282/1960

Annettu Helsingissä 9 päivänä kesäkuuta 1960.

Rajakuntien tilusjärjestelylaki

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään:

Yleisiä säännöksiä
1 §

Sellaisissa kylissä, joista osa on jäänyt Moskovassa 19 päivänä syyskuuta 1944 allekirjoitetun välirauhasopimuksen ja Pariisissa 10 päivän helmikuuta 1947 allekirjoitetun rauhansopimuksen mukaisesti Sosialististen Neuvostotasavaltain Liitolle luovutetulle alueelle, suoritetaan tilusten käytön parantamiseksi ja helpottamiseksi sekä jako-olojen yksinkertaistamiseksi tilusjärjestelytoimituksia sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.

Kylällä tarkoitetaan tässä laissa, lukuun ottamatta 60 §, maa- ja vesioikeudellista kylää.

2 §

Tilusjärjestelytoimitus on suoritettava 63 §:ssä mainituin poikkeuksin jokaisessa 1 §:ssä tarkoitetussa kylässä, ja voidaan samaan toimitukseen ottaa useita tällaisia kyliä. Toimitukseen voidaan, sikäli kuin sen tarkoituksen saavuttamiseksi katsotaan välttämättömäksi, ottaa läheisyydessä sijaitseva muukin kylä tai sen osa.

3 §

Tilusjärjestelytoimituksessa voidaan suorittaa 14 päivänä joulukuuta 1951 annetussa jakolaissa (604/51) tarkoitettuja uusjakoja, vesijätön jakoja, tilusvaihtoja, rajankäyntejä, jaon täydentämisiä tiekysymysten järjestelyä varten, lohkomisia, rasitteiden perustamisia, poistamisia ja siirtämisiä, tilojen yhteisalueosuuksien ja tilusten siirtoja toisiin tiloihin ja alueisiin sekä erillisiä kartoituksia.

Toimituksessa voidaan määrätä suoritettavaksi tilojen elinkelpoisuuden parantamiseksi ja tilusten käytön helpottamiseksi tarpeellisia kuivatustöitä sekä tehdä esityksiä yleisiä teitä koskevien tiesuunnitelmien laatimisesta.

Toimituksessa määrätään korvaus 17 päivänä toukokuuta 1947 annetun rajavyöhykelain (403/47) 3 §:ssä tarkoitetusta rajakaistan käyttöoikeuden menetyksestä.

Toimitusalueella olevien tilojen elinkelpoisuuden parantamiseksi ja jako-olojen yksinkertaistamiseksi voidaan lunastaa tiloja ja alueita ja tiloihin kuuluvia osuuksia, poistaa pakkolunastamisella perustettuja käyttöoikeuden rajoituksia sekä hankkia selvityksiä mahdollisuuksista ostaa valtiolle tiloja ja alueita.

4 §

Tämän lain toimeenpanon yleinen johto ja valvonta kuuluu maanmittaushallitukselle.

5 §

Tilusjärjestelytoimituksen suorittavat jakolain 43 §:ssä tarkoitetut toimitusmiehet.

Maanmittaushallitus määrää tilusjärjestelytoimitusten toimitusinsinöörit sekä heidän toimialueensa. Maanmittaushallitus voi vapauttaa toimitusinsinöörin tehtävästään ja muuttaa toimialuetta, milloin syytä siihen on.

Yleinen menettely tilusjärjestelytoimituksessa.
6 §

Toimituksessa noudatettavasta menettelystä on tässä laissa säädetyin poikkeuksin vastaavasti voimassa, mitä jakolaissa on säädetty menettelystä jakotoimituksessa.

7 §

Saatuaan 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun määräyksen tilusjärjestelytoimituksen suorittamiseen ja hankittuaan tarpeelliset selvitykset on toimitusinsinöörin valmistelevasti jaoteltava toimialueellaan olevat 1 §:ssä tarkoitetut kylät eri toimituksiin.

8 §

Suoritettuaan valmistavat toimenpiteet kutsukoon toimitusinsinööri 10 §:ssä tarkoitetut asianosaiset kokoukseen.

Kuultuaan asianosaisia tulee toimitusmiesten valmistaa suunnitelma siitä, mitkä 1 §:ssä tarkoitetut kylät ja mitä 2 §:ssä tarkoitettuja muita kyliä tai niiden osia olisi otettava samaan toimitukseen sekä mitä 3 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä toimituksessa olisi suoritettava.

Suunnitelman valmistuttua on toimitusmiesten esitettävä se asianosaisille ja tehtävä päätös toimialueesta. Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta.

9 §

Tilusjärjestelytoimituksen jouduttamiseksi toimitusmiesten on toimitusalueella tai sen osalla erikseen käsiteltävä ja saatettava päätökseen ne toimituksessa suoritettavat 3 §:ssä tarkoitetut tehtävät, jotka luonteensa puolesta on tarkoituksenmukaista suorittaa erillisinä toimituksina, ja on toimituskokouksiin tällöin kutsuttava vain ne asianosaiset, joita käsiteltävänä oleva osa tilusjärjestelytoimituksesta koskee. Mikäli toimitus käsittää vain samanlaisia 3 §:ssä tarkoitettuja tehtäviä, on menettelystä voimassa, mitä jakolaissa on tällaisesta toimituksesta säädetty.

Tilusten kartoitus suoritetaan siinä laajuudessa, kuin toimitukseen kuuluvat tehtävät sitä vaativat, ja mahdollisuuksien mukaan yhtenäisenä tehtävänä koko toimitusalueella.

10 §

Asianosaisia tilusjärjestelytoimituksessa ovat ne, joiden oikeutta asia koskee, kuitenkin niin, että 3 §:n 1 momentissa mainittujen tehtävien osalta määräytyy asianosaisuus jakolain 64 §:n mukaan.

Maanmittaushallituksen tilusjärjestelytoimitukseen määräämällä valtionasiamiehellä on toimituksessa asianosaisen asema niin kuin siitä asetuksella tarkemmin säädetään.

11 §

Edellä 8 §:n 1 momentissa tarkoitetusta kokouksesta samoin kuin tilusjärjestelytoimituksen ja 9 §:n 1 momentin mukaisen erillisen toimituksen alkukokouksista on tiedotettava jakolain 70 §:n 1 momentissa säädetyllä tavalla. Lisäksi on viimeksi mainituista kokouksista hyvissä ajoin ennen kokouspäivää ilmoitettava kutsukirjeellä toisesta kunnasta oleville sellaisille asianosaisille, joiden osoitteet ovat toimitusinsinöörin tiedossa.

Jollei kokouksessa voida määrätä, milloin seuraava kokous pidetään, on siitä ilmoitettava toimitusmiesten kokouksessa päättämällä tavalla vähintään seitsemän päivää ennen kokousta. Milloin toimitusinsinööri on kokouksessa tai sen jälkeen saanut tiedon toisesta kunnasta olevan sellaisen asianosaisen osoitteesta, jolle ei aikaisemmin ole lähetetty kutsukirjettä ja joka ei myöskään ole ollut kokouksessa saapuvilla, kutsukoon toimitusinsinööri tällaisen asianosaisen seuraavaan kokoukseen, siten kuin 1 momentissa on toisesta kunnasta olevan asianosaisen kutsumisesta sanottu.

Edellä 1 momentissa mainituista kokouksista on lisäksi jakolain 73 §:n mukaisesti erikseen ilmoitettava sanotussa lainkohdassa tarkoitetulle viranomaiselle julkisen asiamiehen ja maanmittaushallitukselle edellä 10 §:n 2 momentissa mainitun valtionasiamiehen määräämistä varten. Muusta kokouksesta, jonka kokouspäivää ei ole aikaisemmassa kokouksessa määrätty, on ilmoitettava julkiselle asiamiehelle ja valtionasiamiehelle vähintään seitsemän päivää ennen kokousta.

Ilman edellä mainittua tiedotusta voidaan toimittaa erillisenä suoritettava tilusvaihto, rajankäynti, lohkominen, kartoitus sekä rasitteiden perustaminen, poistaminen ja siirtäminen, jos ne asianosaiset, joita asia koskee, siitä sopivat.

12 §

Toimitusinsinöörin asiana on kutsua jakolain 44 §:ssä tarkoitetut uskotut miehet toimitukseen.

Toimitusmiehet saavat käyttää asiantuntijoita toimituksessa vain maanmittaushallituksen luvalla.

13 §

Jakolain säännöksiä menettelystä jakotoimituksessa ei sovelleta 9 §:n 1 momentin mukaiseen erilliseen toimitukseen, joka koskee vain kuivatustöiden suoritettavaksi määräämistä, eikä jakolain 174 ja 175 §:n säännöksiä toimituksen tarkastamisesta ja maarekisteriin merkitsemisestä, sikäli kuin on kysymys korvauksen määräämisestä rajakaistan käyttöoikeuden menetyksestä taikka 3 §:n 4 momentissa tarkoitetusta valtiolle lunastamisesta.

Toimituksessa on annettava erikseen päätös 1 momentissa tarkoitetusta lunastamisesta, ja on asianosaisen, joka ei tyydy päätökseen, ilmoitettava heti päätöksen antamisen jälkeen puhevallan menettämisen uhalla tyytymättömyyttä toimitusinsinöörille.

14 §

Muutoksenhausta tässä laissa tarkoitettuihin toimituksiin ja toimitusten alistamisesta sekä asian käsittelystä maanjako-oikeudessa on jäljempänä mainittavin poikkeuksin voimassa, mitä jakolain 39 ja 40 luvussa on säädetty.

Muutosta ei saa hakea toimitusmiesten päätökseen, jolla joki tehtävä on 9 §:n 1 momentin mukaan määrätty käsiteltäväksi erillisenä toimituksena, eikä sanotun momentin mukaiseen erilliseen toimitukseen.

Toimitusta ei alisteta jakolain 307 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 308 §:ssä eikä muutosta saa hakea 312 §:n 8 ja 9 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

Poiketen jakolain 307 §:n 2 momentin säännöksestä saadaan toimitusta jatkaa sellaiselta osalta, jota alistaminen ei koske, mikäli se toimitusta haittaamatta käy päinsä.

Edellä 4 momentissa mainituin edellytyksin saadaan toimitusta jatkaa, vaikka 13 §:n 2 momentissa tarkoitetusta päätöksestä on valitettu toimituksen kestäessä. Älköön lunastettua tilaa, aluetta tai osuutta kuitenkaan liitettäkö toiseen tilaan, tilojen yhteiseen alueeseen tai valtion metsämaahan taikka muodostettako tilojen yhteiseksi alueeksi, ennen kuin lunastamispäätös on saanut lainvoiman.

Maanjako-oikeuden ja sen puheenjohtajan päätöksiin ei saa hakea muutosta.

Uusjako ja tilusvaihto.
15 §

Jos toimitusmiehet katsovat, että tilusjärjestelytoimituksessa olisi suoritettava uusjako, on heidän alistettava asia maanmittaushallitukselle, jonka asiana on päättää uusjaon suorittamisesta ja sen laajuudesta. Maanmittaushallituksen päätökseen ei saa hakea muutosta.

Asianosaisen, joka on tyytymätön toimitusmiesten ehdotukseen uusjaon suorittamisesta, on neljäntoista päivän kuluessa siitä lukien, kun se on toimituksessa esitetty, tehtävä ehdotusta vastaan kirjallisesti muistutuksensa toimitusinsinöörille, jonka tulee alistaessaan asian lähettää muistutuskirjelmä ja oma lausuntonsa maanmittaushallitukselle.

16 §

Milloin uusjaon tarve on aiheutunut alueluovutuksesta tai sen johdosta huomattavasti lisääntynyt, voidaan uusjako poiketen siitä, mitä jakolaissa on uusjaon edellytyksistä säädetty, suorittaa siinäkin tapauksessa, että uusjaosta johtuvat kustannukset ja haitat muodostuvat jossakin määrin suuremmiksi kuin jako-osakkaille tuleva etu. Muutoin noudatettakoon vastaavasti, mitä jakolain 14 §:n 2 momentissa ja 16―19 §:ssä on säädetty, kuitenkin niin, että 19 §:ssä tarkoitettu vahinko korvataan valtion varoista.

17 §

Sellaiselle tilalle, jonka tiluksia on alueluovutuksessa menetetty ja jolla on rajoitetut viljelysmahdollisuudet, mutta sen sijaan runsaasti metsämaata, voidaan elinkelpoisuuden parantamiseksi uusjaossa antaa metsämaan sijasta viljelyskelpoista ja, milloin jaon tarkoituksenmukainen toteuttaminen sitä vaatii, viljeltyä maata enemmän kuin osittelu edellyttää.

Maata älköön 1 momentissa tarkoitetuin tavoin vaihdettako enemmän, kuin että tilalle, joka luovuttaa viljeltyä ja viljelyskelpoista maata, jää sitä vähintään kolmeakymmentä muunnettua peltohehtaaria vastaava ala ja että tilalle, jonka viljelty ja viljelyskelpoinen maa jyvitysarvoltaan lisääntyy, ei tule sitä sanottua määrää enempää, sekä että viimeksi mainitulle tilalle jää, ehkä kuuluva osuus yhteismetsään mukaan lukien, riittävästi metsämaata.

Mitä 1 ja 2 momentissa on säädetty tilasta, voidaan vastaavasti soveltaa viljelmään, joka käsittää kaksi tai useampia samalle omistajalle, hänen aviopuolisolleen tai lapsilleen kuuluvia tiloja.

18 §

Kun maanmittaushallitus on päättänyt uusjaon toimitettavaksi, on toimitusmiesten selvitettävä mahdollisuudet sellaisten tilojen ja alueiden hankkimiseksi valtiolle, joiden käyttämisellä 16 päivänä elokuuta 1958 annetun maankäyttölain (353/58) mukaan voidaan lisätä uusjaosta saatavaa hyötyä. Tarvittaessa on toimitusmiesten tehtävä asutushallitukselle esitys tilan tai alueen ostamisesta. Samalla on toimitusmiesten lähetettävä ehdotuksensa tilan tai alueen käytöstä.

Edellä 1 momentissa tarkoitetut samoin kuin valtiolle ostetun tilan tai alueen maankäyttölain mukaista käyttöä koskevat toimenpiteet on suoritettava ennen jakoehdotuksen tekemistä.

19 §

Tilusvaihto voidaan suorittaa muulloinkin kuin jakolaissa 205.210 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa, jos siten voidaan parantaa tilusten sijoitusta tai muutoin edistää niiden tarkoituksenmukaista käyttöä.

Muita jakolain mukaisia tehtäviä.
20 §

Jos tilojen tai yhteisten alueiden rajoilta alueluovutuksen johdosta puuttuu tarvittavia rajamerkkejä tai rajan paikasta on sanotusta syystä muutoin epävarmuutta, on suoritettava tarpeellisessa laajuudessa rajankäynti.

21 §

Sellaisten tilojen osalta, joiden yksityisistä tiluksista osa on alueluovutuksessa menetetty, on toimitettava erillinen kartoitus, jollei tiluksia kartoiteta tilusjärjestelytoimituksessa suoritettavan muun tehtävän yhteydessä. Uusi kartoitus ei kuitenkaan ole tarpeen, jos aikaisempaa karttaa täydentämällä saadaan luotettava kartta.

Mitä 1 momentissa on sanottu, sovellettakoon vastaavasti sellaiseen yhteiseen alueeseen, josta osa on jäänyt luovutetulle alueelle.

22 §

Määräala, josta osa on jäänyt luovutetulle alueelle, on tilusjärjestelytoimituksessa, jollei aluetta lunasteta valtiolle käytettäväksi 3 §:n 4 momentissa mainittuun tarkoitukseen, lohkomalla erotettava tilaksi, jos edellytykset siihen jakolainsäädännön mukaan ovat olemassa.

23 §

Merkintöjen poistamista varten maarekisteristä on tilusjärjestelytoimituksessa selvitettävä sellaiset Suomen puolella olevien tilojen hyväksi perustetut rasitteet, jotka ovat kohdistuneet luovutetulle alueelle jääneisiin tiloihin tai alueisiin, samoin kuin sellaiset Suomen puolella oleviin alueisiin kohdistuneet rasitteet, joihin oikeutettujen tilojen kaikki yksityiset tilukset ovat jääneet luovutetulle alueelle.

Toimitusmiesten on laadittava 1 momentissa tarkoitetuista rauenneista rasitteista erillinen luettelo, jossa on mainittava rasitetut ja oikeutetut tilat.

24 §

Sellainen Suomen puolella olevaan alueeseen kohdistuva muu kuin 23 §:ssä tarkoitettu rasite, joka on alueluovutuksen johdosta tullut tarpeettomaksi, voidaan poistaa.

25 §

Jos alueluovutuksen johdosta on tarpeen perustaa tilaa varten rasite tai siirtää rasite toiseen paikkaan, voidaan se tilusjärjestelytoimituksessa suorittaa, vaikka asianosaiset eivät siitä sovikaan, mikäli rasitteen perustamisesta tai siirtämisestä ei aiheudu kenellekään huomattavaa haittaa.

26 §

Toimituksessa on alueluovutuksen johdosta muuttuneiden olosuhteiden vaatimassa laajuudessa suoritettava jakolain 232 §:ssä tarkoitettu tiekysymysten järjestely, joka voidaan vanhojen tilusteiden osalta suorittaa sen estämättä, missä järjestyksessä ne on perustettu. Muutoksia tilusteiden kunnossapitovelvollisuuteen tehtäköön kuitenkin vain asianosaisen toimituksessa esittämästä vaatimuksesta.

Jos maan käyttö yleisenä tienä on alueluovutuksen johdosta lakannut, on toimituksessa tietä tarvitsevan vaatimuksesta ratkaistava oikeudesta entiseen tiealueeseen 21 päivänä toukokuuta 1954 annetun lain (245/54) 5 §:ssä tarkoitettu kysymys tiemaan määräämisestä käytettäväksi yksityisenä tienä.

Osuuksien ja alueiden lunastaminen ja käyttö.
27 §

Tilan, jonka kaikki yksityiset tilukset ovat jääneet luovutetulle alueelle, osuudet Suomen puolella oleviin yhteisiin alueisiin, lukuun ottamatta osuuksia arvokkaanpuoleisiin koskiin, katsotaan tämän lain voimaan tullessa siirtyneiksi valtiolle.

Toimituksessa on annettava päätös siitä, mitkä kosket ovat arvokkaanpuoleisia.

28 §

Milloin yhteinen vesialue ja siihen mahdollisesti liittyvä vähäinen yhteinen vesijättö ei ole 27 §:n nojalla kokonaan siirtynyt valtiolle, voidaan Suomen puolella oleville tiloille kuuluvat osuudet, mikäli ne yhteensä vastaavat vain vähäistä osaa koko yhteisestä alueesta, jako-olojen yksinkertaistamiseksi ja selventämiseksi toimituksessa lunastaa valtiolle.

Erillään sijaitseva vähäinen osa yhteisestä alueesta voidaan niin ikään lunastaa valtiolle.

29 §

Jos tilan, jonka yksityisistä tiluksista osa on alueluovutuksessa menetetty, jäljellä olevien yksityisten tilusten tai tilan erillisestä palstasta jäljelle jääneen alueen arvo on vähäinen, voidaan tällainen tila tai sanottu alue, jollei omistaja voi tilaa tai aluetta tarkoituksenmukaisesti käyttää eikä toimituksessa myöskään, mikäli hän omistaa muuta maata, voida saada aikaan hänen omistamiensa tilusten tarkoituksenmukaista sijoitusta, lunastaa toimituksessa valtiolle käytettäväksi 3 §:n 4 momentissa mainittuun tarkoitukseen. Vaikka tilaa ei lunasteta valtiolle, voidaan siihen kuuluva 28 §:ssä tarkoitettu osuus kuitenkin lunastaa sanotun lainkohdan nojalla valtiolle.

Mitä 1 momentissa on säädetty tilasta, sovellettakoon myös määräalaan, josta osa on jäänyt luovutetulle alueelle.

30 §

Kun tila, alue tai tilaan kuuluva osuus 27―29 §:n nojalla siirtyy valtion omistukseen, vapautuu sanottu omaisuus siihen kohdistuvista rasituksista sen mukaan kuin pakkolunastetun omaisuuden vapauttamisesta on säädetty kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen annetussa laissa.

31 §

Valtion omistukseen 27 §:n tai 28 §:n 1 momentin nojalla kokonaan tullut vesialue vähäisine vesijättöineen samoin kuin 28 §:n 2 momentin nojalla lunastettu alue liitetään toimituksessa tilaan tai yhteiseen alueeseen tahi muodostetaan tilojen yhteiseksi alueeksi, sen mukaan kuin se katsotaan tarkoituksenmukaisimmaksi. Liittäminen voidaan toimittaa myös siten, että useammat tilat ja yhteiset alueet saavat aluetta samasta valtiolle tulleesta alueesta.

Niille tiloille, joiden osuudet yhteiseen alueeseen on 28 §:n 1 momentin mukaan lunastettu valtiolle, annettakoon siinä tapauksessa, että sanottu alue on liitetty toiseen yhteiseen alueeseen, sellaiset osuudet täten laajentuneeseen yhteiseen alueeseen, että niiden yhteinen arvo vastaa enintään liitetyn alueen arvoa.

Valtiolle 27 §:n nojalla kokonaan tullut muu kuin edellä 1 momentissa tarkoitettu alue, mikäli sitä ei tarvita valtion käyttöön, muodostetaan tilojen yhteiseksi alueeksi tai liitetään yhteen tai useampaan tilaan sen mukaan kuin katsotaan tarkoituksenmukaiseksi.

32 §

Milloin kuivattamalla aikaansaatuun vesijättöön tai sellaiseen vesialueeseen, jonka viljelystarkoitukseen kuivattamista koskeva suunnitelma on vahvistettu tai laadittavana, on 27 §:n nojalla tullut valtiolle osuuksia, voidaan osuudet toimituksessa liittää samassa kylässä oleviin tiloihin sen mukaan, kuin se on tarpeen niiden elinkelpoisuuden parantamiseksi.

Kuitenkin voidaan 1 momentissa tarkoitettu osuus, mikäli se on siirtynyt valtiolle sellaiselta omistajalta, joka omistaa samassa kylässä toisen tilan, liittää tähän tilaan, vaikka liittäminen ei olisi tarpeen tilan elinkelpoisuuden parantamiseksi.

33 §

Ne 27 §:n nojalla valtiolle tulleet osuudet yhteiseen alueeseen, joista toimituksessa ei ole määrätty, katostaan siirtyneiksi samaan kylään kuuluviin sellaisiin Suomen puolella oleviin tiloihin, joilla ennestään tai 32 §:n nojalla tehdyn päätöksen perusteella on osuus kysymyksessä olevaan yhteiseen alueeseen, siten, että niiden tilojen, joille sanottu yhteinen alue tulee siirtymisen jälkeen kokonaan kuulumaan, osuudet tähän yhteiseen alueeseen pysyvät suhteessa toisiinsa muuttumattomina.

34 §

Alueet, jotka 29 §:n nojalla on lunastettu valtiolle, liitetään yhteen tai useampaan tilaan sen mukaan, kuin liitettävien alueiden sijainnin ja tilojen elinkelpoisuuden parantamisen kannalta katsotaan tarkoituksenmukaiseksi. Jollei aluetta voida tarkoituksenmukaisesti liittää tilaan, voidaan alue varata valtion käyttöön tai liittää valtion metsämaahan, mikäli alue siihen rajoittuu.

Jos tilan kaikki yksityiset tilukset 1 momentin nojalla liitetään valtion metsämaahan, katsotaan siinä tapauksessa, että tilaan kuuluu osuus tilojen yhteiseen alueeseen, tällainen osuus 33 §:ssä mainituin tavoin siirtyneeksi sanottuun yhteiseen alueeseen osallisiin tiloihin.

Tila, jonka kaikki yksityiset tilukset on 1 momentin mukaan liitetty valtion metsämaahan, on poistettava maarekisteristä.

35 §

Jos sellainen alue tai käyttöoikeuden rajoitus, joka on pakkolunastettu sähkölaitosta tai puhelinliikennettä varten, on alueluovutuksen johdosta muuttuneiden olosuhteiden vuoksi tullut tällaiseen tarkoitukseen tarpeettomaksi, voidaan pakkolunastettu alue toimituksessa liittää viereiseen tilaan tai alueeseen ja käyttöoikeuden rajoitus poistaa.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun alueen omistaja ja käyttöoikeuden haltija ei ole velvollinen siirtämään pois sähkölaitosta tai puhelinliikennettä varten rakennettuja laitteita, mutta on hänellä siihen oikeus viiden vuoden kuluessa toimituksen päättymisestä lukien.

36 §

Tilojen omistajien suostumuksesta riippumatta saadaan aluetta tai osuutta liittää tilaan ja aluetta tilojen yhteiseen alueeseen sekä muodostaa yhteinen alue, milloin tällaisen edun antamisesta 42 ja 44 §:n mukaan ei peritä korvausta.

Korvaukset.
37 §

Rajakaistan käyttöoikeuden menetyksestä suoritetaan tilaan tai määräalaan kuuluvien yksityisten tilusten maapohjan osalta valtion varoista korvaus asianomaisen tilan tai määräalan omistajalle, mikäli omistaja on yksityinen henkilö tai jakamaton kuolinpesä. Korvaus suoritetaan siinäkin tapauksessa, että tilukset 29 §:n nojalla lunastetaan valtiolle.

Korvauksena 1 momentissa tarkoitetusta käyttöoikeuden menetyksestä suoritetaan rajakaista-alueen käypä hinta arvioimisajankohtana korotettuna viidelläkymmenellä sadalta ja määrätään korvaus sen kunnon mukaan, joka alueella oli tarkoitukseensa käytettynä ennen alueluovutusta.

38 §

Vahinko ja haitta, jotka aiheutuvat 25 §:ssä tarkoitetusta rasitteen perustamisesta tai siirtämisestä, korvataan valtion varoista.

Edellä 23 §:ssä tarkoitetusta alueluovutuksessa tapahtuneesta rasitteen raukeamisesta ja 24 §:ssä tarkoitetusta rasitteen poistamisesta ei ole oikeutta saada korvausta.

39 §

Korvaus 27 §:ssä ja 28 §:n 1 momentissa tarkoitetusta osuudesta sekä 29 §:ssä tarkoitetusta tilasta ja alueesta määrätään toimituksessa arvioimisajankohdan käyvän hinnan mukaan. Tällöin ei kuitenkaan oteta huomioon rajakaista-aluetta, sikäli kuin sen käyttöoikeuden menetyksestä on määrättävä korvaus 27 §:n mukaan.

Valtiolle 28 §:n 1 momentin mukaan lunastetusta osuudesta sellaiseen yhteiseen vesialueeseen vähäisine vesijättöineen, joka 31 §:n 1 momentin nojalla on liitetty toiseen yhteiseen alueeseen, samoin kuin 28 §:n 2 momentin nojalla lunastetusta alueesta, ei ole oikeutta saada korvausta.

Edellä 35 §:ssä tarkoitetun pakkolunastetun alueen omistajalla ja käyttöoikeuden haltijalla ei ole oikeutta saada korvausta sanotussa pykälässä tarkoitetusta alueen liittämisestä viereiseen tilaan tai alueeseen aiheutuvasta omistusoikeuden menettämisestä eikä käyttöoikeuden rajoituksen poistamisesta.

40 §

Korvausta 28 §:n 1 momentin nojalla valtiolle lunastetusta osuudesta ja valtiolle 27 §:n nojalla siirtyneestä muusta kuin 32 §:ssä tarkoitetusta osuudesta älköön määrättäkö, ellei sitä ole vaadittu toimitusmiesten määräämässä ajassa. Useampien yhteisesti omistaman tilan osalta katsotaan vaatimus tehdyksi, jos yksikin heistä on vaatimuksen esittänyt.

Valtiolle 27 §:n nojalla siirtyneen 32 §:n 1 momentissa tarkoitetun osuuden ja 29 §:n nojalla valtiolle lunastetun tilan tai alueen osalta määrätään korvaus, vaikkei korvausvaatimusta olekaan tehty.

Korvausta ei määrätä 32 §:n 2 momentissa tarkoitetusta osuudesta.

Jollei 1 momentissa tarkoitettua korvausta ole vaadittu sanotussa momentissa tarkoitetussa ajassa, on oikeus sen saamiseen menetetty.

41 §

Valtion maksettavaa korvausta on haettava kirjallisesti asianomaiselta lääninhallitukselta. Hakemukseen on liitettävä selvitys siitä, että hakija on oikeutettu nostamaan korvauksen. Kustannukset, jotka korvauksen saajalle aiheutuvat korvauksen maksamista varten tarpeellisten selvitysten hankkimisesta, suoritetaan valtion varoista.

Edellä 29 §:n nojalla lunastetusta tilasta tai alueesta, joka vastaa panttioikeuden haltijan saamisesta, määrättyyn korvaukseen on velkojalla sama oikeus kuin hänellä on ollut kiinteistöön tai alueeseen. Korvauksen jakamisesta ja maksamisesta sekä kiinteistön tai alueen vapautumisesta sitä rasittaneesta panttioikeudesta on soveltuvin osin noudatettava, mitä kiinteän omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen annetun lain mukaan on voimassa, kun saamisen vakuutena oleva kiinteistö pakkolunastetaan.

Valtion maksettavalle korvaukselle suoritetaan korkoa sen mukaan kuin asetuksella säädetään.

42 §

Korvausta ei peritä, kun

1) 27 §:n tai 28 §:n 1 momentin nojalla valtion omistukseen kokonaan tullut vesialue vähäisine vesijättöineen liitetään yhteiseen alueeseen tai muodostetaan tilojen yhteiseksi alueeksi;

2) 28 §:n 2 momentissa tarkoitettu alue liitetään tilaan tai yhteiseen alueeseen tahi muodostetaan tilojen yhteiseksi alueeksi;

3) tilalle annetaan osuutta yhteiseen alueeseen 31 §:n 2 momentin mukaan;

4) 31 §:n 3 momentissa tarkoitettu alue muodostetaan tilojen yhteiseksi alueeksi;

5) tilaan on tullut osuutta 32 §:n 2 momentin, 33 §:n tai 34 §:n 2 momentin nojalla;

6) alue liitetään tilaan tai alueeseen tahi käyttöoikeuden rajoitus poistetaan 35 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa.

43 §

Alueista ja osuuksista, jotka muissa kuin 42 §:ssä mainituissa tapauksissa on liitetty tilaan, peritään tilan omistajalta toimitusmiesten päättämä kohtuullisen käyvän hinnan mukainen korvaus.

Se tila, johon liitetystä alueesta tai osuudesta peritään 1 momentin mukaan korvaus, on sanotun korvauksen ja sen koron maksamisesta panttina, ja saadaan korvaus korkoineen ottaa tilasta riippumatta siitä, kuinka kauan ne ovat olleet maksamatta, samalla etuoikeudella kuin kiinteistöistä menevistä julkisoikeudellisista suorituksista on säädetty.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta korvauksen suorittamisesta, maksuajalta perittävästä korosta, maksujen suorittamisen alkamisajasta ja kannosta sekä velvollisuudesta suorittaa pääomamäärältään vähäinen saaminen yhdellä kertaa säädetään asetuksella. Älköön maksuaikaa kuitenkaan määrättäkö kymmentä vuotta pitemmäksi.

44 §

Jos valtion maksettavat tai sille suoritettavat korvaukset tilan tai useiden samalle omistajalle kuuluvien toimituksessa mukana olevien tilojen osalta ovat yhteensä alle tuhat markkaa, ei korvausta makseta eikä peritä.

Kuivatustyöt.
45 §

Jos kuivatustyön suorittaminen on tarpeellinen yksityisten henkilöiden omistuksessa olevien tilojen elinkelpoisuuden parantamiseksi sen johdosta, että tilojen yksityisiä tiluksia on alueluovutuksessa menetetty tai että tilojen kuivausolot ovat alueluovutuksen johdosta huonontuneet, taikka jos tilusjärjestelyssä toimitettavan uusjaon tai vesijätön jaon tarkoituksenmukainen toteuttaminen edellyttää kuivatustyön suorittamista, voidaan toimituksessa määrätä suoritettavaksi ojittaminen, pengertäminen, vesiperäisen maan valtaojittaminen, joen perkaaminen tai järven laskeminen.

46 §

Toimitusmiesten on huolehdittava siitä, että 45 §:ssä tarkoitetun kuivatustyön taloudelliset ja teknilliset edellytykset asianomaisen viranomaisen toimesta tutkitaan ja työn suorittamista varten laaditaan tarpeen mukaan yksityiskohtainen suunnitelma ja kustannusarvio. Jos edellä tarkoitettu viranomainen on puoltanut suunnitelman toteuttamista, voidaan suunnitelma asianosaisille esittämisen jälkeen, vaikka maanomistajat eivät olekaan hankkeen toteuttamisesta yksimielisiä, määrätä toteutettavaksi sen estämättä, mitä tällaisen hankkeen edellytyksistä on muualla säädetty. Jos maanparannuksen arvo ei vastaa kuivatuskustannuksia, määrättäköön suunnitelma toteutettavaksi vain siinä tapauksessa, että kuivatus on yksityisten henkilöiden omistamien hankkeen vaikutuspiirissä olevien tilojen elinkelpoisuuden kannalta erityisen tärkeä.

Jos uusjaossa tai vesijätön jaossa on ryhdytty 45 §:ssä tarkoitetun suunnitelman valmistamiseen, älköön tilusten jyvitystä lopullisesti suoritettako, ennen kuin kysymys hankkeen toteuttamisesta on lainvoimaisesti ratkaistu. Toteutettavaksi päätetty suunnitelma on, mikäli mahdollista, toteutettava ennen jaon lopettamista.

47 §

Edellä 45 §:ssä tarkoitetusta kuivatuksesta aiheutuvat kustannukset suoritetaan valtion varoista lopullisena menona.

Kuivatuksesta hyötyä saavien tilojen omistajat ovat velvolliset huolehtimaan ojien, rakenteiden ja laitteiden kunnossapidosta saamansa hyödyn perusteella suoritetun osittelun mukaisesti.

48 §

Jos asianomainen viranomainen on alueluovutuksen jälkeen, mutta ennen tilusjärjestelytoimituksen lopettamista päättänyt valtion varoja käyttäen toteutettavaksi sellaisen kuivatushankkeen, joka olisi voitu määrätä toteutettavaksi tässä laissa säädetyssä järjestyksessä, suoritettakoon tällaisesta kuivatushankkeesta siltä osalta, jolta hanke olisi voitu määrätä toteutettavaksi tämän lain nojalla, yksityisen henkilön omistaman tilan osalle tulevat kustannukset valtion varoista lopullisena menona. Siinä tapauksessa, että työ on suoritettu ennen tämän lain voimaantuloa, jätettäköön valtion varoista työtä varten annetuista lainoista mainittuna ajankohtana erääntymättä oleva osa korkoineen sanotunlaisten tilojen osalta perimättä.

Maataloushallituksen asiana on päättää, minkä tilojen osalta kuivatuskustannukset 1 momentin mukaisesti jäävät valtion lopullisiksi menoiksi. Maataloushallituksen päätökseen ei saa hakea muutosta.

Erinäisiä säännöksiä.
49 §

Edellä 28 §:n 1 momentissa sekä 31, 32, 39 ja 40 §:ssä tarkoitettujen tehtävien suorittamista varten on toimituksessa selvitettävä tiloille kuuluvat osuudet Suomen puolella oleviin yhteisiin alueisiin. Jos yhteisen alueen arvo on vähäinen, ei osuuksien selvittämistä kuitenkaan ole tarpeen suorittaa.

50 §

Kun tämän lain mukaan annetaan tilalle osuus yhteiseen alueeseen tai liitetään alue tilaan tai tilojen yhteiseen alueeseen tahi tilan aluetta valtion metsämaahan taikka kun 31 §:n 1 momentissa tarkoitetussa tapauksessa muodostetaan tilojen yhteinen alue, ei manttaaleja muuteta.

51 §

Alue, joka on varattu valtion käyttöön, muodostettakoon 31 §:n 3 momentissa tarkoitetussa tapauksessa tilaksi noudattaen, mitä jakolaissa on erillisen alueen tilaksi muodostamisesta säädetty, sekä erotettakoon 34 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa lohkomalla tilaksi, mikäli aluetta ei liitetä valtion metsämaahan.

52 §

Edellä 27 §:n 2 momentissa tarkoitettu koski, jossa on osallisina sellaisia tiloja, joiden kaikki yksityiset tilukset ovat jääneet luovutetulle alueelle, on toimituksessa muodostettava koskitilaksi, mikäli jakolain 183 §:n 5 momentissa säädetyt edellytykset ovat olemassa, sekä muussa tapauksessa muodostettava tällaisten tilojen koskiosuuksista tila, johon vain sanotut koskiosuudet tulevat kuulumaan.

Milloin 1 momentin nojalla muodostetaan koskitila, voidaan se, joka on hankkinut tiloihin kuuluvia koskiosuuksia, velvoittaa suorittamaan, mikäli se katsotaan kohtuulliseksi, koskitilan muodostamiskustannukset tai osan niistä.

53 §

Milloin aluetta tai osuutta on annettu tilaan, ei tällaiselle saannolle ole tarpeen hakea lainhuutoa, vaan katsotaan tilaan aikaisemmin myönnetyn lainhuudon kohdistuvan täten laajentuneeseen tilaan.

Haettaessa lainhuutoa tilaan, joka 51 §:n mukaan on muodostettu valtiolle varatusta alueesta, käy ote lohkomiskirjasta tai vastaavasta asiakirjasta alkuperäisestä saantokirjasta eikä selvityksen esittäminen edellisen omistajan omistusoikeudesta ole tarpeen.

54 §

Milloin tilusjärjestelytoimituksessa on suoritettu 26 §:ssä tarkoitettu tiekysymysten järjestely tai milloin tientekotöitä tehdään tilusjärjestelyssä suoritettavassa uusjaossa, maksetaan kysymyksessä olevista töistä aiheutuvat kustannukset valtion varoista lopullisena menona.

55 §

Jos toimitusmiehet katsovat, että alueluovutuksen johdosta menetetyn tieyhteyden korvaamiseksi on tarpeen tehdä yleinen tie alueella, jolla ei suoriteta uusjakoa, tehkööt toimitusmiehet asianomaiselle viranomaiselle esityksen tiesuunnitelman laatimisesta. Mainittu viranomainen käsitelköön asian kiireellisesti.

56 §

Rakennus, joka alueluovutuksen johdosta on jäänyt niin lähelle valtakunnan rajaa, että sen käyttö tarkoitukseensa on hankalaa, voidaan rakennuksen omistajan pyynnöstä määrätä toimituksessa siirrettäväksi tilan käytön kannalta sopivampaan paikkaa tilan alueella.

57 §

Tilusjärjestelyssä toimitettavasta tilan, tilanosan ja erillisen rakennuksen siirrosta aiheutuvien menojen lukemisesta siirtokustannuksiin ja muustakin näiden kustannusten määräämisestä on voimassa, mitä jakolaissa on siirtokustannuksista säädetty. Siirtokustannuksista suoritetaan kaksi kolmasosaa valtion lopullisena menona. Muu osa siirtokustannuksista, joka jää asianosaisten rasitukseksi, sekä tilan tarvetta vastaavien rakennusten rakentamisesta entistä parempaan kuntoon aiheutuvat kustannukset, jotka on siirtyjän lopullisesti maksettava, suoritetaan etukäteen valtion varoista, niin kuin mainituista kustannuksista maanmittaustoimituksissa on säädetty.

58 §

Tilusjärjestelytoimituksen toimituskustannukset suoritetaan valtion varoista.

59 §

Maanmittauskonttorilla on valta päättää, että toimitusalueella ennen tämän lain voimaantuloa aloitettu tai tilusjärjestelyn aikana vireille pantu muu kuin tilusjärjestelyyn kuuluva maanmittaustoimitus annetaan tilusjärjestelyn toimitusmiesten suoritettavaksi. Ilman eri määräystä saadaan asianosaisen pyynnöstä kuitenkin suorittaa halkominen.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta maanmittaustoimituksesta aiheutuvien toimitus- ja muiden kustannusten suorittamisesta on voimassa, mitä jakolaissa on säädetty.

Tämän lain voimaan tullessa toimitusalueella vireillä olevaan maanmittaustoimitukseen, joka voitaisiin suorittaa tässä laissa säädetyssä järjestyksessä, sovelletaan tämän lain säännöksiä.

60 §

Milloin pääosa kylän alueesta on jäänyt luovutetulle alueelle, tulee toimitusmiesten, mikäli katsovat se tarkoituksenmukaiseksi, tehdä kyläjaoituksen muuttamisesta esitys maanmittauskonttorille, jolla on valta päättää asiasta.

Sellaisen tilan omistaja, jota muutos koskee, sekä asianomainen kunta saavat hakea maanmittauskonttorin 1 momentissa tarkoitettuun päätökseen muutosta valittamalla jakolain 348 §:ssä säädetyssä järjestyksessä maanmittaushallitukseen, jonka päätös on lopullinen.

61 §

Milloin osa talonumeroon kuuluneista tiloista on jäänyt luovutetulle alueelle, voidaan muuttaa tilojen rekisterinumeroita ja tehdä maarekisteriin talonumeron osalta muitakin sellaisia muutoksia, jotka maarekisterin selvyyden kannalta ovat tarpeen.

62 §

Milloin tilusjärjestelyn toimitusmiehet katsovat alueluovutuksesta aiheutuneen epäkohtia kunnallisessa jaoituksessa, tehkööt lääninhallitukselle, jos katsovat siihen olevan syytä, esityksen kunnallisen jaoituksen muuttamista koskevan asian vireille panemisesta.

63 §

Mitä edellä tässä laissa on säädetty, älköön sovellettako Kuusamon ja Sallan kunnissa.

64 §

Kustannukset Kuusamon ja Sallan kunnissa tämän lain voimaantulon jälkeen toimitettavista rajankäynneistä suoritetaan valtion varoista, jos rajankäynti aiheutuu siitä, että tilojen tai yhteisten alueiden rajoilta alueluovutuksen johdosta puuttuu rajamerkkejä tai rajan paikasta on sanotusta syystä muutoin epävarmuutta. Valtion varoista suoritetaan niin ikään kustannukset tämän lain voimaantulon jälkeen toimitettavasta erillisestä kartoituksesta sellaisella tilalla, jonka yksityisistä tiluksista osa on alueluovutuksessa menetetty, mikäli kartoituksen tarve johtuu alueluovutuksesta.

65 §

Kuusamon tai Sallan kunnassa olleen sellaisen tilan tai tilanosan, jonka yksityiset tilukset ovat kokonaan jääneet luovutetulle alueelle ja jonka sijaan 20 päivänä heinäkuuta 1945 annetun Kuusamon ja Sallan kuntien maanhankintalain (751/45) nojalla ei ole muodostettu uutta tilaa tai jonka Suomen puolelle jääneet yksityiset tilukset on sanotun maanhankintalain 19 §:n 3 momentin nojalla, sellaisena kuin se on 9 päivänä heinäkuuta 1953 annetussa laissa (325/53), katsottu kuuluviksi valtion metsämaahan, entisellä omistajalla tai hänen oikeudenomistajillaan ei kysymyksessä olevan tilan tai tilanosan perusteella ole oikeutta Suomen puolella oleviin yhteisiin alueisiin ja etuuksiin.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen tilojen osuudet sanotussa momentissa mainittuihin yhteisiin alueisiin ja etuuksiin kuuluvat tämän lain tultua voimaan niihin Suomen puolella oleviin tiloihin, joilla on osuus kysymyksessä oleviin yhteisiin alueisiin ja etuuksiin. Tästä ei aiheudu muutosta sanottujen tilojen manttaaleihin tai siihen, missä suhteessa tilat ovat alueisiin ja etuuksiin osallisia, eikä sen johdosta myöskään peritä korvauksia. Maanmittauskonttorin asiana on tehdä tästä asianmukaiset merkinnät maarekisteriin.

66 §

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

67 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1960.

Helsingissä 9 päivänä kesäkuuta 1960.

Tasavallan Presidentti
URHO KAKKONEN

Ministeri
Toivo Antila

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.