179/1970

Annettu Helsingissä 6 päivänä maaliskuuta 1970.

Asetus ortodoksisesta kirkkokunnasta.

Opetusministerin esittelystä säädetään 8 päivänä elokuuta 1969 ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain (521/69) 4, 28 ja 82 §:n nojalla:

1 luku

Kirkkokunnan jäsenet ja hallinnollinen jaoitus.

1 §.

Sellaisten aviopuolisoiden lapsi, jonka molemmat vanhemmat tunnustavat ortodoksista uskoa, on mainittuun uskoon kasvatettava.

Milloin toinen vanhemmista ei kuulu kirkkokuntaan tai milloin vanhemmat eivät ole avioliitossa taikka lapsi on ottolapsi tai häntä ei kasvateta kotonaan eikä tuomioistuin ole toisin määrännyt, on lapsi kasvatettava ortodoksiseen uskoon, jos se vanhemmista, ottovanhemmista tai kasvattajista, jota lapsi uskonnonvapauslain (267/22 6 §: n mukaan seuraa, kuuluu kirkkokuntaan.

Syntyneet on ilman tarpeetonta viivytystä ja, mikäli mahdollista, kolmen kuukauden kuluessa syntymästä lukien pyhän kasteen ja voitelun sakramenttien kautta otettava kirkon yhteyteen.

2 §.

Sen valvomiseksi, että lapsi saatetaan kasteelle, niin kuin 1 §:ssä on määrätty, on syntymiset viipymättä ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa syntymisestä lukien ilmoitettava joko sen seurakunnan kirkkoherralle, johon lapsen äiti kuuluu tahi, jos vanhemmat ovat sopineet siitä, että lapsi seuraa isää, sen seurakunnan kirkkoherralle, johon isä kuuluu, tahi asianomaiselle matkapapille taikka sen kirkkokuntaan kuuluvan seurakunnan kirkkoherralle, jonka alueella lapsi on syntynyt. Ilmoitus velvollisuus kuuluu lapsen vanhemmille tahi, jos he ovat kuolleet tai laillisesti estyneitä, niille, jotka olivat läsnä lapsen syntyessä.

Velvollisia tekemään ilmoituksen kuolemantapauksesta ovat vainajan puoliso, vainajan vanhemmat, lapset, veljet ja sisaret, jos he ovat sillä paikkakunnalla, jossa kuolemantapaus sattui, taloudenhoitaja tahi se, jonka asunnossa vainaja kuoli, sekä hoitolan tai vankilan johtaja, jos vainaja kuollessaan oli siellä hoidettavana tai säilytettävänä. Henkilöistä, jotka edellä luetellaan, on järjestyksessä jäljempänä oleva velvollinen tekemään ilmoituksen ainoastaan, jos joku ennen häntä lueteltu ei ole ollut kuoleman tapahtuessa saapuvilla tahi on laillisesti estynyt tekemästä ilmoitusta. Hoitolan tai vankilan johtajan ilmoitusvelvollisuus on täytettävä huolimatta siitä, että on muitakin ilmoitusvelvollisia.

3 §.

Jos seurakunnan jäsen muuttaa asuntoa siinä seurakunnassa, jonka perhekirjaan hänet on merkitty, ilmoittakoon sen yhden kuukauden kuluessa kirkkoherralle.

4 §.

Jos seurakunnan jäsen muuttaa pois siitä seurakunnasta, jonka perhekirjaan hänet on merkitty, on noudatettava, mitä siitä erikseen on säädetty.

5 §.

Kullakin seurakunnalla on määrätty opetusministeriön vahvistama alue.

6 §.

Ortodoksinen kirkkokunta, joka muodostaa arkkipiispakunnan, jakaantuu seurakuntain kirkollista hallintoa varten kahteen hiippakuntaan, Karjalan ja Helsingin hiippakuntiin.

7 §.

Karjalan hiippakunnan piispanistuin on Kuopion kaupungissa ja piispa on arvoltaan arkkipiispa, käyttäen arvonimessään hiippakuntansa nimeä lisäyksellä "ja koko Suomen"

Helsingin hiippakunnan piispanistuin on Helsingin kaupungissa ja käyttää piispa arvonimenään hiippakuntansa nimeä.

8 §.

Karjalan hiippakuntaan kuuluvat:

Iisalmen, Ilomantsin, Joensuun, Jyväskylän, Kajaanin, Kiuruveden, Kuopion, Lieksan, Mikkelin, Nurmeksen, Pielaveden, Rautalammin, Taipaleen ja Varkauden seurakunnat; sekä

Valamon ja Lintulan luostariseurakunnat.

Helsingin hiippakuntaan kuuluvat:

Helsingin, Hämeenlinnan, Kotkan, Lahden, Lapin, Lappeenrannan, Oulun, Tampereen, Turun ja Vaasan seurakunnat sekä Haminan kappeliseurakunta.

9 §.

Hiippakuntajako voidaan muuttaa kirkolliskokouksen esityksestä.

10 §.

Kun tehdään esitys seurakunnan jakamisesta, muuttamisesta tai lakkauttamisesta tahi uuden seurakunnan perustamisesta, alistakoon kirkollishallitus, jos se katsoo esityksen ansaitsevan huomiota ja sitten kun asianomaista seurakuntaa tai seurakuntia on siitä kuultu, asian opetusministeriön ratkaistavaksi. Tällaisen esityksen voi myös kirkollishallitus omasta aloitteestaan tehdä.

Valvontapiirien luvun ja alueet vahvistaa opetusministeriö kirkollishallituksen esityksestä.

11 §.

Menettelyä, joka on säädetty 10 §:n 1 momentissa, on noudatettava myös, kun nostetaan kysymys hengellisen viran tai toimen perustamisesta, lakkauttamisesta tai muuttamisesta.

12 §.

Seurakunnasta voidaan, mikäli erityisiä syitä on, osittain itsenäisesti hoidettavaksi erottaa kappeli seurakunta, jolla on tarkkaan määrätty alueensa. Tällainen kappeliseurakunta hoitaa asioitaan sen mukaan kuin sen perustamista koskevassa opetusministeriön päätöksessä on tarkemmin määrätty sekä soveltuvilta kohdin noudattamalla tämän asetuksen säännöksiä.

2 luku

Kirkkokunnan pyhät toimitukset.

13 §.

Julkiset jumalanpalvelukset on toimitettava kirkollisten sääntöjen mukaan sunnuntai- ja juhlapäivinä sekä niinä muina päivinä ja niinä aikoina, joina ne on määrätty pidettäväksi.

Julkisten jumalanpalvelusten toimittamiseen ottakoot mahdollisuuden mukaan osaa kaikki seurakunnan papiston jäsenet.

14 §.

Julkisia jumalanpalveluksia toimitettakoon, paitsi seurakunnan pääkirkossa, myöskin muissa seurakunnan alueella olevissa kirkoissa, rukoushuoneissa ja tarvittaessa muissakin sopivissa paikoissa.

15 §.

Papin on annettava seurakuntalaisille kristillistä opetusta sekä kirkossa että muualla seurakunnassa. Saarna kuulukoon osana jumalanpalvelukseen ainakin sunnuntaipäivinä. Papiston on myös pidettävä seurakunnan eri osissa hartaushetkiä, raamatunselityksiä ja muita hengellisiä valistustilaisuuksia sekä tällöin olosuhteitten mukaan kuulusteltava seurakuntalaisten kristinopin taitoa.

16 §.

Kaikissa seurakunnissa pidettäköön kristinoppikouluja, joihin kutsutaan kaikki viisitoista vuotta täyttäneet ja joissa heitä ohjataan uskonopin ja kirkollisen elämän tuntemiseen vahvistetun opetussuunnitelman mukaisesti.

Muuta seurakunnallista nuoriso- ja valistustoimintaa harjoitettakoon seurakunnissa, huomioon ottaen työn kasvatuksellisen tärkeyden, mahdollisuuksien mukaan ja yhteistyössä kirkkokunnan valistusjärjestöjen kanssa.

17 §.

Avioliittoon vihkiminen toimitetaan kirkossa tai rukoushuoneessa. Jos vihittävät asuvat niistä kaukana, tahi jos siihen muutoin on erityistä syytä, voidaan vihkiminen toimittaa myöskin muussa sopivassa paikassa.

Avioliittoon kuuluttamisesta ja vihkimisestä noudatettakoon sen lisäksi, mitä siitä on avioliittolaissa säädetty, kirkkokunnassa voimassa olevia sääntöjä.

18 §.

Jos aviokumppanit, joista toinen tai molemmat tunnustavat ortodoksista uskoa, ovat menneet avioliittoon siviiliviranomaisen edessä tai jos mies, joka tunnustaa ortodoksista uskoa, on mennyt avioliittoon toisessa uskonnollisessa yhdyskunnassa, pyhitettäköön heidän avioliittonsa ortodoksisen kirkon sääntöjen mukaan, milloin he sitä pyytävät ja se kirkon sääntöjen mukaan on sallitu.

19 §.

Kaikki papilliset toimitukset suorittaa omassa seurakunnassaan seurakunnan pappi. Jos erityinen tarve vaatii tai seurakunnan pappi on estynyt taikka seurakuntalainen tahi seurakunnassa oleskeleva vieraan seurakunnan jäsen nimenomaan sitä pyytää, saa papillisia toimituksia suorittaa vieraankin seurakunnan pappi, hankittuaan siihen mahdollisuuden mukaan asianomaisen seurakunnan kirkkoherran suostumuksen.

3 luku

Papisto ja sen tehtävät.

20 §.

Milloin tarve niin vaatii ja taloudelliset olosuhteet sen sallivat, tulee seurakunnan pitää esimiehenä toimivan kirkkoherran lisäksi palveluksessaan yksi tai useampi pappi ja diakoni tai katekeetta.

21 §.

Edellä 20 §:ssä mainituin edellytyksin tulee seurakunnan palveluksessa olla kaksi tai useampia kanttoreita.

22 §.

Papiston avuksi voidaan kirkolliskokouksen tarkemmin määrittelemin edellytyksin ilman vakinaiseen virkaan vaadittavaa täyttä pätevyyttä vihkiä seurakuntiin diakoneja ja pappeja, jotka haluavat harrastuksesta osallistua seurakunnan jumalanpalveluksiin ja muuhun toimintaan. Pappeudesta osallisina he kuuluvat seurakunnan papistoon myös 178 §:ssä mainituin oikeuksin ja rajoituksin, mutta eivät itseoikeutettuina seurakunnan hallinnollisiin elimiin. Papiston puutteen takia voidaan tällainen pappi tai diakoni omasta suostumuksestaan ja kirkollishallituksen harkinnan mukaan määrätä väliaikaisesti hoitamaan myös vakinaista papin tai diakonin virkaa.

23 §.

Kirkkoherran tulee vastata siitä, että yhteinen jumalanpalvelus, sakramentit ja muut pyhät menot toimitetaan kirkollisten sääntöjen mukaan, huolehtia seurakuntansa uskonnollisesta kasvattamisesta, pitää huolta seurakunnan yksityisten jäsenten sielunhoidosta, valvoa uskonnonopetusta kouluissa sekä pitää yllä kristillistä järjestystä seurakunnassa.

24 §.

Kirkkoherra valvokoon kirkolle kuuluvan kiinteän ja irtaimen omaisuuden hallintoa, käyttämistä ja hoitoa lain ja seurakunnan päätösten mukaan kuin myös että kirkon- tai rukoushuoneen isännöitsijä, seurakunnan rahastonhoitaja ja muu henkilö, joille seurakunta on uskonut rahavarojen hoidon, oikein täyttävät velvollisuutensa.

25 §.

Seurakunnassa, jossa on enemmän kuin yksi papinvirka, tulee pappien jakaa työ keskenään kirkollishallituksen hyväksymällä tavalla, kuitenkin niin, ettei loukata seurakunnan jäsenen oikeutta käyttää kirkolliseen toimitukseen sitä pappia, jota hän haluaa, ja että työn johto jää kirkkoherralle.

Kirkkoherra tehköön joka vuosi seurakunnan toisten pappien kanssa työnjakokirjan. Jos ilmaantuu erimielisyyttä, ratkaiskoon kirkollishallitus asian. jos joku on estynyt täyttämästä velvollisuuttaan jaon mukaan, määrätköön kirkkoherra, kuinka silloin on meneteltävä.

Seurakunnan pappi älköön ilman kirkoliishallituksen lupaa ottako sivu tointa, josta hänellä on oikeus kieltäytyä. Seurakunnanneuvoston on asiasta annettava lausunto.

26 §.

Pappi suorittakoon tehtävänsä asian vaatimalla huolella älköönkä kiireellisissä tapauksissa viivytelkö.

27 §.

Seurakunnan pappien tulee osallistua seurakunnassa harjoitettavaan diakonityöhön, jonka tarkoituksena on hengellisen ja aineellisen avun antaminen hädänalaisille. Sitä varten seurakunnanneuvosto hyväksyy ohjesäännön, joka on alistettava kirkollishallituksen tutkittavaksi ja vahvistettavaksi.

28 §.

Kirkkoherra antakoon vuosittain kirkollishallitukselle kertomuksen seurakunnan tilasta ja seurakunnassa suoritetusta sielunhoito-, kasvatus- ja opetustyöstä.

29 §.

Kirkkoherran johdolla pidetään seuraavat kirkkoherranvirastossa säilytettävät kirkonkirjat:

1) perhekirja, johon merkitään kunkin seurakunnan jäsenen kansalaisuus, ammatti tai arvo, täydellinen nimi, isän nimi tai, jos hän on syntynyt avioliiton ulkopuolella eivätkä vanhemmat sen jälkeen ole menneet avioliittoon tai isä ole häntä laillisessa järjestyksessä tunnustanut omakseen, äidin nimi, aviollinen tai avioton syntyperä, syntymäaika ja -paikka, milloin hänet on kastettu, milloin hän on ollut ripillä ja käynyt Herran Ehtoollisella, äidinkieli, sivistysmäärä, tunnettu ruumiin tai mielen vika, aviosuhde ja, jos hänet on julistettu holhouksen alaiseksi, merkintä siitä sekä, jos hänet on rikoksesta tuomittu, viittaus rikosluetteloon, kuolinaika sekä tiedot, milloin joku seurakuntalaisista on muuttanut seurakuntaan tai seurakunnasta pois, ynnä muut tiedot, mitkä papisto lain tai asetuksen mukaan on velvollinen merkitsemään tahi maan hallitus tai kirkollishallitus katsoo tarpeelliseksi;

2) kastettujen kirja, johon merkitään kaikki seurakunnassa syntyneet ja kastetut lapset, kunkin lapsen syntymäaika ja -paikka, milloin kastaminen toimitettiin, lasten vanhempien nimet, ammatti tai arvo, kotipaikka, uskonto, ikä, kummien nimet ja ammatti tai arvo sekä kuka kasteen toimitti;

3) kuulutusluettelo, joka laaditaan vahvistettujen ohjeiden mukaisesti;

4) vihkimisluettelo, joka niinikään pidetään vahvistettujen ohjeiden mukaisesti;

5) kuolleiden kirja, johon merkitään kuolleen nimi, ammatti tai arvo, ikä, kotipaikka, kuolinsyy, kuolin- ja hautauspäivä sekä hautaamispaikka, ja on kustakin kuolleesta tehtävä eri merkintä; kuolleiden kirjaa on pidettävä seurakunnan perhekirjaan merkityistä seurakunnan alueella tai sen ulkopuolella kuolleista ja haudatuista sekä erikseen seurakunnan alueella kuolleista ja haudatuista, seurakunnan papiston siunaamista henkilöistä, joita ei ole merkitty seurakunnan perhekirjaan;

6) muuttaneiden luettelo, joka sisältää jokaiselta vuodelta kaikkien seurakuntaan ja seurakunnasta muuttaneiden nimet ja ammatin tai arvon sekä myös paikkakunnan, mistä taikka mihin kukin on muuttanut, ynnä muuttotodistuksen päivämäärän;

7) luettelo seurakunnan alueella kunnasta toiseen muuttaneista henkilöistä;

8) rikosluettelo, johon merkitään rikosrekisteristä kirkkoherranvirastoon tulleet tiedot tuomituista; sekä

9) luettelot kirkon ja seurakunnan kiinteästä ja irtaimesta omaisuudesta. Irtaimistosta merkitään, milloin esine hankittiin tahi otettiin käyttöön ja milloin se kelpaamattomana on jäänyt pois käytöstä. Jos esine tahi sen osat on tehty kullasta tai hopeasta, merkitään myös metallin laatu ja paino.

Muutoin on papiston velvollisuutena pitää niitä kirjoja ja luetteloita, jotka maan hallitus tai kirkollishallitus vielä katsoo tarpeellisiksi.

30 §.

Kirkkoherranvirastossa säilytetään sitä paitsi papiston virkataloja sekä kirkon tai seurakunnan kiinteää omaisuutta koskevat asiakirjat ja kartat, talojen piirustukset, seurakunnankokousten, seurakunnanvaltuuston ja seurakunnanneuvoston alkuperäiset pöytäkirjat ja muut seurakunnan yhteiset asiakirjat, joiden kaikkien pitää olla asianmukaisessa kunnossa.

31 §.

Jos pappi kastaa, vihkii tai hautaa henkilön, joka ei kuulu hänen seurakuntaansa, pitää hänen merkitä toimitus oman seurakuntansa kirjoihin, erityiseen sitä varten varattuun osastoon, sekä viivytvksettä lähettää sen seurakunnan kirkkoherralle, johon kastettu, vihitty tai haudattu kuuluu, kirjallinen ilmoitus toimituksesta ja ajasta, milloin se tapahtui, sekä samalla antaa kaikki perhekirjaan merkitsemistä varten tarpeelliset tiedot siltä henkilöstä, jota toimitus koski.

32 §.

Jos joku pyytää todistusta siitä, mitä kirkonkirjoihin on merkitty hänestä tai toisesta henkilöstä, ja ilmoittaa hyväksyttävän tarkoituksen, tai jos viranomainen tarvitsee sellaisen todistuksen, antakoon kirkkoherra sen, jollei laissa ole rajoitettu oikeutta saada todistusta toisesta henkilöstä. Tällöin ei kuitenkaan saa muille kuin asianomaisille viranomaisille antaa tietoja rikoksia koskevista merkinnöistä.

Jos kirkkoherra on esteellinen, antakoon todistuksen joku toinen pappi. Jos ei sellaista ole saatavissa, kirjoittakoon kirkkoherra todistuksen ja sen alle nimensä, ja joku esteetön äänivaltainen seurakunnan jäsen vahvistakoon todistuksen yhtäpitävyyden kirkonkirjojen kanssa.

Muulla papiston jäsenellä on myös oikeus kirkkoherran suostumuksella antaa todistus kirkonkirjoista.

Muutoin on papiston annettava viranomaisille ne tiedot, joista on erikseen säädetty.

33 §.

Diakoni on papin apuna jumalanpalvelusten ja sakramenttien toimittamisessa, saarnatoimessa, diakoniatyössä sekä kirkkoherranviraston hoidossa.

34 §.

Kanttori toimittaa hänelle jumalanpalveluksissa kuuluvat tehtävät sekä johtaa ja opettaa kirkkolaulua seurakunnassa, osallistuu kirkkoherran antamien ohjeiden mukaisesti seurakunnan nuoriso- ja valistus työhön mahdollisuuksien mukaan, osallistuu kirkkoherranviraston hoitoon ja suorittaa muutkin vahvistetun ohjesääntönsä määräämät tehtävät.

35 §.

Diakoni ja katekeetta opettavat papin apuna seurakuntalaisia kristinoppikouluissa, pitävät varhaisnuoriso- ja muita nuorisokerhoja ja hartaustilaisuuksia sekä avustavat pappia muussakin seurakuntatyössä

Diakonin, katekeetan ja kanttorin tehtävistä määrätään tarkemmin ohjesäännössä, jonka seurakunnanvaltuusto hyväksyy ja kirkollishallitus vahvistaa.

4 luku

Papiston virkojen täyttäminen.

36 §.

Kun papin, diakonin, katekeetan tahi kanttorin virka on seurakunnassa tullut avoimeksi, julistaa kirkollishallitus viran haettavaksi kirkollishallituksessa viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä ennen kello kahtatoista sen päivän jälkeen, jona päätös viran avoimeksi julistamisesta tehtiin. Tästä on ilmoitettava iertokirjeellä kirkkoherranvirastoille ja tarvittaessa muulla kirkollishallituksen sopivaksi katsomalla tavalla. Ilmoituksessa on mainittava, milloin hakuaika päättyy.

37 §.

Hakemukseen on liitettävä:

1) ote nimikirjasta tai, jollei hakija ole nimikirjaan merkitty, todistus siitä, että hakija on suorittanut täydellisen oppikurssin asianomaisessa valmistus laitoksessa tai muutoin saavuttanut virkaan vaadittavan pätevyyden;

2) todistus virkaan vaadittavasta kielitaidosta, mikäli se ei 1 kohdassa mainituista asiakirjoista ilmene ja selvitys sellaisesta erikoisesta pätevyydestä, jota haettavana olevaan virkaan ehkä vaaditaan;

3) muu selvitys, minkä hakija haluaa esittää pätevyydestään; sekä

4) ensimmäistä vakinaista virkaa haettaessa lääkärintodistus, joka osoittaa, ettei asianomaisella ole sellaista tautia taikka jäsenten, puheen tahi aistimien vikaa, joka haittaa virantoimitusta, ellei sellaista lääkärintodistusta Ole papiksi vihkimisen yhteydessä esitetty.

38 §.

Hakuajan kuluttua asettaa hiippakunnan piispa yhdessä kirkollishallituksen kanssa hakijoista ehdolle kolme ansiokkainta ja avoinna olevaan virkaan sopivinta ehdokasta sekä lähettää kirkollishallitus näiden hakemukset kaikkine niihin kuuluvine liitteineen asianomaiselle seurakunnanneuvostolle. Sitä paitsi ilmoitetaan seurakunnanneuvostolle muidenkin hakijain nimet.

Jollei hakijain joukossa ole riittävää määrää virkaan kelpoisia eikä viran menestykselliseen hoitoon kykeneviä henkilöitä, esitetään pienempi luku ehdokkaita kuin edellä on sanottu.

39 §.

Sen jälkeen kun seurakunnanneuvosto on saanut kirkollishallituksen vaaliehdolle asettamien ehdokkaiden hakukirjat, kutsuttakoon viipymättä seurakunnanvaltuusto koolle pää- ttämään, tahtooko seurakunta käyttää 40 §:ssä sille myönnettyä oikeutta. Seurakunnanvaltuuston päätöksestä ilmoitettakoon viipymättä kirkollishallitukselle.

40 §.

Seurakunnan tekemästä pyynnöstä määrätköön kirkollishallitus kunkin hakijan vuorollaan toimittamaan seurakunnassa yhden pyhäpäivän ja sen aaton jumalanpalvelustehtävät. Jos jollakin hakijoista ei ole tointa vastaavaa papin tahi diakonin arvoa, toimittaa hän sanotuissa jumalanpalveluksissa lukijan tai kanttorin tehtäviä ja pitää saarnan.

41 §.

Kirkollishallitus määrää vaalin paikan ja ajan sekä esteettömän pappismiehen toimittamaan vaalin, joka suoritetaan seurakunnankokouksessa.

Mikäli olosuhteet seurakunnassa pitkien ja vaikeiden kulkuyhteyksien tahi seurakunnan väestön haja-asutuksen vuoksi vaativat, voi kirkollishallitus seurakunnanvaltuustoa kuultuaan määrätä vaalin suoritettavaksi samana tai enintään kolmena perättäisenä päivänä ja enintään kolmessa paikassa.

42 §.

Vaalin toimittaja saa kirkkokunnan varoista matkakustannusten korvausta ja päivärahaa samojen perusteiden mukaan kuin sitä suoritetaan valtion viran tai toimen haltijalle.

43 §.

Vaaliin ovat oikeutetut ottamaan osaa kaikki ne, joilla on äänioikeus seurakunnankokouksessa.

44 §.

Vaalissa on jokaisella äänioikeutetulla yksi ääni. Valtakirjalla ei saa äänestää.

Vaalin toimittamista avustamaan valitaan toimituksen alkaessa kaksi seurakunnan edustajaa vaaliavustajiksi, jotka silloin kun vaali toimitetaan useassa paikassa, toimivat vaaliavustajina myös näissä paikoissa.

45 §.

Jos vaalitoimituksessa pyydetään lisäehdokkaaksi virkaan vaalikelpoista henkilöä, jonka kirjallinen suostumus lisäehdokkaaksi asettamiseen samalla esitetään, ja jos pyyntöä kannattaa vähintään puolet saapuvilla olevista äänioikeutetuista, merkittäköön pyyntö pöytäkirjaan, joka lähetetään kirkollishallitukselle. Muu keskustelu kuin lisäehdokkaan esittäminen älköön olko vaalitoimituksessa sallittu.

Seurakunnalla on oikeus esittää 1 momentissa mainittu pyyntö vain yhden kerran.

Jos vaali suoritetaan 41 §:n 2 momentin nojalla usealla paikkakunnalla, on edellä 1 momentissa mainittu pyyntö esitettävä ensin tapahtuvassa vaalitoimituksessa, jolloin tässä ja myöhemmissä vaalitoimituksissa merkitään pöytäkirjaan pyyntöä kannattaneiden sekä kaikkien saapuvilla olleiden äänioikeutettujen lukumäärät. Tämän jälkeen toimitetaan vaali vaaliehdolle asetettujen ehdokkaiden kesken. Jos vaalitoimituksen päätyttyä todetaan, että 1 momentissa mainittua pyyntöä on kannattanut vähintään puolet saapuvilla olleista äänioikeutetuista, meneteltäköön, kuten 1 momentissa on mainittu. Jos pyyntöä on kannattanut vahemmän kuin puolet vaalitoimituksiin osallistuneiden äänivaltaisten yhteismäärästä, on vaalintoimittajan todettava vaalin tulos vaaliehdolle asetettujen ehdokkaiden saamien äänimäärien perusteella.

46 §.

Jos hiippakunnan piispa ja kirkollishallitus suostuvat lisäehdokasta koskevaan pyyntöön, asetetaan hänetkin ehdolle ja määrätään uusi vaali toimitettavaksi. Jos pyyntöön ei suostuta siitä syystä, että pyydetty ehdokas ei ole vaalikelpoinen, ilmoittaa kirkollishallitus sen seurakunnanneuvostolle ja samalla syyn, miksi pyyntöön ei ole voitu suostua sekä kehottaa seurakuntaa toimittamaan vaalin entisistä ehdokkaista. Tässäkin mainitussa tapauksessa määrätköön kirkollishallitus vaalin paikan ja ajan.

47 §.

Jollei vaalitoimituksessa joku ehdokkaista tule yksimielisesti valituksi, toimitetaan äänestys ja valituksi tulee se, joka saa enimmät äänet. Äänestys tapahtuu umpilipuin. Jos äänet jakaantuvat tasan, pidetään se valittuna, jolla on ylempi vaalisija.

48 §.

Vaalin tulos valitusosoituksineen on vaalitoimituksen päätyttyä julistettava.

Jos vaali suoritetaan 41 §:n 2 momentin nojalla usealla paikkakunnalla, aloitetaan ja päätetään vaalitoimitus seurakunnan pääkirkossa.

Vaalitoimituksessa tehty pöytäkirja on vaalintoimittajan ja seurakunnan 44 §:n 2 momentissa mainittujen vaaliavustajien allekirjoitettava ja vaalintoimittajan lähetettävä kirkollishallitukselle.

49 §.

Jos avoimeen virkaan ei tule yhtään vaalikelpoista hakijaa tai jos vain yksi sellainen ilmaantuu, julistettakoon uusi hakuaika. Jos tälläkään kertaa ei ilmaannu vaalikelpoisia hakijoita, asetettakoon virkaan ensimmäisen hakuajan kuluessa ilmaantunut yksinään ehdolle. Jollei sellaista ole, määrää kirkollishallitus virantoimittajan toistaiseksi, ja olkoon kirkollishallituksen vallassa päättää, milloin virka on uudelleen haettavaksi julistettava.

50 §.

Jollei yksikään äänestä, merkittäköön sekin pöytäkirjaan, jonka vaalintoimittaja lähettää kirkollishallitukselle. Tällöin kirkollishallitus määrää viran väliaikaisesti hoidettavaksi.

5 luku

Papiston palkkaus.

51 §.

Seurakunnan palveluksessa olevan papiston palkkaa asianomainen seurakunta.

Kahden tai useamman seurakunnan yhteisen papiston palkkauksen suorittavat seurakunnat yhteisesti perusteiden mukaan, jotka virkaa perustettaessa on määrätty tai joista on sovittu.

52 §.

Papiston rahapalkkana on peruspalkka ikä- ja kalliinpaikanlisineen.

53 §.

Peruspalkan määräämiseksi ryhmitetään seurakunnat kolmeen luokkaan, joista I on alin ja III korkein.

Seurakunnanvaltuusto määrää viivytyksettä seurakunnan luokan, sitten kun seurakunnanneuvosto on tehnyt asiasta ehdotuksen. Seurakunnanvaltuuston päätös on alistettava kirkollishallituksen vahvistettavaksi, ja on sillä oikeus muuttaa tehtyä luokitusta. Jo määrätty luokka voidaan olosuhteiden niin vaatiessa seurakunnan aloitteesta tai kirkollishallituksen toimenpiteestä samassa järjestyksessä muuttaa.

Luokkaa määrättäessä on otettava huomioon seurakunnan vaikeahoitoisuus, sijainti, väkiluku, väestön kielellinen jakautuminen, papiston lukumäärä ja muut asiaan vaikuttavat seikat.

Jos kahdella seurakunnalla on yhteinen kirkkoherran tai papiston virka, on tämän viran osalta luokka määrättävä erikseen. Samoinmeneteltäköön kirkkoherran palkkaluokan määrittelyssä, kun seurakunnassa on useampia vakinaisia papin virkoja.

54 §.

Papiston peruspalkka määräytyy valtion viran tai toimen haltijalle vahvistettujen palkkausluokkien mukaan eri seurakuntaluokissa seuraavasti:

Papin
I luokassa A 18 palkkausluokan mukaan
II ,, A 20 ,, ,,
III ,, A 22 ,, ,,
Kanttorin
I luokassa A 9 palkkausluokan mukaan
II ,, A 11 ,, ,,
III ,, A 13 ,, ,,

Diakonin ja katekeetan peruspalkka määräytyy A 15 palkkausluokan mukaan.

Seurakunnanvaltuusto voi erityisistä syistä edellä mainituista palkkausluokista poiketen myöntää viranhaltijalle henkilökohtaisena palkanlisänä enintään yhden palkkausluokan korotuksen.

55 §.

Vakinainen pappi, diakoni, katekeetta ja kanttori saavat kolmen, kuuden, yhdeksän, kahden toista ja viidentoista vuoden nuhteettomasta palveluksesta kirkkokunnassa ikälisät virkaan kuuluvan palkkausluokan mukaisesti.

Ikälisiin oikeuttavaksi palvelusajaksi luetaan se aika, minkä papiston jäsen seurakuntien tai kirkkokunnan palveluksessa on hoitanut vakinaisena, ylimääräisenä, viransijaisena tai väliaikaisena virkoja tai toimia sekä minkä hän sotatilan vallitessa on ollut sotapalveluksessa, lukuun ottamatta säännönmukaista asevelvollisuuden suorittamisaikaa. Kirkollishallituksella olkoon oikeus ikälisiä myöntäessään ottaa anomuksesta huomioon aika, joka on palveltu valtion, kuntien, kuntien yhtymän, yhdistyksen, säätiön tai laitoksen palveluksessa, joka pätevyysehtojen ja laadun puolesta on siihen kirkon tai seurakunnan virkaan rinnastettavissa, mihin hän on ensiksi siirtynyt.

Mikäli palvelus ei ole ollut yhtäjaksoista, luetaan kultakin eri palvelusajalta ikälisiin oikeuttavaksi palvelusajaksi vain täydet kuukaudet.

Ikälisää laskettaessa vähennetään se aika> jona viran haltija ei ole virantoimituksen keskeytyksen vuoksi virkaansa hoitanut. Vähennykseksi ei kuitenkaan lueta sitä aikaa, jonka viran haltija on ollut

a) säännönmukaisella vuosilomalla,

b) sairauden vuoksi tai muun syyn takia virkavapaa enintään yhden kuukauden saman kalenterivuoden aikana tai

c) ilman omaa syytään pidätettynä tai estettynä virantoimituksesta.

Henkilöllä, joka virkaatekevänä hoitaa papin, diakonin, katekeetan tai kanttorin virkaa, on oikeus saada ikälisää vain tässä virassa yhtämittaisesti palvelemaltaan ajalta 1 momentissa mainittujen perusteiden mukaan.

Ikälisät papiston jäsenille myöntää anomuksesta kirkollishallitus ja suorittaa sen asianomainen palkanmaksaja sitä kuukautta seuraavan kuukauden alusta lukien, jonka kuluessa asianomainen on saavuttanut siihen oikeuden.

56 §.

Kalliinpaikanlisää maksetaan samojen perusteiden mukaan kuin valtion viran tai toimen haltijoille.

57 §.

Kirkkoherran tulee saada virka-asunnoksi kolme asuinhuonetta ja keittiö, virastohuone ja tarpeellinen arkistosuoja, muun papin kolme huonetta ja keittiö, sekä diakonin, katekeetan ja kanttorin kaksi huonetta ja keittiö.

58 §.

Seurakunnan viranhaltijan tulee saada seurakunnalta teknillisiin laskelmiin perustuva, normaaliin kulutukseen riittävä polttoaine tai sähkövoima, mikä tarvitaan virka-asunnon lämmitykseen ja talouskäyttöön, puut valmiiksi pilkottuina ja asianmukaisesti varastoituina halkosuojaan tai, milloin käytetään muuta polttoainetta kuin halkoja, asianmukaisesti varastoituna, sekä vesi.

Virka-asuntoon kuuluu 57 §:ssä mainittujen huonetilojen lisäksi kylmä ja lämmin ruokakomero, kellari- ja tarpeellinen polttoainevarastotila sekä käymälä. Virka-asuntoon kuuluu lisäksi kaivo tai vesi- ja viemärijohdot, sauna pukeutumishuoneineen ja pesutupineen tai kylpyhuone sekä, milloin seurakunnanvaltuusto niin päättää ja se on tarpeen vaatima, autotalli viran haltijan autoa varten. Milloin viranhaltijan asunnot ovat samassa rakennuksessa tai lähellä toisiaan, älköön kuitenkaan vaadittako kullekin erikseen saunaa, vaan on heillä oikeus yhteisen saunan ja pesutuvan käyttöön vuorollaan.

Jos jokin edellä mainituista luontoiseduista puuttuu, on se korvattava rahalla niiden hintaperusteiden mukaan, mitkä opetusministeriö kirkollishallituksen esityksestä määrää kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Jos virka-asuntoon ennestään on kuulunut pienehkö maa-alue tahi jos sellaisen hankkiminen harkitaan tarpeelliseksi, saakoon viranhaltija nauttia senkin hyväkseen.

Mikäli viranhaltijalla aikaisemmin voimassa olleiden säännösten nojalla on edellä mainittua suuremmat asunto- tai muut luontoisedut, on hänellä oikeus pitää ne niin kauan kuin hän pysyy siinä virassa, missä hän on tämän asetuksen tullessa voimaan.

59 §.

Edellä 58 §:ssä mainituista luontoiseduista päättää seurakunnanvaltuusto.

60 §.

Viranhaltijalle kuuluu laiumukainen kotitarvekalastusoikeus seurakunnan omistamissa kalavesissä.

61 §.

Se, joka on nimitetty vakinaiseen papin, diakonin, katekeetan tai kanttorin virkaan, saa ottaa vastaan viran tuloineen sen kuukauden alusta, joka seuraa lähinnä sen jälkeen kun nimitys on tullut lainvoimaiseksi.

Jos se, joka on tullut valituksi vakinaisen papin, diakonin, katekeetan tai kanttorin virkaan, ei ole vielä ollut vastaavassa vakinaisessa virassa, niin hänet nimittämisen sijaan määrätään kahden vuoden koeajaksi. Saadakseen nimityksen virkaan tulee virkaan valitun koevuosien aikana osoittautua viranhoitoon kykeneväksi ja kirkon palvelukseen sopivaksi.

Koevuosien päätyttyä hiippakunnan piispa kirkollishallitusta ja seurakunnanvaltuustoa kuultuaan vahvistaa vaalin tai myöntää asianomaiselle koeajan pitennystä, mikäli hän on sellaista anonut, taikka virka julistetaan uudelleen haettavaksi.

62 §.

Jos pappi, diakoni, katekeetta tai kanttori sairastuu tai tulee kykenemättömäksi hoitamaan virkatehtäviään määrätköön kirkollishallitus asianomaisen pyynnöstä, piirin valvojan esityksestä tai omasta aloitteestaan hänelle sijaisen.

Jos viranhaltija on sairauden vuoksi ollut estyneenä virkaansa hoitamasta saman kalenterivuoden aikana yhteensä yli kolmekymmentä päivää, on hänen peruspalkastaan tämän yli menevältä ajalta pidätettävä kolmannes. Jos sairaus kestää yhtäjaksoisesti enemmän kuin satakahdeksankymmentä päivää, on peruspalkasta ylimenevältä ajalta pidätettävä puolet.

Jos sairaus on virassa sattuneen tapaturman aiheuttama, suoritetaan varsinainen palkka sairauden alkamispäivää seuraavan kuudenkymmenen päivän ajalta vähentämättömänä. Sairauden jatkuessa sen yli tehdään peruspalkasta 2 momentissa mainitut vähennykset.

Jollei 2 ja 3 momentin mukaisesti pidätetty määrä ynnä seurakunnan mahdollisesti saama avustus riitä viransijaisen palkkaamiseen, suorittakoon seurakunta puuttuvan erän.

63 §.

Rahapalkat maksetaan seurakuntarahastosta kuukausittain kunkin kuukauden alussa.

64 §

Papiston puutteen vuoksi voidaan vakinainen pappi, diakoni, katekeetta tai kanttori määrätä väliaikaisesti oman virkansa ohella hoitamaan virkaa omassa tai toisessa seurakunnassa, jolloin hän saa nauttia palkkansa päätoimesta ja toisesta virasta kirkollishallituksen määräämän palkkion, kuitenkin enintään puolet tähän virkaan kuuluvasta peruspalkasta. Vuosiloman ajaksi määrätystä viransijaisesta on voimassa mitä 67 §:ssä sanotaan. Milloin pappi, diakoni, katekeetta tai kanttori, jolla ei ole omaa virkaa kirkkokunnassa, määrätään hoitamaan avointa virkaa, on hän oikeutettu saamaan kaikki tähän virkaan kuuluvat palkka- ynnä muut edut, ellei kirkollishallitus toisin määrää.

65 §.

Jos kirkkoherra tarvitsee yksityisten asioidensa vuoksi virkavapautta, hakekoon sitä piirin valvojalta, joka saa, tutkittuaan asian, antaa sellaista vapautta korkeintaan neljäksi päiväksi. Seurakunnan muille papeille, diakoneille, katekeetoille ja kanttoreille saa kirkkoherra antaa virkavapautta yhtä pitkäksi ajaksi. Piirin valvoja hakekoon vastaavassa tapauksessa virkavapautta hiippakuntansa piispalta.

66 §.

Jos pappi, diakoni, katekeetta tai kanttori tarvitsee yksityisten asioidensa vuoksi virkavapautta pitemmäksi ajaksi, hakekoon sitä kirkollishallitukselta ja esittäköön samalla sijaisekseen sellaisen henkilön, jonka kirkollishallitus voi hyväksyä ja joka on antanut kirjallisen sitoumuksen siitä, että hän suostuu väliaikaisesti virkaa hoitamaan.

Jolleivät asianomaiset voi sopia sijaiselle tulevista palkkaeduista, määrätköön siitä kirkollishallitus niinkuin kohtuullista ja sopivaa on.

Kirkollishallitus myöntää virkavapautta enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan.

Papin, diakonin, katekeetan ja kanttorin virkavapaudesta sekä siitä, kuka on määrätty hänen virkaansa hoitamaan, tulee kirkkoherran tai hänen sijaisensa antaa seurakunnalle ilmoitus virkavapauden alkamista lähinnä edellisenä sunnuntaina taikka, jos virkavapauden saaneen on ollut pakko jo aikaisemmin poistua seurakunnasta, seuraavana sunnuntaina.

67 §.

Seurakunnan palveluksessa olevalla papilla, diakonilla, katekeetalla ja kanttorilla on oikeus saada vuosilomaa kalenterivuosittain kirkollishallituksen hyväksymänä aikana, mikäli mahdollista kesäkuun 1 päivän ja syyskuun 30 päivän välisenä aikana yhtäjäksoisesti tai useammassa osassa. Vuosiloman pituus on yksi viikko, milloin papiston jäsenellä on vähintään kuusi kuukautta ikälisään oikeuttavaa palvelusaikaa kysymyksessä olevan vuoden syyskuun 1 päivään mennessä, ja kolmekymmentä päivää> jos hänellä on tällaista aikaa vähintään yksi vuosi. Kirkollishallitus määrää vuosiloman ajaksi viransijaisen.

Papiston jäsen on velvollinen toimimaan oman virkansa ohella toisen papiston jäsenen viransijaisena tämän vuosiloman aikana. Jos hän joutuu toimittamaan viransijaisuutta toisessa seurakunnassa, on tämä seurakunta velvollinen korvaamaan hänen matkakulunsa päivärahoineen valtion virkamiehistä voimassa olevien säännösten mukaisesti.

68 §.

Seurakunnan palveluksessa olevan muun kuin papiston jäsenen vuosiloma määräytyy yleisen lain mukaan. Vuosiloman tarkemmasta ajankohdasta ja viranhoidosta sinä aikana päättää seurakunnanneuvosto.

69 §.

Yksityisistä kirkollisista toimituksista älköön papisto ottako palkkiota.

Milloin papiston jäsenet pyynnöstä erityisesti matkustavat suorittamaan mainitunlaisia kirkollisia toimituksia, saavat he matkakulujen korvauksen seurakunnan varoista.

70 §.

Virkatodistuksista, jotka pappi antaa, suoritetaan lunastusta sen mukaan kuin valtioneuvosto kirkollishallituksen esityksestä määrää.

Kanslian hoidosta saa pappi, diakoni tai kanttori, joka suorittaa kanslian hoitoon liittyvät tehtävät, seurakunnalta palkkion sen mukaan kuin seurakunnanvaltuusto siitä erikseen päättää, ellei viranhoitaja halua itse pitää kansliatuloja, jolloin hänellä ei ole oikeutta saada erityistä korvausta kanslian hoidosta.

Jos kirkkoherra ja seurakunta eivät voi sopia virastotyön hoidosta, ratkaisee kirkollishallitus asian toistakin asianosaista kuultuaan.

6 luku

Papiston eläke.

71 §.

Ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain 21 §:ssä tarkoitetun eläkkeen perusteena olevaa palkkaa laskettaessa luontoiseduista otetaan huomioon vain vapaa asunto lämpöineen kirkolliskokouksen vahvistamien perusteiden mukaan.

72 §.

Eläkkeen myöntää kirkollishallitus, ja se suoritetaan kirkkokunnan keskusrahastosta kuukausittain kunkin kuukauden 15 päivänä.

73 §.

Valitusoikeus kirkollishallituksen eläkettä koskevassa asiassa tekemästä päätöksestä on eläkkeen hakijalla tai saajalla.

74 §.

Jos eläkkeen saaja määrätään viransijaisena tai toistaiseksi hoitamaan valtion, kirkon tai seurakunnan virkaa tai tointa ja hän saa tästä palkkaa, määrää kirkollishallitus, onko ja kuinka paljon hänen eläkkeestään tämän johdosta pidätettävä.

75 §.

Kirkollishallitus voi, milloin edellytyksiä täyden vakinaisen eläkkeen saamiseen ei ole, erityisistä syistä myöntää kirkolliskokouksen tarkoitukseen vahvistaman määrärahan puitteissa ylimääräisen eläkkeen edellyttäen, että anojan toimeentulo on eläkkeestä riippuvainen.

7 luku

Kiinteistöt ja virka-asunnot.

76 §.

Vakinaiselle. papille, diakonille, katekeetalle ja kanttorille luontoisetuna annettavan asunnon paikan määrää seurakunnanvaltuusto. Seurakunnanvaltuuston päätös on alistettava kirkollishallituksen tutkittavaksi ja vahvistettavaksi. Sama koskee myös kirkkoherranvirastoa, jos se sijoitetaan erilleen kirkkoherran asunnosta.

77 §.

Seurakunnan maaomaisuuden käyttöä varten on seurakunnanvaltuuston hyväksyttävä suunnitelma, joka on alistettava kirkollishallituksen vahvistettavaksi.

Seurakunnan metsää seurakunnan on hoidettava ja seurakunnan omiin tarpeisiin sekä sen talouden tukemiseksi käytettävä vahvistetun metsätaloussuunnitelman ja metsätalouden tarkastuksissa annettujen määräysten mukaisesti. Kunnes metsätaloussuunnitelma on ehditty vahvistaa, saa seurakunta myydä metsää vain kirkollishallituksen luvalla. Lupaa ei kuitenkaan tarvitse pyytää, jos vuotuinen hakkuu ei ylitä metsän verotusarvojen perusteella laskettua vuotuista puuntuottoa ja jos se suoritetaan metsänhoitolautakunnan hyväksymän leimauksen mukaisesti.

Maahan kaatuneita puita, kantoja, suoturvetta, hiekkaa, kiveä ja muuta sellaista vähempiarvoista luonnontuotetta seurakunnanneuvosto saa harkintansa mukaan myydä.

78 §.

Milloin jonkin maa- tai vesialueen tahi muun tuottoesineen myynti tuottoisuuden kannalta on selvästi edullinen, on meneteltävä ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain 66 §:n mukaisesti.

79 §.

Seurakunnanvaltuusto päättää, miten seurakunnan kiinteistöjen ja virka-asuntojen hankkimisesta sekä kunnossapidosta aiheutuvat menot on suoritettava. Tässä tarkoituksessa se saa, jos katsoo tarpeelliseksi, perustaa virkatalorahaston, josta mainitut menot on maksettava.

80 §.

Seurakunnanneuvoston tulee valvoa kiinteistöjen ja virka-asuntojen kuntoa ja hoitoa, apunaan kiinteistölautakunta.

81 §.

Virkatalon kuntoa ja hoitoa tarkastetaan myös taloudellisessa katselmuksessa. Sellainen toimitetaan, milloin kirkollishallitus viranhaltijan tai seurakunnanneuvoston pyynnöstä tai muusta syystä määrää sen toimitettavaksi. Katselmuksessa tulee todeta omaisuuden kunto sekä, mikäli tarkastus antaa siihen aihetta, määrätä rappeutumisen estämiseksi ja kunnon säilyttämiseksi tarpeelliset korjaukset suoritettaviksi.

Viranhaltijan vaihtuessa on virkatalon tai virka-asunnon ja siihen liittyvien muiden luontoisetujen kunto seurakunnanneuvoston toimesta tarkastettava. Jos lähtijä on tehnyt seurakunnanneuvoston luvalla virkatalossa tai virka-asunnossa parannuksia taikka huolimattomuudesta aiheuttanut rappiota, tulee seurakunnan ensiksi mainitussa tapauksessa suorittaa lähtijäile ja, milloin rappiota on aiheutettu, lähtijän seurakunnalle kohtuullinen korvaus. Jos lähtijän ja seurakunnan välillä syntyy erimielisyyttä, on asia jätettävä taloudellisessa katselmuksessa ratkaistavaksi.

82 §.

Taloudellisen katselmuksen toimittaa tuomarin vastuulla katselmuslautakunta, johon kuuluu kirkollishallituksen määräämä puheenjohtaja sekä kaksi jäsentä, joiden tulee asian laadun mukaan olla maanviljelykseen tai metsänhoitoon tai rakennusasioihin perehtyneitä ja joista toisen määrää kirkollishallitus ja toisen, jonka tulee olla ulkoseurakuntalainen, kutsuu seurakunnanneuvosto.

Katselmuslautakunnan puheenjohtajan tulee todistettavasti kutsua viranhaltija ja seurakunnanneuvosto ainakin yhden jäsenensä edustamana taloudelliseen katselmukseen vähintään neljätoista päivää ennen katselmusta. Katselmuslautakunnan puheenjohtajan tulee katselmuksesta samassa ajassa antaa myös vuokramiehelle todisteellinen tieto.

Todistettavasti kutsutun asianomaisen poissaolo ei estä toimituksen pitämistä.

Katselmustoimituksesta on laadittava pöytäkirja. Jos lautakunta on määrännyt parannuksia tai korjauksia suoritettaviksi taikka korvauksia maksettaviksi, tulee lautakunnan antaa siitä päätös valitusosoituksineen.

83 §.

Kustannukset taloudellisesta katselmuksesta suoritetaan seurakuntarahastosta, jollei viranhaltijan harkita aiheettomasti pyytäneen katselmusta, jolloin hänet voidaan velvoittaa kustannusten maksamiseen.

Katselmuslautakunnan puheenjohtaja ja jäsenet saavat matkakustannusten korvausta ja päivärahaa samojen perusteiden mukaan kuin sitä suoritetaan valtion viran tai toimen haltijoille sekä lisäksi palkkion kirkollishallituksen vahvistamien perusteiden mukaan.

84 §.

Lähtö- ja tulokatselmuksen vuokra-alueella toimittaa tuomarin vastuulla seurakunnanneuvoston määräämänä aikana lautakunta, johon kuuluu kolme maanviljelykseen perehtynyttä henkilöä. Näistä vuokra-alueelta lähtijä ja sille tulija valitsevat kumpikin yhden ja kirkollishallitus kolmannen, joka toimii puheenjohtajana. Seurakunnanneuvoston tulee katselmuksen ajasta antaa todistettavasti tieto lähtijälle ja tulijalle viimeistään neljätoista päivää ennen toimitusta.

Jos lautakunnan jäsen jää toimitukseen tulematta, tulee asianosaisen heti valita toinen jäsen hänen sijaansa. Jos asianomainen ei ole valinnut jäsentä, kutsuvat saapuville tulleet katselmusmiehet sopivan henkilön katselmusmieheksi. Asianosaisen tai viranhaltijan poissaolo ei ole esteenä katselmuksen toimittamiselle.

Katselmustoimituksen päätyttyä on lautakunnan julistettava päätös ja siinä tarpeen mukaan määrättävä tehtävistä parannuksista ja suoritettavista korvauksista sekä annettava valitusosoitus.

Lautakunnan puheenjohtajalle ja jäsenille tulevasta matkakustannusten korvauksesta, päivärahasta ja palkkiosta olkoon voimassa mitä 83 §:ssä on sanottu, mitkä kustannukset puheenjohtajan osalta suorittaa seurakunta sekä jäsenen osalta se asianosainen, joka on hänet valinnut.

Seurakunnanneuvosto ja muut asianosaiset voivat kirjallisesti sopia siitä, että katselmus jätetään pitämättä.

85 §.

Joka ei tyydy 84 §:ssä mainitun lautakunnan päätökseen, saa hakea siihen muutosta paikkakunnan alioikeudessa, johon hänen on puhevaltansa menettämisen uhalla haastettava vastapuolensa kolmenkymmenen päivän kuluessa lautakunnan päätöksen julistamisesta, sitä päivää lukuunottamatta. Lautakunnan lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön niin kuin ulosottolaissa säädetään välitystuomiosta.

Jos valitus koskee sitä, että lautakunnan jäsen on ollut esteellinen tai että katselmustoimituksessa on menetelty virheellisesti, ja tuomioistuin sen johdosta kumoaa lautakunnan päätöksen, tulee tuomioistuimen määrätä uusi katselmus toimitettavaksi. Sellaiseen päätökseen ei saa hakea muutosta.

8 luku

Matkapapisto.

86 §.

Matkapappien ja heidän apunaan toimivien kanttorien luvun määrää valtioneuvosto heidän palkkaukseensa osoitettujen varojen rajoissa samalla vahvistaen heidän asuinpaikkansa ja toimipiirinsä.

Matkapapiston määrää toimeensa kirkollishallitus sen jälkeen kun toimi on ollut haettavana sillä tavoin kuin 36 ja 37 §:ssä on määrätty.

87 §.

Matkapapisto on kirkollishallituksen valvonnan alainen. Kirkollishallitus antaa myös tarkempia ohjeita heidän toiminnastaan, josta heidän on kuukauden kuluessa vuoden päättymisestä annettava kertomus kirkollishallitukselle.

88 §.

Matkapapisto on velvollinen kirkollishallituksen hyväksymän suunnitelman mukaan käymään kaikilla sellaisilla paikkakunnilla, joissa ortodoksista uskontoa tunnustavat eivät muutoin saa uskonnonopetusta ja sielunhoitoa.

Edellä 1 momentissa mainitun suunnitelman toimittakoon kukin matkapappi lokakuun kuluessa kirkollishallitukselle hyväksyttäväksi seuraavaa kalenterivuotta varten. Ennen suunnitelman hyväksymistä vaatikoon kirkollishallitus siitä lausunnot asianomaisten seurakuntain kirkkoherroilta.

Matkapapisto on kirkollishallituksen määräyksestä velvollinen toimimaan muuallakin kuin 2 momentissa mainituilla paikkakunnilla, erittäinkin sisälähetystyössä, ja saa se silloin matkakustannusten korvausta kirkkokunnan keskusrahastosta.

89 §.

Piirissään matkustaessaan on matkapapin merkittävä hallussaan oleviin kastettujen kirjaan, vihkimisluetteloon ja kuolleiden kirjaan kaikki suorittamansa toimitukset ja lähetettävä asianomaisille kirkkoherranvirastoille heti matkan päätyttyä kirkonkirjoihin merkitsemistä varten tarvittavat tiedot näistä toimituksista, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa toimituksen suorittamisesta.

9 luku

Seurakunnanvaltuusto.

90 §.

Seurakunnanvaltuuston asiana on:

1) kristinopintaidon ja kristillisen elämän edistäminen sekä valistus- ja nuorisotoiminnan ohjaus ja valvonta;

2) määrätä seurakunnan varojen ja omaisuuden hallinnasta ja käyttämisestä;

3) valita seurakunnanneuvoston ja kiinteistölautakunnan jäsenet sekä vahvistaa heidän lukumääränsä;

4) toimittaa ja kirkollishallituksen vahvistettavaksi alistaa kirkon tai rukoushuoneen isännöitsijän vaali;

5) vahvistaa seurakunnan toimenhaltijoita varten tarvittavat ohjesäännöt;

6) käsitellä asioita, jotka koskevat kirkon sekä papiston virkatalojen ja muiden kiinteistöjen sekä virka-asuntojen hankkimista ja kunnossapitämistä;

7) käsitellä asioita, jotka koskevat hautausmaan hankkimista ja kunnossapitämistä;

8) antaa lausuntoja seurakunnan jakamisesta, muuttamisesta tai lakkauttamisesta tahi uuden seurakunnan perustamisesta sekä tehdä esityksiä sellaisista kysymyksistä;

9) päättää hengellisen viran tai toimen perustamisesta, lakkauttamisesta tai muuttamisesta;

10) hyväksyä seurakunnan talousarvio;

11) myöntää maksuja ja päättää lainan ottamisesta seurakunnan yhteisiin tarpeisiin;

12) hyväksyä noudatettavaksi äänivaltaisten luettelo;

13) määrätä tilikirjojen pitämisestä ja maksujäämien poistamisesta tileistä;

14) valita seurakunnan tilien tarkastajat sekä päättää, missä määrin tilejä vastaan tehdyt muistutukset antavat aihetta toimenpiteisiin ja vastuuvapaudesta seurakunnanneuvostolle;

15) valita valitsijat ja varamiehet valitsemaan maallikkoedustajia kirkolliskokoukseen;

16) päättää seurakunnankokouksessa noudatettavasta vaalitavasta; sekä

17) käsitellä muitakin seurakunnallisia asioita, mikäli niitä ei ole uskottu seurakunnankokouksen tai seurakunnanneuvoston käsiteltäviksi.

91 §.

Seurakunnanvaltuuston puheenjohtajana on kirkkoherra tahi, kun hän on estynyt, valtuuston vuodeksi kerrallaan keskuudestaan valitsema varapuheenjohtaja.

Milloin puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat estyneet, määrätköön kirkollishallitus erityistä kokousta tai erityisen asian käsittelemistä varten puheenjohtajaksi jonkun läheisen seurakunnan papin tai muun sopivan henkilön.

Määrätty puheenjohtaja saa matkakustannusten korvausta ja päivärahaa seurakunnalta samojen perusteiden mukaan kuin sitä suoritetaan valtion viran tai toimen haltijalle.

92 §.

Seurakunnanvaltuustoon valitaan jäseniä seurakunnassa>jonka jäsenmäärä on

1 500 tai vähemmän 9–12
yli 1 500 mutta ei yli 3 000 12–15
,, 3 000 ,, 5 000 15–18
,, 5 000 18–21

Jäseniä valittaessa on mahdollisuuden mukaan otettava huomioon, että seurakunnan eri osat tulevat suhteellisesti edustetuiksi.

93 §.

Seurakunnanvaltuuston jäsenet valitaan kolmeksi kalenterivuodeksi. Heistä eroaa kuitenkin arvan nojalla yksi kolmasosa kummankin kahden ensimmäisen vuoden lopussa, ja uusi vaali toimitetaan kulloinkin eroavien sijaan seuraaviksi kolmeksi vuodeksi.

Jos seurakunnanvaltuuston jäseneksi valitun kieltäytyminen toimesta hyväksytään tai jos hän kuolee tahi menettää vaalikelpoisuutensa, on hänen tilalleen valittava jäljellä olevaksi toimikaudeksi uusi jäsen.

94 §.

Seurakunnanvaltuusto on päätösvaltainen, kun saapuvilla on enemmän kuin puolet kaikista jäsenistä.

95 §.

Seurakunnanvaltuusto voi harkintansa mukaan määrätä jäsenilleen kokouspalkkiota ja matkakustannusten korvausta päivärahoineen.

96 §.

Seurakunnanvaltuuston kokoukset ovat julkisia, jollei valtuusto jonkin erityisen asian kohdalta toisin päätä.

97 §.

Kutsun seurakunnanvaltuuston kokoukseen antaa kirkkoherra tai määrätty puheenjohtaja kirjallisesti; ja on kutsu, jossa on mainittava kokouksen aika ja paikka sekä käsiteltävät asiat, ilmoitettava seurakunnanvaltuuston jäsenten tiedoksi vähintään neljätoista päivää ennen kokousta seurakunnan ilmoitustaululla sekä muulla seurakunnanvaltuuston ehkä määräämällä tavalla.

Kiireellistä käsittelyä vaativaa asiaa varten saatetaan kokous pitää, jos kutsu on julkaistu seitsemän päivää ennen kokousta. Älköön siinä kuitenkaan tehtäkö päätöstä verotuksesta tai muusta maksusta.

98 §.

Älköön seurakunnanvaltuustossa otettako päätettäväksi asiaa, jollei valtuusto julista sitä kiireelliseksi kolmeneijäsosan äänten enemmistöllä läsnäolevista, ennenkuin sitä on tarpeen mukaisesti valmistellut seurakunnanneuvosto tai eri valiokunta, jolle seurakunnanvaltuusto on uskonut asian valmistavan käsittelyn.

99 §.

Puheenjohtajan tulee esittää asiat keskusteltavaksi ja johtaa keskusteluja. Asiaa, jota ei ole kutsussa mainittu, älköön otettako päätettäväksi.

100 §.

Kun keskustelu asiassa on lopetettu, esittäköön puheenjohtaja seurakunnanvaltuustolle kysymyksen tai kysymyksiä sen ratkaisua varten, muodostaen kunkin kysymyksensä niin, että siihen voidaan vastata joko myöntävästi tai kieltävästi. Vastauksen saatuaan ilmoittakoon puheenjohtaja, mikä hänen käsityksensä mukaan on tullut päätökseksi, ja ilmoittakoon, jollei äänestystä pyydetä, hyväksytyn mielipiteen seurakunnanvaltuuston päätöksenä.

Jos äänestystä pyydetään, on se toimitettava avoimena.

101 §.

Äänestettäessä on kullakin jäsenellä yksi ääni. Se mielipide, jota useimmat jäsenet kannattavat, olkoon valtuuston päätös. Jos kumpikin mielipide saa saman verran ääniä, tulee se mielipide, johon puheenjohtaja yhtyy, päätökseksi, paitsi vaaleissa, joissa arpa ratkaisee.

Vaali on, jos joku seurakunnanvaltuuston jäsen sitä vaatii, toimitettava umpilipuin.

102 §.

Jokaisessa seurakunnassa pidetään kolme varsinaista seurakunnanvaltuuston kokousta vuodessa, ensimmäinen ennen 1 päivää kesäkuuta, toinen ennen 1 päivää lokakuuta ja kolmas ennen 1 päivää joulukuuta. Valtuusto kokoontuu puheenjohtajan kutsusta muulloinkin niin usein kuin hän katsoo sen tarpeelliseksi tai 'kun vähintään neljäsosa valtuuston jäsenistä sitä pyytää.

Seurakunnanvaltuusto kokoontukoon myöskin hiippakunnan piispan tai kirkollishallituksen kehotuksesta.

Äänivaltainen seurakunnan jäsen voi niin ikään puheenjohtajalta anoa seurakunnanvaltuuston kokoonkutsumista erityistä ilmoittamaansa asiaa varten. Jos asia ei siedä viivytystä, älköön puheenjohtaja sitä kieltäkö. Jos pyyntö hylätään, olkoon tähän tyytymättömällä valta valittaa siitä kirkollishallitukseen kolmenkymmenen päivän kuluessa hylkäyspäätöksen antamisesta. Hylkäyspäätös on annettava kirjallisesti, jos sitä vaaditaan.

103 §.

Edellä 102 §:ssä mainituissa kolmessa seurakunnanvaltuuston kokouksessa on käsiteltävä seuraavat asiat:

ensimmäisessä tarkastetaan kuluneen vuoden tilit ja hallinto, tilintarkastajain antama kertomus sekä päätetään vastuuvapaudesta;

toisessa tarkastetaan ja hyväksytään äänivaltaisten luettelo käytettäväksi sen jälkeen pidettävissä seurakunnankokouksissa, käsitellään 90 §:n 1 kohdassa mainittuja seurakunnan hengelliseen tilaan liittyviä asioita alotteiden, alustusten ja keskustelujen muodossa; sekä

kolmannessa vahvistetaan seurakunnan talousarvio seuraavaksi vuodeksi ja valitaan jäsenet seurakunnanneuvoston erovuorossa olevien tilalle sekä seuraavan vuoden tilintarkastajat ja muut luottamusmiehet, joiden toimet vuoden lopussa joutuvat avoimiksi.

104 §.

Seurakunnanvaltuuston kokouksessa pidetään pöytäkirjaa, johon merkitään asiat, äänestykset eri mielipiteitten ilmaantuessa ja päätökset.

Sillä, joka on ollut valtuuston kokouksessa käsiteltyä asiaa päättämässä, olkoon oikeus heti Ilmoittaa vastalause tehtyä päätöstä vastaan. Jos vastalauseen tekijä tahtoo saada vastalauseensa perusteltuna pöytäkirjaan liitetyksi, antakoon sen kirjallisesti laadittuna pöytäkirjanpitäjälle viimeistään kolmen päivän kuluessa kokouksen pitämisestä.

Pöytäkirjaa pitää puheenjohtaja tai, hänen pyytäessään siitä vapautusta, seurakunnanvaltuuston valitsema pöytäkirjanpitäjä, ja pöytäkirjaa säilytetään kirkkoherranvirastossa, jossa se on seurakuntalaisten sekä piirin valvojan ja muiden ylempien hengellisten viranomaisten nähtävänä kirkkoherranvirastossa.

105 §.

Pöytäkirjan allekirjoittavat puheenjohtaja ja pöytäkirjanpitäjä.

Pöytäkirjan tarkistaa kaksi valtuuston valitsemaa tarkistajaa viimeistään neljäntenätoista päivänä kokouksen päätyttyä. Tarkistustilaisuudessa he merkitsevät lausuntonsa pöytäkirjan loppuun ja varmentavat sen päiväyksellä ja nimikirjoituksillaan. Jos puheenjohtaja ja tarkistajat eivät ole samaa mieltä pöytäkirjan sanamuodosta, on se alistettava seurakunnanvaltuuston itsensä tarkistettavaksi.

Tehtyä päätöstä älköön muutettako tarkistuksessa.

Tarkistettu pöytäkirja on ensimmäisenä sunnuntaina tarkistuksen jälkeen asetettava kirkkoherranvirastossa kolmenkymmenen päivän aikana nähtäväksi, josta on sanottuna sunnuntaina pääkirkossa ilmoitettava, ja myös siitä mitä sen, joka aikoo hakea muutosta kokouksen päätökseen, tulee noudattaa. Kirkkoherra merkitköön myös pöytäkirjaan todistuksen siitä, milloin se on pantu nähtäväksi.

106 §.

Jokaisesta seurakunnanvaltuuston kokouksen pöytäkirjasta on puheenjohtajan toimesta annettava tarpeellinen ote seurakunnanneuvostolle tahi niille muille elimille tai henkilöille, joille valtuusto on uskonut päätöksensä toimeenpanon.

Muutoin olkoon jokainen, joka haluaa, oikeutettu vahvistettua maksua vastaan saamaan otteen tai jäljennöksen pöytäkirjasta.

10 luku

Seurakunnankokous.

107 §.

Jokaisessa seurakunnassa pidetään vuodessa yksi varsinainen seurakunnankokous, jossa toimitetaan seurakunnanvaltuuston jäsenten vaalit.

Varsinainen seurakunnankokous päättää myös seurakunnanvaltuuston jäsenten lukumäärästä. Tällainen päätös on voimassa, kunnes seurakunnankokous asiasta toisin päättää.

Mikäli olosuhteet seurakunnassa pitkien ja vaikeiden kulkuyhteyksien tahi seurakunnan väestön haja-asutuksen vuoksi vaativat, voi seurakunnanvaltuusto määrätä vaalin suoritettavaksi samana tai enintään kolmena perättäisenä päivänä enintään kolmessa seurakunnan alueella olevassa ortodoksisen väestön sijaintipaikassa ja on vaali toimitus tässä tapauksessa aloitettava ja päätettävä seurakunnan pääkirkossa.

Pappien, diakonien, katekeettain ja kanttorien valitsemista varten pidettävästä seurakunnankokouksesta säädetään 41 §:ssä.

108 §.

Sen jälkeen kun äänivaltaisten luettelo on 103 §:ssä määrätyssä järjestyksessä hyväksytty, älköön ketään siihen enää merkittäkö. Milloin seurakunnan jäsen muuttaa tai eroaa seurakunnasta, poistettakoon hänet äänivaltaisten luettelosta sen viranomaisen toimesta, joka antaa muuttokirjan.

109 §.

Kutsu seurakunnankokoukseen annetaan kuuluttamalla niin kuin 97 §:ssä säädetään kutsusta seurakunnanvaltuuston kokoukseen sekä julkilukemalla se vähintään neljätoista päivää ennen kokousta sunnuntaijumalanpalveluksen päätyttyä seurakunnan pääkirkossa; ja noudatettakoon soveltuvin kohdin seurakunnankokouksen puheenjohtajasta ja asioiden käsittelystä seurakunnankokouksessa, seurakunnankokouksen pöytäkirjan pidosta, pöytäkirjan tarkistuksesta, seurakunnankokouksen päätöksen toimeenpanosta ja valituksista, mitä seurakunnanvaltuustosta 91, 99, 100, 101, 105 ja 106 §:ssä on säädetty.

110 §.

Järjestystä seurakunnankokouksessa valvoo puheenjohtaja. Hän voi varotuksen jälkeen käskeä pois jokaisen, joka väkivaltaisesti tai meluten häiritsee yleistä rauhaa ja järjestystä. Jos syntyy epäjärjestystä, jota puheenjohtaja ei kykene hillitsemään, on hänellä valta lopettaa kokous.

11 luku.

Seurakunnanneuvosto.

111 §.

Seurakunnanneuvoston jäsenet valitsee kolmeksi vuodeksi seurakunnanvaltuusto, ja he astuvat toimeensa seuraavan vuoden alusta.

Jäsenistä eroaa kummankin kahden ensimmäisen vuoden lopussa kolmasosa arvan nojalla.

Mitä 93 §:n 2 momentissa on säädetty on vastaavasti sovellettava seurakunnanneuvoston jäseneen.

Seurakunnan diakoneilla, katekeetoilla ja kanttoreilla on oikeus olla läsnä seurakunnanneuvoston kokouksissa, ja heillä on siellä puhevalta, mutta ei äänivaltaa.

112 §.

Seurakunnanneuvoston puheenjohtajana on kirkkoherra tahi, jos hän on estynyt, seurakunnanneuvoston keskuudestaan vuodeksi kerrallaan valitsema varapuheenjohtaja.

113 §.

Seurakunnanneuvosto kokoontuu puheenjohtajan kutsusta niin usein kuin hän sen havaitsee tarpeelliseksi tahi vähintään puolet jäsenistä sitä anoo.

114 §.

Älköön mitään asiaa otettako seurakunnanneuvostossa käsiteltäväksi, ellei enemmän kuin puolet sen jäsenten koko lukumäärästä ole saapuvilla sekä näiden joukossa useampia valittuja kuin itseoikeutettuja.

115 §.

Päätöstä tehtäessä on kullakin jäsenellä yksi ääni. Jos äänet jakaantuvat tasan, tulee päätökseksi se mielipide, jota puheenjohtaja kannattaa.

116 §.

Seurakunnanneuvoston asiana on:

1) pitää huolta kristillisestä siveydestä ja uskonmukaisesta elämästä seurakunnassa sekä suunnitella seurakunnan valistus- ja nuorisotoimintaa;

2) huolehtia kirkon ja seurakunnan omaisuuden hoidosta ja tarpeellisten tilikirjain pidosta;

3) valmistaa ehdotus seurakunnan äänivaltaisten luetteloksi;

4) vahvistaa ehdotus seurakunnan talousarvioksi ja vahvistaa veroäyrin hinta;

5) ottaa vastaan lahjoja ja avustuksia;

6) tarvittaessa valita ja valtuuttaa asiamies edustamaan seurakuntaa tuomioistuimissa sekä muun viranomaisen luona seurakunnan asioissa;

7) tehdä tarpeelliset esitykset ja ehdotukset seurakunnankokoukselle ja seurakunnanvaltuustolle;

8) valmistaa lausunto kaikista seurakunnankokoukselle tahi- valtuustolle käsiteltäviksi jätetyistä asioista, jollei niitten valmistelu kuulu tai sitä ole jätetty muille elimille;

9) huolehtia seurakunnankokousten ja seurakunnanvaltuuston päätösten täytäntöönpanosta, jollei asian laadusta muuta johdu tahi asiasta ole toisin päätetty;

10) ottaa ja vapauttaa toimistaan seurakunnan toimen haltijat, joiden valitsemisesta ei ole ohjesäännöissä tai tässä asetuksessa toisin määrätty; sekä

11) huolehtia sellaisten virkojen ja tointen väliaikaisesta hoitamisesta, joiden täyttäminen on seurakunnanvaltuuston asiana.

117 §.

Seurakunnanneuvoston jäsenten, joiden on oltava esikuvana seurakunnalle, tulee kunkin kohdaltansa valvoa seurakuntalaisten kristillissiveellistä elämää yleensä ja erittäinkin nuorison, aviopuolisoiden sekä vanhempien ja lasten keskinäisiä välejä, niin myöskin sunnuntai- ja juhlapäivien uskonnonmukaista viettämistä sekä kirkossa että kotona.

Näitä tarkoituksia varten voidaan seurakunta, jos seurakunnanneuvosto katsoo sen tarpeelliseksi, jakaa piireihin, joihin kuhunkin määrätään yksi neuvoston jäsen tai kristillisestä harrastuksestaan tunnettu muu seurakunnan jäsen.

Jos joku seurakunnanneuvoston jäsenistä huomaa seurakunnassa sellaisia paheita, siveellisen elämän häiriöitä tahi ortodoksisen kristillisen mielen laadun puutetta, jotka ovat turmioksi seurakunnan elämän kehitykselle, on hänen ilmoitettava siitä seurakunnanneuvostolle.

118 §.

Seurakunnanneuvosto hoitaa seurakunnan omaisuutta ja rahavaroja seurakunnanvaltuuston antamien ohjeiden mukaan.

Rahavarat, joita ei välittömästi tarvita, on tailetettava pankkiin tai muuhun seurakunnanvaltuuston hyväksymään rahalaitokseen taikka sijoitettava varmoihin arvopapereihin. Kirkoll- ishallitus voi valtuuston esityksestä sallia varojen sijoittamisen muullakin kuin edellä mainituin tavoin.

119 §.

Seurakunnanneuvoston apuna seurakunnan omistaman tai hallitseman kiinteän omaisuuden hoitoa ja kunnossapitoa varten tulee kussakin seurakunnassa olla kiinteistölautakunta.

Huolenpito kirkon omaisuudesta kuuluu lähinnä sitä varten valitulle kirkonisännöitsijälle, jonka toimintaa seurakunnanneuvosto valvoo.

Kirkonisännöitsijä tekee tilin kirkon rahavarojen ja muun omaisuuden hoidosta seurakunnanneuvostolle toimitettavaksi seurakunnanvaltuustolle.

Kiinteistölautakunta ja kirkonisännöitsijä toimivat ohjesääntöjensä mukaan, jotka seurakunnanvaltuusto laatii ja alistaa kirkollishallituksen tutkittavaksi ja vahvistettavaksi.

120 §.

Seurakunnan omaisuuden ja rahavarojen lähintä hoitoa varten voi seurakunnanvaltuusto ottaa erityisen taloudenhoitajan tai rahastonhoitajan, joka toimii valtuuston hyväksymän ohjesäännön ja seurakunnanneuvoston antamien tarkempien ohjeiden mukaan.

121 §.

Ehdotus äänivaltaisten luetteloksi on vuosi- ttain hyvissä ajoin laadittava ennen sitä seurakunnanvaltuuston kokousta, jossa luettelo 103 §:n mukaan on vahvistettava, ja se on pidettävä seurakunnan jäsenten nähtävänä ainakin neljätoista päivää ennen sen vahvistamista. Äänivaltaisten luettelo voidaan tehdä myös perhekirjaan.

122 §.

Seurakunnanneuvoston kokouksissa kirjoittaa pöytäkirjan seurakunnanneuvoston valitsema päytökirjanpitäjä ja allekirjoittaa sen yhdessä puheenjohtajan kanssa.

123 §.

Seurakunnanneuvoston pöytäkirja on tarkistettava joka kokoukselta joko sen lopussa tai seuraavassa kokouksessa.

Seurakunnanneuvosto voi kuitenkin, joka kerraksi erikseen, uskoa tarkistamisen 'kahdelle tai useammalle jäsenelleen yhdessä puheenjohtajan kanssa.

124 §.

Seurakunnanneuvoston puheenjohtajan asiana on ottaa vastaan kaikki seurakunnanneuvostolle saapuneet kirjeet ja muut kirjalliset esitykset sekä hoitaa seurakunnanneuvoston asiakirjat.

Seurakunnanneuvoston puheenjohtajana kirkkoherra on yksin oikeutettu kirjoittamaan seurakunnan nimen paitsi milloin seurakunnanneuvosto katsoo tarpeelliseksi valtuuttaa siihen jonkun muun henkilön erityistä asiaa varten.

125 §.

Työjärjestyksen laatiminen seurakunnanneuvostoa varten, kun sellainen katsotaan tarpeetliseksi, ja tehtäväin jakaminen jäsenten kesken on seurakunnanneuvoston omana asiana.

126 §.

Seurakunnanneuvoston jäsen samoin kuin jokainen muu seurakunnan tai kirkon omaisuuden jatkuvaa hoitoa varten tai tietyn tehtävän suorittamiseksi asetettu toimihenkilö vastaa siitä vahingosta, jonka hän tehtävässään on tahallisesti tahi huolimattomuudesta aiheuttanut. Jos vahinko on useampien tuottama, vastatkoon he siitä yhteisvastuullisesti.

12 luku

Seurakunnan talousarvio ja tilit.

127 §.

Jokaista seurakuntaa varten on kalenterivuosittain hyväksyttävä talousarvio.

Talousarvioon otetaan ne menot, jotka jo tehtyjen päätösten mukaan on seuraavan vuoden kuluessa suoritettava sekä ne, jotka niiden lisäksi katsotaan tarpeellisiksi samana vuonna.

Talousarviossa on lueteltava sekä ne tulot, jotka ovat tahi joiden katsotaan olevan samaksi vuodeksi odotettavissa että erikseen ne rahaerät, jotka on koottava verotuksella.

Talousarvion laatii seurakunnanneuvosto, jolle seurakunnan talouden tai varojen hoitoa varten asetetut elimet ovat velvolliset toimittamaan ehdotuksensa, niin aikaisin, että se voidaan käsitellä 103 §:ssä mainitussa seurakunnanvaltuuston kokouksessa.

128 §.

Seurakunta voi erityistä tarkoitusta varten, milloin se harkitaan välttämättömäksi, myöntää maksuja useammaksi vuodeksi kerrallaan.

129 §.

Milloin talousarvioon otettuja menoja ei voida kohtuuden mukaan suorittaa kunnallisverotuksen perusteella koottavalla verolla ja muilla seurakunnanrahaston vuosituloilla, voi seurakunta ottaa lainaksi varoja, jos se muutoin harkitaan tarkoituksenmukaiseksi.

130 §.

Seurakunnan varojen hoidosta ja käyttämisestä pitää seurakunnanneuvosto seurakunnanvaltuuston antamien ja kirkollishallituksen vahvistamien ohjeiden mukaan tilikirjoja, jotka

päätetään kalenterivuosittain ja kolmen kuukauden kuluessa vuoden loputtua jätetään tarkastettavaksi.

Tarkastuksen toimittaa vähintään kaksi seurakunnanvaltuuston valitsemaa tilintarkastajaa, jotka tehtävänsä suoritettuaan antavat siitä kertomuksen seurakunnanvaltuustolle.

131 §.

Jos tilintarkastajat tekevät tileistä jonkin muistutuksen, tulee seurakunnanneuvoston viivyttelemättä antaa selitys muistutuksen johdosta, niin että se voidaan yhdessä tilintarkastajain kertomuksen kanssa esittää siinä seurakunnanvaltuuston kokouksessa, jossa 103 §:n mukaan on päätettävä vastuuvapaudesta.

Ote tileistä on kehotuksesta lähetettävä kirkollishallitukselle sen määräämässä laajuudessa.

13 luku

Piirien valvojat.

132 §.

Piirien valvojaksi määrää hiippakunnan piispa enintään viideksi vuodeksi kerrallaan luottamusta ja kunnioitusta nauttivan sekä muutoinkin tehtävään sopivan piirin papin.

133 §.

Piirin valvojan, joka on hiippakunnan piispan välittömän määräysvallan alainen ja toimii piispainkokouksen vahvistaman ohjesäännön mukaan, tulee ahkerasti valvoa seurakuntien uskonnollissiveellistä ja hengellistä elämää ja olla pappien, diakonien, katekeettojen ja kanttorien ohjaajana ja neuvonantajana heidän seurakunnallisessa toiminnassaan sekä käydä hiippakunnan piispan määräyksestä tai muulloinkin hänen luvallaan tarkastuksella piirinsä seurakunnissa ja antaa toiminnastaan vuosittain kertomus piispalle. Matkakustannusten korvausta ja päivärahaa saa valvoja kirkkokunnan varoista samojen perusteiden mukaan kuin sitä suoritetaan valtion viran tai toimen haltijalle.

14 luku

Piispanvirka.

134 §.

Piispan virkakelpoisuudesta on voimassa, mitä siitä on määrätty kirkon kanoneissa ja muissa kirkollisissa säännöissä.

135 §.

Hiippakunnan piispa on hiippakuntaan kuuluvien seurakuntien ja papiston ylin kaitsija ja esipaimen. Hän on velvollinen valvomaan, että ortodoksisen kirkon oppia esitetään puhtaasti ja väärentämättä, Kristuksen asettamia sakramentteja toimitetaan oikein, jumalanpalveluksia ja muita pyhiä menoja toimitetaan säännöllisesti, kristillistä kasvatusta ja opetusta seurakunnissa ja oppilaitoksissa hoidetaan hyvin, hyviä tapoja ja siveyttä noudatetaan, köyhiä ja sairaita holhotaan, kirkon ja seurakunnan taloutta hoidetaan asianmukaisesti sekä kirkollisessa ja seurakunnallisessa hallinnossa muutoinkin noudatetaan lakia ja että seurakunnan palvelijat elämässään käyttäytyvät arvokkaasti ja kristiliisesti sekä tunnollisesti toimittavat virkatehtävänsä.

Piispa vihkii virkoihinsa tämän asetuksen mukaisesti valitut papiston jäsenet.

136 §.

Piispoilla on oikeus hiippakunnissaan osoittaa julkista tunnustusta papiston jäsenille ja kirkon toimihenkilöille. Julkisen tunnustuksen osoittaminen kirkkokunnan ulkopuolella oleville kirkkokunnalle palveluksia tehneille henkilöille kuuluu arkkipiispalle. Näissä asioissa tulee kirkollishallituksen lausua mielipiteensä.

137 §.

Joka vuosi toimittaa piispa virallisen tarkastuksen niin monessa seurakunnassa, että viiden vuoden kuluessa kaikki hiippakunnan seurakunnat tulevat tarkastetuiksi. Jos erityiset asianhaarat sitä vaativat, voi piispa pitää virallisen tarkastuksen jossakin seurakunnassa lyhyemmänkin ajan kuluttua.

Jos piispalla on este, määrätköön hän piirinvalvojan puolestaan toimittamaan tarkastuksen.

138 §.

Tarkastusmatkalla seuraa piispaa asianomaisen piirin valvoja ja kirkkokunnan taloudenhoitaja sekä arkkipiispan sihteeri tai muu tehtävään määrätty diakoni, joka pitää pöytäkirjaa tarkastustilaisuuksissa. Sellaiseen seurakuntaan tehtävällä tarkastusmatkalla, jonka kirkkoherra on piirin valvoja, seuraa piispaa valvojan sijasta kirkollishallituksen pappisjäsen tai muu piispan määräämä pappi. Muut valvontapiirin papit ovat velvolliset kukin vuorollaan ottamaan osaa piispan tarkastusmatkoihin, jos piispa sitä vaatii.

Jos arkkipiispan sihteeri tai ylidiakoni on estynyt seuraamasta piispaa tarkastustilaisuuteen, määrätköön piispa sopivan papin tai diakonin hänen sijaisekseen.

139 §.

Piispan tarkastuksesta ja sen ajasta on ilmoitettava vähintään kuukautta aikaisemmin asianomaisen seurakunnan kirkkoherralle, piirin valvojalle ja niille papiston jäsenille, jotka piispa määrää olemaan läsnä tarkastustilaisuudessa, ja on tarkastuksesta kuulutettava vähintään neljätoista päivää ennen tarkastusta.

140 §.

Kirkkoherran on annettava piispalle hyvissä ajoin ennen tarkastusta kirkollishallituksen vahvistamien ohjeiden mukaisesti laadittu kirjallinen kertomus seurakunnastaan, sen uskonnollissiveellisestä elämästä ynnä siitä, miten on pantu täytäntöön edellisessä piispantarkastuksessa tai muutoin asianmukaisesti annetut määräykset. Jos kirkkoherra tämän lisäksi tahtoo saattaa jonkin erityisen asian piispan tietoon ja tarkastuksessa käsiteltäväksi, tehköön siitä erikseen kirjallisen ilmoituksen.

Tarkastuksessa esitetään piispan tai hänen määräämänsä henkilön tarkastettavaksi kirkonkirjat ja kaikki niihin kuuluvat luettelot, niin myös kirkon ja seurakunnan tilit ja kirkollisia tarkoituksia varten määrättyjen erityisten rahastojen tilit sekä seurakunnanneuvoston ja seurakunnanvaltuuston kokouksien ynnä seurakunnankokousten pöytäkirjat.

Kirkon ja seurakunnan omaisuus on myös tarkastettava seurakunnanneuvoston edustajain ja kirkonisännöitsijän läsnä ollessa.

Tarvittaessa voi piispa toimittaa tai toimituttaa 2 ja 3 momentissa mainitun tarkastuksen erillään varsinaisesta piispantarkastuksesta.

141 §.

Seurakunnan yleisen tarkastuksen toimittaa piispa sitä varten määrättynä aikana seurakunnan kirkossa. Tähän tilaisuuteen kutsutaan kaikki seurakuntalaiset. Tarkastuksen edellä toimittaa piispa jumalanpalveluksen.

142 §.

Tarkastuksessa ottaa piispa seurakunnan kanssa keskusteltavaksi kirkkoherran kertomuksessa esitetyt asiat sekä myös ne, jotka seurakunnan puolelta mahdollisesti esitetään. Sen ohessa piispa ottaa selvää niistä toimenpiteistä, joihin seurakunnan uskonnollissiveellisen kasvatuksen edistämiseksi on ryhdytty ja tiedustelee, onko seurakuntaan ilmaantunut harhaoppia, riitaisuutta tai epäjärjestystä kirkollisissa asioissa, miten köyhäin ja sairaiden hoidosta seurakunnan taholta huolehditaan, mikä saattaa olla syynä uskonnosta luopumiseen, jos semmoista yleisesti on tapahtunut, onko muistuttamista kirkon ja seurakunnan talouden hoitamista vastaan sekä mitä piispa seurakunnallisen hoidon kannalta muuten katsoo tarpeelliseksi.

Tarkastuksen yhteydessä toimitetaan, missä olosuhteet niin sallivat, saapuvilla olevien pappien avulla seurakunnan, varsinkin lasten ja nuorten kanssa keskustelu kristinopin kysymyksistä. Muutoinkin on tarkastuksessa kiinnitettävä erityistä huomiota kristilliseen kasvatukseen ja opetukseen seurakunnan alueella.

143 §.

Kussakin asiassa, mikä tarkastuksessa tulee esiin, menetelköön piispa asian laadun mukaan ja kehottakoon panemaan täytäntöön kaikki, mitä seurakunnan hallinnosta ja hoidosta on säädetty noudatettavaksi tai siitä johtuu.

Asia, josta voi seurata syyte, ilmoitettakoon asianhaarain mukaan joko kirkollishallitukselle tai lääninhallitukselle.

144 §.

Tarkastustilaisuudessa pidetään pöytäkirjaa ja siihen merkitään kaikki se, mikä tarkastuksessa tulee esille. Kun piispa, piirin valvoja, kirkkokunnan taloudenhoitaja sekä arkkipiispan sihteeri tai muu tehtävään määrätty diakoni ja kirkkoherra ovat allekirjoittaneet pöytäkirjan, jätetään siitä piispan oikeaksi todistama jäljennös seurakunnan arkistoon ja alkuperäinen lähetetään kuukauden kuluessa tarkastuksen päättymisestä kirkollishallitukselle.

145 §.

Ennen tarkastuksen päättymistä pitäköön piispa seurakunnan papiston kanssa kokouksen, johon piirin valvoja, arkkipiispan sihteeri tai muu tehtävään määrätty diakoni ja kaikki saapuvilla olevat valvontapiirin papit ottavat osaa. Tässä kokouksessa tekee piispa papistolle seurakunnan uskonnollissiveellisestä tilasta ja seurakunnan hoidosta ne huomautukset, joihin hän katsoo tarkastuksen antaneen aihetta, vaikkei niistä olisikaan tehty muistutusta seurakunnan puolelta. Tästä kokouksesta tehdään eri pöytäkirja.

146 §.

Paitsi tässä asetuksessa mainittuja virallisia tarkastuksia tehköön piispa eri seurakuntiin paimenmatkoja, milloin hän harkitsee sen tarpeelliseksi. Tällaiselle matkalle ottaa piispa tarvittaessa avukseen arkkipiispan sihteerin tai muun diakonin.

147 §.

Sen lisäksi, mitä laissa tai tässä asetuksessa muutoin on arkkipiispan tehtäväksi säädetty, tulee hänen pitää silmällä, että kirkollista hallintoa johdetaan lainmukaisesti sekä myös valvoa uskonnollista kasvatusta ja jumaluusopillista opetusta pappisseminaarissa.

Arkkipiispan asiana on niissä rajoissa, jotka voimassa oleva lainsäädäntö asettaa ja mikäli siihen tarvittavia varoja on käytettävissä, määrätä kirkkokunnan edustamisesta, milloin on kysymys sen suhteista muihin kirkkokuntiin.

148 §.

Kirkkokunnan piispan vaali toimitetaan varsinaisessa tai sitä varten pidettävässä ylimäaraisessä kirkolliskokouksessa.

149 §.

Vaalitoimituksen edellä, jos mahdollista vaalipäivän aattona, pitävät kokouksen jäsenet ehdokkaiden nimeämistä varten keskenään valmistavan neuvottelun, johon hallituksen edustaja saa ottaa osaa ja jossa laaditaan ehdokasluettelo vaalia varten. Ehdokkaan esittäjä saa ehdokkaansa hyväksi tuoda esiin ne perusteet, joiden nojalla hän puoltaa esittämäänsä henkilöä. Valmistavassa neuvottelussa valitaan vaalikokoukseen kaksi papiston jäsentä ja kaksi maallikkoa äänten laskemista varten.

150 §.

Vaali toimituksen edellä pidetään liturgiapalvelus, minkä jälkeen vaali toimitetaan kirkossa.

151 §.

Vaalissa äänestää kukin yhtä 149 S:ssä tarkoitettua ehdokasta, ja valituksi tulee se, joka on saanut enemmän kuin puolet annetuista äänistä. Jos ensimmäisessä äänestyksessä ei yksikään ehdokkaista saa sellaista enemmistöä, toimitetaan toinen äänestys kolmesta ehdokkaasta, jotka ensimmäisessä äänestyksessä saivat enimmän ääniä. Jos toisessakaan äänestyksessä ei kukaan saa yli puolta äänimäärää, toimitetaan uusi äänestys niiden kahden ehdokkaan kesken, jotka toisessa äänestyksessä saivat enimmät äänet. Jos äänimäärä jakaantuu tasan, ratkaisee vaalin arpa.

152 §.

Vaalitoimituksen pöytäkirjan allekirjoittaa puheenjohtaja sekä iältään vanhin pappis- ja maallikkoedustaja ja sen varmentaa kirkolliskokouksen sihteeri.

153 §.

Vaalin kanonien mukainen vahvistaminen kuuluu, kun on kysymys piispasta, arkkipiispalle, ja milloin kysymyksessä on arkkipiispa, ekumeeniselle patriarkalle, jolle kirkollishallituksen tulee antaa asiasta ilmoitus.

Kanonisen vahvistamisen jälkeen piispan nimittää tasavallan presidentti, jota varten vaali on kirkollishallituksen välityksellä ilmoitettava valtioneuvostolle. Jollei tasavallan presidentti nimitä valittua henkilöä piispaksi, on uusi vaali toimitettava. Piispaksi nimitetylle antaa tasavallan presidentti valtakirjan.

Kanonisen virkaan asettamisen suorittaa vihkimisen edellä vähintään kolmijäseninen piispainkokous.

154 §.

Piispa, jonka virka on lakkautettu tahi joka pyynnöstä on saanut eron virastaan, kuuluu jäsenenä piispainkokoukseen ja voidaan valita jäseneksi kirkolliseen ylioikeuteen sekä määrätä väliaikaisesti hoitamaan piispan tehtäviä.

155 §.

Jonkun piispoista estyneenä ollessa toimii hänen sijaisenaan toisen hiippakunnan piispa.

15 luku

Kirkollishallitus.

156 S.

Kirkkokunnan toimeenpanevana hallinnollisena elimenä on kirkollishallitus.

Kirkollishallitus edustaa kirkkokuntaa muissa kuin 147 §:n 2 momentissa mainitussa tapauksessa, mikäli kirkollisista säännöistä ei muuta johdu.

157 §.

Kirkollishallituksen pappisjäseneksi voidaan valita vähintään kolmekymmentä vuotta täyttänyt, pappiskoulutuksen saanut henkilö, joka on vaalikelpoinen kirkolliskokouksen jäseneksi.

Maallikkojäsenellä tulee olla sellainen taito ja kyky kuin toimen menestyksellinen hoitaminen edellyttää, ja hänen tulee olla vaalikelpoinen kirkolliskokouksen jäseneksi sekä vähintään kolmekymmentä vuotta täyttänyt.

158 §.

Kirkollishallituksen lainoppineen asessorin tulee kuulua kirkkokuntaan sekä olla tuomarin virkaan oikeuttavan tutkinnon suorittanut.

Lainoppineen asessorin nimittää kirkollishallitus sen jälkeen kun virka on kolmenkymmenen päivän kuluessa ollut haettavaksi julistettuna.

159 §.

Arkkipiispa on kirkollishallituksen puheenjohtaja.

Arkkipiispan estyneenä ollessa toimii puheenjohtajana toisen hiippakunnan piispa ja molempien piispojen estyneinä ollessa kirkollishallituksen pappisjäsen. Jos pappisjäsen joutuu hoitamaan puheenjohtajan tehtäviä tai joku jäsenistä on estyneenä, astuu hänen tilalleen kirkollishallitukseen vastaavasti pappis- tai maallikkovarajäsen.

Kirkollishallitus on päätöksenvoipa, kun kolme jäsentä on saapuvilla, ja he ovat päätöksestä yksimieliset. Muussa tapauksessa tulee neljän jäsenen ottaa käsittelyyn osaa. Myös kirkollishallituksen toimiessa tuomioistuimena tulee siinä olla vähintään neljä jäsentä, näistä vähintään kaksi pappisjäsentä.

160 §.

Kirkollishallituksessa noudatettakoon asiain käsittelyssä laillista oikeudenkäyntijärjestystä.

161 §.

Kirkollishallituksen dogmaattisista ja kanonisista asioista tekemät päätökset alistetaan piispainkokouksen tutkittaviksi ja vahvistet taviksi.

162 §.

Asiain esittelystä kirkollishallituksen istunnoissa määrätään kirkollishallituksen ohjesäännössä. Uskonnonopetusta ja kirkollista elämää koskevat asiat esittelee kirkollishallituksen pappisjäsen.

163 §.

Kirkollishallituksessa on pappiskoulutuksen saanut arkkipiispan sihteeri. Hänet nimittää virkaan kirkollishallitus samassa järjestyksessä kuin lainoppineen asessorin.

164 §.

Lainoppineen asessorin apuna toimii notaari, jonka tulee kuulua kirkkokuntaan. Notaarin valitsee kirkollishallitus henkilöistä, joilla on sellainen taito ja kyky kuin toimen menestyksellinen hoitaminen edellyttää, sen jälkeen kun virka on ollut kolmenkymmenen päivän kuluessa haettavaksi julistettuna.

Kirkollishallituksessa on myös kirkkokunnan taloudenhoitaja, kirjaaja, tarpeellinen määrä kanslia-apulaisia ja konekirjoittajia sekä vahtimestari, jotka kirkollishallitus toimiinsa ottaa.

Rahavarain hoito kuuluu kirjaajalle.

165 §.

Toimintaansa varten laatii kirkollishallitus ohjesäännön, jonka kirkolliskokous vahvistaa.

166 §.

Kirkollishallituksen on vuosittain laadittava kertomus toiminnastaan ja rahavarojen hoidosta ja toimitettava se kirkolliskokouksen valmisteluvaliokunnalle, joka jättää kertomuksen ynnä oman lausuntonsa siitä seuraavalle varsinaiselle kirkolliskokoukselle.

16 luku

Piispainkokous.

167 §.

Piispainkokouksen tehtävänä on:

1) kanonisesti asettaa virkaan ja vihkiä piispat;

2) vahvistaa kirkolliskokousten dogmaattisista ja kanonisista asioista tekemät päätökset;

3) hyväksyä kirkollisissa toimituksissa käytettävät kirjat ja raamatunkäännös sekä uskonnon oppikirjat;

4) käsitellä syyte piispaa vastaan dogmaattisesta tai kanonisesta rikkomuksesta;

5) päättää pappeuden palauttamisesta; sekä

6) päättää niistä muista asioista, jotka kirkon kanonien sekä lain ja tämän asetuksen mukaan kuuluvat sen toimivaltaan.

168 §.

Piispainkokouksen kutsuu kokoon arkkipiispa tai, jos hän on estynyt, toisen hiippakunnan piispa.

Piispainkokous on päätöksenvoipa kaksijäsenisenä, jos nämä ovat päätöksestä yksimieliset; muussa tapauksessa tulee kolmen jäsenen ottaa käsittelyyn osaa. Piispainkokouksen käsitellessä piispaa vastaan nostettua syytettä, tulee siinä niin ikään olla vähintään kolme jäsentä.

Jos täysilukuisuuden saavuttamiseksi on tarpeen, pyytää arkkipiispa tai, milloin sellaista ei ole tai hän on estynyt, toisen hiippakunnan piispa tai, milloin yhtään piispaa ei ole taikka he kaikki ovat estyneet, kirkollishallitus ekumeenisen patriarkan määräämään piispainkokouksen täydentämiseksi tai aikaansaamiseksi yhden tai useampia piispoja piispainkokouksen lisäjäseniksi.

169 §.

Piispainkokouksessa johtaa puhetta virkaarvoltaan ensimmäinen piispa.

Pöytäkirjaa pitää arkkipiispan sihteeri.

170 §.

Jollei piispainkokous katso voivansa vahvistaa kirkolliskokouksen 167 §:n 2 kohdassa tarkoitettua päätöstä, on asia palautettava kirkolliskokouksen uudelleen käsiteltäväksi. Jollei piispainkokous senkään jälkeen voi vahvistaa kirkolliskokouksen päätöstä, katsotaan se rauenneeksi.

17 luku

Kirkolliskokous.

171 §.

Kirkolliskokouksella on seuraavat tehtävät:

1) lausunnon antaminen kirkkokunnan kirkollisissa menoissa käytettävistä kirjoista ja raamatunkäännöksestä;

2) kanonisten suhteiden järjestäminen;

3) esitysten tekeminen maan hallitukselle kirkkokuntaa koskevien lakien ja asetusten antamisesta;

4) lausuntojen antaminen asioista, jotka maan hallitus kirkolliskokoukselle sitä varten lähettää;

5) piispojen valitseminen;

6) kirkollishallituksen pappis- ja maallikkojäsenten sekä kahden pappisvarajäsenen, samoin kuin kirkollisen ylioikeuden kahden pappisjäsenen ja kahden maallikkojäsenen valitseminen;

7) pappien, diakonien, kanttorien ja uskonnonopettajain valmistuslaitosten, kirkollisten hyväntekeväisyyslaitosten sekä jumalanpalveluksen toimittamisen, kouluissa annettavan uskonnonopetuksen, kristinoppikoulujen ja pyhäkoulujen pitämisen yleinen valvonta kirkollishallituksen antamien kertomusten ja esitysten pohjalla;

8) kirkkokunnan piirissä toimivien ja sen jäsenten muodostamien uskonnollissiveellistä sisälähetys-, nuoriso-, valistus- ja kasvatustyötä suorittavien veljeskuntien ja yhdistysten toiminnan yleinen valvonta ja niiden toiminnan avustaminen;

9) kirkkokunnan hallinnon ja sille alistettujen laitosten rahavarojen ja muun omaisuuden käyttämisen yleinen valvonta kirkollishallituksen antaman kertomuksen pohjalla;

10) kirkkokunnan keskusrahastoon suoritettavien maksujen määrääminen sen mukaan kuin siitä on laissa säädetty;

11) kannettavista kolehdeista määrääminen;

12) kirkkokunnan talousarvion valmistaminen seuraavaksi viisivuotiskaudeksi; sekä

13) kirkolliskokoukselle lain tai tämän asetuksen mukaan muutoin kuuluvien asioiden käsitteleminen.

172 §.

Kirkkokunnan varsinaisia kirkolliskokouksia pidetään joka viides vuosi.

Ylimääräisiä kirkolliskokouksia pidetään piispojen valitsemista varten ja muulloinkin, milloin maan hallitus tai kirkollishallitus katsoo sen tarpeelliseksi taikka kaksi kolmasosaa kirkolliskokouksen varsinaisista jäsenistä pyytää sitä kirkollishallitukselta.

173 §.

Kirkolliskokouksen kutsuu koolle arkkipiispa tai, jos arkkipiispaa ei ole tai hän on estynyt, toisen hiippakunnan piispa. Jollei piispaa ole, olkoon koollekutsuminen kirkollishallituksen asiana.

174 §.

Kirkolliskokouksen ajan ja paikan määrää kirkollishallitus, jollei edellinen kirkolliskokous ole tehnyt päätöstä siitä.

175 §.

Kirkolliskokous kestää enintään viisitoista arkipäivää.

176 §.

Kirkolliskokouksessa on niiden itseoikeutettujen edustajain lisäksi, joista säädetään ortodoksisesta kirkkokunnasta annetussa laissa, oleva neljätoista valittua papiston edustajaa ja viisitoista valittua maallikkojen edustajaa.

Maan hallituksen edustajan määräämistä varten kirkollishallitus ilmoittaa opetusministeriölle hyvissä ajoin kirkolliskokouksen ajan ja paikan.

177 §.

Papiston edustajat valitaan valvontapiireittäin siten, että kustakin hiippakunnasta tulee siihen kuuluvia edustajia samassa suhteessa kuin hiippakunnassa on vaalioikeutettua papistoa. Pappismunkki ja munkkidiakoni luetaan kuuluvaksi siihen valvontapiiriin, jonka alueella luostari sijaitsee.

178 §.

Vaalikelpoisia papiston edustajiksi ovat kaikki kirkkokunnan vakinaiset ja ylimääräiset papit, diakonit, katekeetat ja kanttorit sekä pappismunkit ja munkkidiakonit, niin myös eläkkeellä olevat papit ja diakonit.

Oikeutetut ottamaan osaa papiston edustajain vaaliin ovat ne, jotka 1 momentin mukaan ovat vaalikelpoisia.

179 §.

Viimeistään 15 päivänä maaliskuuta sinä vuonna, jona varsinainen kirkolliskokous on pidettävä, ilmoittaa kirkollishallitus valvojien välityksellä kunkin valvontapiirin papiston jäsenille asianomaisen hiippakunnan edustajien luvun ja kehottaa heitä kirkollishallituksen määräämässä paikassa sekä päivänä ja kellonlyömällä, jotka kirkollishallitus niin ikään määrää, toimittamaan edustajien vaalit. Älköön vaalipäivää määrättäkö mainitun vuoden toukokuun 15 päivää myöhemmäksi.

180 §.

Vaalien toimittamista varten on aikana ja paikassa, jotka sitä varten on määrätty, pidettävä valvontapiirin vaalioikeutettujen papiston jäsenten kokous, jossa puheenjohtajana toimii valvoja, ja pöytäkirjaa pitää toisena vaalien toimitusmiehenä kokouksen valitsema henkilö.

Poissa olevalla valvontapiirin vaalioikeutetulla jäsenellä on oikeus ennen määrättyä kokousaikaa valvojalle toimittaa vaalilippu suljettuna umpinaiseen kuoreen. Läsnä oleva antakoon lippunsa kokoontaitettuna puheenjohtajalle.

Jokaisessa vaaleja varten annettavassa lipussa on oleva niin monta nimeä kuin hiippakunnasta on valittava edustajia. Jos vaalilipussa on vähemmän nimiä kuin edustajia on valittava, luettakoon äänet niiden hyväksi, joille ne on annettu. Jos vaalilipussa on sellaisen henkilön nimi, joka ei ole vaalikelpoinen, pidettäköön vaalilippua ainoastaan siltä osalta kelpaamattomana. Jos vaalilipussa on useampia vaalikelpoisten nimiä kuin edustajia on valittava, tulee vaalien toimitusmiesten, ennen kuin lippu otetaan lukuun äänten laskemisessa, siitä poistaa järjestyksessä viimeisinä olevista nimistä niin monta kuin on tarpeen oikean lukumäärän saavuttamiseksi. Ennen äänten laskemista on lähetettyjen vaalilippujen kuoret avattava ja liput pantava kokouksessa annettujen lippujen joukkoon.

Pöytäkirjaan on merkittävä kunkin saama äänimäärä, ja on pöytäkirja toimitusmiesten allekirjoitettava.

Jos vaali toimituksen puheenjohtaja katsoo, että joku, joka on tahtonut antaa tahi on lähettänyt vaalilipun, ei ole vaalioikeutettu, otettakoon kuitenkin vaalilippu vastaan, ja se on sitten avaamatta lähetettävä kirkollishallitukselle.

181 §.

Piirin valvoja lähettää viipymättä vaalipöytäkirjan kaikkien vaalissa kertyneiden asiakirjain kera kirkollishallitukselle.

Asianomaisen valvontapiirin vaalioikeutetulla papiston jäsenellä, joka tahtoo tehdä muistutuksen 180 §: ssä mainitun vaalitoimituksen laillisuutta tai siinä ääniä saaneen henkilön kelpoisuutta vastaan, on oikeus seitsemän päivän kuluessa vaalipäivästä lukien esittää muistutuksensa kirkollishallitukselle.

182 §.

Sitten kun muistutusten tekemistä varten määrätty aika on kulunut umpeen, on kirkollishallituksen tarkastettava suoritettujen vaalien laillisuus ja niissä ääniä saaneiden vaalikelpoisuus sekä ratkaistava tehdyt muistutukset. Jos vaalilippu on vastaanotettu 180 §:n 5 momentin mukaisesti, tutkikoon kirkollishallitus lipun antaneen tahi lähettäneen henkilön vaalioikeuden, ja ottakoon, jos vaalioikeus on häneltä laittomasti kielletty, lipussa olevat nimet lukuun.

Tutkittuaan vaalien laillisuuden ja niissä ääniä saaneiden vaalikelpoisuuden sekä ratkaistuaan muistutukset kirkollishallitus voi määrätä asianomaisessa valvontapiirissä toimitettavaksi uuden vaalin tai täytevaalin tai oikaista vaalin tuloksen.

Tarkastettuaan ja oikaistuaan vaalien tulokset ja sitten kun kirkollishallituksen ehkä määräämät uudet vaalit tai täytevaalit, joista on soveltuvasti voimassa 180 §:ssä olevat määräykset, on toimitettu, vahvistaa kirkollishallitus hiippakunnittain kirkolliskokouksen papiston edustajien vaalien tuloksen ja on siitä laadittavaan pöytäkirjaan merkittävä kaikkien ääniä saaneiden nimet.

Niille, jotka ovat saaneet eniten ääniä, antaa kirkollishallitus valtakirjan toimia hiippakunnan papiston edustajina kirkolliskokouksessa.

Jos kirkollishallituksessa vaalien tulosta laskettaessa havaitaan, että useat ovat saaneet yhtä monta ääntä, ratkaisee arpa, kenelle heistä etusija on annettava.

Jos joku, jolle on annettu valtakirja, on estynyt suorittamasta edustajan tehtäväänsä, kutsukoon kirkolliskokouksen puheenjohtaja hänen sijaansa sen, joka on valtakirjan saaneen jälkeen saanut lähinnä eniten ääniä. Näin kutsutun toimikausi jatkuu kunnes se, jonka sijaan hän on tullut, voi ryhtyä edustajan tehtäväänsä. Jollei sellaista ole, joka edellä sanotun mukaan voidaan kutsua estyneen sijaan, valitsevat kirkolliskokouksessa olevat asianomaisesta hiippakunnasta valitut papiston jäsenet tehtävään sopivan papiston edustajan jonka puheenjohtaja sitten kutsuu tulemaan saapuville.

183 §.

Viimeistään 15 päivänä heinäkuuta ilmoittaa kirkollishallitus kiertokirjeellä tai muulla sopivaksi katsomallaan tavalla kirkkoherranvirastoille, keille papiston edustajille kussakin hiippakunnassa valtakirja on annettu ja ketkä muut ovat ääniä saaneet.

184 §.

Maalikkojen edustajat valitaan vaalipiireittäin ja valitsemisen toimittavat sitä varten seurakunnittain valitut valitsijat.

Vaalipiirit ovat seuraavat:

Karjalan hiippakunnan keskinen vaalipiiri, johon kuuluvat Jyväskylän, Kuopion, Mikkelin, Rautalammin ja Varkauden seurakunnat, toimituspaikkana Kuopion kaupunki, pohjoinen vaalipiiri, johon kuuluvat Iisalmen, Kajaanin, Kiuruveden ja Pielaveden seurakunnat, toimituspaikkana Iisalmen kaupunki, ja itäinen vaalipiiri, johon kuuluvat Ilomantsin, Joensuun, Lieksan, Nurmeksen ja Taipaleen seurakunnat, toimituspaikkana Joensuun kaupunki;

Helsingin hiippakunnassa Helsingin vaalipiiri, jonka muodostaa Helsingin seurakunta, toimituspaikkana Helsingin kaupunki, eteläinen vaalipiiri, johon kuuluvat Hämeenlinnan, Kotkan, Lahden, Lappeenrannan, Tampereen, Turun ja Vaasan seurakunnat sekä Haminan kappeliseurakunta, toimituspaikkana Hämeenlinnan kaupunki ja pohjoinen vaalipiiri, johon kuuluvat Lapin ja Oulun seurakunnat, toimituspaikkana Oulun kaupunki.

Edustajat valitaan vaalipiireittäin siten, että kustakin vaalipiiristä tulee siihen kuuluvia edustajia samassa suhteessa kuin vaalipiirissä on seurakunnan jäseniä. Kussakin vaalipiirissä valitaan yhtä monta varajäsentä kuin varsinaista.

185 §.

Vaalikelpoisia valitsijoiksi ovat kaikki asianomaiseen vaalipiiriin kuuluvien seurakuntien maallikkojäsenet, joilla ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain 25 §: n mukaan on äänioikeus seurakunnankokouksessa.

Vaalikelpoinen edustajaksi on se, joka on valitsijaksi kelpoinen.

Kirkolliskokouksen itseoikeutettu maallikkojäsen ei saa ottaa osaa valitsijan vaaliin, eikä häntä myöskään saa valita valitsijaksi eikä edustajaksi.

186 §.

Valitsijat ja heidän varamiehensä valitaan seurakunnittain myös kappeliseurakunnissa.

Kukin seurakunta, jonka jäsenluku on enintään 1 000, on oikeutettu valitsemaan yhden valitsijan, seurakunta, jonka jäsenluku on 1 001 -3 000, kaksi valitsijaa ja seurakunta, jonka jäsenluku on 3 001–5 000, kolme valitsijaa, sekä sitä suurempi seurakunta tämän lisäksi yhden valitsijan kutakin alkavaa 3 000 hengen jäsenlukumäärää kohti.

Valitsijan vaalia suoritettaessa valitkoon kukin seurakunta saman määrän varamiehiä kuin varsinaisia on valittu.

187 §.

Viimeistään 15 päivänä maaliskuuta sinä vuonna, jona varsinainen kirkolliskokous on pidettävä, ilmoittaa kirkollishallitus kiertokirjeellä ja tarvittaessa muulla sopivaksi katsomallaan tavalla kirkkoherranvirastoille eri vaali - piireistä valittavien edustajien lukumäärän sekä kustakin seurakunnasta valittavien valitsijain luvun sekä jäljempänä 2, 3 ja 4 momentissa mainitut päätöksensä.

Valitsijain ja varamiesten vaalit on kirkollishallituksen määrämänä aikana, viimeistään sanotun vuoden huhtikuun 15 päivänä, toimitettava seurakunnissa.

Kirkollishallitus määrää niin ikään tarkemmin, milloin ja minne valitsijain on saavuttava toimittamaan edustajain vaalit. Aikaa älköön määrättäkö sanotun vuoden toukokuun 31 päivää myöhemmäksi.

Jos välimatkojen hankaluuden tai muiden pätevien syiden takia näyttää tarpeelliselta oikeuttaa jonkin seurakunnan valitsijat, henkilökohtaisen saapumisen sijasta, toimittamaan kokoukseen vaaliliput, tehköön kirkollishallitus, joko asianomaisen seurakunnan pyynnöstä tai omasta aloitteestaan asiasta päätöksen.

188 §.

Valitsijain ja varamiesten vaalit toimittaa seurakunnanvaltuusto.

Valitukset valitsijan vaaleista tehdään kirkollishallitukselle samassa järjestyksessä kuin seurakunnanvaltuuston päätöksistä. Jos kirkollishailitus kumoaa vaalit joko kokonaan tahi vain yhden tai useamman valitsijan osalta, määrätköön kirkollishallitus samalla kokonaan uuden tai täytevaalin toimitettavaksi, josta noudatettakoon mitä kiireellisten asiain käsittelystä seurakunnanvaltuustossa on säädetty.

189 §.

Niin pian kuin valitsijain vaalit ovat saaneet lainvoiman, toimittaa kirkkoherra seurakunnan valitsemille valitsijoille ja varamiehille tiedon vaaleista ja edustajainvaalien ajasta sekä antaa heille valtakirjaksi seurakunnanvaltuuston pöytäkirjasta otteen, mikä valitsijain on esitettävä 187 §:n 3 momentissa mainitussa vaalitoimituksessa.

190 §.

Vaalikokouksen avaa iältään vanhin valitsija, minkä jälkeen valitsijat valitsevat keskuudestaan puheenjohtajan ja pöytäkirjanpitäjän yhdessä toimittamaan vaalin. Jos valitsijat tahtovat esittää ehdokkaita, olkoon se sallittu. Yhden tai useamman valitsijan poissaolo älköön estäkö vaalin toimittamista.

Jos jonkin seurakunnan valitsijat ovat saaneet oikeuden 187 §:n mukaisesti toimittaa vaalilippunsa kokoukseen, on ne toimitettava viimeistään vaalia edeltävänä päivänä sen paikkakunnan kirkkoherranvirastolle, jossa vaalit pidetään, ja kirkkoherranviraston on ne toimitettava vaalipaikalle vaalitoimituksen alkuun.

Vaalilipun pätevyydestä ja kokoukseen tulleitten vapaalippujen käsittelystä on voimassa, mitä 180 §:n 3, 4 ja 5 momentissa sanotaan. Äänten mennessä tasan ratkaisee arpa.

Valitsijain matkakustannukset suorittavat asianomaiset seurakunnat.

191 §.

Valitsijain toimittaman vaalin pöytäkirja on tarkistettava vaalitoimituksessa. Valitsijain puheenjohtaja lähettäköön vaalipöytäkirjan yhdessä kaikkien valitsijain valtakirjain ynnä muiden asiassa kertyneiden asiakirjain kanssa kirkollishallitukselle.

Vaalioikeutetulla henkilöllä on oikeus seitsemän päivän kuluessa vaalipäivästä tehdä kirkollishallitukselle muistutus asianomaisessa vaalipiirissä valitun edustajan vaalikelpoisuutta tai vaalitoimituksen laillisuutta vastaan.

192 §.

Sitten kun muistutusten tekemistä varten määrätty aika on kulunut umpeen, on kirkollishallituksen tarkastettava vaalien laillisuus ja valittujen vaalikelpoisuus sekä, ratkaistuaan tehdyt muistutukset, ryhdyttävä tarvittaessa 182 §:n 2 momentissa mainittuihin toimenpiteisiin.

Tarkastettuaan ja oikaistuaan vaalien tulokset ja sitten kun kirkollishallituksen ehkä määräämät uudet vaalit tai täytevaalit, joista on soveltuvasti voimassa 190 ja 191 §:ssä olevat määräykset, on toimitettu, antaa kirkollishallitus maallikkoedustajille valtakirjat.

Viimeistään 15 päivänä heinäkuuta sinä vuonna, jolloin kirkolliskokous on pidettävä, kirkollishallitus ilmoittaa kiertokirjeellä tai muulla sopivaksi katsomallaan tavalla kirkkoherranvirastoille, keille edustajille kussakin vaalipiirissä valtakirja on annettu sekä ketkä muut ovat saaneet ääniä.

Siitä, miten on meneteltävä, jos joku valituista on estynyt suorittamasta edustajan tehtäväänsä, noudatettakoon vastaavasti, mitä papiston edustajista 182 §:n 6 momentissa on säädetty.

193 §.

Kirkolliskokouksen valittujen edustajien valtuudet kestävät, kunnes uudet edustajat on valittu ja valtakirjat annettu heille.

194 §.

Kirkolliskokouksen jäsenet saavat osanotostaan kokoukseen kirkkokunnan keskusrahastosta kokouspalkkiota, matkakustannusten korvausta ja päivärahaa sen mukaan kuin kirkolliskokous määrää.

195 §.

Älköön varsinaista kirkolliskokousta määrättäkö alkamaan ennen 1 päivää kesäkuuta. Kutsu siihen on annettava viimeistään neljä kuukautta ennen kirkolliskokouksen alkua.

Ylimääräisen kirkolliskokouksen kokoonkutsumisesta annettakoon tieto edustajille viimeistään kuukautta ennen ylimääräisen kirkolliskokouksen alkua.

196 §.

Kirkolliskokouksen käsiteltäväksi voivat esittää asioita maan hallitus, kirkkokunnan piispat, kirkollishallitus, kirkkokunnan papisto ja sen jäsenet, seurakunnat, luostarit, kirkkokunnan piirissä toimivat veljeskunnat ja yhdistykset.

Ylimääräisessä kirkolliskokouksessa älköön otettako käsiteltäväksi muita asioita kuin niitä, joita varten ylimääräinen kirkolliskokous on kutsuttu koolle tai jotka maan hallitus tai kirkollishallitus esittää käsiteltäväksi.

197 §.

Kirkolliskokous asettaa valmisteluvaliokunnan, jonka jäsenmäärän se vahvistaa ja jonka toimiaika kestää seuraavan varsinaisen kirkolliskokouksen loppuun saakka. Valiokunnan tehtävänä on ennen seuraavaa varsinaista tai ylimääräistä kirkolliskokousta valmistaa ne asiat, jotka kirkollishallitus sitä varten lähettää valiokunnalle, ryhmittää kokouksen käsiteltäväksi annetut asiat, ehdottaa kokoukselle valiokuntia sekä mihin niistä asia olisi valmistelua varten lähetettävä, niin myös antaa kustakin tällaisesta asiasta lausuntonsa, milloin valmistusvaliokunnalla on tilaisuutta siihen.

198 §.

Samalla kun kirkollishallitus ilmoittaa seurakuntien tietoon kirkolliskokouksen ajan ja paikan, määrää se myös ajan, mihin asti kirkollishallitukselle saadaan lähettää kirkolliskokouksen käsiteltäväksi esitettäviä asioita, sekä antaa tiedoksi ne asiat, jotka kirkollishallitus itse katsoo tarpeelliseksi esittää.

199 §.

Ne asiat, joita seurakunnat ehdottavat kirkolliskokouksen käsiteltäviksi, esittää seurakunnanvaltuusto.

200 §.

Kaikissa kirkolliskokouksen käsiteltäviksi tarkoitetuissa asioissa on asian esittäjän toimitettava kustakin asiasta erikseen kirkollishallitukselle kirjallinen esitys, joka sisältää perustelut ja ehdotuksen.

201 §.

Edellä 200 §:ssä mainitut esitykset toimittaa kirkollishallitus 197 §: ssä mainitulle valmisteluvaliokunnalle sekä ilmoittaa ne asiat, jotka se tahtoo omasta puolestaan esittää kirkolliskokoukselle.

Niitä esityksiä, joita ei ole perusteltu tai jotka eivät sisällä ehdotusta, sekä niitä, jotka ovat kirkollishallitukselle saapuneet 198 §: ssä mainitun määräajan jälkeen, älköön kirkollishallitus saattako kirkolliskokouksen käsiteltäviksi, jollei siihen ole erityisiä syitä.

Kirkollishallitukselta saamastaan aineistosta laatii valmisteluvaliokunta luettelon merkiten jokaisen asian kohdalle, kuka tahi kutka ovat sen esittäneet. Valiokunta julkaisee luettelon viimeistään kuukautta ennen kirkolliskokousta kirkollishallituksen välityksellä seurakunnille lähetettävällä kiertokirjeellä, ja, jos on tarpeen, muulla sopivaksi katsomallaan tavalla.

Maan hallitus voi vielä 198 §:ssä määrätyn ajan jälkeenkin esittää uusia asioita, niin myös kirkollishallitus, jos ilmaantuu painavia syitä. Jos tällainen esitys tehdään kirkolliskokouksen ollessa koolla, annetaan se suoraan kokoukselle.

202 §.

Jos joku kirkolliskokouksen jäsen haluaa tehdä uusia esityksiä kirkolliskokoukselle, on hänellä siihen oikeus. Tällainen esitys, josta on voimassa 200 §:ssä mainitut määräykset, on viimeistään kolmantena päivänä kirkolliskokouksen avaamisen jälkeen annettava kirkolliskokoukselle puhemiehistön välityksellä. Älköön esitystä kuitenkaan otettako päätettäväksi samassa kirkolliskokouksessa, jossa se esitetään, ellei sitä vaadi kolme neljäsosaa kirkolliskokouksen jäsenistä, vaan lykättäköön se valmisteltavaksi seuraavan kirkolliskokouksen valmisteluvaliokuntaan.

203 §.

Luettelo, josta mainitaan 201 §:ssä, esitetään seurakunnanvaltuuston kokouksessa ja voi seurakunnanvaltuusto, keskusteltuaan luettelossa mainituista asioista, antaa ohjeita edustajille. Ohjeet, jotka toimitetaan vaalipiirin edustajille pöytäkirjanottein, eivät ole heitä sitovia.

204 §.

Kirkolliskokous aloitetaan ja päätetään jumalanpalveluksella.

Kirkolliskokouksen avaa kirkkokunnan arkkipiispa tai, jos arkkipiispaa ei ole tai hän on estynyt, virassa vanhin piispa tai, kaikkien piispojen estyneinä ollessa, kirkollishallituksen pappisjäsen.

205 §.

Kirkollishallitus ottaa valmisteluvaliokunnan ehdotuksesta ennen kirkolliskokousta kokoukseen yhden tai useamman sihteerin.

206 §.

Edustajain valtakirjat tarkastaa ennen kokouksen alkua kirkollishallituksen lainoppinut asessori.

Aakkosellinen luettelo niistä kirkolliskokouksen edustajista, joiden valtakirjat on tarkastettu, annetaan kirkolliskokoukselle sen alkamispäivänä.

Edustaja, joka saapuu kirkolliskokoukseen sen alettua, saa ottaa osaa kirkolliskokouksen työhön sen jälkeen, kun hän on esittänyt puheenjohtajalle hyväksytyn valtakirjansa.

Jos edustaja ei saavu ajoissa kirkolliskokoukseen, tai jos hän kirkolliskokouksen luvatta jää pois istunnosta eikä hänellä ole hyväksyttävää estettä, voi kirkolliskokous tuomita hänet menettämään koko palkkionsa tai osan siitä. Jos edustaja ei ole ottanut ojentuakseen tästä, voi kirkolliskokous julistaa hänet tehtävänsä menettäneeksi.

207 §.

Kirkolliskokouksen esimiehenä on kirkkokunnan arkkipiispa tai, jos arkkipiispaa ei ole tai hän on estynyt, virassa vanhin piispa tai, kaikkien piispojen estyneenä ollessa, kirkollishallituksen pappisjäsen.

Kirkolliskokouksen esimies on samalla sen puheenjohtaja. Muut piispat ovat kokouksen varapuheenjohtajia. Mikäli kirkolliskokous katsoo useampia varapuheenjohtajia tarvittavan, valitsee nämä kirkolliskokous keskuudestaan kunkin varsinaisen tai ylimääräisen kirkolliskokouksen ajaksi.

Kirkolliskokous on päätösvaltainen, kun kaksi kolmannesta sen jäsenistä on saapuvilla.

208 §.

Kirkolliskokouksen edustaja on velvollinen toiminnassaan noudattamaan oikeutta ja totuutta sekä maan lakeja ja asetuksia, niin myös kirkkokunnassa voimassa olevia muita säännöksia.

Milloin kirkolliskokouksen aikana tehdään muistutus edustajan kelpoisuutta vastaan, on se kirkolliskokouksen tutkittava, jollei sama asia ole vaalista valittamalla saatettu tai vielä saatettavissa kirkollishallituksen ratkaistavaksi.

Se, jonka edustajanoikeutta vastaan on tehty muistutus, pysyy edustajantehtävässään, kunnes hänet ehkä on julistettu edustajankelpoisuutta vailla olevaksi.

209 §.

Kirkolliskokouksen istunnot ovat julkisia, jollei kirkolliskokous jonkin tapauksen varalta toisin määrää.

210 §.

Varsinaisessa kirkolliskokouksessa on kahden ensimmäisen päivän kuluessa kokouksen avaamisen jälkeen asetettava talousvaliokunta, lakivaliokunta, hallintovaliokunta sekä tarkistusvaliokunta, joissa kussakin on niin monta jäsentä kuin kirkolliskokous päättää. Tarvittaessa voi kirkolliskokous asettaa muitakin valiokuntia.

Valiokunnat valitsevat kukin keskuudestaan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja sihteerin. Erityistä asiaa varten voi valiokunta keskuudestaan valita yhden tai useamman esittelijän antamaan tarpeellisia tietoja asiaa kirkolliskokouksen täysistunnossa käsiteltäessä.

Älköön kukaan valiokunnassa ottako osaa sellaisen asian käsittelyyn, joka tarkoittaa tilintekoa hänen virkatoimestaan tai muutoin koskee häntä henkilökohtaisesti.

211 §.

Kirkolliskokouksen ja sen valiokuntien työjärjestyksen sekä muutokset siihen, vahvistaa kirkolliskokous, sitten kun valmisteluvaliokunta on antanut asiasta lausunnon.

212 §.

Älköön mitään asiaa otettako käsiteltäväksi, ennen kuin asianomainen valiokunta on valmistanut sen, älköönkä valiokunnan lausuntoa otettako käsiteltäväksi samassa istunnossa, jossa se esitetään, vaan pantakoon se pöydälle johonkin seuraavaan istuntoon.

Hallituksen edustajalla on oikeus kirkolliskokouksessa osallistua keskusteluihin, mutta ei päätösten tekoon, ellei hän samalla ole kirkolliskokouksen jäsen.

Äänestyksessä on kullakin kokouksen jäsenellä yksi ääni.

Niissä tapauksissa, joissa päätökseen vaaditaan määräenemmistö samoin kuin vaaleissa on äänestys toimitettava umpilipuin, jollei kirkolliskokous ole yksimielinen päätöksestä tai vaalista. Muissa tapauksissa, milloin ilmaantuu erimielisyyttä, käytetään avointa äänestystä, paitsi milloin pyydetään lippuäänestystä.

213 §.

Äänestyksessä tulee jäljempänä mainituin poikkeuksin kokouksen päätökseksi se mielipide, jota useimmat kannattavat. Äänten mennessä tasan, tulee päätökseksi se mielipide, johon kirkolliskokouksen esimies yhtyy, paitsi lippuäänestyksessä, jolloin arpa ratkaisee.

Jos asia tarkoittaa kirkkokuntaa koskevan lain tai asetuksen muuttamista, älköön siitä tehtäkö kirkolliskokouksen päätöstä, ellei kaksi kolmasosaa saapuvilla olevista edustajista julista sitä kiireelliseksi ja ellei samanlainen enemmistö hyväksy muutosta. Muussa tapauksessa katsotaan asia rauenneeksi.

Jos kirkolliskokous kirkollishallituksen tai asiaa valmistaneen valiokunnan ehdotuksesta kahdella kolmasosalla annetuista äänistä julistaa jonkin muun kuin 2 momentissa mainitun asian peruskysymykseksi sekä samalla enemmistöllä hyväksyy säännöksen siitä, älköön tästä asiasta myöhemmin uutta tai muutettua säännöstä katsottako hyväksytyksi kirkolliskokouksessa, ellei päätöstä kannata vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.

Mitä 2 momentissa on säädetty päätöksen kiireelliseksi julistamiseen vaadittavasta määräenemmistöstä, älköön sovellettako, milloin hallitus on pyytänyt lausuntoa sanotussa momentissa mainitusta asiasta, mutta on kirkolliskokouksen katsottava antaneen puoltavan lausunnon hallituksen ehdotuksesta vain siinä tapauksessa, että ehdotusta on kannattanut sellainen enemmistö kuin edellä on sanottu.

214 §.

Kirkollishallituksen jäsenten ja varajäsenten vaalissa tulee valituksi se, joka ensimmäisessä äänestyksessä saa vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Jos ensimmäisessä äänestyksessä ei kukaan saa sanottua äänimäärää, toimitetaan uusi äänestys. Jos toisellakaan kerralla kukaan ei saa mainittua äänimäärää, toimitetaan kolmas äänestys niiden kahden ehdokkaan välillä, jotka toisessa äänestyksessä ovat saaneet enimmät äänet, ja valituksi tulee se, joka kolmannessa äänestyksessä saa enimmät äänet.

215 §.

Kirkolliskokouksen päätösten tarkistaminen on tarkistusvaliokunnan asiana. Jollei tarkistusvaliokunta ole jostakin päätöksen sanamuodosta yksimielinen, palautuu päätös tarkistamista varten täysistuntoon. Päätökset ja muut toimituskirjat allekirjoittavat kirkolliskokouksen esimies ja varapuheenjohtaja sekä varmentaa sihteeri.

Kirkolliskokouksen pöytäkirjan allekirjoittavat kirkolliskokouksen esimies, varapuheenjohtajat, tarkistusvaliokunta ja sihteeri. Kirkollishallitus lähettää valmisteluvaliokunnalle yhden allekirjoitetun kirkolliskokouksen pöytäkirjan.

216 §.

Maan hallituksen ratkaistavissa asioissa tehdyt päätökset toimitetaan kirkollishallitukselle, joka omine lausuntoineen lähettää ne opetusministeriölle.

Muut kirkolliskokouksen päätökset lähetetään kirkollishallitukselle asian aiheuttamia toimenpiteitä varten.

18 luku

Kirkkokunnan keskusrahasto.

217 §.

Kirkkokunnan keskusrahastoa hoitaa kirkollishallitus, jonka asiana on pitää huolta rahastoon tulevien maksujen perimisestä, siitä maksettavien menojen suorittamisesta sekä rahojen tallettamisesta ja tilittämisestä.

218 §.

Keskusrahastolle ortodoksisesta kirkkokun - nasta annetun lain 41 §:n mukaan kertyvät maksut on toimitettava kirkollishallitukselle puolivuosittain viimeistään helmikuun 1 ja elokuun 1 päivänä.

219 §.

Kaikista keskusrahaston tuloista erotetaan vuosittain kirkolliskokouksen määräämä prosentti pohjarahaston kartuttamiseksi, jonka rahaston varat on talletettava pankkiin tai muuhun vakavaraiseen rahalaitokseen, sijoitettava varmoihin arvopapereihin tahi kirkkokunnan kiinteistöihin taikka annettava kirkkokunnalle lainoina, ja on sitä kartutettava siksi kunnes sen korot ja muu tuotto riittävät kirkkokunnan vuotuisiin yleisiin menoihin.

Jos keskusrahastoon kertyy varoja melkoisesti enemmän kuin kirkkokunnan yleisiin menoihin tarvitaan, siirretään osa ylijäämästä kirkolliskokouksen päätöksen mukaan pohjara - hastoon.

220 §.

Keskusrahaston muut varat säilytetään kuten 219 §:ssä pohjarahastosta on sanottu. Kuitenkin voidaan rahastosta myöskin myöntää lainoja seurakunnille, kunnille, yhdistyksille ja yksityisillekin varmaa kiinteistökiinnitystä tahi täysin vakavaraisia takuita vastaan kirkollishallituksen laatiman ja kirkolliskokouksen vahvistaman rahaston lainausohjesäännön mukaan.

221 §.

Maksuja suoritetaan keskusrahastosta ainoastaan kirkollishallituksen päätöksen mukaan kirkollishallituksen laatiman ja kirkolliskokouksen vahvistaman talousarvion rajoissa.

222 §.

Kunkin kalenterivuoden päätyttyä ennen huhtikuun 1 päivää kirkollishallitus valmistaa tilit ja kertomuksen rahaston hoidosta kirkolliskokouksen asettamille tilintarkastajille. Tarkastettuaan tilit jättävät tilintarkastajat ne ennen 1 päivää kesäkuuta tilintarkastuskertomuksineen kirkollishallitukselle, joka toimittaa ne ennen vuoden loppua valmisteluvaliokunnan kautta varsinaiselle kirkolliskokoukselle.

19 luku

Kirkollinen oikeudenkäynti.

223 §.

Kirkollisen ylioikeuden pappis- ja maallikkojäsenet valitsee kirkolliskokous viideksi vuodeksi kerrallaan. Toisen maallikkojäsenen tulee olla perehtynyt maan lainsäädäntöön ja tulee hänellä, mikäli mahdollista, olla kokemusta tuomarin toimessa. Hän on samalla ylioikeuden sihteeri.

Kirkollisen ylioikeuden puheenjohtajana on arkkipiispa tai hänen estyneenä ollessaan virassa vanhin piispa.

224 §.

Kirkollinen ylioikeus on päätöksenvoipa, kun puheenjohtaja sekä kaksi pappisjäsentä ja yksi maallikkojäsen ovat saapuvilla.

225 §.

Kirkollisen ylioikeuden istunnot pidetään kirkollishallituksen huoneistossa, ja sen kansliana toimii kirkollishallituksen kanslia.

226 §.

Kirkollisen ylioikeuden jäsenet saavat kirkkokunnan keskusrahastosta kirkolliskokouksen määräämän korvauksen.

Samanlaisen korvauksen saa kirkollishallituksen varajäsen, joka ottaa osaa kirkollishallituksen istuntoon sen toimiessa tuomioistuimena.

20 luku

Erinäisiä säännöksiä.

227 §.

Ortodoksisen kirkkokunnan virkakieli on suomi. Sitä käytettäköön myös kirkkokunnan ja seurakuntien elinten keskusteluissa.

228 §.

Julkisten jumalanpalvelusten kieli on suomi.

Niissä seurakunnissa, joiden jäsenten huomattavan osan äidinkieli on muu kuin suomi, saadaan seurakunnan anomuksesta kirkollishallituksen suostumuksella ja sen määräämässä laajuudessa toimittaa julkisia jumalanpalveluksia tällä toisella kielellä.

Edellä 2 momentissa tarkoitettu kirkollishallituksen suostumus annetaan määräajaksi, enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

229 §.

Piispojen, kirkollishallituksen ja kirkollisen ylioikeuden jäsenten, papiston sekä kirkkokunnan muiden viran ja toimen haltijain tulee täydellisesti hallita suomea.

Kirkollishallituksen lainoppineen asessorin tulee ymmärtää ruotsia.

Helsingin, Turun ja Vaasan seurakuntien kirkkoherroilla olkoon ruotsin kielessä tyydyttävä suullinen taito, jollei opetusministeriö siitä toisin määrää.

Mitä tässä pykälässä on sanottu, ei koske tämän asetuksen voimaan tullessa olevaa viran tai toimen haltijaa, niin kauan kuin hän pysyy siinä virassa tai toimessa.

230 §.

Tutkinnot tämän asetuksen mukaan vaadittavasta kielitaidosta on suoritettava suomen ja ruotsin kielen taidon osoittamiseksi suoritettavista tutkinnoista annetussa asetuksessa (313/22) mainitussa järjestyksessä.

231 §.

Tarkempia ohjeita tämän asetuksen papiston palkkausta ja eläkettä koskevien säännösten soveltamisesta antaa tarvittaessa opetusministeriö.

232 §.

Papiston palkkausta koskevia tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan kussakin seurakunnassa vasta seurakunnan luokan vahvistamisesta lähinnä seuraavan kuukauden alusta.

Tällä asetuksella kumotaan

1) Suomen kreikkalaiskatolisen kirkkokunnan hiippakunnista 30 päivänä marraskuuta 1951 annettu asetus (587/51);

2) ortodoksisten seurakuntien papiston palkkauksesta 18 päivänä toukokuuta 1929 annettu asetus (191/29), jonka nimike on sellaiseksi muutettu 3 päivänä helmikuuta 1956 annetulla asetuksella (82/56);

3) ortodoksisten seurakuntien papiston virkataloista 8 päivänä helmikuuta 1963 annettu asetus (69/63);

4) ortodoksisen kirkkokunnan yleisestä rahastosta 23 päivänä huhtikuuta 1926 annettu asetus (124/26), jonka nimike on sellaiseksi muutettu 1 päivänä kesäkuuta 1956 annetulla asetuksella (334/56);

5) Suomen ortodoksisen kirkkokunnan vaalisäännöstä 30 päivänä joulukuuta 1954 annettu asetus (539/54); sekä

6) ortodoksisen kirkkokunnan virkakielestä 3 päivänä helmikuuta 1956 annettu asetus (83/56).

Lainoppineen asessorin virka voidaan täyttää ensimmäisellä kerralla sitä haettavaksi julistamatta.

Papiston jäsen, joka on nimitetty tai koeajaksi määrätty ennen tämän asetuksen voimaantuloa, säilyttää siihen saakka voimassa olleiden säännösten mukaisen palkkausoikeutensa, jos hän kolmen kuukauden kuluessa seurakuntaluokan vahvistamises ta kirjallisesti ilmoittaa seurakunnanneuvostolle sitä haluavansa. Jos entiseen palkkausjärjestelmään jäänyt viranhaltija haluaa siirtyä myöhemmin tässä asetuksessa tarkoitettuun uuteen palkkausjärjestelmään, on hänellä siihen oikeus kalenterivuoden alusta lukien, mikäli hän on tehnyt siitä kirjallisen ilmoituksen seurakunnanneuvostolle viimeistään kolme kuukautta ennen sanottua ajankohtaa.

Helsingissä 6 päivänä maaliskuuta 1970.

Tasavallan Presidentti
URHO KEKKONEN

Opetusministeri
Johannes Virolainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.