366/1963

Työnantaja on velvollinen maksamiensa palkkojen perusteella suorittamaan valtiolle työnantajan lapsilisämaksua kolme ja puoli prosenttia sekä kansaneläkelaitokselle työnantajan sairausvakuutusmaksua yhden prosentin työntekijälle suoritetun ennakkoperinnän alaisen palkan määrästä.

Työnantajan lapsilisämaksu ja sairausvakuutusmaksu sekä kansaneläkelaissa säädetty työnantajan kansaneläkemaksu suoritetaan työnantajan sosiaaliturvamaksuna sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Julkisoikeudellisen virka- tai toimisuhteen osapuolista on voimassa, mitä tässä laissa on työnantajasta ja palkansaajasta säädetty. Evankelisluterilaisten seurakuntien papiston, kanttoriurkurien ja kirkonpalvelijain osta noudatettakoon kuitenkin, mitä erikseen on säädetty.

Palkalla tarkoitetaan tässä laissa ennakkoperintälain 4 §:ssä mainittua palkkaa ottaen työn suorittamisesta aiheutuvien kustannusten osalta huomioon, mitä sanotun lain 8 §:ssä on säädetty. Palkkaan kuuluvat luontoisedut arvioidaan ennakkoperintälaissa säädetyllä tavalla. Palkkana pidetään myös merimiesverolaissa tarkoitettua merimiestuloa.

Työnantajalla tarkoitetaan tässä laissa ennakkoperintälain 4 §:n 4 momentissa mainittua työnantajaa sekä merimiesverolaissa tarkoitettua laivanisäntää. Jos palkkasaatava suoritetaan ulosottoviranomaiselle kertyneistä varoista tai konkurssiin luovutetusta omaisuudesta, on mäistä varoista samalla oikeudella kuin palkkasaatava suoritettava myös työnantajan sosiaaliturvamaksu noudattaen vastaavasti, mitä ennakkoperintälain 7 §:ssä on säädetty.

Työnantajan sosiaaliturvamaksua ei ole suoritettava, jos työntekijälle suoritetun palkan määrä on niin pieni, ettei siitä toimiteta ennakkoperintälain mukaista pidätystä.

Sosiaaliturvamaksu suoritetaan täysin kymmenin pennein siten, että täysien kymmenien pennien yli menevä osa jätetään lukuun ottamatta.

Vieraan valtion Suomessa oleva lähetystö, sellainen konsulinvirasto, jonka päällikkönä on lähetetty konsuli, ja niihin verrattava muu ulkomainen edustusto eivät ole velvollisia suorittamaan työnantajan sosiaaliturvamaksua.

Työnantajan, joka toimittaa ennakonpidätyksen veromerkkejä käyttäen, on suoritettava sosiaaliturvamaksu kolmen päivän kuluessa palkanmaksusta tai, milloin palkka merkitään asianomaisen hyväksi, tilille merkitsemisestä, kuitenkin viimeistään työsuhteen päättyessä, siten, että hän kiinnittää palkansaajan verokirjaan tai pidätystodistukseen sosiaaliturvamaksua vastaavan määrän hankkimiaan veromerkkejä, jotka on merkittävä kelpaamattomiksi. Mitä tässä on sanottu, on vastaavasti sovellettava etukäteen maksettavaan palkkaan.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa on säädetty, valtiovarainministeriö voi, milloin palkanmaksu tapahtuu useammin kuin kerran kuukaudessa, oikeuttaa työnantajan suorittamaan työnantajan sosiaaliturvamaksun harvemmin, kuitenkin vähintään kerran kuukaudessa ja viimeistään työsuhteen päättyessä.

Työnantaja, joka toimittaa ennakonpidätyksen veromerkkejä käyttämättä, on velvollinen suorittamaan sosiaaliturvamaksun pidättämiensä ennakkojen tilityksen yhteydessä valtion postisiirtotilille. Niin ikään on laivanisännän suoritettava merimiestulon perusteella maksettavan sosiaaliturvamaksun pidättämänsä merimiesveron yhteydessä valtion postisiirtotilille. Tässä momentissa tarkoitetusta suorituksesta on annettava tilitys sen mukaan kuin asetuksella säädetään.

Milloin valtiovarainministeriö on ennakkoperintälain 19 §:n 3 momentin nojalla oikeuttanut työnantajan suorittamaan pidätetyt ennakkomäärät valtion postisiirtotilille myöhemmin kuin mainitussa lainkohdassa on sanottu, on työnantajan sosiaaliturvamaksulle suoritettava pitennetyltä maksuajalta sama korko kuin pidätetylle ennakkomäärälle. Korkoina kertyvät varat jäävät valtiolle.

Sosiaaliturvamaksun suorittamisesta on työnantajan tehtävä merkintä palkansaajan verokirjaan tai pidätystodistukseen, ei kuitenkaan siltä osin kuin sosiaaliturvamaksua on suoritettu merimiestulona pidettävän palkan perusteella

Mitä ennakkoperintälain 17 §:ssä säädetään, on vastaavasti voimassa työnantajan sosiaaliturvamaksun osalta, ei kuitenkaan, jos sosiaaliturvamaksua on suoritettava merimiestulona pidettävän palkan perusteella.

Veroviranomaisten tulee valvoessaan ennakkoperintälaissa tarkoitetun ennakon ja merimiesverolaissa tarkoitetun merimiesveron pidätystä koskevien säännösten ja määräysten noudattamista valvoa myös, että työnantajat noudattavat tässä laissa ja sen nojalla annettuja säännöksiä ja määräyksiä.

Työnantaja on valtiolle vastuussa sosiaaliturvamaksusta, jonka hän tämän lain mukaan on velvollinen suorittamaan. Jos sosiaaliturvamaksu on jätetty suorittamatta, on sille maksettava veronmaksun laiminlyömisen johdosta suoritettavaksi säädetty veronlisäys sen mukaan, kuin ennakkoperintälaissa on säädetty pidättämättä tai suorittamatta jätetylle määrälle maksettavasta veronlisäyksestä. Veronlisäyksinä kertyvät varat jäävät valtiolle.

Mitä työntekijän työsuhteesta johtuneen palkkasaatavan etuoikeudesta on säädetty, sovelletaan vastaavasti työnantajan sosiaaliturvamaksuun.

Jos työnantajan sosiaaliturvamaksu on osaksi tai kokonaan jäänyt suorittamatta, on virheen oikaisemisesta ja puuttuvan määrän perimisestä työnantajalta voimassa, mitä ennakkoperintälaissa ennakkopidätyksen ja merimiesverolaissa merimiesveron pidätyksen laiminlyönnin oikaisemisesta ja perimisestä on säädetty.

Jollei suoritusvelvollisuutensa laiminlyönyttä työnantajaa voida verokirjassa tai ennakkopidätystodistuksessa olevien merkintöjen perusteella saada selville, on palkansaaja verojohtajan kehoituksesta velvollinen antamaan työnantajasta tarpeelliset tiedot.

Tässä pykälässä mainittuun perimiseen älköön kuitenkaan ryhdyttäkö, jos maksettavaksi pantu määrä on pienempi kuin yksi markka.

Työnantajan maksettavaksi 11 §:n 1 momentin nojalla pantu sosiaaliturvamaksu veronlisäyksineen saadaan ulosmitata ilman tuomiota tai päätöstä.

Jos työnantaja on suorittanut sosiaaliturvamaksua liikaa, hänellä on oikeus saada hakemuksesta veronkantoviranomaiselta takaisin liiaksi suoritettu määrä.

Mikäli erityisen painavat syyt vaativat, valtiovarainministeriö voi hakemuksesta harkinnan mukaan poistaa työnantajan maksettavaksi pannut, 10 §:n 1 momentissa tarkoitetut veronlisäykset.

Erityisistä syistä valtiovarainministeriö voi hakemuksesta myöntää lykkäystä työnantajan maksettavaksi 11 §:n 1 momentin nojalla pantujen työnantajan sosiaaliturvamaksujen samoin kuin 1 momentissa tarkoitettujen veronlisäysmäärien suorittamisessa. Ministeriö voi myös oikeuttaa veronkantoviranomaisen myöntämään lykkäystä ministeriön määräämissä rajoissa.

Veronkantoviranomaisen on kunakin kalenterivuotena suoritettava kansaneläkelaitokselle etumaksuna kunkin kunnan osalta 96 prosenttia viimeksi kulunutta kalenterivuotta edeltäneenä vuotena maksettujen työnantajan kansaneläkemaksujen ja sairausvakuutusmaksujen yhteismäärästä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut määrät on maksettava kuukausittain kahtenatoista samansuuruisena eränä vuodessa siten, että ensimmäinen erä suoritetaan helmikuussa ja viimeinen erä seuraavan vuoden tammikuussa.

Jos yleisen palkkatason muuttumisen taikka muun erityisen syyn vuoksi työnantajan sosiaaliturvamaksujen voidaan arvioida lisääntyvän tai vähentyvän ainakin viidellä prosentilla etumaksun perusteena olevan vuoden vastaavaan määrään verrattuna, korotetaan tai alennetaan etumaksua vastaavasti.

Valtiovarainministeriö päättää kansaneläkelaitosta kuultuaan etumaksun korottamisesta tai alentamisesta 3 momentin nojalla. Jos kunnallisessa jaoituksessa on tapahtunut olennainen muutos tai muu erityinen syy sitä vaatii, ministeriöllä on valta määrätä etumaksun suuruus siitä poiketen, mitä 1 ja 3 momentissa on säädetty, sen mukaan kuin on katsottava kohtuulliseksi.

Veronkantoviranomaisen on kalenterivuosittain joulukuun loppuun mennessä suoritettava edellisenä vuotena maksetuista työnantajan sosiaaliturvamaksuista kansaneläkelaitokselle työnantajan sairausvakuutus- ja kansaneläkemaksuna tuleva osuus vähennettynä 15 §:ssä tarkoitetuilla etumaksuilla tai perittävä takaisin liikaa suoritetut etumaksut. Merimiestulon perusteella suoritetut työnantajan kansaneläkemaksut ja sairausvakuutusmaksut suoritetaan kansaneläkelaitokselle vuosittain merimiesverolain (208/58) 14 §:n 2 momentissa tarkoitetun tilityksen yhteydessä.

Jos asianomainen tai valtionasiamies on tyytymätön verojohtajan tämän lain nojalla antamaan päätökseen, saa hän hakea siihen kirjallisesti muutosta sen läänin lääninhallitukselta, johon maksuvelvollisen kotikunta kuuluu. Valitus on toimitettava veropiirin verotoimistoon tai lääninhallitukseen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Valtionasiamiehen valitusaika alkaa siitä päivästä, jona päätös tehtiin. Merimiesverokonttorin tämän lain nojalla antamaan päätökseen haetaan muutosta Uudenmaan lääninhallitukselta sen mukaan kuin merimiesverolaissa säädetään.

Lääninhallituksen päätökseen, joka koskee velvollisuutta suorittaa sosiaaliturvamaksu taikka sitä, kenelle tämä velvollisuus kuuluu, voi asianomainen hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Valtion puolesta on valitusoikeus tarkastusasiamiehellä. Valitus on 60 päivän kuluessa tiedoksisaamisesta toimitettava lääninhallitukseen tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Tarkastusasiamiehen valitusaika alkaa siitä päivästä, jona päätös tehtiin.

Valituksesta huolimatta on päätös täytäntöönpanokelpoinen. Valituksen johdosta annettua päätöstä on, silloinkin kun valitus on tehty 8 §:ssä tarkoitetusta verojohtajan ratkaisusta, sovellettava myös sosiaaliturvamaksuun, joka on suoritettu tai olisi ollut suoritettava ennen päätöksen antamista.

Työnantajaa tai hänen edustajaansa, joka muusta syystä kuin työnantajan maksukyvyttömyyden johdosta on jättänyt noudattamatta hänelle tässä laissa säädetyn velvollisuuden, rangaistakoon, jollei siitä muualla laissa ole säädetty ankarampaa rangaistusta, sakolla tai, jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, enintään kuuden kuukauden vankeudella.

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan asetuksella.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1964, kuitenkin siten, että työnantajan sairausvakuutusmaksu on sen estämättä, mitä 1 §:n 1 momentissa on säädetty, 1 päivään tammikuuta 1967 asti puoli prosenttia palkasta.

Kansaneläkelaitokselle vuosilta 1964―1965 sekä 1967―1968 suoritettavien työnantajan sairausvakuutusmaksun etumaksujen määrän vahvistaa valtiovarainministeriö kansaneläkelaitoksen esityksestä.