270/1960

Annettu Helsingissä 3. päivänä kesäkuuta 1960

Laki rikoksen johdosta tapahtuvasta luovuttamisesta Suomen ja muiden pohjoismaiden välillä

Eduskunnan päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla, säädetään

Yleinen säännös.

Tämän lain mukaan voidaan Suomessa oleskeleva henkilö, joka Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa on epäiltynä, syytteessä tai tuomittu rikoksesta pyynnöstä luovuttaa Suomesta mainittuun valtioon sekä Islannissa, Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa oleskeleva henkilö, joka Suomessa on epäiltynä, syytteessä tai tuomittu rikoksesta, pyytää luovutettavaksi Suomeen.

Luovuttaminen Suomesta.
Edellytykset ja ehdot.

Suomen kansalaista älköön luovutettako valtiollisesta rikoksesta älköönkä rikoksesta, joka on tehty Suomessa tai suomalaisessa laivassa, sen ollessa aavalla merellä, tahi suomalaisessa ilma-aluksessa.

Suomen kansalaista älköön muutoinkaan luovutettako, ellei hän rikoksen tehdessään ole pysyvästi vähintään kahta vuotta oleskellut siinä maassa, johon luovuttamista pyydetään, tai ellei hänen tekonsa ole sellainen rikos tai ellei sitä Suomessa vastaavissa olosuhteissa tehtynä olisi pidettävä sellaisena rikoksena, josta Suomen lain mukaan saattaa tulla neljän vuoden kuritushuonerangaistusta ankarampi rangaistus.

Henkilö, joka ei ole Suomen kansalainen, voidaan luovuttaa valtiollisesta rikoksesta vain, jos se tai vastaavanlainen teko on Suomen oikeuden mukaan rangaistava.

Rikoksesta, josta luovuttamista pyytävän valtion lain mukaan ei voida tuomita sakkorangaistusta kovempaa rangaistusta, älköön luovutettako.

Tuomion täytäntöönpanoa varten voidaan luovuttaa vain, jos luovuttamispyyntö koskee pyytävässä valtiossa rikoksesta tuomittua vapausrangaistusta tai siihen rinnastettavaa laitokseen ottamista.

Jos luovuttamista pyydetään kahden tai useamman rikoksen tahi rangaistuksen perusteella ja jos luovuttamiseen yhden rikoksen tai rangaistuksen osalta suostutaan, voidaan sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa sanotaan, samalla luovuttaa sellaisestakin rikoksesta, josta pyytävän valtion lain mukaan ei voida tuomita sakkorangaistusta kovempaa rangaistusta, ja pyytävässä valtiossa tuomitun sakkorangaistuksenkin täytäntöönpanoa varten.

Jos Suomessa on annettu tuomio pyynnössä tarkoitetusta rikoksesta, älköön siitä luovutettako.

Suomessa vapausrangaistukseen tuomittua henkilöä älköön luovutettako ennen kuin hänet on päästetty rangaistuslaitoksesta rangaistustaan kärsimästä tahi hänen on katsottava rangaistuslaitoksessa täydelleen kärsineen rangaistuksensa. Älköön myöskään luovutettako Suomessa sellaisesta rikoksesta syytteessä olevaa henkilöä, josta saattaa tulla kahden vuoden tai sitä pitempiaikainen vapausrangaistus.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa sanotaan, luovuttamispyyntöön voidaan kuitenkin suostua oikeudenkäyntiä varten sellaisin ehdoin, että luovutettu henkilö sen jälkeen viivytyksettä palautetaan.

Luovuttamisen ehtona on

1) ettei luovutettavaa siinä valtiossa, jolle hänet luovutetaan, panna syytteeseen tai rangaista muusta ennen luovuttamista tehdystä rikollisesta teosta kuin siitä, josta hänet luovutetaan, edellyttäen kuitenkin, ettei erityistä lupaa ole 21 §:n mukaisesti annettu taikka ettei luovutettu ole tuomioistuimen edessä siihen suostunut tahi ettei hän, tultuaan lopullisesti syytteestä vapautetuksi tai kärsittyään täydelleen rangaistuksen ja päästyään vapaaksi, ole poistunut maasta yhden kuukauden kuluessa, vaikka estettä sille ei ole ollut, taikka että hän on sinne palannut kerran sieltä poistuttuaan; ja

2) ettei luovutettavaa luovuteta edelleen kolmannelle valtiolle ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta, ellei erityistä lupaa siihen ole annettu luovuttamispäätöksessä tai 21 §:n mukaisesti.

Luovuttamiseen suostuttaessa voidaan asettaa kussakin tapauksessa tarpeellisiksi katsottuja ehtoja.

Menettely.

Luovuttamispyynnön voi esittää luovuttamista pyytävän valtion poliisi- tai syyttäjä viranomainen ja on se osoitettava sisäasiainministeriölle tai, milloin luovutettavaksi pyydetyn henkilön Suomessa oleva oleskelupaikka tunnetaan, vaihtoehtoisesti asianomaiselle poliisipäällikölle.

Pyynnön tulee sisältää luovutettavaa koskevat henkilötiedot sekä tiedot hänen kansalaisuudestaan ja oleskelupaikastaan Suomessa, mikäli ne tunnetaan, ynnä rikoksen laadusta sekä sen tekoajasta ja -paikasta samoin kuin, pyynnön koskiessa rikoksesta epäillyn tai syytteessä olevan henkilön luovuttamista, rangaistussäännöksestä, jonka katsotaan tulevan rikokseen sovellettavaksi. Luovutettavan tuntomerkit on mikäli mahdollista esitettävä.

Pyynnön johdosta toimitettakoon kiireellisesti tutkinta.

Tutkinnan päätyttyä on siinä laaditut pöytäkirjat ja muut asiakirjat viipymättä lähetettävä sisäasiainministeriölle.

Sisäasiainministeriö ratkaisee, onko pyyntöön suostuttava vai ei.

Sisäasiainministeriön asiassa antaman päätökseen ei saa hakea muutosta.

10§

Jos luovutettavaksi pyydetty henkilö tutkinnassa tai sisäasiainministeriöön ennen asian ratkaisemista toimittamassaan kirjoituksessa on vastustanut luovuttamistaan, älköön luovuttamispyyntöön suostuttako, ellei sen perusteeksi ole esitetty luovuttamista pyytävän valtion tuomioistuimen syypääksi julistavaa tuomiota tai sellaista päätöstä, josta ilmenee, että tuomioistuin on havainnut luovutettavaksi pyydettyä henkilöä todennäköisin perustein epäiltävän pyynnössä tarkoitetusta rikoksesta.

Jos useita rikoksia tarkoittavaan luovuttamispyyntöön suostutaan sellaisen rikoksen osalta, josta luovutettavaksi pyydetyn henkilön todennäköistä syyllisyyttä koskeva selvitys on esitetty, voidaan luovuttamiseen suostua muidenkin rikosten osalta, vaikkei niistä ole esitetty sanotunlaista selvitystä.

Luovutettavaksi pyydetyn henkilön vaatimuksesta sisäasiainministeriön on, jollei pyyntöä välittömästi hylätä, ennen asian ratkaisemista pyydettävä korkeimman oikeuden lausunto siitä, voidaanko luovuttamispyyntöön laillisesti suostua.

Jos korkein oikeus katsoo, ettei luovuttaminen saa lain mukaan tapahtua, älköön pyyntöön suostuttako.

11§

Tutkinnassa on luovutettavaksi pyydetylle henkilölle ilmoitettava 10 §:n 1 ja 3 momentissa säädetyistä oikeussuojakeinoista.

Luovutettavaksi pyydetyllä henkilöllä on oikeus tutkinnassa käyttää avustajaa. Jollei hän itse voi sellaista hankkia, asianomaisen poliisipäällikön on pyynnöstä järjestettävä sopiva henkilö häntä avustamaan. Avustajalle voidaan maksaa korvaus valtion varoista.

12§

Tutkinnan edistämiseksi ja luovuttamisen varmistamiseksi poliisiviranomainen, jolla on vangitsemisoikeus, voi ottaa luovutettavaksi pyydetyn henkilön säilöön, kunnes sisäasiainministeriö on ratkaissut luovuttamisasian, kuitenkin enintään kahden viikon ajaksi, sekä suorittaa, niin kuin siitä on erikseen säädetty, takavarikon ja etsinnän siinäkin tapauksessa, että luovuttamispyynnössä tarkoitetunlaista tekoa, itse teon olematta Suomen lain mukaan rangaistava, Suomessa tehtynä olisi täällä pidettävä rikoksena.

Jos ministeriö on pyytänyt korkeimmalta oikeudelta 10 §:n 3 momentissa tarkoitetun lausunnon tai muut erityiset syyt sitä vaativat, ylipoliisipäällikkö voi enintään 30 vuorokaudella pitentää 1 momentissa sanottua vapaudenriistoaikaa.

Luovuttamispäätöksessä ministeriö voi määrätä, että takavarikoitu esine on annettava luovuttamista pyytäneen viranomaisen haltuun.

13§

Luovuttamispäätös on pantava täytäntöön niin pian kuin mahdollista ja viimeistään kahden viikon kuluessa päätöksen antamisesta.

Sisäasiainministeriö voi määrätä, että henkilö, jota päätös koskee, on pidettävä säilössä, kunnes luovuttaminen tapahtuu.

Luovuttaminen Suomeen.
14§

Pyynnön muussa pohjoismaassa oleskelevan henkilön luovuttamisesta Suomeen tehköön poliisi- tai syyttäjäviranomainen, jolla on vangitsemisoikeus.

15§

Pyynnön tulee sisältää 8 §:n 2 momentissa tarkoitetut tiedot, ja on sen tueksi, mikäli asianhaarat niin vaativat, esitettävä tuomioistuimen syypääksi julistava tuomio

tai sellainen päätös, josta ilmenee, että tuomioistuin on todennut luovutettavaksi pyydettävää henkilöä todennäköisin perustein epäiltävän pyynnössä ilmoitetusta rikoksesta.

16§

Kysymys luovutettavaksi pyydettävän henkilön todennäköisestä syyllisyydestä on luovuttamista pyytävän viranomaisen saatettava tuomioistuimen tutkittavaksi.

asian tutkii rikoksen tekopaikan yleinen alioikeus taikka se raastuvanoikeus, jossa luovuttamista pyytävä viranomainen, huomioon ottaen todisteiden laadun sekä tutkinta- tai toimipaikkakuntansa, katsoo sen joutuisasti voivan tapahtua. Jos oikeudenkäynti luovuttamispyynnön tarkoittaman rikoksen johdosta on vireillä asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsittelevässä tuomioistuimessa, tutkii asian kuitenkin sanottu tuomioistuin.

17§

Tuomioistuimen tulee ottaa luovutettavaksi pyydettävän henkilön todennäköistä syyllisyyttä koskeva kysymys ilmoituksesta viipymättä käsiteltäväkseen sekä esitetyn todistusaineiston perusteella samassa oikeudenkäyntitilaisuudessa julistaa päätöksensä. Hakijalle on kiireellisesti annettava toimituskirja, josta päätös ilmenee.

Tuomioistuin voi aikaisemman päätöksensä estämättä ottaa asian uudelleen käsiteltäväkseen, jos asiassa on esitetty uutta selvitystä.

Tuomioistuimen päätökseen ei saa hakea muutosta.

18§

Suomeen luovutetun henkilön kohdalta noudatettakoon vastaavasti 7 §:n 1 momentissa mainittuja ehtoja samoin kuin niitä ehtoja, joita luovuttamispäätöksessä on asetettu.

Erinäisiä säännöksiä.
19§

Henkilö, joka muussa pohjoismaassa on etsintäkuulutettu rikoksesta, josta hänet tämän lain mukaan voidaan luovuttaa, voidaan ottaa säilöön, vaikka pyyntöä hänen luovuttamisestaan ei olisi tullut.

Säilöön ottamisesta on viipymättä ilmoitettava etsintäkuulutuksen julkaisseen valtion poliisi- tai syyttäjäviranomaiselle. Jollei luovuttamispyyntöä ole esitetty kahden viikon kuluessa ilmoituksen lähettämisestä, säilöön otettu on päästettävä vapaaksi.

20§

Jos samaa henkilöä pyydetään luovutettavaksi 1 §:ssä mainittuun sekä muuhun valtioon, ja jos sisäasiainministeriö katsoo ensiksi mainittuun pyyntöön voitavan suostua, määrätköön valtioneuvosto rikoksentekijäin luovuttamisesta 11 päivänä helmikuuta 1922 annetun lain (43/22) 10 §:n säännöksiä soveltuvin osin noudattaen, onko henkilö luovutettava pohjoismaahan ja onko luovuttamispäätökseen pantava sellainen ehto, jota mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitetaan.

21§

Sisäasiainministeriö voi pynnöstä antaa luvan siihen, että tämän lain mukaan Suomesta luovutettu henkilö saadaan panna syytteeseen tai häntä rangaista muusta ennen luovuttamista tehdystä rikoksesta kuin siitä, -jonka perusteella luovuttaminen on tapahtunut, taikka luovuttaa sellaisesta rikoksesta edelleen muulle 1 §:ssä mainitulle valtiolle.

Lupa voidaan antaa vain, mikäli tässä laissa säädetyt luovuttamisen edellytykset ovat olemassa, ja noudatettakoon tällöin vastaavasti, mitä 10 §:n 3 ja 4 momentissa on säädetty.

Tässä pykälässä tarkoitetun pyynnön tulee sisältää tiedot rikoksen laadusta, tekoajasta ja -paikasta sekä, pyynnön tarkoittaessa syytteeseen panemista tai sitä varten tapahtuvaa edelleen luovuttamista, rangaistussäännöksestä, jonka katsotaan tulevan rikokseen sovellettavaksi. Pyynnöstä tulee lisäksi käydä ilmi, että siinä tarkoitetulle henkilölle on ilmoitettu 10 §:n 3 momentissa mainitusta oikeussuojakeinosta.

Muuhun kuin 1 §:ssä mainittuun valtioon tapahtuvaan luovuttamiseen tarvittavan luvan osalta noudatettakoon rikoksentekijäin luovuttamisesta annetun lain 21 §:n säännöksiä.

22§

Milloin joku luovutetaan pohjoismaasta toiseen, saadaan hänet ilman erityistä lupaa kuljettaa Suomen alueen kautta.

23§

Tarkempia määräyksiä tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

24§

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1960.

Asetuksella määrätään erikseen kunkin 1 §:ssä mainitun valtion osalta, mistä alkaen tätä lakia sovelletaan Suomen ja sanotun valtion välillä.

Luovuttamiseen voidaan suostua ja 21 §:ssä tarkoitettu lupa antaa siitä huolimatta, että rikos, jonka johdosta luovuttamista tai lupaa pyydetään, on tehty ennen tämän lain voimaan tuloa.

Helsingissä 3. päivänä kesäkuuta 1960

Tasavallan Presidentti
Urho Kekkonen

Oikeusministeri
Antti Hannikainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.