134/1962

Annettu Helsingissä 9. päivänä helmikuuta 1962

Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään

Työntekijälle, joka työskentelee metsätyössä, uittotyössä, maatila- ja puutarhatalouden eri töissä, maa-, vesi- ja talonrakennustyössä, maanparannustyössä, turveteollisuustyössä, satamatyössä tahi kotimaanliikenteen aluksessa taikka, sikäli kuin asetuksella säädetään, muulla sellaisella alalla, jolle lyhytaikaiset työsuhteet ovat luonteenomaisia, on työnantajan kustannettava eläketurva vanhuuden ja työkyvyttömyyden varalta tämän lain mukaan. Mikäli tässä laissa ei toisin säädetä, on soveltuvin osin muutoin voimassa, mitä työntekijäin eläkelain (395/61) 3 §:n 2―4 momentissa, 4 §:n 1 ja 3 momentissa, 5 §:n 2 momentissa, 8―10 §:ssä, 12 §:ssä, 13 §:n 3 momentissa ja 14―23 §:ssä on säädetty.

Tämä laki ei kuitenkaan koske työntekijää, jonka työsuhde on tarkoitettu pysyväksi ja ympäri vuoden kestäväksi. Tällaisella työntekijällä on oikeus eläketurvaan työntekijäin eläkelain mukaisesti, mikäli sanotun lain 1 §:stä ei muuta seuraa.

Tämä laki ei myöskään koske työntekijää, joka lain voimaan tullessa jo oli täyttänyt 65 vuotta.

Jos syntyy epäselvyyttä siitä, onko työnantajaan tai työntekijään sovellettava tätä lakia, ratkaisee asian asianomaisen työnantajan, työntekijän tai eläkelaitoksen hakemuksesta eläketurvakeskus. Eläketurvakeskuksen päätökseen saa hakea muutosta, niinkuin työntekijäin eläkelain 21 §:ssä on säädetty.

Tässä laissa säädetyn eläketurvan järjestämisestä huolehtii kullakin 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla asialla toimiva työeläkekassa. Asetuksella voidaan kuitenkin säätää, että kahta tai useampaa alaa varten muodostetaan yhteinen työeläkekassa taikka että eläketurvasta jollakin alalla huolehtii työntekijäin eläkelain tarkoittamaa toimintaa harjoittava eläkelaitos.

Työeläkekassan ohjesääntö annetaan asetuksella. Kahdelle tai useammalle työeläkekassalle voidaan antaa yhteinen ohjesääntö. Työeläkekassan päätäntävaltaa käyttävät valtuuskunta ja hallitus, joissa puheenjohtajan ohella on varapuheenjohtaja sekä alan työnantaja- ja työntekijäjärjestöillä yhtäläinen edustus. Jos työeläkekassassa vakuutettavien valtion työntekijäin lukumäärä on suuri suhteessa muiden samassa työeläkekassassa vakuutettavien työntekijäin lukumäärään, tulee valtuuskuntaan ja hallitukseen valita vastaava suhteellinen määrä asianomaisten valtion virastojen edustajia työnantajajärjestöjen edustajien asemesta. Puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan tulee olla vakuutustoimintaan perehtynyt henkilö. Valtuuskunnan asettaa eläketurvakeskus, joka myös valitsee hallituksen puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.

Eläketurvakeskus voi antaa työnantajalle tämän hakemuksesta oikeuden järjestää työntekijälle eläketurva työntekijäin eläkelaissa säädetyllä tavalla edellyttäen, ettei työntekijän tämän lain mukaisia etuja huononneta eikä järjestelystä koidu huomattavaa yleistä haittaa työntekijäin eläketurvan toimeenpanolle. Samoin edellytyksin eläketurvakeskus voi oikeuttaa työeläkekassan vakuuttamaan työntekijäin eläkelaissa säädetyin ehdoin sanotun lain alaisissa työsuhteissa olevia, työeläkekassan toimintapiiriin kuuluvalla alalla työskenteleviä työntekijöitä.

Työntekijällä on oikeus vanhuuseläkkeeseen 65 vuotta täytettyään eläkehakemusta seuraavan kuukauden alusta lukien siitä riippumatta, onko hän enää työsuhteessa.

Oikeus saada työkyvyttömyyseläkettä on 18 vuotta täyttäneellä työntekijällä, joka sairauden, vian tai vamman perusteella saa kansaneläkettä tai jonka, vaikka hänelle ei ole myönnetty kansaneläkettä, voidaan arvioida olevan vähintään vuoden ajan sairauden, vian tai vamman takia kykenemätön suorittamaan entistä työtään tai muuta työtä, jota on pidettävä ikä, ammattitaito ja muut seikat huomioon ottaen hänelle sopivana ja kohtuullisen toimeentulon turvaavana.

Työkyvyttömyyseläke myönnetään joko määräajaksi tai toistaiseksi sen kuukauden alusta, joka lähinnä seuraa työkyvyttömyyden alkamista, ei kuitenkaan takautuvasti vuotta pitemmältä ajalta ennen eläkkeen hakemista. Työkyvyttömyyseläke lakkautetaan, jos eläkkeensaaja tulee työkykyiseksi, ennen kuin hän on saavuttanut vanhuuseläkkeen saamiseen oikeuttavan iän.

Työkyvyttömyyden estämiseksi tai työ ja ansion palauttamiseksi voidaan työntekijälle antaa lääkintähuoltoa, koulutusta ja työhuoltoa.

Eläkkeen vuotuinen määrä on yksi sadalta työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaisesti korjattujen ja työntekijän 23 ikävuoden täyttämisen jälkeen ansaitsemien niiden palkkojen yhteismäärästä, joiden perusteella on suoritettu vakuutusmaksu tämän lain mukaan. Jos työntekijä on jonakin kalenterivuonna ansainnut tässä laissa tarkoitetuissa töissä vähemmän kuin 80 000 markkaa, ei sinä vuonna ansaittua palkkaa kuitenkaan oteta huomioon eläkkeeseen oikeuttavana. Myöskään ei oteta huomioon palkkaa, jonka työntekijä on ansainnut saadessaan tämän lain mukaista eläkettä. Prosenttimäärään, jonka perusteella eläke lasketaan, lisätään yksi kymmenesosa jokaista vuotta kohden, jolla työntekijän ikä lain voimaan tulessa ylittää 54 vuotta.

Eläkkeeseen oikeuttavana ei oteta huomioon työntekijän ansaitsemaa palkkaa sellaisessa työsuhteessa, jonka perusteella hän on oikeutettu saamaan samanaikaisesti eläkettä myös valtiolta, ellei hän ole tästä oikeudestaan luopunut. Jos mainittu palkka jätetään eläkettä myönnettäessä huomioon ottamatta, on siihen perustuvasta vakuutusmaksusta eläkelaitokseen muodostunut rahastoosuus suoritettava valtiolle, ei kuitenkaan ennen kuin työntekijä on täyttänyt 65 vuoden iän.

Työkyvyttömyyseläkkeen suuruutta määrättäessä ei oteta huomioon työntekijän ansaitsemaa palkkaa sellaisessa työsuhteessa, jonka alkaessa hänellä jo oli työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä oleva sairaus, vika tai vamma. Jos työntekijällä oli mainittu sairaus, vika tai vamma jo täyttäessään 18 vuotta, hän ei ole oikeutettu työkyvyttömyyseläkkeeseen tämän lain mukaan.

Työntekijäin eläkelain 5 §:n 2 momentin ja 8 §:n 1 momentin säännöksiä sovellettaessa tämän lain mukainen eläke on rinnastettava työntekijäin eläkelain perusteella saatavaan eläkkeeseen ja tämän lain mukaiseen eläkkeeseen oikeuttava paikka laskettuna aikayksikköä kohden otettava huomioon sanottujen säännösten edellyttämää korkeinta eläkkeen perusteena olevaa palkkaa valittaessa. Ensiksi mainittu palkka on, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, määrättävä siten, että se vastaa keskimäärin maksettavia palkkoja sen työeläkekassan tai 2 §:ssä tarkoitetun muun eläkelaitoksen vakuutettujen piiriin kuuluvissa vastaavissa töissä, jossa työntekijä on ollut vakuutettuna, mikäli ei näytetä, että hänen palkkansa on ollut oleellisesti tästä poikkeava, jolloin todellinen palkka on otettava määräämisperusteeksi.

Palkka, josta vakuutusmaksu on suoritettava, määräytyy samojen perusteiden mukaan, joita sovelletaan veron ennakkoa pidätettäessä. Sosiaaliministeriöllä on kuitenkin valta erityisestä syystä määrätä, että jollakin työalalla saadaan soveltaa muitakin määräämisperusteita.

Jos työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeutettu työntekijä on 18 vuotta täytettyään tässä laissa tarkoitetussa työssä ansainnut vähintään 80 000 markkaa vuoden aikana välittömästi ennen sitä ajankohtaa, jolloin työkyvyttömyyden pääasiallisena syynä oleva sairaus, vika tai vamma on saatu, luetaan, mikäli hän ei ole oikeutettu saamaan työntekijäin eläkelain 6 §:n 3 momentin mukaista työkyvyttömyyseläkettä, eläkkeeseen oikeuttavaksi myös se palkka, jonka hän olisi työkyvyttömyyden alkamisesta lukien tai, jos hän on 23 vuotta nuorempi, sanotusta iästä alkaen ansainnut eläkeikään mennessä. Tämän palkan vuotuinen määrä edellytetään samaksi työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaan korjatuksi markkamääräksi, josta työntekijän työsuhteen perusteella on keskimäärin suoritettu tämän lain mukainen vakuutusmaksu niinä kalenterivuosina, joina hän 1 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa töissä on 18 vuotta täytettyään ansainnut vähintään 80 000 markkaa tai, jollei hän minään kalenterivuonna ole ansainnut vähintään sanottua määrää, samaksi kuin hänen ansaitsemansa palkka vuoden pituiselta ajalta välittömästi ennen mainitun sairauden, vian tai vamman alkamista.

Jos työntekijä saatuaan 1 momentin mukaan laskettua työkyvyttömyyseläkettä myöhemmin uudelleen saa työkyvyttömyyseläkettä tai vanhuuseläkettä, luetaan eläkkeeseen oikeuttavaksi palkaksi myös se palkka, jonka hän olisi saanut 1 momentin mukaan laskettuna siltä jalta, jolta hän on 23 vuotta täytettyään saanut ensiksi mainittua työkyvyttömyyseläkettä. Jos kuitenkin uuden työkyvyttömyyden syynä on sama sairaus, vika tai vamma, jonka perusteella hän aikaisemmin sai työkyvyttömyyseläkettä, maksetaan työkyvyttömyyseläke samojen perusteiden mukaisesti, kuin sitä hänelle aikaisemmin suoritettiin.

Eläkettä, jonka määrä jäisi pienemmäksi kuin 500 markkaa kuukaudelta, ei makseta. Kuitenkin maksetaan sellainenkin eläke, jos se yhdessä työntekijäin eläkelain perusteella maksettavan eläkkeen kanssa on vähintään sanottu määrä.

Tässä laissa säädetystä eläketurvasta vastaavat 2 §:ssä tarkoitetut eläkelaitokset, siki kuin ne eivät ole toisin sopineet, seuraavasti:

1) vanhuuseläkkeestä, siihen luettuna työntekijäin eläkelain 9 §:n mukaiset muutokset, vastaa kukin eläkelaitos siltä osalta kuin eläke perustuu työntekijäin puolesta eläkelaitokselle suoritettujen maksujen perusteena olleisiin palkkoihin;

2) työkyvyttömyyseläkkeestä, joka on myönnetty 7 §:n 1 momenttia soveltaen, siihen luettuna myös työntekijäin eläkelain perusteella ehkä saatava eläkkeen osa, mutta ei eläkkeen myöntämisen jälkeen sanotun lain 9 §:n perusteella annettuja korotuksia, vastaa yksin se eläkelaitos, jonka toimintapiiriin työntekijä kuului saadessaan 7 §:n 1 momentissa tarkoitetun sairauden, vian tai vamman tai, jos hän ei silloin enää ollut tämän lain piiriin kuuluvassa työsuhteessa, se eläkelaitos, jonka piiriin hän viimeksi oli kuulunut;

3) muista työkyvyttömyyseläkkeistä, lukuun ottamatta työntekijäin eläkelain 12 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesti maksettavaa määrää, samoin kuin eläkkeen osista, jotka ylittävät 2 kohdassa mainitut määrät, sekä työntekijäin eläkelain perusteella maksettavista vastaavista vähimmäiseläketurvan mukaisista eläkkeistä ja eläkkeen osista ja eläketurvakeskuksen kustannuksista vastaavat eläkelaitokset yhdessä työntekijäin eläkelain mukaista toimintaa harjoittavien eläkelaitosten kanssa, niinkuin on säädetty työntekijäin eläkelain 12 §:n 1 momentin 4 ja 5 kohdissa; ja

4) jos työntekijäin eläkelain 5 §:n 2 momentin tai 8 §:n 1 momentin mukaisesti on vähennettävä tähän lakiin perustuvaa eläkettä, josta vastaavat kaksi tai useampi eläkelaitos, jaetaan vähennys näiden kesken niiden vastuulla olevien eläkkeen osien suhteessa.

Eläketurvakeskus antaa tarvittaessa tarkemmat ohjeet vastuun jakamisesta ja, jos eläkelaitoksen kesken syntyy erimielisyyttä, ratkaisee asian.

10§

Työnantaja on velvollinen suorittamaan vakuutusmaksun, jonka sosiaaliministeriö asianomaisen työeläkekassan tai 2 §:ssä tarkoitetun muun eläkelaitoksen esityksestä vahvistaa kaikille saman alan työnantajille samaksi prosenttimääräksi niistä palkoista, jotka työnantaja on työsuhteessa oleville työntekijöilleen suorittanut tämän lain piiriin kuuluvalla työalalla, näistä vähennettyinä niiden kysymyksessä olevalla alalla työskentelevien työntekijäin palkat, joille hänen toimestaan on järjestettävä tai vapaaehtoisesti on järjestetty eläketurva työntekijäin eläkelain mukaan taikka joilla pysyvän työsuhteen perusteella on oikeus sanotun lain 1 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuun eläketurvaan.

Vakuutusmaksuprosentti on määrättävä niin, että sen voidaan vakiosuuruisena pysytettynä todennäköinen korkokanta ja muut vakuutusteknilliset seikat huomioonottaen olettaa tuottavan tulon, joka riittää eläketurvan järjestämisestä johtuvien tulevien menojen peittämiseen, kuitenkin siten, että 9 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja menoja varten tarvittava maksutulon osa voidaan periä vasta sitten, kun sanottuja menoja erääntyy maksettavaksi.

11§

Työeläkekassan varat on ensisijaisesti sijoitettava asianomaisen alan tuotannollisiin tarkoituksiin. Sijoitukset on tehtävä silmällä pitäen varmuutta, tuottoa ja eläkekassan maksuvalmiutta. Varmuutta arvioitaessa on kiinnitettävä huomiota myös sijoitusten reaaliarvon säilymiseen. Jollei sijoituksen vakuutena ole vakuutusyhtiölain 47 §:n 1 momentin 1―4 kohdassa mainittuja tai niihin niiden laatuun ja varmuuteen nähden rinnastettavia arvopapereita tai sitoumuksia taikka sijoitusta arvoltaan vastaavaa kiinteätä omaisuutta, on sijoituksen vakuudeksi otettava eläketurvakeskuksesta sijoitusluottovakuutus.

12§

Sikäli kuin eläkkeiden perusteena olevia palkkoja muutetaan työntekijäin eläkelain 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla, on 5, 7 ja 8 §:ssä säädetyt palkkojen ja eläkkeiden markkamääräiset rajamäärät vastaavasti muutettava siten kuin sosiaaliministeriö päättää.

13§

Työntekijä menettää oikeutensa tämän lain mukaan maksettavaan eläke-erään, jota hän ei ole nostanut kolmen vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä lukien, jonka aikana se on erääntynyt maksettavaksi.

14§

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

15§

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1962, josta lukien työnantajan on suoritettava tässä laissa säädetty vakuutusmaksu.

Eläketurvakeskuksen ja työeläkekassojen on hyvissä ajoin ennen lain voimaantuloa ryhdyttävä toimenpiteisiin lain täytäntöönpanoa varten. Tästä eläketurvakeskukselle aiheutuvat kulut on sillä oikeus periä työeläkekassoilta.

Helsingissä 9. päivänä helmikuuta 1962

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Ministeri
Mauno Jussila

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.