Laki rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen muuttamisesta.
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan rikoslain voimaanpanemisesta 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun asetuksen 14 ja 22 §, viimeksi mainittu sellaisena kuin se on 2 päivänä maaliskuuta 1940 annetussa laissa, näin kuuluviksi:
14 §.
Jos jotakuta todennäköisillä perusteilla epäillään salahankkeista valtion turvallisuutta vastaan taikka muusta törkeästä rikoksesta taikka rikoksentekijän kätkemisestä, pitäköön hänen luonaan kotietsinnän, jos se asian ilmi saamiseksi katsotaan tarpeelliseksi, viranomainen, jolla tämän lain mukaan on vangitsemisoikeus, taikka poliisimies kaupungissa tahi ylikonstaapeli tai vanhempi konstaapeli maalla. Asioissa, jotka koskevat väkijuomain luvatonta valmistusta, kuljetusta, varastossa pitoa tahi myymistä, sekä tulliasioissa pidettäköön myös kotietsintä, niinkuin siitä on erikseen säädetty.
Sisäasiainministerillä ja valtioneuvoston oikeuskanslerilla olkoon oikeus erityisiä rikostutkimuksia suorittamaan määräämälleen henkilölle antaa samanlainen kotietsintäoikeus, kuin 1 momentissa on sanottu.
Jos virkamies pitää kotietsinnän ilman laillista syytä, rangaistakoon rikoslain mukaan.
22 §.
Lääninhallituksella olkoon valta määrätä vangittavaksi se, joka on tavattu tai jota epäillään rikoksen tekemisestä, niinkuin edellisissä pykälissä sanotaan.
Kruununvoudilla, nimismiehellä ja apulaisnimismiehellä maalla sekä kaupungin poliisilaitoksen päälliköllä ja hänen apulaisellaan, poliisilaitoksen rikos-, huolto- tai järjestysosaston päälliköllä ja hänen apulaisellaan, komisariolla sekä kaupunginviskaalilla ja muulla virallisella syyttäjällä kaupungissa taikka sillä, joka on asetettu sellaisen virkamiehen apulaiseksi rikosten syyttämisessä, niin myös poliisiylitarkastajalla, poliisitarkastajalla, apulaispoliisitarkastajalla, valtiollisen poliisin päälliköllä, valtiollisen poliisin osaston päälliköllä, rikostutkimuskeskuksen päälliköllä, merivartiolaitoksen päälliköllä, merivartiolaitoksen tutkintotoimiston päällikköna ja apulaispäällikkönä toimivilla merivartiolaitoksen toimenhaltijoilla sekä puolustusvoimain pääesikunnan valvontatoimiston ja sen alatoimiston päälliköllä olkoon niin ikään valta, omalla vastuullaan, vangita tai vangituttaa 1 momentissa tarkoitettu henkilö.
Sisäasiainministerillä ja valtioneuvoston oikeuskanslerilla olkoon oikeus erityisiä rikostutkimuksia suorittamaan määräämälleen henkilölle antaa samanlainen vangitsemisoikeus, kuin 2 momentissa on sanottu.
Missä tapauksissa ja millä edellytyksillä muukin viranomainen voi antaa vangitsemismääräyksen, on laissa erikseen säädetty.
Helsingissä 17 päivänä joulukuuta 1943.
Tasavallan Presidentti RISTO RYTI.Sisäasiainministeri Leo Ehrnrooth.