Seurattu SDK 638/2019 saakka.

22.2.2001/175

Valtioneuvoston asetus porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoitustuesta (kumoutunut)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä asetus on kumoutunut 1.1.2016 alkaen, ks. L 986/2011 117 §.

Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä, säädetään 21 päivänä tammikuuta 2000 annetun porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain (45/2000) nojalla:

1 luku

Yleiset säännökset

1 § (7.5.2015/559)
Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain (45/2000) mukaiseen rahoitukseen sekä porotaloutta ja luontaiselinkeinoja koskeviin suunnitelmiin, ohjelmiin, toimenpiteisiin ja hankkeisiin, lukuun ottamatta porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 6 ja 11 luvun mukaisia toimenpiteitä.

Myönnettäessä tämän asetuksen nojalla tukea alkutuotantoon liittyvään elinkeinonharjoittajan investointiin tai paliskunnan investointiin sovelletaan tiettyjen maa- ja metsätalousalan ja maaseutualueiden tukimuotojen toteamisesta sisämarkkinoille soveltuviksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan mukaisesti annetun komission asetuksen (EU) N:o 702/2014 (EU:n maatalouden ryhmäpoikkeusasetus) I ja II lukua sekä 14 artiklaa. Tätä asetusta ei sovelleta sisävesikalastukseen, vesiviljelyyn, metsätalouteen tai muuhun elinkeinoon kuin maatalouden alkutuotantoon liittyvään investointiin.

Tätä asetusta sovelletaan tukeen, jota myönnetään EU:n maatalouden ryhmäpoikkeusasetuksen 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuille pienille ja keskisuurille yrityksille.

Tätä asetusta ei sovelleta tukeen, jonka määrä yritystä ja investointia kohden ylittää 500 000 euroa.

2 §
Tuen saaja

Tukea voidaan myöntää porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain mukaista elinkeinotoimintaa harjoittavalle:

1) yhdelle tai useammalle luonnolliselle henkilölle;

2) paliskunnalle;

3) avoimelle yhtiölle;

4) kommandiittiyhtiölle;

5) osakeyhtiölle; ja

6) osuuskunnalle.

Tuen myöntämisen edellytyksenä yhteisölle on, että:

1) avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön määräysvalta on yhtiösopimuksen mukaan yhdellä tai useammalla sellaisella yhtiömiehellä, joka harjoittaa tuettavaa toimintaa ja täyttää elinkeinonharjoittajalle asetetut tuen myöntämisedellytykset;

2) osakeyhtiön määräysvalta on yhden tai useamman sellaisen osakkaan hallussa, joka harjoittaa tuettavaa toimintaa ja täyttää elinkeinonharjoittajalle asetetut tuen myöntämisen edellytykset; ja

3) osuuskunnan jäsenistä vähintään puolet harjoittaa tuettavaa toimintaa ja täyttää elinkeinonharjoittajalle asetetut tuen myöntämisen edellytykset.

Osakeyhtiön määräysvallalla tarkoitetaan tässä asetuksessa osakeomistusosuutta, joka tuottaa joko suoraan tai elinkeinonharjoittajan hallitsemien yhtiöiden kautta yli puolet yhtiön kaikkien osakkeiden yhteenlasketusta äänimäärästä.

Puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteisessä taloudessa jatkuvasti eläviin henkilöihin, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on yhteinen lapsi.

3 §
Ammattitaito

Edellytyksenä etuuden saamiselle on, että elinkeinonharjoittajalla on tuettavaa elinkeinoa varten hankittu riittävä ammattitaito.

Riittävänä pidetään kyseiseltä alalta hankittua toisen asteen ammatillista luonnonvara-alan koulutusta, ammattitutkinnon suorittamista tai muuta vastaavaa sen elinkeinotoiminnan harjoittamisen kannalta tarkoituksenmukaista koulutusta, johon tukihakemus liittyy. Tukea voidaan myöntää myös elinkeinonharjoittajalle, jolla on vähintään kolmen vuoden työkokemus kyseiseltä alalta sekä sen kannalta tarkoituksenmukainen vähintään kymmenen opintoviikon koulutus, elinkeinotoimintaa käynnistettäessä kuitenkin vähintään kahdenkymmenen opintoviikon koulutus, josta vähintään kymmenen opintoviikkoa käsittää taloudellista koulutusta.

Jos tuotantosuunta ei tuettavan hankkeen tai muun toimenpiteen kuin elinkeinonharjoittamisen aloittamisen johdosta muutu, pidetään 2 momentin säännösten estämättä kolmen vuoden työkokemusta riittävänä.

Jos tilanpidon aloittaa kaksi tai useampi luonnollinen henkilö yhdessä, ammattitaitoa koskevan edellytyksen katsotaan täyttyvän, jos kaikilla on vähintään kolmen vuoden työkokemus ja vähintään puolella yrittäjistä edellä tarkoitettu yritystoiminnan harjoittamisen kannalta tarkoituksenmukainen vähintään 20 opintoviikon tai 30 opintopisteen koulutus. (17.7.2008/502)

4 §
Toimeentulon pääasiallisuus

Elinkeinonharjoittajan voidaan katsoa saavan pääasiallisen toimeentulonsa:

1) porotaloudesta, jos elinkeinonharjoittaja omistaa tai, jos kysymys on tuen myöntämisestä lisäporojen hankintaan, hankinnan jälkeen omistaa vähintään 80 eloporoa ja elinkeinonharjoittaja itse osallistuu työllään elinkeinotoimintaan;

2) luontaiselinkeinosta, jos hän on saanut vähintään 50 prosenttia kokonaistuloistaan kysymyksessä olevasta toiminnasta ja saa tästä riittävän toimeentulonsa.

Riittävänä toimeentulona voidaan 1 momentin 2 kohtaa sovellettaessa pitää vähintään 8 300 euron kokonaistuloa vuodessa. Kokonaistuloihin luetaan sekä veronalaiset tulot että muut tulot lukuun ottamatta toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukaista toimeentulotukea, työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea sekä lapsilisää. Sellaisen elinkeinonharjoittajan osalta, joka ei ole ryhtynyt harjoittamaan luontaiselinkeinoa tai joka laajentaa yritystoimintaansa merkittävästi, edellä tarkoitetusta toiminnasta saadun tulon osuus kokonaistulosta lasketaan asiantuntijan laatiman talousarvion perusteella.

5 §
Ikärajoitukset

Tukea ei saa myöntää 65 vuotta täyttäneelle henkilölle. Asuntorahoitusta asuinrakennuksen peruskorjausta varten sekä vesihuolto- ja sähköistämistukea saa kuitenkin myöntää 65 vuotta täyttäneelle henkilölle.

Maanosto- tai sisarosuustukea ei saa myöntää tilan hankkimista varten sellaiselle elinkeinon harjoittajalle, joka itse tai jonka aviopuoliso on täyttänyt 60 vuotta hakemuksen vireilletuloajankohtana.

Alle 18-vuotias elinkeinonharjoittaja voi päästä osalliseksi tämän lain mukaisista toimenpiteistä, jos hän on solminut avioliiton tai jos hän omistaa porotalous- tai luontaiselinkeinotilan yhdessä vanhempiensa tai jommankumman vanhempansa kanssa taikka jos muita erityisiä syitä on olemassa.

6 §
Ulkopuoliset enimmäistulot

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain mukaisia rahoitustukia ei saa myöntää henkilölle, jonka muusta kuin porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaissa tarkoitetun elinkeinon harjoittamisesta saamat kokonaistulot yhteensä ylittävät 26 000 euroa vuodessa.

Maa- ja metsätalousministeriö tarkistaa 1 momentissa mainitut tulorajat vuosittain palkansaajien yleisen ansiotasoindeksin muutosta vastaavasti.

Asumisen tukemiseen sovelletaan 21 §:ssä mainittuja tulorajoja.

7 §
Kokonaistulo

Tämän asetuksen 6 ja 21 §:ssä kokonaistuloilla tarkoitetaan asian vireilletuloajankohtaa edeltävässä viimeksi toimitetussa verotuksessa todettuja valtionverotuksessa veronalaisia tuloja vähennettynä tulon hankkimisesta johtuneilla kustannuksilla. Kokonaistuloissa otetaan huomioon todettavissa olevat tai arvioidut muutokset. Tuloina ei kuitenkaan pidetä lapsilisää, lasten kotihoidontuen perusosaa ja sisarkorotusta, asumistukea, sotilasavustusta, sotilasvammalain (404/1948) mukaista elinkorkoa ja täydennyskorkoa, rintamasotilaseläkelain (119/1977) mukaista rintamasotilaseläkettä, kansaneläkelain (568/2007) ja kansaneläkelain voimaanpanosta annetun lain (569/2007) mukaista jatkoeläkkeen täydennysmäärää, toimeentulotuesta annetun lain (1412/1997) mukaista toimeentulotukea eikä työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea, vian, vamman tai haitan perusteella maksettavaa erityistä kustannusten korvausta, paliskunnalta saatua palkkatuloa eikä sellaisia tuloja, jotka voidaan katsoa selvästi satunnaisluonteisiksi. (17.7.2008/502)

Ammatinharjoittamisen osalta tuloksi katsotaan se tuloslaskelmaan perustuva toiminnan tulos, joka viimeksi toimitetussa verotuksessa on katsottu asianomaisen tulolähteen tuloksi lisättynä tehdyillä poistoilla, maksetuilla koroilla ja välittömillä veroilla. Liikkeenharjoittamisen osalta tuloksi katsotaan vastaava tuloslaskelman mukaiseen käyttökatteeseen perustuva tulos edellä mainituin lisäyksin.

Jos elinkeinoa harjoittaa useampi 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu henkilö, otetaan huomioon eniten ansaitsevan 1 momentissa tarkoitetut tulot.

Tämän asetuksen 2 §:n 1 momentissa tarkoitettujen yhteisöjen muusta kuin porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain mukaisesta yritystoiminnasta saamien valtionverotuksessa veronalaisten tulojen määränä otetaan huomioon yhteisön sen osakkaan tai jäsenen ja hänen perheenjäsenensä tulot, jolla ne ovat suurimmat.

Perheenjäsenellä tarkoitetaan osakkaan puolisoa sekä osakkaan tai hänen puolisonsa lasta ja osakkaan ja hänen puolisonsa vanhempia.

8 §
Porotalouden ja luontaiselinkeinon harjoittamiseen soveltuva kokonaisuus

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 3 §:n 1 momentissa tarkoitetulla elinkeinon harjoittamiseen soveltuvalla kokonaisuudella tarkoitetaan yhden tai useamman kiinteistön tai sen osan muodostamaa elinkeinon harjoittamiseen tarkoitettua yksikköä, jota hallitaan yhtenä kokonaisuutena omistuksen tai kirjallisen vuokrasopimuksen perusteella. Elinkeinon harjoittamiseen soveltuvaan kokonaisuuteen katsotaan kuitenkin kuuluvan vain sellaiset tuotantoon käytettävissä olevat alueet, joiden vuokra-aikaa on hakemuksen vireille tullessa jäljellä vähintään viisi vuotta.

Jollei jäljempänä toisin säädetä, se, mitä tässä asetuksessa säädetään omistuksesta ja omistajasta, koskee myös vuokrasopimusta samoin kuin vuokraajaa.

9 §
Yhteisomistus

Tuki tilaa varten myönnetään sen omistajalle, jollei jäljempänä toisin säädetä. Hakiessaan tukea elinkeinonharjoittaja voi lukea hyväkseen myös muiden yhteisomistajien omistamat osuudet tilasta, edellyttäen että nämä ovat antaneet siihen suostumuksensa.

Milloin yhteisomistajat yhdessä hakevat tukea ainakin yhden heistä tulee täyttää tässä asetuksessa ja porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaissa säädetyt elinkeinonharjoittajaa koskevat tuen myöntämisen edellytykset.

10 §
Taloudellinen elinkelpoisuus

Arvioitaessa porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettua taloudellista elinkelpoisuutta tulee erityisesti kiinnittää huomiota tuettavan toiminnan jatkuvuuteen, sen taloudelliseen asemaan ja maksuvalmiuteen sekä tuotteiden ja palvelujen markkinointimahdollisuuksiin.

Elinkelpoisuuden arvioimiseksi on tuen hakijan esitettävä selvitys 1 momentissa tarkoitetuista seikoista. Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 11 §:n mukaisen asuinympäristön parantamista ja 13 §:n mukaisen asuntorakentamista koskevan tuen osalta riittää kuitenkin selvitys elinkeinon harjoittajan maksuvalmiudesta.

11 §
Yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat edellytykset

Tukea ei saa myöntää sellaiselle yritykselle tai sellaiseen toimintaan, joka ei täytä asianomaista markkinajärjestelyä koskevia EY:n lainsäädännön ja sen toimeenpanoa koskevien kansallisten säännösten mukaisia ehtoja.

Tukea ei saa myöntää, jos hakemuksen tietojen perusteella voidaan päätellä tai muuten on ilmeistä, että sanottuja vaatimuksia ei noudateta. Hakijalle on tällöin varattava tilaisuus osoittaa, miten sanotut edellytykset täyttyvät viimeistään tukea myönnettäessä.

Tukea ei saa myöntää muissakaan tapauksissa, jos sille tuotteelle, jota tukihakemus koskee, ei ole tavanomaisia markkinoita. Tavanomaisia markkinoita tarkastellaan tällöin sekä yhteisön alueella, kansallisesti että alueellisesti. Tukea yksinomaan alueellisen markkinatilanteen perusteella voidaan myöntää vain, jos hakija osoittaa tai muutoin voidaan todeta, ettei alueellista tai paikallista kysyntää voida kohtuudella tyydyttää muualla kuin kyseisellä alueella tuotetuilla tuotteilla.

Sen lisäksi, mitä komission tai neuvoston oikeudesta keskeyttää investointitukien myöntäminen yhteisön alueella säädetään, on maa- ja metsätalousministeriöllä oikeus keskeyttää investointitukien myöntäminen määräajaksi tai toistaiseksi, jos siihen olemassa oleva tuotantokapasiteetti ja markkinatilanne huomioiden on aihetta. Ennen keskeytystä asiasta on neuvoteltava asianomaisten tuottajajärjestöjen kanssa. Keskeytyksestä on tiedotettava asianmukaisesti ja ilmoitus siitä on julkaistava Virallisessa lehdessä.

12 § (17.7.2008/502)
Tuotanto-olosuhteet

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen on varmistuttava tukea myöntäessään, että tuensaaja noudattaa asianomaista tuotantoalaa koskevia pakollisia vaatimuksia, jotka perustuvat ympäristöä, hygieniaa ja eläinten hyvinvointia koskevaan Euroopan yhteisön ja kansalliseen lainsäädäntöön.

Edellä 1 momentissa tarkoitettujen vaatimusten täyttyminen voidaan todeta viranomaisten suorittamien tarkastusten tai valvontojen perusteella, viranomaisten päätösten perusteella, hakijan esittämän selvityksen perusteella tai tilakäynnin perusteella.

13 §
Tuettavat investoinnit

Investoinnin kustannuksia ja niiden määrää hyväksyttäessä samaan investointiin katsotaan kuuluvaksi ne toimenpiteet, jotka yhdessä muodostavat tuotantotoiminnassa tarpeellisen toiminnallisen kokonaisuuden. Toimenpiteiden eriaikainen toteuttaminen ei tee niistä erillisiä investointeja, jos ne tuotannon kannalta kuuluvat olennaisesti yhteen.

Tukea myönnettäessä otetaan tuen enimmäismäärässä vähentävänä huomioon samaan investointiin kohdistuva aikaisemmin myönnetty porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain tai sitä vastaavan aikaisemman lainsäädännön nojalla myönnetty tuki ja muun viranomaisen myöntämä tuki.

Jos investointia varten on myönnetty muuta rahoitusta kuin tässä asetuksessa tarkoitettua julkista rahoitusta tai korkotukilainaa, ei tämän asetuksen nojalla myönnetty tuettu rahoitus yhdessä muun julkisen rahoituksen ja korkotukilainan kanssa saa ylittää investoinnin hyväksyttyjä kokonaiskustannuksia.

Tukea voidaan myöntää ainoastaan sellaisiin investointeihin, joita voidaan pitää tuettavan elinkeinon kannalta välttämättöminä. EU-osarahoitteista investointitukea voidaan myöntää vain sellaiselle elinkeinonharjoittajalle, joka hallitsee 8 §:ssä tarkoitettua elinkeinon harjoittamiseen soveltuvaa tilaa. (7.5.2015/559)

Tukea käytettyjen koneiden ja laitteiden hankintaan voidaan myöntää vain, jos:

1) tuen saaja esittää myyjän antaman todistuksen koneen tai laitteen alkuperästä ja siitä, ettei sitä varten ole jo myönnetty tukea;

2) kyseisen koneen hankkimisesta saatava hyöty on erityisen suuri ohjelman, hankkeen tai investoinnin toteuttamisessa;

3) käytetyn koneen tai laitteen hankinta uuden vastaavan koneen tai laitteen sijasta on perustelua koneen tai laitteen jäljellä olevana tarkoituksenmukaisena käyttöaikana saavutettavan kustannussäästön johdosta; ja

4) hankittava kone tai laite täyttää teknisiltä ja teknologisilta ominaisuuksiltaan investoinnin vaatimukset.

Käytetyn koneen tai laitteen hyväksyttävät kustannukset eivät saa ylittää koneen tai laitteen käypää arvoa.

Samanlaisen koneen, laitteen tai kaluston hankintaan voidaan myöntää tukea vain yhden kerran viidessä vuodessa. Samalle tuensaajalle lukuun ottamatta paliskuntia voidaan myöntää tukea ainoastaan yhden moottorikelkan hankintaan.

8 momentti on kumottu A:lla 7.5.2015/559.

13 a § (7.5.2015/559)
Valtiontukea koskevat rajoitukset

Tukea ei myönnetä eikä myönnettyä tukea makseta, jos tuen tai sen maksun hakija ei ole noudattanut eräiden valtion tukea koskevien Euroopan yhteisöjen säännösten soveltamisesta annetun lain (300/2001) 1 §:ssä tarkoitettua tuen takaisinperintäpäätöstä.

Tukea ei myöskään myönnetä suuntaviivoista valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen annetussa komission tiedonannossa (2014/C 249/01) tarkoitetulla tavalla vaikeuksissa olevalle yritykselle.

2 luku (17.7.2008/502)

(17.7.2008/502)

2 luku on kumottu A:lla 17.7.2008/502.

3 luku

Investointien tukeminen

16 § (7.5.2015/559)
Investointituen enimmäismäärä

Tukea tilakohtaiseen investointiin voidaan myöntää enintään 50 prosenttia hyväksyttävien kustannusten määrästä.

17 § (7.5.2015/559)

17 § on kumottu A:lla 7.5.2015/559.

18 §
Avustuksen ja lainan enimmäismäärät

Investointeihin myönnettävien lainojen ja avustusten yhteismäärä saa olla enintään 80 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Investointeihin myönnettävien lainojen enimmäismäärät saavat olla tukikohteittain enintään seuraavat:

1) talousrakennuksen rakentamiseen, laajentamiseen ja perusparantamiseen 60 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista;

2) tie- ja vesihuoltohankkeisiin 60 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista;

3) sähköistämishankkeisiin 75 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista ja

4) muihin irtaimistohankintoihin 60 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

4 luku (7.5.2015/559)

(7.5.2015/559)

4 luku on kumottu A:lla 7.5.2015/559.

5 luku

Asuntorahoitus

20 §
Asumiseen liittyvä rahoitustuki

Asuntorahoitusta voidaan myöntää sijainniltaan, pohjaratkaisuiltaan, teknisiltä rakenteiltaan ja varusteiltaan tarkoituksenmukaisten sekä asumiskustannuksiltaan kohtuullisten asuntojen aikaansaamiseksi. Rahoitustukea myönnettäessä on kiinnitettävä huomiota siihen, että asianomaisilla toimenpiteillä edistetään ympäristön laatua. Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakija hallitsee 8 §:ssä tarkoitettua elinkeinon harjoittamiseen soveltuvaa tilaa.

Asuntolainan avulla rakennettavassa ja laajennettavassa rakennuksessa olevan asunnon huoneistoala saa olla enintään 160 neliömetriä ja kahden samassa rakennuksessa olevan asunnon huoneistoala yhteensä enintään 200 neliömetriä. Erityisestä syystä voi huoneistoala laajennuksessa olla edellä sanottua suurempikin. Peruskorjattavan asuinrakennuksen huoneistoala voi olla edellä sanottua suurempikin, mutta lainoitettavana huoneistoalana otetaan kuitenkin lukuun enintään 250 neliömetriä.

Asuntolainaan liittyvän tuen määrä voi olla enintään 50 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua tukea koskeva hakemus asuin- ja talousrakennuksen rakentamista varten voidaan hylätä, jos hakijalla on mahdollisuus saada harjoittamansa luontaiselinkeinon kannalta sopiva maaseutuelinkeinojen rahoituslain (329/1999) tai sitä edeltäneen lainsäädännön, porotilalain (590/1969), luontaiselinkeinolain (610/1984), porotalouslain (161/1990), vuoden 1984 kolttalain (611/1984), vuoden 1995 kolttalain (253/1995) tai porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain mukaisella rahoituksella jo rakennettu tila omistukseensa.

Asumista koskevaa tukea voidaan myöntää ainoastaan kansallisista varoista.

21 §
Ulkopuoliset enimmäistulot

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 13 §:n mukaista rahoitustukea asuntorahoitukseen ei saa myöntää henkilölle, jonka muusta kuin porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaissa tarkoitetun elinkeinon harjoittamisesta saamat kokonaistulot ylittävät yhteensä 27 300 euroa vuodessa. Aviopuolisoiden vastaavat kokonaistulot, milloin molemmat puolisot ovat lain soveltamisalaan kuuluvan elinkeinon harjoittajia, eivät saa ylittää 34 700 euroa vuodessa. Kokonaistulo määritellään siten, kuin 7 §:ssä säädetään.

Maa- ja metsätalousministeriö tarkistaa 1 momentissa mainitut tulorajat vuosittain palkansaajien yleisen ansiotasoindeksin muutosta vastaavasti.

6 luku (7.5.2015/559)

(7.5.2015/559)

6 luku on kumottu A:lla 7.5.2015/559.

7 luku (7.5.2015/559)

(7.5.2015/559)

7 luku on kumottu A:lla 7.5.2015/559.

8 luku (7.5.2015/559)

(7.5.2015/559)

8 luku on kumottu A:lla 7.5.2015/559.

9 luku

Paliskuntien tukeminen

34 § (7.5.2015/559)
Investointituki ja sen enimmäismäärä

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 15 §:n 1 ja 2 momentin mukaisiin investointeihin voidaan myöntää tukea enintään 70 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Mainitun lain 16 §:n 1 momentin mukaisiin investointeihin tukea voidaan myöntää enintään 45 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

35 §
Rakentamissuunnitelmat

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaissa tarkoitettujen poronhoidon kannalta tarpeellisten aitojen rakentamissuunnitelmat laatii kustannusarvioineen Paliskuntain yhdistys. Teurastamojen rakentamissuunnitelmat kustannusarvioineen laatii maa- ja metsätalousministeriön hyväksymä ammattitaitoinen henkilö.

Muiden rakennusten kuin poroteurastamoiden rakennussuunnitelmat samoin kuin sähköistyksen, vesihuollon ja teiden rakentamisen rakennussuunnitelmat sekä poronhoidollisesti tarpeellisten aitojen rakentamissuunnitelmat tarkastaa ja hyväksyy Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus. Poroteurastamoiden rakentamissuunnitelmat muilta kuin elintarvikehygieenisiltä osiltaan hyväksyy myös Lapin työvoima- ja elinkeinokeskus. Teurastamojen elintarvikehygieniasta on voimassa, mitä elintarvikelaissa (23/2006) ja sen nojalla säädetään. (17.7.2008/502)

Tientekohankkeiden, vedenhankinta- ja viemäröintilaitteiden sekä sähköistämishankkeiden suunnitelmien laatimisessa ja tarkastamisessa noudatetaan maa- ja metsätalousministeriön tarvittaessa asetuksella antamia säännöksiä.

36 §
Tuen hakeminen

Hakemus on toimitettava Paliskuntain yhdistykselle, jonka tulee toimittaa hakemus ja lausuntonsa siitä Lapin työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle.

Jos avustusta haetaan paliskuntien yhteiseen hankkeeseen, paliskuntien tulee jättää yhteinen avustushakemus. Avustuksen suuruus paliskuntaa kohti määrätään paliskuntakohtaisten suurimpien sallittujen eloporolukujen mukaisessa suhteessa.

37 §
Tuen maksatus

Paliskuntia koskevien tukien maksatuksessa noudatetaan tämän asetuksen 13 luvun säännöksiä.

Paliskunnille aitojen rakentamisesta ja perusparantamisesta aiheutuviin kustannuksiin myönnettyjen tukien sekä paliskunnille myönnettyjen tientekoon liittyvien tukien maksatustarkastukset suorittaa kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen. Viimeinen maksatuserä maksetaan sen jälkeen, kun työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosasto on todennut työn tulleen hyväksyttävällä tavalla loppuun suoritetuksi. Viljelysten suoja-aitojen lopputarkastukset suorittaa kuitenkin kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen. (17.7.2008/502)

10 luku (7.5.2015/559)

(7.5.2015/559)

10 luku on kumottu A:lla 7.5.2015/559.

11 luku

Lainan myöntäminen ja lainaehdot

47 §
Lainan myöntäminen

Luottolaitos myöntää sekä valtionlainan että lainan, josta valtio maksaa luottolaitokselle korkotukea. Lainan saa myöntää vasta sen jälkeen, kun työvoima- ja elinkeinokeskus on antanut tukihakemukseen päätöksen.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätös on liitettävä velkakirjaan ja sen ehtoja on velkakirjaehtoina noudatettava.

48 §
Muutoksenhaun vaikutus lainaan

Jos tuen määrä tai tukiehdot päätöksestä tehdyn valituksen johdosta muuttuvat, on lainan määrää ja ehtoja muutettava vastaamaan valitukseen annetun päätöksen ehtoja. Luottolaitos ei kuitenkaan ole velvollinen muuttamaan lainamäärää suuremmaksi kuin mitä se on tukea haettaessa puoltanut.

Korkotukilainan ehtoja ei saa tehdyn valituksen johdosta muuttaa vastoin luottolaitoksen suostumusta.

49 §
Lainavarojen nostaminen

Lainan saa nostaa sen jälkeen kun tuen myöntäneen viranomaisen päätös on annettu ja luottolaitos on myöntänyt lainan. Lainansaajan on annettava lainan nostamista varten maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetyt selvitykset.

2 momentti on kumottu A:lla 7.5.2015/559.

Investointilaina ja asuntolaina saadaan nostaa yhdessä tai useammassa erässä. Lainojen nostamisesta säädetään maa- ja metsätalousministeriön asetuksella. Lainan viimeinen erä on nostettava viimeistään puolen vuoden kuluessa työn suorittamisajaksi määrätyn ajan päättymisestä tai irtaimiston hankkimisesta. Jos hanke on valmistunut tai irtaimisto hankittu ennen tukipäätöksen antamista, lainan viimeinen erä on nostettava puolen vuoden kuluessa tuki-päätöksen antamisesta. (7.5.2015/559)

50 §
Valtionlainan erääntyminen ja koron suorittaminen

Lainansaajan tulee suorittaa valtionlaina takaisin yhtä suurin lyhennyserin puolivuosittain.

Valtionlainan korot ja lyhennykset erääntyvät maksettaviksi kunkin vuoden huhti- ja lokakuun viimeisenä päivänä. Lainan ensimmäinen lyhennysmaksu erääntyy maksettavaksi viimeistään sinä eräpäivänä, joka vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta. Asuntolainan ja rakennustyöhön myönnetyn investointilainan ensimmäinen lyhennysmaksu erääntyy maksettavaksi viimeistään sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta.

Lainan korko on suoritettava kunkin lainaerän nostopäivästä lukien, jollei 55 ja 68 §:stä muuta johdu.

Laina on 55 §:ssä tarkoitetut maksuhelpotukset mukaan lukien maksettava takaisin valtiolle porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 27 §:ssä säädetyssä ajassa, jollei yrityksen saneerauksesta annetun lain (47/1993) tai yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain (57/1993) mukaisesta tuomioistuimen päätöksestä tai vapaaehtoisesta velkajärjestelystä muuta johdu.

Laina tai valtion saaminen on kokonaisuudessaan maksettava yhdellä kertaa lähinnä seuraavana eräpäivänä, jos erääntymätön pääoma on enintään 850 euroa.

51 §
Korkotukilainan erääntyminen ja korkojakso

Lainansaajan tulee suorittaa korkotukilaina takaisin yhtä suurin lyhennyserin puolivuosittain tai neljännesvuosittain.

Korkotukilainan ensimmäinen lyhennysmaksu erääntyy maksettavaksi viimeistään sinä eräpäivänä, joka vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta. Asuntolainan tai rakennustyöhön myönnetyn investointilainan ensimmäinen lyhennysmaksu erääntyy kuitenkin maksettavaksi viimeistään sinä eräpäivänä, joka kahden vuoden kuluttua ensiksi seuraa lainan tai sen ensimmäisen erän nostamisesta. Maa- ja metsätalousministeriö voi hyväksyä valuuttamääräisen lainan korkotukilainaksi myös silloin, kun lainan pääoma erääntyy yhdessä tai muutoin edellä mainittua harvemmissa erissä takaisin maksettavaksi.

Korko on suoritettava 1 momentissa määrätyin jaksoin kunkin lainaerän nostopäivästä lukien.

52 §
Velkajärjestelyjen vaikutukset valtionlainan takaisinmaksuehtoihin

Jollei yrityksen saneerauksesta annetun lain tai yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain mukaisesta tuomioistuimen päätöksestä muuta johdu, mainitussa menettelyssä sovittujen helpotusten lakattua valtionlaina erääntyy 50 §:ssä säädetyin tavoin.

53 §
Korkotukilainojen ehtojen muuttaminen

Luottolaitos ja lainansaaja eivät saa sopia korkotukilainan ehtojen muuttamisesta ilman työvoima- ja elinkeinokeskuksen suostumusta, jos on todennäköistä, että muutoksen johdosta valtion korkotukimenot lisääntyvät jäljellä olevana laina-aikana. Edellä sanotun estämättä korkotukilainan ehtoja saa muuttaa sen jälkeen, kun lainalle ei enää makseta korkohyvitystä eikä se ole muidenkaan tukitoimien kohteena.

54 §
Laina-ajan lyhentäminen ja ylimääräinen lyhennys

Lainansaaja ja luottolaitos voivat sopia laina-ajan lyhentämisestä ja ylimääräisen lyhennyksen maksamisesta sekä niiden vaikutuksesta erääntyviin lyhennyksiin. Ylimääräisestä lyhentämisestä huolimatta on maksamattomalle pääomalle lasketut korkoerät suoritettava lyhentämistä seuraavina eräpäivinä.

55 §
Maksuhelpotukset

Lainansaajan tilapäisten taloudellisten vaikeuksien lieventämiseksi voidaan korkotukilainojen ja valtionlainojen lyhennysmaksuille myöntää lykkäystä sekä valtionlainoille korkovapautta enintään kolme vuotta kerrallaan, yhteensä kuitenkin enintään viisi vuotta. Milloin siihen katsotaan olevan syytä, voidaan lykkäys ja korkovapaus myöntää määrätyillä ehdoilla ja myönnetty helpotus peruuttaa.

Lyhennysten lykkäys voidaan myöntää siten, että laina-aikaa pidennetään lykkäysvuosien määrällä ja lykätyt lyhennyserät peritään yhtä monessa erässä alkuperäisen laina-ajan päätyttyä. Laina on kuitenkin maksettava takaisin porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 27 §:n 1 momentissa säädetyn enimmäislaina-ajan kuluessa. Lyhennysten lykkäys voidaan myöntää myös siten, että lykkäysvuosien jälkeen maksettavia lyhennysmaksuja tarkistetaan laina-aikaa muuttamatta.

Lykkäyksen ja korkovapauden myöntää hakemuksesta luottolaitos. Jos lykkäystä tulee aikaisemmat lykkäykset mukaan lukien myönnettäväksi enemmän kuin kaksi vuotta tai jos kysymyksessä on korkovapauden myöntäminen, hakemus on alistettava asianomaisen luottolaitoksen keskusrahalaitoksen ratkaistavaksi. Ennen ratkaisemista Maaseutuviraston edustajien on tarkastettava hakemus ja hyväksyttävä maksuhelpotusehdotus. Jos lainan vakuudeksi on myönnetty valtiontakaus, tarkastusta ei suoriteta, vaan lykkäyksen myöntämisen edellytyksenä on työvoima- ja elinkeinokeskuksen suostumus. Jos lykkäyksen johdosta takauspäätöksen ehtoja olisi muutettava lainan takaisinmaksuajan ja suoritusten erääntymistä koskevien ehtojen lisäksi muiltakin osin, on työvoima- ja elinkeinokeskuksen alistettava asia Maaseutuviraston ratkaistavaksi. (17.7.2008/502)

Maksuhelpotuksen peruuttamisesta päättää työvoima- ja elinkeinokeskus.

56 §
Lainan siirtäminen toiselle velalliselle ja vastuusta vapauttaminen

Luottolaitos voi hakemuksesta siirtää edellä mainitut lainat uuden omistajan vastattaviksi, jos uutta porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain mukaista maanostolainaa ei myönnetä tai myönnetty laina on pieni suhteessa kokonaiskauppahintaan. Muuta yritystoimintaa kuin porotaloutta tai luontaiselinkeinoa varten myönnetyn lainan voi luottolaitos siirtää yrityksen uudelle omistajalle, jos tämä on porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain mukaan tukemiskelpoinen.

Tilan osan luovuttanut velallinen voidaan hakemuksesta vapauttaa vastaamasta lainasta tai myyntihintasaamisesta edellyttäen, että luovutuksensaaja on jo ennestään ollut yhteisvastuussa lainasta tai saamisesta eikä vastuusta vapauttaminen vaaranna lainan tai saamisen takaisinmaksua.

Ennen lainan siirtoa tai vastuusta vapauttamista luottolaitoksen on pyydettävä asiasta työvoima- ja elinkeinokeskuksen lausunto.

57 §
Lainan siirtäminen luottolaitoksesta toiseen

Laina voidaan siirtää luottolaitoksesta toiseen, jos siirto ja valtionlainoissa lisäksi tarvittavat valtion ja luottolaitoksen väliset velkakirjajärjestelyt toteutetaan maa- ja metsätalousministeriön hyväksymällä tavalla. Lainaa, jonka laina-aikaa on jäljellä yhtä vuotta vähemmän tai jonka jäljellä oleva määrä on 1 700 euroa pienempi, ei kuitenkaan voida siirtää.

Ilman lainansaajan suostumusta laina voidaan siirtää vain, jos ministeriö erikseen katsoo, että siihen on luottolaitoksen toiminnan muutoksen vuoksi erityisen painavia syitä.

58 §
Luottolaitoksen kulujen korvaaminen

Luottolaitoksille suoritetaan vuosittain porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain nojalla myönnetyistä valtionlainoista lainanhoito- ja muiden kulujen korvausta 0,75 prosenttia maksamatta olevan lainapääoman määrästä.

Porotalouslain ja luontaiselinkeinolain ja ennen niiden voimaantuloa voimassa olevan lainsäädännön nojalla myönnettyjen valtionlainojen hoitamisesta maksetaan vastaavaa korvausta 0,60 prosenttia, jos luotto on myönnetty ennen 1 päivää tammikuuta 1992. Tämän jälkeen myönnetyistä luotoista vastaavaa korvausta maksetaan 0,75 prosenttia.

59 §
Valtionlainojen kulukorvauksen sekä korkotuen maksatus

Luottolaitosten on haettava valtionlainoista maksettavaa porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 29 §:n mukaista korvausta keskusrahalaitoksen välityksin maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselta kultakin kalenterivuosineljännekseltä erikseen.

Luottolaitosten on haettava porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 26 §:ssä tarkoitettua korkotukea keskusrahalaitoksen välityksin maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselta kultakin korkojaksolta erikseen. Korkotukea saadaan hakea enintään kerran kuukaudessa.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua korvausta ja 2 momentissa tarkoitettua korkotukea ei makseta erääntyneen lainapääoman osalta, ellei kysymys ole yrityksen saneerausta tai yksityishenkilön velkajärjestelyä koskevan menettelyn vireilläolosta.

60 §
Maksukyvyttömyyden ja lopullisen menetyksen toteaminen

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 23 §:ssä tarkoitettu lainansaajan maksukyvyttömyys on todettava ulosmittauksessa. Jos vakuutena oleva omaisuus myydään työvoima- ja elinkeinokeskuksen hyväksymin tavoin muutoin kuin pakkohuutokaupalla, lopullinen menetys todetaan omistusoikeuden siirtymisen ja kauppahinnan maksamisen jälkeen. Muuten lopullinen menetys todetaan pakkohuutokaupassa lainalle maksetun jako-osuuden perusteella. Jos yrityssaneerauksessa tai yksityishenkilön velkajärjestelyssä on päätetty taikka vapaaehtoisessa velkajärjestelyssä tai sitä vastaavassa muussa menettelyssä on sovittu, ettei vakuutta käytetä vakuusvelan maksuun, lopullisena menetyksenä pidetään lainan jäljellä olevan määrän ja erääntyneiden korkojen sekä saneerausohjelmassa, maksuohjelmassa tai niitä vastaavassa sopimuksessa velalliselle asetetun maksuvelvollisuuden erotusta. Hyvitystä ei makseta sellaisesta erääntymättömästä osasta lainaa, jonka lainansaaja edellä mainittujen järjestelyjen jälkeen on velvollinen suorittamaan vahvistetun tai sovitun ohjelman mukaisesti niin kauan kuin lainaa hoidetaan sen mukaisesti.

Valtionvastuulle jäävä osuus porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 21 §:ssä tarkoitettujen lainojen menetyksistä lasketaan 1 momentin mukaisesti todetun menetyksen perusteella.

61 §
Hyvityksen maksuajankohta

Yrityssaneeraukseen tai yksityishenkilön velkajärjestelyyn perustuvan porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 23 §:ssä tarkoitetun lainsäädännön mukaisen hyvityksen saa maksaa luottolaitokselle alioikeuden vahvistaman saneeraus- tai maksuohjelman perusteella taikka porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 30 §:ssä tarkoitetun vapaaehtoisen velkajärjestelyn tultua voimaan. Jos saneeraus- tai maksuohjelma muutoksenhaun johdosta muuttuu, puuttuva hyvitys maksetaan lainvoimaisen saneeraus- ja maksuohjelman perusteella. Liikaa maksettu hyvitys tilitetään maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskukselle sitä mukaa kuin lainansaaja suorittaa ohjelman mukaan lainaansa luottolaitokselle. Vastaavasti menetellään, jos porotalouden- ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 30 §:ssä tarkoitettu vapaaehtoinen velkajärjestely raukeaa.

62 § (17.7.2008/502)
Hyvityksen maksaminen ja takaisinperiminen

Luottolaitoksen on erikseen haettava porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 23 §:n nojalla maksettavaa hyvitystä Maaseutuvirastolta. Hakemukseen on liitettävä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetyt selvitykset valtionvastuulle jäävän lainamäärän toteamiseksi ja valtionvastuun voimassaolon selvittämiseksi.

Maaseutuvirasto huolehtii luottolaitokselle maksettujen hyvitysten perimisestä takaisin valtiolle silloin, kun hyvitykset peritään takaisin lainansaajalta.

63 §
Vakuudet

Luottolaitos on velvollinen luovuttamaan valtiolle tai säilyttämään valtion lukuun sellaisten luottojen vakuudet, joiden jäljellä olleen määrän valtio on maksanut luottolaitokselle tai jota koskeva saatava on kuitattu ja jotka eivät ole lakanneet olemasta voimassa pakkotäytäntöönpanossa.

64 §
Velkakirjajärjestely

Maaseutuvirasto kuittaa valtion ja luottolaitoksen välisiin velkakirjoihin lopullisen menetyksen sen suuruisena kuin saneeraus- tai maksuohjelmassa, vapaaehtoisen velkajärjestelyn perusteena olleessa sopimuksessa tai muussa vastaavassa järjestelyssä määritellyt maksuvapautukset ovat toteutuneet. (17.7.2008/502)

Jos saneeraus- tai maksuohjelma tai vapaaehtoinen velkajärjestely raukeaa, palautuu valtion ja luottolaitoksen välinen velka tältä osin sen suuruiseksi kuin raukeamispäätöksessä luottolaitoksen ja velallisen välisestä luotosta on päätetty.

65 §
Laina-aika ja luottoehdot

Laina-aika on vähintään kolme vuotta ja enintään 30 vuotta.

Lainan luottoehtoja määrättäessä on otettava huomioon asianomaisen henkilön varallisuus, tulot ja perhesuhteet, lähiajan investoinnit ja muut hänen taloudelliseen kantokykyynsä vaikuttavat seikat.

66 §
Valtionlainan kokonaiskorko

Valtionlainan viitekorko voi olla 6 tai 12 kuukauden euribor-korko. Viitekorkoon lisätään kahden prosenttiyksikön kiinteä osuus. Valtionlainan kokonaiskorko vaihtuu laina-aikana viitekoron vaihtelun mukaisesti.

Ehto, joka koskee koron vaihtumista 1 momentissa säädetyllä tavalla, on mainittava työvoima- ja elinkeinokeskuksen päätöksessä.

67 §
Valtionlainasta maksettava korko

Lainansaajan on maksettava valtionlainasta korkoetuuden määrällä alennettua korkoa. Sen jälkeen, kun lainan korkoetuus on käytetty loppuun, on lainasta maksettava sen kokonaiskoron mukaista korkoa.

Korkoetuudella tarkoitetaan 66 §:ssä säädetyn ja lainansaajan maksaman koron erotusta.

68 §
Korkovapaus

Tuotantorakennuksen ja asuinrakennuksen rakentamiseen, peruskorjaukseen ja laajentamiseen sekä maanostoon myönnetyt valtionlainat ovat kaksi ensimmäistä lainavuotta korottomia. Korkovapautena myönnettävä tuki lasketaan 66 §:ssä tarkoitetun kokonaiskoron perusteella.

69 §
Vapaavuodet

Päätettäessä valtionlainaa koskevasta tuesta voidaan päättää, ettei yhden, kahden tai kolmen vuoden lyhennyksiä peritä, vaan ne kuitataan maksetuiksi ennen sitä eräpäivää, jona ensimmäinen lyhennys olisi muutoin tullut maksaa. Perimättä jäävä lyhennys lasketaan mukaan tukeen lainaan liittyvää kokonaistukea laskettaessa. Vapaavuosien lyhennyserät otetaan tukea laskettaessa huomioon myönnetyn kokonaislainamäärän mukaan laskettuna.

70 §
Vakuudettomuuteen sisältyvän tuen määrä

Porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 20 §:n mukaisesti laina voidaan myöntää ilman vakuutta. Vakuudettomuuteen sisältyvän tuen määrä on 0,45 prosenttia lainan määrästä. Jos laina hyväksytään myönnettäväksi kokonaan ilman vakuutta, tuen arvo on kuitenkin 1,0 prosenttia lainan määrästä.

71 §
Korkotukilainan korko ja korkotuki

Mitä 67 §:ssä säädetään valtionlainasta maksettavasta korosta ja korkoetuudesta, noudatetaan soveltuvin osin korkotukilainasta maksettavaan korkoon ja korkotukeen.

72 §
Lainoihin sisältyvän tuen määrä

Työvoima- ja elinkeinokeskus päättää siitä rahamäärästä, joka laina-aikana voidaan enintään käyttää valtionlainan korkoetuutena, lyhennysten vapaavuosina, korkovapautena ja vakuudettomuuteen liittyvänä tukena tai korkotukilainan korkotukena.

Korkoetuutena myönnettävän tuen enimmäismäärä on viiden prosentin enimmäiskorkoetuuden ja korkotuki neljän prosentin enimmäiskorkotuen perusteella puolen vuoden korkojaksoilta laskettujen nimellisarvoisten tukierien yhteenlaskettu määrä.

Valtionlainaan liittyvä korkovapaus lasketaan kokonaiskoron perusteella noudattaen soveltuvin osin 2 momentin säännöksiä.

Valtionlainan vapaavuodet lasketaan mukaan hyväksytyn kokonaislainamäärän mukaisina lyhennyksinä.

73 §
Lainamuotoisen tuen tukitaso

Myönnettäessä tuki lainaan liittyvänä tukena tarkoitetaan tukitasolla valtionlainan korkoetuuden, korkovapauden, lyhennysten vapaavuosien ja vakuudettomuuden arvon sekä korkotukilainan korkotuen kokonaismäärän osuutta investoinnin hyväksyttävistä kustannuksista.

Tukitasoa laskettaessa diskontataan puolivuosittain maksettava korkoetuus, korkovapaus ja vapaavuosien lyhennykset sekä korkotuki tuen myöntämisvuoden arvoon. Diskonttauskorkona käytetään viite- ja diskonttokorkojen vahvistamismenetelmästä annetussa komission tiedonannossa (97/C 273/03) tarkoitettua viitekorkoa.

74 §
Muut lainaehdot

Valtionlainojen ja korkotukilainojen vapaaehtoisesta velkajärjestelystä sekä määräajan voimassa olevista tuista säädetään eräiden porotalouden ja luontaiselinkeinojen velkojen järjestelyistä annetussa valtioneuvoston asetuksessa (769/2000).

12 luku

Tuen hakeminen ja myöntäminen

75 §
Tuen hakeminen

Muuta kuin 36 §:n mukaista tukea koskeva hakemus toimitetaan sille työvoima- ja elinkeinokeskukselle, jonka alueella yritys sijaitsee. Maksuhelpotuksia koskeva hakemus jätetään kuitenkin asianomaiselle luottolaitokselle. (17.7.2008/502)

2 momentti on kumottu A:lla 17.7.2008/502.

Tukea voidaan hakea myös kauppakirja- ja vuokrasopimusluonnoksen perusteella taikka tarjouksen perusteella.

Laina ja avustushakemuksesta on hankittava myös Paliskuntain yhdistyksen lausunto, jos hakemus perustuu osittain tai kokonaan porotalouden harjoittamiseen.

76 §
Lainaa koskeva tukihakemus

Sen lisäksi mitä 75 §:ssä säädetään, valtionlainaa tai korkotukea koskevaan tukihakemukseen on liitettävä ennen hakemuksen jättämistä luottolaitoksen luottolupaus.

Tukihakemuksessa tarkoitettua lainaa ei saa myöntää ennen kuin työvoima- ja elinkeinokeskus on antanut päätöksen hakemukseen.

77 §
Tuen myöntäminen

Työvoima- ja elinkeinokeskus myöntää tuen, jollei Maaseutuvirasto päätä, että tuen myöntää kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen. Jos hankkeen kustannukset kuitenkin ylittävät maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetyn enimmäismäärän, tuen saa myöntää vain Maaseutuviraston suostumuksella. (17.7.2008/502)

Tuen myöntäjän on ennen tuen myöntämistä pyydettävä tukihakemuksesta saamelaiskäräjien lausunto, jos tuen myöntämistä koskevalla päätöksellä arvioidaan olevan olennainen merkitys saamelaisten perinteisten elinkeinojen harjoittamismahdollisuuksiin.

Tuen myöntämistä koskevassa päätöksessä on mainittava ainakin tuen enimmäismäärä sekä erikseen mahdollinen Euroopan yhteisön osuus ja kansallinen osuus sekä prosentteina että euroina ja vuoden 2001 loppuun asti myös markkoina, hyväksyttävät kustannukset, tarvittaessa niiden jakautuminen, tuen myöntämisen ehdot, maksatuksen ajoittuminen, ehdot ja menettely sekä tuen takaisinperimistä koskevat ehdot. Päätös on perusteltava ja siihen on liitettävä muutoksenhakuosoitus.

Päätös, jolla tuki on myönnetty, lakkaa olemasta voimassa vuoden kuluttua päätöksen antopäivästä, jollei tuen ensimmäistä erää ole sanotussa ajassa maksettu tai sen maksamista tai lainan nostamista haettu. Tutkimusvaroja koskeva määräaika päättyy kuitenkin päätöksen antovuoden lokakuun viimeisenä päivänä. Määräaikoja voidaan pidentää ennen niiden umpeen kulumista tehdystä hakemuksesta, jos pidentämiseen on erityisen painavia syitä.

13 luku

Tuen maksaminen

78 §
Avustuksen maksaminen

Avustuksen myöntänyt viranomainen maksaa avustuksen hakemuksesta irtaimiston hankinnasta, hankkeen kustannuksista taikka työn tai toimenpiteen suorittamisesta esitetyn hyväksyttävän selvityksen perusteella.

Yritystoiminnan investointeihin liittyvän tuen maksamisen edellytyksenä on lisäksi, että investointi on toteutettu myös muiden viranomaisten kuin tuen myöntäjän asettamien rajoitusten ja lupaehtojen mukaisesti ja niiden täyttymisestä on annettu selvitys.

79 §
Maksatuksen hakuaika

Avustuksen maksamista on haettava tukipäätöksessä asetetussa määräajassa.

2–3 momentit on kumottu A:lla 7.5.2015/559.

80 §
Irtaimiston hankintaan myönnetyn avustuksen maksaminen

Irtaimisto katsotaan hankituksi, kun koko kauppahinta on maksettu ja omistusoikeus on siirtynyt. Avustusta ei makseta osamaksukaupalla tai muulla vastaavalla tavalla rahoitettuun hankintaan. Avustus voidaan maksaa yhdessä tai useammassa erässä siten kuin maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädetään.

81 § (7.5.2015/559)

81 § on kumottu A:lla 7.5.2015/559.

82 §
Rakentamisavustuksen maksaminen

Rakennusinvestointiin myönnetty tuki maksetaan enintään neljässä erässä. Avustuserän maksamisen edellytyksenä on, että rakennuksen valmiusaste vastaa maksettavan erän ja aikaisemmin maksettujen erien osuutta avustuksesta. Viimeisen erän suuruus on kuitenkin vähintään 20 prosenttia avustuksesta ja se maksetaan vasta rakennuksen valmistuttua kokonaan. Valmiusasteesta on esitettävä todistus. Todistuksen antaa työvoima- ja elinkeinokeskuksen tukipäätöksessä edellyttämä viranomainen.

Avustuksen maksamista haettaessa on lisäksi esitettävä maksettavan avustuserän määrästä tositteita rakentamisen kustannuksista.

83–84 §

83–84 § on kumottu A:lla 7.5.2015/559.

14 luku

Tuen irtisanominen ja takaisinperiminen

85 §
Takaisinmaksettavat laina- ja avustuserät

Lainaa ja avustusta irtisanottaessa ja tukea takaisinperittäessä on samalla päätettävä, onko maksettavaksi määrätty pääoma suoritettava yhdessä vai useammassa erässä. Samalla on myös määrättävä takaisinmaksuajankohta, joka ei saa olla avustuksen osalta yhtä vuotta ja valtionlainan osalta kahta vuotta pitempi.

Kun laina, valtion myyntihintasaaminen, avustus tai tuki määrätään kokonaisuudessaan tai osaksi takaisin maksettavaksi, on samalla määrättävä, onko maksettava määrä suoritettava yhtenä vai useampana eränä. Lainaa ei kuitenkaan saa määrätä maksettavaksi takaisin yli kolmen vuoden maksuajalla.

86 §
Takaisin maksettava korkotuki

Jos korkotuen maksaminen lakkautetaan lainoitetun omaisuuden omistusoikeuden siirtymisen taikka toiminnan lakkaamisen tai olennaisen supistamisen perusteella, maksetaan korkotuki omistusoikeuden siirtymispäivään taikka toiminnan lakkaamisen tai olennaisen supistumisen ajankohtaan saakka. Mainitun ajankohdan jälkeiseltä ajalta maksetut korkohyvitykset peritään takaisin lainansaajalta. Muissa tapauksissa korkotuki maksetaan lakkauttamista koskevan päätöksen antamispäivään saakka.

15 luku

Erinäiset säännökset

87 §
Työn suorittamisaika ja sen pidentäminen

Työ, jota varten on myönnetty porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslaissa tarkoitettua lainaa tai avustusta, on tehtävä loppuun kolmen vuoden kuluessa lainan tai avustuksen myöntämisestä, jollei työn suorittamisaikaan ole myönnetty pidennystä. Jos työtä varten on myönnetty sekä avustusta että lainaa, lasketaan edellä mainitut määräajat lainan myöntämisestä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua pidennystä on haettava ennen määräajan päättymistä. Pidennystä voidaan myöntää enintään yksi vuosi.

Työn suorittamisajan pidennystä koskeva hakemus on toimitettava työvoima- ja elinkeinokeskukselle, joka tekee päätöksen työn suorittamisajan pidentämisestä.

88 §
Tutkimusvarat

Maatilatalouden kehittämisrahaston vuosittain porotalouden ja luontaiselinkeinojen kehittämistoimintaa koskeviin tutkimuksiin ja selvityksiin osoitetuista varoista voidaan myöntää tukea kyseisiä elinkeinoja koskevien taloudellisten, sosiaalisten, teknisten, ympäristöllisten, hallinnollisten ja oikeudellisten kysymysten tutkimukseen ja selvittelyyn. Tukea saadaan myöntää myös tarpeelliseen kilpailu- ja koerakennustoimintaan.

Tutkimus- ja kehitystyöhön tarkoitettujen varojen myöntämisen edellytyksenä on, että myönnetyt varat eivät muodostu EU:n maatalouden 31 artiklassa tarkoitetuksi valtiontueksi. (7.5.2015/559)

Tutkimushankkeen tukikelpoisiksi kustannuksiksi voidaan hyväksyä sellaiset kohtuulliset kustannukset, jotka johtuvat tutkimusta varten palkatun henkilöstön palkoista, palkkioista ja matkoista, ostopalveluista, tarvikehankinnoista sekä sellaisista ylimääräisistä toimintamenoista, jotka ovat aiheutuneet tutkimukseen tarvitun yhteisön käyttö- ja vaihto-omaisuuden käyttämisestä. Tutkimukseen myönnettyä tukea ei saa käyttää perusinvestointeihin eikä tavanomaisiin kone- ja laitehankintoihin. Tukikelpoisiin kustannuksiin luetaan myös tutkimusten ja selvitysten julkaisemisesta ja kääntämisestä aiheutuvat hyväksyttävät kustannukset, jollei tutkimusten julkaiseminen muutoin ole mahdollista 2 momentissa mainitussa tiedonannossa tarkoitetulla tavalla.

89 §
Tutkimusvarojen myöntäminen

Tutkimusvarojen jakamista ja käyttämistä koskevissa asioissa toimii maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä sen apuna neuvottelukunta, johon kuuluu puheenjohtajan lisäksi enintään kahdeksan maa- ja metsätalousministeriön kolmeksi vuodeksi kerrallaan kutsumaa jäsentä, joilla tulee olla tarvittava asiantuntemus.

Maa- ja metsätalousministeriö määrää neuvottelukunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan.

Tutkimusvarojen myöntämisestä päättää maa- ja metsätalousministeriö saatuaan asiasta neuvottelukunnan lausunnon.

90 §
Tutkimusvarojen hakeminen

Tutkimusvaroja on haettava maa- ja metsätalousministeriön vahvistamalla lomakkeella. Hakemukseen on liitettävä lomakkeen mukaiset liitteet.

Tutkimushanketta koskeva hakemus on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle rahoitusvuotta edeltävän lokakuun loppuun mennessä. Erityisestä syystä hakemuksen saa toimittaa mainitun määräajan jälkeen, mutta kuitenkin ennen tutkimuksen aloittamista.

91 §
Tutkimukseen myönnetyn tuen maksaminen

Tutkimukseen myönnettyä tukea koskevat maa- ja metsätalousministeriön varat on pidettävä tehtävän suorittajan käytettävissä olevalla valtion maksuliiketilillä, josta varoja saadaan nostaa työn edistymisen mukaan.

Tutkimukseen myönnetty tuki suoritetaan maksettujen kustannusten mukaan enintään kolmessa erässä mahdollinen ennakko mukaan lukien. Ennakkona voidaan maksaa enintään 50 prosenttia avustuksesta. Jollei erityisistä syistä muuta johdu, ennakkona maksetaan enintään puolen vuoden tarvetta vastaava määrä. Seuraava ennakkona maksettava erä voidaan maksaa vasta, kun edellistä erää vastaava osuus tutkimuksesta on toteutettu ja selvitys varojen käytöstä ja työn edistymisestä on toimitettu maa- ja metsätalousministeriölle. Selvityksen tulee sisältää tilitys, johon on liitettävä jäljennökset tilitositteista.

Viimeisen erän maksamisen edellytyksenä on kuitenkin, että tuen saaja toimittaa määräajassa selvityksen toiminnastaan ja varojen käytöstä sekä siitä, että tutkimus on toteutettu tukipäätöksen ehtojen mukaisesti. Viimeinen erä on vähintään 15 prosenttia tuesta.

92 §
Ohjausryhmä

Tutkimuksen ohjausta ja seurantaa varten voidaan valita ohjausryhmä, jonka maa- ja metsätalousministeriö hyväksyy ja johon kuuluu maa- ja metsätalousministeriön edustajan lisäksi tutkimuksen muiden rahoittajien edustajia sekä hankkeen laajuus huomioon ottaen riittävä määrä asiantuntijoita. Ohjausryhmä jätetään kuitenkin pääsääntöisesti valitsematta, jos tutkimuksen kustannukset ovat enintään 17 000 euroa.

Ohjausryhmästä huolimatta hakija vastaa hankkeen asianmukaisesta toteuttamisesta ja tukivarojen käytöstä säädösten mukaisesti. Maa- ja metsätalousministeriön edustaja ei voi ohjausryhmässä antaa lupaa sellaisiin tutkimuksen sisältöä, toteuttamista tai rahoitusta koskeviin muutoksiin, joista päättäminen säädösten tai tukipäätöksen mukaan kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle.

Kustannukset, jotka aiheutuvat ohjausryhmään kuuluvien viranomaisten osallistumisesta ryhmän toimintaan, eivät ole tutkimuksen kustannuksia, jos osallistuminen liittyy viranhoitoon.

93 §
Valvonnan suorittaminen

Maaseutuvirasto valitsee vuosittain keskitetysti ne tuensaajat, joiden luona valvonta suoritetaan. Valinta tehdään pääsääntöisesti riskianalyysiin perustuvalla satunnaisotannalla. (17.7.2008/502)

Maa- ja metsätalousministeriö voi tarvittaessa muun syyn perusteella suorittaa tai määrätä suoritettavaksi lisätarkastuksia. Työvoima- ja elinkeinokeskus voi myös omasta aloitteestaan tarvittaessa suorittaa tarkastuksia lisävalvontana. Lisäksi suoritetaan ne lisätarkastukset, joiden tekemistä yhteisöjen toimielimet edellyttävät.

94 §
Valvonnan suorittaja

Valvontaa ei saa suorittaa henkilö, joka on päättänyt tuen myöntämisestä tai hyväksynyt maksamisen tai muuten olennaisella tavalla vaikuttanut tarkastettavien kustannusten hyväksymiseen.

Valvontaa suorittavalla henkilöllä tulee olla joko Maaseutuviraston antama valtuutuksen sisältävä valvontapassi tai porotalouden ja luontaiselinkeinojen rahoituslain 40 §:n 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen tai toimielimen antama valtakirja. Valvontapassi tai valtakirja on pyydettäessä esitettävä tuen saajalle tai tämän edustajalle ennen tarkastuksen aloittamista. (17.7.2008/502)

Valvonnassa voidaan tarvittaessa käyttää apuna asiantuntijoita. Asiantuntijalla tulee olla valtuutus 2 momentissa tarkoitetulta viranomaiselta tai toimielimeltä.

95 §
Tarkastuksesta ilmoittaminen

Kansallisesti rahoitettuja tukia valvontaotannan perusteella valvottaessa tarkastuksen ajankohdasta on ilmoitettava kohtuullisessa ajassa tuen saajalle. Lisävalvonta voidaan suorittaa siitä etukäteen ilmoittamatta.

Osarahoitettavia tukia valvottaessa noudatetaan, mitä 1 momentissa säädetään, ellei yhteisön lainsäädännöstä muuta johdu.

96 §
Tarkastuksen suorittaminen

Tarkastus tulee pääsääntöisesti toteuttaa siten, että tuen saajalle tai hänen edustajalleen varataan tilaisuus olla läsnä tarkastusta suoritettaessa.

Tarkastus on suoritettava sillä tavoin, että tarkastuksen perusteella voidaan todeta, ovatko tuen myöntämisen ja maksamisen edellytykset olleet olemassa sekä onko tukipäätöksen ehtoja noudatettu.

Tarkastuksen tulee lisäksi käsittää sekä tuen saajan kirjanpidon, muiden asiakirjojen että tarvittaessa tuensaajan tietojärjestelmien tarkastuksen sillä tavoin ja siinä laajuudessa, kuin tuen asianmukaisen käytön varmistaminen edellyttää.

Osarahoitettua tukea valvottaessa on tarkastettava ne seikat, jotka yhteisön lainsäädännössä ja valvontaa koskevissa määräyksissä edellytetään yhteisön tuen osalta tarkastettavaksi. Kansallista tukea valvottaessa on noudatettava soveltuvin osin samoja periaatteita.

97 §
Valvontapöytäkirja

Tarkastuksen suorittamisesta on laadittava viipymättä pöytäkirja.

Valvontapöytäkirjassa tulee riittävästi yksilöidä tarkastus, tarkastetut kohteet, tarkastustapa ja tarkastuksen keskeiset havainnot.

Tarkastuksen suorittajan on allekirjoitettava valvontapöytäkirja. Tuen saajalle tai hänen edustajalleen on varattava mahdollisuus lausua käsityksensä tarkastuksesta ja saada se merkityksi pöytäkirjaan tai liitettäväksi siihen. Tuen saajalle on annettava jäljennös pöytäkirjasta, jonka saa lähettää postitse tavallisena kirjeenä.

98 §
Toimenpiteet valvonnan johdosta

Valvontapöytäkirja on viipymättä toimitettava tukijärjestelmästä vastaavalle viranomaiselle sekä asianomaisen tuen myöntämisestä ja maksamisesta vastanneelle viranomaiselle tai toimielimelle.

Asianomaisen viranomaisen tai toimielimen on tarkastettava, antavatko valvontapöytäkirjassa esitetyt havainnot aihetta jatkotoimenpiteisiin, ja tarvittaessa ryhdyttävä asian edellyttämiin toimenpiteisiin.

99 §
Siirtymäsäännökset

Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

99 a § (7.5.2015/559)

99 a § on kumottu A:lla 7.5.2015/559.

16 luku

Voimaantulo

100 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2001.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa annettujen luottojen ja avustusten sekä syntyneiden oikeussuhteiden osalta noudatetaan muiden kuin menettelytapojen osalta tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita asetuksen säännöksiä ja sopimuksen ehtoja.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

12.12.2001/1235:

Tämä asetus tulee voimaan 19 päivänä joulukuuta 2001.

Tätä asetusta sovelletaan myös hakemuksiin, jotka tämän asetuksen voimaan tullessa ovat vireillä.

13.5.2004/383:

Tämä asetus tulee voimaan 19 päivänä toukokuuta 2004.

Tämän asetuksen voimaan tullessa vireillä oleviin hakemuksiin sovelletaan asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

26.1.2006/77:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2006.

Komission asetus (EY) N:o 1/2004; EYVL N:o L 1, 3.1.2004, s. 1., Tiivistelmä tukijärjestelmästä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

17.7.2008/502:

Tämä asetus tulee voimaan 24 päivänä heinäkuuta 2008. Tätä asetusta sovelletaan tämän asetuksen voimaantultua vireille tuleviin hakemuksiin.

7.5.2015/559:

Tämä asetus tulee voimaan 25 päivänä toukokuuta 2015.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa annettujen luottojen ja avustusten sekä syntyneiden oikeussuhteiden osalta noudatetaan muiden kuin menettelytapojen osalta tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä ja sopimuksen ehtoja.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.