284/1970

Annettu Helsingissä 24. päivänä huhtikuuta 1970

Talonmiesten työaikalaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

Lain soveltamisala.

Tätä lakia on, jäljempänä mainituin poikkeuksin, sovellettava talonmiehen työhön, jotatyöntekijä sopimuksen perusteella vastikkeestatekee työnantajalle tämän johdon ja valvonnanalaisena yhden tai useamman sellaisen kiinteistön lukuun, jossa tai joiden välittömässä läheisyydessä työntekijä asuu.

Tätä lakia ei kuitenkaan sovelleta työntekijään, jonka säännöllinen viikkotyöaika sopimuksen mukaan on keskimäärin enintään 22 tuntia.

Mitä tässä laissa työntekijästä säädetään, onsovellettava myös talonmiehen työtä tekeväänvaltion, kunnan, seurakunnan ja muun julkisenyhteisön viran tai toimen haltijaan.

Talonmiehen työnä pidetään tässä laissakiinteistön ulkopuhtaanapitoon, lämmitykseen,jätehuoltoon ja siivoukseen luettavia sekä yleisluontoisia ja muita kiinteistön hoitoon ja järjestyksenpitoon kuuluvia taikka niihin läheisesti liittyviä tehtäviä.

Säännöllinen työaika.

Säännöllinen työaika on enintään 10 tuntiavuorokaudessa sekä keskimäärin 40 tuntia viikossa neljän viikon jaksossa 20 viikon pituisenakevät- ja kesäkautena sekä keskimäärin 44 tuntia viikossa neljän viikon jaksossa 32 viikonpituisena syys- ja talvikautena samana 52 viikon pituisena ajanjaksona.

Työnantajain ja työntekijäin yhdistyksillä,joiden toimintapiiri käsittää koko maan, onoikeus työehtosopimuksessa sopia säännöllisestätyöajasta 3 §:n säännöksistä poikkeavasti, kuitenkin niin, ettei se keskimäärin ylitä 42.5tuntia viikossa 52 viikon pituisena ajanjaksona.Tällaista työehtosopimuksen määräystä on noudatettava siinä laajuudessa kuin sopimukseensidottu työnantaja muutoinkin on velvollinensopimusta soveltamaan.

Milloin työntekijä on sopimuksen mukaanvelvollinen määräaikoina oleskelemaan asunnossaan tai muussa työnantajalle ilmoitetussa paikassa, josta hänet voidaan tarvittaessa välittömästi tavoittaa, on siitä, huomioon ottaen oleskeluajan pituus ja tänä aikana säännönmukaisesti toistuvat vähäiset työt, suoritettava erillinen korvaus sen mukaan kuin siitä on sovittu.

Säännöllisen työajan ylittäminen.

Työntekijää saa hänen suostumuksellaan pitää ylityössä säännöllisen viikkotyöajan lisäksienintään 48 tuntia neljän viikon jaksossa.

Edellä 3 §:ssä tarkoitettuna kevät- ja kesäkautena saa ylityötä teettää enintään 130 tuntia sekä syys- ja talvikautena enintään 290tuntia.

Kun luonnontapahtuma, tapaturma tai muuseikka, jota ei ole voitu ennakolta tietää, on aiheuttanut keskeytyksen kiinteistön hoitoa koskevassa säännöllisessä toiminnassa tai vakavasti uhkaa johtaa sellaiseen keskeytykseentaikka hengen, terveyden tai omaisuuden joutumiseen vaaranalaiseksi, saa, siinä määrin kuinmainitut syyt vaativat, pitentää säännöllisiä työaikoja, ei kuitenkaan kauemmin kuin neljänviikon aikana.

Tässä pykälässä mainittua hätätyötä ei lueta ja6 §:ssä tarkoitettuun ylityöaikaan.

Lepoajat.

Kun työaika vuorokaudessa on seitsemäätuntia pitempi, on työntekijälle annettava työnaikana vähintään puoli tuntia kestävä lepoaikatai tilaisuus aterioida työn aikana.

Lepoaikaa älköön luettako työaikaan, jostyöntekijä saa sinä aikana esteettömästi poistuatyöpaikalta.

Työntekijälle, jonka säännöllinen viikkotyöaika sopimuksen mukaan on keskimäärin enemmän kuin 22 tuntia, on annettava sunnuntainajaksi tai, jollei se ole mahdollista, muuna viikon aikana vähintään 30 tuntia kestävä yhdenjaksoinen viikkolepo.

Työntekijän suostumuksella voidaan 32 viikon pituiselta syys- ja talvikaudelta enintään18 viikkolepoaikaa vastaava määrä siirtää saman pituisena seuraavana 20 viikon pituisenakevät- ja kesäkautena annettavaan aikaan, jonatyöntekijän olisi oltava työssä.

Edellä 7 §:ssä mainituista syistä voidaan,siinä määrin kuin sanotut syyt vaativat, työntekijää pitää tilapäisesti työssä hänen viikkoleponsa aikana.

Milloin työntekijää 3 momentissa tarkoitetusta syystä tai hänen suostumuksellaan muustasyystä pidetään tilapäisesti työssä hänen viikkoleponsa aikana, on viikkolepoa viimeistään kahden seuraavan kalenterikuukauden aikana pitennettävä tai työntekijälle hänen suostumuksellaan viikkolevon asemesta suoritettava erillinen korvaus noudattaen soveltuvin osin, mitä10 §:ssä on hätätyöstä maksettavasta palkastaja sen korvaamisesta säädetty.

Työsuhteen päättyessä on työntekijällä, jollei hän ole saanut viikkolepoa tai korvaustasiitä, oikeus saada siitä rahakorvaus.

Tämän pykälän säännöksistä voidaan poiketa4 §:ssä tarkoitettujen yhdistysten tekemällätyöehtosopimuksella.

Korotettu palkka.
10§

Ylityöstä ja hätätyöstä, jota tehdään 3 §:ssäsäädetyn säännöllisen työajan lisäksi, onyli- ja hätätyötunneilta, jotka nousevat enintään 24 tuntiin neljän viikon pituisena ajanjaksona, maksettava 50 prosentilla ja seuraavilta tunneilta 100 prosentilla korotettu palkka.

Jos ajanjakso on keskeytynyt sen johdosta,että työntekijän työsuhde on katkennut taiettei hän ole voinut olla työssä loman, sairauden tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi, lasketaan montako tuntia keskimääräinen työaikakesken jääneenä ajanjaksona on työhön käytettyinä vuorokausina kahdeksaa tuntia pitempi. Sanotun tuntimäärän kahdelta ensimmäiseltä keskimääräiseltä ylityötunnilta on maksettava 50 prosentilla ja seuraavilta tunneilta100 prosentilla korotettu palkka.

Jos työehtosopimuksin on poikettu 3 §:nsäännöksistä, on työehtosopimuksessa myösmainittava ne perusteet, joita käytetään laskettaessa 1 ja 2 momentin mukaista korotettuapalkkaa ylityöstä.

Laskettaessa edellä tässä pykälässä mainittua palkan korotusta työstä, josta palkka onmäärätty tuntia pitemmältä ajanjaksolta, ontunnilta suoritettava peruspalkka laskettava siten, että sopimuksen mukainen palkka jaetaansäännölliseen työhön käytetyllä tuntimäärällä.Jos palkkaukseen sisältyy luontoisetuja, on neotettava huomioon palkan korotusta laskettaessa.

Ylityöstä ja hätätyöstä maksettava palkka voidaan työnantajan ja työntekijän sopimuksellakorvata antamalla vastaavasti pitennetty vapaaaika säännöllisenä työaikana. Jollei toisin olesovittu, on vapaa-aika annettava ja otettavaviimeistään kahden kalenterikuukauden kuluessa sen kalenterikuukauden päättymisestä,jolloin ylityötä tai hätätyötä on tehty.

Sopimus, jolla vähennetään työntekijälle tämän pykälän mukaan tulevia etuja tai jollaedellä mainittu korotettu palkka sisällytetääntyöpalkkaan, on mitätön. Ylityöstä tuleva korotettu palkka voidaan kuitenkin sopia maksettavaksi erillisenä kuukausikorvauksena.

Sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässäon sanottu, voidaan tämän pykälän säännöksistä poiketa 4 §:ssä tarkoitettujen yhdistystentekemällä työehtosopimuksella.

Erinäisiä säännöksiä.
11§

Sellaisesta sunnuntaina tai muuna kirkollisena juhlapäivänä työnantajan määräyksestätehdystä työstä, joka on kiinteistön hoidonkannalta välttämätöntä työtä ja jota ei voi suorittaa muuna kuin sanottuna päivänä, on korvauksena annettava kaksinkertaisesti vastaavavapaa-aika tai suoritettava säännölliseltä työajalta maksettavan palkan lisäksi yksinkertainen palkka.

Mitä 10 §:ssä on säädetty ylityön ja hätätyön korvaamisesta, on vastaavasti noudatettava myös sunnuntaityöstä suoritettavaa korotettua palkkaa laskettaessa ja vapaa-aikaanvaihdettaessa.

Sunnuntaiksi tai kirkolliseksi juhlapäiväksiluetaan tässä laissa vuorokausi, joka alkaa kello00 sanottuna päivänä.

Sen estämättä, mitä edellä tässä pykälässäon sanottu, voidaan tämän pykälän säännöksistä poiketa 4 §:ssä tarkoitettujen yhdistystentekemällä työehtosopimuksella.

12§

Edellä 5 ja 9 §:ssä tarkoitettua korvausta määrättäessä on soveltuvin osin noudatettava, mitä 10 §:n 4 momentissa on peruspalkan laskemisesta säädetty.

13§

Oikeus 5, 9, 10 ja 11 §:ssä säädettyynkorvaukseen sekä 10 §:ssä säädettyyn korotettuun palkkaan on rauennut, jollei kannetta olenostettu vuoden kuluessa sen kalenterivuodenpäättymisestä, jolloin sellainen oikeus syntyi.

14§

Jokaista tämän lain alaista työpaikkaa varten on työnantajan, milloin se kiinteistönkäyttötarkoitukseen tai työn järjestelyyn nähden on mahdollista, laadittava työaikajärjestelmä, jossa mainitaan säännöllisen viikkotyöajan pituus.

Työnantajan on pidettävä luetteloa tehdyistäyli-, hätä ja sunnuntaityöstä sekä niistä maksetusta korotetusta palkasta ja annetusta aikakorvauksesta.

Luetteloon merkittävät yli-, hätä ja sunnuntaityötunnit on selvitettävä viimeistään seuraavan kalenterikuukauden kuluessa.

15§

Jokaisessa tämän lain alaisessa työpaikassaon työnantajan toimesta pidettävä työntekijäinnähtävinä tämä laki ja sen nojalla annetut toimeenpanomääräykset sekä asianomaisen viranomaisen päätös niistä ehkä myönnetyistä poikkeuksista.

16§

Tämän lain noudattamista valvovat ammattientarkastusviranomaiset.

17§

Työnantaja, joka rikkoo 3 ja 6-9 §:ssä sekä 14 §:n 2 momentissa olevia säännöksiätahi muusta syystä kuin maksukyvyttömyydenjohdosta laiminlyö 5, 9, 10 ja 11 §:ssä säädetyn korvauksen tahi 10 §:ssä säädetyn korotetun palkan suorittamisen, tuomittakoon sakkoon.

Jos työnantajan edustaja havaitaan syypääksitässä pykälässä mainittuun rikkomukseen, eikäsitä samalla voida lukea työnantajan syyksi,rangaistakoon ainoastaan edustajaa.

18§

Edellä 17 §:ssä mainitut rikkomukset onvirallisen syyttäjän pantava syytteeseen, 5, 10ja 11 §:ssä mainituissa tapauksissa kuitenkinainoastaan, milloin asianomistaja on ilmoittanut rikkomuksen syytteeseen pantavaksi.

19§

Mitä tässä laissa on säädetty työnantajain jatyöntekijäin yhdistysten, joiden toimintapiirikäsittää koko maan, oikeudesta työehtosopimuksessa sopia tästä laista poikkeavasti, sovelletaan vastaavasti valtion viranomaisen tekemään työehtosopimukseen.

Valtioneuvoston päätöksellä määrätään valtion virkamiesten osalta edellä 1 momentissamainituista asioista, kun niistä sitä ennen onneuvoteltu asianomaisia virkamiehiä edustavien järjestöjen kanssa. Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain osalta määrätäänvastaavista asioista kuntien tai kuntainliittojenvirkasäännössä, työehtosopimuksissa tai muutoin valtuuston päätöksellä edellyttäen, ettäsääntö, sopimus tai päätös on tältä osin kuntien keskusjärjestöjen ja sellaisen työntekijäintai viranhaltijain yhdistyksen, jonka toimintapiiri käsittää koko maan, sopiman suosituksen mukainen. Suosituksissa voi olla vaihtoehtoja.

20§

Virallisen syyttäjän tai valtion ammattientarkastajan taikka työnantajain tahi työntekijäin keskusjärjestöjen pyynnöstä on työneuvoston ratkaistava, onko työtä tai työntekijää pidettävä sellaisena, johon tätä lakia on sovellettava.

Ammattientarkastajan on, milloin asianosainen sitä vaatii, saatettava 1 momentissa mainittu kysymys työneuvoston ratkaistavaksi, jollei asiaa muutoin ole pidettävä ilmeisen selvänä.

Jos tuomioistuimessa vireillä olevan asianratkaisu riippuu 1 momentissa mainitusta kysymyksestä, siirtäköön tuomioistuin tämän kysymyksen ratkaisemisen työneuvostolle, milloinkatsoo sen tarpeelliseksi tai asianosainen sitävaatii; ja päättäköön tuomioistuin asian vastasen jälkeen, kun työneuvoston ratkaisu on silletoimitettu.

21§

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

22§

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1971 ja sillä kumotaan 2 päivänä elokuuta 1946 annetun työaikalain (604/46)1 §:n 4 momentti, sellaisena kuin se on 6 päivänä syyskuuta 1960 annetussa laissa (285/60), ja sen nojalla annetut säännökset ja määräykset.

Helsingissä 24. päivänä huhtikuuta 1970

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Ministeri
J. E. Partanen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.