Laki lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain muuttamista
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 9 päivänä helmikuuta 1962 annetun lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (134/62) 1 §:n 2 momentti, 5 §:n 1 momentti ja 7 §:n 3 momentti, näistä 1 §:n 2 momentti ja 5 §:n 1 momentti sellaisina kuin ne ovat 20 päivänä joulukuuta 1968 annetussa laissa (691/68) ja 7 §:n 3 momentti sellaisena kuin se on 30 päivänä joulukuuta 1965 annetussa laissa (708/65), sekä
lisätään lakiin uusi 1 a § ja 7 §:ään uusi 4 momentti seuraavasti:
1§
Tämä laki ei kuitenkaan koske:
toimihenkilöä;
pysyväksi ja ympäri vuoden kestäväksi tarkoitetussa työsuhteessa olevaa sellaista työntekijää, jolla työsuhteensa perusteella on oikeus työntekijäin eläkelain 1 §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuun, muuhun kuin tähän lakiin taikka asetukseen tai eläkesääntöön perustuvaan eläkkeeseen;
putki- tai sähköalan työntekijää, jos hän on muun yrityksen kuin rakennusliikkeen palveluksessa; eikä
työtä, jonka perusteella oikeus eläkkeeseen määräytyy maatalousyrittäjien eläkelain mukaan.
1 a§
Milloin traktorin tai siihen verrattavan muun koneen omistaja tai haltija on tehnyt työsopimuksen määrätyn työn suorittamisesta sanottua konetta käyttäen tämän lain piiriin kuuluvalla työalalla, on lakia sellaisenaan sovellettava.
Sellainen henkilö, joka olematta työsopimussuhteessa tekee rahana maksettavaa korvausta vastaan toiselle metsätyötä tai asetuksella säädettävää muuta työtä tämän lain piiriin kuuluvalla työalalla käyttäen traktoria tai sen voimalla toimivaa muuta konetta, on velvollinen kustantamaan itselleen ja tällaisessa työssä käyttämälleen apulaiselle, joka ei ole työsopimussuhteessa, tässä laissa säädetyn vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perheeläketurvan.
Sen, joka työn teettäjänä tekee sopimuksen 2 momentissa tarkoitetusta työstä, tulee korvausta maksaessaan siitä pidättää ja eläkelaitokselle edelleen toimittaa tämän lain mukainen vakuutusmaksu. Mikäli työn teettäjä, johon muutoin sovelletaan, mitä työnantajasta tässä laissa tai sen nojalla on säädetty tai määrätty, tämän laiminlyö, on hän velvollinen itse suorittamaan vakuutusmaksun.
Asetuksella voidaan säätää tämän pykälän soveltamisesta myös sellaiseen työhön, jossa käytetään muuta moottorityökonetta kuin traktoria, mikäli työ on verrattavissa traktorilla suoritettavaan työhön.
Tätä pykälää sovellettaessa on työstä maksettavasta korvauksesta voimassa, mitä tässä laissa on palkasta säädetty, kuitenkin niin, että asetuksella annetaan tarkemmat säännökset siitä, mikä osa korvauksesta lasketaan sen saajalle traktorin tai muun koneen käytöstä aiheutuneiden, kokonaiskorvauksesta vähennettävien kustannusten osuudeksi.
5§
Vanhuus-ja työkyvyttömyyseläkkeen vuotuinen määrä on yksi prosentti työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaisesti korjattujen ja työntekijän 23 ikävuoden täyttämisen jälkeen ansaitsemien niiden palkkojen yhteismäärästä, joiden perusteella on suoritettu vakuutusmaksu tämän lain mukaan. Jos työntekijä on jonakin kalenterivuotena ansainnut tässä laissa tarkoitetuissa töissä vähemmän kuin 200 markkaa, ei sinä vuotena ansaittua palkkaa kuitenkaan oteta huomioon eläkkeeseen oikeuttavana. Myöskään ei oteta huomioon palkkaa jonka työntekijä on ansainnut saadessaan tämän lain mukaista vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkettä. Jos työntekijä on syntynyt ennen 1 päivää heinäkuuta 1919, korotetaan eläkettä kertomalla se luvulla, joka saadaan, kun työntekijäin eläkelain 5 a §:n 2 momentissa säädetty prosenttimäärä kerrottuna luvulla 12 jaetaan niiden kuukausien lukumäärällä, jotka sisältyvät aikaan heinäkuun alusta 1962 sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 65 vuotta. Sosiaali- ja terveysministeriö voi antaa tarkempia määräyksiä edellä tarkoitetun korotuksen laskemisesta.
7§
Jos työntekijä on saavuttanut työ tai virkasuhteen taikka yrittäjätoiminnan perusteella oikeuden muussa laissa säädettyyn tai julkisen eläkesäännön mukaiseen eläketurvaan siten, että hänen sen mukaan maksettavaa työkyvyttömyyseläkettään määrättäessä otetaan huomioon eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika, ei ennen sanotun työ tai virkasuhteen taikka yrittäjätoiminnan alkamista ansaittua palkkaa oteta huomioon ratkaistaessa, onko ansio ylittänyt 1 momentissa mainitun rajamäärän.
Jos työntekijällä saman eläketapahtuman johdosta on myös maatalousyrittäjien eläkelain mukaan oikeus saada sellaista työkyvyttömyyseläkettä, jota määrättäessä otetaan huomioon eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika, pidetään 1 momenttia sovellettaessa siinä mainittuna rajamääränä200 markkaa.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1970.
Tätä lakia sovellettaessa pidetaan markkoina säädettyjä rajamääriä vuoden 1962 yleistä palkkatasoa vastaavina.
Helsingissä 14. päivänä heinäkuuta 1969
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Ministeri J. E. Partanen