Seurattu SDK 985/2019 saakka.

29.11.1985/908

Asetus työvoiman vuokrauksesta (kumoutunut)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Työvoimaministerin esittelystä säädetään 2 päivänä kesäkuuta 1959 annetun työnvälityslain (246/59) 2 a ja 19 §:n nojalla, sellaisena kuin niistä on 2 a § 26 päivänä heinäkuuta 1985 annetussa laissa (652/85):

Lupa työvoiman vuokraukseen
1 §

Luvan työnvälityslain 2 a §:ssä tarkoitettuun työvoiman vuokraukseen, jota jäljempänä kutsutaan työvoiman vuokrausliikkeen harjoittamiseksi, myöntää työvoimaministeriö.

Ratkaistaessa, harjoitetaanko työvoiman vuokrausta työnvälityslain 2 a §:ssä tarkoitetulla tavalla merkittävässä määrin, on kiinnitettävä huomiota myös siihen, millaisen osan työvoiman vuokraus muodostaa yrityksen tai sen osan taikka yksityisen henkilön elinkeinotoiminnan kokonaisuudesta.

2 §

Lupa työvoiman vuokrausliikkeen harjoittamiseen voidaan myöntää hakemuksesta tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin yksityiselle henkilölle tai suomalaiselle rekisteröidylle yhteisölle.

3 §

Lupa voidaan myöntää yksityiselle henkilölle, joka:

1) on Suomen kansalainen;

2 kohta on kumottu A:lla 17.1.1991/59.

3) hallitsee itseään ja omaisuuttaan,

4) on vakavarainen;

5) on tunnettu rehelliseksi ja luotettavaksi; sekä

6) ammatillisen pätevyytensä tai aikaisemman toimintansa perusteella on saavuttanut riittävän perehtyneisyyden kyseessä olevan toiminnan harjoittamiseen.

4 §

Lupa voidaan myöntää yhteisölle, joka on vakavarainen. Luvan edellytyksenä on, että yhteisö harjoittaa luvassa tarkoitettua toimintaa työvoimaministeriön hyväksymän, 3 §:ssä säädetyt vaatimukset täyttävän päätoimisen vastaavan hoitajan johdolla.

Lupaa ei voida myöntää ulkomaalaisten sekä eräiden yhteisöjen oikeudesta omistaa ja hallita kiinteää omaisuutta ja osakkeita annetun lain 2 §:n 1 momentissa tarkoitetulle yhteisölle.

5 §

Jos yksityinen työvoiman vuokrausliikkeen harjoittaja ei itse toimi liikkeensä päätoimisena vastaavana hoitajana, vaaditaan, että liikkeellä on päätoiminen vastaava hoitaja, joka täyttää 3 §:ssä säädetyt vaatimukset.

6 §

Milloin työvoiman vuokrausliikettä harjoitetaan myös sivutoimipaikassa, tulee jokaisella toimipaikalla olla työvoimaministeriön hyväksymä päätoiminen vastaava hoitaja, joka täyttää 3 §:ssä säädetyt vaatimukset.

7 §

Ennen lupa-asian päättämistä työvoimaministeriö hankkii tarpeellisiksi katsomansa selvitykset ja lausunnot.

8 §

Lupa voidaan myöntää, mikäli hakijan hallinnolliset edellytykset riittävät työvoiman vuokraustoimintaan liittyvien velvoitteiden täyttämiseen.

Lupa voidaan myöntää toistaiseksi tai erityisestä syystä enintään viideksi vuodeksi kerrallaan.

9 §

Työvoimaministeriö voi tarvittaessa asettaa luvassa erityisiä ehtoja työvoiman vuokrausliikkeen harjoittamiselle.

Työnvälityslain 2 a §:n 2 momentissa tarkoitetun vakuuden suuruus määrätään ottaen huomioon kotimaisen ja ulkomaille suuntautuvan työvoiman vuokraustoiminnan laajuus, työvoiman vuokrausliikkeen ulkomaantyöstä antama selvitys, työntekopaikan sijainti ja muut ulkomaantyön häiriöttömän kulun sekä työnantajan vastuun ja taloudellisten riskien kannalta merkitykselliset seikat.

10 §

Jos luvan saaja ei aloita liikettä kuuden kuukauden kuluessa luvan myöntämisestä, on lupa rauennut, jollei työvoimaministeriö tämän ajan kuluessa tehdystä hakemuksesta erityisestä syystä myönnä määräaikaan pidennystä.

Toiminnan harjoittaminen
11 §

Luvan saaneen työvoiman vuokrausliikkeen harjoittajan tulee toiminnassaan noudattaa seuraavaa:

1) työntekijän saa asettaa työn teettäjän käyttöön enintään kuudeksi kuukaudeksi kerrallaan, jollei ole kysymys yksittäisestä työhankkeesta tai esiintyvän taiteilijan työstä taikka sellaisesta sijaisuudesta, joka aiheutuu työsopimuslaissa (320/70) tarkoitetusta äitiys-, isyys- tai vanhempainlomasta tai hoitovapaasta taikka asevelvollisuuslaissa (452/50) tai aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetussa laissa (132/69) tarkoitetusta palveluksesta; (17.1.1991/59)

2) työntekijän tai työn teettäjän kanssa tehtävään sopimukseen ei saa sisällyttää ehtoja, jotka rajoittavat työntekijän oikeutta tehdä sovitun vuokratyön päätyttyä uusi työsopimus työn teettäjän kanssa;

2 a) vuokrausliike ei saa asettaa palveluksessaan olevaa työntekijää toisen vuokrausliikkeen käyttöön; (17.1.1991/59)

3) työn teettäjän käyttöön ei saa asettaa sellaista työntekijää, joka välittömästi ennen vuokrausliikkeen palvelukseen tuloaan on sanoutunut irti työn teettäjän palveluksesta, ellei irtisanoutumisesta ole kulunut vähintään kolmea kuukautta; (17.1.1991/59)

4) työvoimaviranomaiselle on toimitettava työvoiman vuokrausliikkeen tilinpäätös viimeistään kuuden kuukauden kuluttua tilikauden päättymisestä; (17.1.1991/59)

5) työvoimaviranomaiselle on annettava helmikuun loppuun mennessä työvoiman vuokrausliikkeen harjoittamisesta edellisenä kalenterivuotena kertomus, jonka tulee sisältää luettelo työn teettäjistä sekä muut työvoimaministeriön määräämät selvitykset; (17.1.1991/59)

6) työvoiman vuokrausliikkeen on pidettävä luetteloa, joka sisältää vähintään seuraavat tiedot: työn teettäjän nimi, vuokratyöntekijän nimi ja henkilötunnus, työnteon ajankohta ja käytetty työaika. (17.1.1991/59)

Työvoiman vuokrausliikkeen on säilytettävä 1 momentin 6 kohdassa mainittu luettelo vähintään kuusi vuotta sen kalenterivuoden lopusta, jona vuokratyöntekijän työ työn teettäjän työkohteessa on päättynyt. Viranomaisella on oikeus pyynnöstä saada luettelo käyttöönsä. (17.1.1991/59)

Työviranomainen voi tarvittaessa vaatia jokaiselta työvoiman vuokrausliikkeeltä sen vakavaraisuuden selvittämiseksi Keskuskauppakamarin tai kauppakamarin hyväksymän tilintarkastajan laatiman tilintarkastuskertomuksen. (17.1.1991/59)

12 §

Luvan saaneen työvoiman vuokrausliikkeen harjoittajan on ennalta kirjallisesti ilmoitettava työvoimaviranomaiselle uuden toimipisteen perustamisesta sekä vuokrausliikkeen tai toimipisteen lakkaamisesta.

Olennaisesta muutoksesta, joka tapahtuu lupahakemuksessa ilmoitetussa olosuhteessa, on viipymättä ilmoitettava työvoimaviranomaiselle.

13 §

Jos yksityinen työvoiman vuokrausliikkeen harjoittaja kuolee tai asetetaan konkurssiin, lupa raukeaa. Konkurssipesän hoitajan on välittömästi ilmoitettava työvoimaministerölle konkurssiin asettamisesta. Kuolin- tai konkurssipesällä on kuitenkin oikeus pesän selvitystä varten jatkaa entisen luvan nojalla toimintaa enintään vuoden ajan kuolemasta tai konkurssin alkamispäivästä lukien.

Jollei 1 momentin mukaisesti jatkettavaa toimintaa harjoiteta 4 §:ssä tarkoitetun vastuunalaisen hoitajan johdolla, tulee niiden, jotka ovat ottaneet kuolinpesän haltuunsa tai hoitavat konkurssipesää, esittää työvoimaministeriön hyväksyttäväksi sopivaksi katsottava henkilö, joka toimii väliaikaisena vastuunalaisena hoitajana. Esitys on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa kuolinpäivästä tai siitä päivästä, jona velkojat ovat tehneet päätöksen toiminnan jatkamisesta.

Kunnes väliaikainen vastuunalainen hoitaja on hyväksytty, vastaavat toiminnan harjoittamisesta ne, jotka ovat ottaneet kuolinpesän haltuunsa tai hoitavat konkurssipesää.

14 §

Jos työvoiman vuokrausliikettä harjoittava yhteisö asetetaan konkurssiin tai selvitystilaan, on vastaavasti noudatettava, mitä 13 §:ssä on säädetty yksityisestä liikkeenharjoittajasta.

15 §

Jos toiminnan vastuunalainen hoitaja kuolee, asetetaan konkurssiin tai jättää toimensa taikka muutoin tulee pysyvästi estyneeksi hoitamasta tehtäväänsä, työvoimaministeriölle on kolmen kuukauden kuluessa esitettävä hyväksyttäväksi uusi vastuunalainen hoitaja, joka täyttää 3 §:ssä säädetyt vaatimukset.

Luvan peruuttaminen sekä ulkomaille suuntautuvan vuokrauksen kieltäminen
16 §

Jos tässä asetuksessa luvan myöntämiselle säädettyjä edellytyksiä ei enää ole olemassa tai jos luvan saaja ei ole noudattanut, mitä 11 ja 12 §:ssä on säädetty, lupa voidaan peruuttaa, jollei oikaisua tapahdu työvoimaministeriön määräämän kohtuullisen ajan kuluessa.

17 §

Työvoimaministeriö voi kieltää työvoiman vuokrauksen ulkomaille, jos:

1) työvoiman vuokrausliikkeellä ei voida katsoa olevan riittäviä hallinnollisia ja taloudellisia voimavaroja ulkomaan työhön liittyvien erityisten velvoitteiden ja riskien kantamiseen;

2) siihen voidaan työvoiman vuokrausliikkeen aikaisemman toiminnan perusteella tai muutoin arvioida liittyvän vuokrattavan työvoiman kannalta kielteisiä vaikutuksia;

3) työvoiman vuokraus on työntekovaltiossa kielletty tai jos työvoiman vuokrausliike ei esitä työntekovaltiossa vaadittavaa assianmukaista lupaa; taikka jos

4) Suomen vientiin liittymätön työvoiman vuokraus haittaa olennaisesti työvoiman saantia Suomessa työvoimapulasta kärsivällä alalla.

Työn teettäjän velvollisuudet
18 §

Työn teettäjä ei saa käyttää samaan työhön vuokratyövoimaa kuutta kuukautta kauemmin, ellei ole kysymys yksittäisestä työhankkeesta tai esiintyvän taiteilijan työstä taikka sellaisesta sijaisuudesta, joka aiheutuu työsopimuslaissa tarkoitetusta äitiys-, isyys- tai vanhempainlomasta tai hoitovapaasta taikka asevelvollisuuslaissa tai aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetussa laissa tarkoitetusta palvelusta. (17.1.1991/59)

Viranomaisella on oikeus pyydettäessä saada työn teettäjältä seuraavat tiedot vuokratyövoiman käytöstä:

1) työvoiman vuokrausliikkeen nimi ja kotipaikka;

2) vuokratyöntekijöiden nimet ja henkilötunnukset; sekä

3) kunkin työnteon ajankohta ja siihen käytetty työaika.

Työn teettäjän on säilytettävä tiedot vähintään kuusi vuotta sen kalenterivuoden lopusta, jona vuokratyöntekijän työ tilaajan työkohteessa on päättynyt. (17.1.1991/59)

Erinäiset säännökset
19 §

Lupahakemus, ilmoitus työvoiman vuokrauksesta ulkomaille sekä 12 §:ssä tarkoitettu ilmoitus on tehtävä työvoimaministeriön vahvistaman kaavan mukaisella lomakkeella.

20 §

Työvoiman vuokraukseen luvan saaneen on ennen toiminnan aloittamista tehtävä elinkeinon harjoittamisen oikeudesta annetussa laissa säädetty elinkeinoilmoitus. Kaupparekisteriin tehtävistä ilmoituksista on voimassa, mitä niistä on erikseen säädetty.

21 §

Työvoimaministeriöllä on oikeus tarvittaessa saada virka-apua muilta viranomaisilta tämän asetuksen mukaisten tehtävien suorittamiseen.

22 §

Tarkemmat määräykset tämän asetuksen soveltamisesta antaa työvoimaministeriö.

Voimaantulo
23 §

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1986.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

17.1.1991/59:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1991.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.