Laki valtion eläkelain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 20 päivänä toukokuuta 1966 annetun valtion eläkelain (280/66) 1 §:n 1 momentti, 2 §:n 1 momentti, 5 §:n 1―4 momentit, 6 §, 8 §:n 1 momentti, 9 §:n 1 momentti, 10 §:n 2―4 momentit, 15 §:n 1 ja 2 momentti ja 20 §, näistä 2 §:n 1 momentti sellaisena kuin se on 30 päivänä joulukuuta 1966 annetussa laissa (740/66), 5 §:n 4 momentti sellaisena kuin se on 13 päivänä kesäkuuta 1969 annetussa laissa (383/69), 6 §:n 2 momentti sellaisena kuin se on 14 päivänä heinäkuuta 1969 annetussa laissa (471/69) ja 10 §:n 4 momentti sellaisena kuin se on 31 päivänä joulukuuta 1968 annetussa laissa (793/68), sekä
lisätään lakiin uusi 9 a ja 10 a § sekä lain 18 §:ään uusi 4 momentti seuraavasti:
1§
Virka- tai työsuhteessa taikka muussa siihen verrattavassa palvelussuhteessa valtioon olevalla henkilöllä on oikeus vanhuus-, työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeeseen siten kuin tässä laissa säädetään.
2§
Tämä laki ei koske
palvelusta, joka on alkanut edunsaajan täytettyä 65 vuotta;
palvelusta sinä aikana, jolta edunsaaja saa tämän lain mukaista vanhuuseläkettä taikka muun lain tai asetuksen mukaista vanhuuseläkettä virka- tai työsuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella;
palvelusta, joka otetaan huomioon merimieseläkelain mukaista eläkettä varten; eikä
palvelusta, jossa edunsaajan työansio palveluksesta taikka hänen ollessaan samanaikaisesti kahdessa tai useammassa palveluksessa, niistä yhteensä on keskimäärin alle 180 markkaa kuukaudessa.
5§
Eläkeajaksi luetaan aika, jonka edunsaaja 23 vuotta täytettyään on ollut vähintään kuukauden yhdenjaksoisesti jatkuneessa palveluksessa.
Eläkeajaksi työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkettä varten luetaan myös työkyvyttömyyden tai työttömyyden alkamisen ja virkaa tai työtä varten säädetyn eläkeiän saavuttamisen välinen aika jos työkyvyttömyys tai työttömyys on alkanut ennen kuin palveluksen päättymisestä on kulunut 360 sellaista päivää, joilta edunsaaja ei ole saanut valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain mukaista päiväavustusta. Jos palvelus ei ole jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään 4 kuukautta, luetaan sen perusteella eläkeajaksi eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika vain sikäli kuin edunsaajalla ei ole ennen tätä palvelusta alkaneen virka- tai työsuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella oikeutta sellaiseen työkyvyttömyystai työttömyyseläkkeeseen, jota varten sanottu aika tai sitä vastaava ansio jo otetaan huomioon.
Eläkeajaksi luetaan myös aika, jona edunsaaja 23 vuotta täytettyään on saanut valtion varoista tämän lain mukaista, 2 momenttia soveltaen myönnettyä työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkettä, milloin hänelle myöhemmin vanhuuden tai uuden työkyvyttömyyden taikka työttömyyden johdosta on myönnettavä eläke 2 momentissa tarkoitetun palveluksen perusteella.
Eläkeajaksi luetaan niin ikään aika, jonka edunsaaja 23 vuotta täytettyään on ollut muussa kuin valtion tehtävässä, mikäli siihen sen mukaan kuin erikseen on säädetty, liittyy oikeus valtion varoista suoritettavaan vanhuus-, työkyvyttömyys- ja työttömyyseläkkeeseen.
6§
Eläkeajaksi ei kuitenkaan lueta, sen estämättä, mitä edellä on säädetty,
aikaa palveluksessa, jos aika tässä palveluksessa on luettava edunsaajan hyväksi eläkettä varten muun lain nojalla;
aikaa, jonka edunsaaja on ollut lakkautuspalkalla, jos häneltä sinä aikana lain nojalla on pidätetty lakkautuspalkka kokonaan tai osaksi; sekä
aikaa, minkä työ tai virantoimitus palveluksen jatkuessa on ollut keskeytyneenä yhdenjaksoisesti enemmän kuin 30 päivää, jollei siltä ajalta ole suoritettu palkkaa eikä palkattomuuden syynä ole ollut kansanedustajan tai julkinen tehtävä, josta ei ole lupa kieltäytyä, taikka valtioneuvoston jäsenyys, asevelvollisuuden suorittaminen asevelvollisuuslain nojalla tai toiminta Yhdistyneissä Kansakunnissa tahi 5 §:n 2 momenttia soveltaen myönnetyn työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkkeen suorittaminen.
Myöskään ei sovelleta, mitä 5 §:n 2 momentissa on säädetty, jos edunsaaja työkyvyttömäksi tai työttömäksi tullessaan, on myöhemmän virka- tai työsuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella saavuttanut oikeuden työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkkeen saamiseen siten, että eläkeajaksi luetaan työkyvyttömyyden tai työttömyyden alkamisen ja eläkeiän saavuttamisen välinen aika tai sitä vastaava ansio. Edunsaajan katsotaan saavuttaneen edellä tarkoitetun oikeuden lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaisen eläkkeen saamiseen sinä ajankohtana, jona hänen sanotun lain alaisissa työsuhteissa saamansa ansio yhteensä on ennen työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä olevan sairauden, vian tai vamman saamista tai ennen työttömyyden alkamista noussut saman lain 7 §:n 1 momentissa edellytettyyn rajamäärään.
8§
Vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että edunsaajalla on eläkeaikaa vähintään yksi kuukausi, että hän on saavuttanut eläkeiän ja että palvelus on päättynyt.
9§
Työkyvyttömyyseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että palvelus on jatkunut yhdenjaksoisena vähintään yhden kuukauden, ja että edunsaaja sairauden, vian tai vamman johdosta
palveluksen kestäessä on käynyt kykenemättömäksi virkaansa tai työhönsä todennäköisesti vähintään vuoden ajaksi, työkyvyttömyyden alkamisesta kulunut aika mukaan luettuna; tahi
on vapautettu valtion viran tai pysyväisen toimen haltijain nimittämiskirjoista sekä heidän oikeudestaan pysyä virassaan tai toimessaan 29 päivänä kesäkuuta 1926 annetun lain 4 §:n nojalla;
palveluksen päätyttyä, yhtä pitkäksi ajaksi kuin a)-kohdassa on säädetty, on käynyt kykenemättömäksi virkaan tai työhön, jota ikä, ammattitaito ja muut seikat huomioon ottaen on pidettävä hänelle sopivana ja kohtuullisen toimeentulon turvaavana; taikka
niin ikään palveluksen päätyttyä, on saanut myöhempään virka- tai työsuhteeseen taikka yrittäjätoimintaan perustuvan työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun työkyvyttömyyseläkkeen.
9a§
Työttömyyseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että edunsaajalla on eläkeaikaa vähintään kuukausi, on täyttänyt 60 vuotta sekä työvoimaviranomaisen antamalla todistuksella osoittaa, että hän 52 viimeksi kuluneen viikon aikana on saanut valtakunnallisista työttömyyskassoista annetun lain mukaista päiväavustusta tai työttömyyskorvauksesta annetun lain mukaista työttömyyskorvausta yhteensä vähintään 200 päivältä ja että hänelle ei voida osoittaa sellaista työtä, jonka vastaanottamisesta hän ei voi kieltäytyä menettämättä oikeuttaan työttömyyskorvaukseen.
Työttömyyden katsotaan alkaneen sinä päivänä, jolta edunsaajalle on ensimmäisen kerran suoritettu 1 momentissa tarkoitettuna aikana päiväavustusta tai työttömyyskorvausta.
10§
Eläkkeen määrä on kuitenkin jokaiselta eläkeajaksi luetulta täydeltä kuukaudelta 11/60 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta,
jos edunsaaja palveluksensa päättymistä välittömästi edeltäneet 6 kuukautta on ollut yhdenjaksoisesti jatkuneessa palveluksessa ja tämän päättyessä on saavuttanut virkaansa tai työtänsä varten säädetyn eläkeiän sekä jos hänellä sen saavuttamista tai palveluksen päättymistä välittömästi edeltäneiden 5 vuoden kuluessa on eläkeaikaa yhteensä vähintään 3 vuotta; taikka
jos työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke myönnetään 5 §:n 2 momenttia tahi vanhuuseläke 8 §:n 3 tai 4 momenttia soveltaen.
Sellaisen upseerin tai aliupseerin viran, johon ehdottomana kelpoisuusehtona on määrätty sotilaskoulutus ja -arvo, haltijan eläkkeen määrä on jokaiselta eläkeajaksi luetulta täydeltä kuukaudelta 11/50 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta,
jos hän palveluksensa päättymistä välittömästi edeltäneet 6 kuukautta on ollut yhdenjaksoisesti jatkuneessa palveluksessa ja hänellä virkaansa varten säädetyn eläkeiän saavuttamista tai palveluksen päättymistä välittömästi edeltäneiden 5 vuoden kuluessa on eläkeaikaa tällaisessa virassa yhteensä vähintään 3 vuotta; taikka
jos työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke myönnetään 5 §:n 2 momenttia tai vanhuuseläke 8 §:n 3 tai 4 momenttia soveltaen.
Eläke saa olla enintään 66 prosenttia 7 §:n mukaisesta eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Jos edunsaajalla tämän lain mukaista eläkettä varten huomioon otetun palveluksen perusteella on oikeus eläkkeeseen myös lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain nojalla, tämän lain mukaisesta eläkkeestä vähennetään lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukainen eläke siltä osin kuin se perustuu valtion palveluksesta saatuun ansioon. Tällöin ei oteta huomioon lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaisesta eläkkeestä muiden eläkkeiden ja korvausten johdosta tehtävää vähennystä. Eläkkeen enimmäismäärästä on muutoin voimassa mitä jäljempänä säädetään.
10a§
Jos 10 §:n 1 momenttia soveltaen myönnetyn eläkkeen saajalla on 18 vuotta nuorempi lapsi, lisätään eläkkeeseen lapsikorotus, ei kuitenkaan, jos lapsi on annettu ottolapseksi kolmannelle henkilölle.
Lapsikorotus on yhdeltä lapselta 20 prosenttia ja kahdelta tai useammalta lapselta 40 prosenttia eläkkeen määrästä.
Lapsella tarkoitetaan 1 momentissa myös eläkkeen saajan ottolasta sekä avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, jonka hän on laillisesti tunnustanut tai johon nähden hänen elatusvelvollisuutensa on asianmukaisella sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä vahvistettu, samoin kuin eläkkeensaajan aviopuolison sellaista lasta tai ottolasta, jonka elatuksesta eläkkeen saaja ja hänen aviopuolisonsa ovat yhteisesti huolehtineet.
Lasten lukumäärän muuttuessa suoritetaan siitä aiheutuva eläkkeen tarkistus muutosta seuraavan maksukauden alusta.
15§
Eläke maksetaan aikaisintaan siitä ajankohdasta, jolloin oikeus palkan saamiseen päättyy, kuitenkin niin, että työttömyyseläke maksetaan sen kalenterikuukauden alusta, joka kahden kuukauden kuluttua ensiksi seuraa 9 a §:n 1 momentissa tarkoitetun todistuksen antamisesta.
Vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä ei ilman pätevää syytä myönnetä takautuvasti pitemmältä kuin vuoden ajalta ennen eläkehakemuksen tekemistä eikä työttömyyseläkettä pitemmältä kuin 6 kuukauden ajalta ennen sen hakemista seuraavaa kuukautta.
18§
Työttömyyseläke lakkaa ilman eri päätöstä kuuden kuukauden tai asetuksella säädetyn pitemmän ajan kuluttua työvoimaviranomaisen todistuksen antamisesta lukien, jollei valtiokonttorille sitä ennen ole toimitettu työvoimaviranomaisen antamaa uutta todistusta siitä, ettei eläkkeensaajalle voida osoittaa 9 a §:ssä tarkoitettua työtä. Jos eläkkeen lakkaamisen jälkeen työttömyys jatkuu tai alkaa uudelleen, eläkettä ryhdytään maksamaan samojen perusteiden mukaan kuin aikaisempaakin eläkettä, jollei eläkkeen lakkaamisesta ole kulunut kahta vuotta pitempää aikaa. Tällöin 9 a §:ää sovellettaessa eläkkeelläolon aikaa pidetään korvauspäivinä ja eläke maksetaan 9 a §:ssä mainitun todistuksen antamista seuraavan kuukauden alusta, jos todistuksesta käy ilmi, että edunsaajalle ei ole työttömyyseläkkeen lakkaamisen jälkeen maksettu työttömyysavustusta tai -korvausta.
20§
Työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke, joka on myönnetty 5 §:n 2 momenttia soveltaen, muuttuu vanhuuseläkkeeksi palveluksen päätyttyä ja eläkkeen saajan saavuttaessa viimeistä virkaansa tai työtänsä varten säädetyn eläkeiän, virkasuhteessa olevan eläkkeen saajan osalta kuitenkin viimeistään hänen saavuttaessaan eroamisikänsä. Muussa tapauksessa työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi eläkkeen saajan saavuttaessa yleisen eläkeiän.
Jos eläkkeen saaja työttömyyseläkettä saadessaan tulee 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla työkyvyttömäksi, eläke muutetaan saman suuruiseksi työkyvyttömyyseläkkeeksi.
Tätä lakia sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 1971, josta lukien maksetaan myös tämän lain mukaiset suoritukset.
Laskettaessa 9 a §:ssä tarkoitettuja 200 päivää otetaan huomioon työttömyysavustukset ja työttömyyskorvaukset myös ajalta ennen tämän lain voimaantuloa.
Hakemuksesta sovelletaan 10 a §:n säännöksiä aikaisemman lainvoimaisen päätöksen estämättä eläkkeisiin, jotka perustuvat ennen tämän lain voimaantuloa sattuneisiin eläketapahtumiin. Tästä johtuva eläkkeen korotus maksetaan 1 päivästä heinäkuuta 1971 lukien, ei kuitenkaan takautuvasti vuotta pitemmältä ajalta ennen sen hakemista seuraavan kuukauden alkua.
Tämän lain 2 §:n 1 momentissa säädetty markkamäärä vastaa vuodelle 1966 vahvistettua palkkaindeksilukua.
Helsingissä 10. päivänä joulukuuta 1971
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Ministeri Jorma Uitto