466/1960

Vakuutusmaksua ei määrätä vakuutetulle:

Kansaneläkkeenä maksetaan:

Sairauseläkettä maksetaan määräaikaisena vakuutetulle, jonka työkyky on siinä määrin alentunut kuin 22 §:ssä on säädetty ja jonka työkyvyttömyys edelleen jatkuu, vaikka sitä ei vielä voida pitää pysyvänä. Sairauseläkkeestä on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä tässä laissa on säädetty työkyvyttömyyseläkkeestä.

Eläkkeen perusosa on 31 200 markkaa vuodessa.

Kunnat jaetaan elinkustannusten kalleuden mukaan kolmeen ryhmään, joissa eläkkeen täysimääräinen tukiosa on vuodessa:

Eläkkeen tukiosa maksetaan täysimääräisenä, kun vakuutetun vuositulo ei ylitä seuraavia rajatuloja:

Vuositulolla, jonka perusteella oikeus eläkkeen tukiosaan vahvistetaan, tarkoitetaan sitä tosiasiallista tuloa, jota asianomaisen henkilön voidaan kohtuullisen arvion mukaan edellyttää jatkuvasti vuosittain saavan lisättynä kymmenennellä osalla siitä määrästä, jolla hänen omaisuutensa arvo ylittää 2 000 000 markkaa tai, jos hän on naimisissa, jolloin puolisoiden yhteisen omaisuuden arvo ylittää 3 000 000 markkaa. Jos joku on luovuttanut omaisuutta toiselle korvauksetta tai suhteettoman vähäistä korvausta vastaan ja saa elatuksensa tai osan siitä omaisuuden vastaanottajalta, voidaan luovutetun omaisuuden kohtuulliseksi arvioitu tuotto kokonaan tai osaksi lukea luovuttajan vuosituloksi.

Vuosituloksi ei lueta tämän lain mukaan maksettavaa eläkettä, lapsilisälain mukaan maksettavaa lapsilisää, perhelisälain mukaan maksettavaa perhelisää eikä huoltoapulain mukaan annettua huoltoapua, elatusta tai avustusta. Avioliitosta johtuvan elatusvelvollisuuden perusteella annettua elatusta, avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista annetussa laissa säädettyä elatusapua ja sukulaisuus- tai lankoussuhteen taikka sellaiseen suhteeseen verrattavan muun syyn takia vapaaehtoisesti annettua elatusta tai avustusta ei lueta vuosituloksi, mikäli sen määrä, yhdessä 1 momentissa tarkoitettujen muiden tulojen kanssa, ei sanottavasti ylitä huoltoapulain mukaan omaisille annettavan elatuksen määrää.

Jos vakuutettu, joka ei saa vanhuus-, työkyvyttömyys- tai sairauseläkettä, kuolee, suoritetaan puolisolle ja 16 vuotta nuoremmille lapsille hautausavustuksena perusosan vuotuinen määrä. Hautausavustus jaetaan heidän keskensä, niin kuin jäämistön jakamisesta on säädetty. Jos vakuutetulla ei ole edellä sanottuja omaisia, suoritetaan hautausavustus niille, jotka ovat pitäneet huolta vainajan hautaamisesta, ei kuitenkaan enempää kuin siitä aiheutuneiden kustannusten määrä. Mitä 1 momentissa on säädetty, sovellettakoon myös, jos eläkkeensaaja kuolee, ennenkuin hänen eläkkeensä perusosa on erääntynyt maksettavaksi kuolemaa välittömästi edeltäneeltä vuoden pituiselta ajalta. Tällöin vähennetään hautausavustuksen määrästä sanotulta ajalta maksettaviksi erääntyneet eläkkeen perusosat. Eläkkeen perusosa katsotaan erääntyneeksi myös ajalta, jolta sitä ei makseta tämän lain 24 §:n tai 42 §:n mukaan.

Jos 1 momentissa tarkoitettu vainajan omainen on kuollut ennen hautausavustuksen myöntämistä, siirtyy hänen oikeutensa hautausavustukseen muille 1 momentissa tarkoitetuille omaisille. Jos näitä ei ole, siirtyy oikeus niille, jotka ovat pitäneet huolta vainajan hautaamisesta.

Hautausavustusta on uhalla, että oikeus sen saamiseen muuten on menetetty, haettava siten kuin asetuksella määrätään, yhden vuoden kuluessa vakuutetun kuolinpäivästä.

Jos on perusteltua syytä olettaa, että eläke olisi lakkautettava tai sen määrää vähennettävä, tahi jos eläkeoikeuden tarkistamiseksi 46 §:n mukaisesti asetettua velvoitusta ei noudateta, voidaan eläkkeen tai sen osan maksaminen keskeyttää, kunnes asia on lopullisella päätöksellä ratkaistu. Vastaavasti voi eläkelaitos vireillä olevan muutoksenhaun estämättä väliaikaisesti ryhtyä maksamaan eläkettä tai korottaa eläkkeen määrää, jos vakuutetun terveydentilassa tai olosuhteissa on tapahtunut hänen oikeuteensa vaikuttava olennainen muutos. Eläkelaitoksen on tällöin heti ilmoitettava toimenpiteestään lisätylle hallitukselle tai vakuutusoikeudelle sen mukaan, kummassa asia on 73 §:n mukaisesti vireillä.

Valtio, kunnat ja eläkelaitos vastaavat kukin omasta osuudestaan eläkkeiden tukiosien kustannuksista. Kunnat jaetaan kustannusosuutensa suorittamista varten taloudellisen asemansa mukaan viiteen ryhmään, joissa kunnan kustannusosuus on 9, 13, 17, 21 ja 26 sadalta 2 momentissa sanotulla tavalla lasketusta kunnan kustannusosuusperusteesta. Eläkelaitoksen osuus kustannuksista on 15 sadalta maksettujen tukiosien yhteismäärästä, ja valtio vastaa tukiosien kustannuksista muulta kuin edellä mainitulta osalta.

Kunnan kustannusosuusperuste on kunnalle vahvistetun painoluvun osoittama osuus kunakin kuukautena koko maassa maksettujen tukiosien yhteismäärästä. Kunnan painoluku vahvistetaan kolmivuotiskaudeksi siten, että se on yhtä suuri kuin kolmivuotiskauden alkamista edeltäneen vuoden huhtikuun aikana kunnassa asuville eläkkeensaajille maksettujen tukiosien yhteismäärän suhde saman huhtikuun aikana koko maassa eläkkeensaajille maksettujen kaikkien tukiosien yhteismäärään.

Valtioneuvosto toimittaa kuntien ryhmityksen 1 momentissa tarkoitettuihin ryhmiin enintään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Sosiaaliministeriö vahvistaa 2 momentissa tarkoitetut painoluvut. Kunnallisen jaoituksen muuttuessa tai muiden painavien syiden vaatiessa voi painolukujen vahvistaminen tapahtua ennen 2 momentissa säädetyn kolmivuotiskauden päättymistä.

Eläkkeistä, avustuksista ja muusta tämän lain täytäntöönpanosta eläkelaitokselle aiheutuvat kustannukset samoin kuin 58 §:ssä tarkoitetut menot suoritetaan, sikäli kuin 62 §:stä ei muuta johdu, vakuutusmaksuita ja eläkelaitoksen omaisuuden tuotosta.

Valtioneuvoston tulee viideksi vuodeksi kerrallaan, ensimmäisen kerran vuoden 1966 alusta lukien, vahvistaa uudelleen perusosien määrät niin, että eläkelaitoksen tulot ja viimeksi kuluneelta viisivuotiskaudelta kertynyt ylijäämä tulevat vakuutusteknillisten laskelmien mukaan vastaisuudessa riittämään eläkelaitoksen menoihin.

Valtion tulee viimeistään maksatuksen edellisenä päivänä suorittaa eläkelaitokselle 60 sadalta maksettavien tukiosien määrästä.

Tätä lakia sovelletaessa pidetään vakuutetun lapsena myös hänen ottolastaan sekä hänen puolisonsa ja puolisovainajansa lasta ja ottolasta sekä sellaista avioliiton ulkopuolella syntynyttä lasta, johon kohdistuva vakuutetun elatusvelvollisuus on oikeuden päätöksellä tai asianmukaisella sopimuksella vahvistettu.

Vahvistettaessa 30 §:ssä tarkoitettua vuosituloa pyöristetään siihen sisältyvät tulo- ja vähennyserät täysiksi tuhansiksi markoiksi siten, että jos täyden tuhatmarkkaluvun ylittävä erä on 500 markkaa pienempi, sen määrä alennetaan, ja jos se on 500 markkaa tai sitä suurempi, se korotetaan lähimpään täyteen tuhatmarkkalukuun.

Lain täytäntöönpanon vaatiessa eläkekannan tarkistamista voidaan aikaisempien säännösten estämättä noudattaa tarkistuksen toimittamisen aikana voimassa olevia pyöristyssääntöjä, kuitenkin siten, että eläkkeen määrä ei alenneta.