Seurattu SDK 985/2019 saakka.

16.2.1973/131

Laki työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa (kumottu)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä laki on kumottu L:lla työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta 20.1.2006/44, joka on voimassa 1.2.2006 alkaen. Lain 2 a ja 20 a § on kumottu L:lla työsuojeluun liittyvien arviointielimien hyväksymisestä 5.11.2010/1053, joka on voimassa 1.12.2010 alkaen.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleisiä säännöksiä

1 § (16.1.1987/29)

Tässä laissa säädetään työsuojeluviranomaisten valvontaan kuuluvien säännösten valvontamenettelystä sekä muutoksenhausta työsuojeluviranomaisten päätöksiin. Työsuojeluhallinnosta ja muista työsuojeluviranomaisten tehtävistä on säädetty erikseen. (30.4.2004/303)

Työsuojeluviranomaisella on oikeus työsuojelua koskevien tarkastusten toimittamiseen työpaikoilla ja muissa valvonnan toteuttamiseksi tarpeellisissa kohteissa ja oikeus tarvittaessa käyttää asiantuntijoita työsuojelua koskevien tutkimusten suorittamiseen tarkastuskohteissa. (29.1.1993/145)

Työsuojelua koskevan tarkastuksen toimittajasta käytetään tässä laissa nimitystä tarkastuksen toimittaja ja tässä pykälässä tarkoitetusta asiantuntijasta nimitystä tutkimuksen toimittaja. (29.1.1993/145)

Tuotteella tarkoitetaan tässä laissa konetta, välinettä tai muuta teknistä laitetta taikka tällaista esinettä ja kemikaalia tai kemikaalia sisältävää esinettä tai laitetta. (29.1.1993/145)

Tässä laissa tarkoitetaan ministeriöllä sosiaali- ja terveysministeriötä. Työsuojeluviranomaisella tarkoitetaan tässä laissa mainittua ministeriötä ja työsuojelun piiriviranomaista. (10.1.1997/10)

2 §

Milloin valtion, kunnan tai muun julkisyhteisön virastossa tai laitoksessa työskentelee jonkin työsuojelua koskevan lain piiriin kuuluvia henkilöitä, on virastosta ja laitoksesta sekä mainituista henkilöistä vastaavasti soveltuvin osin voimassa, mitä työnantajasta ja työntekijöistä tässä laissa säädetään.

Sellaisten 1 momentissa tarkoitettujen henkilöiden osalta, jotka suorittavat työtä olematta virka- tai työsopimussuhteessa, sovelletaan tätä lakia kuitenkin niin kuin siitä asetuksella erikseen säädetään.

2 a § (9.12.1999/1162)

Ministeriö voi hyväksyä tarkastuslaitoksen suorittamaan työsuojelusäännöksissä määrättyjä tuotteiden vaatimustenmukaisuuden varmentamiseen liittyviä tehtäviä. Laitoksen on täytettävä asetuksella säädetyt vaatimukset.

Ministeriö valvoo 1 momentissa tarkoitetun laitoksen toimintaa ja varmistaa määräajoin, että säädetyt vaatimukset täyttyvät. Jos laitos rikkoo olennaisesti asetettuja vaatimuksia, ministeriö voi rajoittaa laitoksen toimintaa tai peruuttaa hyväksynnän. Laitoksen valvonnassa on muuten soveltuvin osin voimassa, mitä 3–7 ja 17 §:ssä säädetään.

3 §

Edellä 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuja tarkastuksia on toimitettava niin usein ja niin tehokkaasti kuin valvonnan kannalta on tarpeellista. Työntekijän kotonaan suorittamaa työtä koskevien säännösten noudattamisen valvomiseksi ei kuitenkaan saa toimittaa tarkastusta asunnossa ilman erityistä syytä.

Tarkastuksen tai tutkimuksen toimittajalla on oikeus toimittaa tarkastus tai tutkimus ilmoittamatta siitä ennakolta työnantajalle tai tämän edustajalle taikka työntekijöille tai heidän edustajalleen. Tarkastuksen tai tutkimuksen toimittajan on kuitenkin työpaikalle saavuttuaan ilmoitettava läsnäolostaan edellä mainituille henkilöille, jollei ole erityistä syytä toimittaa tarkastusta tai tutkimusta siitä ilmoittamatta. Milloin tarkastus tai tutkimus on suoritettu ilmoittamatta siitä ennen sen toimittamista, se on kuitenkin saatettava edellä mainittujen henkilöiden tietoon ennen kuin tarkastuksen tai tutkimuksen toimittaja poistuu työpaikalta.

4 §

Tarkastuksen tai tutkimuksen toimittajalla on oikeus:

1) päästä sellaiseen työpaikkaan ja huoneistoon, jossa tehdään tai jossa on perusteltua syytä otaksua tehtävän työtä, sekä työnantajan työsuojelua koskevien säännösten tai määräysten mukaisesti työntekijäin käyttöön luovuttamiin muihin huonetiloihin;

2) puhutella 1 kohdassa tarkoitetussa paikassa työskentelevää henkilöä joko todistajan läsnä ollessa tai kahden kesken ja saada häneltä tehtäväänsä varten tarpeellisia tietoja ja asiakirjoja; (30.4.2004/303)

3) saada nähtäväkseen ne asiakirjat ja tiedot, joita työnantajan on pidettävä työsuojelua tai työnteko-oikeutta koskevien säännösten ja määräysten mukaan sekä saada niistä jäljennöksiä; (30.4.2004/303)

4) saada, ilmoitettuaan siitä työnantajalle tai tämän edustajalle, tarpeelliseksi katsottavaa tutkimusta varten näyte työpaikalla valmistetusta tuotteesta sekä siellä käytettävästä raaka- ja tarveaineesta sekä puolivalmisteesta, samoin kuin ottaa valokuvia koneen tai muun teknillisen laitteen suojaustarpeen taikka tapaturman syyn selvittämiseksi;

5) saada nähtäväkseen työhuoneistoa tai sellaisen rakentamista koskeva rakennus- tai muutossuunnitelma piirustuksineen sekä selostus sovelletusta tai käytäntöön otettavaksi suunnitellusta työ- ja valmistusmenetelmästä niin laajalti kuin valvontatehtävän toimittaminen kussakin tapauksessa edellyttää; (21.12.2001/1384)

6) saada asettamassaan kohtuullisessa määräajassa tarpeellisia tietoja työnantajalta ja muilta työsuojeluviranomaisten valvontaan kuuluvien säännösten noudattamiseen velvoitetuilta henkilöiltä sekä suullisesti että kirjallisesti; sekä (26.11.2004/1017)

7) saada työnantajalta nähtäväkseen työnantajan ja työterveyshuoltopalvelujen tuottajan välinen työterveyshuollon järjestämistä koskeva sopimus tai työnantajan laatima kuvaus itse järjestämästään työterveyshuollosta sekä työterveyshuollon toimintasuunnitelma ja perustellusta syystä muut mahdolliset asiakirjat, jotka ovat tarpeen työterveyshuollon asianmukaisen järjestämisen toteamiseksi. (21.12.2001/1384)

Tarkastuksen tai tutkimuksen toimittajalla on myös oikeus päästä paikkaan, jossa valmistetaan tai jossa on markkinoille tai käyttöön luovutettavaksi tarkoitettuja tuotteita sekä ottaa näistä näytteitä. Tarkastuksesta tai tutkimuksesta on muuten soveltuvin osin voimassa, mitä edellä 3 §:ssä ja tämän pykälän 1 momentissa säädetään. (29.1.1993/145)

Tarkastukset ja tutkimukset on toimitettava siten, että työsuojelun tarkoitus saadaan toteutetuksi aiheuttamatta tarpeetonta häiriötä työpaikan toiminnalle.

5 §

Joka tässä laissa säädettyä tehtävää täyttäessään on saanut tietoja yksityisen henkilön terveydentilasta tai taloudellisesta asemasta taikka yrityksen taloudellisesta asemasta tahi liike- tai ammattisalaisuudesta, ei saa niitä ilmaista, ellei se, jonka hyväksi vaitiolovelvollisuus on säädetty, suostu tietojen ilmaisemiseen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja tietoja on kuitenkin oikeus antaa syyttäjä- ja poliisiviranomaisille rikoksen selvittämiseksi sekä muuten laissa sellaisten tietojen saantiin oikeutetuille viranomaisille.

6 §

Kun työsuojeluviranomaisille on tehty ilmoitus työsuojelua koskevan säännöksen tai määräyksen rikkomisesta taikka työpaikan turvallisuutta tahi terveydellisiä oloja koskevasta puutteellisuudesta tai epäkohdasta, on ilmoittajan nimi pidettävä salassa, jollei sen ilmoittaminen ole 5 §:n 2 momentissa mainituista syistä tarpeellista. Milloin tällaisen ilmoituksen johdosta toimitetaan tarkastus työpaikalla, ei tarkastuksen toimittaja saa ilmoittaa työnantajalle tai hänen edustajalleen, että tarkastus on toimitettu tehdyn ilmoituksen perusteella.

7 §

Työsuojeluhallinnon virkamies ei saa omistaa eikä johtaa tarkastuksensa alaista yritystä, liikettä tai laitosta eikä muutoinkaan olla siinä siten osallisena, että hän, sen mukaan kuin tuomarin jäävistä on säädetty, tulee toiminnassaan esteelliseksi. Hän ei myöskään saa omistaa patentti- tai mallioikeutta sellaisessa yrityksessä, liikkeessä tai laitoksessa käytettävään koneeseen, laitteeseen, valmistusmenetelmään tai malliin.

Tutkimuksen toimittajana ei saa käyttää henkilöä, joka on sellaisessa suhteessa asiaan tai sen osapuoliin, että hänen luotettavuuttaan voidaan pitää vähentyneenä.

2 luku

Työnantajan ja työntekijän yhteistoiminta

8 §

Työsuojelua koskevissa asioissa työnantajan ja työntekijäin on oltava yhteistoiminnassa siten kuin tässä luvussa säädetään.

Työnantajain ja työntekijäin yhdistyksillä, joiden toimintapiiri käsittää koko maan, on kuitenkin oikeus sopia toisinkin tässä luvussa tarkoitetun yhteistoiminnan järjestämisestä.

Mitä 2 momentissa säädetään työnantajain yhdistyksestä, sovelletaan vastaavasti valtion asianomaiseen viranomaiseen sekä kunnalliseen työmarkkinalaitokseen ja evankelis-luterilaisen kirkon sopimusvaltuuskuntaan sekä sellaiseen viranomaiseen, joka kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja evankelis-luterilaisen kirkon sopimusvaltuuskunnan antaman valtuutuksen nojalla tekee niiden sijasta sopimuksia. (17.12.1993/1185)

Työnantaja ja työntekijät taikka heidän edustajansa voivat edellä säädetystä poiketen sopia tässä luvussa tarkoitetun yhteistoiminnan järjestämisestä muullakin työpaikan oloihin paremmin soveltuvalla tavalla, edellyttäen että työntekijöillä on tällöinkin vähintään samantasoiset mahdollisuudet käsitellä työpaikan työsuojelua koskevia asioita kuin tämän lain mukaisesti järjestetyssä yhteistoiminnassa. Järjestelystä voidaan sopia kerrallaan enintään samaksi ajaksi kuin työpaikan työsuojeluvaltuutettu on valittu tai valitaan. Työnantajan on pyynnöstä kirjattava yhteistoiminnan järjestelyä koskevan neuvottelun tulos siitä laadittuun pöytäkirjaan, jonka osapuolten edustajat allekirjoittavat. Tehdystä järjestelystä työnantajan tulee tehdä kirjallinen ilmoitus työpaikan henkilöstölle. (19.8.1994/768)

Sopimuksessa ei kuitenkaan saa poiketa siitä, mitä 10 ja 11 §:ssä säädetään. Kuitenkin voidaan sopia siitä, ketkä työsuojeluvaltuutetun tai varavaltuutettujen vaaleja järjestettäessä kuuluvat työntekijöihin ja ketkä toimihenkilöasemassa oleviin työntekijöihin. Edellä 3 momentissa tarkoitetulla viranomaisella, kunnallisella työmarkkinalaitoksella tai kirkon sopimusvaltuuskunnalla on lisäksi oikeus sopia työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutettujen toimikauden pituudeksi enintään neljä kalenterivuotta. (19.8.1994/768)

9 §

Työnantajan on nimettävä tässä luvussa tarkoitetusta yhteistoiminnasta vastaava, työpaikan työsuojelupäällikkönä toimiva henkilö, jollei hän itse toimi työsuojelupäällikkönä.

Milloin samalla työpaikalla toimii useamman kuin yhden työnantajan työntekijöitä, työnantajain on toimittava työsuojelun edistämiseksi yhteistyössä, jolloin heillä on myös oikeus sopia yhteisen työsuojelupäällikön nimeämisestä. Tällaisella työpaikalla pääurakoitsijan tai vastaavassa asemassa olevan työnantajan on ryhdyttävä asianmukaisiin toimenpiteisiin yhteistyön järjestämiseksi. (29.1.1993/145)

10 §

Työpaikassa, jossa säännöllisesti työskentelee vähintään kymmenen työntekijää, työntekijäin on valittava keskuudestaan kahdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan työsuojeluvaltuutettu ja kaksi varavaltuutettua edustamaan heitä työsuojelua koskevassa yhteistoiminnassa sekä suhteessa työsuojeluviranomaisiin. Muussakin työpaikassa työntekijät voivat valita keskuudestaan edellä tarkoitetut valtuutetut. Työpaikan toimihenkilöasemassa olevilla työntekijöillä on oikeus valita keskuudestaan oma työsuojeluvaltuutettunsa ja kaksi varavaltuutettua.

Milloin samalla työpaikalla työskentelee eri työnantajain palveluksessa olevia työntekijöitä, heillä on oikeus valita yhteinen työsuojeluvaltuutettu edustamaan heitä tässä luvussa tarkoitetussa yhteistoiminnassa kaikkien työnantajain kanssa sekä suhteessa työsuojeluviranomaisiin.

3 momentti on kumottu L:lla 8.1.1993/17.

Jos työpaikalle on valittu työehtosopimuksen perusteella luottamusmies tai yhdysmies tai työsopimuslain (55/2001) 13 luvun 3 §:ssä tarkoitettu luottamusvaltuutettu, työsuojeluvaltuutettu edustaa työntekijöitä ainoastaan työn turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevissa asioissa, jollei samaa henkilöä ole valittu toimimaan molemmissa tehtävissä. (26.1.2001/69)

10 a § (5.11.1999/1002)

Työnantajan tulee huolehtia siitä, että työsuojeluvaltuutetulla ja varavaltuutetulla on tehtävänsä hoitamiseksi mahdollisuus saada asianmukaista koulutusta työsuojelua koskevista säännöksistä ja ohjeista sekä muista tehtävien hoitamiseen kuuluvista asioista.

Valtuutetun koulutuksen suunnittelua ja järjestelyä on asianmukaisesti ja riittävän ajoissa käsiteltävä työnantajan ja työntekijöiden tai heidän edustajansa kesken.

Kouluttamisen on tapahduttava työaikana, jollei 8 §:ssä tarkoitettujen osapuolten kesken sovita toisin. Koulutuksesta ei saa aiheutua kustannuksia työsuojeluvaltuutetulle eikä varavaltuutetulle.

11 §

Työsuojeluvaltuutetulla on oikeus tehtäviensä suorittamista varten saada työnantajalta nähtäväkseen sellaiset asiakirjat ja luettelot, joita työnantajan on pidettävä työsuojelua koskevien säännösten mukaan. Hänellä on myös oikeus tutustua työn turvallisuutta ja terveellisyyttä koskeviin lausuntoihin ja tutkimustuloksiin sekä saada kaikista edellä tarkoitetuista asiakirjoista jäljennöksiä. Mitä edellä säädetään, koskee myös työnantajan ja työterveyshuoltopalvelujen tuottajan välistä työterveyshuollon järjestämistä koskevaa sopimusta tai työnantajan laatimaa kuvausta itse järjestämästään työterveyshuollosta sekä työterveyshuollon toimintasuunnitelmaa. (21.12.2001/1384)

Työsuojeluvaltuutettu ei saa tämän tehtävänsä vuoksi laiminlyödä työsuhteesta johtuvia velvollisuuksiaan. Työnantaja ei saa ilman pätevää syytä kieltäytyä vapauttamasta työsuojeluvaltuutettua tämän säännöllisestä työstä sellaiseksi kohtuulliseksi ajaksi, jonka hän tarvitsee työsuojeluvaltuutetun tehtävien hoitamista varten.

Työnantajan on korvattava työsuojeluvaltuutetulle tämän työaikana suorittamien työsuojelua koskevien tehtävien hoitamisesta aiheutuva ansion menetys. Työsuojelua koskevista työajan ulkopuolella suoritetuista välttämättömistä tehtävistä, joista työsuojeluvaltuutettu on ilmoittanut työnantajalle tai tämän edustajalle, työnantajan on suoritettava kohtuullinen korvaus.

Työsuojeluvaltuutetun työsopimuksen irtisanomisesta on vastaavasti voimassa, mitä työsopimuslain 7 luvun 10 §:ssä säädetään luottamusmiehen ja luottamusvaltuutetun työsopimuksen irtisanomisesta. (26.1.2001/69)

Sopimus, jolla rajoitetaan työsuojeluvaltuutetulle tämän pykälän mukaan kuuluvia oikeuksia, on mitätön.

11 a § (31.3.1988/288)

Jos työstä aiheutuu välitöntä ja vakavaa vaaraa työntekijän hengelle tai terveydelle, työsuojeluvaltuutetulla on oikeus tässä pykälässä säädetyin rajoituksin keskeyttää tällainen työ edustamiensa työntekijöiden osalta.

Työsuojeluvaltuutetun on, milloin tämä vaaran laatuun ja muihin olosuhteisiin nähden on mahdollista, ilmoitettava työn keskeyttämisestä työnantajalle tai tämän edustajalle ennakolta ja joka tapauksessa heti, kun tämä voi vaaratta tapahtua. Työnantaja voi, varmistuttuaan ettei 1 momentissa tarkoitettua vaaraa ole, määrätä työn jatkamisesta. Työnantajan on viipymättä ilmoitettava menettelystään ja sen perusteista kirjallisesti asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle.

Työn keskeyttäminen ei saa rajoittaa työntekoa laajemmalti kuin työn turvallisuuden ja terveellisyyden kannalta on välttämätöntä. Työtä keskeytettäessä on huolehdittava siitä, että keskeytyksestä mahdollisesti aiheutuva vaara on mahdollisimman vähäinen.

Työsuojeluviranomaisen tulee, jos työpaikalla ei muutoin päästä yksimielisyyteen työn turvallisesta suorittamisesta, ryhtyä heti toimenpiteisiin asian ratkaisemiseksi.

Jos työsuojeluvaltuutettu on tämän pykälän mukaisesti keskeyttänyt työn, hän ei ole velvollinen korvaamaan työn keskeyttämisestä mahdollisesti aiheutuvaa vahinkoa.

12 §

Työpaikkaan, jossa säännöllisesti työskentelee vähintään 20 työntekijää, on perustettava kahdeksi kalenterivuodeksi kerrallaan työsuojelua koskevaa yhteistoimintaa varten työnantajan, työntekijäin ja toimihenkilöasemassa olevien työntekijäin edustajista kokoonpantu työsuojelutoimikunta, jonka tehtävänä on työn turvallisuuden ja terveellisyyden edistäminen työpaikalla.

Milloin työnantajain tai työntekijäin määrä, työn luonne tai työolosuhteet antavat siihen aihetta, voidaan muulloinkin perustaa työsuojelutoimikunta tai samaan työpaikkaan useampia työsuojelutoimikuntia.

Työnantajan on ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin työsuojelutoimikunnan perustamiseksi 1 ja 2 momentissa tarkoitettuihin työpaikkoihin. Milloin työsuojelutoimikuntien perustamisesta, toimikuntien jäsenmäärästä ja eri osapuolten edustuksesta ei päästä sopimukseen, asia on työsuojelun piiriviranomaisen ratkaistava.

13 §

Työsuojeluvaltuutetun, varavaltuutettujen ja työsuojelutoimikunnan jäsenten vaali on järjestettävä siten, että kaikilla työpaikan työntekijöillä on mahdollisuus ottaa siihen osaa. Vaalin tulos on ilmoitettava kirjallisesti työnantajalle.

Työnantajan on ilmoitettava työsuojelupäällikön, työsuojeluvaltuutetun ja varavaltuutettujen nimet ja osoitteet työsuojelun piiriviranomaiselle kirjallisesti tai siten kuin ministeriö määrää. (10.1.1997/10)

14 §

Työsuojelupäällikön, työsuojeluvaltuutetun ja tarvittaessa koko työsuojelutoimikunnan on oltava läsnä työsuojelua koskevassa tarkastuksessa ja tutkimuksessa, jos tarkastuksen tai tutkimuksen toimittaja katsoo sen tarpeelliseksi.

Työsuojelutoimikunnan jäsenestä on vastaavasti voimassa mitä 11 §:n 2, 3 ja 5 momentissa on työsuojeluvaltuutetun osalta säädetty.

3 luku

Pakkokeinot

15 §

Jos tarkastuksessa tai muutoin havaitaan, että työpaikan rakennuksissa, laitteissa tai oloissa on puutteellisuuksia tai epäkohtia, joiden korjaaminen tai poistaminen on työnantajan velvollisuutena, taikka jos työnantaja ei noudata hänelle tässä laissa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä tahi määräyksissä asetettuja velvollisuuksia, tarkastuksen toimittajan on työnantajan tai hänen edustajansa kanssa neuvoteltuaan annettava asianmukaiset ohjeet puutteellisuuksien korjaamiseksi tai epäkohtien poistamiseksi. Jos työnantaja niskoittelee tai jos asia ei siedä viivytystä, työsuojeluviranomainen voi, asianomaisia kuultuaan, päätöksellään velvoittaa työnantajan sopivan määräajan kuluessa suorittamaan tarpeelliset toimenpiteet.

Työsuojeluviranomainen voi tarpeen vaatiessa velvoittaa työnantajan suorittamaan 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet sakon uhalla, taikka uhalla, että tekemättä jätetty teetetään hänen kustannuksellaan tai että työnteko työpaikassa tai sen osassa keskeytetään taikka että laitteen tai työmenetelmän käyttäminen estetään. Sakon uhka voidaan asettaa työnantajalle tai tämän edustajalle taikka molemmille.

Teettäen suoritetun työn kustannukset maksetaan etukäteen valtion varoista ja peritään niskoittelevalta siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin on säädetty.

Jollei 15 a–15 e §:stä muuta johdu, tässä pykälässä tarkoitettua menettelyä voidaan käyttää myös sitä kohtaan, joka olematta työnantaja on työsuojelua koskevassa laissa velvoitettu noudattamaan työsuojelua koskevia säännöksiä. (29.1.1993/145)

15 a § (10.1.1997/10)

Jos valvonnassa tai muutoin havaitaan, että tuote ei täytä sille asetettuja vaatimuksia, ministeriö voi kieltää sen luovuttamisen markkinoille tai käyttöön, kunnes puutteellisuus on korjattu. Kiellon sijasta ministeriö voi määrätä rajoituksia tai ehtoja tuotteen luovuttamiselle.

Jos on perusteltua syytä epäillä tuotetta määräysten vastaiseksi, ministeriö voi kieltää tuotteen luovutuksen toistaiseksi, kunnes tuotteen määräysten mukaisuus on selvitetty.

Tarkastuksen toimittaja voi, jos asia ei siedä viivytystä, antaa 1 ja 2 momentissa tarkoitetun väliaikaisen kiellon. Asia on tällöin saatettava kiireellisesti ministeriön ratkaistavaksi.

15 b § (10.1.1997/10)

Vaikka tuote on asianmukaisesti merkitty tai hyväksytty, ministeriö voi asettaa 15 a §:ssä tarkoitetun kiellon tai määrätä tuotetta koskevista luovuttamisen ehdoista tai rajoituksista, jos tuotteen perustellusti osoitetaan aiheuttavan vaaraa työntekijöille.

15 c § (10.1.1997/10)

Ministeriö voi 15 a §:n 1 ja 2 momentissa ja 15 b §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa määrätä tuotteen, valmistajan, maahantuojan tai myyjän taikka henkilön, joka luovuttaa tuotteen markkinoille tai käyttöön, poistamaan tuotteen markkinoilta tai käytöstä. Tästä toimenpiteestä aiheutuneet kustannukset on sen maksettava, joka on luovuttanut tuotteen markkinoille tai käyttöön.

15 d § (10.1.1997/10)

Jos ministeriö on antanut 15 a tai 15 b §:n mukaisen kiellon, rajoituksen tai ehdon tai 15 c §:n mukaisen määräyksen, se voi velvoittaa tuotteen markkinoille tai käyttöön luovuttajan tiedottamaan sopivalla tavalla toimenpiteestä sekä tuotteen haltijan oikeuksista.

15 e § (10.1.1997/10)

Ministeriö voi määrätä tuotteen markkinoille tai käyttöön luovuttajan suorittamaan 15 a–15 d §:ssä mainitut toimenpiteet sakon uhalla tai 15 c §:ssä tarkoitetun toimenpiteen uhalla, että tekemättä jätetty teetetään asianomaisen kustannuksella.

16 §

Jos tarkastuksessa tai muutoin todetaan, että työpaikalla vallitsevasta puutteellisuudesta tai epäkohdasta aiheutuu työntekijälle hengen tai terveyden menettämisen vaara, eikä työnantaja asetetussa määräajassa korjaa puutteellisuutta tai poista epäkohtaa, tarkastuksen toimittaja voi, asianomaisia kuultuaan, kieltää laitteen tai työmenetelmän käyttämisen taikka työnteon jatkamisen, kunnes puutteellisuus on korjattu tai epäkohta poistettu. Jos hengen tai terveyden menettämisen vaara on välitön, tarkastuksen toimittajain on, mikäli mahdollista asianomaisia kuultuaan, heti annettava tässä tarkoitettu kielto.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua kieltoa on heti noudatettava ja tarkastuksen toimittajan on viipymättä saatettava asia työsuojelun piiriviranomaisen ratkaistavaksi. Piiriviranomaisen on käsiteltävä asia kiireellisesti. (8.1.1993/17)

Tässä pykälässä tarkoitettu kielto voidaan kohdistaa myös työturvallisuuslain 6 §:n 4 momentissa tarkoitettuun itsenäiseen työnsuorittajaan. (11.6.1993/510)

17 §

Jos tässä laissa tarkoitettua tarkastusta tai tutkimusta yritetään estää tai häiritä, poliisipiirin päällikön on annettava tarkastuksen tai tutkimuksen toimittamista varten virka-apua. Samoin on poliisipiirin päällikön annettava tarpeellista virka-apua tässä luvussa tarkoitettujen pakkokeinojen täytäntöönpanossa.

4 luku

Muutoksenhaku

18 § (8.1.1993/17)

Työsuojelun piiriviranomaisen työsuojeluviranomaisena antamaan päätökseen voidaan hakea muutosta valittamalla lääninoikeuteen. Lääninoikeuden valitusviranomaisena antamaan päätökseen saa hakea valittamalla muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta se, joka katsoo päätöksen loukkaavan oikeuttaan, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samankaltaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi.

Ministeriön työsuojeluviranomaisena antamaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen se, joka katsoo päätöksen loukkaavan oikeuttaan. (10.1.1997/10)

Valitusasia on lääninoikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävä kiireellisesti.

Työsuojelupiirin työsuojelutoimiston antamaan päätökseen, joka koskee työneuvostosta ja eräistä työsuojelun poikkeusluvista annetun lain (400/2004) 9 §:ssä tarkoitettuja poikkeuslupia, voi vaatia työneuvostolta kirjallisesti oikaisua siten kuin siinä laissa säädetään. (19.5.2004/401)

19 §

Valitus työsuojeluviranomaisen päätöksestä on tehtävä kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä päivästä, jona valittaja on saanut tiedon päätöksestä. Jos valitus koskee päätöstä, jolla joku on tuomittu uhkasakkoon, valitusaika on kuitenkin neljätoista päivää.

Muutoksenhaussa on muuten noudatettava, mitä muutoksenhausta hallintoasioissa on säädetty, kuitenkin niin, että valituskirja on jätettävä päätöksen antaneelle viranomaiselle, jonka tulee toimittaa asiassa kertyneet asiakirjat ja oma lausuntonsa valitusviranomaiselle.

20 § (8.1.1993/17)

Työsuojeluviranomainen voi työn turvallisuutta ja terveellisyyttä vaarantavan niskoittelun estämiseksi määrätä, että sen antamaa päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta.

20 a § (9.12.1999/1162)

Jos 2 a §:ssä tarkoitettu tarkastuslaitos epää vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi tarkoitetun varmentamisen, päätös on perusteltava. Tarkastuslaitoksen päätökseen saa hakea oikaisua kirjallisella oikaisuvaatimuksella ministeriöltä 14 vuorokauden kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Tarkastuslaitoksen päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Ministeriön päätökseen haetaan muutosta siten kuin 18 §:n 2 momentissa säädetään.

5 luku

Ilmoitusvelvollisuus

21 § (26.7.1996/567)

Asianomainen ministeriö voi tarvittaessa määrätä työnantajan tai muun, joka aikoo ryhtyä teettämään työsuojeluviranomaisen valvontaan kuuluvaa työtä, ilmoittamaan työn aloittamisesta asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle.

21 a § (26.11.1993/1035)

Se, joka tarjoaa työvoimapalvelulaissa (1005/1993) tarkoitettuja yksityisiä työvoimapalveluja ja joka on tehnyt toiminnastaan kaupparekisterilaissa (129/1979) tarkoitetun perusilmoituksen, on velvollinen ilmoittamaan toiminnan aloittamisesta asianomaiselle työsuojeluviranomaiselle. Ilmoitusvelvollisuuden täyttämisestä säädetään tarvittaessa asetuksella. (26.3.1999/419)

Työsuojeluviranomainen voi kieltää työvoiman vuokraamisen ulkomaille ja tätä koskevan julkisen ilmoittelun, jos työnantaja laiminlyö 1 momentissa säädetyn ilmoituksen tai olennaisesti rikkoo työsuhteen ehtoja ulkomailla suoritetussa työssä.

22 §

Työnantaja on velvollinen viipymättä ilmoittamaan työsuojeluviranomaiselle sellaisesta työtapaturmasta tai työstä johtuvasta ammattitautitapauksesta, jonka johdosta 20 päivänä elokuuta 1948 annetun tapaturmavakuutuslain (608/48) mukaan tapaturmapaikalla on suoritettava tutkimus.

Milloin lääkäri on todennut työn suorittajassa ammattitautilaissa (1343/88) tarkoitetun ammattitaudin tai työstä johtuneen muun sairaalloisen tilan, on hänen viipymättä tehtävä salassapitosäännösten estämättä asiasta ilmoitus vahvistettua kaavaa käyttäen työsuojelun piiriviranomaiselle. Ministeriö määrää erikseen piiriviranomaisen velvoitteesta toimittaa ilmoituksen tilastotiedot ministeriölle. Ilmoituksen tulee sisältää sairastuneen henkilötiedot, työnantajaa ja työpaikkaa sekä altistumisen laatua ja kestoa koskevat tiedot sekä tiedot sairauden laadusta, toteamisesta ja sen aiheuttamasta haitasta sekä vakuutuslaitoksen nimi. Lääkärin on epäillessään sairautta ammattitaudiksi perehdyttävä työntekijän työolosuhdetietoihin niiden haittatekijöiden osalta, jotka voivat vaikuttaa ammattitaudin syntyyn. (10.1.1997/10)

Työsuojelun piiriviranomaisen tulee toimittaa 1 momentissa tarkoitettuun ilmoitukseen sisältyvät tiedot työterveyslaitokselle työperäisten sairauksien rekisteriä varten, jota työterveyslaitos ylläpitää ammattitautien ja muiden työstä johtuvien sairauksien tutkimusta, selvittelyä, diagnosointia, hoitoa ja ehkäisyä varten työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta annetussa laissa (159/78) ja asetuksessa (501/78) työterveyslaitokselle säädetyn tehtävän suorittamiseksi. Työterveyslaitoksen oikeudesta saada tietoja työperäisten sairauksien rekisteriä varten vakuutuslaitokselta tai vakuutuslaitosten yhteiselimeltä säädetään erikseen. Työsuojeluviranomaisen oikeudesta saada tilastoa varten tarpeellisia tietoja työnantajan vakuutuslaitokselle tekemästä tapaturmailmoituksesta säädetään erikseen. (26.11.1993/1037)

23 § (29.1.1993/145)

Tuotteen valmistaja, maahantuoja, asennusliike tai myyjä voidaan määrätä tekemään tuotteesta ilmoitus työsuojeluviranomaiselle. Sellaisen työmenetelmän käyttöön ottamisesta, johon saattaa liittyä hengen tai terveyden menettämisen vaara, voidaan määrätä tehtäväksi samanlainen ilmoitus.

Asianomainen työsuojeluviranomainen voi määrätä, että 1 momentissa tarkoitetun tuotteen tai työmenetelmän turvallisen käytön varmistamiseksi tehdään asennus-, käyttöönotto- ja kunnossapitotarkastuksia tai muita tarpeellisia käyttöön liittyviä tarkastuksia, jollei tällaista tarkastusta ole erikseen määrätty tehtäväksi.

23 a § (8.1.1993/17)

Milloin työntekijä, jota asia koskee, tai asianomainen työsuojeluvaltuutettu tekee kuukauden kuluessa tarkastuksen suorittamisesta työsuojeluviranomaiselle kirjallisen muistutuksen siitä, ettei tämä ole ryhtynyt 15 tai 16 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin, vaikka niihin on olemassa laissa tarkoitettu syy, on, jollei tarkastusta olisi suoritettava Suomen rajojen ulkopuolella, viipymättä suoritettava uusi tarkastus.

6 luku

Rangaistussäännökset

24 §

Jos on todennäköisiä perusteita epäillä, että on tehty työsuojelua koskevassa laissa taikka rikoslain 47 luvussa rangaistavaksi säädetty teko, työsuojeluviranomaisen on tehtävä siitä ilmoitus viralliselle syyttäjälle. Ilmoitus voidaan kuitenkin jättää tekemättä, jos yleinen etu ei rikkomuksen vähäisyys ja työpaikan työsuojeluolot huomioon ottaen vaadi ilmoituksen tekemistä. (21.4.1995/689)

Työsuojeluviranomaiselle tai sen määräämälle on varattava tilaisuus olla läsnä ja tulla kuulluksi käsiteltäessä esitutkinnassa ja tuomioistuimessa työrikosta koskevaa asiaa sekä esittää siinä kysymyksiä asianosaisille ja todistajille. (11.7.1997/700)

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske rikoslain 47 luvun 6 a §:ssä tarkoitettua luvattoman ulkomaisen työvoiman käyttöä. (30.4.2004/303)

Työlupiin liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta ja työsuojeluviranomaisen kuulemisesta säädetään ulkomaalaislain (301/2004) 86 §:n 2 ja 3 momentissa. (30.4.2004/303)

25 §

Rangaistus 5 §:ssä säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla kuin rikoslain 38 luvun 1 §:ssä säädetä ankarampaa rangaistusta. (21.4.1995/689)

Rangaistus virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän 6 §:ssä tarkoitetun salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta. (21.4.1995/689)

Joka rikkoo tämän lain 21 §:n, 21 a §:n 1 momentin taikka 22 tai 23 §:n säännöksiä taikka niiden soveltamisesta tämän lain nojalla annettuja säännöksiä, on tuomittava työsuojelutietojen ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä sakkoon. (26.3.1999/419)

4 momentti on kumottu L:lla 26.3.1999/419.

26 § (21.4.1995/689)

Rangaistus työturvallisuusmääräysten rikkomisesta sekä työturvallisuusmääräysten vastaisen puutteellisuuden tai epäkohdan aiheuttamisesta ja työturvallisuusmääräysten vastaisen tilan jatkumisen mahdollistamisesta säädetään rikoslain 47 luvun 1 §:ssä.

Rangaistus 21 a §:n 2 momentin nojalla annetun kiellon rikkomisesta säädetään rikoslain 47 luvun 6 §:n 2 momentissa.

Rangaistus työsuojeluvaltuutetun oikeuksien loukkaamisesta säädetään rikoslain 47 luvun 4 §:ssä.

7 luku

Erinäisiä säännöksiä

27 § (8.1.1993/17)

27 § on kumottu L:lla 8.1.1993/17.

28 §

Työnantajan toimesta on sopivassa paikassa pidettävä nähtävänä tämä laki ja sen nojalla annetut säännökset sekä ilmoitus sen työsuojeluviranomaisen nimestä, osoitteesta ja puhelinnumerosta, jonka välittömän valvonnan alainen työpaikka on, niin myös työsuojelupäällikön ja työsuojeluvaltuutettujen nimistä.

29 §

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta ja soveltamisesta annetaan asetuksella.

30 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1974 ja sillä kumotaan 4 päivänä maaliskuuta 1927 annettu ammattientarkastuslaki (72/27) ja sen nojalla annetut säännökset ja määräykset.

Jos muussa laissa on viitattu ammattientarkastuslakiin, on tätä lakia vastaavasti sovellettava, jollei työsuojeluhallinnosta annetusta laista (574/72) muuta johdu.

Työnantajan ja työntekijäin yhteistoiminta työsuojelua koskevissa asioissa on järjestettävä tämän lain 2 luvun säännösten mukaisesti vuoden kuluessa tämän lain voimaantulosta lukien, kuitenkin niin, että 12 §:ssä tarkoitettujen työsuojelutoimikuntien perustamiseen on ryhdyttävä siten ja siinä järjestyksessä kuin sosiaali- ja terveysministeriö määrää.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

12.7.1985/600:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1985.

HE 49/85, sosvk.miet. 9/85, svk.miet. 59/85

16.1.1987/29:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1988.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 81/85, sosvk.miet. 13/86, svk.miet. 114/86

31.3.1988/288:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1988.

HE 167/87, sosvk.miet. 32/87, svk.miet. 5/88

29.12.1988/1346:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.

HE 153/88, sosvk.miet. 36/88, svk.miet. 228/88

8.1.1993/17:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.

Tämän lain voimaan tullessa voimassa olevat työsuojeluhallituksen päätökset jäävät edelleen voimaan, jollei asianmukaisessa järjestyksessä toisin määrätä.

HE 328/92, TyVM 14/92

29.1.1993/145:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 145/1993 tuli A:n 1408/1993 mukaisesti voimaan 1.1.1994.)

HE 113/92, TyVM 6/92, ETA-sopimuksen liite II: neuvoston direktiivi (67/548/ETY, 88/379/ETY, 89/392/ETY ja 89/686/ETY), ETA-sopimuksen liite XVIII: neuvoston direktiivi (89/391/ETY)

11.6.1993/510:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

HE 249/92, TyVM 2/93

26.11.1993/1035:

Tämä laki tulee voimaan asetuksella säädettävänä ajankohtana. (L 1035/1993 tuli A:n 1106/1993 mukaisesti voimaan 1.1.1994.)

Se, jolle tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla on myönnetty lupa harjoittaa työvoiman vuokrausta, ei ole velvollinen tekemään tämän lain 21 a §:n 1 momentissa tarkoitettua ilmoitusta.

HE 103/93, TyVM 8/93

26.11.1993/1037:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

HE 93/93, TyVM 6/93

3.12.1993/1106:
17.12.1993/1185:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

HE 255/93, HaVM 21/93

19.8.1994/768:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1995.

HE 53/94, TyVM 2/94

21.4.1995/689:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1995.

HE 94/93, LaVM 22/94, SuVM 10/94

26.7.1996/567:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1996.

HE 40/96, TyVM 9/96, EV 92/96

10.1.1997/10:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1997.

HE 178/1996, TyVM 15/1996, EV 176/1996

11.7.1997/700:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1997.

HE 82/1995, LaVM 9/1997, EV 98/1997

26.3.1999/419:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1999.

HE 267/1998, TyVM 19/1998, EV 272/1998

5.11.1999/1002:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2000.

HE 33/1999, TyVM 1/1999, EV 20/1999, Neuvoston direktiivi 89/391/ETY; EYVL N:o L 183; 29.6.1989, s. 1

9.12.1999/1162:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2000.

HE 124/1999, TyVM 4/1999, EV 75/1999, Parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/37/EY; EYVL N:o L 207, 23.7.1998, s. 1, Neuvoston direktiivi 89/686/ETY; EYVL N:o L 399, 30.12.1989, s. 18

26.1.2001/69:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2001.

HE 157/2000, TyVM 13/2000, EV 215/2000

21.12.2001/1384:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2002.

HE 114/2001, StVM 36/2001, EV 167/2001

23.8.2002/740:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2003.

HE 59/2002, TyVM 4/2002, EV 110/2002

30.4.2004/303:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2004.

HE 28/2003, HE 151/2003, SuVM 1/2004, HaVM 4/2004, EV 37/2004

19.5.2004/401:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2004.

HE 142/2003, TyVM 1/2004, EV 35/2004

26.11.2004/1017:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

HE 135/2004, TyVM 11/2004, EV 141/2004, Ilmoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY, muut. 98/48/EY mukaisesti

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.