402/1962

Annettu Naantalissa 27 päivänä heinäkuuta 1962.

Laki sotilasvammalain muuttamisesta.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 28 päivänä toukokuuta 1948 annetun sotilasvammalain 9 §:n 3 momentti, 10 § ja 15 §:n 4 momentti, sellaisina kuin ne ovat 16 päivänä joulukuuta 1960 annetussa laissa (481/60), näin kuuluviksi:

9 §.

Jos lapsi, josta on maksettu päivärahaan tai elinkorkoon korotusta, seitsemäntoista vuotta täytettyään sitä ennen syntyneen ruumiillisen tai henkisen vajavuuden takia on kykenemätön itseään elättämään, voidaan hakemuksesta määrätä, että päiväraha tai elinkorko on maksettava 1 momentissa mainituin määrin korotettuna niin kauan, kuin tämä tila kestää. Jos lapsi seitsemäntoista vuotta täytettyään opiskelun takia ei voi olla ansiotyössä eikä hän voi omilla tuloillaan opiskeluaan kustantaa, suoritetaan päiväraha tai elinkorko hakemuksesta 1 momentissa mainituin määrin korotettuna yhteensä enintään neljän vuoden ajalta ennen kuin lapsi täyttää kaksikymmentäneljä vuotta. Opiskelun perusteella maksetaan korotus tässä säädetyin edellytyksin myös lapsesta, joka päivärahan tai elinkoron alkaessa oli jo täyttänyt seitsemäntoista vuotta.

10 §.

Päivärahan ja elinkoron lisäysosana voidaan antaa:

1) sille, joka ruumiinvamman tai sairauden johdosta on joutunut niin avuttomaan tilaan, ettei hän voi tulla toimeen ilman toisen apua tai jonka vaikea vamma tai sairaus muutoin aiheuttaa hänelle poikkeuksellista haittaa, enintään 750 markkaa päivältä niin kauan kuin sanotut edellytykset ovat olemassa, ei kuitenkaan siltä ajalta, jona hänelle annetaan hoitoa sairaalassa tai muussa laitoksessa;

2) sille, jonka tekojäsen tai muu apuneuvo taikka vamma tahi sairaus sinänsä aiheuttaa pitovaatteiden erityistä kulumista, enintään 24 000 markkaa vuodessa;

3) sille, jolla on moottorikäyttöinen invaliidipyörä, käyttö- ja huoltokustannuksia varten 12 000 markkaa vuodessa;

4) sokealle, jolla on koulutettu opaskoira, 120 markkaa päivältä; sekä

5) sille, jonka työkyvyttömyysaste on vähintään kolmekymmentä sadalta, ja jonka toimeentulo oman taikka 9 §:n 1 tai 3 momentissa tarkoitetun omaisen sairauden aiheuttamien, lääkärin määräämistä hoitotoimenpiteistä johtuneiden kustannusten takia tahi muusta erityisestä syystä on vaikeutunut, enintään 75 000 markkaa vuodessa.

Lisäysosa avuttomuuden perusteella annetaan hakemuksetta. Muutoin sitä on haettava erikseen.

15 §.

Lapselle, lapsenlapselle ja sisarukselle huoltoeläkettä suoritetaan seitsemäntoista vuoden ikään saakka. Jos sellainen huoltoeläkkeen saaja seitsemäntoista vuotta täytettyään sitä ennen syntyneen ruumiillisen tai henkisen vajavuuden takia on kykenemätön itseään elättämään, voidaan hakemuksesta huoltoeläkettä suorittaa niin kauan, kuin tämä tila kestää. Samoin suoritetaan huoltoeläkettä saaneelle lapselle, jos lapsi seitsemäntoista vuotta täytettyään opiskelun takia ei voi olla ansiotyössä eikä hän voi omilla tuloillaan opiskeluaan kustantaa, hakemuksesta huoltoeläkettä yhteensä enintään neljän vuoden ajalta ennen kuin hän täyttää kaksikymmentäneljä vuotta. Opiskelun perusteella myönnetään huoltoeläkettä tässä säädetyin edellytyksin ja saman suuruisena myös lapselle, joka vahingoittuneen tai sairastuneen kuollessa oli täyttänyt seitsemäntoista vuotta.


Tätä lakia sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 1962.

Naantalissa 27 päivänä heinäkuuta 1962.

Tasavallan Presidentti
URHO KEKKONEN.

Sosiaaliministeri
Olavi Saarinen.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.