Laki työntekijäin eläkelain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 8 päivänä heinäkuuta 1961 annetun työntekijäin eläkelain (395/61) 1 ja 2 §, 3 §:n 1 momentti, 4 §:n 4 momentti, 6, 7, 19, 21 ja 22 §, näistä 1 § ja 4 §:n 4 momentti sellaisina kuin ne ovat 30 päivänä joulukuuta 1964 annetussa laissa (696/64), 2 ja 19 § sellaisina kuin ne ovat 22 päivänä marraskuuta 1963 annetussa laissa (525/63), ja 6 § sellaisena kuin se osittain muutettuna on 30 päivänä joulukuuta 1964 annetussa laissa, sekä
lisätään lain 20 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:
1§
Työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan tämän lain mukaiset vähimmäismuodot täyttävän eläketurvan jokaiselle 18 vuotta täyttäneelle työntekijälleen, jonka työsuhde sen jälkeen kun hän on täyttänyt mainitun iän, yhdenjaksoisesti on jatkunut vähintään neljän kuukauden pituisen ajan. Laki ei kuitenkaan koske työsuhdetta:
joka on alkanut työntekijän täytettyä 65 vuotta;
jossa työansio voidaan arvioida keskimäärin pienemmäksi kuin 180 markaksi kuukaudessa, kuitenkin siten, että työsuhde, jossa säännöllinen työaika on vähintään 20 tuntia viikossa, on työansion määrästä riippumatta tämän lain alainen;
jonka perusteella työntekijällä on oikeus muussa laissa säädettyyn tai muussa laissa kokonaan tai suurimmaksi osaksi julkisista varoista kustannettavaksi säädettyyn eläketurvaan; tai
jonka perusteella työtekijällä on oikeus eläkkeeseen kunnan, kuntainliiton tai kuntien pysyväisen edustajain kokouksen alaisen hallinnon tahi seurakunnan tai uskonnollisen yhdyskunnan työntekijöitä koskevan sellaisen eläkesäännön mukaan, jonka työntekijälle määräämä täysi eläke vastaa vähintään tässä laissa säädettyjen perusteiden mukaista eläketurvaa.
Asetuksella säädetään tarkemmin, miten 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettu keskimääräinen työansio määrätään. Sikäli kuin eläkkeiden perusteena olevia palkkoja tarkistetaan 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla, on edellä mainitussa kohdassa säädetty rajamäärä vastaavasti muutettava siten, kuin sosiaaliministeriö päättää.
Työnantajalla on oikeus asetuksella säädettävin ehdoin sisällyttää itsensä tämän lain mukaisesti työntekijöitään varten järjestämäänsä eläketurvaan.
Jos syntyy epäselvyyttä siitä, onko työntekijään sovellettava tätä lakia, ratkaisee asian asianomaisen työantajan, työntekijän tai eläkelaitoksen hakemuksesta eläketurvakeskus. Eläketurvakeskuksen päätökseen saa hakea muutosta, niin kuin 21 §:ssä on säädetty.
2§
Työsuhteen älköön katsottako keskeytyneen yrityksen omistajan tai haltijan vaihtumisen johdosta.
Työsuhteen katsotaan tätä lakia sovellettaessa päättyneen sen päivän lopussa, jolta sen perusteella viimeksi ennen työsuhteen katkeamista tai, milloin kysymys on työkyvyttömyyseläkkeestä, ennen työkyvyttömyyden alkamista suoritettiin palkkaa. Jos 1 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset työsuhteen kuulumiselle lain piiriin lakkaavat olemasta voimassa työsuhteen vielä jatkuessa, katsotaan kuitenkin työsuhde päättyneeksi jo silloin, kun työnantaja on tehnyt muutosta koskevan ilmoituksen eläkelaitokselle. Mikäli sanotut edellytykset myöhemmin uudelleen tulevat voimaan, menetellään niin kuin uusi työsuhde olisi silloin alkanut. Aikaa, jona työntekijä on asevelvollisena suorittanut palvelusta vakinaisessa väessä, ei lueta työsuhteen jatkumisaikaan.
Työsuhteessa olevana on pidettävä myös johtavassa asemassa olevaa osakeyhtiön toimihenkilöä ja muussa yrityksessä tai yhteisössä johtavassa asemassa olevaa henkilöä, ei kuitenkaan, jos johtavassa asemassa oleva osakeyhtiön toimihenkilö joko yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa omistaa enemmän kuin puolet yhtiön osakepääomasta tai jos muussa yrityksessä tai yhteisössä johtavassa asemassa olevalla henkilöllä on katsottava olevan yrityksessä tai yhteisössä sanottua vastaava määräämisvalta.
3§
Eläketurvan järjestämistä varten tulee työnantajalla olla eläkevakuutus kotimaisessa vakuutusyhtiössä tai avustuskassalain (471/42) mukaisessa määrätyn työnantajan tai määrättyyn työnantajaryhmään kuuluvien yritysten palveluksessa olevia työntekijöitä varten perustettavassa eläkekassassa taikka eläkesäätiölain (469/55) mukaisessa eläkesäätiössä. Mikäli säätiön toimintapiiriin tulisi pysyvästi kuulumaan vähemmän kuin 50 työntekijää, eläkkeet on kuitenkin turvattava vakuuttamalla. Vakuutusyhtiö älköön kieltäytykö antamasta tai voimassa pitämästä siltä haettua eläkevakuutusta siltä osin kuin se ei ylitä tämän lain mukaisia vähimmäisehtoja täyttäviä eläketurvaa. Keskinäinen vakuutusyhtiö voi kuitenkin kieltäytyä vakuutusta antamasta, jos vakuutuksen hakijaa ei yhtiöjärjestyksen muukaan voida hyväksyä yhtiön osakkaaksi.
4§
Milloin työkyvyttömyys aiheutuu sellaisesta sairaudesta, viasta tai vammasta, joka työntekijällä oli työsuhteen alkaessa, hänellä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen tämän työsuhteen perusteella vain, jos hän on tullut työkyvyttömäksi aikaisintaan vuoden kuluttua työsuhteen alkamisesta.
6§
Eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi luetaan kuitenkin työsuhteen osalta aika, jonka työsuhde 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu aika mukaan luettuna on jatkunut työntekijän täytettyä 23 vuotta.
Eläkkeeseen oikeuttavaksi palvelusajaksi luetaan myös puolet siitä ajasta, jonka työntekijän 8 päivänä heinäkuuta 1961 voimassa ollut työsuhde on ennen 1 päivää heinäkuuta 1962 jatkunut hänen täytettyään 23 vuotta.
Jos työkyvyttömyys on alkanut ennen kuin vuosi on kulunut työsuhteen päättymisestä, luotaan tämän työsuhteen perusteella myönnettävää työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä eläkkeeseen oikeuttavaksi myös työkyvyttömyyden alkamisen ja eläkeiän täyttämisen välinen aika.
Jos 3 momentin mukaisesti määrättyä työkyvyttömyyseläkettä saaneelle työntekijälle myöhemmin on suoritettava eläkettä vanhuuden tai uuden työkyvyttömyyden perusteella, lasketaan sen työsuhteen osalta, johon sanottua momenttia oli sovellettu, eläkkeeseen oikeuttavaksi myös aika, jona hän sai mainittua aikaisempaa eläkettä 23 vuotta täytettyään. Jos kuitenkin uusi eläke myönnetään saman sairauden, vian tai vamman johdosta kuin mainittu aikaisempi eläke, se määrätään samojen perusteiden mukaan kuin aikaisempikin eläke.
Jos työntekijä 3 momentissa tarkoitetun työsuhteen päätyttyä on myöhemmin toisen työsuhteen tai virkasuhteen perusteella saavuttanut oikeuden laissa säädettyyn tai julkisen eläkesäännön mukaiseen eläketurvaan siten, että hänen sen mukaan maksettavaa työkyvyttömyyseläkettään määrättäessä otetaan huomioon eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika tai sitä vastaava ansio, 3 momentin säännöksiä ei sovelleta aikaisempaan työsuhteeseen. Työntekijän katsotaan tällöin saavuttaneen edellä tarkoitetun oikeuden lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain mukaiseen eläketurvaan sinä ajankohtana, jona hänen sanotun lain alaisissa työsuhteissa saamansa ansio yhteensä on ennen työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä olevan sairauden, vian tai vamman saamista noussut lain 7 §:ssä edellytettyyn rajamäärään.
7§
Eläkkeen perusteena oleva palkka määrätään kunkin työsuhteen osalta erikseen valitsemalla enintään neljästä viimeisestä kalenterivuodesta, joina työsuhde on jatkunut, ne kaksi vuotta, joiden 9 §:n mukaisesti tarkistettujen työansioiden keskimäärä kuukautta kohden on suurin, ja laskemalla tämän jälkeen näiden vuosien edellä sanotulla tavalla tarkistettujen, yhteenlaskettujen ansioiden keskimäärä kuukautta kohden. Jos työsuhde on jatkunut useamman kuin kahden kalenterivuoden aikana, sitä kalenterivuotta, jona työsuhde alkoi, ei kuitenkaan oteta huomioon eläkkeen perusteena olevaa palkkaa määrättäessä, jollei työsuhde sinä vuotena ole jatkunut vähintään kuutta kuukautta. Milloin työsuhde on jatkunut vain yhden kalenterivuoden aikana, eläkkeen perusteena olevana palkkana käytetään saatujen työansioiden keskimäärää kuukautta kohden.
Jos työntekijän ilmoituksen johdosta tulee selvitetyksi, että eläkkeen perusteena oleva palkka hänen viimeisessä tämän lain alaisessa työsuhteessaan on poikkeuksellisesta syystä ollut alhaisempi kuin hänen 9 §:n mukaisesti tarkistettu palkkansa samassa työsuhteessa ennen tällaisen syyn ilmaantumista niin pitkänä aikana, että suurempaa palkkaa voitiin pitää vakiintuneena, ja jos tällä seikalla on olennainen vaikutus hänen eläketurvaansa, pidetään eläkkeen perusteena olevana palkkana sitä keskimääräistä työansiota, joka hänellä olisi ollut, jollei mainittua syytä olisi esiintynyt. Jos tulee selvitetyksi, että eläkkeen perusteena oleva palkka poikkeuksellisesta syystä on vastaavalla tavalla korkeampi kuin edellä mainittu vakiintunut työansio, voidaan eläkkeen perusteena olevaa palkkaa samalla tavoin alentaa.
Tässä pykälässä tarkoitettu työansio määräytyy samojen perusteiden mukaan kuin veron ennakkoa pidätettäessä, kuitenkin niin, ettei työsuhteen päättyessä maksettavaa vuosiloman korvausta oteta huomioon. Milloin työn korvaus on sovittu osaksi tai kokonaan hyvitettäväksi yleisöltä tulevilla palvelurahoilla tai vapaaehtoisilla lahjoilla, pidetään myös niistä saatua tuloa tässä pykälässä tarkoitettuna työansiona.
Asetuksen säädetään tarkemmin eläkkeen perusteena olevan palkan laskemisesta.
19§
Eläkelaitoksen tai eläketurvakeskuksen tämän lain perusteella määräämä maksu sekä sille suorituksen viivästymisen ajalta enintään 10 prosentin mukaan laskettu vuotuinen korko saadaan ulosottaa ilman tuomiota tai päätöstä niin kuin verot ja maksut.
20§
Eläkelautakunnan lopullinen päätös pannaan täytäntöön niin kuin riita-asiassa annettu lainvoinaan saanut tuomio, jollei toisin säädetä.
21§
Asianosainen, joka ei tyydy eläkelaitoksen tai eläketurvakeskuksen eläkettä taikka eläkelaitokselle tai työnantajalle tässä laissa säädettyjä velvoituksia koskevaan päätökseen, saa hakea siihen muutosta kirjallisella valituksella eläkelautakunnalta viimeistään ennen kello 12 kolmantenakymmenentenä päivänä sen päivän jälkeen, jona valittaja sai tiedon eläkelaitoksen tai eläketurvakeskuksen päätöksestä.
Joka ei tyydy eläkelautakunnan edellä mainitussa asiassa antamaan päätökseen, saa hakea siihen muutosta vakuutusoikeudelta kirjallisella valituksella edellä säädetyssä ajassa päätöksestä tiedon saatuaan.
Milloin eläkelautakunnan päätöksestä tehtyä valitusta ei ole heti jätettävä tutkimatta tai hylättävä, on vastapuolelta vaadittava vastaus viran puolesta.
Jollei valituksen yhteydessä muuta näytetä, katsotaan valittajan saaneen päätöksestä tiedon seitsemäntenä päivänä sen jäikeen, kun päätös on eläkelaitoksesta, eläketurvakeskuksesta tai eläkelautakunnasta hänen ilmoittamallaan osoitteella varustettuna pantu postiin.
Eläkelaitoksen ja eläketurvakeskuksen päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.
22§
Joka katsoo, että eläkelaitoksen tai eläketurvakeskuksen tämän lain perusteella määräämän maksun maksuunpano on ollut lain tai sopimuksella vastainen, saa siitä tehdä kirjallisen perustevalituksen eläkelautakunnalle viimeistään kahden vuoden kuluessa sitä seuraavan vuoden alusta lukien, jona saaminen on määrätty tai maksuunpantu. Jos sellainen valitus tehdään ulosmittauksen johdosta, on lisäksi voimassa, mitä verojen ja maksujen ulosotossa on perustevalituksesta säädetty.
Joka ei tyydy eläkelautakunnan 1 momentissa mainitussa asiassa antamaan päätökseen, saa hakea siihen muutosta vakuutusoikeudelta kirjallisella valituksella 21 §:ssä säädetyssä määräajassa.
Luottovakuutuksen sisältöä koskevat riitaasiat on käsiteltävä yleisessä tuomioistuimessa.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1966.
Jos kuitenkin ajanjakso, jolta 7 §:n 1 momentissa tarkoitetut kalenterivuodet on valittava, on päättynyt tai päättyy
1) ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan työsuhteeseen työntekijäin eläkelain 7 §:ää sellaisena kuin se on 8 päivänä heinäkuuta 1961 annetussa laissa (395/61); tai
2) vuonna 1966, sovelletaan työsuhteeseen muutoin työntekijäin eläkelain 7 §:ää sellaisena kuin se on 1 kohdassa mainitussa laissa, paitsi että työansio otetaan huomioon tämän lain 7 §:n 3 momentin mukaisena; tahi
3) vuoden 1966 jälkeen, sovelletaan työsuhteeseen muutoin tämän lain 7 §:ää, paitsi että pykälän 1 momenttia sovellettaessa ei oteta huomioon työansiota vuotta 1965 edeltäneeltä ajalta.
Eläkesäätiöön, joka on merkitty eläkesäätiörekisteriin ennen tämän lain voimaantuloa, sovelletaan työntekijäin eläkelain 3 §:n 1 momenttia sellaisena kuin se on 8 päivänä heinäkuuta 961 annetussa laissa (395/61).
Jos eläkelaitoksen tai eläketurvakeskuksen määräämää maksua koskeva ulosmittaus on toimitettu ennen lain voimaantuloa, on perustevalituksen ja täytäntöönpanon keskeyttämisen osalta noudatettava ulosmittauksen tapahtuessa voimassa olleita säännöksiä.
Helsingissä 30. päivänä joulukuuta 1965
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Ministeri K. Sorkio