690/1962

Annettu Helsingissä 28. päivänä joulukuuta 1962

Asetus yksityisistä teistä

Oikeusministerin esittelystä säädetään yksityisistä teistä 15 päivänä kesäkuuta 1962 annetun lain (358/62) 109 §:n nojalla:

1 luku

Tietoimitus.

Mikäli yksityisistä teistä 15 päivänä kesäkuuta 1962 annetusta laista (358/62), jota tässä asetuksessa sanotaan yksityistielaiksi, ei muuta johdu eikä tässä asetuksessa toisin säädetä, on tietoimituksesta soveltuvin osin voimassa, mitä 28 päivänä marraskuuta 1952 annetussa jakoasetuksessa (407/52) on säädetty rasitetoimituksesta

Milloin se, joka hakee maanmittauskonttorilta määräystä tietoimitukseen tai pyytää maanmittausinsinööriä ottamaan suorittaakseen tietoimituksen, ei omista tilaa, joka on panttina toimituskustannuksista, on hänen esitettävä pätevä takaus sanottujen kustannusten suorittamisesta.

Yksityistielain 43 §:ssä tarkoitetussa kuulutuksessa ja ilmoituksessa on sen lisäksi, mitä sanotun pykälän 1 ja 3 momentissa on säädetty, mainittava, että asianosaisten on otettava mukaansa tietoimitukseen kaikki hallussaan olevat toimituksen alaisia tiluksia koskevat kartat ja asiakirjat, sekä kehotettava heitä kutsumaan toimitukseen uskotut miehet tai tielautakunnan jäsenet tahi, jos toimitusinsinööri katsoo, että toimitus voidaan suorittaa kahden esteettömän todistajan avulla, todistajat.

Yksityistielain 44 §. n 1 momentissa tarkoitettu ilmoitus on toimitettava yleisen tien sekä kanavan osalta tie- ja vesirakennuspiirin piiri-insinöörille, rautatien osalta rautatiehallitukselle ja raitiotien osalta kunnallishallitukselle.

Maarekisterinotteen esittämistä älköön vaadittako, ellei se erityisistä syistä ole tietoimituksessa välttämätön.

Kun toimitus koskee tien tekemista alueelle, jolle on vahvistettu asema- tai rakennuskaava, on toimitusinsinöörin huolehdittava siitä, että toimituksessa tarvittaessa on käytettävissä asianmukainen ote kaavakartasta taikka, milloin kaava on paalutettu maastoon, paalutuskartasta. Jos asema- tai rakennuskaava on vasta tekeillä, on toimitusinsinöörin asiana hankkia tarpeellinen selvitys laadituista kaavan luonnoksista tai ehdotuksista.

Milloin tarkoituksena on, että tien tekemiseen haetaan valtionavustusta tietoimituksessa on laadittava tien tekemistä koskeva suunnitelma kustannusarvioineen. Mulloinkin on tarvittaessa laadittava kustannusarvio ja tien tekemistä varten tarpeellinen suunnitelma. Jos hakijat esittävät asiantuntijalla teettämänsä suunnitelman kustannusarvioineen, on toimitusmiesten tutkittava, voidaanko se sellaisenaan tai korjattuna hyväksyä. Edellisen asutus- tai metsätietä varten laaditun suunnitelman noudattamisesta, joka on laadittu valtion varoilla ja asianmukaisessa järjestyksessä hyväksytty on säädetty yksityistielain 49 §:n 3 momentissa.

Milloin tiealueen määrittäminen vaatii kiinteistöjen välisen rajan rajankäyntiä tai jos rajamerkki jaa tie alueella sellaiseen paikkaan, että sen siirtäminen on tarpeen tien tekemista varten, rajankäynti on tarpeellisilta osin suoritettava tietoimituksen yhteydessä ilman em määräystä. Tällaisen rajankäynnin suorittavat tietoimituksen toimitusmiehet.

Toimitusinsinöörin on lähetettävä yksityistielain 50 §:n 3 momentissa tarkoitettu ilmoitus tielautakunnalle 45 päivän kuluessa tietoimituksen lopettamisesta. Jos ilmoituksen yhteydessä ei vielä voida toimittaa jäljennöstä kartasta se on lähetettävä erikseen myöhemmin, kuitenkin viimeistään neljän kuukauden kuluessa toimituksen lopettamisesta Milloin toimituksesta on valitettu maanjako-oikeuteen, on myös siitä mainittava ilmoituksessa.

Maanmittauskonttorin on lähetettävä ilmoitus maanjako-oikeuden päätöksestä tielautakunnalle.

Jäljennös tien tekemisestä laaditusta suunnitelmasta on myös lähetettävä tielautakunnalle.

Tietoimitus, joka koskee uuden tien rakentamista, on käsiteltävä kiireellisenä.

Jos 1 momentissa tarkoitetusta tietoimituksesta ei ole valitettu, toimitusinsinöörin on viimeistään neljän kuukauden kuluessa toimituksen lopettamisesta lähetettävä asiakirjat ja kartta maanmittauskonttoriin tarkastettaviksi.

Tietoimituksen merkitsemisestä maarekisteriin on maanmittauskonttorin kirjallisesti ilmoitettava tiekunnalle tai, jollei tiekuntaa ole perustettu, toimituksessa nimetylle hakijalle.

10§

Valitus, joka on tehty uuden tien rakentamista koskevasta tietoimituksesta, on maanjako-oikeudessa käsiteltävä kiireellisenä.

11§

Yksityistielain 40 § n 3 momentissa tarkoitettuun kiinteistöinsinööriin nähden on soveltuvin osin voimassa, mitä 11 päivänä heinäkuuta 1960 annetun kaavoitusalueiden jakoasetuksen (353/60) 15 §:n 3―5 momentissa on säädetty.

12§

Kun tiekunnan tie on päätetty lakkauttaa, on toimitusinsinöörin ilmoitettava siitä tielautakunnalle 45 päivän kuluessa tietoimituksen lopettamisesta.

2 luku

Valtion osallistuminen tienpidon kustannuksiin.

Tien kunnossapidon avustaminen.
13§

Yksityistielain 93 §. n 1 momentin 1 kohdassa mainittuna vähämerkityksisenä tienä pidetään liikenteellisestä merkityksestä ja muista seikoista riippuen tietä, jonka pituus on enintään kaksi kilometriä ja jota pääasiallisesti käytetään vain tieosakkaiden hyväksi tapahtuviin kuljetuksiin.

14§

Yksityistielain 93 §.n 1 momentin 2 kohdan tarkoittamana tienä pidetään sellaista moottoriajoneuvoliikennettä varten rakennettua tai kunnostettua tietä, jonka varrella on huomattavasti asutusta ja jota käytetään yleisesti muuhunkin liikenteeseen kuin tieosakkaiden hyväksi tapahtuviin kuljetuksiin taikka jolla muutoin on katsottava olevan paikkakunnan liikenteessä huomattava merkitys.

Yksityistielain 93 § n 1 momentin 3 kohdan tarkoittamana yhdystienä pidetään sanotussa lainkohdassa säädetyin edellytyksin tietä, jota käytetään yleisena kulkutienä syrjäiseltä asutukselta paikalliseen liike- tai hallintokeskukseen tahi autoilla yleisesti liikennöidylle tielle taikka säännöllisesti liikennöidyn laivareitin laiturille tahi jota muutoin on pidettävä syrjäisen asutuksen yhteyksien kannalta tarpeellisena.

15§

Valtionavustusta annetaan tien kunnossapidosta aiheutuneiden todellisten hyväksyttävien kustannusten perusteella 17 §:ssä tarkoitetussa lääninhallituksen päätöksessä määrätyn avustusprosentin mukaan laskettuna.

Harkittaessa avustusprosentin suuruutta yksityistielain 93 §:n 2 momentissa säädettyjen 20 ja 60 prosentin vähimmäis- ja enimmäismäärien rajoissa (perusprosentti) on kiinnitettävä huomiota tien merkitykseen, liikenteen määrään ja laatuun, kunnossapidon kustannuksiin sekä tieosakkaiden taloudelliseen asemaan. Tien sijaitessa Pohjois-Suomessa, itäisella rajaseudulla tai saaristoalueella taikka sellaisella syrjäisellä alueella, jonka liikenneolot ja asujamiston taloudellisen kantokyky ovat erityisen heikot, voidaan myös tämä peruste ottaa huomioon perusprosentin suuruutta määrättaessä.

Niistä perusteista joilla perusprosenttia voidaan korottaa (korotusprosentti), on säädetty yksityistielain 93 §:n 2 momentissa.

16§

Tien kunnossapitoon vuosittain annettavaa valtionavustusta on haettava kirjallisesti siltä lääninhallitukselta, jonka alueella tie tai suurin osa siitä on, ja on hakemus toimitettava tielautakunnalle ennen sen kalenterivuoden alkua, jolta valtionavustusta ensi kerran haetaan.

Hakemukseen on liitettävä selonteko tiestä ja sen osakkaista sekä kolmin kappalein tien kunnossapidosta laadittu kustannusarvio tarpeellisine työselostuksineen (vuosikustannusarvio). Milloin tietä koskevien asioiden hoitamista varten on perustettu tiekunta on hakemuksessa esitettävä selvitys myös siitä. Jollei tiekuntaa ole perustettu, tulee hakemuksen olla kaikkien tieosakkaiden allekirjoittama.

Tielautakunnan on, tarkastettuaan selonteon, annettava asiassa lausuntonsa sekä toimitettava se ja hakemuskirja liitteineen valtion tiemestarille. Tarkastettuaan selonteon ja vuosikustannusarvion tiemestarin on lähetettävä asiakirjat omine lausuntoineen tie- ja vesirakennuspiirin piiri-insinöörille. Piiriinsinöörin asiana on tarkastaa ja tarvittaessa korjata vuosikustannusarvio sekä antaa lääninhallitukselle lausuntonsa avustuksen myöntämisen edellytyksistä ja avustusprosentin suuruudesta.

17§

Lääninhallituksen on, mikäli mahdollista ennen toukokuun loppua ratkaistava, annetaanko tien kunnossapitoon vuosittain valtionavustusta ja mikä avustusprosentti myönteisessä tapauksessa on. Päätöksessä on mainittava erikseen perusprosentti ja erikseen mahdolliset korotusprosentit. Milloin tiekuntaa ei ole perustettu voidaan päätöksessä valtionavustuksen ehdoksi määrätä, että tiekunta on perustettava. Avustusta annetaan sen kalenterivuoden alusta, joka ensiksi seuraa 16 §:n 1 momentissa tarkoitetun hakemuksen jättämispäivää.

Lääninhallituksen päätös on annettava tiedoksi hakijalle. Milloin hakijana ei ole ollut tiekunta, voi tiedoksiantaminen tapahtua joko oikeudenkäymiskaaren 11 luvun 14 §:n mukaisesti tai siten, että päätös annetaan tiedoksi ainakin yhdelle tieosakkaalle ja oikeaksi todistettu jäljennös päätöksestä julkipannaan, niin kuin julkisista kuulutuksista on säädetty. Tiedoksiannon yhteydessä on palautettava kappale piiri-insinöörin tarkastamaa vuosikustannusarviota.

18§

Kullekin tielle 17 §:n mukaan vahvistettu avustusprosentti on voimassa toistaiseksi. Milloin niissä perusteissa, joiden nojalla avustusprosentti on vahvistettu, on tapahtunut olennainen muutos, voidaan avustusprosenttia lääninhallituksen omasta tai muun viranomaisen aloitteesta tahi tiekunnan taikka tieosakkaiden hakemuksesta lääninhallituksen päätöksellä alentaa tai korottaa.

Jos tie olosuhteiden muuttumisen johdosta ei enää täytä yksityistielain 93 §:n 1 momentissa säädettyjä valtionavustuksen saamisen edellytyksiä, valtionavustus on lääninhallituksen päätöksellä lakkautettava.

Milloin 1 tai 2 momentissa tarkoitettu asia tulee lääninhallituksessa vireille lääninhallituksen tai muun viranomaisen aloitteesta, on tiekunnalle tai, milloin tiekuntaa ei ole perustettu, tieosakkaille ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus vastineen antamiseen vastaavasti noudattaen, mitä edellä 17 §:n 2 momentissa on säädetty lääninhallituksen päätöksen tiedoksiantamisesta.

19§

Vuosittaisen valtionavustuksen saamiseksi ensimmäistä tien kunnossapitovuotta seuraavilta vuosilta, on tiekunnan tai, milloin tiekuntaa ei ole perustettu tieosakkaiden, joiden kunnossapidettävänä olevan tien kohdalta on tehty edellä 17 §:ssä tarkoitettu valtionavun myöntämispäätös, ennen kunkin vuoden alkua toimitettava vuosikustannusarvio kahtena kappaleena valtion tiemestarille, jonka on tarkastettava vuosikustannusarvio sekä toimitettava se tie- ja vesirakennuspiirin piiri-insinöörille. Piiri-insinöörin tulee tarkastaa vuosikustannusarvio mikäli mahdollista ennen huhtikuun loppua. Toinen kappale vuosikustannusarviota siihen mahdollisesti tehtyine korvauksineen on palautettava hakijoille.

Piiri-insinöörin on vuosittain laadittava ja lääninhallitukselle lähetettävä yhdistelmä tarkastetuista vuosikustannusarvioista ja niiden perusteella lasketuista valtionavustuksista.

20§

Valtionavustuksen suuruutta määrättäessä hyväksytään vain sellaiset tien kunnossapidosta aiheutuvat kustannukset, jotka järkevää säästäväisyyttä noudattaen ovat tarpeen tien pitämiseksi sen liikennettä tyydyttävässä kunnossa.

21§

Valtionavustukseen oikeuttaviksi kustannuksiksi luetaan myös tieosakkaiden oman työn ja muiden luontoissuoritusten arvo sekä tiekoneiden ja -kaluston käyttö-, korjaus- ja vuokrauskustannukset mutta ei niiden hankinnasta aiheutuvia menoja.

Jollei tietä varten ole voitu hankkia tien kunnossapitoon tarvittavan tienpitoaineen ottopaikkaa kohtuullisen ajomatkan päästä ja kohtuullisin kustannuksin, myönnetään valtionavustusta myös tienpitoaineen hankinnasta aiheutuviin hyväksyttäviin kustannuksiin. Valtionavustusta myönnetään niin ikään kunnossapitotöiden välittömästä johtamisesta ja valvomisesta aiheutuviin tarpeellisiin menoihin.

Valtionavustukseen oikeuttaviksi kustannuksiksi luetaan myös tien talviaukipidosta johtuvat menot, jos tie johtaa aukipidetylle yleisesti käytetylle tielle ja jos avustettavalla tiellä on linja-autoliikenteen tai säännöllisen maidon autokuljetuksen vuoksi taikka muista niihin verrattavista syistä tärkeähkö merkitys. Sanottuihin menoihin luetaan myös välttämättömien lumiaitojen hankkimisesta ja tienpinnan kohtuullisesta hiekoituksesta aiheutuvat kustannukset.

22§

Valtionavustuksen maksamisen ehtona on, että tie kysymykseen olevan vuoden aikana on pidetty tarkastetun vuosikustannusarvion edellyttämässä kunnossa. Olosuhteiden niin vaatiessa voidaan vuosikustannusarviosta kuitenkin poiketa, mikäli näin suoritettavat kunnossapitotyöt ovat tarpeellisia ja hyväksyttäviä.

23§

Valtion tiemestarin tulee piirissään valvoa valtionavustukseen osallisten teiden kunnossapitoa sekä vuosittain suorittaa kullakin tiellä tarkastuksia.

Milloin tien kunnossapito on suoritettu tieosakkaiden kesken toimitetun tienjaon perusteella, tiemestarin on tiellä suorittamassaan tarkastuksessa arvioitava, mihin määrään tien kunnossapitokustannusten ottaen huomioon esitetyt selvitykset käytetyistä työpäivistä ja muista kustannuksista sekä tien kunto, kohtuudella voidaan katsoa nousseen. Arvion toimittamisesta on laadittava pöytäkirja, josta jäljennös on annettava tiekunnalle tai, milloin tiekuntaa ei ole perustettu, tieosakkaille.

25§

Avustukset maksaa lääninhallitus postisiirron välityksellä kunkin kunnossapitovuoden päätyttyä. Tiekunnan taikka tieosakkaiden on viimeistään kunnossapitovuotta seuraavan maaliskuun loppuun mennessä toimitettava edellistä vuotta koskeva hakemus valtion tiemestarille. Hakemukseen on liitettävä kappale tarkastettua vuosikustannusarviota, selvitys tien kunnossapidosta kysymyksessä olevana vuonna aiheutuneista kustannuksista tilitositteineen ja, milloin kunnossapito on suoritettu tienjaon perusteella, 23 §:n 2 momentissa mainittu pöytäkirjan jäljennös. Samalla on ilmoitettava, onko tien kunnossapitoon haettu tai myönnetty muuta valtionavustusta. Niin ikään on ilmoitettava avustuksen maksamista varten avatun postisiirtotilin numero.

Tiemestarin on tarkastettava hakemus ja toimitettava se lausuntoineen tie- ja vesirakennuspiirin piiri-insinöörille. Tämän on annettava asiasta lausuntonsa ja lähetettävä asiakirjat lääninhallitukselle, jonka on viivytyksettä ratkaistava asia.

Milloin hakemus on jätetty tiemestarille 1 momentissa säädetyn määräajan jälkeen, lääninhallitus voi kuitenkin erityisistä syistä ottaa tällaisen hakemuksen käsiteltäväkseen.

Jos tien kunnossapitoon on annettu muuta valtionavustusta, on se otettava vähennyksenä huomioon tässä asetuksessa tarkoitettua avustusta maksettaessa.

25§

Lääninhallituksen on lähetettävä kunakin vuonna 17 ja 18 §:n sekä 24 §:n 2 momentin mukaan antamistaan päätöksistä tehty yhdistelmä kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle sekä yhdistelmästä tarpeellisilta osin kirjoitetut otteet tie- ja vesirakennuspiirin piiri-insinöörille ja tielautakunnalle.

Tien tekemisen avustaminen.
26§

Myönnettäessä yksityistielain 94 §:ssä tarkoitettua avustusta yksityisen tien tekemiseen, on vastaavasti voimassa, mitä edellä 13 ja 14 §:ssä on säädetty.

Jos kysymyksessä olevan tien tekemiseen on myönnetty avustusta muista valtion varoista, edellä 1 momentissa mainittua avustusta ei kuitenkaan myönnetä, ellei kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö erityisistä syistä anna siihen suostumustaan.

27§

Tien tekemisen valtionavustusta on haettava lääninhallitukselta. Hakemukseen on liitettävä selonteko tiestä ja sen osakkaista sekä kahtena kappaleena tietoimituksessa tehty tai hyväksytty tien tekemistä koskeva suunnitelma ja kustannusarvio. Mikäli sanotuin tavoin tehtyä tai hyväksyttyä suunnitelmaa ja kustannusarviota ei oli, hakemukseen liitettävä asiantuntijan laatima suunnitelma ja kustannusarvio sekä selvitys oikeudesta tarpeellisten alueiden käyttämiseen. Milloin tiekuntaa ei ole perustettu, on hakemuksen allekirjoittamisesta vastaavasti voimassa, mitä 16 § n 2 momentissa on säädetty. Hakemuksessa on ilmoitettava, onko tien tekemiseen haettu tai myönnetty avustusta muista valtion varoista.

Hakemus on toimitettava tielautakunnalle jonka on, tarkastettuaan selonteon ja annettuaan asiasta lausuntonsa, toimitettava hakemus tie- ja vesirakennuspiirin piiri-insinöörille. Piiri-insinöörin asiana on antaa lausunto suunnitelmasta ja kustannusarviosta sekä avustuksen myöntämisen edellytyksistä ja avustusprosentin suuruudesta.

28§

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön asetettua lääninhallituksen käyttöön tarvittavat varat lääninhallitus myöntää valtionavustuksen yksityistielain 93 §:n 2 momentin mukaisesti määräprosentein tien tekemisestä aiheutuvista todellisista hyväksyttävistä kustannuksista. Lääninhallituksen päätöksellä on samalla vahvistettava, mihin määrään avustus saa enintään nousta. Niin ikään on päätöksessä määrättävä, miten ja mihin mennessä tie on tehtävä ja kuinka monessa erässä avustus maksetaan.

Harkittaessa perusprosentin suuruutta on vastaavasti noudatettava, mitä 15 §:n 2 momentissa on säädetty.

29§

Valtionavustusta voidaan antaa varsinaisista tie- ja siltatöistä samoin kuin lautoista ja losseista aiheutuvin kustannuksiin niihin luettuina myös työn johdosta ja valvonnasta samoin kuin suunnitelman ja kustannusarvion laatimisesta johtuvat kohtuulliset menot.

Kustannuksiin, joihin valtionavustusta voidaan antaa, ei sitävastoin lueta maasta tai tienpitoaineen ottopaikasta suoritettua korvausta tai hintaa eikä muutakaan yksityistielain 4 luvussa tarkoitettua korvausta. Avustusta ei myöskään myönnetä sellaisten töiden osalta, jotka on tehty ennen avustushakemuksen jättämistä, ellei kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö erityisistä syistä anna siihen suostumustaan.

30§

Jos valtionavustuksen ehdoksi annettuja määräyksiä jätetään noudattamatta, voidaan valtionavustus kokonaan tai osittain peruuttaa ja nostetut avustuserät määrätä maksettaviksi takaisin. Näille erille on suoritettava korkoa viisi prosenttia niiden nostopäivästä lukien.

Milloin työ, jota varten on myönnetty valtionavustusta, jää keskeneräiseksi, on avustus peruutettava, jollei kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriö tehdyn hakemuksen periaatteella erityisistä syistä toisin päätä. Nostettujen erien takaisin maksamisesta ja niille suoritettavasta korosta on tällöin voimassa, mitä 1 momentissa on säädetty.

31§

Valtionavustuksen maksaa lääninhallitus määräämissään erissä ennakolta ja tien tekemisen alettua huomioon ottaen, miten työ on edistynyt. Viimeisestä erästä suoritetaan kuitenkin etukäteen vain puolet ja toinen puoli vasta työn valmistuttua ja tultua lopputarkastuksessa hyväksytyksi. Ennen ensimmäisen avustuserän maksamista on lääninhallitukselle jätettävä tiekunnan tai, jos tiekuntaa ei ole perustettu, kaikkien tieosakkaiden yhteisvastuullisesti antama lainhakukelpoinen velka- ja sitoumuskirja hyväksyttävine takauksineen avustuserien korkoineen takaisin maksamisesta 30 §:ssä mainitussa tapauksessa. Avustuserät maksetaan tarkoitusta varten avatulle postisiirtotilille.

32§

Valtion avustamaa työtä johtamaan on palkattava tie- ja vesirakennuspiirin piiri-insinöörin hyväksymä työnjohtaja. Työn kustannuksista on pidettävä tarkkaa kirjanpitoa ja työtilityksistä luetteloa.

Työn asianmukaista suorittamista ja myönnetyn valtionavustuksen käyttämistä valvoo tie- ja vesirakennuspiirin piiri-insinööri.

Avustamisen valvonta.
33§

Lääninhallituksen sekä tie- ja vesirakennuspiirin piiri-insinöörin on valvottava tienpitoon myönnettyjen valtionavustusten käyttämistä. Tien kunnossapidon osalta toimii valvontaviranomaisena myös asianomainen valtion tiemestari. Valvontaviranomaisilla on tarvittaessa oikeus tarkastaa valtion avustamaa tietä koskevaa taloudenhoitoa ja tilinpitoa.

Henkilöllä, joka kulloinkin kysymyksessä olevan tien osalta tulee osallistumaan tienpitoon myönnettävien valtionavustusten käytön valvontaa, ei ole lupa yksityisesti korvausta vastaan laatia tien tekemistä koskevaa suunnitelmaa.

34§

Viranomaisen, joka on myöntänyt yksityisen tien kunnossapitoon tai tekemiseen 24 §:n 4 momentissa tai 26 §:n 2 momentissa tarkoitettua valtionavustusta, on ilmoitettava siitä asianomaiselle lääninhallitukselle.

3 luku

Erinäsiä säännöksiä.

35§

Milloin yksityistielain 3 §.n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa sanotun lain soveltaminen lakkaa maanmittaustoimituksessa perustettuun rasitetiehen, on sitä koskevasta päätöksestä lähetettävä ilmoitus maanmittauskonttorille merkinnän tekemistä varten maarekisteriin.

36§

Tielautakunnan puheenjohtajan, varapuheenjohtajan ja muiden jäsenten vaalista samoin kuin lautakunnan kokoonpanossa tapahtuneista muutoksista kunnallishallituksen on viivytyksettä tehtävä ilmoitus asianomaisen läänin maanmittauskonttorille. Jos lautakunta on valinnut itselleen sihteerin, on kunnallishallituksen ilmoitettava myös sihteerin nimi ja osoite maanmittauskonttorille.

Jos tielautakunnalle kuuluvia tehtäviä hoitaa lain tai annetun määräyksen nojalla muu kunnallinen viranomainen kuin tielautakunta, on myös siitä ilmoitettava maanmittauskonttorille.

37§

Tielautakunnan toimituskustannuksiin jotka hakijan on korvattava luetaan toimituksen johdosta puheenjohtajalle ja muille jäsenille sekä sihteerille asianomaisessa kunnassa voimassa olevien perusteiden mukaisesti suoritettavat matkakustannusten korvaukset, päivärahat sekä kokous- ja katselmuspalkkiot samoin kuin muut tehtävän suorittamisen kannalta tarpeelliset menot.

38§

Pöytäkirjaan, jota pidetään tielautakunnan käsitellessä yksityistielain 52 §:ssä tarkoitettua asiaa, on merkittävä toimituksen aika ja paikka, saapuvilla olevat jäsenet, miten toimituksesta on tiedotettu, asian laatu asianosaiset ja kiinteistöt, joita asia koskee, tehdyt vaatimukset, mitä selvitystä lautakunnalle on esitetty tai lautakunnan toimesta hankittu sekä lautakunnan asiassa tekemä päätös. Esteellisyydestä ja toimitetuista äänestyksistä on niin ikään tehtävä merkintä pöytäkirjaan.

Tielautakunnan päätös on julistettava ja samalla ilmoitettava, miten siihen haetaan muutosta.

Pöytäkirjan allekirjoittavat puheenjohtaja ja pöytäkirjaa pitänyt henkilö.

39§

Tarkemmat määräykset tietoimituksesta ja tielautakunnan toimituksesta antaa maanmittaushallitus, jonka asiana myös on vahvistaa tietoimitusta varten tarvittavat lomakkeet.

40§

Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön asiana on:

1) antaa tarvittaessa tarkemmat ohjeet siitä, mitä asianomaisten viranomaisten on otettava huomioon harkittaessa avustusprosentin suuruutta, sekä erityisesti siitä, mitkä alueet perusprosenttia määrättäessä voidaan lukea kuuluviksi Pohjois-Suomeen ja itäiseen rajaseutuun;

2) vahvistaa valtionavustusta haettaessa, nostettaessa ja tilitettäessä käsitettävät lomakkeet;

3) antaa yleisohjeet valtion avustamien teiden tekemisestä ja kunnossapidosta; sekä

4) antaa muut tarpeelliset valtionavustusta koskevat yleiset määräykset ja ohjeet.

41§

Tie- ja vesirakennushallituksen tehtävänä on vahvistaa ne perusteet, joiden mukaan tieosakkaiden oma työ ja muut luontoissuoritukset arvioidaan valtionavustukseen oikeuttavia kustannuksia määrättäessä, sekä antaa 40 §:n 3 kohdassa tarkoitettujen yleisohjeiden rajoissa tarkemmat määräykset valtion avustamien teiden tekemisestä ja kunnossapidosta.

42§

Poiketen siitä, mitä on säädetty 16 §:n 1 momentissa ja 17 §:ssä, voidaan valtionavustusta tien kunnossapitoon myöntää jo vuodelta 1963, jos 16 §:n 1 momentissa tarkoitettu hakemus on jätetty tielautakunnalle ennen sanotun vuoden toukokuun loppua. Tällainen hakemus on käsiteltävä ja ratkaistava kiireellisesti.

43§

Milloin yksityistielain 105 §:n 1 momentissa tarkoitettua kunnan- tai kylätietä varten on aikaisemmin voimassa olleiden säännösten nojalla myönnetty oikeus saada jatkuvaa valtionavustusta tien kunnossapitoon on tällaisen tien osalta kysymys oikeudesta saada sanottua valtionavustusta ja avustusprosentin suuruudesta ratkaistava uudelleen yksityistielain perusteella. Sitä koskeva hakemus on tehtävä tässä asetuksessa säädetyssä järjestyksessä Jos kuitenkin kunnantai kylätietä varten, joka katsotaan yksityistielain mukaiseksi yksityiseksi tieksi sanotun lain voimaantulosta lukien, on ensimmäisen kerran haettu aikaisempien säännösten mukaista tien kunnossapidosta annettavaa valtionavustusta vuodelle 1963, pidetään tällaista hakemusta tarpeellisin osin täydennettynä tämän asetuksen 16 §:ssä tarkoitettuna hakemuksena.

Milloin kunnan- tai kylätie muuttuu yksityistielain mukaisesti yksityiseksi tieksi vasta sanotun lain voimaantulon jälkeen, annetaan valtionavustusta tien kunnossapitoon aikaisemmin voimassa olleiden säännösten ja perusteiden mukaan koko siltä kalenterivuodelta, jonka aikana sanottu muutos tapahtuu.

44§

Tätä asetusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1963 lukien.

Helsingissä 28. päivänä joulukuuta 1962

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Oikeusministeri
J. O. Söderhjelm

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.