980/1973

Annettu Helsingissä 29. päivänä joulukuuta 1973

Valtion maksuperustelaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:

Valtion viranomaisten suoritteista voidaanperiä maksuja valtiolle sen mukaan, kuin tässälaissa säädetään. Viranomaisten suoritteilla tarkoitetaan tässä laissa valtion virastojen, laitosten ja muiden viranomaisten tuottamia palveluksia ja tavaroita.

Tämä laki ei koske valtion liikeyritystentuottamia suoritteita eikä valtion tuloa tuottavan omaisuuden hoidon ja käytön yhteydessätuotettavia suoritteita.

Maksun suuruus tulee määrätä jäljempänämainituin poikkeuksin suoritteen tuottamisestavaltiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrä eli suoritteen omakustannusarvoa vastaavaksi. Kokonaskustannuksiin on luettava suoritteen tuottamisesta viranomaiselle aiheutuvienvälittömien kustannusten lisäksi myös hallintokustannukset, edellisiin sisältymättömät henkilökunnan eläkekustannukset, käyttöomaisuuden poistot, käyttö- ja vaihto-omaisuuteen sijoitetun pääoman korkokustannukset sekä muutkustannukset siltä osin kuin ne koskevat kysymyksessä olevan suoritteen osuutta viranomaisen tällaisista kustannuksista. Kokonaiskustannuksiin on luettava myös muulle kuin maksunperivälle valtion viranomaiselle aiheutuvat vastaavat kustannukset, mikäli se muulla tavoinkuin ohjeita ja määräyksiä antamalla oleellisestiosallistuu suoritteen ottamiseen eikä näitäkustannuksia korvata valtiolle erikseen.

Maksu saadaan määrätä suoritteen omakustannusarvoa alemmaksi, jos siihen terveyden- ja sairaanhoitoon, muihin sosiaalisiin tarkoituksiin, oikeudenhoitoon, koulutustoimintaan taiyleiseen kulttuuritoimintaan liittyvistä taikkanäihin verrattavista syistä on erityistä aihetta.Maksu saadaan määrätä suoritteen omakustannusarvoa alemmaksi myös, jos se on taloudellisesti perusteltavissa.

Mikäli suorite on laadultaan sellainen, ettäsitä tai siihen verrattavaa tuotetaan myös muiden kuin valtion viranomaisten toimesta, saadaan maksu määrätä suoritteen omakustannusarvoa korkeammaksi. Näin saadaan menetellämyös muista erityisistä syistä.

Samanlaatuisista suoritteista on määrättäväsaman suuruinen maksu, ellei muunlaiseen menettelyyn ole erityisiä syitä. Tällaisen kiinteänmaksun suuruutta määrättäessä on otettavahuomioon suoritteiden keskimääräinen kokonaiskustannus.

Milloin suoritteesta ei määrätä maksua 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kiinteänä, onsiitä määrättävä perittäväksi sellainen maksu,jonka suuruuden suoritteen tuottava viranomainen laskee kunkin suoritteen osalta erikseen.

Kiinteäksi määrätyt maksut on tarkistettavaviimeistään silloin, kun maksun perusteena olevien kokonaiskustannusten määrä on olennaisesti muuttunut maksun suuruuden määräämisen perusteena olleesta kokonaikustannustenmäärästä.

Asetuksella säädetään, mistä suoritteistamaksuja peritään, samoin kuin kiinteiden maksujen suuruudesta ja 3 §:n 2 momentissa tarkoitettujen suoritekohtaisten maksujen suuruuden laskemisesta.

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.

Silloin kun suoritteesta säädetään tämän lainnojalla perittäväksi maksu, peritään vastaavamaksu myös valtion viranomaiselta, jollei asetuksella toisin säädetä.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1974. Sillä kumotaan valtiokonttorista8 päivänä toukokuuta 1940 annetun lain(190/40) 2 §:n 2 momentti, sellaisena kuin seon 19 päivänä toukokuuta 1972 annetussa laissa(387/72), eläinlääketieteellisestä korkeakoulusta 17 päivänä heinäkuuta 1945 annetun lain(725/45) 3 a §, sellaisina kuin se on 23 päivänä tammikuuta 1959 annetussa laissa (24/59), maatalouskoneiden tutkimuslaitoksesta 6päivänä toukokuuta 1949 annetun lain (366/49) 3 §, maatalouden taloudellisesta tutkimuslaitoksesta 5 päivänä syyskuut 1952 annetunlain (315/52) 5 §, autorekisterikeskuksesta 29päivänä joulukuuta 1967 annetun lain (644/67) 4 §:n 3 momentti, sellaisen kuin se on14 päivänä tammikuuta 1972 annetussa laissa(33/72), 21 päivänä helmikuuta 1969 annetunväestökirjalain (141/69) 28 §, Lappeenrannanteknillisestä korkeakoulusta 4 päivänä heinäkuuta 1969 annetun lain (458/69) 12 §, oikeaksi todistamattomien jäljennösten valmistamisesta valtiolle suoritettavien korvausten perusteista 11 päivänä maaliskuuta 1970 annettulaki (195/70) ja vesihallinnosta 9 päivänätammikuuta 1970 annetun lain (18,/70) 3a §,sellaisena kuin se on 11 päivänä heinäkuuta1972 annetussa laissa (558/72). Kumottujensäännösten nojalla annetut asetukset sekä valtioneuvoston ja ministeriöiden päätökset jäävätkuitenkin edelleen voimaan, kunnes asetuksellatoisin säädetään.

Helsingissä 29. päivänä joulukuuta 1973

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Valtiovarainministeri
Johannes Virolainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.