361/1970

Annettu Helsingissä 29. päivänä toukokuuta 1970

Kastroimisasetus

Sosiaali- ja terveys ministerin esittelystä säädetään 21 päivänä huhtikuuta 1970 annetun kastroimislain (282/70) 5 ja 13 §:n nojalla:

Kastroimislupaa on asianomaisen henkilön itsensä haettava lääkintöhallitukselta omakätisesti allekirjoitetulla hakemuksella, jossa hakijan nimikirjoituksen on oltava kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistama.

Hakemukseen on liitettävä:

1) asianomaisen rekisteriviranomaisen antama virkatodistus, josta selviää henkilön siviilisääty sekä hänen aviopuolisonsa ja vanhempiensa nimet;

2) selvitys holhouksenalaisen henkilön holhoojasta;

3) esteettömän lääkärin tutkimukseen perustuva vahvistetulle lomakkeelle laadittu lausunto kastroimisen tarpeellisuudesta sekä muista asiaan vaikuttavista seikoista; sekä

4) mikäli mahdollista, 24 päivänä huhtikuuta 1970 annetun kastroimislain (282/70) 6 §:ssä mainitut lausunnot.

Edellä 1 §:n 1 momentin 3 kohdassa mainitusta lääkärinlausunnosta tulee käydä ilmi, että henkilö on, mikäli hän ei ole mielisairas, syvästi vajaamielinen tai erittäin vaikeasti sielullisesti häiriytynyt, lääkäriltä saanut selvitystä kastroimisen merkityksestä ja vaikutuksista. Lääkärinlausunnossa on oltava henkilön omakätisesti allekirjoittama vakuutus, jossa hän ilmoittaa olevansa tietoinen edellä mainituista kastroimista koskevista seikoista.

Jollei kastroimista koskevaan hakemukseen ole liitetty 1 §:ssä tarkoitettua selvitystä, on lääkintöhallituksen tarpeen vaatiessa velvoitettava hakija määrätyn ajan kuluessa se esittämään.

Ennen kastroimista koskevan päätöksen tekoa lääkintöhallitus, huomioon ottaen yksittäistapauksessa esiintyvät asianhaarat, määrää suoritettavaksi sytogeneettisen, endokriinisen tai psykiatrisen tutkimuksen henkilön terveydentilan selville saamiseksi. Erityisten olosuhteiden vaatiessa lääkintöhallitus voi määrätä suoritettavaksi sopiviksi katsomiaan lisätutkimuksia. Määrätessään kastroimisen suorittamisen lykättäväksi vähintään kuuden kuukauden määräajaksi, lääkintöhallituksen on aina määrättävä suoritettavaksi lisätutkimuksia.

Jos lääkintöhallitus määräämiensä tutkimusten perusteella havaitsee, ettei henkilöä voida kastroimislain 1 tai 2 §:ssä säädettyjen edellytysten puuttumisen vuoksi kastroida, hakemuksen käsittely tai kastroimisen suorittaminen raukeaa.

Lääkintöhallituksen on luvan myöntävässä päätöksessään määrättävä, millä tavalla kastroiminen sekä siihen mahdollisesti liittyvä jälkitarkastus ja -hoito on suoritettava.

Jälkitarkastukseen tai -hoitoon ei saa ketään pakottaa.

Lääkärin, joka kastroimislain nojalla on suorittanut kastroimisen, on kuukauden kuluessa sen jälkeen ilmoitettava vahvistetulla lomakkeella toimenpiteestä lääkintöhallitukselle.

Tässä asetuksessa mainittujen lomakkeiden kaavat vahvistaa lääkintöhallitus.

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1970.

Helsingissä 29. päivänä toukokuuta 1970

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Sosiaali- ja terveysministeri
Gunnar Korhonen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.