Laki työntekijäin eläkelain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan 8 päivänä heinäkuuta 1961 annetun työntekijäin eläkelain (395/61) 12 § ja
lisätään lain 1 §:n 1 momenttiin uusi 4 kohta sekä lakiin uusi 21 a ja 21 b § seuraavasti:
1§
Laki ei kuitenkaan koske työsuhdetta,
jonka perusteella työntekijällä on oikeus eläkkeeseen kunnan, kuntainliiton tai kuntien pysyväisen edustajain kokouksen alaisen hallinnon tahi seurakunnan tai uskonnollisen yhdyskunnan työntekijöitä koskevan sellaisen eläkesäännön mukaan, jonka työntekijälle määräämä täysi eläke vastaa vähintään tässä laissa säädettyjen perusteiden mukaista eläketurvaa.
12§
Eläkelaitosten keskinäinen vastuu eläkkeistä määräytyy ja eläkkeistä eläkelaitoksille aiheutuvat kulut jaetaan eläkelaitosten kesken, mikäli eläkelaitokset eivät ole toisin sopineet, seuraavasti:
vanhuuseläkkeestä työntekijälle, joka 1 päivänä heinäkuuta 1962 ei ollut täyttänyt 50 vuotta, on kukin eläkelaitos vastuussa määrästä, joka vastaa sosiaaliministeriön vahvistamien yleisten perusteiden mukaan eläkkeen myöntämistä edeltävältä ajalta laitokselle suoritettavia eläkevakuutusmaksuja tai laskettavaa eläkevastuuta;
työkyvyttömyyseläkkeestä, joka on myönnetty 6 §:n 3 momenttia soveltaen, siihen luettuna myös lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain perusteella ehkä saatava eläkkeen osa, mutta ei eläkkeen myöntämisen jälkeen 9 §:n perusteella annettuja korotuksia, vastaa yksin se eläkelaitos, jonka toimintapiiriin työntekijä kuului sanotussa momentissa tarkoitetun työsuhteen perusteella;
edellä 11 §:ssä tarkoitetuista lisä eduista on vastuussa se eläkelaitos, joka on ne myöntänyt, siltä osin kuin etu vastaa sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti laitokselle suoritettavia vakuutusmaksuja tahi laskettavaa eläkevastuuta;
muista eläkkeistä, lukuun ottamatta lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 9 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti maksettavaa määrää, samoin kuin eläkkeiden niistä osista, jotka ylittävät 1―3 kohdan mukaiset määrät, sekä maksujen tai rahastojen laskuperusteiden yleisestä muutoksesta johtuvista kustannuksista ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain 9 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetusta sanottuun lakiin perustuvan eläketurvan aiheuttamien kulujen osuudesta vastaavat eläkelaitokset yhteisesti sosiaaliministeriön eri kululajeja varten antamien perusteiden mukaisesti; sekä
eläketurvakeskuksen kustannuksista niiltä osin, kuin ne eivät aiheudu luottovakuutuksen harjoittamisesta eivätkä eläkelaitoksille erityistä korvausta vastaan suoritettavista töistä, vastaavat eläkelaitokset yhteisesti tämän lain alaisen toimintansa laajuuden mukaisessa suhteessa, kuitenkin siten, että näistä kustannuksista on ensin vähennettävä, mitä eläketurvakeskus on jäljempänä 15 §:ssä säädettynä hyvikkeenä saanut.
Mikäli eläkelaitoksen konkurssin johdosta eläke tai 9 §:n mukainen lisä tahi 11 §:ssä tarkoitettu lisäetu jäisi kokonaan tai osittain turvaamatta, vastaavat siitä tai sen osasta eläkelaitokset yhteisesti sosiaaliministeriön antamien perusteiden mukaisesti.
Vakuutusyhtiöiden ja eläkekassojen maksettava osuus 1 momentin 4 ja 5 kohdassa sekä 2 momentissa tarkoitetuista kuluista otetaan huomioon vuosittain sosiaaliministeriön vahvistamien perusteiden mukaan eläkevakuutuksen maksun suuruutta määrättäessä. Sosiaaliministeriön asettamin ehdoin ja vahvistamin perustein voidaan kuitenkin käyttää myös ennakolta rahastoivaa menetelmää mainittujen kulujen suorittamista varten. Sama koskee myös eläkesäätiön eläkevastuun laskemista.
21a§
Jos 21 §:ssä tarkoitetussa asiassa annettu päätös on perustunut väärään tai puutteelliseen selvitykseen tahi ilmeisesti ei ole ollut lainmukainen, vakuutusoikeus voi sanotussa lainkohdassa asetetun määräajan päätyttyäkin eläkelaitoksen esityksestä tai sen hakemuksesta, jota asia koskee, kuultuaan muita asianosaisia, poistaa päätöksen ja ottaa tai määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi. Tehtyään edellä sanotun esityksen eläkelaitos voi, kunnes asia on uudelleen ratkaistu, väliaikaisesti keskeyttää eläkkeen maksamisen tai maksaa sen esityksensä mukaisin määrin.
Jos kysymys on evätyn edun myöntämisestä tai myönnetyn edun lisäämisestä, voi eläkelaitoskin aikaisemman päätöksen estämättä käsitellä asian uudelleen.
Tämän lain mukainen aiheettomasti maksettu etu voidaan jättää takaisin perimättä, jos sen myöntämisen tai maksamisen ei ole katsottava johtuneen eläkkeensaajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä.
21b§
Niiden asioiden käsittelyä varten, joihin tätä lakia on sovellettava, on vakuutusoikeudessa siitä annetussa laissa tarkoitettuina maallikkojäsenillä kaksi työnantaja- ja kaksi työntekijäjäsentä sekä tarpeellinen määrä varajäseniä. Näiden tulee olla työoloihin perehtyneitä, ja osallistuu heistä vakuutusoikeuden istuntoon samanaikaisesti yksi työnantaja- ja yksi työntekijäjäsen.
Työnantaja- ja työntekijäjäsenet sekä varajäsenet määrää valtioneuvosto sosiaaliministeriön esityksestä kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Heidän määräämistään varten on asianomaisille työnantajain ja työntekijäin edustavimmille järjestöille annettava tilaisuus tehdä omalta kohdaltaan ehdotuksensa, jonka tulee käsittää kaksi kertaa niin monta ehdokasta kuin jäseniksi ja varajäseniksi tarvitaan.
Maallikkojäsenten tulee osallistua käsittelyyn, jos asiassa on kysymys siitä, oikeuttaako sairaus, vika tai vamma tämän lain mukaiseen eläkkeeseen, tai jos vakuutusoikeudesta annetussa laissa niin on erikseen säädetty.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1962.
Helsingissä 9. päivänä helmikuuta 1962
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Ministeri Mauno Jussila