Seurattu SDK 151/2017 saakka.

23.12.1981/1026

Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaki (kumottu)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä laki on kumottu L:lla 7.8.2015/873, joka on voimassa 1.1.2016 alkaen.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §

Suomessa asuvalla maatalousyrittäjällä on oikeus saada korvausta työvahingosta tämän lain mukaan.

Työvahingosta suoritetaan korvausta myös maatalousyrittäjän omaisille sekä hautausapua niin kuin tässä laissa säädetään.

Suomessa asuvan apurahansaajan ja hänen omaistensa oikeus saada korvausta työvahingosta sekä hautausavun suorittaminen määräytyy myös tämän lain mukaan. (19.12.2008/992)

2 § (22.12.2006/1287)

Tämän lain täytäntöönpanosta huolehtii maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitos, jonka tehtävät hoitaa maatalousyrittäjän eläkelaissa (1280/2006) tarkoitettu Maatalousyrittäjien eläkelaitos.

3 § (22.12.2006/1287)

Maatalousyrittäjällä tarkoitetaan maatalousyrittäjän eläkelain 3 §:ssä tarkoitettua maatilatalouden harjoittajaa, kalastajaa tai poronomistajaa, sanotun lain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitettua maatalousyrittäjän kanssa yhteisessä taloudessa avioliitonomaisissa olosuhteissa jatkuvasti elävää henkilöä sekä sanotun lain 4 §:ssä tarkoitettua perheenjäsentä.

Maatalousyrittäjätyönä pidetään maatalousyrittäjän tekemää maatalousyrittäjän eläkelain 3 §:ssä tarkoitettua työtä. Maatalousyrittäjätyöksi ei katsota sanotun lain 7 §:n 5 kohdassa tarkoitettua eri yrityksenä pidettävää toimintaa.

4 § (19.12.2008/992)

Apurahansaajalla tarkoitetaan maatalousyrittäjän eläkelain 10 a §:n mukaan vakuuttamisvelvollista apurahansaajaa. Apurahansaajan työnä pidetään hänen sanotun lain 8 a §:ssä tarkoitettua tieteellisen tutkimuksen tekemistä tai taiteellisen toiminnan harjoittamista.

Mitä jäljempänä tässä laissa säädetään maatalousyrittäjästä, koskee myös apurahansaajaa, jollei apurahansaajasta muuta erikseen säädetä.

Apurahansaajaa ei kuitenkaan koske, mitä säädetään:

1) 6 §:ssä maatalousyrittäjän työtapaturmasta;

2) 12 §:n 1 ja 2 momentissa vuosityöansion määrittämisestä;

3) 17 §:n 3–7 momentissa maatalousyrittäjän vakuutusmaksun määrittämisestä ja työterveyshuollon tilakäynneistä sekä 22 §:n 4 momentissa maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksen oikeudesta saada tietoja työterveyshuoltoon kuuluvista maatalousyrittäjistä; ja

4) 21 §:n 1 momentissa vapaaehtoisesta työajan vakuutuksesta.

5 § (19.12.2008/992)

Työvahingolla tarkoitetaan tässä laissa 6 ja 6 a §:ssä tarkoitettua työtapaturmaa sekä ammattitautia.

Ammattitaudilla tarkoitetaan sairautta, joka sen mukaan kuin ammattitautilaissa (1343/1988) säädetään, maatalousyrittäjätyössä tai apurahansaajan työssä on aiheutunut fysikaalisista, kemiallisista tai biologisista tekijöistä.

Työvahingon katsotaan sattuneen silloin, kun tapaturma sattui maatalousyrittäjälle tai apurahansaajalle tai kun ammattitauti ilmeni.

Työtapaturman tai ammattitaudin seurauksena korvataan myös muun kuin työtapaturman aiheuttaman tai ammattitaudiksi katsottavan vamman tai sairauden olennainen paheneminen siten kuin tapaturmavakuutuslain (608/1948) 4 §:n 4 momentissa ja ammattitautilain 1 §:n 2 momentissa säädetään.

6 § (19.12.2008/992)

Maatalousyrittäjän työtapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on sattunut maatalousyrittäjälle hänen maatalousyrittäjätyössään tai siitä johtuvissa olosuhteissa. Työtapaturmana ei kuitenkaan korvata matkalla asunnosta työpaikalle tai työpaikalta asunnolle eikä asiointimatkalla sattunutta tapaturmaa, jollei matka ole liittynyt maatalousyrittäjän maatalousyrittäjätyöhön.

Maatalousyrittäjän 1 momentissa tarkoitetussa maatalousyrittäjätyössä tai siitä johtuvissa olosuhteissa saama vamma, joka on syntynyt lyhyehkönä, enintään yhden vuorokauden pituisena aikana ja jota ei korvata ammattitautina, voidaan sen mukaan kuin tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentissa säädetään, katsoa työtapaturman aiheuttamaksi.

6 a § (19.12.2008/992)

Apurahansaajan työtapaturmalla tarkoitetaan tapaturmaa, joka aiheuttaen vamman tai sairauden on sattunut apurahansaajalle:

1) hänen 4 §:ssä tarkoitetussa apurahansaajan työssä hänen tehdessään tieteellistä tutkimusta tai harjoittaessaan taiteellista toimintaa;

2) 1 kohdassa tarkoitetusta työstä johtuvissa olosuhteissa:

a) apurahansaajan työpaikalla tai työpaikkaan kuuluvalla alueella;

b) matkalla asunnolta työpaikalle tai päinvastoin;

c) hänen ollessaan tieteelliseen tutkimukseen tai taiteelliseen toimintaan kiinteästi liittyvällä asiointimatkalla; ja

d) hänen ollessaan tieteelliseen tutkimukseen tai taiteelliseen toimintaan liittyvällä työmatkalla, ja tapaturma on sattunut apurahansaajalle olosuhteissa, jotka kiinteästi liittyvät 1 kohdassa tarkoitettuun työhön.

Apurahansaajan 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa työssä tai 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa työstä johtuvissa olosuhteissa saama vamma, joka on syntynyt lyhyehkönä, enintään yhden vuorokauden pituisena aikana ja jota ei korvata ammattitautina, voidaan sen mukaan kuin tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentissa säädetään, katsoa työtapaturman aiheuttamaksi.

Mitä tässä laissa säädetään työtapaturmasta, sovelletaan myös apurahansaajan vammaan tai sairauteen, joka on aiheutunut edellä 1 momentissa tarkoitetuissa olosuhteissa pahoinpitelystä tai muusta toisen henkilön tahallisesta teosta, noudattaen, mitä tapaturmavakuutuslain 4 a §:ssä säädetään.

7 § (19.11.1993/977)

Tämän lain mukaista korvausta suoritetaan, jos työvahinko on sattunut:

1) maatalousyrittäjän eläkelain 3 §:n 1–4 tai 6 kohdassa tarkoitetulle maatalousyrittäjälle sellaisena aikana, jolle hän on velvollinen ottamaan mainitun lain 10 §:n mukaisen vakuutuksen tai maatalousyrittäjän eläkelain 8 a §:ssä tarkoitetulle apurahansaajalle sellaisena aikana, jolle hän on velvollinen ottamaan mainitun lain 10 a §:n mukaisen vakuutuksen; (19.12.2008/992)

2) maatalousyrittäjän eläkelain 3 §:n 5 kohdassa tarkoitetulle henkilölle aikana, jolle hänellä on voimassa sanotun lain mukainen vakuutus; (22.12.2006/1287)

3) edellä 1 kohdassa tarkoitetulle henkilölle aikana, jona maatalousyrittäjätoiminta ei ole hänen täytettyään 18 vuotta vielä jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään neljää kuukautta; tai

4) edellä 1 tai 2 kohdassa tarkoitetulle henkilölle, joka on tullut maatalousyrittäjän eläkelain mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttavasti työkyvyttömäksi, ja työvahinko on sattunut ennen kuin 30 päivää on kulunut siitä, kun hän sai tiedon eläkelaitoksen tai muutoksenhakuelimen eläkkeen myöntämistä koskevasta päätöksestä. (22.12.2006/1287)

Korvausta suoritetaan myös sellaisesta ammattitaudista, jonka korvaamisesta säädetään ammattitautilain 3 a §:ssä.

Edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuun tiedoksisaantiin sovelletaan vastaavasti, mitä tapaturmavakuutuslain 53 d §:n 1 momentissa säädetään. (30.12.2010/1323)

8 § (19.12.2008/992)

Tämän lain mukaista korvausta työvahingosta haetaan vahinkoilmoituksella. Vahinkoilmoitus on toimitettava maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitokselle. Vahinkoilmoitukseen on merkittävä vahingoittuneen nimi, henkilötunnus ja muut yksilöinti- ja yhteystiedot. Lisäksi siihen on merkittävä työvahingon laatua, syitä ja sattumisolosuhteita koskevat tiedot, tieto vahingoittuneen muusta yrittäjätoiminnasta ja työsuhteista sekä muut korvausasian käsittelyä varten välttämättömät tiedot. Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitos vahvistaa vahinkoilmoituksen lomakkeen kaavan.

9 § (23.8.2002/724)

Jollei tässä laissa toisin säädetä, korvauksen hakemisesta, korvausvelvollisuudesta, korvauksesta, korvausasian käsittelystä, puhevallan käyttämisestä, tietojen salassapitovelvollisuudesta ja sen rikkomisesta, oikeudesta tietojen saamiseen, oikeudesta ja velvollisuudesta tietojen antamiseen, tapaturmavakuutuslaitoksen päätöksen alistamisesta, osallistumisesta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnan toiminnasta aiheutuviin kustannuksiin, muutoksenhausta tapaturmavakuutuslaitoksen päätökseen ja vakuutusmaksun maksuunpanoon, tapaturmavakuutuslaitoksen takaisinsaantioikeudesta ja aiheettoman korvauksen takaisinperimisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä tapaturmavakuutuslaissa, ammattitautilaissa, tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetussa laissa (625/1991) ja tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnasta annetussa laissa (1316/2010) säädetään. Mitä näissä laeissa säädetään työntekijästä ja vakuutuslaitoksesta, sovelletaan vastaavasti maatalousyrittäjään ja maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitokseen. Tämän lain mukaisiin asioihin ei kuitenkaan sovelleta, mitä tapaturmavakuutuslain 14 §:n 1 momentin 1 kohdassa ja 17 a §:ssä säädetään fysikaalisen hoidon johdosta syntyneen ansionmenetyksen korvaamisesta, eikä myöskään, mitä mainitun lain 30 c ja 30 d §:ssä ja 41 b §:n 2 ja 4–6 momentissa säädetään. (30.12.2010/1323)

Tämän lain mukaiset etuudet otetaan huomioon muussa laissa säädettyä korvausta määrättäessä samalla tavoin kuin tapaturmavakuutuslain mukaiset etuudet.

10 § (30.12.2002/1328)

Tapaturmavakuutuslain 53 §:ssä tarkoitettuun tapaturmalautakuntaan valtioneuvosto määrää maatalousyrittäjien taloudellisia etuja valvovien edustavimpien järjestöjen ehdotuksesta vähintään kolme työmarkkinajäsentä ja heille henkilökohtaiset varajäsenet viideksi vuodeksi kerrallaan.

11 §

Maatalousyrittäjän vuosityöansiona pidetään hänen maatalousyrittäjän eläkelain mukaista työtuloaan tämän lain 3 §:ssä tarkoitetusta maatalousyrittäjätyöstä työvahingon sattumishetkellä. Apurahansaajan vuosityöansiona pidetään hänelle apurahansaajan työstä maatalousyrittäjän eläkelain 21 a §:n mukaan vahvistettua vuotuista työtuloa tai vuotuisten työtulojen yhteismäärää työvahingon sattumishetkellä. Maatalousyrittäjätoimintaa harjoittavan apurahansaajan vuosityöansiona pidetään maatalousyrittäjätyöstä ja apurahansaajan työstä vahvistettujen työtulojen yhteismäärää työvahingon sattumishetkellä. (19.12.2008/992)

Maatalousyrittäjälle ja apurahansaajalle, jolla ei työvahingon sattuessa ole voimassa maatalousyrittäjän eläkelain mukaista vakuutusta, määrätään vuosityöansio soveltuvin osin sanotussa laissa säädettyjä perusteita noudattaen. (19.12.2008/992)

Päätoimisen opiskelijan sekä sellaisen henkilön, joka ei ole päätoiminen opiskelija ja jonka perusopetuslain (628/1998) mukaisen koulutuksen päättymisestä on kulunut työvahingon sattuessa enintään viisi vuotta, vuosityöansion määräämisestä on soveltuvin osin voimassa, mitä tapaturmavakuutuslain 28 §:n 3 ja 4 momentissa säädetään. (30.12.2002/1317)

12 § (30.12.1992/1644)

Päivärahan suuruus on maatalousyrittäjätoiminnan osalta 1/360 11 §:ssä tarkoitetusta vuosityöansiosta. Jos maatalousyrittäjä tai hänen omaisensa osoittavat, että viimeisen vuoden aikana ennen työvahingon sattumista maatalousyrittäjän eläkelain 16 tai 17 §:ssä tarkoitetuissa viljelmän työtuloon vaikuttavissa tekijöissä on tapahtunut muutos, joka korottaisi maatalousyrittäjän työtuloa sanotun lain säännösten mukaisesti, ja maatalousyrittäjä, mikäli hänet edelleen on vakuutettava, on tehnyt hakemuksen työtulonsa tarkistamiseksi, otetaan tässä tarkoitettu muutos vuosityöansiota määrättäessä huomioon. Muutoksen perustuessa saman lain 16 §:n 4 momentissa tarkoitettuun viljelmän tuottavuuteen voidaan aikaisemminkin tapahtunut muutos ottaa huomioon, mikäli se olosuhteisiin nähden on kohtuullista. Tässä momentissa tarkoitettua korotettua vuosityöansiota käytetään päivärahaa määrättäessä kuitenkin vain siltä osin kuin päivärahaa myönnetään neljän kuukauden jälkeiselle ajalle työvahingon sattumisesta. (22.12.2006/1287)

Edellä 1 momentissa tarkoitettua korotusta varten on esitettävä selvitys maatalousyrittäjätoiminnan laadussa, laajuudessa tai muodossa taikka maatalousyrittäjän työpanoksessa tapahtuneista muutoksista. Selvityksenä voidaan myös esittää työansioita koskevat tiedot maatalousyrittäjän kirjanpidosta tai verotusta varten pidettävistä muistiinpanoista. (30.12.2004/1362)

Päivärahan suuruus on 4 §:ssä tarkoitetun apurahansaajan työn osalta 1/360 tämän lain 11 §:ssä tarkoitetusta vuosityöansiosta. (19.12.2008/992)

Jos maatalousyrittäjä tai apurahansaaja on maatalousyrittäjätyönsä tai apurahansaajan työnsä ohella tehnyt muuta ansiotyötä, otetaan myös hänen siitä saamansa työansio huomioon siten kuin tapaturmavakuutuslain 16 a, 28 ja 28 a §:ssä säädetään. (19.12.2008/992)

Jos päiväraha tai tapaturmaeläke on 11 §:n tai tämän pykälän mukaan laskettuna pienempi kuin se olisi vastaavalta ajalta tapaturmavakuutuslain 28 §:n 6 momentin mukaisen vuosityöansion vähimmäismäärän perusteella laskettuna, maksetaan päiväraha tai tapaturmaeläke sanotun vuosityöansion vähimmäismäärän perusteella. (19.11.1993/977)

13 § (14.11.2003/924)

Tapaturmavakuutuksen kokonaiskustannuksiksi luetaan:

1) korvauskulut;

2) työturvallisuuskulut; ja

3) kohtuulliset hoitokulut.

Tätä pykälää sovellettaessa ei oteta huomioon 21 §:n 5 momentin mukaista tapaturmaturvaa. Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin kokonaiskustannuksiin luetaan kuitenkin 21 §:n 5 momentin mukaisen vakuutuksen perusteella maksettaviin etuuksiin työntekijän eläkelain (395/2006) 98–100 §:n mukaisesti tulevat korotukset siltä osin kuin vastaavien sijoitusten tuotto ei niihin riitä. (22.12.2006/1287)

Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin kohtuullisiin hoitokuluihin luetaan myös maatalousyrittäjän eläkelain 115 §:ssä ja tämän lain 17 §:n 5 momentissa säädettyjen tehtävien hoitamisesta aiheutuvat kustannukset. (4.12.2009/1003)

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa tapaturmavakuutuslaitoksen hakemuksesta ne perusteet, joiden mukaan lasketaan 1 momentissa tarkoitetut kokonaiskustannukset.

14 § (30.12.2004/1362)

Edellä 13 §:n 1 momentissa mainittuja työturvallisuuskuluja varten varataan tapaturmavakuutuksen kokonaiskustannuksista 1,75 prosenttia. Tätä määrää tapaturmavakuutuslaitos käyttää maatalousyrittäjien ja apurahansaajien etuja palvelevan työsuojelun edistämiseen. Mainittuja varoja voidaan käyttää myös maatalousyrittäjien ja apurahansaajien etuja palvelevaa työsuojelua ja työolosuhteiden kehittämistä koskevaan tutkimukseen, koulutukseen ja tiedottamiseen. (19.12.2008/992)

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädetään tarvittaessa tarkemmin työturvallisuuskuluja varten kertyvien varojen käytöstä.

15 § (14.11.2003/924)

Kokonaiskustannukset rahoitetaan perusturvaosuudella, maatalousyrittäjien ja apurahansaajien vakuutusmaksuosuudella, valtion osuudella ja sijoitusten tuotolla. Sijoitusten tuotto lasketaan sosiaali- ja terveysministeriön maatalousyrittäjän eläkelain 135 §:n 3 momentin nojalla vahvistamien perusteiden mukaisesti. Kokonaiskustannuksista vähennetään ennen rahoitusosuuksien määräämistä perustekorkokannan ylittävä sijoitusten nettotuotto. Vastaavasti, jos sijoitusten tuotto ei saavuta perustekorkokannan mukaista tasoa, alitteen määrä lisätään kokonaiskustannuksiin. (19.12.2008/992)

Perusturvaosuuteen katsotaan kuuluvan kokonaiskustannuksista sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaisia päivärahakuluja 13,4 prosenttia ja sairaanhoitokuluja 6,6 prosenttia, kansaneläkelain (568/2007) mukaisia eläkekuluja tai niitä vastaavia kuluja 6,7 prosenttia, kansaneläkelain mukaisia perhe-eläkekuluja 0,9 prosenttia sekä maatalousyrittäjän eläkelain mukaisia eläkekuluja 9,4 prosenttia. (4.12.2009/1003)

Maatalousyrittäjien ja apurahansaajien vakuutusmaksuosuus on 33,5 prosenttia ja valtion osuus on 29,5 prosenttia kokonaiskustannuksista. (4.12.2009/1003)

Korvausvastuun rahastotäydennys rahoitetaan perusturvaosuudesta, valtion osuudesta ja maatalousyrittäjien vakuutusmaksuosuudesta edellä 2 ja 3 momentissa todettujen rahoitusosuuksien suhteessa. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen hakemuksesta rahastotäydennystä koskevat perusteet.

15 a § (14.11.2003/924)

Sen lisäksi, mitä kokonaiskustannusten rahoittamisesta 15 §:ssä säädetään, Kansaneläkelaitoksen ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen on vuosina 2004–2018 suoritettava tämän lain mukaisten kokonaiskustannusten rahoittamiseksi ennen vuotta 2004 perusturvaosuuden osalta syntyneen vastuuvajauksen kattamiseksi korvausvastuun täydennysmaksua. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella annetaan tarvittaessa tarkemmat säännökset maksun perintään liittyvästä menettelystä. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen hakemuksesta korvausvastuun täydennysmaksun laskemista koskevat perusteet siten, että täydennysmaksu jakaantuu Kansaneläkelaitoksen ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen vastattaviin osuuksiin 15 §:n 2 momentissa säädettyjen rahoitusosuuksien suhteessa.

16 §

Kansaneläkelaitos suorittaa vuosittain tapaturmavakuutuslaitokselle 15 §:n 2 momentissa mainittujen sairausvakuutuslain ja kansaneläkelain mukaisten kulujen yhteismäärän ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos vastaavasti maatalousyrittäjän eläkelain mukaiset kulut. Valtio suorittaa vuosittain 15 §:n 3 momentissa mainitun valtion osuuden. (7.12.2007/1172)

Valtion, kansaneläkelaitoksen ja maatalousyrittäjien eläkelaitoksen tulee, sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään, suorittaa kunakin vuotena kuukausittain ennakkona määrä, joka vastaa niiden 1 momentin mukaisena osuutena suoritettavaksi arvioitua määrää.

17 § (22.11.1996/902)

Maatalousyrittäjän ja apurahansaajan, joka on velvollinen ottamaan maatalousyrittäjän eläkelaissa säädettyä vähimmäiseläketurvaa vastaavan vakuutuksen, on maksettava sanotun vakuutuksen ajalta vakuutusmaksu tämän lain mukaista työvahinkoturvaa varten. (19.12.2008/992)

Vakuutusmaksu muodostuu kaikille maatalousyrittäjille samansuuruisesta pohjaosasta ja maatalousyrittäjälle maatalousyrittäjän eläkelain mukaan vahvistetun työtulon perusteella määräytyvästä ansio-osasta. Apurahansaajan vakuutusmaksu on 0,5 kertaa tässä momentissa säädetyllä tavalla määrätty maatalousyrittäjän vakuutusmaksu. (19.12.2008/992)

Vakuutusmaksua alennetaan 10 prosentilla jokaiselta vakuutusmaksun kohdentumisvuotta edeltäneeltä kalenterivuodelta, jonka aikana maatalousyrittäjän voimassa oleva maatalousyrittäjän eläkelain 10 §:n mukaista vähimmäiseläketurvaa koskeva vakuutus on jatkunut yhdenjaksoisesti, kuitenkin enintään viideltä kalenterivuodelta. Jokainen sanottuna aikana korvattu työvahinko pienentää tässä tarkoitettua alennusta 10 prosentilla alentamattomasta vakuutusmaksusta laskettuna. (22.12.2006/1287)

Edellä 2 ja 3 momentin mukaisesti laskettua vakuutusmaksua alennetaan 20 prosentilla, jos maatalousyrittäjä on vakuutusmaksun kohdistumisvuotta edeltävän lokakuun 1 päivänä kuulunut työterveyshuoltolaissa (1383/2001) tarkoitetun työterveyshuollon piiriin. Alennuksen saaminen edellyttää lisäksi, että mainitun lain 12 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetusta työpaikkakäynnistä on edellä mainittuun ajankohtaan mennessä kulunut enintään neljä vuotta. Viimeksi mainitusta edellytyksestä voidaan poiketa, jos työterveyshuoltoon liittymisestä on kulunut enintään neljä vuotta edellyttäen kuitenkin, että työpaikkakäynnin suorittamisesta on sovittu, ja myöhemminkin, jos osoitetaan, että työpaikkakäyntiä ei ole maatalousyrittäjästä riippumattomasta syystä voitu suorittaa sanotussa ajassa. Ellei vakuutuksen päättymisestä muuta johdu, alennus myönnetään täysin kalenterivuosin sen vuoden loppuun asti, jonka kuluessa edellytykset alennuksen saamiselle päättyvät. (22.12.2006/1287)

Maatalousyrittäjien eläkelaitos voi 4 momentissa säädettyjen edellytysten selvittämiseksi käyttää maatalousyrittäjien työterveyshuollon tilakäyntirekisteriin rekisteröityjä maatalousyrittäjän eläkelain 144 §:ssä tarkoitettuja tietoja. Jos 4 momentissa tarkoitettua työpaikkakäyntiä ei ole toteutettu neljän vuoden kuluttua edellisestä työpaikkakäynnistä, Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen tulee olla asian selvittämiseksi yhteydessä kyseisen työpaikkakäynnin toteuttamisesta vastaavaan työterveyshuoltolain 7 §:ssä tarkoitettuun työterveyshuollon palvelujen tuottajaan. Maatalousyrittäjien eläkelaitos voi huolehtia työpaikkakäynnin toteuttamisesta maatalouden asiantuntijan suorittamana työpaikkakäyntinä, jos kyseinen työterveyshuollon palvelujen tuottaja antaa asiassa toimeksiannon. Tässä momentissa tarkoitettuun työpaikkakäyntiin sovelletaan myös, mitä 4 momentissa säädetään vakuutusmaksualennuksesta. (4.12.2009/1003)

Työpaikkakäynnin toteuttamisesta huolehtivan 5 momentissa tarkoitetun maatalouden asiantuntijan tulee olla työterveyshuoltolain 3 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettu asiantuntija. Työpaikkakäynnistä laadittu työolosuhdeselvitys on toimitettava sille mainitun lain 7 §:ssä tarkoitetulle työterveyshuollon palvelujen tuottajalle, jonka kanssa maatalousyrittäjä on tehnyt työterveyshuoltosopimuksen. Työpaikkakäyntiin sovelletaan myös, mitä maatalousyrittäjän eläkelain 144 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle maatalousyrittäjien työterveyshuollon tilakäyntirekisteriin. (4.12.2009/1003)

Edellä 5 momentissa tarkoitetusta työpaikkakäynnistä aiheutuvien kustannusten korvaamiseen sovelletaan, mitä sairausvakuutuslaissa ja maatalousyrittäjien työterveyshuollon eräiden kustannusten korvaamisesta valtion varoista annetussa laissa (859/1984) säädetään. (4.12.2009/1003)

Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa tapaturmavakuutuslaitoksen hakemuksesta vakuutusmaksun perusteet. Maksun suuruus on määrättävä niin, että se vastaa 15 §:n 3 momentissa tarkoitettua maatalousyrittäjien ja apurahansaajien vakuutusmaksuosuutta. (19.12.2008/992)

18 § (22.12.2006/1287)

Mitä maatalousyrittäjän eläkelain 12 §:n 3 ja 4 momentissa, 12 a §:n 3 momentissa sekä 24–30 ja 97 §:ssä sekä maatalousyrittäjän eläkelain nojalla annetussa valtioneuvoston asetuksessa säädetään mainitun lain mukaisesta vakuutusmaksusta, on vastaavasti sovellettava tämän lain mukaiseen maksuun. Apurahansaajiin ei kuitenkaan sovelleta, mitä maatalousyrittäjän eläkelain 24 §:ssä ja 26 §:n 2–4 momentissa säädetään. Tämän lain mukainen vakuutusmaksu peritään maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen vakuutusmaksun yhteydessä. (19.12.2008/992)

Työvahinkokorvauksesta saadaan vähentää korvauksensaajan maksamatta jääneet tämän lain ja maatalousyrittäjän eläkelain mukaiset maksut noudattaen, mitä maatalousyrittäjän eläkelain 97 §:ssä säädetään sekä mitä mainitun lain 98 §:n 3 momentissa säädetään etuuden maksamisjärjestyksestä. (7.12.2007/1172)

19 § (23.8.2002/724)

Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksella on oikeus yksittäistapauksessa käyttää tämän lain mukaista vakuutus- tai korvausasiaa käsitellessään muiden sille säädettyjen tehtävien hoitamista varten saamiaan tietoja, jos on ilmeistä, että ne vaikuttavat asian ratkaisuun ja tiedot on lain mukaan otettava huomioon päätöksenteossa ja maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksella olisi oikeus saada tiedot muutoinkin erikseen. Henkilölle, jonka tiedoista on kysymys, on ilmoitettava etukäteen tietojen mahdollisesta käytöstä.

20 § (19.12.2008/992)

Työvahinkoturvan järjestämisestä aiheutuva vastuu rahoitetaan perusturvaosuudesta, valtion osuudesta sekä maatalousyrittäjien ja apurahansaajien vakuutusmaksuosuudesta edellä 15 §:n 2 ja 3 momentissa todettujen rahoitusosuuksien suhteessa. Näiden menojen peittämiseen tarvittavat varat tapaturmavakuutuslaitoksen on kirjattava sosiaali- ja terveysministeriön tapaturmavakuutuslaitoksen hakemuksesta vahvistamien perusteiden mukaisesti korvausvastuuna.

21 §

Sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamin ehdoin ja 2 momentissa säädetyin maksuin voidaan tämän lain mukainen vakuutus myöntää maatalousyrittäjälle:

1) jonka viljelmä on maatalousyrittäjän eläkelain 3 §:n 1 kohdassa edellytettyä kokoa pienempi;

2) jonka vuosityöansio on maatalousyrittäjän eläkelain 7 §:n 4 kohdassa tarkoitettua määrää pienempi; tai

3) sellaisen työvahingon varalle, joka sattuu aikana, jolle maatalousyrittäjä ei ole velvollinen ottamaan maatalousyrittäjän eläkelain 10 §:ssä tarkoitettua vakuutusta.

(22.12.2006/1287)

Maatalousyrittäjän vakuutusmaksu on 17 §:n 2–5 momentissa tarkoitetulla tavalla määräytyvä vakuutusmaksu 1,2-kertaisena. (14.11.2003/924)

Vakuutuksen myöntämisen edellytyksenä on, että maatalousyrittäjä muutoin täyttää tässä laissa säädetyt edellytykset. Vakuutusta ei myönnetä takautuvasti. (22.11.1996/902)

Tapaturmavakuutuslaitoksen on vakuutuksen alkaessa ja olosuhteiden muuttuessa todettava maatalousyrittäjän eläkelain 14–21 §:n säännöksiä soveltaen, mitä on pidettävä vakuutetun vuosityöansiona. (22.12.2006/1287)

Maatalousyrittäjällä ja apurahansaajalla, jota koskee tämän lain mukainen työvahinkoturva, on oikeus sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamin ehdoin ja maksuin vakuuttaa itsensä muunkin kuin tässä laissa tai tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetun tapaturman varalta. Vakuutusta ei voi saada tapaturmavakuutuslain 4 §:n 2 momentin 7 kohdassa tarkoitetun kipeytymisen eikä mainitun lain 4 a §:ssä tarkoitetun pahoinpitelystä tai muusta toisen henkilön tahallisesta teosta aiheutuneen vamman tai sairauden varalta. (19.12.2008/992)

Edellä 1 ja 5 momentissa tarkoitetut vakuutukset katsotaan tämän lain mukaisiksi vakuutuksiksi. (30.12.2004/1362)

21 a § (30.12.2004/1362)

Poiketen siitä, mitä tapaturmavakuutuslain 15 ja 15 b §:ssä säädetään, tämän lain 21 §:n 5 momentissa tarkoitetun vakuutuksen perusteella korvataan tapaturmavakuutuslain 15 a §:n mukainen sairaanhoito tarpeettomia kustannuksia välttäen vahingoittuneen terveydentilaa kuitenkaan vaarantamatta. Korvauksena maksetaan se kustannusten osuus, josta vahingoittunut vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (734/1992) perusteella. Tämän ylittävät kustannukset voidaan korvata, jos se on perusteltua ottaen huomioon sairaanhoidon odotusajan olennainen vaikutus työkyvyttömyyden kestoon tai muu erityinen syy. Vahingoittunut ei ole velvollinen ottamaan vastaan työtapaturman vuoksi tarpeellista hoitoa Suomen ulkopuolella, jollei erityisestä syystä muuta johdu.

22 §

Jollei tästä laista muuta johdu, on soveltuvin osin lisäksi voimassa, mitä maatalousyrittäjän eläkelain 114 ja 124 §:ssä, 144 §:n 2 momentissa sekä tapaturmavakuutuslain 30 a ja 30 b §:ssä, 55 §:n 1 momentissa sekä 61 a, 63, 64 h ja 64 i §:ssä säädetään. Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitos on velvollinen osallistumaan tapaturmavakuutuslain 30 a ja 30 b §:ssä mainitun Tapaturmavakuutuslaitosten liiton toimintaan ja kustannuksiin siltä osin kuin ne liittyvät tämän lain toimeenpanoon. Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksen hakemuksesta ne perusteet, joiden mukaan tarkoitetut kustannukset lasketaan. (22.12.2006/1287)

Tapaturmavakuutuslain 55 §:n 1 momentin säännöksiä sovellettaessa rinnastetaan maatalousyrittäjä sanotussa laissa tarkoitettuun työnantajaan. (22.12.2006/1287)

Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitos pitää ja julkaisee tilastoa tässä laissa tarkoitetuista työvahingoista ja niiden perusteella maksetuista korvauksista. Sillä on oikeus antaa salassapitosäännösten ja muiden tiedonsaantia koskevien rajoitusten estämättä Tilastokeskukselle ja Työterveyslaitokselle tapaturmavakuutuslain 64 d §:n 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot niissä mainittuja tarkoituksia varten. Tarkempia säännöksiä tämän momentin soveltamisesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella. (30.12.2002/1317)

Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaitoksella on oikeus saada maksutta työterveyshuoltolain 7 §:ssä tarkoitetuilta työterveyshuollon palvelujen tuottajilta tämän lain 17 §:n 4 momentissa tarkoitetun vakuutusmaksujärjestelmän toimeenpanoa varten tarvittavat tiedot työterveyshuoltoon kuuluvista maatalousyrittäjistä. (5.12.2008/818)

23 §

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

24 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1982.

Oikeutta korvaukseen ei ole sellaisen työvahingon perusteella, joka on sattunut ennen lain voimaantuloa.

Sen estämättä, mitä 18 §:n 2 momentissa on säädetty, on vuodelta 1982 perittävän vakuutusmaksun maksupäivä 30 päivä syyskuuta 1982. Sanottu maksu voidaan periä myös muulla tavalla kuin maatalousyrittäjien eläkelain mukaisen maksun yhteydessä.

Sen estämättä, mitä 19 §:n 2 momentissa on säädetty vakuutusmaksusta vapauttamisen alkamisajankohdasta, maatalousyrittäjällä on oikeus saada sanottu vapautus maksamisvelvollisuuden alkamisesta lukien, jos hakemus vapauttamisesta tehdään kuuden kuukauden kuluessa tämän lain voimaantulosta.

Tapaturmavakuutuslaitoksen on viipymättä ryhdyttävä toimenpiteisiin lain täytäntöönpanoa varten. Tästä ennen lain voimaantuloa aiheutuneet kulut luetaan tapaturmavakuutuksen kokonaiskustannuksiin ensimmäiseltä kalenterivuodelta.

Lain 16 §:n 2 momentissa tarkoitetut ennakot suoritetaan ensimmäiseltä kalenterivuodelta kuukauden kuluessa lain voimaantulosta.

HE 128/81, sosvk.miet. 31/81, svk.miet. 177/81

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

19.4.1985/330:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1985.

HE 91/84, sosvk.miet. 4/85, svk.miet. 15/85

23.1.1987/36:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1987.

HE 68/86, LA 98/86, sosvk.miet. 22/86, svk.miet. 177/86

11.12.1987/1010:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.

HE 76/87, sosvk.miet. 21/87, svk.miet. 94/87

11.12.1987/1011:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1988.

HE 130/87, sosvk.miet. 17/87, svk.miet. 86/87

22.1.1988/40:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 1988, kuitenkin siten, että sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 1988.

HE 202/87, sosvk.miet. 29/87, svk.miet. 171/87

29.12.1988/1345:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.

HE 153/88, sosvk.miet. 36/88, svk.miet. 228/88

26.5.1989/477:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1989.

HE 32/89, sosvk.miet. 8/89, svk.miet. 51/89

29.12.1989/1307:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990.

HE 219/89, lvk.miet. 14/89, svk.miet. 223/89

29.12.1989/1313:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1990.

HE 179/89, sosvk.miet. 25/89, svk.miet. 160/89

10.12.1990/1070:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

Tätä lakia sovelletaan, kun työvahinko on sattunut tämän lain voimaantulon jälkeen.

Lain 12 §:n 1 momenttia sovellettaessa otetaan huomioon myös ennen tämän lain voimaantuloa työtuloon vaikuttavissa tekijöissä tapahtunut muutos.

HE 210/90, sosvk.miet. 34/90, svk.miet. 148/90

28.12.1990/1323:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.

HE 209/90, sosvk.miet. 45/90, svk.miet. 228/90

27.3.1991/628:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1991.

HE 259/90, sosvk.miet. 49/90, svk.miet. 253/90

30.12.1992/1644:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Tämän lain 7 §:n 2 momenttia sovelletaan myös sellaiseen ennen tämän lain voimaantuloa ilmenneeseen ammattitautiin, johon perustuvaa korvausasiaa ei ole ennen tämän lain voimaantuloa lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu.

HE 324/92, StVM 58/92

19.11.1993/975:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

HE 148/93, StVM 20/93

19.11.1993/977:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain 17 §:n 1 momentissa tarkoitetun maatalousyrittäjän vakuutus, joka päättyy tämän lain voimaan tullessa sen vuoksi, ettei maatalousyrittäjä enää täytä laissa säädettyjä työvahinkoturvan saamisen ehtoja, jatkuu lain 21 §:n 1 momentissa tarkoitettuna vakuutuksena tämän lain voimaantulopäivästä. Vakuutuksen katsotaan kuitenkin päättyneen lain voimaan tullessa, jos maatalousyrittäjä tekee sitä koskevan ilmoituksen maatalousyrittäjien eläkelaitokselle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 1994.

HE 185/93, StVM 24/93

10.6.1994/449:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1994.

HE 34/94, StVM 4/94

22.11.1996/902:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

Tämän lain 17 §:n 3 momenttia sovelletaan kuitenkin ensimmäisen kerran vakuutusmaksuun, joka kohdistuu vuoteen 1998. Sanottua momenttia sovellettaessa otetaan huomioon vain 30 päivän kesäkuuta 1997 jälkeinen aika ja sen jälkeen korvattaviksi tulevat uudet työvahingot.

HE 175/1996, StVM 27/1996, EV 157/1996

20.12.1996/1206:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1997.

HE 227/1996, StVM 39/1996, EV 235/1996

19.12.1997/1274:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1998.

Tätä lakia sovelletaan työvahingon sattumisajankohdasta riippumatta sellaiseen fysikaaliseen hoitoon, jota annetaan tämän lain tultua voimaan.

HE 201/1997, StVM 30/1997, EV 226/1997

27.11.1998/878:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

HE 167/1998, StVM 17/1998, EV 131/1998

18.12.1998/1043:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.

Tämän lain 17 §:n 4 momenttia sovelletaan ensimmäisen kerran vakuutusmaksuun, joka kohdistuu vuoteen 2000.

Maatalousyrittäjän, joka on liittynyt työterveyshuoltoon jo ennen tämän lain voimaantuloa, katsotaan täyttävän tämän lain 17 §:n 4 momentissa tarkoitetun työpaikkakäyntiä koskevan edellytyksen neljän vuoden ajan tämän lain voimaantulosta lukien.

HE 232/1998, StVM 27/1998, EV 188/1998

5.3.1999/298:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1999.

HE 83/1998, LaVM 22/1998, EV 250/1998

10.11.2000/936:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2001.

HE 153/2000, StVM 25/2000, EV 123/2000

13.12.2001/1283:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

HE 157/2001, StVM 32/2001, EV 150/2001

23.8.2002/724:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2002.

Tätä lakia sovelletaan myös ennen sen voimaantuloa sattuneisiin työvahinkoihin.

Tällä lailla kumotaan 21 päivänä toukokuuta 1982 annetun maatalousyrittäjien tapaturmavakuutusasetuksen (375/1982) 2–5 ja 10 §.

HE 42/2002, StVM 13/2002, EV 88/2002

30.12.2002/1317:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

Lain 11 §:n 3 momenttia sovelletaan niihin työvahinkoihin, jotka sattuvat lain tultua voimaan.

HE 245/2002, StVM 37/2002, EV 178/2002

30.12.2002/1328:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

Sen estämättä, mitä tämän lain 10 §:ssä säädetään, sanotussa lainkohdassa tarkoitetut tapaturmalautakunnan jäsenet määrätään ensimmäisen kerran 1 päivän heinäkuuta 2003 ja 31 päivän joulukuuta 2005 väliseksi ajaksi.

HE 246/2002, StVM 46/2002, EV 235/2002

14.11.2003/924:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

HE 67/2003, StVM 10/2003, EV 29/2003

30.12.2003/1374:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2004.

Tätä lakia sovelletaan myös ennen lain voimaantuloa syntyneeseen saatavaan. Tällaisen saatavan vanhentumisaikaa laskettaessa otetaan huomioon myös ennen lain voimaantuloa kulunut aika. Kysymyksessä oleva saatava vanhentuu kuitenkin tämän lain nojalla aikaisintaan kolmen vuoden kuluttua lain voimaantulosta, jollei se tätä ennen vanhentuisi tämän lain voimaan tullessa voimassa olevien säännösten mukaan.

HE 159/2003, StVM 31/2003, EV 133/2003

26.11.2004/1029:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

HE 159/2004, TyVM 12/2004, EV 146/2004

30.12.2004/1362:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005. Tätä lakia sovelletaan sellaisiin työtapaturmiin, jotka ovat sattuneet, ja sellaisiin ammattitauteihin, jotka ovat ilmenneet tämän lain tultua voimaan.

Tällä lailla kumotaan 21 päivänä toukokuuta 1982 annetun maatalousyrittäjien tapaturmavakuutusasetuksen (375/1982) 6 §.

HE 158/2004, StVM 28/2004, EV 169/2004

22.12.2006/1287:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007. Tässä laissa maatalousyrittäjän eläkelain mukaisella yrittäjätoiminnalla, vakuutusmaksulla ja eläkkeellä tarkoitetaan myös maatalousyrittäjien eläkelain (467/1969) mukaista yrittäjätoimintaa, vakuutusmaksua ja eläkettä. Tämän lain 18 §:ssä olevaa viittausta maatalousyrittäjän eläkelain 30 §:ään sovelletaan noudattaen, mitä maatalousyrittäjän eläkelain voimaanpanosta annetun lain (1281/2006) 11 §:ssä on säädetty.

Tällä lailla kumotaan 21 päivänä toukokuuta 1982 annetun maatalousyrittäjien tapaturmavakuutusasetuksen (375/1982) 1 §.

HE 196/2006, StVM 42/2006, EV 201/2006

22.12.2006/1415:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007 ja on voimassa 31 päivään joulukuuta 2009.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 132/2006, TyVM 11/2006, EV 196/2006

7.12.2007/1172:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.

HE 95/2007, StVM 9/2007, EV 55/2007

5.12.2008/818:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.

HE 133/2008, TyVM 8/2008, EV 117/2008

19.12.2008/992:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.

Apurahansaajalla ei ole tämän lain nojalla oikeutta korvaukseen sellaisen työvahingon perusteella, joka on sattunut ennen lain voimaantuloa.

Tapaturmavakuutuslaitos voi ryhtyä ennen tämän lain voimaantuloa lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin. Ennen lain voimaantuloa tehdyistä toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset luetaan tapaturmavakuutuksen vuoden 2009 kokonaiskustannuksiin.

HE 92/2008, StVM 22/2008, EV 132/2008

4.12.2009/1003:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2010.

HE 154/2009, StVM 39/2009, EV 175/2009

30.12.2010/1323:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.

HE 218/2010, StVM 42/2010, EV 246/2010

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.