Seurattu SDK 1066/2019 saakka.

17.4.1924/103

Asetus kauppa-aluksista (kumottu)

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Tämä asetus on kumottu L:lla aluksen teknisestä turvallisuudesta ja turvallisesta käytöstä 29.12.2009/1686.

Kauppa- ja Teollisuusministerin esittelystä säädetään täten seuraavaa:

1 luku

Yleisiä määräyksiä

1 §

Jokainen kauppa-alus pitää olla siten rakennettu, varustettu, miehitetty, lastattu ja tarveaineita siihen niin varattu, että huomioonottaen sekä kulkuvesien laatu että liikenne, johon alusta käytetään, hengen ja omaisuuden voidaan katsoa olevan turvatut.

2 §

Kauppa-alukset ovat joko lastialuksia tai matkustaja-aluksia.

Lastialuksella tarkoitetaan alusta, jota kauppamerenkulussa käytetään tavaran kuljettamiseen, hinaamiseen, jäänsärkemiseen, pelastukseen tahi pyyntiin.

Matkustaja-aluksella tarkoitetaan alusta, jota korvausta vastaan tahi muutoin käytetään matkustajien kuljettamiseen.

Matkustaja-aluksena ei pidetä alusta, joka on kirjoitettu purjehdusseuraan tahi joka ainoastaan on toisen aluksen kalustoon kuuluva.

Matkustajien kuljettamiseksi ei lueta sitä, kun suomalaisia merimiehiä tuodaan kotiin ulkomaan paikkakunnalta tai viedään ulkomaille suomalaisen aluksen palvelukseen tahi kun valtameri-, pohjanmeren- taikka itämerenalus, jonka vetoisuus on suurempi kuin 600 bruttorekisteritonnia, ottaa mukaansa enintään kaksitoista matkustajaa, eikä myöskään jos matkustajina on ainoastaan aluksen omistaja, tämän perhe, palvelusväki taikka hänen kutsumansa vieraat, kaikki yhteensä enintään kaksitoista henkilöä.

Matkustajain kuljettamiseksi ei myöskään lueta sitä, kun työväkeä alusten lastauksen tai lastin purkamisen toimittamista varten viedään työpaikalle tahi sieltä pois sisäsaaristossa, järvillä, joissa tai kanavissa, ellei erityisistä tämän asetuksen määräyksistä käy muuta ilmi.

Matkustajana pidetään jokaista, joka oli aluksessa, lukuunottamatta sen päällystöä, miehistöä, palveluskuntaa ja muuta isännistön erityistä tehtävää varten alukselle ottamaa toimenhaltijaa; niin myös sitä, joka on aluksella virkatehtävissä.

3 §

Kauppa-alukset jaetaan kuljetusvoimansa puolesta seuraaviin luokkiin:

1) konevoimalla kulkeviin aluksiin, kun alus on tarkoitettu kulkemaan yksinomaan koneiston avulla tai purjeiden ohella sellaisen koneiston avulla, jota aluksen kuljettamiseksi käytetään muissakin tapauksissa kuin aikaansaamaan ainoastaan tilapäistä kuljetusvoimaa;

2) purjealuksiin, kun alus on tarkoitettu kulkemaan ainoastaan purjeiden avulla tahi, paitsi purjeiden, sellaisen koneiston avulla, jota käytetään aikaansaamaan ainoastaan tilapäistä kuljetusvoimaa; sekä

3) proomuihin, kun alus on tarkoitettu toisen aluksen tahi muun, aluksen itsensä ulkopuolella olevan kuljetusvoiman kuljetettavaksi tahi kulkemaan kettinkien tai köysien varassa tahi soudun avulla.

4 §

Riippuen siitä, millä kulkuvesillä aluksia käytetään, nimitetään niitä:

sisävesialuksiksi, kun alusta käytetään merenkulkuun Suomessa sisäsaaristossa tahi sisäjärvillä, joissa tai kanavissa sekä Pohjoisella Jäämerellä eteläpuolella 69°53" pohjoista leveyttä;

rannikkoaluksiksi, kun alusta käytetään merenkulkuun kaikilla kulkuvesillä Suomessa sekä ulkomaan satamiin Laatokan rannoilla ja Itämeren rannoilla pohjoispuolella 57° pohjoista leveyttä, niin myös Pohjoisella Jäämerellä eteläpuolella 70°30" pohjoista leveyttä ja länsipuolella 34° itäistä pituutta Greenwichistä lukien;

itämerenaluksiksi, kun alusta käytetään merenkulkuun kaikkiin satamiin Itämeren ja tämän kanssa yhteydessä olevien vesien rannoilla, ei kuitenkaan lännemmäksi kuin 7° saakka itäistä pituutta Greenwichistä lukien;

pohjanmerenaluksiksi, kun aluksen matkat ulotetaan kauemmaksi kuin mitä rannikko- ja itämerenaluksista on sanottu, ei kuitenkaan länsipuolelle 12° läntistä pituutta Greenwichistä lukien, eikä eteläpuolelle 49° pohjoista leveyttä; sekä

valtamerialuksiksi, kun alusta käytetään merenkulkuun kaikilla merillä ja kulkuvesillä.

II luku

Alusten rakenne ja rakennustapa

5 §

Rautaisen taikka teräksisen konevoimalla kulkevan lastialuksen pitää, allamainituin poikkeuksin, olla täysikannellinen, jonka ohessa aluksen ruuma pitää olla jaettu vähintään neljällä vedenpitävällä laipiolla, nimittäin kahdella, jotka höyryaluksissa eroittavat höyrykattila- ja konehuoneet, mutta aluksissa, jotka eivät kulje höyryn avulla, konehuoneen aluksen muista osista, sekä kahdella nk. yhteentörmäyslaipiolla, jotka ovat sijoitettavat sopivan matkan päähän aluksen keula- ja perävantaasta, keulayhteentörmäyslaipio vähintään 5 % aluksen pituudesta lastivesilinjan kohdalta käsittävän matkan päähän ja peräyhteentörmäyslaipio vähintään 5 % ja enintään 10 % aluksen pituudesta lastivesilinjan kohdalta käsittävän matkan päähän.

Lastialus, jonka pituus lastivesilinjan kohdalta ei ole 60 metriä ja jossa höyrykattila- ja konehuone ovat sijoitetut aluksen peräosaan, saakoon kuitenkin olla jaettu ainoastaan kolmella laipiolla, nimittäin yhdellä keula- ja yhdellä peräyhteentörmäyslaipiolla sekä laipiolla, joka eroittaa höyrykattila- ja konehuoneet aluksen muista osista.

Konevoimalla kulkeva sisävesistön lastialus saakoon olla joko kannellinen taikka kanneton. Jos alus on kanneton, vaaditaan ainoastaan yksi yhteentörmäyslaipio keulapuolella alusta, mutta jos alus on kannellinen, pitää se olla varustettu laipioilla niin kuin 1 momentissa on sanottu; kuitenkin saakoon aluksesta, jonka pituus lastivesilinjan kohdalta on vähemmän kuin 35 metriä, peräyhteentörmäyslaipio puuttua.

Täysikannellisessa lastialuksessa, jota kuljettaa polttomoottori, pitää olla, sen kulkuvesiin katsomatta, lujasta levystä tehty paloöljysäiliö, sijoitettuna sellaisen matkan päähän koneistosta, ettei se ole alttiina kuumenemiselle, sekä varustettuna tehokkailla laitteilla estämään tulipalo- ja räjähdysonnettomuutta tahi kaasujen kokoontumista konehuoneeseen taikka aluksen johonkin muuhun osaan.

Yhteentörmäyslaipioita älköön vaadittako, jos alusta ennen tämän asetuksen voimaantulemista on käytetty lastialuksena eikä sitä käytetä valtameriliikenteeseen, älköönkä myöskään muita laipioita sellaisissa aluksissa, jotka ovat rakennetut ennen mainittua ajankohtaa eivätkä ole varustetut sellaisilla laipioilla.

6 §

Matkustaja-aluksen, lukuunottamatta sisävesistön matkustaja-alusta, pitää olla täysikannellinen sekä varustettu, valtameri-, pohjanmeren- ja itämerenaluksen ainakin kahdella mastolla ja rannikkoaluksen yhdellä mastolla, kaikki tarpeellisine purjeineen, jonka ohessa sellaisen aluksen samoin kuin sisävesistön täysikannellisen matkustaja-aluksen ruuma pitää olla jaettu laipiolla muuten niinkuin konevoimalla kulkevasta lastialuksesta on sanottu, paitsi että laipioiden välimatka toisistaan ei saa olla yli 27.5 metrin.

Valtameri-, pohjanmeren- ja itämerenmatkustaja-alus, jonka pituus on 61 metriä taikka enemmän, pitää sen ohessa yhteentörmäyslaipioiden väliltä olla varustettu kaksoispohjalla huomioon ottaen seuraavat määräykset:

1) että, jos aluksen pituus on enintään 76 metriä, kaksoispohja asetetaan ainakin konehuoneesta keulapiikkilaipioon tahi niin lähelle tätä laipiota kuin mahdollista;

2) että, jos aluksen pituus on 76 mutta ei 91.5 metriä suurempi, kaksoispohja laitetaan ainakin keula- ja peräpuolelle konehuonetta keula- ja peräpiikkilaipioiden välille tai niin lähelle niitä kuin mahdollista;

3) että, jos alus on pitempi kuin 91.5 metriä, kaksoispohja laitetaan keula- ja peräpiikkilaipioiden välille tahi niin lähelle niitä kuin mahdollista;

4) että aluksessa, jonka pituus on yli 91.5 metriä mutta ei yli 213 metriä, kaksoispohjan pitää ulottua aina aluksen sivuille asti, niin että se suojelee laakeja;

5) että aluksessa, jonka pituus on enemmän kuin 213 metriä, pitää kaksoispohjan keskialuksella, vähintään puolen aluksenpituuden pituudelta ja keulapuolelta ainakin piikkilaipioon asti, sivuissa ulottua pitkin aluksen kylkiä emäpuun yläreunan yläpuolelle ainakin 10 % aluksen mallileveydestä; sekä

6) että kaksoispohjaan rakennetut, viemärijärjestelmään kuuluvat kaivot eivät saa ulottua sisäpohjasta alaspäin enemmän kuin puoleen määrään kaksoispohjan syvyydestä; kuitenkin saatakoon laittaa kaivo, joka ulottuu ulkopäällystykseen, peräpuolelle potkurialuksen akselitunnelia.

Täysikannellisesta matkustaja-aluksesta, joka kulkee polttomoottorin avulla, on voimassa mitä samanlaisesta lastialuksesta sanotaan 5 §:ssä.

Yhteentörmäyslaipioita ja kaksoispohjaa älköön vaadittako, jos alus tätä ennen on hyväksytty matkustaja-alukseksi eikä sitä käytetä valtamerimatkustaja-aluksena.

7 §

Lastiproomun, jota käytetään Suomen rajain ulkopuolella, pitää olla kannellinen sekä vantaallinen ja keulasta terävä tai pyöristetty.

Matkustajaproomun pitää olla varustettu tukevalla lattialla ja kiinteillä penkeillä, jonka ohessa sellaisessa proomussa, jota toinen alus hinaa, mukavat, käsipuilla varustetut portaat tulee olla kannelta ruumaan johtamassa.

8 §

Valtameri-, pohjanmeren- ja itämerenpurjealuksen pitää olla täysikannellinen sekä, jos alus on rautainen taikka teräksinen taikka muusta näihin verrattavista aineista rakennettu, keulapuolelta jaettu yhdellä yhteentörmäyslaipiolla, niin sijoitetulla kuin 5 §:ssä konevoimalla kulkevasta lastialuksesta on sanottu, ei kuitenkaan, jos alusta ennen tämän asetuksen voimaan tulemista on käytetty purjealuksena yllämainitussa liikenteessä.

9 § (22.12.2005/1121)

9 § on kumottu L:lla 22.12.2005/1121.

10 § (20.11.1948/794)

10 § on kumottu A:lla 20.11.1948/794.

11 §

Jokaiseen laipiolla erotettuun, kannen alla olevaan aluksen osaan, joka on tarkoitettu matkustajain yhteisesti käytettäväksi, pitää johtaa käsipuilla varustetut mukavankaltevat portaat, joiden leveys tulee olla, korkeintaan 20 matkustajan osastoa varten vähintään 60 senttimetriä, korkeintaan 50 matkustajan osastoa varten vähintään 75 senttimetriä sekä korkeintaan 100 matkustajan osastoa varten vähintään 90 senttimetriä. Jos sellainen osasto on tarkoitettu enempää kuin 100 matkustajaa varten, tulee lisäksi laittaa yhdet vähintään 90 senttimetrin levyiset portaat jokaista tämän ylittävän matkustajamäärän alkavaa viisikymmenlukua kohti; kuitenkin saatakoon jokaista täyttä matkustajain satalukua kohti kahdet sellaiset portaat vaihtaa yksiin vähintään 120 senttimetrin levyisiin portaisiin.

Salongeista ja muista suojista, jotka ovat luovutetut matkustajain yhteisesti käytettäväksi, niin myös kone- ja pannuhuoneista pitää olla vähintään kaksi uloskäytävää, joista toinen käytettäväksi hätäuloskäytävänä. Valoaukko (kailetti) pidettäköön hätäuloskäytävänä, jos sitä voidaan sellaiseen tarkoitukseen sopivasti käyttää.

12 §

1. Vedenpitävään laipioon älköön tehtäkö useampaa aukkoa kuin on välttämättömän tarpeellista. Sellainen aukko tulee sen nopeaa sulkemista varten sisäpuolelta olla varustettu lujalla läppälaitteella ja niin laitettu, että sille aina voidaan päästä.

2. Pääkannen alla olevat ikkunaläpät tulee sisäpuolelta olla varustetut läppäkehykseen kiinnitetyillä, vedenpitävillä, metallista tehdyillä sulkuluukuilla sekä siten asetetut, että aukon alasyrjä on niin korkealla lastivesilinjasta, että se vastaa vähintäänkin viidettäkolmatta osaa aluksen suurinta leveyttä. Tämä määräys ei kuitenkaan ole voimassa lastialuksista, joita ennen tämän asetuksen voimaan tulemista on sellaisina käytetty.

Kehyksissä olevat ikkunat on varustettava hyvästi sovitetuilla, ikkunoihin kiinnitetyillä luukuilla, jos asianomainen aluksenkatsastaja kulkuvesien laatuun katsoen harkitsee sen tarpeelliseksi.

3. Klosetista menevä laskuputki, joka sijaitsee vesilinjan alapuolella, niin myös sellainen putki, jonka kautta merenkäynnissä taikka aluksen kallistuessa vesi voi tunkeutua klosettiin, tulee olla varustettu välittömästi laidoitukseen kiinnitetyllä, ulkopuolelta itsestään sulkeutuvalla metallisella läpällä, ei kuitenkaan aluksissa, jotka ovat rakennetut ennen tämän asetuksen voimaan tulemista, ellei asianomainen katsastaja harkitse sitä tarpeelliseksi. Laskuputken, joka kulkee lastiruuman kautta, on oltava tarkoituksenmukaisella tavalla suojattu.

4. Jokaiseen vedenpitävällä laipiolla eroitettuun lastiruumaan, niin myös muuhun sulettuun ruumaan, on asetettava peilausputki, joka on varustettu tarkoituksen mukaisella sulkemislaitteella. Laidoitus lähinnä peilausputken alla tulee varustaa riittävän vahvalla suojalevyllä.

5. Suojakatto kannettomissa matkustaja-aluksissa tulee olla niin rakennettu, että se merionnettomuuden sattuessa vaikeudetta voidaan poistaa, tahi varustettu riittävän suurilla luukuilla, jotka helposti voidaan avata, taikka muulla tavalla niin rakennettu, että matkustajilla merionnettomuuden sattuessa on mahdollisuus pelastua katon kautta.

6. Jokainen kansi, joka valtameri-, pohjanmeren- ja itämerenmatkustaja-aluksissa samoin kuin sellaisissa rannikkomatkustaja-aluksissa, joita käytetään Suomen rajain ulkopuolella, sekä valtameri- ja pohjanmerenlastialuksissa ei ole varustettu vähintään 1 metrin korkuisella, muissa matkustaja-aluksissa ja itämerenlastialuksissa vähintään 80 senttimetrin niin myös rannikkolastialuksissa, ei kuitenkaan proomuissa, vähintään 50 senttimetrin korkuisella kiinteällä parraslaitauksella, pitää olla ympäröity vastaavan korkuisella ja muutoin turvallisella, kantta korkeammalla aitauksella sekä alaskäytäväin ja luukkujen ympäriltä varustettu sopivalla suojuksella.

Jos matkustaja-aluksessa aitauksen kaidepuiden väliä on enemmän kuin 25 senttimetriä, on aitaus varustettava rautalankaverkolla.

13 §

Konevoimalla kulkevassa aluksessa, lukuunottamatta enintään 35 metrin pituisia aluksia, joissa on sysäri jokaisen ruuman tyhjäksipumppuamista varten, tulee olla laitteet jokaisen vedenpitävällä laipiolla eroitetun ruuman, paitsi peräpiikin, kaksoispohjain välin ja konehuoneen, tyhjäksi pumppuamista varten käsin. Jos tyhjennysputket eivät ole yhdistetyt yhteiseen, sopivasti asetettuun käsityhjennyspumppuun, pitää olla erityinen pumppu jokaisen sellaisen ruuman varalle. Jos tyhjennyspumpun silinterin läpimitta on 100 millimetriä taikka enemmän, tulee pumpun olla varustettu vipuvarrella.

Konevoimalla kulkevassa aluksessa, lukuunottamatta enintään 35 metrin pituisia sisäveden aluksia, joissa on sysäri jokaisen ruuman tyhjäksipumppuamista varten, sekä 20 metrin pituisissa lastialuksissa tulee sitä paitsi olla koneella käytettävä tyhjennyspumppu, joka on varustettu toisistaan riippumattomilla imulaitteilla jokaisesta vedenpitävällä laipiolla eroitetusta ruumasta, paitsi piikeistä. Jos alus on tasapohjainen, tulee siinä tapauksessa, että se on 35 metriä pitempi, siinä olla laitteet laakien tyhjentämistä varten.

Aluksessa, joka ei kulje konevoimalla, tulee olla, jos sen vetoisuus on 200 bruttorekisteritonnia taikka enemmän, vähintään kaksi tyhjennyspumppua, mutta muutoin vähintään yksi sellainen pumppu aluksen jokaiseen ruumaan. Purjealuksessa, jonka vetoisuus on 300 bruttorekisteritonnia taikka enemmän, pitää tyhjennyspumppuja, jos ne ovat mäntäpumppuja, voida käyttää muulla koneellisella laitteella kuin yksinkertaisella vivulla. Jos nyt mainitun suuruisella purjealuksella, joka on rakennettu puusta taikka puusta rautakaarille, tyhjennyspumppuja ei voida käyttää konevoimalla, tulee siinä olla tuulipumppu joko erityisenä pumppuna taikka yhdistettynä johonkin tyhjennyspumppuun.

Laskuputken käsintyhjennyspumpusta tulee päättyä pääkannen yläpuolelle sekä, konevoimalla käyvästä tyhjennyspumpusta lastivesilinjan yläpuolelle.

Kannellisessa konevoimalla kulkevassa aluksessa tulee konevoimalla käyvän pumpun, voidakseen tulla käytetyksi tulensammutukseen, olla niin rakennettu, että sitä voidaan käyttää imupumppuna merestä ja painopumppuna kannella, jonka ohella siinä tulee kannella olla ruuvilaitokset sen yhdistämistä varten niin pitkiin letkuihin suukappaleineen, että sillä voidaan yltää rungon kaikkiin osiin.

14 §

Jos aluksen rakennustapa tai rakenne jossakin suhteessa poikkeavat siitä, mitä niistä tässä luvussa on sanottu, käytettäköön alusta kuitenkin merenkulkuun siinä luokassa ja liikenteessä, jota varten se on aijottu, jos merenkulkuhallitus, anomuksesta, siihen antaa luvan.

III luku

Alusten koneisto

15 §

Aluksen koneiston tulee olla tehty hyvistä aineista sekä riittävän vankka ja luja kyllin varmasti kestämään sitä jännitystä, joka on tarkoitettu koneiston kestettäväksi.

Höyrykattilain rakenteesta ja varustuksesta on voimassa, mitä siitä on erikseen säädetty.

16 §

Kaikki putket, jotka höyrykattilasta taikka koneesta ovat johdetut laidoituksen läpi lastivesilinjan alapuolelle, pitää olla aluksen laidassa varustetut ruostumattomasta metallista tehdyillä hanoilla tai venttiileillä, ja tulee näissä olla joko kiinteät tahi sellaiset irroitettavat avaimet, ettei niitä voi saada pois, kun hana taikka venttiili on auki.

Päähöyryventtiilin tulee olla, helposti käsiteltävällä laitteella sulettavissa suojatulta paikalta kapin ulkopuolelta.

Konevoimalla kulkevassa aluksessa tulee olla varakappaleita sellaisiin koneiston osiin, jotka ovat eniten kulumiselle ja särkymiselle alttiina, sekä tarpeellisia työkaluja ja aineita koneiston pienempien puutteellisuuksien korjaamista varten.

4 momentti on kumottu A:lla 28.10.1955/427. (28.10.1955/427)

Merenkulkuhallituksen asiana on antaa tarkemmat määräykset aluksen varakappaleiden laadusta ja määrästä, työkaluista ja korjausaineista.

IV luku

Alusten varustus

17 § (19.1.1973/28)

Aluksessa tulee olla tarpeelliset ankkurointi- ja kiinnityslaitteet. Luokitetun aluksen osalta katsotaan luokituslaitoksen vaatimien ankkurointilaitteiden olevan riittävät.

Valtameri-, pohjanmeren-, itämeren- ja rannikkomatkustaja-aluksessa, jota käytetään Suomen rajojen ulkopuolella, sekä valtameri- ja pohjanmerenlastialuksessa tulee olla kaksi kompassia. Muissa aluksissa, lukuun ottamatta sisäsatamissa, joissa ja kanavissa liikennöiviä, tulee olla yksi kompassi. Yhden kompasseista tulee olla asianomaisesti kompensoitu magneettikompassi, jolle on laadittu eksymätaulu. Sisävesialuksen kompassin ei tarvitse olla kompensoitu.

Aluksessa tulee olla sen liikennealuetta vastaavat merikartat sekä tarpeelliset purjehdusväyläselostukset ja majakkakirjat. Itämeren- ja sitä laajemmassa liikenteessä olevilla aluksilla tulee merikarttojen olla oikaistut kuluvaa liikennekautta tai kalenterivuotta varten. Sisävesiliikenteen matkustaja-aluksissa, lukuun ottamatta sisäsatamissa, joissa ja kanavissa liikennöiviä, tulee olla samalla tavoin oikaistut merikartat. Tämä koskee myös merenkulkuvälineiden yhteydessä käytettäviä erikoiskarttoja ja kirjoja.

Lastialuksessa, joka on rannikkoliikenteessä Suomen rajojen ulkopuolella tai sitä laajemmassa liikenteessä, ja matkustaja-aluksessa, lukuun ottamatta sisäsatamissa, joissa ja kanavissa liikennöivää, tulee olla varaohjauslaite. Jos alus on hallittavissa airoilla, voidaan ne hyväksyä vastaamaan varaohjauslaitetta.

Aluksessa, jossa komentosillan ja konehuoneen välinen etäisyys puheyhteyden pitoa varten on suurempi kuin kolme metriä, on oltava konemerkinantolaite ja puheputki. Puheputki voidaan korvata aluksen sähköverkosta riippumattomalla paristottomalla puhelimella.

Matkustaja-aluksessa tulee olla matkustajien käytössä rantaporras tai rappuset, joiden on oltava riittävän pitkät, leveät ja lujat sekä tarvittaessa oltava varustetut molemmin puolin pönkkiin kiinnitetyllä käsipuulla tai köydellä ja väliköysillä. Rantaportaan ja rappusten on oltava pimeän aikana riittävästi valaistut.

Ulkomaanliikenteessä olevassa aluksessa tulee olla luotsitikkaat, jotka ulottuvat vedenpintaan.

Jos autojen tai muun lastin lastaus alukseen tapahtuu ajosiltaa pitkin, tulee ajosillan olla riittävän luja ja riittävän pitkälti laiturille ulottuva. Ajosillan tulee olla varustettu kaiteilla.

Jos hinausta harjoittavassa aluksessa on hinauskoukku, se on voitava nopeasti avata. Jos alus pääasiassa hinaa konealuksia, hinauskoukun tulee olla avattavissa myös aluksen ohjauspaikalta.

Miehittämättömän proomun varustuksesta määrää merenkulkuhallitus kunkin proomun tai proomusarjan osalta erikseen. Miehitettyyn proomuun sovelletaan konealuksen määräyksiä soveltuvin osin.

18-41 §

18–41 § kumottiin kauppa-aluksista annetun asetuksen muuttamisesta annetulla asetuksella 19.1.1973/28, kuitenkin niin, että hengenpelastuslaitteita koskevia nyt kumottuja säännöksiä on, sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään, toistaiseksi sovellettava alukseen, jonka köli on laskettu ennen asetuksen voimaantulopäivää 1.2.1973.

42 § (19.1.1973/28)

Merenkulkuhallituksen asiana on antaa tarkempia määräyksiä aluksessa tarvittavien lyhtyjen ja muiden aluksen varusteisiin kuuluvien merkinanto- ja viestityslaitteiden, kompassien ja muiden merenkulullisten ja ilmatieteellisten kojeiden rakenteesta, laadusta ja tarkastuksesta, sekä niistä annettavista todistuksista.

Jos merenkulkuhallitus katsoo liikenteen turvallisuuden joillakin kulkuvesillä tai jonakin vuodenaikana vaativan, että aluksessa on oltava muitakin kuin tässä luvussa määrättyjä varusteita, voi merenkulkuhallitus, ellei varusteiden hankkimisen katsota vaativan kohtuuttomia kustannuksia, asianomaista merenkuluntarkastajaa kuultuaan antaa määräyksen niiden hankkimisesta.

Merenkulkuhallituksella on myös valta yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää aluksen ja kulkuvesien laadusta riippuvia helpotuksia tässä luvussa säädetystä varustuksesta.

V luku (16.9.1983/748)

(16.9.1983/748)

5 luku, 43-50 § on kumottu A:lla alusten katsastuksista 16.9.1983/748.

VI luku

Alusten käyttäminen

51 §

Päällikön velvollisuus on katsoa, että alusta ei lastata liiaksi eikä virheellisesti, ja että matkustaja-aluksissa matkustajain suurinta sallittua lukumäärää ei ylitetä.

Päällikön on myöskin katsottava että, ennenkuin matkalle lähdetään, aluksen keulan- ja peränpuolinen upposyvyys merkitään laivapäiväkirjaan. Aluksissa, joissa laivapäiväkirjaa ei pidetä, ovat merkinnät tehtävät sitä varten varattuun kirjaan.

Jos lastitavara ottaa jonkun osan kannellisen matkustaja-aluksen vapaata pintaa tahi muunlaisessa aluksessa matkustajille aiottua tilaa, on suurinta sallittua matkustajain lukua vastaavassa määrässä vähennettävä 49 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan.

52 § (3.7.1925/235)

Alusta, kun se kuljettaa matkustajia, älköön valtioneuvoston luvatta käytettäkö hinaamiseen, ellei hinaaminen tarkoita avun antamista matkalla tavatulle hädänalaiselle alukselle.

53 §

Konevoimalla kulkevissa valtamerialuksissa tulee olla vähintään 50 % sekä konevoimalla kulkevissa pohjanmeren- ja itämerenaluksissa, niin myös konevoimalla kulkevissa rannikkoaluksissa vähintään 30 % enemmän polttoaineita ja öljyjä kuin mitä katsotaan tarvittavan hyvällä säällä ensi satamaan asti, johon alus matkalla tulee poikkeamaan. Yllämainitunlaisella konevoimalla kulkevalla aluksella, jolla välitetään talviliikennettä, pitää sen lisäksi olla varastossa polttoaineita ja öljyjä 100 % enemmän kuin siinä muutoin pitäisi olla.

54 §

Valtameri- ja pohjanmerenalusten, niin myös kaikkien konevoimalla kulkevain alusten, jotka harjoittavat talviliikennettä, lukuunottamatta sisävesistön aluksia, tulee pitää mukanaan matkaa varten tarvittavan tarpeellisen muonan lisäksi 100 % suurempi varasto ravintoaineita ja vettä, kuin mitä vaaditaan kaikkien aluksella olevien matkustajain ja väestön ylläpitoon tavallisella matkalla.

55 §

Valtameri-, pohjanmeren- ja itämerenalusten sekä rannikkoalusten, niin myös, merenkulkuhallituksen harkinnan mukaan, muiden alusten, tulee olla varustetut tarpeellisella lääkeainevarastolla ja sidetarpeilla ynnä näiden käyttämistä koskevalla käsikirjalla merenkulkuhallituksen antamain tarkempien määräysten mukaan.

56 §

Matkustaja-aluksissa sekä valtameri-, pohjanmeren- ja itämeren lastialuksissa pitää hyteissä, salongeissa ja muissa ihmisille tarkoitetuissa paikoissa näiden tarkoitus olla selvästi ilmoitettu, niin myös on julkipanolla ilmoitettava korkein sallittu henkilömäärä, mille kukin suoja on tarkoitettu.

57 §

Päällikön on katsottava, että kaikki matkustajia ja laivaväkeä varten laitetut suojat ja mukavuuslaitokset sekä ruokatavarain ja pöytäkalujen säilytyspaikat alati pidetään tarkasti puhtaina ja että niitä ei käytetä muuhun kuin mihin ovat tarkoitetut.

58 §

Muuta tavaraa kuin matkustajain matkakapineita älköön sijoitettako aluksen päällysrakennukselle.

Jos on tarpeellista sijoittaa osa lastia pääkannelle, on mukavia ja hyvästi valaistuja käytäviä järjestettävä aluksen keula- ja peräpuolen välille.

Kansilastia ei saa missään tapauksessa ottaa niin paljon tai lastata siten, että matkustajain tai laivaväen turvallisuus tai aluksen vakavuus joutuu vaaranalaiseksi ja aluksen ohjausta vaikeutetaan.

59 §

Matkustaja-aluksissa pitää olla yleisön nähtäväksi taksat, joiden mukaan maksut matkustajain ja tavarain kuljetuksesta kannetaan.

60 §

Eräänlaisten tavarain ja aineiden kuljetuksesta on voimassa, mitä siitä erikseen säädetään.

61 §

Säännöllisiä kulkuvuoroja tekevän matkustaja-aluksen isännistö on velvollinen vuosittain, ennenkuin kulkuvuorot alkavat, asianomaiselle merenkuluntarkastajalle antamaan tarkan ja täydellisen ilmoituksen aluksen kulkuvuoroista. Sama olkoon laki, kun määrätyt kulkuvuorot muutetaan.

VII luku (25.2.1949/141)

(25.2.1949/141)

VII luku on kumottu A:lla 25.2.1949/141.

VIII luku

Rangaistus- ja erinäisiä muita määräyksiä

64 §

Kompassi pitää, jotta se katsottaisiin asianomaisesti tarkistetuksi tahi kompensoiduksi, olla asiantuntevan, merenkulkuhallituksen sellaiseen tehtävään hyväksymän henkilön tarkistama taikka kompensoima.

65 §

Jokaisessa aluksessa pitää vähintään 15 senttimetrin korkuisilla kirjaimilla olla ilmaistuna sen nimi ja kotipaikka perässä sekä nimi sitäpaitsi aluksen kummallakin puolen.

66 §

Jokaiseen rekisteröimisvelvolliseen alukseen pitää sen upposyvyys merkitä siten, että, sittenkuin asiantunteva henkilö on sen mitannut, pitkin sen vantaita merkitään numerot sekä niiden oikealle puolelle viivat, jotka tasaisin metrein ja desimetrein näyttävät luotisuoran korkeuden emäpuun, irtokölin tahi aluksenpohjan syvimmällä olevan osan ulottuvaisuuslinjasta numerojen alareunaan.

Numerot ja viivat, joiden pitää olla selviä sekä valkoisia tummalla pohjalla ja mustia vaalealla pohjalla, tulee olla seuraavan suuruisia: ne numerot, jotka merkitsevät tasaisia metrilukuja, vähintään 10 senttimetriä korkeita ja niihin kuuluvat viivat vähintäin 5 senttimetriä leveitä sekä desimetrinumerot vähintäin 5 senttimetriä korkeita.

67 § (22.12.2005/1121)

67 § on kumottu L:lla 22.12.2005/1121.

68 §

Kaikissa matkustaja-aluksissa pitää tämä asetus olla matkustajain saatavissa.

69 §

Merenkuluntarkastajain, katsastusmiesten, merenkulun ja alusten merikelpoisuuden valvomista varten asetettujen virkailijain, niin myös asianomaisten satama- ja poliisiviranomaisten tulee valvoa ja kunkin virantoimitusalueellaan antaa toisilleen apua tämän asetuksen ynnä muiden siinä mainittujen yleisten määräysten noudattamisen valvomisessa; ja on heillä sen vuoksi pääsy aluksiin sekä oikeus siinä tarkoituksessa saada niillä tarpeellisia tietoja niin myös toimittaa katsastus sikäli kuin se voi tapahtua aiheuttamatta tarpeetonta keskeytymistä aluksen liikenneoloissa. Sellaisessa toimituksessa tulee myöskin todistukset viimeksi toimitetuista katsastuksista vaadittaessa pitää saatavana.

70 §

Tulliviranomainen älköön lähtöselvittäkö alusta sellaiseen paikkaan, joka on ulkopuolella niiden kulkuvesien rajojen, mihin alus on katsastettu, ei myöskään, jos alukseen ei ole otettu sellaista päällikköä sekä alipäällystöä sitä määrää ja niin pätevää, kuin tässä asetuksessa säädetään.

Aluksen tuloselvityksessä on tulliviranomaisen koetettava mukanaseuraavista laiva-asiakirjoista saada selville, onko päällystön purjehdusoikeutta ylitetty, sekä, jos sellaista on tapahtunut, ilmoitettava siitä asianomaiselle merenkulkuviranomaiselle.

Merimieshuoneen asiamiehen on merimiesluetteloon merkittävä päällikön ja alipäällystön purjehdusoikeus.

71 §

Sen kaupungin terveydenhoitolautakunnan, missä on aluksen kotipaikka, tulee vähintään kaksi kertaa purjehduskauden aikana toimitettavalla katsastuksella ottaa selville, onko tässä asetuksessa säädettyjä terveydenhoidollisia määräyksiä noudatettu. Huomautukset epäkohdista tulee viipymättä tehdä päällikölle.

Jos aluksen kulkuvuorot eivät käsitä sen kotipaikkaa, kuuluu mainittu katsastus sen paikkakunnan terveydenhoitolautakunnalle, joka on kulkuvuorojen pääteasemana tai missä säännöllisillä ulkomaan vuoroilla viimeksi maassa käydään.

Katsastuksesta tulee tehdä merkintä lautakunnan pöytäkirjaan, josta ote pitää kahden viikon kuluessa toimituksesta lähettää asianomaiselle merenkuluntarkastajalle.

72 §

Tämän asetuksen säännöksiä sovelletaan myöskin valtiolaitokselle tahi kunnalle kuuluvaan alukseen, jolla kauppamerenkulkua harjoitetaan, ja on siinä tapauksessa asianomaisesta valtion- tai kunnanviranomaisesta voimassa, mitä tässä asetuksessa on laivanisännästä säädetty.

73 §

Tämän asetuksen II–VIII luvuissa olevat säännökset eivät koske allamainitunlaisia aluksia, nimittäin:

1) purjealusta, joka on korkeintaan 15 metrin pituinen;

2) konevoimalla kulkevaa alusta, jonka konevoima on korkeintaan 25 indikoitua hevosvoimaa sekä pituus korkeintaan 15 metriä, kun sitä käytetään halkojen, kalojen tahi maalaistuotteiden kuljetukseen tai pyyntiin;

3) rannikko- ja sisävesistön lastiproomua, jolla ei ole miehistöä matkalla oltaessa;

4) lastiproomua, jota käytetään yksinomaan satama-alueella;

5) tavallisia soutuveneitä ja muita sellaisia aluksia; sekä

6) tielauttoja, niihin kuitenkaan lukematta sellaisia konevoimalla kulkevia lauttoja, joita niiden omalla voimalla voidaan kuljettaa niinkuin tavallisia konevoimalla kulkevia aluksia.

Tämä asetuksen VII luvun määräyksiä ei ole sovellutettava pyyntialuksiin, joista on erikseen säädetty. (20.3.1931/107)

73 § on kumottu 1.7.1949 alkaen niiltä osin, kuin se on ristiriidassa kauppa-alusten päällystöstä annetun asetuksen (141/1949) määräysten kanssa.

74 §

Jos sopimuksella, joka on päätetty vieraan valtion kanssa, on joihinkin kulkuvesiin nähden annettu muita määräyksiä kuin mitä tässä asetuksessa on säädetty aluksen rakenteesta, koneistosta, varustuksesta tai katsastuksesta, tai hengenpelastus- ja tulensammutuslaitteiden määrästä, laadusta, koetuksesta tai katsastuksesta, noudatettakoon sellaista määräystä.

75 § (23.12.1940/768)

1–2 momentit on kumottu A:lla 25.2.1949/141.

Jos alukseen otetaan suurempi matkustajamäärä kuin mitä katsastuksessa on määrätty, rangaistakoon päällikköä vähintään viidelläkymmenellä ja enintään kahdellasadalla päiväsakolla.

Sitä, joka kieltää asianomaiselta viranomaiselta tai virkamieheltä pääsyn alukseen tai kieltäytyy vaadittaessa antamasta tarpeellisia tietoja virka-asioissa, rangaistakoon vähintään viidellä ja enintään kahdellakymmenellä päiväsakolla, jollei ankarampaa rangaistusta yleisen lain mukaan tule teosta seurata.

Jos alusta, joka pitää olla varustettu lastimerkillä, käytetään kauppamerenkulkuun, ennenkuin sellainen merkki on säädetyssä järjestyksessä asetettu, tahi jos sellainen alus lastataan syvempään kuin mitä lastimerkki osoittaa, rangaistakoon syyllistä vähintään kahdellakymmenellä ja enintään viidelläkymmenellä päiväsakolla.

Joka rikkoo erinäisten tavarain ja aineiden aluksilla kuljettamisesta annetun asetuksen määräyksiä, rangaistakoon vähintään viidelläkymmenellä ja enintään kahdellasadalla päiväsakolla.

Jokainen, joka muutoin rikkoo tai ei noudata tässä asetuksessa säädettyjä määräyksiä tai estää toisen täyttämästä niitä, rangaistakoon enintään kahdellasadalla päiväsakolla, milloin ei muun lain mukaan ankarampaa rangaistusta tule teosta seurata.

8 momentti on kumottu A:lla 25.2.1949/141.

76 §

Rikkomuksesta, josta tässä asetuksessa on rangaistus määrätty, panee virallinen syyttäjä syytteeseen sen paikkakunnan alioikeudessa, missä teko on tapahtunut, tahi, jos rikkomus on tapahtunut aluksen ollessa matkalla, sen Suomen sataman alioikeudessa, mihin alus on ensiksi tullut tahi missä rikollinen muutoin tavataan taikka jossa aluksen kotipaikka on.

76 § on kumottu 1.7.1949 alkaen niiltä osin, kuin se on ristiriidassa kauppa-alusten päällystöstä annetun asetuksen 141/1949 määräysten kanssa.

77 §

Tällä asetuksella kumotaan lokakuun 18 päivänä 1920 annettu asetus kauppa-aluksista ynnä kaikki ne asetukset, jotka sisältävät mainittuun asetukseen muutoksia taikka lisäyksiä.

2 momentti on kumottu A:lla 25.2.1949/141.

78 § (25.2.1949/141)

78 § on kumottu A:lla 25.2.1949/141.

79 §

Jos lievennyksiä aikaisemmin voimassa olleista kauppa-alusten rakennustapaa, rakennetta ja varustusta koskevista säännöksistä on asianomaisessa järjestyksessä myönnetty, olkoot sellaiset lievennykset, vaikkakaan ne eivät käy yhteen tämän asetuksen määräysten kanssa, edelleenkin voimassa sen ajan ja niillä ehdoin kuin niitä myönnettäessä on määrätty.

80 §

Kauppa- ja teollisuusministeriön on tarvittaessa annettava tarkempia määräyksiä tämän asetuksen toimeenpanosta ja soveltamisesta niissä tapauksissa, jolloin se ei ole merenkulkuhallituksen asiana.

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

3.7.1925/235:
20.3.1931/107:
23.12.1940/768:
20.11.1948/794:
25.2.1949/141:
28.10.1955/427:
19.1.1973/28:
16.9.1983/748:
22.12.2005/1121:

Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2006.

Tällä lailla kumotaan kauppa-aluksista 17 päivänä huhtikuuta 1924 annetun asetuksen (103/1924) 9 ja 67 §, sellaisena kuin niistä on 9 § asetuksessa 28/1973.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Siirtymäsäännökset

Ennen tämän lain voimaantuloa väylämaksulain (708/2002) 14 §:n nojalla annetut jääluokkatodistukset ovat voimassa kunnes aluksen jääluokka on tämän lain nojalla merkitty Merenkulkulaitoksen ylläpitämään jääluokkaluetteloon, kuitenkin enintään 31 päivään joulukuuta 2006.

HE 149/2005, LiVM 23/2005, EV 170/2005

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.