Laki rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen muuttamisesta.
- Säädöksen tyyppi
- Asetus
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 22 ja 28 §, sellaisina kuin ne ovat, 22 § 3 päivänä kesäkuuta 1938 ja 23 § 27 päivänä tammikuuta 1933 annetussa laissa, näin kuuluviksi:
22 §.
Lääninhallituksella olkoon valta määrätä vangittavaksi se, joka on tavattu tai jota epäillään rikoksen tekemisestä, niinkuin edellisissä pykälissä sanotaan.
Kruununvoudilla, nimismiehellä ja apulaisnimismiehellä maalla sekä kaupungin poliisilaitoksen päälliköllä ja hänen apulaisellaan, poliisilaitoksen rikos-, huolto- tai järjestysosaston päälliköllä ja hänen apulaisellaan, komisariolla sekä kaupunginviskaalilla ja muulla virallisella syyttäjällä kaupungissa taikka sillä, joka on asetettu sellaisen virkamiehen apulaiseksi rikosten syyttämisessä, niin myös poliisiylitarkastajalla, poliisitarkastajalla, valtiollisen poliisin päälliköllä, valtiollisen poliisin osaston päälliköllä, rikostutkimuskeskuksen päälliköllä, merivartiolaitoksen päälliköllä, merivartiolaitoksen tutkintotoimiston päällikkönä ja apulaispäällikkönä toimivilla merivartiolaitoksen toimenhaltijoilla sekä yleisesikunnan valvontatoimiston ja sen alatoimiston päälliköllä olkoon niin ikään valta, omalla vastuullaan, vangita tai vangituttaa 1 momentissa tarkoitettu henkilö.
Sisäasiainministerillä ja valtioneuvoston oikeuskanslerilla olkoon oikeus erityisiä rikostutkimuksia suorittamaan määräämälleen henkilölle antaa samanlainen vangitsemisoikeus, kuin 2 momentissa on sanottu.
Missä tapauksissa ja millä edellytyksillä muukin viranomainen voi antaa vangitsemismääräyksen, on laissa erikseen säädetty.
23 §
Sen, joka on tehnyt rikoksen ja tavataan verekseltä tai pakosalta, kuka tahansa saa ottaa kiinni niissä tapauksissa, jotka 20 ja 21 §:ssä mainitaan. Jokaisella olkoon niin ikään valta ottaa kiinni se, joka lääninhallituksen, valtiollisen poliisin päällikön, rikostutkimuskeskuksen päällikön, merivartiolaitoksen päällikön, yleisesikunnan valvontatoimiston päällikön taikka poliisimestarin yleisölle antaman kuulutuksen mukaan on vangittava.
Joka on ottanut sellaisen henkilön kiinni, taikka poliisimies, jonka huostaan kiinni otettu on annettu, ilmoittakoon siitä viipymättä lääninhallitukselle taikka kruununvoudille, nimismiehelle tai apulaisnimismiehelle maalla, taikka poliisilaitoksen päällikölle tai hänen apulaiselleen tahi poliisilaitoksen rikos-, huolto- tahi järjestysosaston päällikölle tahi hänen apulaiselleen kaupungissa, ja tulee viranomaisen, jolle ilmoitus on tehty, heti tutkia, onko kiinniotettu vangittava vai irti päästettävä, tai, jos tutkiminen kuuluu muulle viranomaiselle, toimittaa hänet sen tutkittavaksi ja viipymättä sille lähettää kiinniottamista koskeva kirjallinen ilmoitus.
Helsingissä 2 päivänä maaliskuuta 1940.
Tasavallan PresidenttiKYÖSTI KALLIOOikeusminiseriJ. O. Söderhjelm.