360/1968

Säädöstä oikaistu.

Annettu Helsingissä 24. päivänä kesäkuuta 1968

Laki elinkeinotulon verottamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

I

Yleiset säännökset.

Elinkeinotoiminnan tulos vahvistetaan valtion- ja kunnallisverotusta toimitettaessa tässä laissa säädetyllä tavalla.

Elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liike- ja ammattitoimintaa.

Verovelvollisen kunkin tulolähteen tulos vahvistetaan erikseen.

Tässä laissa tarkoitettu tulolähde on verovelvollisen jokainen itsenäinen liike tai ammatti.

Verotusta toimitettaessa veronalaiset tulot ja vähennyskelpoiset menot jaksotetaan asianomaisten verovuosien tuotoiksi ja kuluiksi. Tulolähteen tulos on verovuoden tuottojen ja kulujen erotus.

II

Tulon veronalaisuus ja menon vähennyskelpoisuus.

1 luku

Tulon veronalaisuus.

Veronalaisia elinkeinotuloja ovat elinkeinotoiminnassa rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot.

Edellä 4 §:ssä tarkoitettuja veronalaisia elinkeinotuloja ovat muun ohessa:

1) vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuudesta sekä muista elinkeinossa käytetyistä aineellisista ja aineettomista hyödykkeistä saadut luovutushinnat ja muut vastineet, 6 §:ssä säädetyin poikkeuksin,

2) elinkeinotoimintana harjoitetusta vuokraamisesta, työn tai palveluksen suorittamisesta ynnä muusta sellaisesta saadut korvaukset,

3) elinkeinoon kuuluvan omaisuuden tuottamat osingot, korot ja muut tulot 6 §:ssä säädetyin poikkeuksin,

4) liikkeen tai ammatin taikka siihen kuuluvan omaisuuden, oikeuden tai etuuden vuokraamisesta saadut korvaukset, sekä

5) rahoitusomaisuudesta saadut voitot 6 §:ssä säädetyin poikkeuksin.

Veronalaista tuloa eivät ole:

1) muuhun kuin vaihto- tai sijoitusomaisuuteen kuuluvista kiinteistöistä ja arvopapereista saadut luovutushinnat tai muut vastikkeet, mikäli verovelvollinen on omistanut kiinteistön vähintään 10 ja arvopaperin vähintään 5 vuotta, kuitenkin niin että palautuva, verotuksessa arvopaperin hankintamenosta aikaisemmin 42 §:n 1 momentin perusteella hyväksytty poisto on veronalaista tuloa 5 vuoden määräajan jälkeenkin,

2) yhteisön osake- tai osuuspääomana ja muuna pääomansijoituksena saamat erät,

3) sähkö, puhelin-, vesi-, viemäri- tai kaukolämpöverkostoa ylläpitävän yhteisön perimät liittymismaksut, jotka palautetaan suorittajalle tai joilla saadut edut suorittajalla on oikeus siirtää kolmannelle henkilölle,

4) avoimesta, kommandiitti- tai laivanisännistöyhtiöstä taikka niihin verrattavasta yhtymästä saadut osingot, eivätkä

5) kotimaisen osakeyhtiön tai osuuskunnan kotimaiselta osakeyhtiöltä tal osuuskunnalta saamat osingot ja osuuspääoman korot, kuitenkin niin, että raha-, vakuutus- ja eläkelaitoksen sekä arvopaperikauppiaan veronalaista tuloa ovat muusta kuin käyttöomaisuuteen kuuluvasta osakkeesta tai osuudesta saadut osingot ja korot.

2 luku

Menon ja menetyksen vähennyskelpoisuus.

Vähennyskelpoisia ovat elinkeinotoiminnassa tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot ja menetykset.

Edellä 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menoja ovat muun ohessa:

1) vaihto-omaisuuden ja sijoitusomaisuuden hankintamenot,

2) käyttöomaisuuden hankintamenot kulumatonta käyttöomaisuutta koskevin, 42 §:n 2 momentista johtuvin poikkeuksin kuitein niin, että jos verovelvollinen on saanut hyödykkeen hankkimiseen avustusta julkiselta yhdyskunnalta tai jos joku muu on elinkeinotoiminnassaan osallistunut hankintamenon suorittamiseen, vähennyskelpoiseen hankintamenoon ei, lueta avustusta tai toisen osuutta vastaavaa osaa hankintamenosta,

3) elinkeinotoiminnassa käytetyn maa- ja vesialueen sekä huonetilan vuokrat,

4) elinkeinotoiminnassa työskennelleiden henkilöiden palkat, heidän ja heidän omaistensa eläkkeet ja työsuhteeseen perustuvat avustukset sekä työntekijöiden ja heidän omaistensa eläke-, sairauskorvaus-, työkyvyttömyyskorvaus- tai muiden niiden kaltaisten oikeuksien ja etujen järjestämisestä johtuvat vakuutus- ja muut sellaiset maksut, kuitenkin niin, että maksut työnantajan perustamalle itsenäiselle eläkelaitokselle tai eläkesäätiölle ovat vähennyskelpoisia vain siihen määrään asti, joka vakuutusteknillisten perusteiden mukaan tarvitaan säätiön tai laitoksen eläke- tai muista sellaisista sitoumuksista johtuvan vastuun peittämiseen,

5) ilmoittelusta, asiakaslehdistä ja -julkaisuista, tavanomaisista mainoslahjoista, mainostilaisuuksista ynnä muusta sellaisesta johtuneet menot,

6) liikkeen toiminnan kehittämiseen tähtäävän tutkimustoiminnan menot,

7) liiketoimintaa harjoittamaan perustetun yhteisön sekä liikkeen perustamisesta ja uudelleen järjestämisestä ynnä muusta sellaisesta johtuneet menot,

8) liikkeen toimialaan sekä toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden kohtuulliset edustusmenot,

9) työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut,

10) kotimaisten vakuutusyhtiöiden, keskinäisten vahinkovakuutusyhdistysten, avustuskassojen ja muiden niihin rinnastettavien vakuutuslaitosten lakisääteiset siirrot korvaus- ja vakuutusmaksurahastoihin sekä eläkesäätiöiden ja muiden niihin rinnastettavien eläkelaitosten eläke- tai muista sellaisista sitoumuksista johtuvan vastuun peittämiseen tarvittavat vakuutusteknillisten perusteiden mukaan lasketut määrät, sekä

11) säästöpankkien ja liikepankkien lakisääteiset sekä osuuskassojen laki- tai sääntömääräiset suoritukset vakuusrahastoilleen.

Rahoitusomaisuutta ovat rahat, pankki- ja tilisaamiset, saamavekselit sekä muut sellaiset rahoitusvarat.

10§

Vaihto-omaisuutta ovat elinkeinotoiminnassa sellaisinaan tai jalostettuina luovutettaviksi tarkoitetut kauppatavarat, raakaaineet, puolivalmisteet ja muut hyödykkeet sekä elinkeinotoiminnassa kulutettaviksi tarkoitetut poltto- ja voiteluaineet ja muut tarvikkeet.

11§

Sijoitusomaisuutta ovat raha-, vakuutus- ja eläkelaitosten varojen sijoittamiseksi tai sijoitusten turvaamiseksi hankkimat arvopaperit, kiinteistöt ja muu sellainen omaisuus, saamisia lukuun ottamatta.

12§

Käyttöomaisuutta ovat elinkeinossa pysyvään käyttöön tarkoitetut maa-alueet, arvopaperit, rakennukset, koneet, kalustot ja muut esineet, patentit ja muut erikseen luovutettavissa olevat aineettomat oikeudet sekä soran- ja hiekanottopaikat, kaivokset, kivilouhokset, turvesuot ja muut sellaiset hyödykkeet. Maa-alue, arvopaperit ja muut sellaiset hyödykkeet ovat kulumatonta käyttöomaisuutta.

13§

Hyödyke luetaan vaihto-omaisuuteen siitä alkaen, kun se on lähetetty, toimitettu tai muuten luovutettu verovelvolliselle, siihen saakka, kunnes verovelvollinen on sen luovuttanut taikka se on kulutettu, tuhoutunut tai muuten menetetty. Metsäkauppasopimuksella määrätyltä alueelta kiinteään markkamääräiseen hintaan ostetut, laadultaan määritellyt puut luetaan ostajan vaihto-omaisuuteen. Rakennus, rakennelma, kone tai muu sellainen luovuttajan valmistama hyödyke, jonka tilaaja sopimuksen mukaan ottaa vastaan erityisen tarkastuksen toimitettuaan, luetaan luovuttajan vaihto-omaisuuteen siihen saakka kunnes se on tarkastuksen jälkeen vastaanotettu.

14§

Vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden hankintameno on hyödykkeen hankinnasta ja valmistuksesta johtuneitten välittömien menojen määrä.

Verovelvollisella verovuoden päättyessä olevan vaihto-omaisuuden hankintamenon suuruus määritetään, ellei verovelvollinen muuta näytä, olettaen että samanlaiset hyödykkeet on luovutettu tai kulutettu siinä järjestyksessä, missä ne on hankittu.

15§

Perintönä, lahjana tai muulla niihin verrattavalla saannolla vastikkeetta saadun vaihtosijoitus- ja käyttöomaisuuden vähennyskelpoiseksi hankintamenoksi katsotaan hyödykkeen todennäköinen hankintameno saannon hetkellä, kuitenkin niin, että jos verovelvollinen on saanut koko liikkeen tai ammatin perintönä, lahjana tai muulla niihin verrattavalla saannolla vastikkeetta, vähennetään tällöin saadun vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden hankintameno samalla tavalla kuin se olisi vähennetty saantomiehen tuloista.

16§

Tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneita menoja eivät ole:

1) verovelvollisen puolison sekä sellaisen lapsen tai muun perheenjäsenen, joka ei ennen verovuotta ole täyttänyt 16 vuotta, palkat, eläkkeet tai muut etuudet,

2) verovapaan tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot, kuitenkin niin, että verovapaan tulon ylittävä osa menoista katsotaan vähennyskelpoiseksi, eivätkä

3) liittymisestä sähkö, puhelin-, vesi-, viemäri- ja kaukolämpöverkostoon suoritetut maksut, jotka palautetaan verovelvolliselle tämän luopuessa liittymismaksun tuomasta edusta tai joilla saadut edut verovelvollisella on oikeus siirtää kolmannelle henkilölle.

17§

Edellä 7 §:ssä tarkoitettuja vähennyskelpoisia menetyksiä ovat muun ohessa:

1) rahoitusomaisuuteen kohdistuvasta kavalluksesta, varkaudesta tai muusta rikoksesta johtuneet menetykset, ja

2) rahoitusomaisuuden lopullisiksi todetut arvonalenemiset.

18§

Vähennyskelpoisia ovat myös:

1) vuosi- ja vaihtoalennukset, ostomyyntihyvitykset ynnä muut sellaiset oikaisuerät sekä osuuskunnan ostojen ja myyntien taikka niihin rinnastettavien suoritusten perusteella jakama ylijäämänpalautus kokonaisuudessaan,

2) elinkeinotoiminnasta johtuneen velan korko myös silloin, kun korko riippuu liikkeen tuloksesta, kuitenkin niin, että kiinnitettyjen velkain korot saadaan vähentää kunnallisverotuksessa 50 000 markkaan saakka kokonaan ja tämän määrän ylittävältä osalta 20 prosenttia,

3) elinkeinotoiminnasta johtuneesta velasta aiheutuneet indeksi- ja kurssitappiot, sekä

4) valtionverotuksessa 40 prosenttia osakeyhtiön tai osuuskunnan jakamasta osingosta ja osuuspääoman korosta, joista on vähennetty 6 §:n 5 kohdassa tarkoitetut verovapaat osingot ja korot.

III

Tulon ja menon jaksottaminen.

1 luku

Yleiset jaksottamissäännöt.

19§

Tulo on sen verovuoden tuottoa, jonka aikana se on saatu rahana, saamisena tai muuna rahanarvoisena etuutena.

20§

Ennakkoon saadut korot ja vuokrat samoin kuin muu tuloerä, jonka suuruus määräytyy ajan kulumisen perusteella ja jonka voidaan katsoa osittain tai kokonaan kohdistuvan vähintään kahteen sen verovuoden jälkeiseen verovuoteen, jonka aikana se on saatu, jaksotetaan, verovelvollisen vaatiessa, yhtä suurina, vuotuisina erinä niiden verovuosien tuotoiksi, joilta ne on saatu, muut tuloerät kuin korot kuitenkin enintään 10 vuodelle.

21§

Käyttöomaisuudesta saatu luovutushinta tal muu vastike jaksotetaan 30 §:ssä, 33 §:n 2 momentissa, 41 §:ssä ja 43 §:ssä säädetyllä tavalla.

22§

Meno on sen verovuoden kulua, jonka aikana sen suorittamisvelvollisuus on syntynyt, jollei jäljempänä muuta säädetä.

Menetys on sen verovuoden kulua, jonka aikana se on todettu, jollei jäljempänä muuta säädetä.

23§

Korko ja vuokra samoin kuin muu sellainen meno, jonka suuruus määräytyy ajan kulumisen perusteella, on sen verovuoden kulua, jolta se suoritetaan. Uuden voimalaitoksen, kaivoksen ja muun teollisuuslaitoksen rakentamisen rahoittamisesta johtuneet rakennusaikaiset korot voidaan kuitenkin vähentää verovelvollisen vaatiessa enintään 10 prosentin vuotuisin poistoin.

24§

Kolmen tai useamman verovuoden ajan tuloa kerryttävä tai sitä säilyttävä meno vähennetään, mikäli jäljempänä ei muuta säädetä, yhtä suurina vuotuisina poistoina todennäköisenä vaikutusaikanaan, tai jos menon todennäköinen vaikutusaika on 10 vuotta pitempi, 10 verovuotena.

25§

Liiketoiminnan kehittämiseen tähtäävän tutkimustoiminnan menot, lukuun ottamatta pysyvään käyttöön tarkoitetun rakennuksen tai rakennelman taikka rakennuksen tai rakennelman osan hankintamenoja, ovat sen verovuoden kulua, jonka aikana niiden suorittamisvelvollisuus on syntynyt, kuitenkin niin, että verovelvollisen vaatiessa nämä menot voidaan vähentää kahden tai useamman verovuoden aikana poistoina.

26§

Elinkeinotoiminnasta johtuneiden velkojen indeksi- ja kurssitappiot katsotaan sen verovuoden kuluiksi, jonka aikana ulkomaanrahan kurssi taikka hinta- tai kustannusindeksi taikka muu vertailuperuste on muuttunut tai tappiota vastaava summa on suoritettu.

27§

Osingot, osuuspääoman korot ja ylijäämänpalautukset vähennetään sen verovuoden tuotoista, jolta ne jaetaan.

2 luku

Vaihto- tai sijoitusomaisuuden hankintamenon jaksottaminen.

28§

Vaihtoomaisuuden hankintameno on sen verovuoden kulua, jona vaihto-omaisuus on luovutettu, kulutettu tai menetetty. Verovelvollisella verovuoden päättyessä olevan vaihto-omaisuuden hankintamenosta on verovuoden kulua kuitenkin se osa, joka ylittää vastaavan vaihto-omaisuuden hankintaan verovuoden päättyessä todennäköisesti tarvittavan hankintamenon tai siitä samana ajankohtana todennäköisesti saatavan luovutushinnan. Verovelvollisen sitä vaatiessa on verovuoden kulua lisäksi enintään 50 prosenttia siitä hankintamenon osasta jota ei edellä tässä pykälässä olevien säännösten perusteella ole katsottu kuluksi.

29§

Sijoitusomaisuuden hankintameno on sen verovuoden kulua, jona sijoitusomaisuus on luovutettu tai menetetty. Raha-, vakuutus- ja eläkelaitoksella verovuoden päättyessä olevan sijoitusomaisuuden hankintamenosta on verovuoden kulua kuitenkin se osa, joka ylittää vastaavan sijoitusomaisuuden hankintaan verovuoden päättyessä todennäköisesti tarvittavan hankintamenon tai siitä samana ajankohtana todennäköisesti saatavan luovutushinnan. Verovelvollisen sitä vaatiessa on verovuoden kulua lisäksi enintään 6 prosenttia siitä hankintamenon osasta jota ei edellä tässä pykälässä olevien säännösten perusteella ole katsottu kuluksi.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa on säädetty, poistetaan sijoitusomaisuuteen kuuluvan rakennuksen hankintameno samalla tavalla kuin vastaavanlaisen käyttöomaisuuteen kuuluvan rakennuksen hankintameno.

3 luku

Käyttöomaisuuden hankintamenon jaksottaminen.

30§

Koneiden, kaluston ja muun niihin verrattavan irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenoista tehdään poistot yhtenä eränä menojäännöksestä.

Menojäännös on verovuoden aikana käyttöönotetun irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenojen ja aikaisemmin käyttöönotetun irtaimen käyttöomaisuuden poistamattomien hankintamenojen summa vähennettynä irtaimesta käyttöomaisuudesta verovuoden aikana saaduilla luovutushinnoilla ja muilla vastikkeilla. Menojäännöstä laskettaessa katsotaan irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenoksi myös irtaimen käyttöomaisuuden laajennus,, muutos-, uudistus- ja muut vastaavat perusparannusmenot sekä, verovelvollisen vaatiessa, suurehkot korjausmenot.

Verovuoden poiston suuruus saa olla enintään 30 prosenttia menojäännöstä.

Menojäännöstä laskettaessa vähentämättä jäänyt esa irtaimesta käyttöomaisuudesta verovuoden aikana saaduista luovutushinnoista ja muista vastikkeista katsotaan verovuoden veronalaiseksi tuotoksi. Mikäli verovelvollinen jatkaa elinkeinotoimintaansa ja tekee todennäköiseksi aikovansa hankkia uutta kuluvaa käyttöomaisuutta, menojäännöstä laskettaessa vähentämättä jäänyttä erää ei kuitenkaan katsota verovuoden tuotoksi, vaan se vähennetään kahden tai, mikäli sen läänin lääninverotoimisto, jonka alueella verovelvollisen kotipaikka on, verovelvollisen hakemuksesta erityisistä syistä niin päättää, useamman seuraavan verovuoden aikana käyttöön otetun kuluvan käyttöomaisuuden hankintamenoista. Edellä mainituin tavoin vähentämättä jäänyt erä luetaan sen verovuoden veronalaiseksi tuotoksi, minkä aikana se olisi viimeistään ollut käyttöomaisuuden hankintamenosta vähennettävä.

31§

Hissien, lämpökeskuksen koneiden ja laitteiden, liesien, jää- ja pakastekaappien, ilmanvaihto- ja ilmastointilaitteiden, keskusantennien sekä muiden sellaisten hyödykkeiden hankintamenot poistetaan sekä niistä saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet tuloutetaan 30 §:ssä säädetyllä tavalla silloinkin, kun sanotut hyödykkeet ovat rakennuksen ainesosia.

32§

Jos verovelvollinen osoittaa, että kaiken edellä 30 ja 31 §:ssä tarkoitetun käyttöomaisuuden käypä arvo on verovuoden päättyessä omaisuuden arvonalenemisen, tuhoutumisen, vahingoittumisen tai muun syyn vuoksi pienempi kuin menojäännös, josta on jo tehty verovuoden poisto, saadaan menojäännöksestä tehdä sellainen lisäpoisto, joka alentaa menojäännöksen käypään arvoon.

33§

Poiketen siitä, mitä 30 §:ssä on säädetty, poistetaan, verovelvollisen vaatiessa,

1) sellaisen irtaimen käyttöomaisuuden, jonka todennäköinen taloudellinen käyttöaika on enintään 3 vuotta, hankintameno kokonaisuudessaan sinä verovuonna jona omaisuus on hankittu, ja

2) ammattimaiseen liikenteeseen käytetyn auton hankintamenosta sinä verovuonna, jona auto on otettu käyttöön, enintään 30 prosenttia, seuraavana verovuotena enintään 25 prosenttia ja sen jälkeisinä verovuosina enintään 20 prosenttia.

Irtaimesta käyttöomaisuudesta, jenka hankintameno on poistettu 1 momentissa säädetyllä tavalla, saadut luovutushinnat ja muut vastikkeet katsotaan sen verovuoden tuotoksi, jona ne on saatu.

34§

Rakennuksen ja rakennelman hankintameno vähennetään poistamatta olevan hankintamenon osan perusteella määritettävin poistoin.

Verovuoden poiston suuruus saa olla enintään:

1) 10 prosenttia poistamattomasta hankintamenosta, jos rakennus on puinen myymälä, varasto-, tehdas-, työpaja-, talous-, voima-asema- tal muu niihin verrattava rakennus,

2) 9 prosenttia poistamattomasta hankintamenosta, jos rakennus on kivinen myymälä, varasto-, tehdas-, työpaja, talous-, voimaasema- tai muu niihin verrattava rakennus taikka tällaiseen tarkoitukseen käytettävä kalliosuoja tai nestemäisten polttoaineiden kalliovarasto,

3) 6 prosenttia poistamattomasta hankintamenosta, jos rakennus on puinen asuin-, toimisto- tai muu niihin verrattava rakennus,

4) 5 prosenttia poistamattomasta hankintamenosta, jos rakennus on kivinen asuin-, toimisto- tai muu niihin verrattäva rakennus,

5) 20 prosenttia polttonestesäiliöiden, happosäiliöiden ja muiden sellaisten metallista tai muusta siihen verrattavasta aineesta rakennettujen varasto- ja muiden rakennelmien poistamattomasta hankintamenosta,

6) 20 prosenttia puusta tai siihen verrattavasta aineesta rakennettujen kevyiden rakennelmien poistamattomasta hankintamenosta, sekä

7) 20 prosenttia sellaisen rakennuksen tai rakennelman taikka rakennuksen tai rakennelman osan poistamattomasta hankintamenosta, jota käytetään yksinomaan liiketoiminnan edistämiseen tähtäävässä tutkimustoiminnassa.

Mikäli rakennus tai rakennelma ei ole puinen eikä kivinen se luetaan siihen ryhmään, jota se kestävyydeltään lähinnä vastaa.

35§

Muun kuin 30 ja 31 §:ssä tarkoitetun käyttöomaisuuden hankintamenoksi katsotaan myös omaisuuden laajennus-, muutos-, uudistus- sekä muut vastaavat perusparannusmenot sekä, verovelvollisen vaatiessa, suurehkot korjausmenot.

36§

Väestönsuojan hankintameno, väestönsuojaa vastaava osa rakennuksen hankintamenosta sekä vesistön pilaantumisen ja ulkoilman saastumisen estämiseksi hankittujen. rakennelmien, laitteiden, koneiden ja muiden hyödykkeiden hankintameno vähennetään enintään 25 prosentin vuotuisin poistoin.

37§

Patentin ja muun voimassaoloajaltaan rajoitetun erikseen luovutettavissa olevan aineettoman oikeuden, sekä sellaisen erikseen luovutettavissa olevan aineettoman oikeuden, jonka voimassaoloaikaa ei ole rajoitettu, hankintameno poistetaan yhtä suurin vuotuisin poistoin 10 vuodessa tai verovelvollisen todennäköiseksi osoittamana sitä lyhyempänä oikeuden taloudellisena käyttöaikana

38§

Soran- ja hiekanottopaikan, kaivoksen, kivilouhoksen, turvesuon ja muun sellaisen omaisuuden hankintamenosta poistetaan kunakin verovuonna käytettyä ainesosamäärää vastaava osa.

39§

Muun kuin edellä tarkoitetun käyttöomaisuuden, kuten rautateiden, siltojen, laitureiden, patojen ja altaiden hankintameno vähennetään yhtä suurin vuotuisin poistoin omaisuuden todennäköisenä taloudellisena käyttöaikana tai jos tämä käyttöaika on 40 vuotta pitempi, 40 vuodessa.

40§

Jos verovelvollinen osoittaa että muun kuin 30 ja 31 §:ssä tarkoitetun kuluvan käyttöomaisuuden käypä arvo on verovuoden päättyessä omaisuuden arvonalenemisen, vahingoittumisen tai muun syyn vuoksi sen poistamatonta hankintamenon osaa pienempi, saadaan hankintamenosta tehdä sellainen lisäpoisto, joka alentaa poistamattoman hankintamenon osan käyvän arvon suuruiseksi, kuitenkin niin, että 36 §:ssä tarkoitetun käyttöomaisuuden hankintamenosta saadaan lisäpoisto tehdä vain omaisuuden vahingoittumisen tai muun siihen rinnastettavan syyn vuoksi.

41§

Luovutetusta sekä tuhoutuneesta, anastetusta tai muusta syystä menetetystä muusta kuin 30 ja 31 §:ssä tarkoitetusta kuluvasta käyttöomaisuudesta saadut veronalaiset luovutushinnat ja muut vastikkeet tuloutetaan ja sen hankintamenon poistamaton osa vähennetään sinä verovuonna, jona käyttöomaisuus on luovutettu tai menetys on todettu.

42§

Jos verovelvollinen osoittaa, että arvopapereiden tai muun kulumattoman käyttöomaisuuden kuin raaka-alueen käypä arvo on verovuoden päättyessä sen hankintamenoa tai tämän säännöksen perusteella aikaisemmin tehdyillä poistoilla vähennettyä hankintamenoa olennaisesti pienempi, saadaan hankintamenosta tehdä sellainen poisto, joka alentaa poistamatta olevan hankintamenon osan käyvän arvon suuruiseksi.

Maa-alueen hankintameno sekä arvopaperin tai muun kulumattoman käyttöomaisuuden hankintamenon se osa, jota ei ole poistettu 1 momentin perusteella, poistetaan sinä verovuonna, jona maa-alue, arvopaperi tai muu kulumaton käyttöomaisuus on luovutettu. Tämän momentin säännöksiä sovelletaan maa-alueen hankintamenoon vain, mikäli verovelvollinen on omistanut maa-alueen 10 vuotta lyhyemmän ajan ja arvopaperin hankintamenoon vain, jos verovelvollinen on omistanut arvopaperin 5 vuotta lyhyemmän ajan.

43§

Mikäli verovelvollinen jatkaa elinkeinotoimintaansa ja tekee, todennäköiseksi aikovansa korjata vahingoittuneen käyttöomaisuuden tai hankkia uutta kuluvaa käyttöomaisuutta, tuloutetaan 34, 36, 37, 38 ja 39 §:ssä tarkoitetusta käyttöomaisuudesta saadut veronalaiset luovutushinnat ja muut vastikkeet poistamatonta hankintamenon vastaavaa osa lukuun ottamatta vähentämällä ne uuden käyttöomaisuuden hankintamenosta tai vaurioituneen käyttöomaisuuden kuntoon saattamisesta johtuneista menoista. Luovutushinta ja vastike tai niiden osa, joita ei ole edellä mainituin tavoin vähennetty sinä verovuonna, jona käyttöomaisuus on luovutettu, tuhoutunut tai vahingoittunut, eikä kolmena tai, mikä sen läänin lääninverotoimisto, jonka alueella verovelvollisen kotipaikka on, verovelvollisen hakemuksesta erityistä syistä niin päättää, useampana sitä seuraavana verovuotena, luetaan sen verovuoden tuotoksi, minkä aikana se olisi viimeistään ollut käyttöomaisuuden hankintamenosta vähennettävä.

Maa-alueen, arvopaperin ja muun kulumattoman käyttöomaisuuden veronalaiset luovutushinnat ja muut vastikkeet tuloutetaan sinä verovuonna, jona käyttöomaisuus on luovutettu, tuhoutunut tai vahingoittunut.

44§

Valtioneuvosto voi määräämillään ehdoilla erityisistä syistä myöntää verovelvolliselle oikeuden tehdä määrävuosina valtionverotuksessa 34, 36, 37 ja 39 §:ssä tarkoitetun käyttöomaisuuden hankintamenosta säännönmukaista suuremmat poistot.

45§

Menoon, jonka verovelvollinen on elinkeinotoiminnassaan suorittanut osallistuakseen toiselle kuuluvan käyttöomaisuuden hankintaan ja käyttöön, sovelletaan tämän luvun vastaavanlaisen käyttöomaisuuden hankintamenoa koskevia säännöksiä, kuitenkin niin, että mikäli käyttöaika on rajoitettu, hankintameno poistetaan yhtä suurin vuotuisin poistoin käyttöaikana.

4 luku

Vähennyskelpoiset varaukset.

46§

Verovelvollinen, raha-, vakuutus- ja eläkelaitoksia lukuun ottamatta, saa vähentää verovuonna tekemänsä luottotappiovarauksen, mikäli luottotappiovarausten yhteismäärä ei ylitä 3 prosenttia liikesaamisten yhteismäärästä tai verovelvollisen toteennäyttämää sitä suurempaa todennäköistä tuottotappion vaaraa.

Raha-, vakuutus- ja eläkelaitos saa vähentää verovuonna tehdyn, enintään 0.6 prosenttia laitoksella verovuoden päättyessä olevien saamisten yhteismäärästä vastaavan luottotappiovarauksen, kuitenkin niin, että laitoksen verovuonna ja aikaisemmin tekemien purkamattomien luottotappiovarusten yhteismäärä ei saa ylittää 6 prosenttia laitoksella verovuoden päättyessä olevien saamisten yhteismäärästä ja että vakuutuslaitoksen vakuutusmaksusaamisiin sovelletaan 1 momentin säännöksiä.

Se osa luottotappiovarauksesta, joka ylittää tässä pykälässä tarkoitetun vähennyskelpoisen luottotappion enimmäismäärän, on tuloutettava sinä verovuonna, jona enimmäismäärä on ylitetty.

47§

Rakennus-, laivanrakennus- tai metalliteollisuusliikettä harjoittava verovelvollinen, joka on takuusitoumuksen tai muun vastaavan velvoitteen perusteella vastuussa valmistamassaan rakennuksessa, ilma-aluksessa, sellaisessa vesialuksessa, jonka rungon suurin pituus on vähintään 10 metriä, tai suurehkossa koneyksikössä ilmenevistä virheellisyyksistä, saa vähentää sinä verovuonna, jona hän on luovuttanut työnsä tuloksen tilaajalle, tekemänsä takuuvarauksen, joka ei ylitä 3 prosenttia urakkahinnasta tai verovelvollisen toteennäyttämää sitä suurempaa todennäköisten takuukorjausmenojen määrää.

Takuuvaraus, jota ei ole käytetty työn tuloksessa ilmenneiden virheellisyyksien korjaus- tai muiden sellaisten menojen kattamiseen, on tuloutettava sinä verovuonna, jona takuuaika on päättynyt.

48§

Siirrot korvaus-ja vakuutusmaksurahastoihin sekä eläkevastuun peittämiseen käytetyt määrät katsotaan sen verovuoden kuluiksi, jona siirto lain mukaan on tehty tai jona eläkevastuuta on katettu.

49§

Jos verovelvollinen näyttää toteen, että sitovin kirjallisin sopimuksin kiinteään kotitai ulkomaanrahan määräiseen hintaan tilattujen, vaihtoomaisuudeksi tarkoitettujen toimittamattomien tavaroiden hinta on tilinpäätöspäivänä vähintään 10 prosenttia sopimuksen mukaista hintaa alhaisempi, on hänellä oikeus vähentää verovuoden kuluna tilaushinnasta tapahtunutta hinnanlaskua vastaava osuus.

IV

Erityisiä säännöksiä.

50§

Vastikkeeksi katsotaan tätä lakia sovellettaessa myös vahingon-, vakuutus- ja muu sellainen korvaus.

51§

Vaihto- ja sijoitusomaisuus siirretään verovelvollisen tulolähteestä toiseen alkuperäistä hankintamenoa ja käyttöomaisuus hankintamenon verotuksessa vielä poistamatta olevaa osaa vastaavasta määrästä.

Verovelvollisen muuhun tulolähteeseensä siirtämien maatilataloudesta saatujen tuotteiden hankintamenoksi katsotaan tuotteiden todennäköinen luovutushinta siirtohetkellä.

Verovelvollisen ottaessa itselleen vaihto-, sijoitus-, käyttö tai muuta omaisuutta, palveluksia taikka muita etuuksia tai oikeuksia liikkeestään tal ammatistaan katsotaan otetun etuuden tai oikeuden alkuperäistä hankintamenoa vastaava määrä tai sitä alhaisempi todennäköinen luovutushinta veronalaiseksi luovutushinnaksi.

52§

Yhteisöjen sulauduttua vähennetään sulautuneen yhteisön verotuksessa vielä vähentämättä olevat vähennyskelpoiset menot vastaanottaneen yhteisön tuloista samalla tavalla kuin ne olisi vähennetty sulautuneen yhteisön tuloista.

53§

Jos muuta kiinteistöä kuin maatilaa käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoimintaa välittömästi tai välillisesti edistäviin tarkoituksiin, kuten tehdas-, työpaja-, liike- tai hallintotarkoituksiin taikka henkilökunnan asunto- tai sosiaalitarkoituksiin, kuuluu kiinteistö liikkeen tai ammatin muodostamaan tulolähteeseen. Kunnallisverotuksessa katsotaan kuitenkin kiinteistön arvioitua tuottoa vastaava osa tulolähteen tuloksesta kiinteistötuloksi ja verotetaan siinä kunnassa, missä kiinteistö sijaitsee.

Maatilataloutta, jota harjoitetaan itsenäisen taloudellisen yksikön muodostavalla maatilalla, pidetään eri tulolähteenä.

54§

Verovelvollisella on oikeus sen mukaan kuin edellä on säädetty jakaa saamansa tuloerä usealle verovuodelle ja vähentää varaukset kuluina vain, mikäli vastaavat kirjaukset on tehty kirjanpidossa.

Poistoina verovelvollinen ei saa vähentää suurempaa määrää kuin mitä hän on verovuonna ja aikaisemmin kirjanpidossaan vähentänyt.

55§

Tämän lain säännöksiä ei sovelleta ammattimaisesta kiinteistönmyynnistä saadun tulon verotuksessa.

56§

Tässä laissa tarkoitettu verovelvollisen elinkeinotoiminnan tulos on otettava huomioon tulolähteen tulona verotuslaissa säädetyllä tavalla.

Valtionverotuksessa saadaan toisen tulolähteen tappio vähentää toisen tulolähteen voitosta.

57§

Tämän lain säännöksiä ei sovelleta kunnallisveroon Ahvenanmaan maakunnassa.

Jos Ahvenanmaan maakuntalainsäädännössä annetaan tarvittavat säännökset voidaan asetuksella määrätä, että laki tulee voimaan myös 1 momentissa tarkoitetussa verotuksessa. Asetuksella annetaan tällöin myös tarpeelliset siirtymäsäännökset.

58§

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.

V

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset.

59§

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1969 ja sitä sovelletaan ensimmäisen kerran siltä verovuodelta toimitettavaan verotukseen, joka tämän lain voimaantulon jälkeen ensinnä päättyy.

60§

Poiketen siitä, mitä 18 §:n 2 kohdassa on säädetty, saadaan kiinnitettyjen velkain koroista vähentää verovuosilta 1969―1972 toimitettavissa kunnallisverotuksissa, vuodelta 1969 10 000 markkaa ja sen ylittävältä osalta 20 prosenttia, vuodelta 1970 20 000 markkaa ja sen ylittävältä osalta 20 prosenttia, vuodelta 1971 30 000 markkaa ja sen ylittävältä osalta 20 prosenttia ja vuodelta 1972 40 000 markkaa ja sen ylittävältä osalta 20 prosenttia.

61§

Poiketen siitä, mitä 18 §:n 4 kohdassa on säädetty, katsotaan 1. 1. 1969―31. 12. 1978 välisenä aikana rekisteriin ilmoitetun osakeyhtiön tai osuuskunnan osakkailta tai jäseniltä peritylle osake- tai osuuspääomalle tai sanottuna aikana rekisteriin merkitylle maksulliselle osake- tai osuuspääoman korotuksella rekisteröimisvuotena ja viitenä sitä seuraavana vuotena jaettavaksi päätetyn osingon tai osuuspääoman koron koko määrä valtionverotuksessa vähennyskelpoiseksi menoksi. Mikäli uudelle osake- tai osuuspääomalle on päätetty jakaa suurempi osinko tai korko kuin muulle osake- tai osuuspääomalle ja jaon voidaan olettaa tapahtuneen verotuksen välttämiseksi, vähennetään tämän momentin perusteella vain pienimmän osinko- tai korkoprosentin mukainen osinko tai korko.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun vähennettävään määrään ei lueta 6 §:n 5 kohdassa tarkoitettuja verovapaita osinkoja ja korkoja.

62§

Tulo, joka ennen tämän lain voimaantuloa sovellettujen säännösten mukaan olisi ollut verovuoden 1969 tuloa mutta joka tämän lain mukaan olisi vuoden 1968 tuottoa, katsotaan verovuoden 1969 tuotoksi, ellei sitä ole aikaisemmin verotettu. Meno, joka ennen tämän lain voimaantuloa sovellettujen säännösten mukaan olisi ollut vähennettävissä verovuoden 1969 tuloista mutta joka tämän lain mukaan olisi ollut verovuoden 1968 kulua. katsotaan verovuoden 1969 kuluksi, ellei sitä ole aikaisemmin vähennetty.

Ennen tämän lain voimaantuloa syntyneet vielä vähentämättä olevat, kuluvan käyttöomaisuuden hankkimisesta johtuneista veloista aiheutuneet indeksi- ja kurssitappiot saadaan vähentää ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaisesti tai ylitä suurin vuotuisin poistoin 5 vuodessa tämän lain voimaantulosta lukien.

Raha- tai vakuutuslaitos, joka on jatkuvasti tulouttanut koron tai muun tuloerän sinä verovuonna, jona se on rahana suoritettu, on oikeutettu siirtymään tämän lain säännösten edellyttämään tuloutukseen asteittain 5 vuodessa tämän lain voimaantulosta lukien.

63§

Ennen tämän lain voimaantuloa käyttöön otettujen 31 §:ssä tarkoitettujen hyödykkeiden hankintamenot poistetaan ja niistä saadut luovutushinnat tuloutetaan verovelvollisen vaatiessa rakennuksen hankintamenoa .ja rakennuksesta saatu.ja luovutushintoja ja muita vastikkeita koskevien säännösten edellyttämällä tavalla.

64§

Mikäli verovelvollinen on aikaisemmin arvostanut varastonsa tämän lain vaihto- tai sijoitusomaisuuden hankintamenoa koskevien säännösten edellyttämää arvoa alhaisempaan arvoon, voidaan so osa tämän lain säännösten voimaantulon johdosta purkautuvasta varauksesta, joka vastaa verovelvollisella verovuoden 1968 päättyessä olleen varaston kaikilla 28 tai 29 §:n verovuonna tehtäviksi sallimilla vähennyksillä vähennettyjen hankintamenojen yhteismäärän ja sanotun varaston verovuoden 1968 arvon erotusta, siirtää erilliseen liiketoiminnan kehittämisrahastoon. Mikäli verovelvollisella verovuoden 1965 päättyessä olleen varaston kaikilla edellä tarkoitetuilla vähennyksillä vähennettyjen hankintamenojen yhteismäärän ja sanotun varaston verovuoden 1965 arvon erotus kerrottuna luvulla 1.3 olisi pienempi kuin verovuoden 1968 arvon perusteella laskettu vastaava erotus korottamattomana, voidaan liiketoiminnan kehittämisrahastoon kuitenkin siirtää enintään tämä määrä. Tätä momenttia sovellettaessa luetaan varastoon vaihto-omaisuus ja sijoitusomaisuus.

Verovelvollisella on oikeus kattaa liiketoiminnan kehittämisrahastosta kuluvan, verovelvollisella.jo olevan tai uuden käyttöomaisuuden hankintamenoa tai tulouttaa liiketoiminnan kehittämisrahasto tai osa siitä, sekä oikeus siirtää kehittämisrahastosta verosta vapaasti omaan pääoinaan määrä, joka vastaa verovelvollisen verovuosina 19681973 hankkimien rakennusten, rakennelmien, koneiden, kaluston ja muun niihin verrattavan käyttöomaisuuden hankintamenoja, mikäli tällaisen investoinnin voidaan katsoa, sen mukaan kuin valtiovarainministeriö tarkemmin määrää, edistävän taloudellista kasvua, lisäävän kansainvälistä kilpailukykyä tai parantavan työllisyystilannetta. Verovelvollisen on käytettävä vähintään yksi neljäsosa liiketoiminnan kehittämisrahastosta viimeistään 5 vuoden ja muu osa kehittämisrahastosta 10 vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta lukien. Se osa liiketoiminnan kehittämisrahastosta, jota ei ole käytetty tässä momentissa säädetyllä tavalla, luetaan sen verovuoden veronalaiseksi tuotoksi, jona kehittämisrahastoa olisi ollut edellä sanotulla tavalla viimeistään käytettävä.

Liiketoiminnan kehittämisrahastolla katettu käyttöomaisuuden hankintameno tai hankintamenon osa ei ole vähennyskelpoinen meno.

Mikäli verovelvollinen korottaa kehittämisrahastosta omaan pääomaan siirretyllä määrällä tai osaa siitä osakepääomaansa, tällöin annettavasta osakekirjasta ei ole suoritettava leimaveroa.

65§

Mikäli raha-, vakuutus- ja eläkelaitoksen luottotappiovarausten yhteismäärä on yli 6 prosenttia laitoksella verovuoden 1968 päättyessä olevien saamisten yhteismäärästä, on ylittävä os luottotappiovarauksesta purettava noudattaen soveltuvin osin, mitä 64 §:ssä on säädetty.

66§

Mikäli verovelvollinen on verovuoden 1968 päättyessä lukenut varastoonsa sitovin sopimuksin kiinteään hintaan tilattuja toimittamattomia tavaroita ja aliarvostanut ne, voidaan se osa tämän lain säännösten voimaantulon johdosta purkautuvasta varauksesta, joka vastaa aitovin kirjallisin sopimuksin kiinteän koti- tai ulkomaanrahan määräiseen hintaan tilattujen toimittamattomien tavaroiden 49 §:ssä tehtäväksi sallituilla vähennyksillä vähennettyjen tilaushintojen muiden verotuksessa varastoon luettujen tilattujen toimittamattomien tavaroiden tilaushintojen yhteismäärän ja sanotuilla tilatuilla toimittamattomilla tavaroilla verovuoden 1968 päättyessä olleen varastoarvon erotusta, siirtää 64 §:ssä tarkoitettuun liiketoiminnan kehittämisrahastoon. Mikäli verovelvollisella verovuoden 1965 päättyessä olleiden tilattujen toimittamattomien tavaroiden tilaushintojen yhteismäärän ja sanottujen tavaroiden verovuoden 1965 varastoarvon edellä tässä pykälässä tarkoitettu erotus kerrottuna luvulla 1.3 olisi pienempi kuin verovuoden 1968 arvon perusteella laskettu erotus korottamattomana, voidaan liiketoiminnan kehittämisrahastoon kuitenkin siirtää enintään tämä määrä.

67§

Edellä 64, 65 ja 66 §:ssä tarkoitetut laskelmat suoritetaan, ellei verovelvollisella ole ollut vuonna 1965 päättynyttä tilikautta, lähinnä edellisen verovuoden, sekä, ellei verovelvollisella ole ollut vuonna 1968 päättynyttä tilikautta, lähinnä seuraavan verovuoden perusteella.

68§

Veronhuojennuslaeissa säännellyt sekä valtioneuvoston päätöksellä myönnetyt säännönmukaista suuremmat arvonvähennykset tehdään kunkin hyödykkeen hankintamenosta erikseen.

Mikäli valtion- ja kunnallisverotuksessa poistamatta olevat käyttöomaisuuden arvot muista kuin 1 momentissa tarkoitetuista arvonvähennyksistä johtuen poikkeavat toisista tämän lain tullessa voimaan, katsotaan näistä arvoista pienempi tässä laissa tarkoitetUksi poistamattomaksi hankintamenoksi ja tämän lain mukaiset poistot tehdään siitä sekä valtionverotuksessa että kunnallisverotuksessa. Siinä verotuksessa, jossa poistamatta oleva arvo on ollut suurempi, vähennetään poistamattoman arvon ja poistamattomaksi hankintamenoksi katsotun erän erotus erikseen yhtä suurin vuotuisin poistoin 5 vuodessa tämän lain voimaantulosta lukien.

Helsingissä 24. päivänä kesäkuuta 1968

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Valtiovarainministeri
Eino Raunio

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.