Laki kansaneläkelain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain ( 347/56 ) 4 §:n 2 momentti, 8 §, 9 §:n 2 ja 3 momentti sekä 16, 18 ja 19 § näin kuuluviksi:
4§
Jos vakuutusmaksu on jäänyt määräämättä tai se on määrätty liian pieneksi, on vakuutetun suoritettavaksi määrättävä se vakuutusmaksu tai vakuutusmaksun osa, joka on jäänyt hänelle määräämättä, ei kuitenkaan pitemmältä ajalta kuin viideltä lähinnä edelliseltä vuodelta.
8§
Vakuutetun on suoritettava vakuutusmaksun ennakkoa, niinkuin ennakkoperintälaissa säädetään.
9§
Verotuslaissa tarkoitetun veronkantoviranomaisen on kunakin kalenterivuonna vuosineljänneksittäin suoritettava eläkelaitokselle työnantajan kansaneläkemaksun etumaksua kunkin kunnan kohdalta yhteensä 90 sadalta viimeksi kulunutta kalenterivuotta edeltäneenä vuonna maksettujen työnantajan kansaneläkemaksujen yhteismäärästä.
Kalenterivuoden päätyttyä tulee veronkantoviranomaisen seuraavan kesäkuun loppuun mennessä suorittaa eläkelaitokselle työnantajan kansaneläkemaksuista se osa, jota ei ole 2 momentin mukaan suoritettu etukäteen.
16§
Joka laiminlyö vakuutusmaksun tai sen osan maksamisen määräaikana, on velvollinen suorittamaan erääntyneelle määrälle maksunlisäyksenä korkoa, niinkuin kunnallisveron maksamisen laiminlyömisen johdosta suoritettavasta veronlisäyksestä on säädetty.
18§
Mitä verotuslain 125 §:ssä on säädetty kunnan oikeudesta myöntää vapautus kunnallisveron maksamisesta ja valtiovarainministeriön tai veronkantoviranomaisen oikeudesta myöntää veron suorittamisen lykkäystä, on vastaavasti voimassa vakuutusmaksusta.
19§
Eläkelaitoksella on oikeus valvoa vakuutusmaksujen määräämistä, maksuunpanoa, kantoa, pakkoperintää ja tilitystä sekä tarvittavin osin tarkastaa veroluetteloita ynnä veronkantoa ja pakkoperintää koskevia asiakirjoja.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1960, ja sillä kumotaan 8 päivänä kesäkuuta 1956 annetun kansaneläkelain (347/56) 7, 10, 11, 12, 13, 14 ja 17 §, kuitenkin niin, että 7 §:ää on edelleen sovellettava aikaisemman kuin tämän lain voimaantuloa edeltäneen tulovuoden tulon perusteella määrättyyn kansaneläkevakuutusmaksuun.
Milloin tämän lain voimaan tultua on muutoksenhaun johdosta tai muusta syystä määrättävä kansaneläkevakuutusmaksu aikaisemman kuin tämän lain voimaantuloa edeltäneen tulovuoden tulon perusteella, määrätään maksuvelvollisen maksettavaksi se maksu, joka hänelle olisi tätä ennen voimassa olleiden asianomaiselta tulovuodelta suoritettavaa vakuutusmaksua koskevien säännösten mukaan ollut määrättävä.
Erikseen on säädetty, missä tapauksissa tämän lain kumoamia menettelyä koskevia säännöksiä on sovellettava tämän lain voimaan tultua. Niiden vakuutusmaksujen osalta, joiden maksuunpano, kanto ja pakkoperintä edelleen kuuluu kunnalle, on myös edelleen sovellettava tällä lailla kumottua kansaneläkelain 17 §:ää.
Tämän lain estämättä on Ahvenanmaan maakunnassa sovellettava kansaneläkelain vakuutusmaksua koskevia säännöksiä sellaisina, kuin ne olivat voimassa ennen tämän lain voimaantuloa. Jos asetuksella määrätään, sen mukaan kuin on erikseen säädetty, että verotuslaki tulee myös kansaneläkevakuutusmaksua koskevalta osaltaan sovellettavaksi Ahvenanmaan maakunnassa, sovelletaan siellä myös tätä lakia samasta ajankohdasta lukien. Tällöin annetaan asetuksella myös tarpeelliset siirtymissäännökset.
Helsingissä 12. päivänä joulukuuta 1958
Tasavallan Presidentti Urho Kekkonen Valtiovarainministeri Päiviö Hetemäki