueen rajaan saakka. Tienpitäjällä on myös oikeus lunastaa mainitunlainen kiinteistö tai sen osa alueen rajaan saakka. Korvaukset määrätään kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/77) säädettyjen korvausperusteiden mukaisesti.

Jos kaavan muutos, joka voi vaikuttaa 1 momentissa mainittuun lunastusoikeuteen tai -velvollisuuteen, on kunnanvaltuustossa hyväksytty tai alueen lunastaminen on rakennuslain (370/58) nojalla vireillä, ei lunastamisesta saa tietoimituksessa päättää ennen kuin kaavan muutos on lainvoimaisesti ratkaistu tai alueen lunastamista koskeva asia on lakannut olemasta rakennuslain nojalla vireillä. Tarvittaessa voidaan asia erottaa eri toimituksessa käsiteltäväksi.

Lunastamisessa on muutoin noudatettava, mitä 35 §:n 3 momentissa on säädetty.

Jos asema- tai rakennuskaava-alueen ulkopuolella kielletään käyttämästä ennestään olevaa yksityisen tien liittymää, on kulkuyhteyden järjestämiseksi laadittava lääninhallituksen hyväksyttävä järjestelysuunnitelma, jossa tarpeen mukaan määrätään tehtäväksi yksityinen tie tai liittymä tahi perustettavaksi oikeus ennestään olevaan yksityiseen tiehen tai 33 §:n mukaisesti yleisenä tienä lakkautettuun taikka lakkaavaan tiehen tai tieosaan. Järjestelysuunnitelman toteuttamisen jälkeen tai tien tekemisen yhteydessä väliaikaisena järjestelynä sitä ennenkin, jos tienpitoviranomainen katsoo sen välttämättömäksi ja hyväksyttävä kulkuyhteys on tilapäisesti järjestetty, voidaan kielletty liittymä poistaa tai sen käyttö estää tienpitoviranomaisen toimesta.

Tie- ja vesirakennushallituksen 1 momentissa mainitusta päätöksestä ja järjestelysuunnitelman hyväksymistä koskevasta lääninhallituksen päätöksestä on lääninhallituksen annettava samanaikaisesti tieto noudattaen 3 momentin säännöksiä. Liittymä- ja järjestelysuunnitelmia koskevat asiakirjat ja päätökset on pidettävä asianomaisessa kunnassa nähtävillä päätöksiä koskevan kuulutuksen julkipanoajan.

Jos ajoneuvoliikenne saattaa vaurioittaa tietä, joka roudan sulamisen tai sateen vuoksi tahi muusta tällaisesta syystä on rakenteeltaan heikentynyt, voi tienpitoviranomainen toistaiseksi tai määräajaksi kieltää tiellä tai sen osalla liikenteen tai rajoittaa sitä.

Kun valtio on tienpitäjänä, on kunnan suoritettava sen alueella olevien paikallisteiden tekemisen ja kunnossapidon kustannuksista korvausta valtiolle jäljempänä olevien säännösten mukaisesti, ei kuitenkaan silloin, kun paikallistiekustannukset aiheutuvat maantien tekemisestä tai kunnossapidosta.

Kunnan alueella olevien paikallisteiden kunnossapidon kustannukset määrätään paikallisteiden vuotuista kunnossapitoa koskevan työsuunnitelman kustannusarvion mukaisesti, jonka tie- ja vesirakennuspiiri vahvistaa. Kustannusarviosta on ennen sen vahvistamista pyydettävä kunnan lausunto.

Paikallisteiden pidosta suoritettava korvaus määräytyy kuntien kantokykyluokituksesta annetussa laissa (665/67) tarkoitetun kantokykyluokituksen mukan siten kuin 87 §:ssä säädetään.

Kunnat suorittavat korvausta paikallis teiden tekemisestä ja kunnossapidosta seuraavasti:

Milloin kunta 21 §:n nojalla annetun määräyksen mukaan huolehtii paikallistien pidosta toisen kunnan alueella, sillä on oikeus saada tienpidon kustannuksista korvaus valtiolta. Korvaus määrätään noudattamalla soveltuvin osin 83 §:n säännöksiä. Tästä korvauksesta on sen kunnan, jonka alueella tie on, suoritettava valtiolle 87 §:n mukainen osa.

Tienpidon kustannuksia määrättäessä ei oteta lukuun yleisiä hallintokustannuksia, tietutkimuksista ja suunnittelusta johtuvia kustannuksia, tien ja rautatien tasoristeyksen turvalaitteiden asentamis- ja kunnossapitokustannuksia eikä tienpitoa varten tarvittavien rakennusten> autojen ja työkoneiden hankinnasta ja kunnossapidosta eikä lautan hankkimisesta, siirtämisestä ja käyttökunnossa pitämisestä aiheutuvia menoja.

Milloin tässä pykälässä tarkoitetun korvauksen maksaminen, 3 momentissa mainittua ennakkokorvausta lukuun ottamatta, viivästyy, on korvauksen maksamiseen velvollisen suoritettava summalle korkoa 12 prosenttia vuodessa luettuna siitä päivästä, jolloin maksu viimeistään olisi ollut suoritettava, maksupäivään saakka.

Tiesuunnitelman vahvistamista ja tien lakkauttamista koskeva päätös sekä liikenneministeriön päätös, joka on annettu 50 §:n 1 momentin tai 52 §:n 2 momentin nojalla, on tienpitoviranomaisen annettava yleisesti tiedoksi. Tässä tarkoituksessa tienpitoviranomaisen tulee toimittaa päätös ja sen perusteena olevat asiakirjat asianomaiseen kuntaan, jonka on kustannuksellaan ilmoitettava niiden nähtäväksi asettamisesta samassa järjestyksessä kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa saatetaan tiedoksi. Päätös ja asiakirjat on pidettävä kunnassa nähtävillä niitä koskevan kuulutuksen julkipanoajan . Tiedoksisaannin katsotaan tapahtuneen seitsemäntenä päivänä siitä päivästä, jona kuulutus on pantu kunnan ilmoitustaululle.

Jos tiesuunnitelma on merkitykseltään vähäinen, voi tienpitoviranomainen noudattamatta mitä 1 momentissa on säädetty, antaa suunnitelman vahvistamista koskevan päätöksen tiedoksi erityistiedoksiantona siten, kuin tiedoksiannosta hallintoasioissa annetussa laissa (232/66) on säädetty.

Päätöksestä, joka koskee yksityisen tien muuttamista yleiseksi tieksi, on tie- ja vesirakennushallituksen annettava tieto kunnalle sekä 2 momentissa mainittuna erityistiedoksiantona aloitteen tekijälle tai, jos aloitteen allekirjoittajia on useita, jollekin allekirjoittajista.

Liikenneministeriö antaa tarkemmat ohjeet 41 §:n 2 momentissa tarkoitetun alueen määräämisestä. Tie- ja vesirakennushallitus antaa teknilliset ohjeet teiden tekemisestä ja kunnossapidosta.