Laki kuolemansyyn selvittämisestä
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
1 lukuKuolemasta ilmoittaminen ja kuolleen hautaaminen.
1§
Kuolemasta on viipymättä ilmoitettava lääkärille tai poliisille.
2§
Kuolleen saa haudata tai ruumiin luovuttaa lääketieteen opetusta tai tutkimusta varten yliopistolle tai korkeakoululle vasta, kun kuolemansyy on siten selvitetty kuin asetuksella tarkemmin säädetään ja todistus hautaamista varten on annettu.
Edellä 1 momentissa mainitun todistuksen antaa lääkäri, ellei asetuksella toisin säädetä.
2 lukuLääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen.
3§
Lääketieteellisessä kuolemansyyn selvittämisessä on noudatettava sen lisäksi, mitä tässä luvussa on säädetty, lääkintöhallituksen vahvistamia menettelytapoja.
4§
Lääketieteellinen ruumiinavaus voidaan kuolemansyyn selvittämiseksi suorittaa, jos kuollut henkilö viimeisen sairautensa aikana on ollut lääkärin hoidossa ja jos ruumiinavaus on yleisen terveyden- ja sairaanhoidon kannalta tarpeellinen.
Vainajan lähimmän omaisen tai vainajalle muuten läheisen henkilön hakemuksesta on lääketieteellinen ruumiinavaus suoritettava 1 momentissa mainittujen edellytysten esteenä olematta, mikäli se voi tapahtua vaikeuttamatta sairaanhoitolaitoksen tai terveyskeskuksen muuta toimintaa.
Lääketieteellistä ruumiinavausta ei saa suorittaa silloin kun on suoritettava oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus.
5§
Sairaanhoitolaitoksessa tai terveyskeskuksessa kuolleen taikka sinne kuolleena tuodun henkilön lääketieteellisen ruumiinavauksen suorittamisesta päättää sairaanhoitolaitoksen tai terveyskeskuksen asianomainen ylilääkäri tai vastaava lääkäri. Toimenpiteeseen on saatava vainajan lähimmän omaisen tai vainajalle muuten läheisen henkilön suostumus. Jos suostumusta ei kuitenkaan viivytyksettä voida saada, lääninhallitus voi, lääkärin saatettua asian sen ratkaistavaksi, antaa luvan ruumiinavauksen suorittamiseen.
Lääketieteellisen ruumiinavauksen suorittamisesta 4 §:n 2 momentissa tarkoitetun hakemuksen johdosta muulle kuin 1 momentissa tarkoitetulle kuolleelle henkilölle päättää sen lääketieteellisiä ruumiinavauksia suorittavan sairaanhoitolaitoksen tai terveyskeskuksen asianomainen ylilääkäri tai vastaava lääkäri, jota ylläpitävässä kunnassa tai kuntainliiton jäsenkunnassa henkilöllä oli kuollessaan väestökirjalain (141/69) mukainen kotipaikka. Jos kuolleen henkilön kotipaikkaa ei voida vaikeuksitta selvittää ja jos muut erityiset syyt niin vaativat, päättää asiasta kuolinpaikkaa lähinnä olevan lääketieteellisiä ruumiinavauksia suorittavan sairaanhoitolaitoksen tai terveyskeskuksen asianomainen ylilääkäri tai vastaava lääkäri.
Mikäli 1 momentissa mainitun lääkärin päätös on kielteinen, mutta sairaanhoitolaitoksessa tai terveyskeskuksessa kuollutta henkilöä hoitanut lääkäri katsoo ruumiinavauksen suorittamisen tarpeelliseksi, on hoitaneella lääkärillä oikeus saattaa asia lääninhallituksen ratkaistavaksi.
6§
Lääninhallituksen on käsiteltävä lääketieteellisen ruumiinavauksen suorittamista koskeva asia kiireellisenä. Ennen asian ratkaisemista on vainajan lähimmälle omaiselle tai muuten läheiselle henkilölle varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi, mikäli se ilman kohtuutonta viivytystä on mahdollista.
Mikäli ruumiinavauksen suorittamista pyytää muu kuin 5 §:n 1 momentissa tarkoitettu ylilääkäri tai vastaava lääkäri, on ylilääkärille tai vastaavalle lääkärille varattava tilaisuus lausunnon antamiseen, mikäli se ilman kohtuutonta viivytystä on mahdollista.
Antaessaan luvan ruumiinavauksen suorittamiseen lääninhallituksen on samalla määrättävä avauspaikka.
Lääninhallituksen tämän pykälän nojalla tekemään päätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta.
3 lukuOikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen.
7§
Kuolemansyyn selvittämiseksi on poliisin suoritettava tutkinta,
kun kuoleman ei tiedetä johtuneen sairaudesta tai kun vainaja ei viimeisen sairautensa aikana ole ollut lääkärin hoidossa;
kun kuoleman on aiheuttanut rikos, tapaturma, itsemurha, myrkytys, ammattitauti tai hoitotoimenpide tahi kun on aihetta epäillä kuoleman johtuneen jostakin sellaisesta syystä; tai
kun kuolema muuten on tapahtunut yllättävästi.
Tutkinnassa on tarvittaessa käytettävä lääkäria apuna.
8§
Mikäli lääketieteellisessä ruumiinavauksessa ilmenee 7 §:ssä tarkoitettuja seikkoja, on suorittajalääkärin välittömästi saatettava asia poliisin tietoon.
9§
Jos kuolemansyytä ei voida todeta ulkonaisen ruumiintarkastuksen suorittaneen lääkärin lausunnon ja muiden tutkinnassa esiintyneiden seikkojen perusteella, on suoritettava oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus ennenkuin kuolleen saa haudata tai ruumiin luovuttaa lääketieteen opetusta tai tutkimusta varten yliopistolle tai korkeakoululle.
10§
Määräyksen oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen suorittamisesta antaa poliisipiirin päällikkö tai poliisipiirin johtosäännössä määrätty muu virkamies, lääninhallitus, keskusrikospoliisi tai tuomioistuin.
4 lukuKustannukset.
11§
Lääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä ja sitä varten toimitetusta ruumiin kuljetuksesta aiheutuneiden kustannusten suorittamisesta vastaa sen sairaanhoitolaitoksen tai terveyskeskuksen ylläpitäjä, missä lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen on suoritettu.
12§
Oikeuslääketieteellisestä kuolemansyyn selvittämisestä aiheutuvista kustannuksista vastaa valtio, jollei erikseen ole toisin säädetty tai tuomioistuin, milloin asia on ollut sen käsiteltävänä, toisin päätä.
5 lukuErinäisiä säännöksiä.
13§
Ruumiinavaus suoritetaan lääkintöhallituksen hyväksymässä kunnallisista yleissairaaloista annetussa laissa (561/65) tarkoitetussa sairaalassa tai muussa avauspaikassa.
14§
Lääkäri tai muu henkilö, joka on vainajaa hänen viimeisen sairautensa aikana hoitanut tai jolla muuten on tietoja kuolemaan liittyvistä seikoista, on velvollinen pyynnöstä ilmoittamaan asianomaiselle lääkärille, poliisille tai muulle tutkintaviranomaiselle tiedossaan olevat kuolemansyyn selvittämiseksi tarpeelliset seikat.
15§
Tämän lain nojalla saatuja tietoja on lupa ilmaista ja kuolemansyyn selvittämisen yhteydessä syntyneitä asiakirjoja antaa tiedoksi ainoastaan tuomioistuimelle, muulle tietojen saantiin oikeutetulle viranomaiselle ja henkilölle, jonka hakemuksesta tai suostumuksella kuolemansyyn selvittämiseksi tarpeellinen toimenpide on suoritettu, sekä vainajan lähimmälle omaiselle. Viimeksi mainitun suostumuksella saadaan tietoja kuitenkin antaa myös muille.
Sen lisäksi mitä 1 momentissa on säädetty kuolemansyyn selvittämisen yhteydessä syntyneiden asiakirjojen julkisuudesta on voimassa, mitä asiakirjojen julkisuudesta on erikseen säädetty.
16§
Joka rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja määräyksiä, on tuomittava, jollei teosta ole erikseen säädetty rangaistusta, kuolemansyyn selvittämissäännösten rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
17§
Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella.
18§
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1974, ja sillä kumotaan rikoslain 44 luvun 3 §, sellaisena kuin se on 6 päivänä kesäkuuta 1914 annetussa laissa, rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 8 §, sellaisena kuin se on 17 päivänä huhtikuuta 1959 annetussa laissa (192/59), sekä lääketieteellisistä ruumiinavauksista 1 päivänä huhtikuuta 1953 annettu laki (147/53).
Helsingissä 1. päivänä kesäkuuta 1973
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Sosiaali- ja terveysministeri Seija Karkinen