Finlex - Etusivulle
Suomen säädöskokoelma

389/1961

Suomen säädöskokoelma

Suomen säädöskokoelmassa julkaistut säädökset sekä tekstimuodossa että painoasuisena pdf-tiedostona

Laki liikkuvasta kaupasta

Säädöksen tyyppi
Laki
Antopäivä

Alkuperäisen säädöksen teksti

Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 lukuYleiset määräykset

1 §

Liikkuvalla kaupalla tarkoitetaan mukana kuljetettavien tavaroiden ansiotarkoituksessa harjoitettavaa vähittäismyyntiä.

Kulku-, kiertomyymälä- ja kiertokaupan harjoittamisesta ja siihen tarvittavasta luvasta säädetään jäljempänä tässä laissa.

Muuta kuin 2 momentissa mainittua liikkuvaa kauppaa älköön kukaan harjoittako hankkimatta siihen lääninhallituksen lupaa, mikäli tässä laissa tai muualla ei ole toisin säädetty.

2 §

Tämän lain mukaan pidetään:

1)

kulkukauppana erityisistä henkilökohtaisista syistä annettavan luvan nojalla tapahtuvaa mukana kuljetettavien tavaroiden myymistä;

2)

kiertomyymäläkauppana tavaroiden myymistä myymäläksi sisustetusta kulkuneuvosta tiettyä myyntireittiä noudattaen; sekä

3)

kiertokauppana muuta mukana kuljetettavien tavaroiden myymistä.

2 lukuKulkukauppa

3 §

Lupa kulkukaupan harjoittamiseen voidaan antaa kansalaisluottamusta nauttivalle, täysi-ikäiselle, rehelliseksi ja kunnolliseksi tunnetulle Suomen kansalaiselle, joka hallitsee itseään ja omaisuuttaan ja on muutoin sopiva kulkukauppaa harjoittamaan ja jonka ruumiinvamman, heikentyneen terveyden tai muun henkilökohtaisen syyn tähden on vaikeata muulla tavoin hankkia elatustaan.

4 §

Kulkukauppalupa voidaan antaa lyhyttavarain, kangas- ja vaatetustavarain, kotitaloustarvikkeiden sekä käsi- ja kotiteollisuustuotteiden, ei kuitenkaan elintarvikkeiden, myymistä varten.

5 §

Kulkukaupan harjoittaminen on sallittu vain maalaiskunnassa, jollei sitä kunnallisen järjestyssäännön määräyksellä ole sallittu myös kaupungissa tai kauppalassa.

Lupaa kulkukaupan harjoittamiseen maalaiskunnassa on haettava kirjallisesti siltä lääninhallitukselta, jonka toimialueella hakija aikoo kulkukauppaa harjoittaa.

Mikäli kulkukaupan harjoittaminen on sallittu kaupungissa tai kauppalassa, myöntää kulkukauppaluvan maistraatti tai järjestysoikeus.

6 §

Lupahakemuksessa on mainittava hakijan täydellinen nimi, ammatti, asuinpaikka ja osoite, tavarat, joita aiotaan myydä, sekä aikooko hakija käyttää moottoriajoneuvoa tai -venettä tavaroiden kuljettamiseen ja säilyttämiseen.

Hakemukseen on liitettävä lääkärin antama todistus hakijan terveydentilasta ja selvitykset siitä, että hakija on täysi-ikäinen Suomen kansalainen, nauttii kansalaisluottamusta, hallitsee itseään ja omaisuuttaan sekä että hänen ruumiinvamman, heikentyneen terveyden tai muun henkilökohtaisen syyn tähden on vaikeata muulla tavoin hankkia elatustaan.

7 §

Luvan myöntävä viranomainen hankkikoon hakijasta tarvittavat lisätiedot ja häntä koskevan lausunnon asianomaiselta poliisiviranomaiselta ja sosiaalilautakunnalta sekä muun tarpeelliseksi katsomansa selvityksen.

8 §

Lupa kulkukaupan harjoittamiseen myönnettäköön ensi kerran yhdeksi ja sen jälkeen enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan.

Lupapäätöksessä on mainittava, minä aikana ja minkä läänin maalaiskuntien tai minkä kaupungin taikka kauppalan alueella luvan saaneella on oikeus kulkukauppaa harjoittaa sekä mitä tavaroita hän saa myydä.

Kulkukauppalupa on henkilökohtainen, ja apulaisen käyttö tavaroiden myynnissä on sallittu luvassa mainituista erityisistä syistä.

9 §

Kulkukauppiaalla on oikeus käyttää moottoriajoneuvoa tai -venettä tavaroiden kuljettamiseen ja säilyttämiseen.

Kulkukaupan harjoittaminen julkisella paikalla on kielletty.

Kulkukauppaa älköön harjoitettako kello 20 ja kello 8 välisenä aikana eikä sunnuntaina, kirkollisena juhlapäivänä tai itsenäisyyspäivänä.

3 lukuKiertomyymäläkauppa

10 §.

Lupa kiertomyymäläkaupan harjoittamiseen voidaan, milloin sitä paikallisen väestön kannalta pidetään tarpeellisena, antaa sille, joka säädetyn elinkeinoilmoituksen tehtyään harjoittaa 11 §:ssä mainittujen tavaroiden kauppaa.

Milloin jonkin työmaan huollon kannalta harkitaan tarpeelliseksi, voidaan lupa kiertomyymäläkaupan harjoittamiseen myöntää sillekin, joka ei muutoin harjoita mainittujen tavaroiden kauppaa.

Ulkomaalaiselle älköön lupaa annettako.

11 §

Kiertomyymäläkauppalupa voidaan myöntää elin- ja kotitaloustarvikkeiden, tupakkavalmisteiden ja muidenkin käyttö- ja kulutustarvikkeiden sekä täysissä tehdaspakkauksissa olevien tilausmyyntitavaroiden myyntiä varten.

12 §

Lupa kiertomyymäläkaupan harjoittamiseen maalaiskunnassa on haettava kirjallisesti siltä lääninhallitukselta, jonka alueella tätä elinkeinoa aiotaan harjoittaa, sekä vastaavasti kaupungissa ja kauppalassa maistraatilta tai järjestysoikeudelta.

13 §

Haettaessa edellisessä pykälässä mainittua lupaa on hakijan ilmoitettava paitsi kotipaikkaansa, mitä tavaroita hakija haluaa myydä, niin myös millä paikkakunnilla sekä minkä laatuisesta ja suuruisesta sekä miten varustetusta kulkuneuvosta myynti tulee tapahtumaan. Hakija esittäköön suunnitelman myyntireiteistä, pysähtymispaikoista ja -ajoista ja selvityksen siitä, että hän ennestään harjoittaa kysymyksessä olevien tavaroiden kauppaa kiinteästä myyntipaikasta, sekä muun tarvittavan lisäselvityksen.

14 §

Lääninhallitus, maistraatti tai järjestysoikeus hankkikoon hakemuksesta asianomaisen poliisiviranomaisen ja kunnallishallituksen lausunnon sekä muun tarpeelliseksi katsomansa selvityksen.

15 §

Lupa kiertomyymäläkaupan harjoittamiseen myönnetään viideksi vuodeksi kerrallaan, jollei luvan myöntävä viranomainen erityisestä syystä määrää lyhyempää aikaa. Lupapäätöksessä on mainittava myytävät tavarat, ne kylät tai muut alueet, joissa kiertomyymäläkauppaa saadaan harjoittaa, kiertomyymälänä käytettävän kulkuneuvon laji ja suuruus sekä muut tarpeellisiksi katsotut seikat.

16 §

Myymäläksi sisustetun kulkuneuvon käyttäminen muuhun kuin 11 §:ssä säädettyyn tarkoitukseen on kielletty.

Hakemuksesta voi kuitenkin 12 §:ssä mainittu viranomainen antaa luvan kiertomyymäläkaupan yhteydessä myös muidenkin kuin 11 §:ssä mainittujen tavaroiden toimitusmyyntiin sekä kiertomyymäläkaupan yhteydessä ostettavien elintarvikkeiden kuljettamiseen, jos kulkuneuvossa tai siihen liittyvässä perävaunussa on tarkoituksenmukaiset tilat sitä varten ja tavarat ovat sellaisia, että ne voidaan kuljettaa kiertomyymälässä aiheuttamatta terveydellistä tai muuta haittaa.

17 §

Kulkuneuvoa älköön käytettäkö myyntiin eikä kiertomyymäläkaupan yhteydessä ostettavien elintarvikkeiden kuljettamiseen, ennen kuin terveydenhoitolautakunta siinä kunnassa, josta käsin myynti tapahtuu, on sen tähän tarkoitukseen hyväksynyt. Kulkuneuvo on samoin tarkastettava uudestaan kunkin seuraavan kalenterivuoden aikana ennen toukokuun 1 päivää.

Myymäläksi sisustetussa kulkuneuvossa on oltava ainakin elintarvikkeiden jäähdytystila, suojattu leipäkaappi, vesisäiliö ja käsienpesupaikka sekä asiakas- ja myyntitila.

Kulkuneuvosta ei saa myydä, ostaa eikä siinä kuljettaa sellaisia tavaroita, joiden myyntiin, ostoon ja kuljetukseen sitä ei ole tarkastuksessa hyväksytty.

18 §

Ennen kuin kiertomyymäläkauppaa ryhdytään harjoittamaan, on niissä kunnissa, joissa myyntiä tulee tapahtumaan, siitä tehtävä sellainen ilmoitus kuin elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetun lain 7 §:ssä on säädetty. Ilmoitukseen liitettäköön oikeaksi todistettu jäljennös lupapäätöksestä.

Ennen pysähtymispaikkojen käyttöön ottoa on kiertomyymäläkaupan harjoittajan ilmoitettava asianomaiselle poliisiviranomaiselle pysähtymispaikat ja -ajat.

19 §

Kiertomyymäläkaupassa on noudatettava kauppaliikkeiden aukiolosta annettuja säännöksiä.

20 §

Kiertomyymälä kaupassa käytettävässä kulkuneuvossa tulee olla näkyvällä paikalla kauppaa harjoittavan liikkeen toiminimi ja kotipaikka.

21 §

Kiertomyymäläkauppaa ei saa harjoittaa niin, että siitä on haittaa yleiselle liikenteelle tai järjestykselle, eikä viittäsataa metriä lähempänä sellaista saman alan kiinteätä myymälää, joka on ollut olemassa kiertomyymäläkauppalupaa annettaessa, jollei siihen ole saatu kiinteän myymälän omistajan suostumusta.

Milloin maalaiskuntaan kuuluvassa kylässä tai muulla alueella asutus on erittäin harvaa ja siellä sijaitsevan kiinteän myymälän voidaan katsoa riittävästi tyydyttävän paikallisen väestön tarpeen, lääninhallituksella on oikeus määrätä 1 momentissa tarkoitettu välimatka kiinteään myymälään pitemmäksi kuin viideksisadaksi metriksi.

4 lukuKiertokauppa

22 §

Kotimaassa valmistettujen koti-, käsi- ja siihen verrattavan pienteollisuuden tuotteiden, ei kuitenkaan elintarvikkeiden, kaupaksi pitämiseen koko maassa kiertokauppana, voidaan antaa lupa näiden tuotteiden valmistajalle, valmistajien yhteisölle taikka valmistajan tai valmistajien yhteisön hyväksymälle välittäjälle, jolla on oikeus harjoittaa elinkeinoa Suomessa, milloin tällaisen luvan antaminen on tarpeellinen mainittujen tuotteiden valmistajan ja hänen työntekijöidensä toimeentulon vuoksi.

Lupa on haettava kirjallisesti siltä lääninhallitukselta, jonka alueella näiden tuotteiden valmistaminen tapahtuu. Lupa voidaan antaa enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Lupapäätöksessä on mainittava luvan voimassaoloaika, millä tavoin tätä kiertokauppaa saadaan harjoittaa, kaupaksi pidettävät tavarat sekä niiden valmistaja ja valmistuspaikka.

23 §

Lupa tilapäisen kiertokaupan harjoittamiseen voidaan antaa hyvämaineiselle, rehelliseksi ja kunnolliseksi tunnetulle Suomen kansalaiselle tai suomalaiselle yhteisölle tiettyä tilaisuutta varten tai muutoin määräajaksi, kuitenkin enintään kuudeksi kuukaudeksi.

24 §

Lupaa tilapäisen kiertokaupan harjoittamiseen on haettava siltä poliisiviranomaiselta, jonka toimipiirissä kauppaa tullaan harjoittamaan. Poliisiviranomainen hankkikoon hakemuksesta tarvittaessa asianomaisen kunnallisen viranomaisen lausunnon ja muun selvityksen.

Luvassa on mainittava luvan voimassaoloaika, millä alueella ja millä tavoin tilapäistä kiertokauppaa saadaan harjoittaa sekä mitä tavaroita myynti koskee.

25 §

Sen lisäksi, mitä tässä laissa on tilapäisen kiertokaupan harjoittamisesta säädetty, noudatettakoon, mitä siitä kunnallisessa säännössä on erikseen määrätty.

5 lukuErinäiset määräykset

26 §

Liikkuvan kaupan harjoittajan on pidettävä lupakirja joko alkuperäisenä tai virallisesti oikeaksi todistettuna jäljennöksenä mukanaan ja vaadittaessa näytettävä se poliisiviranomaiselle.

27 §

Tässä laissa tarkoitettuna liikkuvana kauppana ei ole pidettävä elinkeinon harjoittamisen oikeudesta syyskuun 27 päivänä 1919 annetun lain 14 §:ssä mainittua kauppaa.

28 §

Kaloja sekä kasvi- ja puutarhatuotteita, mikäli ei ole kysymys 27 §:ssä tarkoitetusta kaupasta, saa kansalaisluottamusta nauttiva Suomen kansalainen tässä laissa olevien säännösten estämättä kuljettaa maalaiskunnassa kaupaksi kotipaikkakuntansa poliisiviranomaisen luvalla.

Taimistotuotteiden ja siementavarain kaupan harjoittamisesta on säädetty erikseen.

Kotieläinten kaupan harjoittamisesta liikkuvana kauppana säädetään asetuksella.

29 §

Tämä laki ei koske markkina-, tori- eikä kioskikauppaa eikä muuta siihen verrattavaa kauppaa.

Kaupanteossa kadulla, tiellä ja muulla julkisella paikalla noudatettakoon, mitä siitä on erikseen säädetty tai määrätty.

30 §

Sen lisäksi, mitä tässä laissa on säädetty, on voimassa, mitä määrättyjen tavaroiden kaupasta on erikseen säädetty.

31 §

Lupa liikkuvan kaupan harjoittamiseen voidaan peruuttaa siltä, joka rikkoo tämän lain säännöksiä tai niiden nojalla annettuja määräyksiä tahi joka menettää jonkin luvan saamiseen tarvittavan edellytyksen. Peruuttamista koskevan päätöksen antaa luvan myöntänyt viranomainen.

Kiertomyymäläkauppalupa ja 22 §:ssä tarkoitettu kiertokauppalupa voidaan peruuttaa myös, jos tätä kauppaa ilman pätevää syytä ei ryhdytä harjoittamaan vuoden kuluessa siitä, kun lupa on myönnetty tai kun sen harjoittaminen on ollut keskeytyneenä yhden vuoden ajan.

Kiertomyymäläkaupan sekä 22 §:ssä tarkoitetun kiertokaupan harjoittajan on kaupan lopettamisesta viipymättä ilmoitettava luvan myöntäneelle viranomaiselle. Kiertomyymäläkaupan harjoittajan on myös kaupan lopettamisesta tai sen keskeyttämisestä ennakolta sopivalla tavalla tiedotettava kulkuneuvon pysähtymispaikoilla.

32 §

Viranomaisen päätöstä, jolla lupa liikkuvan kaupan harjoittamiseen on 31 §:n 1 tai 2 momentin nojalla peruutettu, on noudatettava valituksesta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.

33 §

Joka luvattomasti harjoittaa liikkuvaa kauppaa tai muutoin rikkoo tätä lakia tai sen nojalla annettuja määräyksiä, rangaistakoon, ellei rikkomuksesta ole muualla säädetty ankarampaa rangaistusta, sakolla.

34 §

Tarkemmat määräykset ja ohjeet tämän lain soveltamisesta antaa tarvittaessa kauppa- ja teollisuusministeriö.

35 §


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1962, ja sillä kumotaan elinkeinonharjoittamisen oikeudesta 27 päivänä syyskuuta 1919 annetun lain (122/19) 17, 18 ja 19 § sekä 15, 19 a ja 19 b § sellaisina kuin ne ovat 17 päivänä tammikuuta 1941 annetussa laissa (40/41).

Helsingissä 8 päivänä heinäkuuta 1961.

Presidentti URHO KEKKONEN.Kauppa ja teollisuusministeri B. Eesterlund.

Sivun alkuun