998/1977

Annettu Helsingissä 23. päivänä joulukuuta 1977

Asetus yksityisistä teistä annetun asetuksen muuttamisesta

Liikenneministerin esittelystä

muutetaan 28 päivänä joulukuuta 1962 yksityisistä teistä annetun asetuksen (690/62) 13-19 ja 24-28 §, 29 §:n 1 momentti, 30 §:n 1 momentti, 31 ja 32 §, 33 §:n 1 momentti, 34 ja 40-43 § sekä

lisätään asetukseen uusi 24 a ja 42 a § seuraavasti:

2 luku

Valtion osallistuminen tienpidon kustannuksiin. Tien kunnossapidon avustaminen.

13§

Yksityistielain 93 §:n 1 momentissa tarkoitettuna tienä, jolla on paikkakunnalla huomattava liikenteellinen merkitys, pidetään tietä, jonka vaikutusalueella on huomattavasti pysyvää asutusta tai jota käytetään yleisesti muuhunkin liikenteeseen kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuviin kuljetuksiin, taikka tietä, jolla muutoin on katsottava olevan paikkakunnan liikenteessä huomattava merkitys.

Yksityistielain 93 §:n 1 momentissa tarkoitettuna pysyvän asutuksen pääsytienä pidetään tietä, jota käytetään pysyvän asutuksen liikenteeseen paikalliseen hallinto- tai palvelukeskukseen.

Edellä 2 momentissa tarkoitetun tien pituuden tulee olla vähintään yksi kilometri. Painavista syistä voidaan kuitenkin päättää, että avustusta myönnetään lyhyemmällekin tielle.

14§

Valtionavustusta annetaan tien kunnossapidosta aiheutuneiden kustannusten perusteella 17 §:ssä tarkoitetun, lääninhallituksen päätöksellä määrätyn avustusprosentin mukaan laskettuna.

Yksityisen tien perusavustus on alueellisen kehityksen edistämisestä annetussa laissa (451/75) tarkoitetuilla kehitysalueiden ensimmäisellä vyöhykkeellä ja lisätukialueilla 50 prosenttia sekä toisella vyöhykkeellä ja tukialueilla 45 prosenttia. Tien sijaitessa muualla Suomessa perusavustus on 40 prosenttia.

15§

Perusavustuksen lisäksi annetaan lisäavustusta sen mukaan kuin liikenneministeriön päätöksellä tarkemmin määrätään, muiden kuin tieosakkaiden liikenteen perusteella enintään 20 prosenttia, tieosakkaiden varallisuusaseman perusteella enintään 20 prosenttia, tien kunnossapitokustannusten suuruuden perusteella enintään 10 prosenttia ja tien vaikutusalueella pysyvästi asuvaa tieosakasta kohden lasketun tiepituuden perusteella enintään 10 prosenttia. Myönnettävän avustuksen kokonaismäärä voi kuitenkin olla enintään 80 prosenttia.

Milloin avustukseen oikeutettuun yksityiseen tiehen kuuluu lossiväli tai vuosittain purettava silta, valtionavustusta annetaan tältä osin 80 prosenttia käyttö- ja kunnossapitokustannuksista. Tällöin on avustusta haettaessa jätettävä lossivälin ja vuosittain purettavan sillan osalta erillinen osallistumishakemus kustannusarvioineen sekä erillinen maksattamishakemus.

16§

Tien kunnossapitoon vuosittain annettavaa valtionavustusta on haettava kirjallisesti siltä lääninhallitukselta, jonka alueella tie tai suurin osa siitä on. Hakemus on toimitettava tielautakunnalle toukokuun loppuun mennessä ennen sen kalenterivuoden alkua, jolta valtionavustusta ensi kerran haetaan. Hakemukseen on liitettävä selonteko tiestä ja sen osakkaista, tien kunnossapidosta laadittu vuosikustannusarvio sekä kartta, johon on merkitty hakemuksessa mainittu tie ja sen vaikutusalueen pysyvä asutus.

Tielautakunnan on tarkastettava, että hakemuksessa mainitut tiedot kiinteistöjen käyttötarkoituksesta ovat oikeat ja, jos hakemuksessa on pyydetty lisäavustusta tieosakkaiden vähävaraisuuden perusteella, hankittava vähävaraisuudesta lausunto asianomaiselta sosiaaliviranomaiselta. Tielautakunnan on muutoinkin tarkastettava hakemuksen asianmukaisuus ja oikeellisuus sekä tarvittaessa vaadittava tiekuntaa täydentämään hakemustaan tai antamaan tarpeellisia lisäselvityksiä. Tielautakunnan tulee toimittaa hakemusasiakirjat omine lausuntoineen tiemestaripiirille elokuun loppuun mennessä., jollei painavista syistä muuta johdu.

Tiemestaripiirin tulee tarkastaa hakemusasiakirjat ja lähettää ne lausuntonsa ohella tie- ja vesirakennuspiirille, jonka on mikäli mahdollista seuraavan helmikuun loppuun mennessä annettava lääninhallitukselle lausuntonsa avustuksen myöntämisen edellytyksistä ja avustus. prosentin suuruudesta.

17§

Lääninhallituksen on ratkaistava mikäli mahdollista ennen huhtikuun loppua, annetaanko tien kunnossapitoon vuosittain valtionavustusta ja avustusprosentin määrä myönteisessä tapauksessa. Päätöksessä on mainittava erikseen perusavustusprosentti ja kullakin eri perusteella määrätyt lisäavustusprosentit. Avustusta annetaan sen kalenterivuoden alusta, joka ensiksi seuraa 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun hakemuksen jättämispäivää.

Milloin 16 §:ssä tarkoitettu osallistumishakemus on jätetty säädetyn määräajan jälkeen tielautakunnalle, lääninhallitus voi kuitenkin erityisistä syistä ottaa sen käsiteltäväkseen.

Lääninhallituksen päätös on annettava tiedoksi hakijalle sekä tie- ja vesirakennuspiirille. Tie- ja vesirakennuspiirin tulee päätöksestä tiedon saatuaan palauttaa hakijalle jäljennös tarkastetusta vuosikustannusarviosta.

18§

Lääninhallituksen vahvistama avustusprosentti on voimassa toistaiseksi. Milloin niissä olosuhteissa, joiden perusteella avustus on myönnetty, on tapahtunut merkittävä muutos tai milloin on kulunut vähintään viisi vuotta avustusprosentin vahvistamisesta, lääninhallitus voi omasta tai muun viranomaisen aloitteesta tahi tiekunnan hakemuksesta korottaa tai alentaa avustusprosenttia.

Jos tie olosuhteiden muuttumisen johdosta ei enää täytä yksityistielain 93 §:n 1 momentissa säädettyjä valtionavustuksen saamisen edellytyksiä, valtionavustus on lääninhallituksen päätöksellä lakkautettava päätöksen antamista seuraavan kuukauden alusta. Jollei tiekunta viiden vuoden kuluessa valtionavustuspäätöksen antamisesta ole jättänyt 24 §:ssä tarkoitettua maksattamishakemusta, katsotaan yksityistielain 93 §:n 1 momentin mukainen valtionavustuspäätös rauenneeksi.

Milloin 1 tai 2 momentissa tarkoitettu asia tulee vireille viranomaisen aloitteesta, tiekunnalle ja tielautakunnalle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

19§

Vuosittaisen valtionavustuksen saamiseksi ensimmäistä tien kunnossapitovuotta seuraavilta vuosilta tiekunnan on ennen kunnossapitovuotta edeltävän joulukuun alkua toimitettava vuosikustannusarvio tiemestaripiirille, jonka on tarkastettava arvio sekä toimitettava se tie- ja vesirakennuspiirille. Tie- ja vesirakennuspiirin tulee tarkastaa vuosikustannusarvio ja palauttaa hakijalle jäljennös tarkastetusta arviosta mikäli mahdollista ennen huhtikuun loppua.

24§

Tiekunnan on kunnossapitovuotta seuraavan maaliskuun loppuun mennessä toimitettava edellistä vuotta koskeva maksattamishakemus tiemestaripiirille. Hakemukseen on liitettävä jäljennös tarkastetusta vuosikustannusarviosta ja selvitys tien kunnossapitokustannuksista kysymyksessä olevana vuonna tilitositteineen sekä ilmoitettava avustuksen maksamista varten avatun postisiirtotilin numero. Tiemestaripiirin on tarkastettava hakemus ja toimitettava se lausuntoineen tie- ja vesirakennuspiirille, joka päättää hyväksyttävistä kustannuksista.

Milloin maksattamishakemus on jätetty säädetyn määräajan jälkeen tiemestaripiirille, tie- ja vesirakennuspiiri voi kuitenkin erityisistä syistä ottaa sen käsiteltäväkseen.

Avustukset maksaa asianomainen tie- ja vesirakennuspiiri postisiirron välityksellä mikäli mahdollista ennen kunnossapitovuotta seuraavan syyskuun loppua. Avustukset maksetaan täysinä markkoina. Maksattamishakemuksen johdosta annettavaan tie- ja vesirakennuspiirin päätökseen voidaan allekirjoitus merkitä koneellisesti. Päätöksen perusteena olleet tilitositteet palautetaan hakijalle.

Tiekunnalla on oikeus tehdä 3 momentissa tarkoitetusta päätöksestä muistutus tie- ja vesirakennuspiirille 14 päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan. Tie- ja vesirakennuspiirin on annettava muistutuksen johdosta erillinen päätös.

24a§

Joka on tyytymätön tie- ja vesirakennuspiirin maksattamisasiassa tekemään päätökseen, saa siitä valittaa lääninhallitukselle 30 päivän kuluessa. Valitusaika 27 §:n 3 momentissa tarkoitetusta päätöksestä luetaan 24 §:n 4 momentissa säädetyn määräajan päättymisestä tai, jos maksattamisesta on tehty muistutus, muistutuksen johdosta annetun päätöksen tiedoksi saamisesta.

25§

Lääninhallituksen on lähetettävä kunakin vuonna 17 ja 18 §:n mukaan antamistaan päätöksistä yhdistelmä liikenneministeriölle sekä yhdistelmästä tarpeellisilta osin otteet tie- ja vesirakennuspiirille ja tielautakunnalle.

Tie- ja vesirakennuspiirin on laadittava kunakin vuonna 24 §:n mukaan antamistaan päätöksistä yhdistelmä sekä toimitettava siitä jäljennös lääninhallitukselle ja ote tielautakunnalle.

Tien tekemisen avustaminen.
26§

Myönnettäessä yksityistielain 94 §:ssä tarkoitettua avustusta yksityisen tien tekemiseen on soveltuvin osin voimassa, mitä 13 ja 14 §:ssä on säädetty.

Valtionavustusta tien tekemiseen voidaan antaa harkinnan mukaan vähintään 30 ja enintään 80 prosenttia todellisista hyväksyttävistä kustannuksista. Avustusprosentin suuruutta harkittaessa voidaan ottaa huomioon muun muassa tien alueellinen sijainti, tien liikenteellinen merkitys, tekemiskustannusten suuruus tieosakasta kohden ja tieosakkaiden varallisuusasema.

Jos tien tekemiseen on myönnetty avustusta muista valtion varoista, 1 ja 2 momentissa tarkoitettua avustusta ei kuitenkaan myönnetä, ellei liikenneministeriö erityisistä syistä toisin päätä.

27§

Valtionavustusta tien tekemiseen on haettava lääninhallitukselta hyvissä ajoin ennen töiden alioittamista. Hakemus on tehtävä kolmena kappaleena ja siihen on liitettävä samoin kolmena kappaleena asiantuntijan laatima tien tekemistä koskeva suunnitelma, kustannusarvio ja kartta, johon hakemuksessa mainittu tie on merkitty, sekä selonteko tiestä ja sen osakkaista. Milloin tietoimitusta ei ole pidetty, hakemukseen on liitettävä selvitys pysyvästä oikeudesta tarpeellisten alueiden käyttämiseen. Milloin tiekuntaa ei ole perustettu, tulee kaikkien tieosakkaiden mikäli mahdollista allekirjoittaa hakemus. Hakemuksessa on ilmoitettava, onko tien tekemiseen haettu tai myönnetty avustusta muista valtion varoista.

Hakemus liitteineen on toimitettava tielautakunnalle, jonka on tarkastettava hakemus ja annettava asiasta lausunto sekä toimitettava hakemus tie- ja vesirakennuspiirille. Tie- ja vesirakennuspiiri antaa oman lausuntonsa suunnitelmasta, kustannusarviosta, avustuksen myöntämisen edellytyksistä ja avustusprosentin suuruudesta sekä lähettää asiakirjat lausuntonsa ohella lääninhallitukselle.

Jollei edellytyksiä valtionavustuksen myöntämiselle ole, lääninhallitus tekee hylkäävän päätöksen, joka on annettava tiedoksi hakijalle, tie- ja vesirakennuspiirille ja tielautakunnalle. Jos edellytykset valtionavustuksen myöntämiselle ovat olemassa, lääninhallitus sisällyttää hakemuksen vuosittain liikenneministeriölle tehtävään esitykseen valtionavustusten myöntämiseksi. Lääninhallitus toimittaa liikenneministeriölle osoitetun esityksen hakemusasiakirjoineen vuosittain lokakuun loppuun mennessä tie- ja vesirakennuspiirille. Tie- ja vesirakennuspiiri liittää esitykseen oman lausuntonsa ja toimittaa asiakirjat edelleen tie- ja vesirakennushallitukselle, jonka tulee vuosittain joulukuun loppuun mennessä antaa liikenneministeriölle lausuntonsa lääninhallitusten esityksistä.

Lääninhallitus voi kuitenkin toimittaa kiireelliseksi katsomastaan hakemuksesta erillisen liikenneministeriölle osoitetun esityksen tie- ja vesirakennuspiirille, joka toimittaa sen edelleen noudattaen soveltuvin osin 3 momentissa säädettyä järjestystä.

28§

Liikenneministeriö osoittaa käytettävissä olevien määrärahojen puitteissa tarvittavat varat avustettavia hankkeita varten.

Lääninhallitus tekee päätöksen valtionavustuksesta yksityistielain 94 §:n ja yksityisistä teistä annetun asetuksen 26 §:n mukaisesti. Lääninhallituksen on samalla vahvistettava avustusprosentin suuruus sekä avustuksen enimmäismäärä. Päätöksessä on lisäksi määrättävä miten ja mihin mennessä työ on tehtävä ja kuinka monessa erässä avustus maksetaan. Lääninhallituksen päätös on annettava tiedoksi hakijalle, tie- ja vesirakennuspiirille sekä tielautakunnalle.

Tie- ja vesirakennuspiiri huolehtii avustusten maksattamisesta lääninhallituksen päätöksen mukaisesti. Maksattamispäätöksen perusteena olleet tilitositteet palautetaan hakijalle. Muistutuksen tekemisestä ja muutoksenhausta tie- ja vesirakennuspiirin maksattamisasiassa tekemään päätökseen on soveltuvin osin voimassa, mitä tämän asetuksen 24 §:n 4 momentissa ja 24 a §:ssä on säädetty.

29§

Valtionavustusta voidaan antaa varsinaisista tie- ja siltatöistä samoin kuin lautoista ja losseista aiheutuviin kustannuksiin niihin luettuina myös työnjohdosta ja valvonnasta samoin kuin suunnitelman ja kustannusarvion laatimisesta johtuvat kohtuulliset menot sekä tietoimituskustannukset.


30§

Jos valtionavustuksen saamisen ehdoksi annettuja määräyksiä jätetään noudattamatta, valtionavustus voidaan kokonaan tai osaksi peruuttaa ja nostetut avustuserät määrätä maksettaviksi takaisin. Näille erille on suoritettava korkoa kaksitoista prosenttia niiden nostopäivästä lukien.


31§

Valtionavustus maksetaan ennakkona avustuspäätöksen edellyttämallä tavalla työn aloittamisen jälkeen ottaen huomioon, miten työ on edistynyt. Viimeinen erä maksetaan, kun työ on valmis sekä tie- ja vesirakennuspiirin toimesta hyväksytty. Erityisistä syistä avustus voidaan maksaa yhdessä erässä. Avustuserät maksetaan täysinä markkoina tarkoitusta varten avatulle postisiirtotilille.

Ennen ensimmäisen avustuserän maksamista on annettava tie- ja vesirakennuspiirille sen hyväksymä sitoumus hyväksyttävine takauksineen avustuserien korkoineen takaisinmaksamisesta 30 §:ssä mainituissa tapauksissa.

32§

Valtion avustamaa työtä johtamaan on palkattava tie- ja vesirakennuspiirin hyväksymä työnjohtaja. Työn kustannuksista on pidettävä kirjanpitoa ja työtilityksistä luetteloa.

Työn asianmukaista suorittamista ja myönnetyn valtionavustuksen käyttämistä valvoo tie- ja vesirakennuspiiri.

Avustamisen valvonta.
33§

Tie- ja vesirakennuspiirin on valvottava tienpitoon myönnettyjen valtionavustusten käyttämistä. Tien kunnossapidon osalta toimii valvontaviranomaisena myös asianomainen tiemestaripiiri. Valvontaviranomaisilla on oikeus tarvittaessa tarkastaa valtion avustamaa tietä koskevaa taloudenhoitoa ja tilinpitoa.


34§

Viranomaisen, joka on myöntänyt yksityisen tien tekemiseen tarkoitettua valtionavustusta, on ilmoitettava siitä asianomaiselle lääninhallitukselle, tie ja vesirakennuspiirille sekä tielautakunnalle.

3 luku

Erinäisiä säännöksiä.


40§

Liikenneministeriön asiana on:

1) antaa tarkemmat määräykset siitä, mitä asianomaisten viranomaisten on otettava huomioon vahvistettaessa avustusprosentin suuruutta;

2) vahvistaa valtionavustusta haettaessa, nostettaessa ja tilitettäessä käytettävien lomakkeiden kaavat;

3) antaa yleisohjeet valtion avustamien yksityisten teiden tekemisestä ja kunnossapidosta; sekä

4) antaa muut tarpeelliset valtionavustusta koskevat yleiset määräykset ja ohjeet.

41§

Tie- ja vesirakennushallitus antaa ohjeet niistä perusteista, joiden mukaan tieosakkaiden oma työ ja muut luontoissuoritukset otetaan huomioon valtionavustukseen oikeuttavia kustannuksia määrättäessä, sekä vahvistaa vuosittain eri tie- ja vesirakennuspiirien alueella käytettävän valtion avustamien yksityisten teiden kunnossapidon keskimääräisten kilometrikustannusten suuruuden. Tie- ja vesirakennushallitus antaa myös 40 §:n 3 kohdassa tarkoitettujen yleisohjeiden rajoissa tarkemmat määräykset valtion avustamien teiden suunnittelusta, tekemisestä ja kunnossapidosta.

42§

Lääninhallitus voi velvoittaa tiekunnan palauttamaan sen saaman valtionavustuksen tai osan siitä kahdentoista prosentin vuotuisine korkoineen sen kuukauden alusta lukien, jolloin valtionavustus on maksettu:

1) jos valtionavustuksen saamiseksi on annettu virheellisiä tai erehdyttäviä tietoja; tai

2) jos tilien tarkastuksen yhteydessä tai muutoin käy selville, että valtionavustus on suoritettu perusteettomasti; tai

3) jos ilman laillista oikeutta on asetettu tien käyttöä koskeva kieltotaulu tielle tai muutoin laittomasti kielletty liikkuminen tiellä.

Mitä 1 momentissa on säädetty, ei kuitenkaan ole sovellettava, milloin valtionavustuksen palauttamista olisi asianhaarat huomioon ottaen pidettävä kohtuuttomana.

42a§

Kunta ja tiekunta voivat tehdä sopimuksen tienpidosta. Tällöin on kunnasta soveltuvin osin voimassa, mitä valtionavustuksen hakemisesta ja maksattamisesta on tiekunnan osalta säädetty. Kunnossapitokustannuksiin myönnettävät valtionavustukset määräytyvät kuitenkin, lukuunottamatta lossiväliä ja vuosittain purettavaa siltaa, 41 §:ssä tarkoitettujen keskimääräisten kilometrikustannusten perusteella.

43§

Niiden tiekuntien osalta, jotka ovat jättäneet ensimmäisen kerran vuoden 1978 kunnossapitokustannuksia koskevan valtionavustushakemuksen vuoden 1977 loppuun mennessä, mutta joiden osalta avustuspäätöstä ei ole tehty ennen 1 päivää tammikuuta 1978, valtionavustus kunnossapitokustannuksista määräytyy 14 ja 15 §:ssä säädetyllä tavalla jo vuodelta 1978. Hakemusasiakirjat on palautettava hakijalle ennen päätöksen tekemistä täydennettäväksi uusien säännösten mukaisiksi.

Niiden yksityisten teiden kunnossapidon avustusprosenttia, joille avustuksen määrä on vahvistettu ennen tämän asetuksen voimaan tuloa, korotetaan lääninhallituksen toimesta vuodesta 1978 alkaen kehitysalueiden ensimmäisellä vyöhykkeellä ja lisätukialueilla 10 prosenttiyksikköä, kehitysalueiden toisella vyöhykkeellä ja tukialueilla samoin 10 prosenttiyksikköä sekä muualla Suomessa 5 prosenttiyksikköä. Avustuksen määrä on kuitenkin enintään 80 prosenttia. Sanotut avustusprosentit ovat voimassa vuoden 1982 loppuun, jollei niitä sitä ennen ole muutettu tiekunnan hakemuksesta tai viranomaisen aloitteesta.

Edellä 2 momentissa tarkoitetulla tiekunnalla on oikeus pyytää, että avustusprosentti vahvistetaan 14 ja 15 §:ssä säädetyin tavoin aikaisintaan vuodelta 1980, jollei liikenneministeriö erityisistä syistä lääninhallituksen esityksestä myönnä lupaa poiketa tästä läänikohtaisesti.

Niiden tiekuntien, joiden valtionavustus on korotettu viran puolesta 2 momentissa säädetyllä tavalla, on jätettävä hakemus 14 ja 15 §:n mukaisen valtionavustuksen saamiseksi tielautakunnalle vuoden 1982 toukokuun loppuun mennessä uhalla, ettei valtionavustusta kunnossapitokustannuksiin enää myönnetä seuraavalta kunnossapitovuodelta. Lääninhallitus voi kuitenkin hakemuksen perusteella erityisistä syistämyöntää poikkeuksia tässä momentissa säädetystä määräajasta.


Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1978.

Sen estämättä, mitä on säädetty 24 §:n 3 momentissa ja 28 §:n 3 momentissa, lääninhallitukset maksavat vuoden 1978 aikana avustukset yksityisten teiden kunnossapitoon ennen tämän asetuksen voimaantuloa koskevalta ajalta sekä yksityisten teiden tekemisen osalta ne avustuserät, joiden maksamista varten määrärahat on asetettu lääninhallitusten käytettäviksi ennen 1 päivää tammikuuta 1978.

Helsingissä 23. päivänä joulukuuta 1977

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Liikenneministeri
Veikko Saarto

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.