Seurattu SDK 1054/2019 saakka.

20.2.2004/150

Laki vapautensa menettäneen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä todistelutarkoituksessa rikosasioissa

Katso tekijänoikeudellinen huomautus käyttöehdoissa.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §
Soveltamisala

Tässä laissa säädetään vapautensa menettäneen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä todistelutarkoituksessa rikosasioissa Suomesta vieraaseen valtioon tai vieraasta valtiosta Suomeen.

2 §
Suhde muihin lakeihin ja kansainvälisiin velvoitteisiin

Vapautensa menettäneen henkilön väliaikaiseen siirtämiseen sovelletaan tämän lain säännösten lisäksi soveltuvin osin, mitä kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetussa laissa (4/1994) säädetään.

Tämän lain säännösten estämättä vapautensa menettäneen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä on lisäksi voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tai Suomea sitovissa kansainvälisissä velvoitteissa määrätään.

Vapautensa menettäneen henkilön väliaikaisesta siirtämisestä Suomen ja muiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä säädetään rikosasioita koskevaa eurooppalaista tutkintamääräystä koskevan direktiivin täytäntöönpanosta annetussa laissa (430/2017). Tätä lakia sovelletaan kuitenkin suhteessa Irlannin tasavaltaan ja Tanskan kuningaskuntaan. (28.6.2017/435)

3 §
Toimivaltainen viranomainen

Tässä laissa tarkoitetun kansainvälisen oikeusavun antamisesta tai pyytämisestä päättää oikeusministeriö.

4 §
Väliaikainen siirtäminen vieraan valtion viranomaisen pyynnöstä

Suomessa vapautensa menettäneenä oleva henkilö voidaan vieraan valtion viranomaisen pyynnöstä väliaikaisesti siirtää kyseiseen vieraaseen valtioon, jos hänen henkilökohtainen läsnäolonsa on vieraassa valtiossa tarpeen rikosasiassa muuten kuin oikeudenkäynnissä vastaajana.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta siirtämisestä voidaan kieltäytyä kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetussa laissa säädettyjen kieltäytymisperusteiden lisäksi, jos:

1) vapautensa menettäneen henkilön läsnäolo on tarpeen Suomessa vireillä olevassa rikosasiassa;

2) siirtäminen saattaisi pidentää vapaudenmenetystä, jollei siirtämiselle ole erityisen painavia syitä; tai

3) muu pakottava syy on esteenä siirtämiselle.

Jos vieraan valtion viranomainen on pyytänyt kyseisessä vieraassa valtiossa vapautensa menettäneenä olevan henkilön väliaikaista siirtämistä Suomeen, pyyntöön voidaan suostua, jos hänen henkilökohtainen läsnäolonsa Suomessa on tarpeen rikosasiassa muuten kuin oikeudenkäynnissä vastaajana.

5 §
Väliaikaista siirtämistä koskeva oikeusministeriön pyyntö

Oikeusministeriö voi pyytää vieraan valtion viranomaiselta kyseisessä vieraassa valtiossa vapautensa menettäneenä olevan henkilön väliaikaista siirtämistä Suomeen, jos hänen henkilökohtainen läsnäolonsa on Suomessa tarpeen rikosasiassa muuten kuin oikeudenkäynnissä vastaajana.

Oikeusministeriö voi myös pyytää vieraan valtion viranomaiselta Suomessa vapautensa menettäneenä olevan henkilön siirtämistä Suomesta kyseiseen vieraaseen valtioon, jos hänen henkilökohtainen läsnäolonsa vieraassa valtiossa on tarpeen rikosasiassa muuten kuin oikeudenkäynnissä vastaajana.

Suomessa vapautensa menettäneenä olevan henkilön väliaikaista siirtämistä vieraaseen valtioon ei saa pyytää, jos siirtäminen saattaisi pidentää henkilön vapaudenmenetystä, ellei siirtämiselle ole erityisen painavia syitä tai jos jokin muu pakottava syy on esteenä väliaikaiselle siirtämiselle.

6 §
Kauttakuljetus

Oikeusministeriö voi, ottaen huomioon mitä kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 12 ja 13 §:ssä säädetään, antaa luvan siihen, että vieraasta valtiosta toiseen vieraaseen valtioon siirrettävä henkilö saadaan kuljettaa Suomen kautta.

7 § (11.4.2014/305)
Suostumus

Suomen kansalaista tai Suomessa pysyvästi asuvaa ei saa siirtää 4 ja 5 §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa ilman hänen suostumustaan väliaikaista siirtämistä koskevaan menettelyyn.

Myös muun kuin Suomen kansalaisen tai Suomessa pysyvästi asuvan siirtäminen muuhun kuin Euroopan unionin jäsenvaltioon, Islantiin tai Norjaan 4 §:n 1 momentissa ja 5 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa edellyttää siirrettävän henkilön suostumusta.

Suomen kansalaista ei saa kuljettaa Suomen kautta 6 §:ssä tarkoitetussa tilanteessa ilman hänen suostumustaan kauttakuljetukseen.

Tässä pykälässä tarkoitettu suostumus on annettava kirjallisena.

8 §
Ehdot ja edellytykset

Sovittaessa vieraan valtion kanssa henkilön väliaikaisesta siirtämisestä on samalla sovittava ajankohdasta, jolloin henkilö on viimeistään palautettava.

Siirrettäessä henkilö Suomesta on pyynnössä tai suostumuksessa asetettava ehdoksi soveltuvin osin se, mitä oikeudenkäyntiin ja esitutkintaan osallistuvien henkilöiden koskemattomuudesta eräissä tapauksissa annetussa laissa (11/1994) säädetään sekä soveltuvin osin, mitä kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain 22 §:ssä säädetään henkilön kieltäytymisoikeudesta.

Pyynnössä tai suostumuksessa voidaan asettaa myös muita tarpeellisia ehtoja.

Aika, jonka henkilö on väliaikaisen siirtämisen johdosta vapautensa menettäneenä, on Suomessa luettava henkilön hyväksi niin kuin rikoslain (39/1889) 6 luvun 13 §:ssä säädetään.

9 §
Erinäiset menettelyä koskevat säännökset

Ennen kuin oikeusministeriö päättää siirtää henkilön tai pyytää henkilöä siirrettäväksi Suomesta vieraaseen valtioon, sen on varattava siirrettävälle henkilölle tilaisuus tulla kuulluksi.

Suomesta vieraaseen valtioon siirrettävälle henkilölle on varattava tilaisuus käyttää oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 2 §:n 1 momentissa tarkoitettua avustajaa 1 momentissa tarkoitetussa kuulemisessa sekä 10 §:ssä tarkoitetussa tuomioistuinkäsittelyssä. Oikeusministeriö määrää avustajan siirrettävän henkilön pyynnöstä ja suorittaa valtion varoista laskun perusteella avustajalle kohtuullisen korvauksen.

Suomeen siirretty tai Suomen kautta kuljetettava henkilö on pidettävä säilössä, jollei vieras valtio, josta henkilö on siirretty, pyydä hänen vapauttamistaan. Säilössä pitämisessä on soveltuvin osin noudatettava, mitä tutkintavankeuslaissa (768/2005) säädetään. (23.9.2005/775)

Henkilön koskemattomuudesta on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäyntiin ja esitutkintaan osallistuvien henkilöiden koskemattomuudesta eräissä tapauksissa annetussa laissa säädetään.

10 §
Muutoksenhaku

Suomesta vieraaseen valtioon siirrettävä henkilö voi valittaa säilyttämispaikkakuntansa käräjäoikeuteen oikeusministeriön 4 §:n 1 momentin ja 5 §:n 2 momentin nojalla tekemästä päätöksestä, joka koskee tässä laissa tarkoitetun oikeusavun antamista tai pyytämistä. Valitus on tehtävä seitsemän päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.

Valitus on käsiteltävä kiireellisenä. Oikeusministeriötä on kuultava asiassa. Asian käsittelyssä on muuten noudatettava soveltuvin osin, mitä pakkokeinolaissa (806/2011) säädetään vangitsemisasian käsittelystä. (22.7.2011/829)

Siirrettävä henkilö saa kuitenkin valittaa käräjäoikeuden päätöksestä siten kuin muutoksenhausta käräjäoikeuden ratkaisuun säädetään. Käräjäoikeuden päätöksestä tehty valitus ei estä päätöksen täytäntöönpanoa, ellei asiaa käsittelevä käräjäoikeus tai muutoksenhakutuomioistuin toisin määrää.

11 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2004.

HE 31/2003, LaVM 4/2003, EV 92/2003, Neuvoston säädös (2000/C 197/01); EYVL N:o C 197, 12.7.2000, s. 1

Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:

23.9.2005/775:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2006.

HE 263/2004, LaVM 10/2005, PeVL 20/2005, EV 98/2005

23.11.2007/1051:

Tämän lain voimaantulosta säädetään valtioneuvoston asetuksella.

Tämä laki on voimassa A:n 65/2013 mukaisesti 1.2.2013 alkaen.

HE 14/2007, LaVM 5/2007, EV 37/2007

22.7.2011/829:

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

HE 222/2010, LaVM 44/2010, EV 374/2010

24.1.2013/65:

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä helmikuuta 2013.

11.4.2014/305:

Tämä laki tulee voimaan 15 päivänä huhtikuuta 2014.

HE 213/2013, LaVM 2/2014, EV 23/2014

28.6.2017/435:

Tämä laki tulee voimaan 3 päivänä heinäkuuta 2017.

Ennen tämän lain voimaantuloa toimitettuihin oikeusapupyyntöihin sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Suhteessa sellaiseen Euroopan unionin jäsenvaltioon, joka ei ole tämän lain tullessa voimaan pannut täytäntöön rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2014/41/EU, sovelletaan tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, kunnes asianomainen jäsenvaltio on pannut direktiivin täytäntöön.

HE 29/2017, LaVM 7/2017, EV 65/2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/41/EU (32014L0041); EUVL L 130, 1.5.2014, s. 1

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.